torstai 28. helmikuuta 2013

Kysymys luontoiltaan:

Naruskan Ukka tässä Sallan Naruskalta terve.

Olen ihmetellyt viikon ajan lintujen rasvasiemenmakkarapötköjen suurta kulutusta takapihamme lintulaudalta. Lintuja on vieraana paljon, mutta suurta on ollut pötköjen kulutuskin. Olen vienyt aina uuden tilalle ja parhaana päivänä kaksikin, kun pötkylöistä on jäljellä enää runkonarut. Jos pötköistä on jotain ollut jäljellä vielä illalla, niin aamulla on taas jäljellä pelkät manillanarut.

Olemme nykyisen vihityn vaimoni kanssa miettineet, että öisin varmaankin jotkut yölinnut, kuten pöllöt, käyvät ruokailemassa.

Tänään asia selkisi osaltaan ihan keskellä kirkasta päivää. Tyttärenpoikamme Loimu tuli naisten viestikilpailun aikana Ukalle kertomaan, että ukkonen jyrisee keittiössä. Tätä piti lähtemän tietenkin tutkimaan.

Sielläpä oli itse teossa sarvipää, jonka sarvet kolisivat ukkosen lailla iloisesti heinäseipäisiin. Härkäporomme Täplä veteli viimeisiä suupaloja kahdesta lintumakkarasta.

Kysynkin nyt, onko tipitiimakkaroihin mahdollisesti joutunut poronrehua tai kontaminaation kautta esimerkiksi hevosenlihaa, koska poromme ei aikaisemmin ole ollut lintusiemenmakkaran syöjä.

Vetelin härkää ojennukseksi persauksille harjanvarrella ja pidin sille puhuttelun, elleivät pötköt saa olla rauhassa.  Liitän kysymykseeni neljävuotiaan Loimun ottamat valokuvat todisteeksi siitä, etten keksi näitä juttuja.





Tukikohasta lintupötköjen korkealle nostamisiin ja tikapuiden piilottamisiin tähän.

keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Nyt puhuu puikulanviljelijä.

Ukka hakaisi Rovaniemikeikalla paitsi Loimun, myös säkillisen Salmivaaran puikulaa. Kevyt koukkaus pääväylältä Salmivaaraan ja tutun kellarin ulko-oven kautta sinne kaikkein pyhimpään, eli puikulalaarien äärelle. Tavan mukaisesti oli tilattu säkki ovenpielessä ja, jottei totuus unohtuisi, myös pyydetty lasku säkkiin niitattuna.

Ukka hiukkasen ihmetteli laskunipun paksuutta, kun normaalisti laskutusasiat mahtuvat yhdelle aaneloselle. Nyt paperia oli suoranainen kasa, eli neljä arkkia. Pikavilkaisulla selvisi, että laskua löytyi vain yhdeltä paprulta. Loput arkit olivat painavaa asiaa. Perunasta tietty.

Haa. Ukka lueskeli dokumenttoja ajan kanssa Naruskalla sen jälkeen, kun Loimulle oli viritetty tuliterä Nikkomaasturi. Sen Ukka oli ostanut Loimun tietämättä Rovaniemen rismakaupasta. Pikkupojat kun saattavat tykätä kauko-ohjattavista pirsseistä. Niin nytkin. Paketti poltteli Loimun sylissä koko matkan ajan.

Ai niin, piti puhuman puikulasta. Arvasin hetikohta, että puikulanvijelijä ohjaili Ukkaa oikealle tielle potunsyönnissä. Tuli pottuja eilissä päivänä tilatessa paljastettua pottukauppiaalle, että nykyään vallitsee Naruskan Tukikohdassa laihdutuslinja, joka kieltää tai ainakin rajoittaa potunsyöntiä. Meitin kylälääkärihän kertaalleen viisasi Ukkaa sillä, että potulla ne jouluporsaatkin lihotetaan ennen uuniin laittoa.

Jostain oli puikulaguru kaivanut ihan päinvastaista tietämystä perunasta. Ydinasiat dokumenteissa ovat tutkimustulos: Peruna laskee verenpainetta ylipainoisilla.

Seuraava fakta: Laskelma, että perunaa syödään keskimäärin 60 kiloa vuodessa. Peruna on suurimmaksi osaksi vettä. Kuudenkymmenen kilon vuosiannoksesta tulee päiväannokseksi 165 grammaa, jonka kilokalorimäärä on 104 kcal. Se on vain 5 % päivittäisestä kalorinkulutuksesta.

Ja niin edelleen. Laitan aineiston lähisinä aikoina luettavaan tiedostomuotoon, niin saapi kukin lukea pahvit itse. Vaikka me Mummelin kanssa hiukan laihiksella ollaankin, niin ei me perunaa olla hyllytetty. Ja painot tulee kolisten alas, joten puikulaguru on oikeilla jäljillä.

Liitteenä puikulan malli. Yksi komia yksilö Mummelin kuvaamana. Siitä tänään ostetusta säkistä. Siitä jo keitettiin kattilallinen paistettujen kirjolohiviipaleiden kanssa. Ja syötiin. Loimu, Mummeli ja Ukka. Niin että ainakin Loimulla napa paukkuu vieläkin.


Tukikohasta potut pottuina tähän.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Vahtiporo ja sen morsmaikku.

Täytyy laittaa porotusten viikkokatsaus, vaikka juttuja niistä on luvattu rajoittaa. Muutamassa huushollissa täällä Naruskalla on akkain kertoman mukaan äkäsiä kantturoita. Meitin Täplääkin pihapiirin vartijana kulkijat joskus hieman arkailevat. Toistaiseksi se ei ole ollut pahansuopa liioin kenellekään. Mummelin ja Ukan vaatteissa se tohkeissaan on toistuvasti kiinni, kun evästä sille viedään. Vielä ei vahinkoja ole tullut.

Tuossa se Täplä monesti päivystää ja vahtaa tielle päin, josko joku turismo tupsahtaisi kartanolle ja saisi jonkun makupalan. Ja ulko-ovi kun käy, niin suunta on ovelle alta aikayksikön. Kameralle härkämme poseeraa mielellään. Luulee sitäkin varmaan evääksi.

Morsmaikkiporotus on ihan sievä kasvavine vasavatsoineen. Täplän kanssa nillä on avioliitonomainen suhde. Huoltajuussuhdettahan niille ei voi tulla, ellei Täplä sitten tunnusta jotain, mitä se ei ole tehnyt.

Pohdittiin tässä päivänä muutamana Sipolan Eetun kanssa, kuinka vanha tuo Täplä oikein on. Muistelimme niin, että Suomessa oltiin justiinsa siirrytty euroaikaan, kun kaupat Täplästä Eetun kanssa tekaistiin. Ostohetkellä Täplä oli ehkä kolmen vuoden paikkeilla iältään. Siitäpä ynnätkää. Eetu ainakin on kasvanut miehen mittoihin kaupantekoajoista.

Täplä ainakin kuulee ja näkee hyvin, eli ei ole vielä iällä pilattu. Muutama pikkukameran kuva tältä päivältä, niin voitte itse päätellä. Vaadin on pienisarvisempi. Ja aavistuksen arempi.






Tukikohasta kuivalihakalenteria tutkailemisiin tähän. Ei kuitenkaan Täplää. Laittaisko hevosta, sehän on nyt hyvvää ja halapaa....

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Hyvä pakkastalvi persiilleen.

Matinpäivä aamuisine pikku myräköineen katkaisi kolme kuukautta kestäneen yhtäjaksoisen pakkasjakson Tukikohdan mittauspisteessä. Ukan aseman lämpömittari kiepsahti puoliltapäivin plussalle niin, että suvikeliä alkoi pitelemään. Vajaa aste vain tällä hetkellä, mutta eipä siihen enempää tarvitakaan.

Matinpäivänä kun sateli lunta, niin yhdeksän lumisadetta on vielä tiedossa. Joku perinne sanoo niin. Kun lunta nyt on mittarissa 75 senttiä, niin Linko-Jarkolla piisaa hommia vielä ainakin siihen asti, kun Ukan mittarissa on metri täynnä.


Täplän kanssa talakoiltiin kirkonmenojen aikoihin muutama motti puita liiteriin. Tuttavallisesti Täplä pukkeli Ukkaa persuuksille. Sitä vaille, ettei saanut halolla kopautusta ottaansa. Luontokappale on ilmeisen kiinnostunut koivuhalkojen kyljissä olevasta naavakasvustosta.

Puukottikärryjen pukkeleminen kiinteyttää somasti Ukan laihtunutta vartaloa. Ainut särö Ukan dieetissä on perjantaipulla, jonka Mummeli osti Rovaniemellä muna-anjovisleivän ja kahvikupillisen jälkeiseksi jälkiruuaksi. Aikain alussa tarjottiin samalla tavalla omenaa. Aatamikin veteli ompun naamaansa. Pitkin hampain Ukka teki pullalle samoin, vaikka omatunto kolokuttaa vieläkin tauotta.

Vaaka näytteli Matinpäivän aamuna lahjomattomat 93,3 kiloa, jota voinee pitää hyvänä alkuna painonpudotukselle.


Lopun liiterintäytön jättelen nimipäivälahjana Kasperille, joka saa tulevana viikonloppuna nuoremmakseen purkaa ylimääräiset poikamiesenergiansa halakosavottaan, kun Ukka keskittyy suunnittelupuolelle.

Tukikohasta kevääseen valmistautumisiin tähän.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Maalta ja ikkunat mehtään päin.

Maalaiseks sitä on syntyny. Ja maalaisena sitä ainakin öisin onnellisempi on. Kaupunkireisulla maalaiset väsähtää, niinko Mummelille ja Ukalle kävi Rovaniemen kaupungisa. Aurailivat sielä jalakakäytäviä aamuyön tunnit niin, että unijukka tuli huononlaisesti. Täälä maalla nimittäin Linko-Jarkko putsaa Tukikohan pihat ihmisten aikoihin. Illasta tai aamusta varahin, mutta yöllä ei konsaan.

Reuhkastiin met siellä Kasperin entusen kämpän loppusiivous ja hoijeltiin muutamia Joulumuorin asioita ja leimattiin hiukkasen palopäällystön mieliks sammuttimia. Ja osteltiin tietty televitsöönikantaa, notta paremmin kultajuhlat isosa salissa näkys. Ukka on ootellu porilaistenmarssin sinkku levylautasella valamiina, mutta eipä ole tarvinnu pyörittää. Eikä taija tarvita etteenkäänpäin.

Net on hihtolomat joillain menossa. Liekkö paikallisia vai turismoja liikenteessä ollu, kun väsy on iskeny kaljanjuonnissa ja muuttanu ryyppääjäsä ilosen suurpiirteiseks. Kaljatölökkejä oli tienlaijat väärällään. On ne niin somat tuolla penkalla, että piti oikeen muutama kuvatus ottaa. Mieluummin sitä kuvailis melekeen mitä vaan tiellaijjoilta, vaikka riekkotokkaa. Sekin nähtiin lennosa, mutta tölökit oli paikallaan.



Kyllä met tästä alavireesestä jutusta huolimati virreessä ollaan. Talua pittää laitella kuntoon, kun Haaga-Helian konkkaronkka tulee tulevan viikon jäläkeen tänne meitiä ilahuttaan. Tarttee tehä niile ruokalistaa. Iliman hepohoita tai hepoheitä. Meitiltä jos poronkäristyksen tillaapi, niin sitä myös lautaselta löytyy. Satarosenttisesti.

Tukikohasta liiterintäyttöä suunnittelemisiin tähän.

torstai 21. helmikuuta 2013

Muistutus jalakamieheksi siirtämisestä.

Tuli päivän posti tuonne tienlaitaan. Liiikenteen Turvallisuusvirasto laittoi Ukalle kirjeen.

Ukan kaasujalka on tulevaan lokakuuhun asti isoveljen suurennuslasin alla. Sen siitä saa, kun ajelee silmiä räpytellen. Liikennemerkkien kohdalla. Sakot on ajallaan maksettu, mutta ajokortin poisottaminen väijyy vielä, jos Ukka ei tokene.

Täytyykin tästä irrota tuntia suunniteltua aikaisemmin taipaleelle kohti Rovaniemeä, missä taas pitää pyörähtää kaupunkiasioilla. Mennään oikeen yökuntiin herrain kaupunkiin. Taas joutuu kaasujalkaa pidättelemään nelisensataa kilomeetteriä, ettei lainkoura tule lompakkotaskulle.

Se on kuulemma Ukalle ihan oikein. Jos Mummelilta kysytään.

Tukikohasta tähän.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Pakkanen ei takaa aurinkoa.

Pakkasta on aamusta -25. Semmoisessa kelissä pitäisi päästä jo ottelemaan aurinkoa ulkoterassille, mutta keliolosuhde ulkona on kuin nollakelin sumussa.

Kaikkia asiat on nykyään hiukan miten sattuu. Jos iskee hampinsa mielestään sikavoittoisesta nautasikajauhelihasta tehtyyn makoisaan pihviin, niin kohta huomaa vetäisseensä lärviinsä laukkaanratsureimaa.


Tukikohasta pannuhuonehommiin auringonoton vaihtamisiin tähän.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Lintulaudan suosio lisii.

Mummeli on kytännyt aurinkopaistepäivää, että saisi muutaman tipikuvan uudelta ruokintapaikalta. Tänään odotus palkittiin pieneksi aikaa, kun täällä paistoi. Muutaman tinttikuvan ikäänkuin harjoitusmielessä kamera rallatti ennen työpäivälle lähtöä Sallan kirkonkyliin.






Tukikohasta lisäkuvatuksia odottelemisiin tähän.

Aurinko panttaa ittiään.

Vonkuvat joka puolella Suomia, ettei ole aurinkoo näkyny viikkotolokkuihin. Ei sitä liikaa ole saanu paistatella täälläkään, mutta eilen oli jo liki. Tukikohan yläpuolella ja tästä pohjoseen oli vanha sininen taivas näkösällä koko pitkän päivän, mutta piliviverhojen laita oli niin somasti etelän puolella, että verhonraja vaan näky, eikä paistanu. Härnäs vaan.

Joku immeinen oli soittanu eilissä pänä raatioon ja valittanu, ettei Posiolla ole nähty aurinkoo kuukauteen. Ukka sanos heti Mummelille, että semmosta se on niisä kunnisa, joisson yksinkertanen enemmistö.

Nyt näyttäs jo paremmalta. Varjoja jää Naruskalla pihapiiriin. Se on hyvä merkki. On siellä vielä semmonen ohut pilivenhäkärä, mutta pois se pyyhkiintyy, jos vanha merkki paikkasa pitelee.

Pakkasta piteli yönseutuna toistakytä astetta, mutta nyt lauhtuu silimisä.




Täytyy vejellä aurinkovoiteet läättiin, ettei iltapäivällä polta nahkaasa. Tästä se kevätriemu repiää.

Tukikohasta lyhytlahkeista ettimisiin tähän.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Nyton tooleja.

Kohta voijaan laittaa pystöön vaikka kinkerit Tukikohassa. Sen seittemäntoista toolia saatiin turvallisesti kotio Keminmaalta. Nää on palavelleet jossakin hammashoitolan ootushuoneessa, joten niisson pelätty enempi ja vähempi. Mutta niiston pesty päälliset, joten ne on nyt puhtaan siniharmaat. Ja iskunkestävät. Runkoputket on kommeeta romia ja nää kestää kyllä säällistä istuntoo maalimantappiin.

Rovaniemeltä lastattiin kärriin vielä Kasperin ylimääräsiä huonekaluja, kun sillon kaksion kamat ja kämppänä nyt yksiö.

Oltiin myö kolaripaikallakin. Parikytä kilometriä ennen Rovaniemee oli joku minuutti aiemmin sattunu linjurin ja henkilöauton puolittainen nokkakolari. Sinne oli avut tilattu ja hommat oli ihan ekana paikalle tulleitten hallinnassa, joten me jatkettiin muun autojonon matkasa matkaa.


Raation ja netin kautti kuultiin ja nähtiin, että tie oli lopulta ollu kolomisen tuntia kokonaan poikki kiertoteineen. Kaks loukkaantunutta, henkilöauton kuski ja sen takana istunu kuusvee lapsonen, jonka heko oli toimittanut Ouluun. Täytyy vain toivoo, ettei ole käyny ihan pahinta.

Ei meitillä varsinaista kiirettä nykyään tienpäällä oo isommin koskaan, muuta huomaspa Ukka vaan, että kaasujalaka keveni entusestaan, kun mällin näki. Hiukkasen kummastusta herättelee se, että näissä nykymälleissä melekeen aina on osapuolena iso "ammattikuskin" kulettama pirssi, vaikka niillen pitäs tämmöstä sattua vähempi kuin kelleen.

Hiihtolomalaisille täytyy toivotella kevyempiä kaasujalakoja ja kiireetöntä matkantekkoo, ettei pääty reisut kesken.

Tukikohasta lauhaan hihtolomaviikkoon keskittymisiin tähän.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Uusi lähtölaskenta.

Pienessä firmassa kun ei ole varatalkkaria, niin eipä päästy suunnitellulla Länsikairan kierroksella eilen kuin Sallaan, niin jopa soitettiin kotio takas. Eihän siinä mittään. Työvermeet pykälään ja huollollisiin hommiin. Ei ole pitkään aikaan päässytkään paskaviemärin tukoksia selvittelemään, niin jopa sattui somasti. Nyt pääsi.

Talviaikainen hintsu käyttö Kalleassa tekee tämän harvoin. Ja teki sen taas. Eipä siinä ole vaihtoehtoa, kun on pirsseissä kääntyvät eturattaat.

Sepä menikin sitten päivä illansuuhun asti, kun innostuttiin vielä televisio vaihtamaan ja verhovermeitäkin petraamaan. Ja Mummeli aikansa kuluksi kuurasi koko kämpän. Ukka sai yksinoikeudella timprata viemärin kanssa. Putkioppi tästä kohteesta on mennyt perille, joten taas kakki huilailee sinne, minne osoite onkin.

Nyt startataan uudelleen aamutuimaan. Tai tuimaan ja tuimaan. Seittemän lähöllä kerkiää Keminmaalle puoleen päivään. Lintu-Pentti päivystää.

Tukikohasta erikoisautokuumeesta tähän. Vai liekkö tavallista kuumetta, kun räkäkin valluu.

torstai 14. helmikuuta 2013

Isä-Poika puukkopari.

Oikeesti alkoi harmittamaan Tuntsajoen taimenien ja harjusten puolesta. Tarkemmin niiden kaulojen katkeaminen tulevana kesänä, kunhan Tuntsa-Vaatsimalle toivottavasti päästään.

Käväisin tänään Vasaran kartanolla Varpuseljässä. Oli puukkomestari mielissään, kun sai autokyydin kauppaan. Täydennystä tuli Puolukkakaupasta ja sen viereisestä kemikaalikaupasta.

Hieman oli puukkomestari ystävänpäivästä huolimatta vaitonainen. Asiakin selvisi, kun hiukkasen aikaa haastelimme. Naapurista muutaman kilometrin päästä oli puukkomestarin tietojen mukaan yksi seppä siirtynyt taivaan takomarkkinoille, kuten Vasara asiaa ilmaisi. Palailen tähän asiaan vielä tuonnempana.

Jossain aiemmassa jutussani mainitsin tekeillä olevasta puukkoparista Kasperille ja itselleni. Nyt kuuskulumakahvaiset tilauspuukot olivat löytäneet jostain tupet suojikseen. Romuskasta huolimatta lähdin tietenkin hakemaan puukot pois. Ja Vasara pääsi laittamaan puukkorahoista osan kiertoon.

Äkkistuntuma Ukan omasta puukosta on nyt valmiina se, että taitaa Ukan kämmen ollakin kuuskulumaisen muotoinen. Tarttuu nimittäin puukon kahva käteen kuin tauti vakaasti. Jopa tulee mieleen, mikseivät kaikki keklut ole perältään kuuskulumasia...

Tuppinahkaa Vasara moitti kehnoksi. Kuvaili asiaa niin, että kun tähän kimmonahkaan painautti kuvion, niin vierestä edellinen kuvio pullahti taas tasaiseksi. Ukan silmään tupet vuorostaan näyttävät ihan priimoilta, mutta tekijämies tietenkin katsoo tarvikkeitaan eri silmällä kuin Ukka.

Kuvistahan sitä voi jokainen jotain päätellä. Kasperi saa omansa koeajoon huomenissa, kun pitäisi matkustaa Rovaniemelle ja edelleen Keminmaan suuntaan. Tuli tulevia yleisöryntäyksiä varten ostettua juhlasalin puolelle muutama uus tooli, jotka on haettava kotio. Ja jotain verhotankoja kaivataan kuulemma Kallelan akkunoihin. Asiata siis maalikyliin.




Tukikohasta vuolupuukkotestaamisiin tähän.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Viittä vaille valmis lintulauta.

Romuskainenkin saa jotain pientä aikaiseksi. Piti pikkupätkinä käväistä petinpohjalta selkää oikomassa ulkosalla, ettei iske makuuhaavalla. Ilmeisen hyvä hoitokeino sisältä ulos ja ulkoa sisälle puolen tunnin sessioina on, koska ei ole tauti parannu, muttei ole henkikään lähtenyt.

Näppäsin pikkukameralla kuvan todisteeksi. Moottorisahalla meinottelin vielä vedellä seipäiden latvukset tasapitkiksi, mutta Mummeli oli hiukan eri mieltä. Saapa nähdä, lähtevätkö latvat, vai emäntä. Vai molemmat.

Kolomekymmentä heinäseivästä sai kuitenkin uuden elämän. Tipitiit ovat ilmeisen ilahtuneita ainakin niistä muutamasta poikkipienasta, joita seipäiden valmiisiin reikiin Ukka löysi. Niitä on hyvä käytellä alustana, kun uudesta ladosta pähkinöitä palastelee. Täytyy hakea Jarkon varastosta originaaleja tappeja vielä lisää, niin saavat kaikki tipuset oman nimikkotappinsa.

Mummeli varmaankin toimittaa lähisinä aikoina tipikuvia, kunhan joutaa.


Mummeli se tekaisi kokonaisuuteen ikkunattoman ikkunan. Tai paremminkin aukottoman ikkunan, joka vain enempi näyttää ikkunalta kuin sitä oikeasti on. Sievät verhot ja kukkakin akkunalla, joriini.

Tukikohasta rakennustyömaan viimeistelemisiin vielä huomenissa tähän.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Kevään merkit Kallelassa.

Mummeli kipaisi eilissä päivänä huoltoreissulla Kallelassa. Kovin oli siellä talvisen ja keväisen näköistä samalla kertaa. Hanget kasvavat ja räystäät jo pyrkivät tippumaan. Muutama kevätviikko on tässä ympäristössä vielä vapaana, joten tutkikaapas kalentereitanne.





Tukikohasta talvesta nauttimisiin tähän.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Kylähullu pystyssä.

Sitäpä en tiijä, onko tässä järkee vai ei vajaakuntosena hyökätä lapion kanssa kaivamaan umpihangesta kolomekkymmentä heinäseivästä. Oli kuiten niin hemmetin hieno päivä, ettei maltti pitäny sängyssä loikoilla, vaikka vieteristä puuttuu selekeesti vielä vetova.

Viikonloppuna oli kyllä niin huonossa hapessa, että eipä tehny ulos mieli. Raatiosta kuulin männä viikon lopula, että joku oli potenu lunssia kommeet kaheksan viikkoo. Semmosta en ittelleni, enkä pahimmalle vihulaisellekkaan toivo. Sepä näkkee, ken ellää.

Onneks ei ollu pomoa noissa seiväshommissa. Sai tehä omaan puuhastelutahtiin, kuten nykysin aina. Tuli net sieltä kaivettua ja peräkärryllä kotiokkin tuotua. Elukat katteli pitkään, että mitähän se nyt. Olisittepa kuullu, miten tintit ja urpiaiset tirhenteli ja melekeen päälle kävi, kun kesken niitten iltapäiväevväänsyönnin purkasin vanahat lintulauvat talipalloneen pois takapihalta. Ja tilalle seivässeinää.

Meinottelin, että teen iltaan mennessä valamiiks, mutta isketti semmoset viluvvärreet parinkympin pakkasessa, että kattoin viisaimmaks tulla sisälle kuolemaan. Nakkiniput oli niin kohvassa, että ei soppalusikka meinannu kyntysisä pysyvä.

Keskenerästä hommaa ei pitäs hullulle, eikä herralle näyttää, mutta Mummeli tieten sallaa kuvas seinäsavottaa köökin akkunan kautti. Jos joku ihimettelee, mikä aukko tuohon heinäseivässeinään on tulosa, nivvoin paljastaa, että Mummeli aiko teettää tai tehä siihen akkunan. Saattaa saaha tehä.




Porotuksetkin oli selekeesti sitä mieltä, että kaheli mikä kaheli. Täytyy pistää sauna kuumaks ja koittaa saaha itteesä sulaks. Vaikken niin jäisen näkönen ollukkaan, kun Ukkeli tuolla maantien laijasa.

Tukikohasta aamuvirettä oottelemisiin tähän.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Ei jänöjussin, vaan teeren mäenlasku.

Luikasta laskiaista täältä petin pohjalta. Ukka ei pysty mäenlaskuun, kun laskiaisromuska iski täydeltä laidalta. Viikko sitä tässä jo ihmeteltiinkin, kun ei oikeen ole tikkikunto, muttei kunnolla kipiäkään.

Eipä tuo ulkolämpötilakaan ulos houkuttelisi, kun hyytävyyslukemat hilippoivat -35 asteen huitteissa menneenä yönseutuna. Saattoi lykätä lintulautatyömaan aloittamistakin, kun ei oikeen ole motivaatiota lähteä heinäseipäitä hangesta esille kaivamaan.

Teeritäti harjoitteli laskiaista varten jo toista viikkoa sitten. Mummeli sai hyvän otoksen, jonka tallensi laskiaiskuvaksi lakkariinsa. Kuvan myötä Tukikohdan väki toivottaa kaille reipasta ja luikasta laskiaissunnuntaita ja tulevaa tiistaita samoissa merkeissä.


Tukikohasta kuumaa mustaherukkamehua latkimisiin tähän.

lauantai 9. helmikuuta 2013

Aurinkoa armasta.

Hautakylän lauantaiseura kokoontui Mummelin oppiin taas kerran lauantaina. Matkalla onneksi vain kamera laulaa. Sinivoittoiset kuvat ovat Kaunisharjusta ja mollukkakuvat tuosta Kotalan paikkeilta.







Tukikohasta romuskan kehittymistä kuuntelemisiin tähän.

perjantai 8. helmikuuta 2013

Heinäseipäitä ja latoa ostamassa.

Tilasin heinäseipäitä. Linko-Jarkolla on joutavana muutama kipale vanhoja ja hänelle tarpeettomia, mutta ne ovat kuulemma läjässä hangen alla. Eivät kuitenkaan kaukana auratuista väylistä, kymmenkunta metriä vain.

Ostin nimittäin ladon. Semmoisen salvetun valmiin puukattoisen. Siinä on oikeat hirsinurkat. Vähän aitankin mallia siinä on. Se on punamullalla jo maalattukin. Punainen lato. Ei kuitenkaan huojuva punainen lato, vaan jämerästi se seisoo kuin tunkki. Jarkolta olisin voinut ostaa ladonkin, mutta se ryökäle oli ehtinyt vedellä sen puolen metrin polttopuiksi. Puoli vuotta sitten. Ostin onneksi Kemijärveltä siellä käydessäni, niin ei jää ilman. Ja toin jo Naruskallekin sen.

Lato on jo Tukikohdassa sisällä, mutta viikonlopun aikana meinataan Mummelin kanssa hakea ne seipäät. Niitä seipäitä tarvitaan ehkä parikymmentä kipaletta, ei enempää. Lato on niin pieni, ettei sinne sovi kahdenkaankymmenen seipään heinät. Eikä niitä seipäitä heinäseipäiksi oikeastaan tarvitakaan, vaan seinäksi. Ladon peräseinäksi.

Valokuvaaja tilasi semmoisen. Vaikka Ukalla ei ole käsissä kuin nippu nakkeja, niin luulisin kuitenkin pystyväni tilatun jutun rakentamaan. Teen sen varoiksi takapihalle, etteivät harvat asiakkaat säiky kylähullun tekeleitä ja kaikkoa kartanolta samantien.

Kattellaanpas rauhassa, mitä siitä tulee. Vai tuleeko mitään. Jos se linnuille kelpaa, niin kelpaa minullekin.


Mummeli haluaa tipikuvilleen kunnollisen taustan. Sa saattaa saada sen kans. Kunhan harrastuksenomaisesti hiukkasen puuhastellaan.

Tukikohasta aikansa kuluksi jottain touhuamisiin tähän.

torstai 7. helmikuuta 2013

Tikka hakkaa hakkaa hikkaa..

Tämä tikka ei hae tikkalikkaa, vaan hakkaa mukavista asennoista tinttien talimakkarapötkön jämiä. On niitä tikkoja oikeasti kaksi tässä Tukikohdan tontilla pörähtelemässä, joten niillä saattaa olla pesintäpuuhatkin pikku hiljaa mielessä. Muutama hyvä kolopuu tästä tontilta löytyykin, lähinnä haapavanhuksia.

Urpiaisia esiintyy täälläkin runsaasti. Tappajatipejä ei vielä ole Tukikohdan lintulaudoilta bongattu.

Ukka kun lähetti oheiset tikankuvat Wundergroundin kuvagalleriaan, niin setäsamuli käänteli kuvia höpsöihin asentoihin ilmeisesti uskomatta, että tikka roikkuu selkäpuoli alaspäin vaivatta, jos eväs on korkealla suunnalla...




Tukikohasta lintuja zoomailemisiin tähän.

Tiet täynnänsä tekriä.

Tekriparvi suoritti eilissä aamuna ylilennon Tukikohan ylitte. Ukka laski niitä ikkunan kapiasta näkemäalueesta vajaat viiskytä kappaletta. Ja enempikin niitä varmasti oli, kun kapialta näkyy tuota taivaanrantaa tästä konttuurin ikkunasta. Ja silimät vielä harhailee tuolla kalenterissa. Tekritokan nokat oli kohti etelää.

Mummeli kun lähti työväenluokan edustuksellisiin hommiinsa tuntia ylilennon jäläkiin, niin parin kilometrin päässä Tukikohasta oli tie tekriä väärällään. Niitoli maassa ja puussa ja puussa ja maassa. Ja ilimasa.






Tekrien talavehtimisella ei näyttäis olevan hätiä mitiä. Lunta on paksusti ja se on pinnaltaan ja maata myöten pehmosta sorttia, joten yöksi nämä komiat tokat pääsevät holotnalta suojaan.

Maistuukhan tuo terkripaisti miltään iliman kermaa. Pittää tutkailla Kasperin pakastinta ja ottaa pyhänseuvuks joku sulamaan. Kokheilemalla se seleviää. Ei kuulosta kaksiselta kurriin...

Tukikohasta raportoimisiin tähän.