sunnuntai 30. elokuuta 2020

Kannatti ellää kuuskytäneljävuotijaaks... (2410)

Elompolokuja tallaan ja niinejelleen...Onni potkii synttäripäivänä. Kyllä Mummeli ossaa nykästä oikijasta nyöristä. Se tietää, mistä Ukka Matimpoika tykkää.


Hevosehharjasuulake pölyimuriin ommeilä aina hukasa. Nyton kaks suulaketta, mitä ettijä. Son tavallisen käyttökeleponevvehe tämmösesä kolomensaankolomenkymmenennelijön talosa, misä aina saa imurija heiluttaa, jossiltä tuntuu. Ja sovitekappaleen kanssa.

Tukikohasta napakymppiin osumista taivastelemissiin tähä.

perjantai 28. elokuuta 2020

Elokuun illat pimenee. (2409)

Päivät lyhenee. Son tämä vuojenkierto loppujellopus tarkemmin aateltuna lyhvelläntä. Vasta oli joulu ja taas son eesä ja ovela tuostavaan. On täsä joitaki ennenkokemattomija etappeja tällevuojele vielä ennejjoulupukkija.

Emännyyven kalakortimmaksuikä tullee täyteen. Ja syyskuun alakajaisiks silläkait alakaa juokseen jonkullainen eläke. Jothain rippeitä entuseen työmaahasa hällä taitaa olla tekkeilä, mutta seuraaja hoitellee pääosat kansalaisopiston rättipuolesta.

Nyt on kohta aikaa värkätä vaikkamitä. Harjottelutyönä aijjankuluksi tänhään synty Tukikohan junnaan talavenkestävät kukkaset ja valot. Pihavalonahan tuo mennee ainakijjonkunaikaa.

Eemelimpäivänä ommuten vuojempääsä Ukka Matimpoijjallaki kalakorttivappaus. Entiijä, mihinkä on kuuskytäneljävuotta kohta huvennu...

Meiton jokajunnaan ja asemilekkijjää.


Tukikohasta ajankuluva ihimettelemissiin tähä...


Isokäsi kävi. (2408)

Viimoyöjjäläkiin alakaa olleen pakkasempanemattomat marjat ja sienet muuaallakun alavilamaila. Naruska oli tietenki Suomen kylymin paikka, ninko melekeen aina. Eikä sole ennää mikkään pikkupakkanen, kussitä parisametrisä tuola Ilimatieteellaitoksen asemala oli 4,1 astetta miinuksela.

Tuosta Toplistakuvasta net kaikki asteet eripuolela Suomee heleposti näkkyy yhelä silimäykselä.


Tämei ajankohtana kovalle hallale olin kovin aikanen. Pääsääntösesti halla näitä seutuja elosyyskuuvvaihteesa käy vieraanamme kurittamasa.

Jolta vielä mustikoita uupuu, nimpittää nousta tunturirrinteile. Mitä korkijammale, sitä varmempi, ettei halla ole sielä riehunu.

Tukikohasta kohta ötökättömästä aijjasta pihala nauttimissiin tähä.

torstai 27. elokuuta 2020

Löysinkhävviissatasen? (2407)

Tarttee pelastaa, mitä pelastettavisa on. Luppaili yöhallaa ylleisesti Lappiin, eikäpä se kylymästä vinkasta päättelemälä kaukana olekhan. Olihan tuo toissayönä maarajasa Ilimatieteellaitoksen Naruskan sääasema asteevverran pakkasempuolella.

Teimä tunnin ulukoilukeikan tuohon Majavaharjun seutuun. Son justiin semmosta oikeeta matsutakealuvetta. Jyrkkää harjurrinnettä ja siinä vanahat petäjät. Ohut kunttakerros ja hiekkapohoja.

Löysimä tunnisa nelisenkilloo ihallaavukasta matsuva. Yks vaan olisitä kallimpaa laatuva, millänet nipponimpoijjaat siirtää housusaetumkset puolmetrijä etteempäin...ei vainkaan, son varmaan historijallista lekentaa...


Enkait minä tiijä, vaikka joku viissatasen tuommosesta maksaski, mutta eipä sole ennää myytävänä. Emäntä siivos net kaikki ja net mennee veethaihutettuina pakasteeseen oottelemmaan soosiksmuuttumista.

Tukikohasta vieläki hallampoispysyttelyvä toivomissiin tähä.

tiistai 25. elokuuta 2020

Pikkukäsi eellä, sitäkö isokäsi peräsä... (2406)

Uhkaili eilisäehtoola täti telekkarisa tulevile öile hallaa. Se ovväärin, jos nin käy. Meitin emäntäse kävi ehtoonkähmysä hakemasa vielä sankollisemmarjaa eestäpois, jos hallapoimuri iskee. Nämoli matalala ja siitä net kyllä hallavie. Josvie.


Nuot kuvisaolevat ompelastettu hallalta, mutta niitolis täälä immeistenkerättäväks vielä paljollaisesti...

Tukikohasta armovapyytelemissiin tähä. Kaikile.

maanantai 24. elokuuta 2020

Matsutaken aika. (2405)

Son taas net aijjat, kun matsutaket pullahtellee näkösile. Senhämpiti onnistuva kohtuullisesti nuin joka kahestoistavuos, mutta ainakinnyt näyttäs, että ei montaavuotta eellisestä hyvästä vuojesta olekkulunnu.

Kävimä emännänkans pikasen reisun tuonne Sallan Yhteismettän aluveele. Siellei liikaa niitä aluveita ennään ole, misä matsut kasvaa. Sekun vaatii sympijoosin ikivanahan petäjän kanssa. Moto on tuhonnuppaljon sienen kasvupaikkoja näiläkulumila...

Met olema tottuneet parraat sienet ja parraiten niitä löytään harjuista. Net on työläitä kulukee iäkkäämmäle immeisele, joihimmekin emännän kanssa jo kuulutaan puolesavälisä seittemääkymppijä. Mulloli jalasa Sievillenkkarit, mutta netkin anto liikaa periks jalale sillonku piti kulukee vilttoo rinnettä yheläkorkeuvela vaakaan. Mummelila oli saappaat jaloisa, eikä sekhään pitänny niitä ollenkaahhyvinä jalakineina.

Montaasattaa metrijä ei harjuva tarvinnukkaan kulukee, kummuutama sieni jo löyty kassinpohojampeitoksi. Matsutakesienellisäks näppäsimä muutaman haperon kyytiimmyös. Net on hyvijä pannula paistamala, voisa.

Kuvat kertoo reisun kerruuvaiheesta kotijopputsaukseen heti tuoreeltaan. Nämäthän meilä paistethan pannula palasikspienittyinä ja haihutethan vesi niistä poies. Sittevvaan jähytys ja pakasteppussiin ja talavee ja kaamosta metrilluminesa oottammaan, nijjovain maistuu matsusoossi.






Hintsullaisesti löyty niitä pikkusienijä matsutakeista, joista nipponimpoijjaat olis valamiita maksammaan satojaeeroja kipale. Net ei välitä tämmösistä nytlöytynneistä sienistä, kunnet ei ennää ole "semmuotosija", jota met miespuoliset säilytämä lahkeesa. Kukamilläkippuolela.

Minäkaitluulen, että jos se nuihin sänkykykyhommiijjottain vaikuttee, nimmitäisomman vetele suihisa, nin sitä paremmin pienikijjalakovälistä ponnistaa...

Tukikohasta kuitenki pieniin sinisiin tahivihireisiin ei miehiivvaan pillereihin enempi uskomissiin tähä.

perjantai 21. elokuuta 2020

Ruska hiipii. (2404)

Kevvejä merkkejä syksyn hiippailusta on havaittavisa. Koivut hiukka hämmää, kunniisä ilimiselekeesti on paljon ruosteen kurittamija. Net muuttuu paharruskeiks, joka varmaanki estää niitä pääsemästä kirkkaaseen ruskavvärriin.

Ensmääsijä haperoita on Mummeli mustikkareissuillasa kotijo jo kiikuttanu. On sejasa ollujjo muutama rouskuki, mutta ei vielä kovinkaarrunsaana.

Kuopsilammin kuvasa ojjo jotakin syksyn alakuva näkösälä. Yöt hilijaa alakaa pimenemmään. Karhunkaatoja ei ainakaavvielä ole Sallan kohile karttaan merkattu. Ei ole liijon pyssympauketta kuulunnu, että vesilinnutkaan olis joutunnu lintupattaan...

Hallavvaaratki näyttäs lähiaijjoilta olevan ohi. Tusinavverran oli lussala viimeyönäki.Pääskysetkullähtis poikinesa pesistäsä, nimpääsis jatkelemmaan ränniasennuksija. Joutoaikaa tuntus nyt piisaavan, kunei koulukkaat nurkisa pyöri.

Tukikohasta tähä.


torstai 20. elokuuta 2020

Kotisivujen kaipaajile lohtuva. (2403)

 Muutamat lukijat on kyselly Ukka Matimpoijjalta, miksei Tukikohan kotisivut ole herreilä. Niitä ohhiukkasemmuutettu ja net on ollu valamiina muutamampäivän, mutta linkittämisisä oli hiukka vipausta.

Nytkun klikkasee TUOSTAKOHTAA nin pitäis johonkippäästä.

Tukikohasta nettimaalimaa ihimettelemissiin tähä.

maanantai 17. elokuuta 2020

Hiton hallavvaara... (2402)

Pohojonen puhhuu. Vinkka luoteesta. Vanahaa taivasta näkösilä ja rapija kymmenen ovvaan päivälämpötillaa.

Son semmonen vaarampaikka nyt, että thaimmaalaisilta viijän leipä suusta, jos uhat totteutuu. Kaikkee muuta voi marjoile täälä toivoo, muttei hallaa...Pittääkö tässä alakaa jostaimpäin puristelleen...

Meitin huushollimmustikat alakaa olleen peltikaton alla, mutta teollisuusmarjat ovvielä mettäsä.

Tukikohasta parasta toivomissiin tähä.

lauantai 15. elokuuta 2020

Hillasta hilijaa mustikkaan. (2401)

Mustikka on hiukkasen sallaa päässy kasomaan isoks ja maukkaaks Naruskallaki. Mummeli on kartotellu parinapänä tämän sinisen herkun tilannetta. Eikä se huonolta näytä, päivvaston.

Täälon hiukkasen katottava vielä kasvupaikkaa. Pimmeimmilä pohjosrinteilä ei aikaasa kannata vielä haaskata, vaampittää hankkiutuva läntisile rinteile, misä keskiyön mollukka on paremmin tehtäväsä teheny.

Ensmääset Thaimaan kansalaisetki on ilimaantunnu suunnile. Het ilimeisesti keskittyy täsä vaiheesa ei hillaan, vaan mustikkaan. Ohan siinä hommasa, kummuutamansaan immeisen pittää kerätä samavverran mustikkata, mitä viismiljoonaa paikallista...

Länsrinteile suuntasiis. Tuommosta kuvamaterijaalija tuli tämpäivän tilanteesta. Hyvännäköstä tavaraa on. Toivoma vaan, että halla pysyttelis poisa...viimeyönäkhän ei ollu kuimpuolenkytä astetta viileimmilläsä. Selekeetä kelijä ja pohjatuulija ei nyt kaivata.


Aatelkaapa nyt, mustikkata ja korpihillaa samala retkelä eri astijoihin...Son oikijaa elämää se.

Tukikohasta sajekelisä sisähommija suunittelemissiin tähä.

torstai 13. elokuuta 2020

Korpihillat kommeimillasa. (2400)

Sonnyt semmonen homma, että joku joka halvaa oikeen helekutin kommeeta korpihillaa Naruskalta, nin nyt alakaa korpisemmista paikasta löytymmään sitä, mitä pelataan.

Tuosson oikeen mallikuva parimpäiväntakasista Naruskajärven liki tasalta poimituista korpihilloista. Joka kovimpaljon komijampija jostakikkerrää, nin sitemmää en ole ennä määkään.

Kattokaa vaikka itte...Tommosija ei miljoonaakaakkilova pitäs mettääjjättää. Mutta jää.

Tukikohasta ittekkin tuommosija vielä hakemissiin tähä...

maanantai 10. elokuuta 2020

Lämmönsäätövermeet uusiks Tukikohasa. (2399)

Kaheksankytäluvun sähköset ja mekaaniset LVI_vermeet on kohtuullisen kovvaa laatuva. Neljäkytävuotta omminusta hyvä ikä semmosele vehkeele, joka säätellee tämmösen tuhannenkuutijon talon sisälämpötiloja kessäätalavija. Son ruåttalaista alakuperrää oleva laite, joka nyt luovuttaa hommasa pois ja muuttuu kaatopaikkatavaraks.

Seuraavale lämmityskauvcele kullähetään, nin säätelyvä hoijellaan kotimaisela Oumanin säätimelä. Son asennettu kiertovesiverkotoon tänhään ja tulevalaviikola sähkäri tekkee vielä muutaman pikkuasennuksen, että saahaan termostaatit ja virransyötöt virallisiks.

Tälle vermeele olluvattu kommeet kolomevvuotta takkuuta. Toivottavasti se raksuttaa likellekkään samatvuojet kuin tuo ejeltäjäsä.

Vanaha ohjuri alaoikeelta pittää irrotela ja hyvästelä asijammukasesti kaatopaikala. Vai mikä hyötyjäteasema sekin nykysin nimeltäsä on.

Tukikohasta lämmityskautta ohjekirjakourasa oottelemissiin tähä.

Kasperin Risku kyyhkysmettilä. (2398)

Kasperin huushollissa assuu lapratorinnoutaja nimeltäsä Risku. Soli tälleaamuva varahin kyyhkysmettällä Rovaniemelä muutaman Kasperin kaverinkans. Hyvin oli Risku toiminnu hakuhommisa. Viijestätoista saalislinnusta olis arvijolta puolenkytä jääny tojennäkösesti löytymäti, jos ei koiran tarkka hajuaisti olis apuna ollu.

Niiton kyyhkysijä ilimeisen reippaasti Lapisa. Täälä Naruskallakinniitä pyörii ihan täsä kylämpinnasa pihapiireisä varmaanki ihammettästämisseen asti. Siitei ole tietova mulla, onko tälläperälä kyyhkysenmettästäjijä liikeelä. Ei ainakhan pauketta liijon olekkuulunnu.

Tukikohasta mettästyskauven alakamista hiukka toiveikkaana aattelemissiin tähä.

lauantai 8. elokuuta 2020

Hillastusraja siirtyilee pohojoseen. (2397)

Lämpösummat Naruskankylän korkeuksila alakaa hilippommaan likemmäs seittemääsattaa. Aukijala suola alakaa runsas hillasato menemään niinsanotusti ylitte. Kaunis punakeltaanenmmarja alakaa muuttummaan harmajansävyseksi ja kuivahtammaan tarkkaan kun kattoo.

Avojänkijen mettällaijoilaki alakaa kaikki hillat olleen kypsijä. Sielä hillaa on harvemmasa, mutta net on isompija ja komijampija monestikkuin avojängälä.

Tukikohasta on muutamilleki ouvommile kulkijoile neuvottu hillamaita. Son sullaa hulluutta pijelä hillapaikat tietonasa, kunniitä jää miljoonija kiloja mettiin, vaikka sielä muutama immeinen riehus hullullaila. Karttaa kuvvilikassee ja lähtee sittemmaastoon kulukemmaan, nin pienet on ihimisen rääpäsyt siihevverrattuna, kuinkapaljon jänkähehtaareja on tutkittavana.

Kävimä alakuviikosta kahestaammiehisä muutaman mökkiläisenkanssa tuola Vasa-aavan suunnala. Poimimma muutamankilommieheen hyvvää hillaa, muttajos kaikki näkemäme marjat olis lappannu reppuusa, nin pois ei olis niitä jaksettu tuuva.

Son ihiminen tai ainakimmet kaksäijää semmosija, että aina näkkyy parempija hillmättäitä, vaikka jaloisa niitä tallaantuu. Luonto perrii voiton, kunse antijaan reilusti antaa. Ei niitä pysty suomalaiset, eikä ulukomaankaan elävät kaikkija poimiin.



Tuommosenki hillikon ylitte met kavereinkans hilippastiin pystösäpäin yhtäkäämmarjaa poimimati, vaikka net sinäpäivänä vielä olis ollu iharrepputavaraa. Vieresä näky paree hillikko...

Taivassalon tutut hillahurjat siirtellee poimintarevviirijään jo Tuntsale. Sielä avojänkähilla alakaa olleen kypsää, mutta rehevimmisä korpipaikoisa ei vielä liikaa pystyppoimiin.

Tukikohasta hiljolleen matsutaken ettimisseen keskittymissiin tähä.

torstai 6. elokuuta 2020

Avaja porttis oves mettästäjille.... (2396)

Koronata täsä saa pelata, halusit tai et. Met olemma Mummelinkans melekeen lyönneet rahamme vethoon siitä, että koulukkaita ei Helssingin päästä välttämäti tänne leirikouluihisa tänävuona päästetä. Nyt se veto ollaavvoittamasa. Steinerikoulukkaat pysyttellee tulevansyssyn kotikonnuillasa. Asija on huomista virallista niittijä vaila, kertoovat luotettavat lähteet.

Met olemma jo vuosija joutunneet myymään eioota lukkuisile mettästysmajootusta kyselleile. Kait net immeiset ojjo lähes kahenkymmenevvuojen aijjalta oppinneet, että Tukikohta pyhittää syksyt syyskuijen lopuile Steinereile.

Nyt tehemmä poikkeuksen. Avhaama ovet mettästäjile ja ruskaretkeilijöile. Tietenki ejellytämä heiltäkihhiukkasen sitä, ettei räkä noukkatoosasta kotuvalähtiisä tipu. Tästä kairasta ovvaikee koronatartuntata löytää...

Josei muuta kuulu, nin meilleiole mithän sitävastaan, että mettämiehet alakaa varraileemmajotusta Tukikohasta. Ninko tiijättä, täältä voi tilata paitti majotuksen ja muuhhuollon vaikkapa päivittäisen saunammerkeisä, nin ennakkotilhaamala myös aamijaisen ja vaikka päivällishuollon. Ja petin tieten peltikaton alta.

Mettojejja muijen kanalintujemmääristä Naruskan ja Tuntsankairoisa tällessyksyvä ei vielä oikeen osviittata ole, mutta jos vanahatmerkit paikkasa pittää ja kevätkesähavvainnot, nin lintumäärän luulis tällekessää lisinneen, kunei täälä poikastuhoja aiheuttavvaa kelijä ainakaan tievosa ole.

Nuot kuvasa Tennijöjokikaiteela istuskelevat mettot ei ole tänvuojen kuvasatova. Son jonkuvvuojen takkaa ja osotus vaan siitä, että niitä riittää hyvänävuona vaikka mihi.

Tukikohasta syksyratekiata hiukka uusimissiin tähä.


sunnuntai 2. elokuuta 2020

Myllytillukkaopissa. (2395)

Yheksänkytävuotta ovvälijä opettajan ja oppilaavvälisä. Aiheena myllytillukat. Tutumpija varmaankijjollekki perunarieskoina ja milä nimelänyt misäkippäin Suomija tämmösijä puhutellaan.

Kerttumummu oli eilisen siirtymisejjäläkiin nukkunnu hyvät ja rauhalliset unet Tukikohan sviitisä. Aamusela alako tieten kyselyt, että tars löytää vanahat potut, niihhän leipaisis muutaman myllytillukan.

Jovain Ukala on puikulapussisa usijampiki kilo salamivaaralaista puikulata, laatupottuva.

Metpä pesasima niitä kolomisenkilloo kuorinneen kiehummaan. Sittekkuumana kuorasima net ja survoima net kattilasa. Pottumöyhy sitten kylymijjöön jähähtämmään,  ettei vehenäjauhot pala, kumpotut aletaan muuttaan tillukkataikinaks.

Pikkukerttu se seuras koko toimituksen alustaloppuun tiukasti.






Ukan pitsauunisa net paistettiin sitte liki kolomessasaasa kiviarinampäälä. Ei net montaa minnuuttija sielä ollattarvinnu, kujjo olivat valahmiit pöytään.

Hiukka aikaa kunnet olit pyyhelinnan alla hautunneet ja jähähtänneet, nin eikun voita pintaan ja ääntäkohti. Pikkukerttuki söi alakupalloiksi het kolomekkipaletta niitä pienempijä.

Hyvinnuot maitto hillaporukallekki, joka muutamasa tunnisa kävi ruotasemasa pyhäaamunkunnijaks nelejäänhenkeen rapijan parikytäkilloo jänkijen keltasta herkkuva jängältä Tukikohtaan.

Eikhän siitä siemen jäänymmieleen Pikkukertullekki. Ainaki hyvin oppi, että net on myllytillukoita net...

Tukikohasta hyvvää maistelemissiin tähä.