lauantai 1. joulukuuta 2012

Saarikosken talvista kohinaa 1.12.2012

Kaikkihan muistavat Mummelin myynti-ilmoituksen Kannonnokka -nimisestä jokirantatontista Punaruskan kaava-alueella. Tänään Mummeli, Kasperi ja Emma kävivät katsastamassa rantamaisemaa Saarikoskessa läheltä myytävää tonttia. Jonkunlaisen käsityksen koskenkohinasta saa videon katsomalla. Kesällä koski kohisee samaan viisiin.





Saarikoski on Naruskajoen alaosan toiseksi viimeinen koski ennen Suukoskea. Näiden kahden kosken jälkeen Naruskajoki yhtyy Tenniöjokeen, jona veden matka jatkuu kohti Kemijokea Savukoskelle. Ja niin edelleen Pelkosenniemen, Kemijärven ja Rovaniemen kautta Kemiin ja Perämereen.

Tänään kuvissa virtaavat vedet ovat muutaman päivän päästä Perämeressä. Matkalla nämäkin vedet muuttuvat monen voimalaitoksen kautta kulkiessaan siksi vihreäksi sähköksi, joka nykyisellään on pop. Tai in. Tai miten ne nykyään suosittua asiaa kuvailevatkaan...

Vaikka lohi ei Perämerestä enää voimalaitosrakentamisen jälkeen Naruskajokeen nousekaan, ovat joen koskipaikat ja suvannot erinomaisia kalavesiä joen luontaisille kalalajeille, eli taimenille, harjuksille ja siioille.

Tukikohasta kesäkalavesien kalansyöntiä odottelemisiin tähän.


4 kommenttia:

  1. Hyvät on kohinat, mutta vastaranta on taloja riti rinnan. Mökkejäkö?
    Kalastatko itse tuossa joessa? Miten on siellä talvella kalastamisen laita?
    Olen niin innokas kalastaja, että kiinnostaa kysellä.

    VastaaPoista
  2. Onhan niitä mökkejä tällä suositulla Naruskajoen alaosalla tietenkin molemmin puolin jokea. Onneksi täällä ei ole rettelöporukoita toistaiseksi kummallakaan puolella jokea, eivätkä mökkinaapuruussuhteet koskaan ole olleet edes koetuksella. Eivät samalla puolella asuvien, eikä vastarannan asukkaiden kanssa.

    Näidenkin Kannonnokkaa vastaapäätä olevan kahden mökin eläkeläisomistajien kanssa kun pitelee kaikin puolin välit kunnossa, niin saattaa saada parhaat kalapaikkaohjeet ja marjapaikkavihjeet, jos he Naruskan parhaat tuntijat eivät pidä tietojaan salaisuuden verhojen takana.

    Itse olen kalastellut Naruskajoella vasta vuodesta 1981 lähtien, eli neljättäkymmenettä vuotta, joten en pärjää vastarannan asukkaiden tietämykselle. Siinä ajassa kuitenkin olen perheeni kanssa syönyt eräsenkin kalakeiton Naruskajoen kaloista. Saalista on saatu niin kesällä kuin talvellakin, eli lähes ympärivuotisesti. Hankalat kalastusajat ovat kevättulva ja syksyllä se väli, kun suvannot vielä eivät vapakalastuskauden jälkeen ole pilkkimiehiä kantaviksi jäätyneet.

    Omien kokemustemme perusteella voin hyvillä mielin mainostaa Naruskajokea koko sen viidenkymmenen kilometrin matkalta erinomaiseksi kalavedeksi. Suositus koskee niin avoveden kuin jäidenkin aikaa.

    Naruskajoen erämainen luonne ei mökkirakentamisesta ole liiemmin kärsinyt. Punaruskan kaava-alueellakin on kaikilla mökkiläisillä reippaasti omaa rantaviivaa ja etäisyyttä ja puustoestettä naapuriin. Ja äänekkäimmät äänet tässä mökkielämässä kuuluu kosken kohinan muodossa, jota monet ihmiset tänne hakemaan tulevatkin.

    Kehunko vielä, vai joko uskot. Mulla on varastossa vielä vaikka mitä.

    VastaaPoista
  3. Uskon kyllä, vaan saatanpa tulla joku kerta itse katsomaan.

    VastaaPoista
  4. Tule vaan, tervetuloa! Ukka opastaa ja tarpeen tullen majoittaakin...

    VastaaPoista