keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Eipä rapa roiskunnu polttopuile.

Hiukka outoovvuojenaikaan tuli seuraavavvuojen puukuorma Tukikohtaan. Syyki on selevä, kun Sallan Yhteismettä parturoi Politimavaaraa muutaman tietotoimistommukkaan nin, ettei jää ko tuppale lajele. En tiijä, kaajetaanko nin raakasti, mutta kuiten motoketju sielä heiluu, josei pariki.

Noh, koivun kuolema on Ukalle elämä. Koivua tarvittee Tukikohta ja nyssiton lähelä saatavisa. Rahti ei ihahhirveitä lähiettäisyyveltä maksa. Ja eilennet tuohon pihale purkaantu rekasta. Ja nyton kevvääks Kasperile valamis savotta. Viiskytäneljätonnija.


Hienosti pääs tukkirekka kiertään Tukikohan varastontakkaa laakista ympäri vekslaamati. Alta puolevvuojen saa Linko-Jarkko siirelä koivukasat etupihale sitteku alakaa taas kevvääks.

Tukikohasta motorisahhaa kunnosa pitelemissiin tähä.

tiistai 29. marraskuuta 2016

Marraskuun lopun auringonsäteet.

Vielä paistaa aurinkoarmas, vaikka matalalta näin marraskuun vedellessä viimeisiään. Eikäpä sitä aurinkopaistetta kestänyt kuin juuri sen verran, että Mummeli juoksujalkaa ehti kameran kanssa ulkosalla piipahtamaan. Sitten pyörähti taas pilveen ja ehtooksi luvattua sadetta lumena valmistelemaan. Etelätuulella onneksi, sieltä ei ennätyspakkasia tule...




Tukikohasta koivurekkaa oottelemisiin tähän.

lauantai 26. marraskuuta 2016

Hapankaalihirveä ja puikulabataattilaatikkoa Naruskan tapaan.

Tulee noita ruokaohjeita nykyään tuutintäydeltä vähän liikaakin. Laitan tähän kuitenkin helppolaittoisen evään, joka yhdistelmänä saattaa jonkun korvaan kuulostaa epäilyttävältä, mutta kun me Mummelin kanssa äsken syötiin, niin kummallekin maistui.

Hirvihapankaalipata valmistui niin, että alakurttilaisten meille tuomaan noin kiloon hapankaaliporkkanaa sekoitettiin uunivuokassa puoli kiloa paistettua mustapippurilla ja soijalla maustettua hirvijauhelihaa, etikkasäilöttyä paprikaa, kaksi purkkia smetanaa, purkki kuohukermaa, muutama ruokalusikallinen hunajaa ja pari lihaliemikuutiota. Vettä sen verran, että uuniin laitettaessa vesipinta oli puolisen senttiä kaaliseoksen yläpuolelle. Uuni 175 asteeseen ja sinne pariksi tunniksi.

Pääruuan pariksi Mummeli kuori muutaman kilon salmivaaralaisia puikuloita ja kaksi isoa bataattia lohkottuna. Ne kypsennettiin kiehuttamalla kattilassa yhtä aikaa. Sitten vesi kattilasta tarkkaan pois, jonka jälkeen Ukka muussasi perunat ja bataatit, kun ensin kattilaan laitettiin hienoa merisuolaa, voita ja mikrossa kuumennettu kuohukermapurkin ja vajaan maitolitran yhdistelmä maitokermaa.

Muusi ja hapankaalilaatikko pöytään ja annokset kehiin. Kuutioitua punajuurta kaveriksi lautaselle. Ja tietenkin tuplastikursulaista. Nam.


Tukikohasta tätä samaa helposti huomennakin syömisiin tähän.

torstai 24. marraskuuta 2016

Kaisankaljamille nastakengisä!

Mummelila käväs joulupukki rapijaa kuukautta etuajasa. Emmuten olis älynny ostaa nastapohjasija kenkijä tulijaisiks, mutta Paavolantijasa viimevviikola ollesa osti tyär ittelleen tuommoset. Ja ostatti Ukalla tieten äitelleen kans.

Eikä net vikaosotteeseen mennykkään. Nyton niitä käytelty kaatumati viikonpäivät, eikä Mummeli niistä aijo luopuva kujjuhannuksena. Ja töihimmennessään sitte, kummennee asteleen ihimistellattijoille. Autolle ja autolta pihaliikut näilä. Ja pittää kans. On harossit ja tullee kehuttuva, vaikka mainoksesta ei ole alennuksija saatu. Hinta Kemin rismasa oli satakolokytäyheksän eeroo. Halapa hinta pystössäpysymisestä.





Tukikohasta äijäkokoja harkittemissiin tähä.

Kymmenellä mekalla ehtii, jos ehtii.

Nattiyhteyvet on meille joillekkin tänäpänä päivittäistä kauraa niitettäväks. On vaan asijoita, joita on tottunnu hoitamaan ja joita iliman on hiukkasenninko kipijä kissa.

Pitkäämmietittii, laitetaanko Kallelaanki nettiyhteys vai ei. Issoin osa epävirallisista kalluppikyselyyn vastanneista oli ja on sillämielin, että ei tarvita nettijä erämaasa. Nooh, josei tartte, nin ei tartte käyttää. Mutta jos tarttee, nin siinähän se jonkullaisena nyt on. Vähänniinko sähkö, että ole pimiäsä tai kynttelivvalosa, jos halvat sähköjä mettään karkuun. Tai jos et haluva vettä vesijohosta hanan kautti, nivvoihan sen hakkee hetteestä. Tai kakilla käyvä ulukopaskahuusissa. Ja niietteenpäin.

Sielä nyt kuiten vanhat piiluseinähirret ja kiinalaiserrakentama huliviliweilaatikko seisoo sulasa sovusa ja piuhaapitki kulukee rattaa nimmaan pirusti. No pirusti on rohkijasti sanottu, mutta kymmenen mekkaa tullee ja parijakolomee lähettellee huli ulospäi. Niilä vauheila käväsee metästä jo vaikka laskummaksamasa tai kattoo kattomatta jääneet lottoarvonnat. Tai pellaa lottova.



Nyssielon Kallelampöyvälä yks Ukan sääkonneista vakituisemmin asukkaila käytösä. Jos jollaki on nopijampi kone, nin sielä pitäs pelata mikä verme vaan joko eternetti persauksisa tai lankattomija verkkoja pitki. Ihimeelline maalima.

Täson suunnitelmisa vielä semmonenki juttu ku ilimalämpöpumppu Kallelaa lämmittään. Moon aina luullu, että semmoset vehkeet ei pohojosesa oikeen pellaa, mutta taijan olla vääräsä. Ainaki naapurimökisä näyttäis semmone mylly hoitelevallämpöjä halavemala kui suorala patterilämmöllä. Semmoneha se Kallelanki vanaha nykynejjärjestelmä on. Tarttee niihi hiukka vielä perehtyvä ettei tulis ostettuva seuraavata pentoliinoo...

Ulukoseinäsä törmää Kallelaantulija siniseellappuun, joka ilimottellee viteovalavonnasta. Semmonenki sielä pyörii, muttei se sisätiloisa mittään kuvvaa. Kuhan seurailee hiukkasen, ketä kairasa niillä seuvuin kuleksii, jos kuttumatovvieras olleen sattuu.

Tukikohasta kohta lumiauramiestä Kallelasa käymään soittamissiin tähä.






tiistai 22. marraskuuta 2016

Nokipoijjaat liikkuu.

Nuohooja käy tämmösessä talosa kerravvuojessa. Tai ainaki nin on sääjetty. Ja on heitä ainaki kertavuojessa tilattu, vaikkei olis aina tullukkaa. Linnaallähöstä ei kuiten ole onneks kukkaan puhunu mittään, vaikkon jäänykki ainaki kertaallee nuohoomati. Vallassaan.

Nyt tapahtu kuiten vuojen 2016 nuohous. Ukka rohkasi taas viimeviikkosesta puttoomismeinaamisesta huolimati hurjalluontosa ja käväsin aamuhämärisä löysäämäsä varsnaasen tiilipiipun pääsä olevan parimetrisen rosteripiipun kiinityspultit valamiiks irti. Nuohoojija kun oli paikalla parittain, nin eipä Ukan tarvinnu osallistuva kaatopuuhiinkaa. Näppäsimpäs kuiten kuvat rosteripiipun sisuksista. Sehän on vuorattu viijensentin palovillala ja vuorattu vielä palonkestävälä kepukankhaalla, kunei muuvväristä myynnisä ollu.


Kerrää se jatke sisäpintaasa näjemmä karstaa. Koivussaha on sammaavviissii ommaa tervaasa kun havupuussaki, ninko kaikki tieten tietääki. Koivuva kun polttellee kymmenijä kuutijoita vuojesa tuohet ja tuohikierrokse alla oleva liekkö nilakerros vaimikä tieten puusa kiinni, nin siitä se karsta tuonne keskuslämmityskattilarreikiijja hormiloihin ja piipujjatkeisiin kerttyy.

Onneks täsä torpasa karstat piipusa ei vetova haittaa. Ja nuohooja poistelee kuuvenkympin kertakäynnilä vuojesa isommat karstat ämpäriisä. Ja kattilasta sitä sammaa poistelee millon Ukka, millon joku renki. Kerrankuusa.

Eise nuohoomala nimpuhtaaks tulekkaa, ninko jokuvuos sitte, kun Ukka sai aikaseks nokipalot piipusa. Soli komijaa katottavvaa ja tulipa niistä kirjotettuva sillojjoskus juttuvaki. Soli kuiten pitelemisesä semmonempalo, eikä sitä ehontahon vihti uuvestaan kokheilla. Mutta puhasta tuli. Ja komijat savut ja jytinät.

Talavelle siirtyisä harvenee puhistukset. Pakkasela saa pijellä vetolunkkaa reippaammi auki ko lämpösillä ilimoilla. Sillon ei nin karstaile, mutta syntyy sitä pallaissa aina jotaki, vaikka Ukankippuut on nykysellää ruutikuivaa tavarata tuolta peltikatokse alta.

Tukikohasta näilä kelilöilä puuta säästelemissiin tähä.


maanantai 21. marraskuuta 2016

Ukallaki oma pentoliino!

Eikössole semmerkkine makaroninpätkijemmaasta kotosin oleva junaverme, joka aina seisoo asemila ja asemijen välisä sillon, kuppitäs pelata. Junankhan pitäs pelata vuojet ympäri.

Täällon Tukikohasa yks makaroonimaasta kotosin oleva vehje, joka ei kans pellaa ninko pitäs. Son kylymijön konneisto, joka reikkaa. Välliin se reikkaa talavela ja välilä kesälä. Nysse reikkaa syksylä ja onkait se teniny joskus kevväälläki. Son pirullinen vehe sillon, kuse ei toimi. Kylymijö muuttuu lämpöseks ja tavarat kans.

Nysse on taas teniny viimeviikosta alakain. Takkuuseen siton käyny myyjähuoltaja korjaamasa, mutta eipä sitä viime kerrallakkaan kerinny ku perävalot pirssistä postilaatikon taakke hävitä, nin lakkas pellaamasta. Ja eikun taas soita perrään ja oota maanantaita, että saahaan korjaaja messiin.

Mummelin kans evakueerasimma jo aikaa site kaikki päivittäistavarat kylymijöstä jääkaappiloihi. Tälle aamuva tyhjennettii loputki, eli hilloja ja mehupuolta, jokka nekkään ei säily kahesatoista asteesa, jonka kylymijö pitelee ittekseen talavikelisä, kuse huone on melekeen ulukoseinäsä kiinni.


Onneks onnoita jääkaappiloita Tukikohasa kolome kipaletta. Sinne mahtuu kaikki, ku asiakastilloissaki olevakkaapit joutaa talonkäyttöö.

Myöpä jätetää Ukan pentoliino tänne kylymijömestarile korjattavaks siks aikaa, kukkäyvvään kirkola ostelemasa tävviiko evväitä. Taijamma ostela enempi pakastetavarata, kunniiton pyörimäsä kolome kipaletta.

Tukikohasta ihimettä makaroonimaan konheelle tapahtuvaks oottelemissii tähä.

lauantai 19. marraskuuta 2016

Repolaisia pirupäineen.

Ketturepolaisia on Lapissa ainakin Rovaniemeltä itään poikkeuksellisen paljon. Niitä näkee maantiellä kaikkina vuorokaudenaikoina, eli myös päivisin, vaikka normaalisti kettu liikuskelee enemmän pimeän aikoina.

Kettukantojen runsaus ja kanalintujen vähyys liittynevät toisiinsa. Kettu napsi linnunpoikia varsinkin tänä kesänä, kun esimerkiksi myyräkannat näyttävät olevan menossa alaspäin.

Ketut ovat hyväkuntoisia, joten niiden talviturkit olisivat hyviä varsinkin talvella. Ketunpyytäjät vain ovat aikalailla harvassa ainakin Naruskalla.

Mummeli napsii tilaisuuden tullen kuvia näkemistään repolaisista. Kaunis eläinhän se luonnossa nähtynä on. Ristiriitaisia tunteita se kuitenkin ihmisissä herättää.


Kuvan kettu teikkaili kuluneen viikon alkupäivinä Kotalankylässä Mummelin työmatkan varrella.

Tukikohasta tähän.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Linkki Kallelan rantakuviin.

Tuosta klikkaamalla pääsee vilkaisemaan Kallelan rannassa kuvamateriaalia tuottavan webkameran kuvia. Jos ja kun niitä aikanaan kertyy kalenterivuodeltakaan, niin saattaa saada käsitystä siitä monimuotoisuudesta, mitä luonto Naruskalla parhaimmillaan tarjoaa.

Samalla sivustolla Kallelakuvien kanssa on tallennettuna jo hiukan pidemmältä ajalta Tukikohan IP-kameran näpsimiä kuvia Karhutunturista.

Tallentajana toimivan Ukan puhdasta laiskuutta ja unhon yössä vaeltamista tuppaa olemaan se tosiasia, että saattaa kulua pitkäkin aika, ettei tukikohtawebcamin sivuille tule tallennettua uutta materiaalia. Aina voi yrittää parantaa, kuten tarkoitus tässäkin asiassa on.

Tukikohasta itteä niskasta tässä asiassa kiinni ottamisiin tähän.

Parit puukot maalimalle Varpuseljän Tuoremaasta.

Piti eilissäehtoolla koukata Vasarapuukkotehtaan kautta kotio. Ei muuten nin kiirettä olis ollu, mutta parista valamiista puukosta oli kiirinny viestit niijen tillaajille. Ja heti tuli painetta pikapostituksille. Vasara höysti vielä, että karhu onnyt rauhotettu, mutta leijonaa saa pyytää vappaasti. Ja pyys kanssa.

On taas hienot unniikkikipaleet. Taijeluomaa, ninko yks Juhani Ahon siteeraaja ruukaa sanua. Eikole vääräsä täsäkäänkohtaa. Kattokaa itte.






Tukikohasta postilaatikolla käyntijä suunnittelemissiin tähä.

torstai 17. marraskuuta 2016

Superkuu näkösällä ja pilivesä.

Soli superkuupäivä josen väärimmuista maanantaina. Ukka ei tiijä semmosista mittään, kuppiti olla alakuviikko tähämpäivää asti Kemimmaalla pikku puuhasteluhommisa. Ja sieloli maanantaina pilivesä.

Onneks Mummeli pyöri Naruskan suunnila. Sehä on kuuhullu ollu ikäsä, eli ei mene tuommoset ohitte, jos vaan sattuu olleen pilivetöntä taivasta näkösällä. Ja oli ollukkans. Jostaki Politimavaarastapäi Mummeli tartutti tuommosen superkuunäkymän. Pöllömpiäki kuvia on Ukka nähäny.


Ukka ossaa nytten kasata ja purkaa ikejalaisija vaatekommeroita vaikka silimäkkiini. Tyär luki ohjekirjoja ja ruuvija ja nappulaa kierreltiijja väänneltii sinne ja tänne ja tuonne. Ja komerova synty kans.

Tullee siinä lastulevykuutijolle kohtalaiset myyntikatteet ja varmana, mutta pittää sanova ruottalaisevvirman kunnijaks, että ohojeittemmukkaan kun kassailee, nin oikeen mennee. Ja ei puuttunnu yhtäämpalikkaa, vaikka puolenkytä komerova ja sisuskaluhyllyjä kokhoollaitettiin.

Ukkaa voi tilata kassausurakointipuuhastelluun. Talo jos tarjovaa petipaikajja kertapäivääruokaa, nin sillä pääsee jo heleposti alakuu. Luppoaikaa onnäimmaraskuusa, kunei turisti liiku eikä käy pyyvyksii...

Kakaroijen apuna täsä saa lähiaikona varmaanki olla. Nillon vanahat isot talot kummallaki ja sillontällön meinaavat aina jottaimpaikkaa viksata. Nimpittääki, se virkistää.

Tukikohasta kotihommiin välilä keskittymissiin tähä.




maanantai 14. marraskuuta 2016

Ei ihan tarvittu henkivakkuutuskirjaa...

Meinas muuan Ukka Säämies eilissäpänä päättää päiväsä katolta puttoomalla. Piti käyvä putsaamasa tuulimittari, jonka luokkeppääsy vaatii pikkupätkän harjalla tasapainoiluva ja sejjäläkeen pittää kiivetä korkeimmale harjale puisija lapetikkaita pitki.

Hyvimmeni siihe asti, kunolin lapetikkaijen ehken toisela asklmala. Tikkaat läks varottamati alta pois. Ja käänty tietenkin peltikattojiirijä kohti ja liukkaallumen päälä kuluki livakasti. Tikkaat ja Ukka.

Sain onneks sevverta katohharjasta kynsilä kiinni, että pysähty vauhti. Kasperi oli etupihala autoosa raplaamasa ja kuuli tieten ryminät. Ensmääseen huutoon katoleppäin en ehtinny vastaamaan mittään, mutta toiseen huutelin, että nouproplem. Vaikkoli oikeesti vieläki, että sain taiteiltuva itteni harjale hajareisin, vai mitennet sannoo.

Siinä pohin vähäaikaa, koitanko uuvestaan. Tulin kerranki järkiini ja perräännyin varovasti piippulaakongin kautti rautasille lapetikkaile ja sitä kautta seinätikkaijen kautta ales. Maampinnale oli mukavempi tulla alimmalta askelmalta kevveesti loikkamala. Vaihtoehtona olis ollu puota rapijasta kuuvestametristä. Päällee.

Issäinpäivä päätty onnekseen täläkertaa. Tuulimittari puhistunnee itekseen, kunnyt lupas nollakelit Lappiinki. Harmi jos nuo vähätkillumet lähtee...


Tukikohasta Keminmaale sisähommile kaappikokkoojaks  tänhään siirtyilemissiin tähä.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Ei vieläkään aamupuurova sänkyyn...

Eipä sitole äiteenpäivänäkkään puuroja sänkhyn kannettu, nin miks sitte issäinpäivänä pitäs. Johan tuo aamupala löytyy tälä kokemuksela köökimpöyvästäki. Sieloli kyllä pikkunen ylläri Ukalle. Oli vaaleenpunane keittijö muuttunnu sinivalakoseks oikeen joriinijen kera. Ja jostakin oli löytynny sinivalakosija ranskammaan pastillija. Kaikkija net kauppijaat keksii.

Joulupukkiin ko täsä ijäsä uskotaan ennää vain sillonsuntällön, nin ei ole lahjolle sillä tappaa perso kunoli uutenaollesa. Tuli sinne sänkyyn kuiten pehemonen paketti. Seittemävveljeksen lanka oli muuttunnu villasukiks Mummelin puikoisa. Niitä vanaheneva mies tarttee ympärivuojen. Ja suosittelempa nuoremmilleki.


Ostimmuuten ittelleni issäinpäivälahajan. Normaalisti tämmösijä ostellaan tieten äiteinpäivänä vai kuimmoni isukki on saanu lahajaks silitysrauvan. Ukkapa sai, kun itte ostautti.

Molen kattonnu tuommosta jo vähähelevetimmonta kertaa, muttenole arvannu ostaa. Nyt rohkasin hurjalluontoni ja tein kuuvenkympin sijotuksen. Litlikaupasa. Noli puottannu semmosen hintaa yheksästäkympistä kolomekkymppijä alespäin, niijopa tartuin tarjoukseen.


Mummeli on koulunkäyny silittäjä. Nysse on käytelly tätä laitosta viikovverran. Ja tovennu harossiks. Ainuva miinuspuoli jossakin pikkusesa silitystilasa saattaa olla se, että höyryverme vaatii paljollaisesti tillaa. Mutta misä on pöytätillaa, nin nou proplem. Höyryvä tuo kone kehittää nimpaljo reilummi, että Mumeli jo tilas Ukalta höyrysilityslauvan. Se löytyy nousuviikola. Ja laitokseen soppii nimpaljo vettä, ettei tartte ainolla lissäämäsä.

Tuosson ilimanen vihje joulupukinkonttiin. Tai ei tartte oottaa sinnekkää asti. Tällä vehkeellä hameväki silittellee joulupöytäliinat ja kaikki muutki silitettävät saamapäivästä etteenpäin. Siten tiijä, liekkö myynnissäkkää muuvala ku sakemannikaupasa, eikä siitä mulle makseta osti tämmösejjoku muuki tai ei. Vihjasempa kuiten.

Tukikohasta sillä silijäks tähä.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Sääaseman lämpötilakosteusvermeet uusastu.

Nonni, nyppitäs olla lämpötilat taas kohillaan. Trumpimmaasta lähtöjää oleva PeetBrosin sääaseman lämpömittariyhistelmä kosteusmittareinee naputtaa lukemija, ninko pittää.

Vaihattelin samala sinne tötteröön semmosen tietokonheen laitetuulettimen. Aattelin armahtaa sen, kuse on pyörinny seittemävvuotta ympäripyöreetä yötäpäivää ja kessäätalavija. On siinä ropeli pyörähtänny kaks josei kolomekki kertaa...


Son Nexus merkkine, eli melekeen ninko Lexus, laatukammaa.

Nyppä sitä lähetää talavelle pikkuhilijaa. Lumimittarija evvielä ole asentannu paikolleen, vaan olemmittaillu lumet toistaseks mittakepillä, kunei sitä täsä kohtaa olekku nelisen senttijä.

Mullon semmonen etijäine, että lumet käyp vielä pois, vaikka paree olis, jos net pysyis kevvääseen.

Tuosson muistutukseks Naruskajojen jäätilannekuvvaa Kallelasta. Kamera rallattaa sielä ihankivasti toistaaseks.


Rannat sielä jäätyy, mutta keskivirrasahan joki juoksentellee läpitalaven. Josei nävy, nin kuuluu.

Tukikohasta tähä.

tiistai 8. marraskuuta 2016

Älä tärhäytä puomiin!

Mettäautotiet laitellaan varsinki kevätrospuutolla puomijen taakke. Samat sävelet on voimasa Kallelan suunnile johtavala tielä. Sieläkin on vankka puomi Kuutsijängän mettäautotien Erkkilämpuoleisesa pääsä.

Puomisa ittessään on Kuutsijängän suuntaan ajjaisa selekee liikennemerkki. Ja toisesta suunnasta varotettaan ylleiselä varotusmerkilä puomista, ettei joku lässäytä siihen pahki vaikka peltipailakala.




Puomi joson lukosa, nin tarttee olla tavallisempätevä syy, että Kuutsijängäntiele pääsee ajeleen kevväänkorvasa. Oli meinaan sevverran kallis tieremontti, ettei sitä kannatte mennä pehemosena aikana särkeen. Ukan kaapista saattaa lötytyvä avvain, jos jollain tähellistä asijata tuonne suunnile on...

Tukikohasta tähä.

Poro on parasta.

Tuolta naamakirjan ihmeellisestä maalimasta sattu silimään muutama linkki. Emmuuten olis kiinnittänny huomijotakaan, mutta siinoli meitin kylälekuri Kirsin tuttu nimi. Siitoli kuiten jutusta linkkijä etiäppäin porosta valamistettuihin erilaisiin evväisiin.

Aattelin laittaa sen luppaa kyselemäti tänne omalle jorinapalstalle myös, kunnäytti ihan asijalliselta ja herkulliselta kaikki net reseptit.

TUOSTA kun näppäsee, niin pääsee itte kattomaan.

Tukikohasta itekkin kokkailemisiin ja kokkeilemisiin tähä.

maanantai 7. marraskuuta 2016

Pakkanen taiteilijana.

Pakkanen alkaa hilppomaan pariakymmentä astetta. No ei vielä ihan, mutta -17,2 asteessa jo käväisi. Semmoset lukemat tietää järvien ja jokienkin jäijen syntymistä.

Kallelan rannasa piti tälle aamuva lähtee käväseen tarkistelemasa, miks kamerakuva jojelta näyttää mustaa. Eipä se varmuuvella selevinny, ku kamera oli pyörimäsä normaalisti ja kuva näky kompjuutterilla. Ilimeisesti nettiyhteyven kanssa reikkas joku. Noh, nyt taas toimii puuttauksen jäläkiin.

Ukan Sonypuhelin tallenteli hiukka rantamaisemija, olokee hyvät...









Tukikohasta uutta pakkasmittarija vartoomissiin tähä.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Pyhäinpäivän viikonloppua monin tavoin.

Pyhäinpäivää on Tukikohassa vietelty jo vuosia lauantain päivällisen merkeissä, eikä tämä vuosi tehnyt poikkeusta. Koko pesueen piti kokoontuman Naruskalle, mutta Keminmaan haara kaatui juuri hoohetkellä petipotilaiksi, eli he jäivät kotiin potemaan.

Kasperi koko perheensä voimin tuli paikalle, joten puolet lapsistamme oli saapusalla. Ja sitten pari pariskuntaa hyviä perheystäviä Sallasta.


Alkupaloina napsittiin ruisperunataikinaan leivotut muffinssit täytettynä matsutake-leipäjuusto-parmesan täyteyhdistelmällä. Nam, tuumasivat kaikki.

Ruokalistan pääosassa oli tällä kertaa suolaläskiin tekaistu poronpaistikäristys ja tietenkin puikulamuusi. Mummeli värkkää joka kerta päivällispöytään jonkun erikoisuudenkin, jota tällä kertaa edusti spagettikurpitsa. Kurpitsan kuoreen Mummeli taikoi kurpistan sisuksesta ja bataatista laatikkoruuan, joka paistui uunissa kuoren puolikkaissa. Oma keksintö, joka maistui kaikille.

Jälkiruuaksi Raisa-miniä taikoi Piparkakku-karpalo-kinuski -jälkiruuan, johon oli pintaan pursotettu kermaunelmapilvimöykyt.

Ruokayhdistelmä poiki Ukalle tietenkin ennätysnärästyksen, mutta haitannekko tuo mitään. Juhlat nälissään eivät ole mistään kotoisin...

Tänään puoliltapäivin piti Mummelin kanssa polkaista Rovaniemelle. Iltapäiväkolmelta nimittäin alkoi siellä Pepe Willbergin juhlakiertueen päätöskonsertti, johon Ukka sai lahjaliput tässä muutama viikko sitten kuuskymppisten seurauksena. Vapaalahjaliput piti siis lähteä kuittaamaan neljänsadan kilometrin edestakaisella ajelulla, mutta se todella kannatti.

Willberg on jo ikämies, mutta olipa hän osannut valita ohjelmistoonsa sellaista musiikkia, jota ei normituotantoa kuuntelemalla ole vastaan hänen esittämänään tullut. Operettia ja oopperaa italaiksi ja suomeksi. Äänialaltaan sellaista kamaa, johon nykysolisteista puoletkaan ei ihankaan varmasti pysty.

Yleisö oli iäkästä porukkaa. Olimme Mummelin kanssa nuorimmasta päästä. Eikä noin neljänsadan sali Rovaniemen Korundissa ollut ihan täysi, vaan viitisenkymmentä paikkaa oli tyhjänä. Tunnelmaa se ei haitannut. Kolmessa tunnissa Willberg esitti kaikki tutuimmat kipaleet viidenkymmenen vuoden ajalta. Ja niitä oopperajuttuja päälle. Myös alla oleva kappale kuultiin koskettavana live-esityksenä. Ja kun orkesteri oli kolmentoista soittajan kokoonpano viulisteineen ja puhaltajineen ynnä muineen, niin jovain...



Ihan sopivaa vaihtelua Naruskan normielämälle. Maalaiset näkevät kaupunkia ja kulttuuria ja kaikkea vastapainoa metsän keskellä elämiselle...


Tukikohasta myöhäisillan saunaa odottelemisiin tähän.






perjantai 4. marraskuuta 2016

Talven ote tiukkenee.

Pohjoinen puhuu. Pari päivää on ollut vinkka siitä suunnasta, mistä toistaiseksi ei kesää ole Naruskalle tullut. Arvaatte tietenkin, itäkoillinen ja pohjoinen.

Ei tuota pakkasta vielä kymmentäkään astetta ole kunnolla ollut, mutta jopa vinkan kanssa talviselta tuntuu.

Naruskajoki alkaa osoittelemaan ensimmäisiä jäätymisen merkkejä, kuten Kallelan kamerakuvasta voi päätellä...


Ukan sääaseman lämpömittari on viikon ajan näyttänyt asteen-kaksi liian kylmiä lukuja. Seitsemän vuoden ulkoilman mittaminen tauotta on pikkuhiljaa kypsyttämässä yhdistettyä ilmankosteus- ja lämpötila-anturia, joten uusi on tilattuna. Onneksi PeetBros myy varaosia Euroopan puolella olevissa alan liikkeissä, joten Saksasta on jo lähetetty DHL:n kuljetuksena uusi palikka sääasemalle. Säästyy aikaa ja tullimuodollisuudet ovat vähempänä kuin Amerikasta tilattuna.

Eipä tuota epätarkkuutta muutoin olisi huomannutkaan, mutta selkeällä vesitippukelillä nollan lähellä mittari näytteli toistuvasti pakkasta vajaan pari astetta. Tyypillistä sääasemien omistajien mukaan on rikkoontuminen pikkuhiljaa juuri noin. Hiukan toistasataa €uroa maksaa uusi vastaava palikka, joten ei siitä vuotta päälle seitsemässä vuodessa ihan mahdottomia kerry, jos uusi mittari suunnilleenkaan saman ajan kestää kuin edeltäjänsä.

Tukikohasta tähän.

Vapautuminen vankeudesta häämöttää.

Täällä metsässä saa melkein kaikissa asioissa olla villi ja vapaa, mutta yhdessä asiassa on ollut lieka kaulassa. Sen löysäämistä kokeillaan nyt.

Sonera on ollut puhelinoperaattorina niin kauas taaksepäin kuin muisti kantaa. Viikon päästä on kuitenkin toisin, jos on. Puhelin kuitenkin vaihtuu täällä ennen parjattuun "rätinälinjan", DNA-operaattorin vastuulle. Asian mahdollistaa Soneran ja DNA:n naimakauppa, jolloin rätinämiehet ovat päässeet asentamaan omat järjestelmänsä Soneran viereen. Meillä Karhutunturin tukiasemalle.

Kustannuskysymyksenäkin siirtoa voisi ajatella, kun uuden liittymän pitäisi toimia edellistä jopa paremmin, kuten myyntitykit Erätulen eteisessä eilen sormet melkein ison kirjan päällä vakuuttelivat. Kuukausitaksa joka tapauksessa putoaa Ukan kohdalla viitisentoista €uroa kuukaudessa, eli jonkunlainen rahasumma sijoitettavaksi vaikka mihin mukavampaan kuin puhelinlaskuun.

Kuukaudessahan tuo tapansa näyttää. Uutta liekaa ei DNA kaulaan tarjonnut, vaan vaihto takaisin tapahtuu ilman mitään sitoumuksia. Edes kylkiäisiä ei tarvitse palauttaa.

Tukikohasta Soneran yhteydenottoa odottelemisiin tähän. Ja uudesta raportoimisiin...

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Paskahomma, mutta tulipahan tehtyä...

Kaksi kertaa vuodessa keväin syksyin tyhjenevät viemärijärjestelmän sakokaivot niin Tukikohassa kuin Kallelassakin. Eikäpä siihen Ukan tarvitse osallistua kuin visaa vinguttamalla, kun paikallinen yrittäjä homman virallisesti hoitelee. On hoidellut jo parikymmentä vuotta vuosittain.




Naruskan alue ei koskaan tule saamaan kunnallista viemäriverkostoa, eli kuulumme siihen kansanosaan, jolle vallanpitäjämme ovat ostattaneet kalliita muovisäiliöitä niillä pöljillä säädöksillä, joilla herkimmät peloteltiin investoimaan uusiin ekolaattoreihin sun muihin vastaaviin, vaikka vanhat järjestelmät olisivat toimineet ilman kalliita vaihtotoimenpiteitä.

Ukan kiinteistölle Tukikohassa ei ole muutoksia tehty rapiaan viiteentoista vuoteen, jolloin tontille rakennettiin uusi imeytyskenttä. Saostuskaivot, betoniset sellaiset, on uusittu taloon vuoden 1981 isossa peruskorjauksessa, jolloin Tukikohtaan sen koulukäytössä ollessa rakenneltiin vesivessat. Kaivot pelaavat, kuten suunniteltukin on, eli kiinteät aineet löytyvät kaivoista ensimmäsestä. Lopuista neljästä löytyy vain vettä. Ja vesi haihtuu maailman tuuliin aiheuttelematta mitään haittoja kenellekään.

Tyhjennykset maksavat muutaman sata €uroa vuodessa, mutta kaikki maailmassa jotain maksaa. Meille ei puhdas vesi tällä hetkellä niin kovin paljoa maksa, kun sitä saa Naruskan vesiosouuskunnalta €uron kuutiohinnalla ostaa. Jätevesien tyhjennys on näistä kahdesta hiukan kalliimpaa, mutta eipä siinä syrjäkylän kiinteistönomistajan tarvitse kuin päältä katsella, kun paikallinen yrittäjä leipätyönään hommansa hoitaa. Ja aikaa kuluu esimerkiksi Tukikohan kaivoilla kymmenen minuuttia.

Kun Sipilä tai joku muu insinööri kävelee tälle kartanolle pakkopaperit kourassa vaihdattamaan toimivat järjestelmät uusiin, niin siinä vaiheessa alkaa Ukan vasara heilumaan ikkunoiden umpeen laudoittamisen merkeissä. Näin on näreet.

Tukikohasta betonikaivoon edelleen luottamisiin tähän.