maanantai 21. syyskuuta 2020

Karhumpaskajjättäjät vähenee. (2421)

Alakaa vissiin hipomaan kohta karhunkaatolukujen ennätyksijä Sallasa. Kymmenen kontijota ilimottaa tilasto täälä kaajetuks ja niistä kuus Naruskala ja Tuntsala ja loput Etelä-Sallasa, lähinnä Vilimankairasa.

Mummeli on kuuhkinnu puolukkamettäsä tavallisuuvesta poikkeevisa paikoisa, kunei täälä normipuolukkamaila ole marjammarjaa. Net on ouvoisa taimikkopaikoisa ja kosteemmila paikoila.

Tänhään Mummeli opasteli parija mökkiläistä löytämilleen puolukkamättäile. Samoila mättäilä sielä ompyörinny nalletki. Net näyttäs paskoosta päätelleen nauttinneen enempi mustikkaa kuimpuolukkaa.

Kuvija marjapaikoilta tuli Mummulta jo aikasemmin, mutta tännään tuli tuoreemmista. Ittevväitti pystynneen olleen kakkimatta housuusa tai ies viereesä...mitäpä nuista pelekäämään.

Tukikohasta sajettapitelemissiin tähä. Ja huomena vinkkasuojaa.

perjantai 18. syyskuuta 2020

Kell metto on... (2420)

Mettova kaikki havittellee. Harvala ommetto vyölä, mutta muutamala neitosela saattaa lähisinäaikona ollakki. Vasarapajasta pullahti maalimaan tuommone. Kelepais varmaammuillekki...


Tukikohasta ukkomettova orteen oottelemissiin tähä.

tiistai 15. syyskuuta 2020

Pakko mennä naimisiin. (2419)

Ei se auta, Naruska on semmonempaikka, että pakko, mikä pakko. Poro ja muikku ei ollu ennestäsä ies tavanneet koskaan. Kohta net kuiten löysvä ittesä yhteiseltä matkalta. Suihin.

Tekkiin pitkästä aikaa pienemäle mettämieskulukijaporukale Naruskampitsaa. Siinoli pääaineina kylymäsavupororouhe ja Nurmeksemperältä kotosin olevat savumuikut, jotkon viimeset uintisa uinneet öljysä. Ruokasemmosesa.

Laitoin senkittakija muikkuva pelhiin, kummuutama syöjä ilimottelit etukätheen, että muut emmeet käy, mutta tonnikala ei...


Äijät kehuva, että harossija oli. Ja tulihan tuota kihtipotilaankissevverra maistettuva, että suussasulava ja syvämesäpalava tuote son. Voimma suositela.

Tukikohasta tämämmuistamissiin tähä.

 

perjantai 11. syyskuuta 2020

NaruskaTuntsan ruskaa 2020. (2418)

Tukikohan valokuvvaajalinssi eläkeläismummeli, nykyinevvihitty vaimoni käväs aurinkopaisteen kunnijaks Tuntsan kairasa. Tuossa perjaintaiehtoon kuvasatova, joka ei mahollisesti itteppääse paikalle...maaruskaa on nimpal, että riittää.


Eisolekkaukana siitä kymmenesyheksättäkelloneljätoista.

Tukikohasta ruskakatsomosta ittekkin kattelemissiin tähä. 

Puolenkytä kontijota kaajettu Sallasa. (2417)

Karhumpyyntijä ommenty kolomisevviikkoo. Sallasta on kaajettu kaikkijaan viis mettänkuningasta, joita yks Vilimankairasta Etelä-Sallasta ja loput täältä Tukikohan revviiristä Pohjois-Sallasta.

Kairaa ja karhuja täälä piisaa kyllä. Karhunkaadot 2020 voi itekkukanenki vilikasta tuosta linkistä.

Tukikohasta Ruskakuvvaajaa pohojoseen evästämissiin tähä.

torstai 10. syyskuuta 2020

Mettoja malliksi. (2416)

 Täällon hiukka outo tilanne nuittemmaalintujen kanssa. Siihennähen, mitempaljon met Mummelin kanssa on tällessyksyvä kulettu marjamaila, nin met olemma nähäny kanalintuja hintsullaisesti. Ompahan hiipinny semmonenki aatos mieleen, että joku ommenny osala maalintuja pesinäsä pieleen. Ja yks toinenki asija muisteluttaa takavuosilta. Olinimittäin kevätkesästä aivan helevetisti nuita myyrijä täsä Tukikohan pihapiirisä. Kymmenijä, josei satoja. Nytei ole ensmäästäkhän myyrää, eikä niitole talovväki nitistänny, vaan joku luontoilimijö.

Muutamavuossitten oli yks syksy samallaine. Hävis loppukesästä myyrät ja samasa rytinäsä vähenit ammuttavat linnut melekeen yhettömmiin. Mikä lie yhteys voi niilä asijoila olla, siihen ei Ukka Matimpoijjan älli ja koulupohoja riitä.

No, viikosaparisa asijaan tullee selevyys, kuppikinokat ja niijen omistajat tullee rääseikköjä ja vanahoja mettijä tallaamaan pyssyt olala. Orrela se näkkyy viimestään lokakuun alakupuolela, mitä mettä antaa ja kenele. Josei lintuja ole, nin niitei saa kukhan. Yhettömmiin niitä ei ampumala saaha, eikä mettämiehet niitä koskaan muutonkaan sukupuuttoon ole tapppannu.

Eilejja tänhään on Mummelin marjareisuila kuiten ollu isovalintuvaki tiellaijasa kamerale tarttumasa...



Akkoja tätä lintumaalimasa suojaa niijen maastovväri...

Tukikohasta mettämiesterraateja mielenkiinola oottelemissiin tähä.

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Pirua ettimäsä. (2415)

 Pirunkirkko on erikoisempi maamuojostelma tuolla Tuntsan kairassa. Kameran kanssa liikkunu eläkeläismummeli, nykkyinenevvihitty vaimoni näpli eilen vajeltajia hakijessaan muutamat otokset niiltä suunnilta.




Musta möykky on Pirun aluvetta, loivempilakinen on Kuskoiva ja terävämpilakinen on Sorsatunturi.

Sielä Tuntsala pyörii patikoimasa paljollaisesti rinkkakulukijoita, mutta tungosta sinne ei aikakseks saaha.

Tukikohasta lissää vajeltajija toivomissiin tähä.

tiistai 8. syyskuuta 2020

Naruskan ruska. (2414)

Se tullee, halusit tai et. Ja melekeen aina sammaanaikaan. Son se kymmenes syyskuuta kello neljätoista. Hyvä määritelmä se ajakohta on tällepperälle.

Mummeli käväsi eilisäehtoola ennen auringollaskuva hiukka tarkkailemasa väliaikatietoja, joita tuli kamerasa tänne Tukikohtaankijja teilekkin eelleenkatottaviks. Siton maasemmosta ja puusemmosta. Ja on sielä kommeeta, ninko aina, vaikka osala koivuista rassaakirruostetauti lehtijä. Kuvasatova Karhutunturivvierestä Siekavaarasta.









Syksysä ommonellaista värijä...

Tukikohasta ensmääsijä kanalintumettämiehijä pikkuhilijaa oottelemissiin tähä. Ja kuuskytäviisvuotissynttärijä ruskapäivänä.

maanantai 7. syyskuuta 2020

Lumet särkee, Kasperi korjaa. (2413)

Isot kattolappeet kun on, nin ei voi varjeltuva lumivahingoilta rännijen osalta. Ja ninko ontullu mainittuva, nin koulurakennuksen entusen semmosen korkeus räystäslinjoiltasa on sitä luokkaa, että ei kannatte sinne tikapuila urimoija.

Eikäpä se homma olis viikollopun aikana valamistunnu, josei tuommosta Dinomerkkistä nosturija olis vuokrattu. Ja Ukka vältty kiipeemästä koko konheen korriin, kun vaan hoiteli tarvikketta semmukkaan Kasperile, mitä se pyyteli.

Pyhäpäivänä puoliltapäivin oli urkko ohitte. Ja iliman haverija. Kiitokset Kasperile ja kiitokset Mummelile, että lapsosetketterät pysyttelit nosturikonheen vaara-aluveijen ulukopuolela. Tai tietenki Aarnimpiti ihampikkusen päästä kokheilemmaan, miltä korkijalaolo tuntuu. Kehu, ettei tuntunnu miltään. Ei pelottannu. Neljävee.



Takapihampuolele riitti rännin peruskorjaus kattokiinnityksiltäsä. Etupihhaa komistaa nyt uuvet kourut ja syöksytorvet. Niija ottalauvat, painekyllästettyvä.

Ukka Matimpoijjan kevyveks tehtäväks jää vielä ohojata sajeveet syöksytorvilta talosta poiespäin. Suunnitelma on selekee ja issoimmat ojat kaivettujja peitetty.

Tukikohasta satheja kohta toivomissiin tähä.



perjantai 4. syyskuuta 2020

Kohti korkeuksija tars nousta... (2412)

Pääskyset menit pois. Ei tartte enhään pelätä jakkauksen muuttumista toiseempaikkaan pääsä. Nolit kyllä äkästä sorttija, varsinkinnet haarasemmoset. Toisaalta, kukapa ei lapsijaan suojelis.

Nyton vuorosa rännihommijen lopettelut iliman päskysijä. Konheet piti hakija Kemijärveltä, kunei tuonne viiteenkuuteen metriin tikkaila uskallannousta. Tai ninkin nousta, mutta ei sielä sittemmittään pystyttekemään.

Nosturi on asennettu vaateriin huomista varten. Onneks on Kasperi kartanolla tenavijen kanssa, nin saamma lissää käsiparija hommiin. Pyhäehtooseemmennesä tars nosturikone haalata Kemijärvele, jotenka ahkerana pittää olla.

Tukikohasta poutaa toivomissiin tähä.


keskiviikko 2. syyskuuta 2020

Rihlaton Tukikohta. (2411)

Juhannuksenseuvusta lähtiin ei tällä kartanolla ole ollu ommaa koiraa. Rihlan aika tuli kuulommenetyksen myötä täyteen, vaikka elläinläkäri hiukkasen oli eri mieltä. Päätöksen asijasta kuiten joutu tekemään koiran omistaja, joka täsä tappauksessa on Ukka Matimpoika. Ja lähipiiri oli asiajasta saammaa mieltä.

Päivittäisten ruttiinihommijen poisjäänti koiranruokkimisineen ja Rihlan haukunnan loppuminen Tukikohan äänimaalimasta ovvaatinnu hiukka totutteluva. Olihan pikinokan elämämmitta kuiten tusinavverran vuosija, joka on aikas pitkä ajajjakso. Kiintyy semmosesa ajasa tuttuun talovvahtiin.

Pysyvä lepopaikka onnyt isäsä Roopen kansa samoila kulumila Tukikohtaa. Samasa paikasa ommaallisija jäännöksijä parista porosta myös.

Elämä täsä huushollisa jatkuu näistäpuolin iliman koiraa, jos tästä järestä pätkäkään pääsä säilyy...



Tukikohasta tähä.

sunnuntai 30. elokuuta 2020

Kannatti ellää kuuskytäneljävuotijaaks... (2410)

Elompolokuja tallaan ja niinejelleen...Onni potkii synttäripäivänä. Kyllä Mummeli ossaa nykästä oikijasta nyöristä. Se tietää, mistä Ukka Matimpoika tykkää.


Hevosehharjasuulake pölyimuriin ommeilä aina hukasa. Nyton kaks suulaketta, mitä ettijä. Son tavallisen käyttökeleponevvehe tämmösesä kolomensaankolomenkymmenennelijön talosa, misä aina saa imurija heiluttaa, jossiltä tuntuu. Ja sovitekappaleen kanssa.

Tukikohasta napakymppiin osumista taivastelemissiin tähä.

perjantai 28. elokuuta 2020

Elokuun illat pimenee. (2409)

Päivät lyhenee. Son tämä vuojenkierto loppujellopus tarkemmin aateltuna lyhvelläntä. Vasta oli joulu ja taas son eesä ja ovela tuostavaan. On täsä joitaki ennenkokemattomija etappeja tällevuojele vielä ennejjoulupukkija.

Emännyyven kalakortimmaksuikä tullee täyteen. Ja syyskuun alakajaisiks silläkait alakaa juokseen jonkullainen eläke. Jothain rippeitä entuseen työmaahasa hällä taitaa olla tekkeilä, mutta seuraaja hoitellee pääosat kansalaisopiston rättipuolesta.

Nyt on kohta aikaa värkätä vaikkamitä. Harjottelutyönä aijjankuluksi tänhään synty Tukikohan junnaan talavenkestävät kukkaset ja valot. Pihavalonahan tuo mennee ainakijjonkunaikaa.

Eemelimpäivänä ommuten vuojempääsä Ukka Matimpoijjallaki kalakorttivappaus. Entiijä, mihinkä on kuuskytäneljävuotta kohta huvennu...

Meiton jokajunnaan ja asemilekkijjää.


Tukikohasta ajankuluva ihimettelemissiin tähä...


Isokäsi kävi. (2408)

Viimoyöjjäläkiin alakaa olleen pakkasempanemattomat marjat ja sienet muuaallakun alavilamaila. Naruska oli tietenki Suomen kylymin paikka, ninko melekeen aina. Eikä sole ennää mikkään pikkupakkanen, kussitä parisametrisä tuola Ilimatieteellaitoksen asemala oli 4,1 astetta miinuksela.

Tuosta Toplistakuvasta net kaikki asteet eripuolela Suomee heleposti näkkyy yhelä silimäykselä.


Tämei ajankohtana kovalle hallale olin kovin aikanen. Pääsääntösesti halla näitä seutuja elosyyskuuvvaihteesa käy vieraanamme kurittamasa.

Jolta vielä mustikoita uupuu, nimpittää nousta tunturirrinteile. Mitä korkijammale, sitä varmempi, ettei halla ole sielä riehunu.

Tukikohasta kohta ötökättömästä aijjasta pihala nauttimissiin tähä.

torstai 27. elokuuta 2020

Löysinkhävviissatasen? (2407)

Tarttee pelastaa, mitä pelastettavisa on. Luppaili yöhallaa ylleisesti Lappiin, eikäpä se kylymästä vinkasta päättelemälä kaukana olekhan. Olihan tuo toissayönä maarajasa Ilimatieteellaitoksen Naruskan sääasema asteevverran pakkasempuolella.

Teimä tunnin ulukoilukeikan tuohon Majavaharjun seutuun. Son justiin semmosta oikeeta matsutakealuvetta. Jyrkkää harjurrinnettä ja siinä vanahat petäjät. Ohut kunttakerros ja hiekkapohoja.

Löysimä tunnisa nelisenkilloo ihallaavukasta matsuva. Yks vaan olisitä kallimpaa laatuva, millänet nipponimpoijjaat siirtää housusaetumkset puolmetrijä etteempäin...ei vainkaan, son varmaan historijallista lekentaa...


Enkait minä tiijä, vaikka joku viissatasen tuommosesta maksaski, mutta eipä sole ennää myytävänä. Emäntä siivos net kaikki ja net mennee veethaihutettuina pakasteeseen oottelemmaan soosiksmuuttumista.

Tukikohasta vieläki hallampoispysyttelyvä toivomissiin tähä.

tiistai 25. elokuuta 2020

Pikkukäsi eellä, sitäkö isokäsi peräsä... (2406)

Uhkaili eilisäehtoola täti telekkarisa tulevile öile hallaa. Se ovväärin, jos nin käy. Meitin emäntäse kävi ehtoonkähmysä hakemasa vielä sankollisemmarjaa eestäpois, jos hallapoimuri iskee. Nämoli matalala ja siitä net kyllä hallavie. Josvie.


Nuot kuvisaolevat ompelastettu hallalta, mutta niitolis täälä immeistenkerättäväks vielä paljollaisesti...

Tukikohasta armovapyytelemissiin tähä. Kaikile.

maanantai 24. elokuuta 2020

Matsutaken aika. (2405)

Son taas net aijjat, kun matsutaket pullahtellee näkösile. Senhämpiti onnistuva kohtuullisesti nuin joka kahestoistavuos, mutta ainakinnyt näyttäs, että ei montaavuotta eellisestä hyvästä vuojesta olekkulunnu.

Kävimä emännänkans pikasen reisun tuonne Sallan Yhteismettän aluveele. Siellei liikaa niitä aluveita ennään ole, misä matsut kasvaa. Sekun vaatii sympijoosin ikivanahan petäjän kanssa. Moto on tuhonnuppaljon sienen kasvupaikkoja näiläkulumila...

Met olema tottuneet parraat sienet ja parraiten niitä löytään harjuista. Net on työläitä kulukee iäkkäämmäle immeisele, joihimmekin emännän kanssa jo kuulutaan puolesavälisä seittemääkymppijä. Mulloli jalasa Sievillenkkarit, mutta netkin anto liikaa periks jalale sillonku piti kulukee vilttoo rinnettä yheläkorkeuvela vaakaan. Mummelila oli saappaat jaloisa, eikä sekhään pitänny niitä ollenkaahhyvinä jalakineina.

Montaasattaa metrijä ei harjuva tarvinnukkaan kulukee, kummuutama sieni jo löyty kassinpohojampeitoksi. Matsutakesienellisäks näppäsimä muutaman haperon kyytiimmyös. Net on hyvijä pannula paistamala, voisa.

Kuvat kertoo reisun kerruuvaiheesta kotijopputsaukseen heti tuoreeltaan. Nämäthän meilä paistethan pannula palasikspienittyinä ja haihutethan vesi niistä poies. Sittevvaan jähytys ja pakasteppussiin ja talavee ja kaamosta metrilluminesa oottammaan, nijjovain maistuu matsusoossi.






Hintsullaisesti löyty niitä pikkusienijä matsutakeista, joista nipponimpoijjaat olis valamiita maksammaan satojaeeroja kipale. Net ei välitä tämmösistä nytlöytynneistä sienistä, kunnet ei ennää ole "semmuotosija", jota met miespuoliset säilytämä lahkeesa. Kukamilläkippuolela.

Minäkaitluulen, että jos se nuihin sänkykykyhommiijjottain vaikuttee, nimmitäisomman vetele suihisa, nin sitä paremmin pienikijjalakovälistä ponnistaa...

Tukikohasta kuitenki pieniin sinisiin tahivihireisiin ei miehiivvaan pillereihin enempi uskomissiin tähä.

perjantai 21. elokuuta 2020

Ruska hiipii. (2404)

Kevvejä merkkejä syksyn hiippailusta on havaittavisa. Koivut hiukka hämmää, kunniisä ilimiselekeesti on paljon ruosteen kurittamija. Net muuttuu paharruskeiks, joka varmaanki estää niitä pääsemästä kirkkaaseen ruskavvärriin.

Ensmääsijä haperoita on Mummeli mustikkareissuillasa kotijo jo kiikuttanu. On sejasa ollujjo muutama rouskuki, mutta ei vielä kovinkaarrunsaana.

Kuopsilammin kuvasa ojjo jotakin syksyn alakuva näkösälä. Yöt hilijaa alakaa pimenemmään. Karhunkaatoja ei ainakaavvielä ole Sallan kohile karttaan merkattu. Ei ole liijon pyssympauketta kuulunnu, että vesilinnutkaan olis joutunnu lintupattaan...

Hallavvaaratki näyttäs lähiaijjoilta olevan ohi. Tusinavverran oli lussala viimeyönäki.Pääskysetkullähtis poikinesa pesistäsä, nimpääsis jatkelemmaan ränniasennuksija. Joutoaikaa tuntus nyt piisaavan, kunei koulukkaat nurkisa pyöri.

Tukikohasta tähä.


torstai 20. elokuuta 2020

Kotisivujen kaipaajile lohtuva. (2403)

 Muutamat lukijat on kyselly Ukka Matimpoijjalta, miksei Tukikohan kotisivut ole herreilä. Niitä ohhiukkasemmuutettu ja net on ollu valamiina muutamampäivän, mutta linkittämisisä oli hiukka vipausta.

Nytkun klikkasee TUOSTAKOHTAA nin pitäis johonkippäästä.

Tukikohasta nettimaalimaa ihimettelemissiin tähä.

maanantai 17. elokuuta 2020

Hiton hallavvaara... (2402)

Pohojonen puhhuu. Vinkka luoteesta. Vanahaa taivasta näkösilä ja rapija kymmenen ovvaan päivälämpötillaa.

Son semmonen vaarampaikka nyt, että thaimmaalaisilta viijän leipä suusta, jos uhat totteutuu. Kaikkee muuta voi marjoile täälä toivoo, muttei hallaa...Pittääkö tässä alakaa jostaimpäin puristelleen...

Meitin huushollimmustikat alakaa olleen peltikaton alla, mutta teollisuusmarjat ovvielä mettäsä.

Tukikohasta parasta toivomissiin tähä.

lauantai 15. elokuuta 2020

Hillasta hilijaa mustikkaan. (2401)

Mustikka on hiukkasen sallaa päässy kasomaan isoks ja maukkaaks Naruskallaki. Mummeli on kartotellu parinapänä tämän sinisen herkun tilannetta. Eikä se huonolta näytä, päivvaston.

Täälon hiukkasen katottava vielä kasvupaikkaa. Pimmeimmilä pohjosrinteilä ei aikaasa kannata vielä haaskata, vaampittää hankkiutuva läntisile rinteile, misä keskiyön mollukka on paremmin tehtäväsä teheny.

Ensmääset Thaimaan kansalaisetki on ilimaantunnu suunnile. Het ilimeisesti keskittyy täsä vaiheesa ei hillaan, vaan mustikkaan. Ohan siinä hommasa, kummuutamansaan immeisen pittää kerätä samavverran mustikkata, mitä viismiljoonaa paikallista...

Länsrinteile suuntasiis. Tuommosta kuvamaterijaalija tuli tämpäivän tilanteesta. Hyvännäköstä tavaraa on. Toivoma vaan, että halla pysyttelis poisa...viimeyönäkhän ei ollu kuimpuolenkytä astetta viileimmilläsä. Selekeetä kelijä ja pohjatuulija ei nyt kaivata.


Aatelkaapa nyt, mustikkata ja korpihillaa samala retkelä eri astijoihin...Son oikijaa elämää se.

Tukikohasta sajekelisä sisähommija suunittelemissiin tähä.

torstai 13. elokuuta 2020

Korpihillat kommeimillasa. (2400)

Sonnyt semmonen homma, että joku joka halvaa oikeen helekutin kommeeta korpihillaa Naruskalta, nin nyt alakaa korpisemmista paikasta löytymmään sitä, mitä pelataan.

Tuosson oikeen mallikuva parimpäiväntakasista Naruskajärven liki tasalta poimituista korpihilloista. Joka kovimpaljon komijampija jostakikkerrää, nin sitemmää en ole ennä määkään.

Kattokaa vaikka itte...Tommosija ei miljoonaakaakkilova pitäs mettääjjättää. Mutta jää.

Tukikohasta ittekkin tuommosija vielä hakemissiin tähä...

maanantai 10. elokuuta 2020

Lämmönsäätövermeet uusiks Tukikohasa. (2399)

Kaheksankytäluvun sähköset ja mekaaniset LVI_vermeet on kohtuullisen kovvaa laatuva. Neljäkytävuotta omminusta hyvä ikä semmosele vehkeele, joka säätellee tämmösen tuhannenkuutijon talon sisälämpötiloja kessäätalavija. Son ruåttalaista alakuperrää oleva laite, joka nyt luovuttaa hommasa pois ja muuttuu kaatopaikkatavaraks.

Seuraavale lämmityskauvcele kullähetään, nin säätelyvä hoijellaan kotimaisela Oumanin säätimelä. Son asennettu kiertovesiverkotoon tänhään ja tulevalaviikola sähkäri tekkee vielä muutaman pikkuasennuksen, että saahaan termostaatit ja virransyötöt virallisiks.

Tälle vermeele olluvattu kommeet kolomevvuotta takkuuta. Toivottavasti se raksuttaa likellekkään samatvuojet kuin tuo ejeltäjäsä.

Vanaha ohjuri alaoikeelta pittää irrotela ja hyvästelä asijammukasesti kaatopaikala. Vai mikä hyötyjäteasema sekin nykysin nimeltäsä on.

Tukikohasta lämmityskautta ohjekirjakourasa oottelemissiin tähä.

Kasperin Risku kyyhkysmettilä. (2398)

Kasperin huushollissa assuu lapratorinnoutaja nimeltäsä Risku. Soli tälleaamuva varahin kyyhkysmettällä Rovaniemelä muutaman Kasperin kaverinkans. Hyvin oli Risku toiminnu hakuhommisa. Viijestätoista saalislinnusta olis arvijolta puolenkytä jääny tojennäkösesti löytymäti, jos ei koiran tarkka hajuaisti olis apuna ollu.

Niiton kyyhkysijä ilimeisen reippaasti Lapisa. Täälä Naruskallakinniitä pyörii ihan täsä kylämpinnasa pihapiireisä varmaanki ihammettästämisseen asti. Siitei ole tietova mulla, onko tälläperälä kyyhkysenmettästäjijä liikeelä. Ei ainakhan pauketta liijon olekkuulunnu.

Tukikohasta mettästyskauven alakamista hiukka toiveikkaana aattelemissiin tähä.

lauantai 8. elokuuta 2020

Hillastusraja siirtyilee pohojoseen. (2397)

Lämpösummat Naruskankylän korkeuksila alakaa hilippommaan likemmäs seittemääsattaa. Aukijala suola alakaa runsas hillasato menemään niinsanotusti ylitte. Kaunis punakeltaanenmmarja alakaa muuttummaan harmajansävyseksi ja kuivahtammaan tarkkaan kun kattoo.

Avojänkijen mettällaijoilaki alakaa kaikki hillat olleen kypsijä. Sielä hillaa on harvemmasa, mutta net on isompija ja komijampija monestikkuin avojängälä.

Tukikohasta on muutamilleki ouvommile kulkijoile neuvottu hillamaita. Son sullaa hulluutta pijelä hillapaikat tietonasa, kunniitä jää miljoonija kiloja mettiin, vaikka sielä muutama immeinen riehus hullullaila. Karttaa kuvvilikassee ja lähtee sittemmaastoon kulukemmaan, nin pienet on ihimisen rääpäsyt siihevverrattuna, kuinkapaljon jänkähehtaareja on tutkittavana.

Kävimä alakuviikosta kahestaammiehisä muutaman mökkiläisenkanssa tuola Vasa-aavan suunnala. Poimimma muutamankilommieheen hyvvää hillaa, muttajos kaikki näkemäme marjat olis lappannu reppuusa, nin pois ei olis niitä jaksettu tuuva.

Son ihiminen tai ainakimmet kaksäijää semmosija, että aina näkkyy parempija hillmättäitä, vaikka jaloisa niitä tallaantuu. Luonto perrii voiton, kunse antijaan reilusti antaa. Ei niitä pysty suomalaiset, eikä ulukomaankaan elävät kaikkija poimiin.



Tuommosenki hillikon ylitte met kavereinkans hilippastiin pystösäpäin yhtäkäämmarjaa poimimati, vaikka net sinäpäivänä vielä olis ollu iharrepputavaraa. Vieresä näky paree hillikko...

Taivassalon tutut hillahurjat siirtellee poimintarevviirijään jo Tuntsale. Sielä avojänkähilla alakaa olleen kypsää, mutta rehevimmisä korpipaikoisa ei vielä liikaa pystyppoimiin.

Tukikohasta hiljolleen matsutaken ettimisseen keskittymissiin tähä.

torstai 6. elokuuta 2020

Avaja porttis oves mettästäjille.... (2396)

Koronata täsä saa pelata, halusit tai et. Met olemma Mummelinkans melekeen lyönneet rahamme vethoon siitä, että koulukkaita ei Helssingin päästä välttämäti tänne leirikouluihisa tänävuona päästetä. Nyt se veto ollaavvoittamasa. Steinerikoulukkaat pysyttellee tulevansyssyn kotikonnuillasa. Asija on huomista virallista niittijä vaila, kertoovat luotettavat lähteet.

Met olemma jo vuosija joutunneet myymään eioota lukkuisile mettästysmajootusta kyselleile. Kait net immeiset ojjo lähes kahenkymmenevvuojen aijjalta oppinneet, että Tukikohta pyhittää syksyt syyskuijen lopuile Steinereile.

Nyt tehemmä poikkeuksen. Avhaama ovet mettästäjile ja ruskaretkeilijöile. Tietenki ejellytämä heiltäkihhiukkasen sitä, ettei räkä noukkatoosasta kotuvalähtiisä tipu. Tästä kairasta ovvaikee koronatartuntata löytää...

Josei muuta kuulu, nin meilleiole mithän sitävastaan, että mettämiehet alakaa varraileemmajotusta Tukikohasta. Ninko tiijättä, täältä voi tilata paitti majotuksen ja muuhhuollon vaikkapa päivittäisen saunammerkeisä, nin ennakkotilhaamala myös aamijaisen ja vaikka päivällishuollon. Ja petin tieten peltikaton alta.

Mettojejja muijen kanalintujemmääristä Naruskan ja Tuntsankairoisa tällessyksyvä ei vielä oikeen osviittata ole, mutta jos vanahatmerkit paikkasa pittää ja kevätkesähavvainnot, nin lintumäärän luulis tällekessää lisinneen, kunei täälä poikastuhoja aiheuttavvaa kelijä ainakaan tievosa ole.

Nuot kuvasa Tennijöjokikaiteela istuskelevat mettot ei ole tänvuojen kuvasatova. Son jonkuvvuojen takkaa ja osotus vaan siitä, että niitä riittää hyvänävuona vaikka mihi.

Tukikohasta syksyratekiata hiukka uusimissiin tähä.


sunnuntai 2. elokuuta 2020

Myllytillukkaopissa. (2395)

Yheksänkytävuotta ovvälijä opettajan ja oppilaavvälisä. Aiheena myllytillukat. Tutumpija varmaankijjollekki perunarieskoina ja milä nimelänyt misäkippäin Suomija tämmösijä puhutellaan.

Kerttumummu oli eilisen siirtymisejjäläkiin nukkunnu hyvät ja rauhalliset unet Tukikohan sviitisä. Aamusela alako tieten kyselyt, että tars löytää vanahat potut, niihhän leipaisis muutaman myllytillukan.

Jovain Ukala on puikulapussisa usijampiki kilo salamivaaralaista puikulata, laatupottuva.

Metpä pesasima niitä kolomisenkilloo kuorinneen kiehummaan. Sittekkuumana kuorasima net ja survoima net kattilasa. Pottumöyhy sitten kylymijjöön jähähtämmään,  ettei vehenäjauhot pala, kumpotut aletaan muuttaan tillukkataikinaks.

Pikkukerttu se seuras koko toimituksen alustaloppuun tiukasti.






Ukan pitsauunisa net paistettiin sitte liki kolomessasaasa kiviarinampäälä. Ei net montaa minnuuttija sielä ollattarvinnu, kujjo olivat valahmiit pöytään.

Hiukka aikaa kunnet olit pyyhelinnan alla hautunneet ja jähähtänneet, nin eikun voita pintaan ja ääntäkohti. Pikkukerttuki söi alakupalloiksi het kolomekkipaletta niitä pienempijä.

Hyvinnuot maitto hillaporukallekki, joka muutamasa tunnisa kävi ruotasemasa pyhäaamunkunnijaks nelejäänhenkeen rapijan parikytäkilloo jänkijen keltasta herkkuva jängältä Tukikohtaan.

Eikhän siitä siemen jäänymmieleen Pikkukertullekki. Ainaki hyvin oppi, että net on myllytillukoita net...

Tukikohasta hyvvää maistelemissiin tähä.