maanantai 30. syyskuuta 2013

Iso liha liikkuu...

Eipä tienny kakstoistapiikkinen eilissäaamuna, että löytää ittensä viijeltä seuraavana aamuna Ukan mustasta kuomukärristä hengettömänä matkalla Kuusamoon. Siellä lyyvään Puolangan miesten hirvetys pakastuskuntoon.

Vielä ouvompaa on se, että mistä helevetistä tuo meitin noita-akkamummeli löytää sen just oikian persauksen, johon kun potkun tällää aamulla miestokan mettään lähtiessä, nin just se mies ryyppää toisten tarjoomia kuataisryyppyjä, kun tullaan mettästä poies. Kertalaakilla hirvi nuritte ja piste.


Nyt Puolangan hemmot keskittyy mettikanoihin ja kuulemma karhunpyyntiin. Ja kaikki oottaa persaukset pystysä, että noita tulis ja potkasis.

Tukikohasta riistajuhlimisiin tähän.



sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Pakkasta.

Pikkupakkasta oli Naruskalla tänä aamuna. Puolenkymmentä astetta. Se hiipii hitaasti, mutta varmasti talvi, jota oikeastaan jo odotellaankin. Lokakuulle kun kääntyy, niin lupa on odotella ensilumia ja kaikkea sen tapaista.

Tosin puolenviikon maihin tulevaa viikkoa lupaili säätäti tänään raatiossa lounaistuulta, joka tarkoittaisi vuorostaan lauhempaa. Kuitenkin laiteltiin varmemmaksi vakuudeksi Mummelin pirssiin lumikumit alle. Tulkoon talvi.

Pakkanen tarttuu luontoon ja sieltä Mummelin aamukameralle:





Tukikohasta tähän.

torstai 26. syyskuuta 2013

Karpalosato ja kaikki muukin lumien alle?

Täällä Naruskalla on ihan kohtuullinen karpalosato. Muutaman päivän ajan on kuitenkin tuulituulonen puhallellut tauotta koillisen, pohjoisen ja luoteen suunnilta. Se tietää talvea. Lunta ei vielä ole nähty maassa, mutta rännänsekaista on sade jo ehtinyt näyttämään.

Mummeli on poimiskellut parisen ämpärillistä komeita karpaloita. Niistä on keitelty hyytelösokerilla parikymmentä purkillista karpalohyytelöä, joka antaa mukavat tujaukset liharuokien lisukkeena.


Tukikohasta lintupaistin kanssa hyytelön kokeilemista oottelemisiin tähän.



tiistai 24. syyskuuta 2013

Toiset niittää ja jotkut kyntää...

Olipa tuolla Kallelassa muutama karhunpyytäjä etelämpää. Kovin oli heistä ainakin osalla mieli maassa, kun kävivät Ukan päivällispöydässä. Ei se kuitenkaan huonosta eväästä kuulemma johtunut. Kysymystä sateli siitä, eikö tämän auraus pitänyt olla jo menneiden talvien lumia. Kamera oli tallentanut kuitenkin tuoreenläntää maisemaa. Ja rivoa.

Joku vuosi taaksepäin muistelen julkisuudessa kerrotun, että syväaurauksia ei enää tehtäisi. Malli on kuitenkin taas muuttumaan päin. Tälle kesälle ja aivan lähivuosille taaksekin päin on taas kynnetty. Ja syvältä.

Ei näille maisemille liikaa ymmärrystä tule niiltä, jotka luonnossa eri asioiden vuoksi tykkäävät kuljeksia. Sitäkin mieltä oltiin, ettei kaikkiin aurauksiin pysty edes jääkausi, kun kuution kivet on maan uumenista pinnalle kaivettu.

Siinäpä arvioikaa kuvasarjaa, jonka tämä kulkija kännykkäkameraansa tallensi. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, tuumasi kuvien lähettäjä.






Tukikohasta myös hiukkasen ihmettelemisiin tähän.

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Pitäiskhän Ukankin lähtee piilosille...

Nuitten Kasperin ja Mummelin kertomukset niitten mettästysreissuista alakaa olleen sitä luokkaa, että näinkhän Ukankin pittää yhtenä aamuna kammeta niitten matkaan kolomanneks pyöräks...

Tälle aamuva Ukka tosin herräili Rovaniemen kaupungista varsin vetelän joustinpatjan päältä risman takapihalta. Piti hakkee Loimu tänne viikoks lommailemaan, nin Ukka uhrautu kaupunkiin.

Aamuvarhaisella olivatten mettästäjät ja valokuvvaajat poistelleet riveistä yhen tekrin heti puolseittemän jäläkiin. Kohta oli paikalle pelemahellu uusija tekrijä, mutta niitä ei oltu katteltu kuin kameran putkien läpi. Ja tekrien lisäks olivat kuulleet ja korkialla taivaanrannalla nähneetkin ison kurkiauran, josta oli maihin huuveltu, että nymmyömennään, kvaak. Ei voineet kuvvaa näpätä, ku olisvat paljastanneet piilosa tekrilöille.

Ilimasa olikin tännään ehtoopuolelta jo selekeesti kylymän makua. Taitaa olla kertalaakista tämä viiteenkymmeneen vuoteen lämpimin syssy takana. Sopevasti samana päivänä, jollon yö ja päivä on samammittaset kuulemma jokapuolla maapallua.

Tuosson aamutunnelmista kuvvaa.



Tukikohasta itäkoillisen tuulia haistelemisiin tähän-



perjantai 20. syyskuuta 2013

Kulukeminen kallistuu.

Meillon täälä raukoila rajoila halapa pensa. Venättänmaalla. Sen hinta on keikkunu euron haarukassa, eli seittemisenkymmentä senttiä halavemmalla siton saanu sieltä soomihintaan verrattuna.

Nyt oli naapuri tärhäyttäny uuvet hinnat. Ysivitonen kiipes neljänkymmenen ruplan rajan ylitte. Halavimmillaan vielä kesäkuumalla se tais olla jottain kolokytäseittemän ruplaa. Kurtilla sisämaassa tais olla siitäkin kymmenkunta ruplaa alempana. Tiisselin hinta taitaa olla lähellä sammaa suhetta kuin Suomesa. Ei tuu seurattuva, ku on nuita pensapirssejä kaikki. Isoruokasia.

Vieläki sitä kannattee polttoaine naapurista hakkee. Tarttee eelleen miettijä, alakasko polttaan kans. Tupakkikartonki maksaa halavimmilaan ykstoista euroo ja kalleimmillanki vain parikymppiä kartsa.

Ruplan kurssi pyörii karvan vaille neljäkytäkolomesa.


Tukikohasta tähä.

torstai 19. syyskuuta 2013

Tuhannen sämpylän salaisuus...

Kolme viikkoa leirikouluja. Viitenä tai kuutena päivänä viikossa aamupuuroa kaikille. Yliannos, eli suunnilleen tuplamäärä siitä, mitä aamupalalla kotitekoisen luonnonmarjasopan kanssa katoaa aamupalasuihin.

Mummelin erikoiset kauraruissiirappisämpylät valmistuvat puuronjämästä. Ukka on hommannut pelit ja pensselit, eli ruåtsalaisvalmisteisen monitoimikoneen, makaroonimaan pitsauunin. Ja se on siinä.

Ei niitä kukaan tarkasti laskemaan ehdi, mutta Mummelin arvio kulumassa olevan kolmen viikon leirikoulusession päätöspäivän lähestyessä osoittaa laskelmaa, että tuhannen sämpylän raja on ylitetty.

Ei siinä tekemisessä juurikaan nokka tuhise, eikä aikaa juuri reilua tuntia enempää kulahda, kun satsi valmistuu.






Tuoreena ja kuumana kun ne uunista saa, vetelee pintaan puolen sentin kerroksen oikiaa voita, niin joka ei tykkää, ei hyvän päälle liikaa ymmärrä.

Tukikohasta seuraavaa satsia oottelemisiin tähän.


tiistai 17. syyskuuta 2013

Tekrinlihan ja namun perrään.

Lämpöset kelit on poikinu hyönteisalan ropleemit Tukikohan kenturoilla. Ja neljän seinän sisälä.

Kasperi meinotteli laittaa tekrintäkät soossikuntoon männäpyhänä. Olit kuiten raitapersiiset ampiaiset ottaneet ukkotekrin höyhenpeitteet mielipaikakseen niin tiuhaan, ettei poijjalla ollu muuta mahollisuutta kuin puottaa tipi ampijaisineen muovikassiin. Ja sangat kiinne ja sassiin. Ja paketti pakkaseen. Kun ei oo nuita mehiläishoitsun pelivälineitä tällä kartanolla.

Nyt niitä virkunolosia suikoilijoita lentelee sielä ja täälä jo sisälläki. Ovet ja akkunat on kyllä kiini, mutta niitä tuntuu tukkivan sissään ilimastointilunkuista ja vielä mistä. Ja ovista joutuu pakosta kulukeen, nin niitä pujahtelee sissään.

Mummeli puotti ikkunalauvalle yhen hetelmänamun, nin jopa yks asettu siihe makiaa imemään. Kuvattavaks. Ja sitte kärpäslätkän saaliiks. Haaskalta.


Tukikohasta toistellen, että tärkehintä on, että ees joku pistää. Sano se entusen elämän siivooja.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Saalis ei ole tärkein...

Oikein silmin kun katsotaan, niin on aivan sama, saatko saalista. Voit kanniskella torrakkoa tai perhovapaa ja jättää ne taka-alalle. Luonnosta löytyy muutakin kuin saalista. Hiljainen erämaa loistavine väreineen ja muine yksityiskohtineen.

Kasperi ja Mummeli kiertävät kairaa kameran kanssa. Vielä enemmän tallentuu hienoja maisemia ja kaikkea mieliin. Niitä muistikuvia voi pälyillä vaikka öisin unessa. Ja muistia virkistää katselemalla kuvia. Jotkut maisemat ovatkin hieman kuin unikuvia, epätodellisia. Mutta totta.

Tässä Kasperin eilisiä otoksia Naruskalta ennen työviikkoa kaupungin melskeessä.






Tukikohasta luonnon ihmeitä edelleen tutkimisiin tähän.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Tukikohta polokas metästyskauven käyntiin.

Kasperi ja Mummeli laittelit eilissäehtoolla aamun vekkarikellot soittelemaan ennen kukonpierasua. Varttia vaille viis. Syytäkin tietty oli. Piti ehtiä pimiänhämärässä passiin tekrikuvien lähitienoille. Tekrikuvat Kasperi asenteli paikalleen jo ehtoolla. Houkutuslinnut siis olivat amusella asemissaan.

Mummeli varustautu untuvapalttoolla ja tyroksiselle persiinalusella, ettei vilu kapaja. Ja kameralla. Kasperi varustautu kivväärillä ja haulipyssyllä panoksineen. Ja eikun asemiin.

Ja vuoskauvet jatkunu pyyntiperinne sai tieten jatkova. Tievossa jo ennakolta oli ja on, että maalintuja on nyt riittämiin. Ja poikalinnut raavaan kokoset ja poikueet isoja. Hyvä nin.

Ja saalis saatiin siis. Kymmenkunnan tekrin tokka harveni kymmenkunta rosenttia, kun yksi ukkotekri pääty oottelemaan kastikaineeks jalostumista ulukoliiterian räystäsalusiin. Ja Mummeli sai tieten kuvatuksia, että on evitenssiä tositarinan tueks.




Paitti tekrihavvaintoja, tehtiin tietty marjahavvaintoja kans. Karpalot alakaa oleen poimintakeleposta kamaa.


Mummeli jo suunnitteli avausreissulta Tukikohan puuropöytään palattuvaan, että taitaa olla aika kokheilla karpalohillon keittelyä vanahanajan puolukkahillon tyyliin. Ja tyrkylle tieten tekripaistin kera. Se on vielä kokemati. Aatos sai pelekkiä puoltoja.

Tukikohasta syksystä nauttimisiin tähän.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Taidetta koteihin...

Kulttuuri tuli Tukikohtaan Monan ja Unnan tanssiesityksen myötä. Salaperäinen musiikki täytti Tukikohan pihapiirin ja kahden tytön tanssiesitys kuvasi koskettavasti Lapin vuoden kiertokulun pimeimmästä kaamoksesta valon juhlaan.

Pieni lyhyt tietoisku alle, jonka jälkeen pihahiekka vain somasti ratisi tyttöjen tanssiaskeleiden alla.

Eipä ole Ukalla tietoa, kuka opinahjossa näitä esityksiä arvioi ja arvostelee, mutta jos Ukalta kysytään, niin kymppiä puolletaan. Ja voimakkaasti. Ja Mummeli näyttää kymppiä myös.






Aamuvarhaisella toteutetun esityksen jälkeen haltioitunut yleisö pakkautui Ukkaa ja Mummua lukuunottamatta linjuriässään. Täytyy nostaa hattua tämän steinerluokan eiliselle sinikkyydelle, josta liikunnallisuutta ei totisesti puuttunut. Porukka nimittäin teki ensin Tuntsavaelluksen Tuntsajoen sillalta Nuoluskurun kodalle. Sieltä hilippastiin Kuskoivatunturin päälle, mistä alas ja maantietä pitkin linjurille. Patikkamatkaa viitisentoista kilometriä ja rapiat päälle.

Eikä päiväurkko loppunut vielä siihen. Pasiope luuli, että suopotkupallo ei ketään päivävaelluksen jälkeen kiinnosta, mutta katinkontit. Paluumatkalla porukka nimittäin jäi Sieka-aavalle pelaamaan sovitun pallopelin, jonka jälkeen oli vuorossa ainakin osalla uinti Siekakönkäässä hyisessä vedessä. Eikä siinäkään vielä kaikki, koska piti vielä patikoida puolenkymentä kilometriä Tukikohtaan. Pikalaskelmalla päiväannos sisälsi yhteensä kolmisenkymmentä kilometriä. Se on paljon se.

Muutamaa kantapäätä hieman paikattiin Tukikohassa, mutta vähillä vaurioilla kokonaisuutena porukka urakastaan selvisi.

Nykynuorison huono kunto ei koske tätä luokkaa. Vielä jaksoivat nimittäin poronkäristysateriaa ennen saunoa. Ja osa jaksoi vielä valvoa komiat revontulet puoliyön ja aamukolmen välillä.

Ukan arvio on, että illansuussa alkaneen bussimatkan aikana jos joku oppilas ei urvahtele, niin Ukka ei ole Ukka.

Tukikohasta ruåtsinsanakirjaa ettimisiin tähän.

torstai 12. syyskuuta 2013

Vettä sais tulla lissää.

Kuiva syksy kuivan kesän päälle. Eilissä ehtoolla sateli sevverran, että sanomaan pääsee. Kuiten vain puolenkytä milliä. Sillä ei Naruskajokkee yli äyräittesä nousemaan saa, tuskin riittää ees pysäytteleen veen laskua.

Piti muutamalle pariskunnalle käyvä vilauttamassa Kallelan mökkiä ja rantamaisemaa. Nehän rakastu paikkaan hetikohta nin, että varasvatten vuojen päähän oman viikkopätkäsä.

Ukka näppäs pari kuvvaa pikkukameralle. Net, jotka Kallelassa enempi on kulukeneet, näkkee kuvista veen olevan tosi matalalla. Tullee hankala talavi, jos ei alottele kunnon syyssatteita.

Ruska se paranee koko ajjan. Ei ollu paraimmillaan syyskuun kymmenes, vaan tuonnemmas mennee ainaki Naruskan korkeuvella.



Tukikohasta sajetanssin askelia reenamisiin tähän.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Syksyn lehti maahan ehti...

Kertaus opintoin äitee on. Son syyskuun kymmenes ja kello neljätoistakin jo lipsahti melekeen ohitte. Täälon tietty ollu normaalit kymmenennen päivän telskeet, eli ruskan ihhailu, Mummelin synttärit, mettikanojen metästyksen alaku, taimenen rauhotuksen alakaminen. Ja mitä vielä.

Joriinit on ostettu semmerkiks, että Ukka on taas eri vuojella. Kymmenkunta päivää sitä vuojesa ollaan samala vuojella. Ja taas menee emo pykälällä ohitte. Ja vie tietty Ukan taivasossuven mennessään, niinko tiättä.

Tuulee. Ja on kesästä kuin kesällä konsaan. Sano eilen raatiossa, että ei liion ole viiteenkymmeneen vuoteen aineskaan Lapisa ollu näin lämmintä näin myöhäsä. Ja kessää on piisaamasa normi kuuven viikon sijasta toistakytä viikkoo.

Ruskassa löytyy Naruskalla ja tieten koko Lapin läänisä. Epätasasta on muutamin paikoin, kun eelleen on koivuja ihan vastanvihreenä. Koivuruoste on vuorostaan toisin paikon nakertanu jo lehet ruosteenruskeiks tai irrottanu net maalimantuuliin.

Tukikohankin tontila lentää  muutama syksyn lehti koko ajan ilimasa, vaikka tokkiisa on enin osa vielä puisa sinnittelemäsä. Muutama Kallelan asukas oli pyörähtänyt Tuntsalla. Sielloli ollu komiaakin komiampi maaruska Jänesvittikon suunnala. Son sielä koilisimmasa kulumassa Suomija.

Ruskat vielä saattaa parata. On meinaan öisinä aikoina ollu kolomen asteen pakkaskelijä, joka nipistää lehtiin lissää värijä. Haavanlehet on Ukan suosikkija. Net on kirjavia ja kirkkahia värreiltään.



Ja täälä net ei lehet haittaa raitiovaunuin ajoja. Eikä vielä pyyhi malamijunatkaan Sokliin ja takas. Eikäpä nuot täälä liukkaaks pihoja ehi tekemään. Mutta postihhakureissuja net mukavasti piristää.

Tukikohasta syksykesätuulista nauttimisiin tähän.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Päretehas pysyy Suomessa.

Oli öölissäpänä vai amusellako lie puhe, että kävästäis tännään päretehtaalla Pakolanperillä. Ja käytiin kanssa. Arttu, kaheksankytäkuusvee, oli siellä kiskomassa pärettä. Hän kun ruukaa tehhä seittemänpäivästä työviikkoo.

Saattaa Arttu talaveksi siirrellä tehastaan vakituisen asuinpaikkasa ulukorakennukseen, kun joutuu työmatkasa muuten kulukeen polokupyörällä, kun autoilu lopahti kevväällä. Kuntoilumielesä tieten vois ajjaa aamuvailtaa kympin pyörällä. Sevverran olis matkaa vakiasunnon ja syntymäpaikkapirtin välijä.

Ukka ja Mummeli siirteli Artun avuksi tännään talaven perunat Pakolasta Karhuojalle, eli kesätehtaalta talavitehtaalle. Ei kait sitä syömäti pärettä jaksa kiskoo ja tuohta punnoo.

Näppäsin parit kuvat telehvoonikameralla tehtaan hallista ja viereisestä koppavarastosta. Ja ostimma parit kopat kotio vietäväks.



Ei täälä Suomesa ihan kaikki syrjäytyneitä ja työtä pelekääviä oo. Artut vaan taitaa olla hupeneva luonnonvara...

Anoppilasta tähä.

Tuntsan ruskaa 2013

Kaikki kyselevät, minkälainen ruska on tulossa Naruskalle ja Tuntsalle. Siihen voisi näsäviisaasti vastata, että semmoinen tulee kuin olemme ansainneet. Eikäpä siihen kovin paljoa vaikutella voi, millainen väriloisto minäkin vuonna on ilonamme.

Ukka ei tälle syksyä ole Tuntsalla käynyt. Onneksi nykytekniikalla voi parsia hieman tietämättömyyttään. Lähetin pikkukamerani steinerkoululaisten Tuntsavaellukselle ja pyysin, että linjuriässä Helminen vaimoineen voisi kuvata muutaman otoksen Kuskoivan suunnilta. Ja niin tapahtuikin. Ohessa otokset perjantailta.






Kukin tulkitsee näistä , mikä on maaruskan ja puuruskan suhde Tuntsalla 2013.

Mummeli ja Ukka ovat täällä tekopitäjässä odottelemassa sunnuntaita, jolloin otamme kerta-annoksena kulttuuripuolen rokotuksen ainakin vuodeksi. Pääsemme nimittäin kutsuttuina vieraina Jyväskylässä ensi-iltansa saavan Mr. Parkinson teatterimonologin ensi-iltaan, johon käsikirjoittaja Jussi Kivimäki on meidät ystävällisesti kutsunut.

Tämän välilauantain keskitymme huomiseen käväisemällä päre- ja tuohitöiden mestarin Armas Raitasen verstaalla Petäjäveden Pakolassa. Siellä kuluu päivä rattoisasti Mummelin enon kohta 87 -vuotiaiden käsien taitoja tarkkaillessa.

Kulttuuria siis niin paljon, että riittää. Ja maanantai-illaksi takaisin Naruskalle Sterinerkoulun kakkosryhmää huoltamaan.

Petäjävedeltä tähän.

tiistai 3. syyskuuta 2013

Nopea kotiutuminen Helsingistä Naruskalle.

Eilissä ehtoolla iltauutimien jäläkiin kaarteli viheriä pötkö pihalle. Keulassa luki isolla STEINERIT. Siitä Ukka heti päätteli, että se ei ollu paikallisliikenteen linjuriässä.

Rapian puolen tunnin ohjesessio, kevyt mummelisämpyläiltapala, muutama biljardimatsi, iltatulilla istuskelua ja saunomista. Eipä tuolta majapääsiivestä yön pääälle sitten liioin mitään kuulunutkaan.

Maanteiden kunkku Helminen parkkeerasi maastonvärisen kulkupelinsä keskelle pihaa tuttuun paikkaan. Kun se sattuu olemaan maastoon sulautuvaa väriä, niin siinäpä tököttäköön. Kolme viikkoa. Helmisen kaheskytäviijes kerta...


Karhutunturipäivä on ekayön jäläkiin ohjelmassa. Toivottavasti ei tarttisi sadekamppeita matkaan varata. Pakaaseista päätelleen niitäkin on tämä kakskytäkakspluskaks -porukka pakannut kehäkolomosen sisältä tänne kairaan.

Aamupuuron keittämiseen lähtemisiin Tukikohasta tähän.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Lisää tulipaikkoja.

Syksyn tullessa ja öiden sitä myöten pimetessä on asia, josta kannattaa tilaisuuden tullen nauttia. Se on tuli. Nuotiotuli ja ulkona. Ympärillä vain hiljainen Lapin luonto.

Seuraavien kolmen viikon aikana Ukka ja Mummeli tarjoavat tulistelumahdollisuuden Helsingin Steinerkoulun oppilaille. Tulipaikkoja Tukikohdassa on itse asiassa parikin. Tämmöiselle leirikouluryhmälle pitää tietenkin olla istumapaikkoja nuotion ympärille niin, että kaikki pääsevät istumaan.

Makkaranpaistoon, lätynpaistoon ja nokipannukahvin keittämiseen tämä iso tulipaikka sopii kuin nenä päähän. Ja polttopuusta ei puutetta tule.






Kasperi muotoili pari opettajantuolia erikseen, niin iltatulien valvonta on rattoisaa. Toivotaan, että revontulet antavat vielä oman lisänsä illanvietoille.

Tukikohasta poutakelejä toivomisiin tähän.