Mies ja skitta ei ole mittään sihevverrattuna, joson mies ja puukko. Ja puukko jos sattuu olleen vyölä semmosta mallija, että isommassakaan kaupungisa ei ensmääsesä kavunkulumasa vastaan samallaista tule, nin jovain.
Pena tilas ittelleen mielusan Puronvarren terän ja kahvapuuks olikhan se jothain pupinkaa vai mitä tummempaa sorttija. Ja vielä ylä- ja alahelat samasta virmasta, Brisalta. Ja tekijäks palakattiin Vasara, Kotalankylän puukkomestari.
Lopputulos näkkyy kuvisa. Taijeluomaa sanos taas haukiputtaalaine tänkinnähessään...
Tätä käsiommeltuva nahkatuppee voi kuvata äijänpuoleltaki, kuppuukko vyölä roikkuu.
Tukikohasta ihhailemissiin postitukseen asti tähä.
Mitäs jos se mies on tehnyt itse skittansa, joko pääsee samalle viivalle? Yks kaveri on...
VastaaPoistaEipäs dissata siellä meitä trubaduureja, saattaa mennä molliin viilikset...;D
Tää skittavertaus tuli mieleen vaan vähän ninko sisäpiirijuttuna. Son tuo Pentti alakanu vanahoilapäivillään soittaan skittaa tai ainakin sitä touhuva harjottelleen. Mies ja skitta -sanapari taas tulee Ukan mieleen Markku Aron yhestä laulusta, missä lauletaan, että "Mies ja skitta voi niin vain bändin muodostaa", kuten asia onkin. Jos joku käsityönä tekee varsinkin akustisen skitan, niin pelimiehenä pidän. Samalla tavalla kuin pidin ja pidän pelimiehenä yhistettyä puukontekijä-viulunrakentaja miestä, edesmennyttä sallalaista Aarno Kelloniemeä, jonka kanssa oli kunnia tutustua ennen hänen siirtymistään taivaallisiin viuluverstaisiin.
VastaaPoistaNämä juttujeni aiheet ja sanakäänteet välillä polveilevat hulluuden rajamailla, kuten ne tietävät, jotka kaikki lähes parituhatta juttua tästä blogista ovat jaksaneet lukea. Maailman menoa ei kannata ottaa liian vakavasti. Pienistäkin ilonaiheista kannattaa riemua nostattaa ja huonot uutiset koittaa kääntää positiivisiksi nekin, ettei liian synkäksi maailman meno lipsahtaisi...
Ukka
Olen viime vuosien varrella tullut tuntemaan Arto Vasaran paitsi puukontekijänä, mutta myös monitaitoisena maaseppänä, joka valmisti itse tarvimansa työkalut hiontaa ja leikkausta myöten. Arto maalaa taulun, valmistaa puukot, kuksat ja muitakin pahkatöitä, jopa piippumiehille pahkasta käyrä-, tai suoravartisen piipun. Lisäksi hän on tehnyt useita huom. akustisia kitaroita itse (ei kansalaisopiston kurssilla), siis ei mistään rakennussarjasta tehtyjä. Ja aina syntyy katseenkestävää ja käyttökelpoista taideluomaa.. Nämä yleistaiturit taitavat olla nykyisellään harvassa.
VastaaPoistaPälökystä taiteeksi
VastaaPoista