Son taas net aijjat, kun matsutaket pullahtellee näkösile. Senhämpiti onnistuva kohtuullisesti nuin joka kahestoistavuos, mutta ainakinnyt näyttäs, että ei montaavuotta eellisestä hyvästä vuojesta olekkulunnu.
Kävimä emännänkans pikasen reisun tuonne Sallan Yhteismettän aluveele. Siellei liikaa niitä aluveita ennään ole, misä matsut kasvaa. Sekun vaatii sympijoosin ikivanahan petäjän kanssa. Moto on tuhonnuppaljon sienen kasvupaikkoja näiläkulumila...
Met olema tottuneet parraat sienet ja parraiten niitä löytään harjuista. Net on työläitä kulukee iäkkäämmäle immeisele, joihimmekin emännän kanssa jo kuulutaan puolesavälisä seittemääkymppijä. Mulloli jalasa Sievillenkkarit, mutta netkin anto liikaa periks jalale sillonku piti kulukee vilttoo rinnettä yheläkorkeuvela vaakaan. Mummelila oli saappaat jaloisa, eikä sekhään pitänny niitä ollenkaahhyvinä jalakineina.
Montaasattaa metrijä ei harjuva tarvinnukkaan kulukee, kummuutama sieni jo löyty kassinpohojampeitoksi. Matsutakesienellisäks näppäsimä muutaman haperon kyytiimmyös. Net on hyvijä pannula paistamala, voisa.
Kuvat kertoo reisun kerruuvaiheesta kotijopputsaukseen heti tuoreeltaan. Nämäthän meilä paistethan pannula palasikspienittyinä ja haihutethan vesi niistä poies. Sittevvaan jähytys ja pakasteppussiin ja talavee ja kaamosta metrilluminesa oottammaan, nijjovain maistuu matsusoossi.
Hintsullaisesti löyty niitä pikkusienijä matsutakeista, joista nipponimpoijjaat olis valamiita maksammaan satojaeeroja kipale. Net ei välitä tämmösistä nytlöytynneistä sienistä, kunnet ei ennää ole "semmuotosija", jota met miespuoliset säilytämä lahkeesa. Kukamilläkippuolela.
Minäkaitluulen, että jos se nuihin sänkykykyhommiijjottain vaikuttee, nimmitäisomman vetele suihisa, nin sitä paremmin pienikijjalakovälistä ponnistaa...
Tukikohasta kuitenki pieniin sinisiin tahivihireisiin ei miehiivvaan pillereihin enempi uskomissiin tähä.