perjantai 31. heinäkuuta 2015

Lotomärät jängät vaativat huippukuntoa.

Jos kelit lähiaikaisina pysyttelevät, niin Naruskan kairassa on vettä vaikka jakaa asti. Kaikki jängät ja jänkäojat ovat kyllästyneet vedellä kesäsateista niin, että pienimmätkin vuorokautiset sademäärät näkyvät hetikohta esimerkiksi jokivesien äkäisenä nousuna.

Suolle uskaltautuvien on varustauduttava ehjillä pitkävartisilla saappailla. Juottijängillä pitää olla pituushyppääjän ja kolmiloikkaajan kimmoisuutta, jos meinaa seuraavalle juotille päästä. Voi käydä niinkin, että joutuu jotain juottia pitkin palaamaan jälkiään takaisin.

Hillanpoiminta edellyttää siis hyvää kuntoa. Iso enemmistö Ukan haastattelemista paikallisista hillanpoimijoista on sillä mielin, että Sallan alueelta ei pienellä kulkemisella hillasankoa täytetä, vaan pitää varautua tarpomaan tyhjiäkin alueita. Samaa kerrotaan Kemijärvenkin suunnasta.

Esimerkiksi Tori.fi sivustolla kun laittaa Lapin alueen hakusanaksi *hilla*, niin puolenkymmentä myynti-ilmoitusta tulee Rovaniemi-Tornio-Simo -alueilta. Ostajia ilmoittautuu saman verran kuin myyjiäkin. Suoramyynnissä kilohintahaitari on 15-20 €uroa kilolta.

Naruskalla jos joku alkaa julkisesti kauppaamaan isoja hillaeriä, niin nimimerkin takaa ei löydy Ukkaa. Joskus niitä on pystynyt myymäänkin.

Mummeli hipaisi tunnin saunalenkin tuossa Tukikohan ja rajan välissä. Tuloksena kymmenen hillaa, yksi pieni keltahapero ja yksi pieni herkkutatti. Ja pari valokuvaa hillan mallista ja jänkävesistä.



Tukikohasta aurinkoa odottelemisiin tähän.

torstai 30. heinäkuuta 2015

Taas viikon pätkä Naruskan lämpösummaan.

Aika vierii siivillä, kun taas karkasi viikko johonkin. Lämpösummaa kertyi lisää tasan 50 astetta, eli kokonaislämpösumma Ukan sääaseman tasalla on nyt 360,2 astetta.

Jos ja kun ensimmäiset hillat kypsyvät lämpösumman 430-440 paikkeilla, niin siihen kuluu näillä kertymillä vajaat pari viikkoa. Eikäpä se kaukana oikeasta näyttäisi olevan, koska hillaa poimitaan tällä hetkellä Rovaniemen tasalla ja sieltä mieluummin etelään. Ja Rovaniemen sijainti Naruskaan nähden on satakunta kilometriä etelämpänä, eli ajassa viikonpäivät.

Heinäkuun keskilämpötila jää Ukan sääaseman historian alimmaksi. Yllätys se ei ole. Yksi hallayö mahtuu tilastoon. Sehän oli 6.7.2015 vastaisena yönä. Keskilämpötila heinäkuussa 2015 on nippanappa yli 10 astetta tähän viimeistä edelliseen päivään laskettuna.

Laitan tähän vielä näkyviin Kittilän vertailussa käyttämäni LÄMPÖSUMMALINKIN.

Naruskan hillasuolle ei ihan näille päiville taida viitsiä kartoitusta mennä tekemään, kun sinne pitäisi mennä viimeisen vuorokauden sateiden jälkeen sukelluspuvussa. Tai suksilla, kuten joku kertoi ranualaisesta hillanpoimijasta Lapin Radiossa lähiaikoina.

Mummeli kuvaili tänää kesän satonäkymiä. Kaksi tomaattia on kituuttamassa sen jälkeen, kun halla kuritti sen vartta. Mustikkavarvuissa on puolikypsiä ja täysin raakoja. Niitä toistakymmenen sentin tappajaetanoita ei täällä ole havaittu, mutta pienempiä niinkin. Tämä näytteli sarviaan poudan merkiksi, mutta taitaa olla väärässä. Taisi pälyillä enemmän kameralle.




Tukikohasta mansikan hintakehitystä tutkimisiin tähän.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Muutama kuvaotos vielä Ivalojoelta.

Saunaa, sushia, hirvifilettä, paistettua taimenmedaljongia, graavilohta, potunkuorichipsejä, räiskäleet hillahillolla ja niin edelleen...

Jolle nämä ei mettässä ja jokivarressa maistu, niin kannattee sitten pysytellä neljän seinän sisällä.








Tukikohasta tuommoista eräelämää kaipailemisiin tähän.

Mein poika maalimalla...

Soli taas se viikko kysseessä, ku Kasperi väärteinee vietteli Ivalojokivarresa. Sieloli ollu kalansyönti vähäninko niijjanäi. Kasperi ei ollu päässy taimenijen kans kunnon tappeluille lainkhaan, mutta väärtit Hirvi-Harri ja veljmiehesä Jaska Ensmäänen ninkin.


Vellokset olit nostanneet Ivalojojesta taimenan mieheen melekeen samala kellollyömälä. Toine puoltoista ja toine kakskilloo.

Joha sitä kahen taimenan kunniaks pittää kuataiset ryypätä ja varsinki paksut sikarit pössäytellä. Nin saajat ku saamattomatki...


Mein poikaki vettää sikarija ninko aikapoijjaat posket lontollaa. Ohan siihen aina sevverra aihetta, ku saa olla hienosa maisemasa ja hyväsä seurasa sielä, misä viihtyy.

Hyvimmuistan tuosta tupakkiasijasta, kumpoika täytteli kakstoista. Sanon sille sillon, että issäis oli sun ikäsenäs vetäny Meilmenttoolija jo viisvuotta vakituisee. Hyvimmuistan, ku eka kertaa meilit henkeevvetäsin, nin persiilleen lensin perämettän mättäille. Isä-Matilta piilosa.

Nauratteli vaammeitä Mummelin kans, ku poika tuonkhanvertaa tupakkia ymmärtellee vejelä. Tai sikarija.

Reisut Ivaojojele on nyt takana ja suunta väärtilöilä on kohen Hirvensalamee ja muuta etelää. Ja Kasperila Raisasa ja Samuelin kanssa  Tallinnallaivale.

Tukikohasta tähä.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Lämpösummakatsaus Naruskalle.

Naruskan lämpösummaan kertyi 22.7.2015 mennessä viimeisimmältä viikolta lisää 46,0 astetta. Kokonaisluvussa ollaan lukemassa 310,2 astetta, joten hillan kypsymisestä puuttuu rapiat sata astetta.

Lämpötilojen jatkuessa tätä jo totuttua rataa, menee hillan kypsymiseen aikaa alun kolmatta viikkoa.

Ranuan ja Posion seuduilla avosoiden marjoja jo poimitaan, mutta pääsato kuulemma ei sielläkään vielä ole kypsää. Vanha sanonta etelästä pohjoiseen siirtymisessä kartalla sanoo, että sata kilometriä tarkoittaa viikkoa ajassa. Sanonta pitää hyvin paikkansa lämpösummalaskelman kanssa.

Pohjanmaalla näytään kauppaavan kypsää hillaa parinkympin kilohinnalla yksityisesti. Lapin hintatasosta ei Ukalla toistaiseksi tietoja ole, kun ei ole tietoja hillasadon lopullisesta onnistumisestakaan.

Aurinkoa kaipaa kaikki kasvava luonnossa. Elokuulle käännytään ihan kohta, eikä Naruskan kypsistä hilloista vielä kukaan puhu mitään...

Pelipaikoille kotinurkkiin tulemme tiistai-iltamyöhällä, jos päämme saamme pitää. Raportoidaan sitten sieltä.

Kittilän vertailussani oleva lämpösummataulukko löytyy tästä klikkaamalla.

Kauniiksi lopuksi täältä tekopitäjästä myös hillanmalli. Mummeli pyyhkäisi Petäjäveden kirkonkylän lähialueella pienen marjakatsausreissun. Mustikkametsästä tuli äkkilähtö, kun Mummeli törmäsi elämänsä ensimmäiseen kyykäärmeeseen. Mustikoita kerääntyi puolenkymmentä litraa. Uusintareissulle lähti Kerttumummu tukikepiksi. Siltä reissulta oli tuliaisiksi muutama hilla, jotka kuvassa. Suurin osa oli ollut suolla kypsää, mutta arviolta parikymmentä prosenttia vielä raakaa.


Muutama kanttarelli oli löytynyt myös tuoreena paistettavaksi. Niitä on Naruskan kairasta turha yrittää löytää.

Petäjäveden tukikohasta tähän.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Erikö kesäkeli keskellä Suomee?

Seittemisensattaa kilometrijäkö kaiken muuttaa voi. Siltä se tuntu, kun erehyin viemään Mummelija Jysäskylän Bilteeman kauppaan. Sielä se hyökkäs hetkohta aurinkojakkaroijen alennusmyyntihyllyyn. Ja eikun ostatti parit tarjouksesa olleet aurinkojakkarat, vaikka hiukkasen yrittelin mussuttaa vastaan.

Ei net nin kalliita tosipuhheessa ollu, parikymppijä kipale. Net osottautu kuiten kertakäyttösiks. Oli nimittäin vain yks päivä, minkä net auringosa kesti olla käytösä. Sillon paisto ja ihahhyvät niisä oli lämpösesä ja iliman sääskijä makkoilla. Soli eilen.


Tännään näyttää aurinkotuoleisa tältä. Vettä on puottannu aamusta alakain ja lämpötilat on jottai neljäätoista. Eli samat olot kukkotonaki.


Heinäkuu loppuilee kohta, eikä tämä suppusakki ole nähäny kun neljä semmosta päivää, jokka täyttää kesäpäivätunnusmerkistön. Ei niitole kait muukkaa sen enempätä nähny.

Myökin lyhennettään tätä etelämmatkaa. Kuhan saahaan Kerttumummule huomenisa ostettuva uuvet kakkulat, nin lähetään tiistakina hurruuttelleen takas kohti Lapin kessää...

Tukikohtaan kaipailemmisiin tähä.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Tilapäisjärjestelyin muutama päivä.

Mummeli ja Ukka poistuvat Lapin kesästä muutamaksi päiväksi synnyinseudulle. Syynä on Mummelin tädin siunaustilaisuus Petäjäveden kirkkomaahan.

Pari rakentajaa jää pitämään taloa ja huolehtimaan Rihlasta siihen asti, kunnes Eva tulee Posion suunnilta talkkariksi tulevana sunnuntaina.

Puhelimet ovat toiminnassa. Kalastuslupa-asioissa kannattaa kääntyä sunnuntaihin asti Sallan SEO -huoltamon puoleen. Siellä myydään kaikkia alueen kalastuslupia.

Tukikohasta nokka kohti etelän sateita tähän.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Tukikohta löytötavaratoimistona.

Joku mahdollisesti kalastaja on unhoittanut johonkin päin Naruskajokivartta perhokalastukseen liittyvää välineistöä, jonka ystävällinen mökkiläinen toimitti Naruskan Retkeilymajalle.

Tuntomerkkejä ja muita yksilöintitietoja kertoilemalla saa omistaja nämä tavarat takaisin. Ellei omistaja rapian viikon sisällä ilmoittaudu, niin Ukka toimittaa löydön Sallan poliisin kautta löytötavaroihin viranomaismenettelyyn.

Löytäjän tiedot ovat Ukalla tallessa, joten tavaran omistaja voi olla häneen yhteydessä, jos omistaja löytyy.

Tukikohasta yhteydenottoja odottelemisiin tähän.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Täyven kympin kelijä Naruskalla...

No ihavvarmasti Celsiuksen asteikolla. Kattokaa vaikka itte EWN -ennustetta .

Siihenko pikkusen antelee vettä taivaalta sekkaan, ninko tännäänki seittemättä millijä tähämmennesä, nin hyvvää tekkee.

Täälommuute kaikki paikat luonnosa nimmärkijä, että pikkusatteellaki maantieojat täyttyy hetkohta. Ja jokives alakaa nouseen satteejjäläkii normikessää nopiammi, kukkaikki jängät litisee vesee, ku sitä ei pääse haihtuun tieten ilimaan yhtään. Ku on nää kympin kelit...

Karhutunturiakkaa ei olla nähty päiväkausii ees sääkamerasta, ku pilivet roikkuu viijesäkymmennesä metrisä...


Tukikohasta Mummelija rauhottelemissiin tähä.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Hilla helppo vaihtaa mansikkaan.

Suonenjokelaiset pesäpallon kokoiset maukkaista maukkaimmat mansikat korvaavat tänä kesänä tarvittaessa ne hillat, jotka jäävät Naruskalle tulematta.

Kasperi kalakavereineen käväisi sadepäivän kunniaksi tankilla Venäjänmaalla ja samalla reissulla hakaisemassa retkitarviketäydennyksiä Sallasta. Kirkonkylän Sallapäivätelskeissä silmiin oli sattunut mansikanmyyjä, joka kauppaili puolenkymmenen kilon laatikoita. Ja eikun kyytiin.

En ole tavaran markkinamies, mutta yksimielisiä oltiin Tukikohassa siitä, että näin makeita ja kaikin puolin laadukkaita mansikoita ei tällä kartanolla ole maistettu...


Mummeli kokeili pakasterasiaan pakkaamista koemielessä. Puolen litran astiaan meni pyöreänä seitsemän kappaletta.

Tukikohasta mansikkakuumetta odottelemisiin tähän.

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Ittekki raapisitte kutijavvaa korvaa...

Son vähä ninki, että porola jos alakaa keskinkaike raavituttaan koparalla luurijaan, nin sillä kohtaa saa liikenne pysähtyvä. Matka saa sitte jatkuva, kuppaarma on saatu rassattuva korvarreijästä...


Tukikohasta tähä.

Anna mun ajjaa mökkitie...

Jokuhan se jodlaa mökkitien ajelusta jossain laulusa. Kallelan mökin viimonen parisattaametrinen pätkä runkotieltä sai muutaman tonnin verran sammaa sepelijä, mitä päätielleki ajettiin männä talavena.

Posti-Jussi oli mestarina konheineen. Ja työsä taitajana oli kaivanu muutaman kivenkomuran pois väylältä ennenko alako ajjaan siihe mursketta. Eipä siinä konheenjäliltä Ukan tarvinnu ku pari minnuuttija rautaharavala vejellä mökievustalta tiellaitoja ja sitte pakata hiukkase väylää Leksuksela, nin jovain, harossi tuli.





Sonnyt silijä ninko akkain pylly. Siihenko se ketummultaan pakkaantuu, nin vielä paranee. Herraskaisesti voit ajjaa mökile net, jokka sitä ymmärtää vuokraila. Länspuolentie on uuvistettu, Kuutsijängäntie on uuvistettu, ja nyt vielä viimeset meterit. Niija pääväylä Kotalasta Naruskale laitettii kans viimesempääle. Mitä net höpäjää, että Suomesa ei pijetä tiestövä kunnosa...

Tukikohasta ei asvalttija tänne suunnittelemissiin tähä. Vaikka tuoho kelepais sekkii vetasta.

torstai 16. heinäkuuta 2015

Halla parsii tekosijaan...

Oli näimmä taas pikkupakkanen Naruskalla viimoyönä. Ei Tukikohasa, kun tääloli nollapilikkukolome lussalla, mutta Ilimatieteellaitoksela käppyrä näyttäs käynee toista astetta taas miinuksela.

Mummelilla on oma omituine hellerajasa. Se ei mene ulukohommile ennenko Ukammittarisa on vähintää kolometoista astetta lämpöstä. Se raja ylitty Naruskala tännään. Kahenkympirraja sensijjaan ei. Monneempäivää ei kymppikää oorrikkoontunu.

Eise Mummeli työnsyryjään ulukona tarttunnu, eikä tarvinnukkaa. Se koukkas Ukkaa kyytiisä autola Suoltijojen sillampielestä, ku Ukka oli muutaman pariskunnan kuskina, kunnet laskit Naruskantammelta inkkarikannootila Suolitojojele. Päätiele kuttultiin Suoltijojentieltä, nin Mummeli tempas Leksuksemperäpaksista polokupyöräsä ja kurvaili sillä kotijo. Käski kertoon kaikile, että Naruskantiele ollevitetty suolaa sevverra, että väylästä on tullu parempata pyörälläajoväylää ku asvalttitie...








Ukka näpsi pikkukammerala muutamakkuvat Naruskajojen Tammelta, siltä vanahalta sululta niiltä ajjoilta, ku Tuntsampalon aikasija tukkija uiteltii Naruskajokkee pitki maalikylliin. Siiton yli viiskytä vuotta aikaa kulunu kellosa.

Sieloli muutama vanahempi pariskunta kalasta tulosa. Kertovat, ettei kala oo syöny monneempäivää ja kyselit Ukalta, misä on syy. Soli heleppo vastata, että tuuli kumpyörii koilisesa ja pääle on alakuu, nin kalastammaan ei kannatte lähtijä.

Nysse mahtaa lämmetä ja kuu kääntyilee vissii yläkuule tännään. Kohta alakaa kala syömää. Ja josei ala, nin sielä net jojesa parraite säilyy...

Tukikohasta lyhykkalsarikelijä oottelemissii tähä.


keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Naruskan lämpösumma junnaa edelleen hitaasti...

Taas meni viikko että heilahti. Ei ollut hellepäiviä, eikä muutamana päivänä päästy edes yli kymmenen asteen päivälämpötilaan. Säiden haltija on ottanut meitin ihan selkeästi kylmään syleilyynsä.

Viikossa kertyi lämpösummaa 34,8 astetta, jolla päästään kokonaissummaan 264,2.

Hillan kypsyminen vaatii noin 420, eli siitä ollaan vielä aika harppauksen päässä. Ja sääennusteet eivät eteenkään päin lupaa kuin tätä samaa koleaa, johon varsinkin tämän talon hameväki alkaa tosissaan tympiintyä. Ukan ei kannata päiväkohtaisista hellevaroituksista liikaa naamaansa aukoa, jos meinaa silmät umpeen muurautumatta maailman menoa katsella.

Ukan vertailussa käyttämään Kittilän lämpösummataulukkoon pääsee tuota Naruskan lukua sijoittamaan vaikka pelkällä katseella.

Posiolta muuan naamakirjakaveri laittoi muistaakseni eiliselle päivälle kuvan Posion hillatilanteesta. Siitä voisi päätellä kukinnan ainakin toisin paikoin onnistuneen tosi hyvin, koska hillasato ainakin kuvassa on hyvin suppuvaiheessaan. Posion kypsymisaikataulusta Naruska laahaa parisen viikkoa myöhemmässä, ellei enemmänkin. Kuva saattaa olla Posion kirkonkylän eteläpuolelta, jos se on kuvaajansa kotiseuduilta. Suuntaa antava kuitenkin. Naruskalta voi olla vaikea vastaavaa kuvaa tänä vuonna päästä näppäämään.


Meidän omassa pihassamme kukkii tällä hetkellä ruusu. Normaali kukinta on Juhannuksen seudussa, joten ruusukin kulkee jälkijunassa, kuten kaikki kasvu täällä koleudessa. Kuva tältä aamulta.


Tukikohasta pitkäkalsarikannassa pysyttelemisiin tähän.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Yksinkertaisin perhosolmu Kasperin selostamana videona.

Ukka ei ole mikään solmujen mestari. Pojasta on kuitenkin polvi parantunut. Kalle neuvoo alla olevalla videolla perhosolmun teon sen verran paksulla narunpätkällä, että huonompinäköiselläkään ei asia jää epäselväksi siitä, miten vastaava solmu siimaan tehdään.

Siimasolmu täytyy muistaa ennen kiristysvaihetta kastella syljellä niin, ettei siima pala.



Tukikohasta tässä asiassa videon voimaan uskomisiin tähän.

Naruskan pärepuu muuttuu pärekopiksi.

Mummelin eno, Armas Raitanen Petäjävedeltä, jaksaa kohta yhdeksänkympin iästään huolimatta tehdä pärehommaa päivittäin. Takomarkkinoilla Armas oli sekä myymässä tuotteitaan, että valmistamassa koppiaan näytöstyyliin.

Anoppi oli tietty kopanmyyjänä paikalla, kun "Mestari" vuoleskeli koppapäreitä. Hyvin taipuu pohjoisen puu taitajan käsissä. Tästä saattaisi olla ammatin alku nuoremmillekin...




Tukikohasta Petäjäveden reissua loppukuusta suunnittelemisiin tähän.

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Ympärivuorokautiselle auringolle näkemiin...

Kesä alkaa hitaasti mutta varmasti kääntyä lopuilleen. Pitkäksi aikaa ei aurinko vielä horisontin alapuolelle katoa, mutta kuitenkin.



Kasperi lennätti viime yönä kuvauskopteria puolenyön huitteissa, kun pilviverho oli sopivan harvana ja ohuena.




Lämpötilansa puolesta voisi olla jo syksy, mutta kalenteri kertoo lahjomattomasti, että heinäkuun ensimmäisellä puoliskolla vielä ollaan. Lämpötila ei tänään pohjatuulen vallitessa ole käväissyt kuin hitusen kymmenen asteen yläpuolella.

Tukikohasta vielä kesästä nauttimisiin tähän.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Halakovahille potkut ja halakovahilta myös.

Kylän ja naapurikylän poromiehet tekivät aikamoisen työrupeaman ennen kuin halakovahiksi ristimäni ajokas onnistuttiin saamaan köyden päähän. Tänään se kuitenkin onnistui samanlaisella lassokonstilla kuin viime kesänäkin, kun pihahäirikköjä silloinkin jouduttiin siirtelemään.

Suuntana Tuntsa, tahdissa mars. Pakettipirssiin tämä sarvipää ei ihan vapaaehtoisesti suostunut, mutta pikkupakon edessä se kuitenkin viimein löysi itsensä Hiacen tavaratilasta.

Mummeli näpsi matkaanlähdöstä tietenkin muutaman asiaa valaisevan valokuvan.





Kiitokset Jounille ja Pasille vaivannäöstä. Poronkuset lakkaavat takapihalla haiskahtamasta ja ongelma ei tämän poron osalta varmaankaan ihan pikana uusiudu, kun karvasarvella on muutamakin poronkusema matkaa talsia Naruskalle takaisin. Ja Tuntsan tuulisista tuntureista löytyy varmaankin yhtä sääskettömiä paikkoja kuin Tukikohankin takapihan varjoista.

Tukikohasta näihin kuviin ja porottomiin tunnelmiin tähän.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Kesäiltapäivä kumiveneellä Tenniöjokea pitkin.

Ei voitu Mummelin kanssa mieltämme malttaa, kun ensimmäisen kerran heinäkuulla tänä vuonna paistoi kunnolla aurinko Naruskalla. Takapihan siivousoperaatio keskeytyi jatkuakseen huomenna, kun piti päähänpistosta lähteä kalalle.

Tenniöjoen sillanpielestä Naruskalta kumivene perämoottoreineen vesille ja auton juontaminen Saijalle rantautumispaikkaan. Pari virveliä ja haavi, kevyet kenttäeväät ja vajaaksi neljäksi tunniksi uistattelemaan kevyessä kesätulvassa olevaa Tenniöjokea pitkin.

Viitisentoista kilometriä taitaa jokimatkaa tuolle välille kertyä. Moneen kertaan ehdittiin matkalla toteamaan, että kala ei ole syönnillään. Viimeisellä puolella kilometrillä erehtyi kuitenkin yksi taimen Mummelin vetoperhoon. Mittaa kalalla oli 42 senttiä, eli 8 senttiä vaille taimenen alimman mitan. Sinne jätettiin taimena kasvamaan.





Kuvia ei saatu kuin kännykkäkameroilla, kun Mummelin Canonin muistikortti herjasi jotain, mitä joella ei pystytty selvittämään.

Kaunista rauhallisesti virtaavaa jokea on Tenniö tältä kulkemaltamme osalta. Virtaavammat paikat ovat enimmäkseen nivoja. Yksi helppo puolen kilometrin koskenpätkä sisältyy reittiin, mutta sen pystyy laskemaan millä vesipelillä tahansa ainakin tällä vedellä, joka on ehkä kolmisenkymentä senttiä normikesäveden yläpuolella.

Eipä siellä tungosta ollut. Yksi uistatteluvene, yksi jokitörmällä iloisesti haukahdellut koira kesämökin pihalla. Ja tietenkin yhdessä paikassa lampaita kesälaitumella rantaniityllä.

Pätkällä on tosi maukkan näköisiä kalapaikkoja, joten täytyy kesän päälle käydä reissu vielä uusimassa. Voimme suositella, koska rannalta kalastamalla suvantoinen vesi voi olla hankala kalastettava. Perhomiehille on kumiveneen kanssa lukuisia hyviä nivoja ja pikkukoskien niskoja, joita voi rapata vaikka ankkuroimalla paattia välillä ottipaikoille.

Tukikohasta lisää kesäpäiviä odottelemisiin tähän.

Karvasarvine halakovahti.

Ihanku täällä maaseuvula tarttis nin kauhijasti tavaraasa vahtija, nin saijalaine karvakasa-ajokas on ottannu asijakseen vahata Ukan halakokatosta. Tämon se sama elikko, joka männä kesänä toisen samallaise kanssa pyrki jatkuvala syötölä HallahelinäjjaLoimun uima-altaale. Uimaan tai ainaki vettä ryystään.

Nyteiole tarvinnu lapsile uimavermeitä lattailla, kukkesä on ollu tämmönen ku on ollu. Pihalaha on saanu kylymän suihkun melekeen jokapäiväle, joson halunnu.

Hankalammaks halakovahin kannalta asijat muuttu, ku Mummeli astu kiloseen poronpaskaan takapihaportaijen evustala korkokengillää. Siitähä se riemu repes, että Ukalta kyselemäti karvasarvi sai potkut vahtihommistaa. Poromieste homma on hakija tämmöset kasvimaarosvot ja pihapaskojat paremile ruokamaile. Ja Mummeli on pitäny poromiehet liikkeesä.

Ukkaha se ymmärtellee porotukse oleva viisas elukka. Se tietää, että Tukikohasa on parihehtaarija vähäsääskistä aluvetta, ku pikkulinnut asuvessaan kesän parisakymmenesä lintupöntösä hoitelee raatokärpäset ja sääsket luomumenetelmälä itteellee ja pojillee ruuvaks. Ja siinä net mennee harvalukuset paarmakki.



Poromiehet on muutamanapänä käyneekkattomasa ja pyytämäsä elikkova, mutta sepä onki nin väläkky elukka, että hetkohta kuse kuulee isäntäsä pirssin äänet, nin se ottaa koparat allee ja lähtee.

Eikhäse jokupäivä onnistu. Josei muuton ni Ukka lyö sevvanahasta muistista venäläisilä kopararauvoila siksaikaa paikallee, että hijasekyyti Saijalle voi alakaa.

Tukikohasta tähä.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Naruskan lämpösumma kasvaa hitaanlaisesti...

Joku saattaa muistaa muutaman päivän takaa sen lämpösummaluvun, jota laskin kesäkuun loppuun asti oman sääasemani keskilämpötiloista. Kesäkuun loppuun mentiin Naruskalla yhteisluvussa 194,1.

Viikko kun on menty heinäkuuta, niin lukuun tulee lisää 35,3 eli nyt mennään kokonaisluvussa 229,4.

Tuo luku kun sijoitetaan Kittilän taulukolle , niin siitä voi jokainen päätellä, milloin ensimmäiset hillat teoriassa ovat Naruskalla kypsiä. Käytännöt selviävät sitten, kun soita joku alkaa tosissaan kiertelemään.


Viimevuotinen hilla on tuossa kuvassa. Kieltämättä makuhermoja alkaa kutkuttamaan pelkkä kuvan katsominen, kun muistaa, miltä kypsä hilla suussa maistuu...

Tukikohasta hillasta haaveilemisiin tähän.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Ei siellä hillasuolla hääppöseltä näytä.

Lapin Radion toimittajatyttö Maija-Liisa Juntti soitteli aamupäivällä ja pyysi Ukkaa mukaan iltapäivän suoraan radiolähetykseen hieman kertomaan hillasta ja hallasta. Hän kertoi lukeneensa aamuvarhaisella kirjoittamani jutun viime yön pakkaslukemista. Suostuin, vaikken itseäni minään hillaeksperttinä osaa pitääkään. Tyär meinasi, että tavallisen tallaajan näkemyksiä hän onkin vailla, kun oppineet eivät aina puhu asioista samaa kieltä tavallisten kuulijoiden kanssa.

Piti pakkasyön jäläkiin kierrellä muutamat lähisuot pintapuolisesti ennen haastettelua, jotta tilanteesta saisi jonkulaista tarkempaa tolkkua. Tultiin Mummelin kanssa soilla laukatessamme siihen tulokseen, että viimeöisellä hallalla ei kovin paljoa tuhottavaa Naruskan soilla ollut. Aiempi epäilyksemme osoittautui todemmaksi siitä, että avosuohillat jäivät pölyttäjää vaille silloin, kun ne kesäkuun puolivälin paikkeilla kukintaansa olivat aloittelemassa. Ja lisäksi hillankukkia pieksivät runsaat sateet, joista osoituksena oli Ukan sääaseman kesäkuun sademäärä yli 130 milliä.

Muutaman suo-ojan varrella ojanpenkoissa oli muutamia pisimmälle ehtineitä suppuja. Niistä ei pystynyt päättelemään, oliko pakkanen niitä päässyt vaurioittamaan. Toisaalta tuommoisia ojanpenkkoja ei näillä meidän soillamme kovin montaa kilometriä ole, joten jos tuommoinen kasvupaikka on ainoa paikka, mihin hillaa tulee, niin niillä ei herranhuonetta rakenneta.




Samoissa ojanpenkoissa oli kukassa olevia hillankukintoja siellä täällä, mutta myös pölyttymättömiä avoimina retkottavia pölyttymättömiä kukintoja.


Avosoilla näytti tuolta, mitä tarttui kameralle yläpuolella olevan kuvan mukaisesti.

Tuntsan ylävistä jängistä ei meillä havaintoja tältä kesältä ole. Siellä hilla mitä ilmeisimmin on vielä kukintavaiheessa. Ylävä jänkä ei pikkuhallalle niin arka ole kuin alavat avosuot, mutta eivät nekään loppukesän vielä kirpeämmille pakkasille mitään mahda.

Mustikkasadosta ei vielä osaa sanoa liioin tarkasti mitään. Pakkanen ei viimeöisillä lukemilla ylety tuntureiden korkeimmille mustikkamaille. Toisaalta vielä ei tiedetä, onko mustikan pölyttymiselle käynyt samat kuin hillallekin, eli pölyttäjistä on ollut pulaa.

Puolukka tällä korkeudella kukkii parhaillaan. Sen sadosta on vielä liian aikaista sanoa mitään. Eikä tietämykseni riitä siihen, kurittaako halla puolukankukkia vai ei.


Valtakunnallisissa uutisissa on iltapäivän ja illan aikana kuultu jonkun oikean marjatutkijan kommentteja siitä, että -1,7 astetta on sellainen pakkanen, että se alavilta mailta poimii hillat ennen ensimmäistäkään hillanpoimijaa. Ukka on samaa mieltä.

Tukikohasta tarkkailemisiin tähän.