tiistai 24. huhtikuuta 2018

Neljä tekrijä.

Eipole liikoja tekrinkukerrusta tälle kevhääle Tukikohan pihalle asti kantannu. Eli ei ensmäästä havvaintova. Eikäpä nuitole näkynny äänentuottajiakhan, mutta jovain tälleaamuva oli nelejäntokka mustija tekrijä asettunnu kahteen honkaan Kallelan takatien varresa Kuutsivaarallaijasa.

Ei ollu taashan putkikammeraa Ukala mukana, mutta saaphannuista kännykälläki mallikuvan näpättyvä, kuhan kuvvauskohteet säilyy alollaan. Ja yhenkuvan verta net pysyttelit.


Nuisa hongisa tarkempisilimäset net tunnistaa. Kaks kummassaki. Ei iliman lukulasija Ukankaan silimä liijantarkasti niitä näje. Mutta tunnistus on satavarma, kunnet lehtoollehahtit.

Kuutsijängäntie Kallelan suunile on hyväsä kunnosa. Ukan parintonnin painosta Laksuvaki tuntu tie kantelevan ihahhyvin. Pakkasaamuva oli toiveisa, mutta nollakelijä kummempata pakkasta ei annettu.

Puomi pijellään lukosa, mutta jos tärkijää asijaa tullee, nin pääsee puomija nostammaan. Varsinki aamukylymilä.

Tukikohasta tekrinsoittova vieläki kaipailemissiin tähä.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Kihtipotilaarriskipihivit.

Olivallaittanneet hookoola kaks hyvämmakusta asijaa sammaajjauhelihhaan, possujjaporkkanan. Sitähämpiti heti kokheeks ostaa. Ja tekasin semmosesta iltapäiväevvään Mummelile ja ittelleni.

Soli heleppoo kuhheinänteko. Läshäytin parittesit korppujauhova vethen. Sittekkaajoin sinne sinappija puoltesijä. Mustapiippurirouhepurkista kämmenenkautti piipilline, pikkusen hienova merisuolaa ja varmemmaks vakkuuveks suolapuolelta vielä pikkulirraus soijakastiketta. Niija sittevvielä kuuskipaletta muuramelaisija oikheja luomukanankevennyksijä. Ja sinne perräännet kakskertaa neljäsattaarammija sitä porkkanapossuva.

Ja eikun sekasi rautalusikala. Ja hetkohta voita isole paistimpannule. Ja sinne paistummaan kahtapuolen, semmosija ohvija. Oisko ollu minnuutintoista puoleltasa.

Silläaikaaku Ukka paisteli pihivijä, nin sähköuunisa tapahtu pikkuihime kans. Sielä uunivuokasa kiertoilimasa kypsy semmosija valamiita sekavihanneskratiinija. Kermasija.

Ja elähämmithän. Kaikki nämät toimet vei aikaa kakskytäminnuuttija ensmääsestä alotuksesta. Ja siinoli eväs valamiina kahele. Ja sammaa vielä huomenaki. Ja net pihivit oli tosi maukkahija. Ihantuli Urrijanmummun jauhelihapihivit lapsuuvesta mieleen. Sillon ei Ukala kihtijä vielä tievosa ollu, vaikkolis syöny mitä. Nyton vaarasa, kunei sika ole kuulema meile terveelisintä evästä.


Tukikohasta parasta toivomissiin ja pahinta pelekäämissiin tähä.

Puolikuuta.

Taivaalla puolikuu. Ja peipposesta. Kesä tuli talven keskele, voissannoo näistä aamulintuhavvainnoista. Peippopari hytistellee nollakelisä ja kerrää nokkaasa niitä auringonkukkasiemenijä, joita talitintit ja muut tintit ja urpijaiset ja punatulukut lintulauvalta maahan syytää.

Västäräkki ja pääskynen puuttuu lorulinnuista. Jouttenpari nähtiin Mummelin kanssa toisapäivänä Kallelan pihasta. Net hortoili suuntaa tietämäti ilmasa, kun sulapaikat ovvielä vähisä Naruskankairasa.

Peipponen tarttu kamerallekkin tuosta konttuurin akkunasta. Lauluva ei vielä ole peipposennokasta kuulunu, mutta eikhän se siitä ala lauleleen, jos lämpijää. Viikkoon ei tosinnäytä tapahtuvan ennusteijen mukkaan mittään. Kylymää. Ja satheja.


Lintuinkans samoja aikoja tullee aina toinenkikkevväänmerkki. Rättinäyttely, jonka Mummeli tälleviikkova kasas apulaistesa kanssa vanahan Sallansuun tiloihin kirkola. Viikompäivät on pitkimpitäjiä kerättyjen käjentaitojen näyttely esilä. Kannattee käyvä vilikasemasa, joka kulumila liikkuu.


Tukikohasta itekkin näyttelyvä kattelemissiin tänhän tähän.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Kevätkuvat pyörii taas Kalellastaki.

Piti hiukkasen käyvä uspiliitoksija rassaamasa Kallelan rantakamerayhteyven pallauttamiseks. Ihimeijen aika ei ole ohitte, kun Ukkakissaa jonkun vehkeen pelekällä kevyvelä kosketuksela pellaamaan. Mukava olis, jos kevättuluvaa sais kuvina sieltä rannasta, nin tietäs jäijenlähöstä ies jotaki.

Vielä on Naruskajoki talaven otteesa...


Tukikohasta tähä.

Kesäntulloo jouvuttamasa ja hijastamasa.

Kemimmaala jouvutethan kessää ja Naruskala pijetään talavija yllä. Vävypoika oli joutunnu omijen ja naapurillasten painostuksen kohteeks. Tenavat olit tehny urotyön ja lapijoinu rampoliisinalusen lumesta tyhyjäks. Sami joutu siitäeestä pingottaan pomppumaton paikalleen natijaisten iloks. Muuton sielolis päästy hyppäämään ehken kuukauvenpäästä...



Tukikohasa ei rampoliinija vielä essiin kaiveta. Kunei semmosta täälole. Sensijjaan pijämmä eelleen kunnon talaviotteesta kiinni. Vielä piti viiskilloo käyvä ostamasa aurinkokukkasiementä lintusile, jokka napsii niitä naamasa ninko on teheneet pitkintalavee. Kahen puolen talova pijetään siementä syönnisä nimpitkäle, kullunta piisaa. Ja siton vielä kuuskytä senttijä ja lissää näytti eilen ja tännäänki pukkaavan.

Uusija lajija tullee hithasti, mutta varmasti, vaikka lämpönen viikko ei ennää olekhan jatkumasa. Mustarastas teki pikavissiitit Tukikohan takapihala. Oli muuvan mökkiläine nähänyjjo västäräkinki, jonka Ukkakippongasi, mutta Tapijonkyläsä paritpäivätsitte. Niija peippostaki kuuljo Tapijonkyläsä, mutta sonki satakilometrijä etelämpänä.

Naruskala junnaa talavi paikollaan. Talitintti kunon valtalintuna pihasa, nisson talavi.

Tukikohasta kevväänoottelemissiin tähä.

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Lapsevvahivvaihto.

Uus Rinsessa on päässy hienosti elämäsä alakuun. Kävimmä eilisäehtoola Lapinkeskussairaalasa totteemasa, että Raisan ja Kasperin pesuve on kasonnu yhellä nätilä tyttövauvala. Olikinniin maholisesti perinny Ukalta jumalaisija santalapiirthejä, mutta onneks Rinsessa selekeesti on tullu äitesä ja mitä ilimeisimmi äitesä äiteen näkköön. Kaunissiis, eli viijentoistavuojen päästä saa isukki olla tiitteränä kyöräämäsä poijjankossija nurkista vonkumasta.

On se taas ittellettullu tojistettuva, että vaikka lasta pijetään syntyneeks lapseks isona 4450 grammasa ja 53,5 senttisä kanssa, nin sylisäku tämmöstä aarretta pitelee, nin pieni son ihimisen alaku. Ja oikeesti nätit piirteet hetpienestä alakain.

Siinäpä uus ihiminen pääsee totuttautummaan perheesä vauhtiin ja vaarallissiin tilanteissiin. Kotijokkun pääsee, nin totuttelusa varmaan puuhaa piisaa kaikile.

Onneks olokoon vielä kerran täältä Tukikohasta. Täälon kans tila temmeltää sitten, ku sen aika on...





Tukikohasta rauhallisesta lumisajekelistä tähä.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Tyttö tuli, syömmet suli.

Ukalla on iloista kerrottavaa Rovaniemen lapsenvahtireissulta. Raisan ja Kasperin perheeseen tuli tänään merkittävin mahdollinen lisä, kun tyttö näki puoliltapäivin päivävalon ja miltä maailma näyttää omin silmin...


Onnelan tukikohasta lyhyen kaavan mukaisesti tähän.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Kevvääksi käännähtellee.

Son kevväämmerkit kohta kaikkijala. Vaikkon vielä lunta kaheksankytäsenttijä paksusti ja paikon enempiki, nin selekeesti alakaa keväthormooni jylläämään. Ei Ukala ehken ninkhän, mutta linnut alottellee hörnälläänoluva.

Mummeli laitto levijätlyhvet amusella jalakaasa ja hihteli kotikoskerraantaan. Sieloli Kuutsisa mieluunen asukki sukellustouhuisa. Koskikara haki evästä jokipohojasta, ninko sen elämään kuuluu.





On sielä jothain öttijäisijä muile laulajile hangenkippäälä. Alakaa päivälämpötilat ehtoopäivilä kiipeen kymeneen asteeseen, nin tarkenee öttijäisetki liikkeele. Siinon vaan vaarasa, että tipitii nappaa...


Tukikohasta Rovaniemen suunnile lähtökuoppija vielä kaivelemissiin tähä.

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Talavet oli talavija ja autot autoja...

Mummelille tullee tuolta intternetin ihmeellisestä maalimasta aina sillontällön palautetta viteopätkästä, joka joku talavi sitten kuvattiin, kun pirssi otettiin seisokista pois. Jokuvuoshan siitä alakaa oleen, kun Ukka luopu Bronkosta.

Enole varma, vaikkolis ollu esilä täälä blokissakijjoskus, mutta kertaus olokoon opintoin äitee.



Joku kyseli vieläki, että onko tuo hullu äijä asunnu talaven tuola autosa, kunei sen kuskimpuoleista ovija ollu auvottu talaven aikana. Jospa se asuki. Ja tuli talaviuni täytee.

Tukikohasta kuiten kessää vartoomissiin tähä.


torstai 12. huhtikuuta 2018

Lintu-Pentistä Puukko-Pentiks.

Mies ja skitta ei ole mittään sihevverrattuna, joson mies ja puukko. Ja puukko jos sattuu olleen vyölä semmosta mallija, että isommassakaan kaupungisa ei ensmääsesä kavunkulumasa vastaan samallaista tule, nin jovain.

Pena tilas ittelleen mielusan Puronvarren terän ja kahvapuuks olikhan se jothain pupinkaa vai mitä tummempaa sorttija. Ja vielä ylä- ja alahelat samasta virmasta, Brisalta. Ja tekijäks palakattiin Vasara, Kotalankylän puukkomestari.

Lopputulos näkkyy kuvisa. Taijeluomaa sanos taas haukiputtaalaine tänkinnähessään...




Tätä käsiommeltuva nahkatuppee voi kuvata äijänpuoleltaki, kuppuukko vyölä roikkuu.

Tukikohasta ihhailemissiin postitukseen asti tähä.

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Aurinko laskeskelee länteen.

Illat pitenee. Ja aamut aikastuu. Son kevättä. Kenelä rinnoisa ja kenelä missäki.

Lintulauvat molemmimpuolin talova on latingisa aamuva varten. Siemenet on syönnisä sammaan tahtiin kuin pitkintalavee. Kun täälon talavi vielä otteesa ja lujallaisesti.

Urpiaiset on nyt enemmistönä, talitintit tullee sitte. Ja ihan joku hömötintti ja sinitintti on talavelta jäljelä. Ja uutena tuttavuutena tännään päivälä yksinäine viherpeippo. Kaunis lintu, joka ei kamerale suostunnu pysähtyyn, vaan kokkeili vain miltä kuorittu auringonkukkasiemen maistuu. Ja hyväle maistu, ninko kaikille tipivieraile...

Ja ilta-aurinko painelee pikkuhilijaa mailleen Karhutunturin tuolleppuolen.


Tukikohasta auton pakkasaamuks roikkaan laittelemissiin tähä.

Lunta maahan.

Piti sääasemahemmola kävästä puolenyön jäläkiin revontulijen loisteesa ottalamppu apuna mittomasa pihalumijen paksuus sejjäläkiin, ku eilinen pyräkkä oli painunu puuttinimmaan iloks. Kakskytäsenttijä sitä melekeen kerkis tänne eilissäpänä työntelleen. Hinta siis halapuu eelleen.

Nyssiton se paljompuhuttu metri. Tasan. Se tarkottaa, että lyhvemmilä melekeen kainaloihi asti ja pisemmilläki munijamyöten.


Kolomeen vuoteen ei metrijä täälä Tukikohasa ole nähty, eli usko kuntotalaviin alakaa pikkuhilija pallaileen taas, kunon entuset aijjat muistumasa mieleen...

Tukikohasta välliin jo aurinkopaistettaki oottelemissiin tähä.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Eitoivottu ja toivottu kevätvieras.

Tukikohan ovella harvoin työnnetään mustaa kättä merkiks, että tänne ei asijata ole. Mutta joskus kuiten. Vaan kun aina ei tulijoita pääse valakkaamaan ja torjumaan.

Tarkottelen tällä kihtijä. Se soluttautu taas Ukan varpaantyvveen. Arvijo on, että poronkäristykseen sulatettu sikaihra saattaa olla kaiken pahan alakujajuuri. Muuta riskaapelija evästä ei Ukan ruokavalijoon ole lähimpänä viikkona kuulunnu. Eikä sitä käristystäkää kilotolokula ole vejelty, mutta malliks kuiten.

Oikijan isovarpaan tyvveen se taas iski. Vastaiskuna on reservisä aina ja iankaikkisesti arkoxijamerkkistä pientä sinistä taplettija, jota piti kuuri alotela hetikohta, kun ensmääset oireet varpaantyvveen ilimesty. Huomaamati ei tuo isku ei Ukalta jää, sevverran kippeitä muistoja on muutamasta kihtimerkkisestä tauvista takavuosilta. Nelisempäivää on nyt kuurija takana ja kihti ommenosa poispäin. Ja ikävä ei jää.

Tarttee taas omakannasa uusija tuo resepti. Sonnimittäin apoteekki aikas kaukana ja josei kotiapteekista lääkettä löyvy, nin tauti hyökkää pahaks. Ja siten toivo pahimmale vihamiehellekkää...

Ainniin. Se toivottu kevätvieraski näyttäyty. Son aina huhtikuusa merkkitappaus meilä, kun aamuaurinko on kiivenny aamuseittemältä jo nin korkijalle, että se paistaa keittijön akkunasta autotallipytingin katon yläpuolelta aamupuurova ja kahveeta napsiesa. Mitä net höpäjää, ettei ijästä liijon hyvvää meile tulosa olis.


Tukikohasta  kihtivieraan lähtövä oottelemisiin tähä.

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Allekkaksvee ja puukuorma nurin.

Net tuola Onnelasa rahtaavappuuta saarimettäpalstasta tulevaa talavee varte. Son Kasperila sielä apulaine, jokei työtä tunnuppelekäävän. Kelekka on sillemmieluisin vehje. Ja puittenkuskaus ykköstä. Tuokin kuorma kuulema saatiin Onnelampihale, kuttehtiin jäälä jakokahteen.

Ukka on luvannu mennä Aarnija päivystelleen silläkohtaa, kun issää tarvitaan synnytyksesä matkasa. Se asija on tapahtumasa varmaanki lähimpijen kahenviikon aikana. Ja ei sielä oikeesti taijettas issää matkasa tarvita, kun äitee työkseen lapsija päästellee. On se toisaalta mukava isälläki olla asijata tojistamasa. Ukkaki on ollu kumpastakihhakemasa. Empäs tiijä mittään yhtämukavata housutjalasa tehtyvä hommaa kuin olla omijellasten kummanki synnytyksisä paikampäälä.


Tukikohasta kahentunnijjarapijan  valamiuvesa ilimottautumissiin Onnelasa, kuhan aika on.

Ei taaskaan kerinny.

Meleki jokavuos käy näimpäi. En kerkijekku suunnittelleen kattolumijen kollaammista kuntoilumielesä pihasta hiukka kauvemmaks, nin Linko-Jarkko pelemahtaa paikalle rattoreinneen.

Katteellisena kattelin taas, että sinne kanniskellee kaikki kuntolumet pihamperile ovijenalta kulukuväyliltä poijes.

Nooh, emminä masennu. Jos elompäivijä piisaa, nin kevväitä ja kattolumija tullee. Pääsee sitä kuntoilemmaan, kukkerta haluttaa...Enole katkerana.




Sitolismuuten naruskalaista lunta täälä lahajotettavaks asti, jos joku halvaa. Saapi tulla hakkeen poies, eikä maksammittään.

Tukikohasta kollaa kesätelolle siirtelemissiin tähä.

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Räntää päin.

Eipä käy kolomeekymmentä kelekkamiestä ainakaan paljoo katteeks, kunnet aamuseittemältä kääntelit Tukikohan pihasta kelekankeulat kohti Tuluppijonkairaa ja sieltä eelleen ties mihin Saariseljäle. Son varma tieto, että jos sammaa sattaa kokopäivän, mitä räimi Naruskala heijjän lähtiissä, nin koreteksit on koitoksela. Ja äijät kans. Ja kelekatki.

Ukan kattopajatso, lumimerkkinen semmonen, tyhjenti eturessusa pihamaale noivvartivverran sejjäläkiin, kun kolonna käänty matkalle pohojooseen...Näyttäis Ukala olevan välit tuonne pilivijenhaltijoihin kunnosa, kunei tullu kennenkään niskaan.





Tukikohasta räntäsajepirttipäivää tiskikonheen ääresä viettelemissiin tähä.


torstai 5. huhtikuuta 2018

Kallelan kuistille meinas tulla noutaja.

Tulipa tälleaamuva pikkuvipinää aiheutellu puhelinsoitto Kallelan parilta asukilta. Suvikelin myötä oli alakannu nitisemmään ja natisemmaan kuistila sevverta, että asukit olit alakannu tutkiin asijaa. Ja oli syytäki. Kuistin katola ja isola katola olevat talaven lumet olit alakannu hilijolleen pyrkijä vysiikallakijen mukasesti liikehtimmään maata kohen.

Sielon kuiten pellisä talavejjäläliltä muutamasentti jääkappurata, joka huonosti irtoilit. Ja valakosta kun katola on, nin kylymän kuistin katolta ei meinannu tavara lähtijä liikkeele. Ja tuli painetta ylläältä ja se alako irrottelleen kattorakenteja kuistista, netkun on naulattu hirsseinään kiine.

Ei se nin hiijenkaukana ollu, ettei kuisti irronnu seinästä, mihin net vasapuut on naulattu kymppituumilla. Onneks saimma mökkiläispoikain suosiolisela avula ratkottuva lumija nin, että ensiks tyhjeni kuistinkatto ja sittevvasta kattolappeelta. Nyppittää painela osteleen kakskytäsenttisiä täkkipulttija ja vejätelä net seinävasat takasin asemiisa. Ja jäähä oottaan seuraavaa erikoistalavee...Ensmäänen suvikeli huhtikuuvviijes.


Tukikohasta vähemilä kirvesmieshommila onneks pääsemissiin tähä.

Tukikohta latingissa.

Tänkevvään isommista porukoista on oottelusa kolomenkymmenen kelekkailijan porukka, jotka on startannu tälleaamuva matkaan Pyhätunturilta. Ehtooksi pitis tulla Tukikohtaan. Huoltopirssi jo täälä on, mutta retkikunta vissiin ihhailee vielä Karhutunturija ja sen maisemija.

Kolokytä petipaikkaa on valamistunnu. Puikuloita on esikiehunnasa kolokytäviijenlitran kattilasa. poronkäristystä on kahesa sähköuunisa tekkeentymäsä. Kaks kattilallista alakukeittova oottellee levylä syöjijään kans. Niija tietenki Mummelin tuoreita sämpylöitä. Tukikohan tavaramerkkijä, kuulema 120 kipaletta alakajaisiks.

Niija sauna kuumana. Ja saunaveet. Son semmonen sopeva koko kelekkaporukale iliman senkummempija järjestelyjä. Vielä tänne kerkijäis muutki, kunei suvikelijä liikaa ole näkösilä vielä käyny. Oiretta on tänhään, kummittarit nyt ehtoopuolela näyttäs melekeen kolomee astetta lussaa.


Kaippa het saunotettuina ja syötettyinä täsä yövvanahaksi mennee. Ja aamusela matka jatkuu johonki Kemihaarankairan suunile.

Tukikohasta viimesijä kattauksija valamistelemissiin tähä.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Huhtiliposat kannattee pijelä mielesä.

Kelloisa pyörii kesäaika, mutta maantielä talaviaika. Hilijokseen alakaa aurinkopaisteppäivinä, ninko tännäänki, näyttelemmään siltä, että mollukka muka voittaa. Eilissäpänä olit asijat toisin. Ukan kävästyvä Kemijärvelä hiukka Lexusta huoltelemasa ja tarkistuttamasa, nin olipa vissiin eellisenä yönä jokku immeiset heittänny pirssilläsä liklaksarjat maantielä oikeen kunnola. Ole menty katonkautti ympäri ja jääty kylykiasentoosa tierravviin. Toivoo soppii, että henkilövahinkoja ei olis liikaa tullu. Pirssi saattaa olla lunastelukunnosa.

Täälei ole kesänpäätä vielä näkösilä maantielä. Eikäpä taijja etelämpänäkkään mithän kiireitä olla suvikummija alakaa vaihtaan. Ja jos vaihtelleeki, nin Lappiin joson matka, nin talaviratasta alle ja talaviasenne ajamisesa kirkkaana mielesä...



Tukikohasta Lapintalavesta jonkiaikaa vielä muistuttelemissiin tähä.