Rälee otsikko. Ja pahalta kuulostava kans. Mutta tosi se on, eikä sitä kannata kertomattakaan jättää, kun kaikki tapahtu vielä Mummelin kanssa. Tuon nykysen vihityn vaimon.
Linnuilla on semmonen laulu, siis noilla Lapillahen, että miksei asijoista puhuta niijen oikeilla nimillä. Siksipä Ukkakin rohkenee hoijella tässä tapauksessa puhumisen kirjottamalla asiasta sen oikeella nimellä. Niinpä kerron, miten ihminen voijaan kyllästyttää vitulla. Luvit oikeen, vitulla.
Menimma Mummelin kans ennen hänen hammasllekuriaikaasa eilissä päivänä muutamaan ravintolaan syömään. Rovaniemellä. Niinko hienommat immeiset kaupunkipaikasa voi tehä vaikka joka päivä. Jos rahat piisaa.
Siihen tuli seittemän metrin päähän samassa loossissa olevaan pöytään kaks tyttöö. Välisä oli kaks tyhjää pöytää. Muut ravintelin kuus asiakasta istu ison salin vastakkaisella kulumalla. Meilloli Mummelin kans sallaatinsyönti menosa ennen pääruuan saapumista. Tytöt rupes haasteleen keskenään. Ei ne jutut varmaan kaikille ollu tarkotettu, mutta puhuvat, varsinkin se toinen, sevverran kovvaan ääneen, ettei asiat epäseleväks meillekään jääny, vaikka vanhemmiten kuulo jo on heikenny.
Olihan se mahtavaa kuunnella palanpainikkeeks sitä ihtiään, eli vittua. Sitä tuli joka lauseesa vähintään kerran ja parraassa lauseessa kolomekkin kertaa. Ja aina se sama vittu, ei sitä ainakaan eritelty, että olis kovin monesta vitusta haasteltu. Vittu vilisi raateissa ihan oikeesti. Sama se oli, puhuko net kotiasiaa, eellisen viikonlopun pailuista tai toisella tytöllä oli vittu joku sukulainen ollu leikkauspöyvälläki, eikä se lääkäri vittu ollu osannu vittu sitä ees puuvuttaa. Ja vittu sitä yhtä mopojätkää, joka vittu rillaa sillä vitun mopolla joka vitun ilta sitä meijän vitun talova ympäri. Niin ettei vittu saa nukuttua. Ja vittu niin eellen, vittu.
Puolisen tuntia. Puolisen tuntia sitä vitun vilinää eri paikoissa sai kuulla neljällä korvalla. Ukkakin noituu välillä kuin ruijanlappalainen, mutta saattaa sitä aikaa ja paikkaa hiukkasen sentään katella ja miettiä, kenen kohalla lärvisä aukasee.
Tarjoilijatyttö tuli laskusa kans. Kyseli, tarvitaanko myö vielä jäläkiruokaa, kahvetta tai silleen. Sannoin sille tyärelle, että ei tää sun syys ole, mutta me ollaan saatu alkupalaks, pääruuaks ja vielä jäläkiruuaks niin paljon vittua, että massu on ihan täys nyt. Tyttö säikähti ensin, että köökki on sössiny, mutta sannoin sille, että ei mittään. Ruoka oli hyvvää ja sitä oli riittävästi. Palanpainikkeeks vaan on tullu seittemän metrin päästä vittua niin paljon, että nyt riitteli.
Tarjoilijatyär harmitteli aijon tuntusesti asiaa meitille. Sano vaan, että kynnet on hiukka lyhyet. Pahotteli asiaa oikeesti.
Ukka oli viittä vaille lähtijäisiks kävellä naapuripöytään hiukkasen antaan elämänohjeita, mutta sitten heitti pyyhkeet kehiin. Olis tehny mieli mennä sanoon, että kaikki on tähän ikkään melekeen vitusta tiijetty, mutta kun jonkun vittu vielä viheltäs ja parikaan sannaa haastas, niin semmonen vielä on näkemäti.
Hiukkasen vitutti lähtee muuton niin mukavan evästauon jäläkiin ravintelista käpytteleen. Näättekö ny, miten se tarttuu...
Tukikohasta hohhoijjaa tällä kertaa tähän.