lauantai 31. maaliskuuta 2012

Rantteella kohta rytisee...

Kaikissa muissa hommissa on porotuksemme Täplä tällä kartanolla nähty, mutta rantteella se ei toistaiseksi ole esiintynyt. Nyt on. Tarkkaa tietoa ei ole, onko se tarkistamassa kiintokuutioiden määrää vai kuitupuun laatukriteerien täyttymistä, mutta tarkkaan piti viidenkymmenen kiinnon koivuläjään perehtyä.

Eilen illalla hämärän kutjussa tuli Kursusta rekkakuorma kolmemetristä koivua. Se ei ole mitä tahansa koivua, vaan täkäläisittäin jämerintä mahdollista laatua, koska kyse on päätehakkuupuista. Sellaista laatua Ukka tilasikin, jotta halkomakoneesta saadaan parin vuoden tauon jälkeen työntösylinteri kunnolla koeponnistettua.

.




Aamuvarhaisella oli Täplätys tietenkin missän muualla kuin puupinon päällä kiipeilemässä. Se oli ensimmäinen kerta, kun Ukka näki poron kiipeilemässä pinon päällä, mutta Täplähän on lukuisia kertoja ollut muun muassa tarkistelemassa autosta öljyjä. Tekemätöntä paikkaa ei tällä kotiporotuksella tunnu olevankaan.

Saapa nähdä, milloin ensimmäinen jalakapoikkiporo nousee paareilla Aslak -pelastushelikopteriin. Sen verran uhkarohkean näköistä oli kiipeilyharrastus, että ei ole ihme, vaikka koparaa kohta katkeilee.



Eikä tämä ole huhtikuun ensimmäisen päivän kuvia, vaan pitää julkaista heti tapahtumapäivänä. Tuolla kiipeilypäällä saattaa porotus löytää vielä itsensä kuivalihahäkistä tälle vuuelle...

Tulevan talaven polttopuut ovat siis kartanolla. Porotus nuolee niistä varmaankin kaikki irralliset jäkälänaavakasvustot suihinsa niin, että siloisia kolmimetrisiä pääsee Kasperi vaikkapa Pääsiäisen ajankuluksi pätkimään.

Ukka pitää kainalossaan pätkittyjen ja halottujen polttopiden pinoamisvarauslistaa, johon ovat ennakkovarauksen tehneet jo pari vuotta sitten Mummu ja muuan muistaakseni Kipa -niminen neitonen Etelä-Suomesta. Heillä on taas toiminnallinen vartalonkiinteytyssessio oikeissa töissä takapihalla. Vapun paikkeilla puut varmaankin ovat jo pinottavissa ja päivälämpötilat ovat sen verran korkealla, että bikineissä pystyy rantteella kuntoilemaan.

Rantteelle voi Ukalle ilmoittautua ennakkoon valokuvan kera. Valinnat tehdään ilmoittautumis- tai hyväksymisjärjestyksessä. Vapaamuotoisia hakemuksia ei palauteta.

Tukikohasta talakoojuomavarastojen keräilemisiin tähän.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Kurmupotilas.

Täplä potee kurmua. Se on semmonen poron loinen, jota vastaan porot tätänykyä rokotetaan. Jotenkin Täplä on ilmeisesti onnistunut väistelemään erotuksessa käynnin menneenä syksynä, kun kurmu on päässyt sen nahkaan iskemään.

Kuvastakin noita pahkuroita porotuksen selän päältä voi nähdä. Ruokahaluun ja muuhun olemukseen kurmu ei ole ainakaan näkyvästi Täplässä vaikuttanut. Asiantilaa kuitenkin tarkkaillaan ja ohjeita mahdollisista hoitotoimenpiteistä odotellaan paikalliselta eläinlekurilta, jolle Ukka tänään asiasta raportoi.

Ystävällisiltä kirkonkylän ystäviltämme saatiin laatikollinen nauriita, joita Täplä ilmeisen halukkaasti pistelee poskeensa parin kipaleen päivävauhdilla. Kurmun lääkitsemiseen nauriilla ei toistaiseksi tiedetä olevan asiayhteyttä, vaan ajallisesti naurissatsi sattui löytämään tiensä tänne samaan liittoon. Tiijäppä häntä, vaikka auttaisi kutinaan, kirpeä kun maultaan hiukkasen tuo nauris on. Jos se kurmu kutisee.



Kurmupaiseiden puristeluohjeiden odottelemisiin Tukikohasta tähän.

Se on sitä aikaa nyt.





Se on siinä. Männynlarvan yläpuolella möllöttää sirppi. Ilman vasaraa.

Se on sitä aikaa nyt, kun saa istuttaa, astuttaa, kalastaa, valmistaa kalastusvälineitä, kaataa pärepuun, laittaa perunat itämään, panna lapset alulle (joilla se on ajankohtaista). Ja sata muuta asiaa, joita voi katsoa Wanhan Kansan kirjallisuudesta.

Se on yläkuu. Se on syntynyt viikonpäivät sitten torstaina. Täyttymiseen on aikaa vielä viikonpäivät. Toimitettavat asiat on nyt toimitettava.

Ukka on tämän asian ja nämä jutut Raitasen ja Kokkosen sukujen vesan kanssa kohta neljäkymmnetä vuotta eläneenä kuullut noin miljoonaan kertaan. Sillä kertaamisella menee tyhmempäänkin kalloon ainakin osa asiasta, kun sitä noin kerran kuukaudessa hoetaan.

Kaikki tätä ei usko.

Käskettiin muistuttamaan. Ja Ukka on tottunut tekemään, mitä käsketään.

Tukikohasta rairuohon kylvämisiin ja Kuun täyttymistä odottelemisiin tähän.

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Tie auki Tuntsataivasta myöten...

Erämaa, erämaa erämaa, laulaa joku jätkä jossain kertsissä, kuten nykyään kuulee sanottavan noissa laulukilpailuissa. Oikea erämaa on nyt saavutettavissa poikkeuksellisen hyvin. Ei nimittäin ole ihan jokavuotista herkkua se, että Tuntsan kairaan pääsee herraskaisesti ajaa köröttelemään millä tahansa ihan tavallisella henkilöautolla. Keskellä lumisinta talvea...

Eipä olisi pöllömpi ajatus kenen tahansa nyt käytellä tilaisuutta hyväkseen, jos ei ennestään ole nähnyt talven kourissa olevaa erämaata. Ukka voi suositella sekä Tuntsan tietä että sen maisemia, jos ei ole ennen tullut käytyä. Päivän, tai puolikkaankin jos varaa aikaa, niin hyvin ehtii päräyttämään Tuntsajoen sillalla mutkin vaikkapa Sallasta. Ukka heitti Naruskalta siellä sillankorvassa mutkin reipaassa kahdessa tunnissa. Piti hakaista pari miestä kairasta Naruskan saunan lämpöön ja valmiiseen ruokapöytään. Viikon aikana miehet olivat tehneet jälkiä suksipelissä rapiat 100 kilometriä. Pannappa siihen äkkinäinen.

Hakureissulla Ukka näpsi muutaman houkutuskuvan todisteeksi siitä, että tiejuttu ei ole aprillipilan etiäinen, vaikka huhtikuun ykkönen ei kaukana olekaan. Tuntsalta nämä kuvat on. Pirunkirkolla ei ollut kirkonmenoja meneillään, eikä tietoja lähiaikojen menoista ainakaan tienlaitaan ilmoitettu. Saihoseljän päälle oli joku ruotaissut närekasan, joten kasan lähialueella oli motokirves käynyt. Niin, ja otinpa kuvan myös yhdestä pienestä männystä, jonka oksat olivat lähes väärällään uusia käpyjä. Niitä joutaisi joku henkensä pitimiksi vaikka keräilemään, kun tiekin keruun pelipaikoille on auki.

Siltakuvat ovat Tuntsajoen sillalta. Yhdessä kuvassa näkyy vain taivasta, mutta tarkempi syynäys paljastaa, ettei kuvassa ole kärpäsenpaskaa, vaan kotka siinä liitelee Tuntsaa tarkkailemassa Räntselmäojan yläpuolella.













Tukikohasta seuraavien hakureissujen odottelemisiin tähän.

P.S. Ukka laittaa tähän varmemmaksi vakuudeksi  H.Isorannan paremmalla kameralla ottamat kuvat Tuntsalla havaitusta ISOSTA linnusta. Maakotka on aivan ilmeisesti kyseessä, mutta lintuasiantuntijat vahvistanevat havainnon oikeellisuden.



Lintubongaus omalta tontilta.

Tukikohdan oma 2,5 hehtaarin tontti on useampana peräkkäisenä aamuna vakiintunut teerien aamupalapaikaksi. Teerillä näyttäisi olevan toisistaan poikkeava aamupalamaku, kuten meillä immeisilläkin on. Osa teeristä parkkeeraa koivuihin, osa mäntyihin ja osa myös kuusiin, jotka kuitenkin ovat tontilla hieman harvalukuisempana vähemmistönä.

Ulko-ovia jos varomattomasti paukauttelee ulos mennessään, niin jopa välillä tulee komeita vastapaukauksia teerien siivistä, kun linnut pelemahtelevat joukkopakosalle.

Kamerakierroksella talon sisältä lintuja voi tiirailla niitä liiemmin säikyttelemättä. Tämän aamun inventaariolaskelma talon neljään ilmansuuntaan tuotti teerien lukumääräksi 16. Ilahduttavaa on, että ainakin tässä tokassa enemmistö oli akkoja. Se tietää varsinkin ukkoteerille sopivaa ja ilmeisen mieluista puuhastelua, kunhan tämä kesäaika tästä hiukka etenee.



Tukikohasta teerien keväistä aamukukertelua oottelemisiin tähän.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Rohkea rokan syö.

Äkkiä ajatellen on kovahko juttu, että Kauko-Idästä lämpimästä talvettomasta maasta tullaan ensimmäistä kertaa Suomeen talvella. Sitten tullaan samantien paikkaan, missä talvi on lumisinta mahdollista sorttia, eli Naruskalle. Sekään ei vielä riitä, vaan pitää päästä vielä paksumpiin hankiin Tuntsalle, vaikka aikuiseksi asti on satuttu elämään niin, ettei suksia ole edes livenä nähty, puhumattakaan että niitä olisi käytetty jalassa.

Rohkeudesta ja uskonpuutteesta ei näitä neljää ulkomaalaista opiskelijanuorta voida syyttää, koska yhden päivän hiihtoharjoittelun jälkeen ei muuta kuin viikon muonat rinkkaan, rinkat selkään, ahkiot vetoon ja kairaan.

Yhteensä näitä rohkeita on kahdeksan. Heistä kaksi toki on kokeneita kairan kulkijoita, mutta oma haasteensa on lähteä muutamaa kymmentä kilometriä umpista pitkin ennakkosuunnitelman mukaisesti kiertämään kuuden ensikertalaisen kanssa. Tai ehkä nämä kaksi muuta suomalaista oppaiden lisäksi sentään ovat lunta nähneet ja siihen tottuneet, eikä hiihtäminenkään aivan vierasta ole.

Ukka nakkasi hiihtopoppoon heidän kartalta osoittamaansa paikkaan Aitatsivaaran pohjoispuolelle. Lieventävä asianhaara paljastui lähtöpaikalla, kun entistä käytöstä jo poistettua UKK-reittiä pitkin oli talven aikana joku ajanut ainakin alkupäästä moottorikelkalla. Polanteesta oli tälle porukalle ilmeistä hyötyä, koska hangenkanto umpisella antaa edelleen odotella itseään.

Hyvin oli pikakurssi maastovälineistä porukkaan purrut, koska kymmenen minuutin päästä autosta nousemisesta jotos oli jo sadan metrin päässä autolta. Suuntana oli Sorsatunturi, eikä kenelläkään ollut itku ihan lähelläkään. Päinvastoin, naurussa suin peräkärryä myöten.






Tutkaillaanpa kahdeksikon ilmeitä ja tuntemuksia tulevana lauantaina, jolloin heillä on paluupäivä Tukikohtaan. Poronkäristys on tilauksessa. Kokeilisikohan Ukka tieteellisestä mielenkiinnosta alkukeitoksi trangialla keitettyä lihalientä, jossa sattumina on vaikka tonnikalapaloja ja makarooninpätkiä.

Tukikohasta ruokalistasuunnittelemisiin tähän.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Kesän merkit Naruskalla.

Sanoivat uutimissa tänään, että ensi yönä Suomeni maa siirtää kellot kesäaikaan. Syytäkin on. Ukka teikkaili koko päivän ulkona ja teki tarkkoja muistiinpanoja asioista, jotka voidaan luokitella kesän merkeiksi.

Luettelo on tässä:




















Tukikohasta seuraavia kesänmerkkejä odotellessa tähän.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Lintukatsaus Naruskan keväästä.

Saattaa olla Ukalta rohkea veto puhua Naruskan keväästä. Tälle vuodelle keväisiä päiviä ja muita merkkejä kevään tulemisesta on nimittäin vähänlaisesti. Plussakelipäivät taitavat tilastoista tarkemmin katsomatta sopia yhden käden sormiin. Sen verran kuitenkin on aurinkoa näyttänyt, että hyvää se totisemman talven jälkeen täällä teki.

Kaksi muuttolinnuiksi luokiteltavaa lintua on tällä kartanolla nähty. Ukka näki viime lauantaina yksinäisen joutsenen lentävän Tukikohdan pihapiirin yli. Suunta oli vakaasti pohjoista kohti. Ilmavanassa ei toista joutsenta näkynyt, eikä tarkempaa tietoa ole, mikä yksinäinen tiedustelija oli kyseessä. Useimmiten joutsenet saapuvat pereittain. Tämä yksinäinen saattoi olla vielä poikamies tai tyttönen lajissaan, tiedäppäs häntä.

Toinen muuttaja linturintamalla oli lintulaudalla pari päivää sitten. Se oli viherpeippo, jonka Mummu ja Ukka tunnistivat satavarmasti ilman lintukirjaakin. Peipponen näytti nokkaansa vai yhden ainoan kerran, eikä sitä ole jäläkiin näkynyt. Siinäpä näkemämme muuttolinnut on lueteltu.

Tänä aamuna makuuhuoneen ikkunasta näyttäytyi aamuhämärissä komia lentävä tokka teeriä. Niistä ei tontille pysähtynyt Rihlan häkin taakse perämetsään kuin puolenkymmentä. Loput, noin 50-60 kappaletta pikalasekennalla, jatkoivat länttä kohti, eli oikiaan suuntaan.

Talvi kiristi tänään otettaan. Sitä se oikeastaan on tehnyt jo useamman lähivuorokauden ajan taaksepäin, koska yöt ovat olleet parinkymmenen asteen pakkasen kourissa ja päivätkään eivät ole kunnolla plussalle ehtineet. Sääkäppyrät menevät viime päivien osalta isoa aaltoa ylös ja alas.

Oma säätieteilijämme Täplä on edelleen parkissa pihapiirissämme. Ukka näki sen tänään yrittävän muina miehinä hangen kantokykyä, mutta eipä se vielä kantanut. Monena keväänä taaksepäin Täplä on häippäissyt omille kesälomilleen luppokuusikkojen kautta hankia pitkin, mutta nyt se edelleen pysyy rehusäkin ja jäkälävaraston lähellä. Ukka tekisi porona ihan samoin, kun eväs tässä on löysässä.

Poronkuseman määrittelykin menee kohta uusiksi, koska niitä oikeasti alkaa olla näkyvillä noin metrin välein tässä pihapiirissä. Normiväli on kymmenen kilometriä tai sinne päin.

Täplän turkki on edelleen talvikunnossa. Iltapäivällä tänään täällä alkoi kova lumisade. Porotuksen selän päälle satanut lumi ei siitä sula tietenkään pois, koska talvikarva eristää lämmön molempiin suuntiin. Illanhämärissä oleva kuva kertoo hyvin sen, että vielä on aamua iltaa sininen hetki täällä Naruskalla. Ehkä se illasta on vielä aamuakin voimakkaampi. Mutta kauaa ei, koska kevätpäivän tasauspäivä on ohitettu, eikä kesän voitolle kukaan kohta mahda mitään.


Tukikohasta lisää muuttolintuja ja muita kevään merkkejä odotellen tähän.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Tietoliikennekatsaus Naruskalta.

Tieto lisää tuskaa. Eikös sitä niin ruukata sanua? Enempi täällä Naruskalla vuosien saatoissa on tuskaa tuottanut kuiten se, ettei kuso ole kulukenu. Vaan nyt kulukee. Sitä tulee kohta ikkunoista ja ovista, porataan seinistä läpi ja talojen sisällä jaellaan mitä kummemmilla vermeillä. Ja valo menee nykyään maan alla, vaikka se lisääntyy luontojaan tuolla ulkukonakin.  Ja kuso kulukee valon nopeuvella, jos on markkinamiehiä uskomista.

Nyt net kävivät täällä Tukikohassakin kertomassa lähemmin, mitä viimo vuonna kesällä tuohon maantien laitaan kahella kaivurilla laittovat. Sitä se oli, mistä huhuttiinkin. Valo se maan povessa mustassa johossa mennee,



Soneramies kertoili liperit kaulasa, että sitä valokaapelin päätä saa ostaa tieltä torppaan. Tuuaan semmoset letkunpäät, että kyllä lähtee. Rahat tililtä lähtee nettipankin kautta sata megapittiä sekunnissa. Siinä ei €uro kauaa kilika, kun jo löytyy toisilta tileiltä ja eri miesten taskuista.

Asiaan. Valokuituliittymän saa Naruskalla ostaa torppaan kuin torppaan liittymismaksulla 1990 €uroa. Siihen hintaan sisältyvät kaikki mahdolliset asiaan liittyvät jutut, eli talokaapeli, kaivuutyöt, tarvittavat kaapit ja sisäyhteyksiäkin malliksi niin, että tietokonehärpäkettä voi alkaa liittämään valonnopeuteen. Ei ne maksut sitten jatkossa ihan tuohon liittymähintaan pysähtele, vaan normiliittymä, mitä näihin yhteyksiin kannattaa liittää, makselee noin 39 €uroa kuukaudessa. Näillä hinnoilla asiat etenevät, jos torppa sijaitsee 100 metriä runkolinjasta, kuten esimerkiksi Tukikohta sattuu sijaitsemaan.

Runkolinjan lähialueella oleviin vaikkapa Naruskajoen länsipuolella sijaitseviin sähköistettyihin mökkeihin liittymäjohtoja tuodaan sähköpylväiden kautta. Liittymähinnat liikkunevat samoissa rahoissa, mitä täällä runkolinjaa lähempänäkin, mutta lopullisen hinnan saa tietoonsa, kun asiassa neuvottelee muutaman Veli-Erkki Heikkilän kanssa, joka toimii tässä asiassa asiamiehenä. Hän ottelee kaikkiin Naruskan kylän asukkaisiin ja mökkiläisiinkin yhteyttä, jotta sopimuksia saadaan kesään mennessä solmittua mahdollisimman monta. Keväällä sovitut kaupat ovat nopeina yhteyksinä käytössä ilmeisesti viimeistään syyskuun loppuun mennessä, tai sitä aiemmin.

Yleistietoutta ja täsmätietoa myös saa tästä linkistä:
http://www.laajakaistaakyliin.fi/rakentamisessa-mukana/sallan-hankkeet.php

Näistä tietolähteistä tietoja voi yritellä kaivaa. Todennäköistä on, että posti tuo valokaapelin vaikutuspiirissä oleville talouksille lisäinfoa. Jos ei tuo, niin sitten pitää ottaa yhteyttä vaikkapa tuohon mainittuun Veli-Erkkiin. Tietoa asiasta on saatavissa myös Laajakaistaa kyliin hankkeen projektipäälikkö Jussi Rantamolta, jonka yhteystiedot löytyvät yllä olevasta linkistä.

Ukka suunnittelee kaivavansa talolittymän kaapelinaveron itse. Suvussa on nimittäin ilimetty ammattimies kaivuuhommissa. Hänen yhteystietonsa saa Ukalta.


Tukikohasta kaivinkonetta oottelemisiin tähän.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Puikulaa rahtivapaasti Keski-Suomeen,,,

Oli puhetta niistä Salmivaaran puikuloista. Ukka heittää asiaan vielä lisäsyötin, kun on tullut luvattua tulla hakemaan tekopitäjä Petäjävedeltä huhtikuun puolivälin huitteissa yksi mummelikuorma kevätretkelle tänne Naruskalle. Silloin etelään ajaessa Ukalla on tyhjä peräkärry, joka voidaan täyttää puikuloilla.

Nytpä voi pottuasioissa lähestyä suoraan Ukkaa vaikkapa soittamalla tai sähköpostilla. Potuillahan on naurettava yhden €uron kilohinta ja pakkauskoko on 25 kilon säkki.

Jyväskylän suuntaan reitti suuntautuu ehkä Oulun kautta, mutta eipä viitostiekään laskuista pois ole, jos sinne päin matkanvarrelle joku puikuloita ymmärtää tilata.

Toimitus matkareitin varteen ja Jyväskylän ympäristöön on rahtivapaa. Mieluummin Ukka ajelee lastissa olevan peräkärryn kanssa, kun tyhjä kärry pyrkii pompottamaan perässä eeskahtaalle, joten eikun puikulaa tilaamaan, hopi hopi.

Tämä tarjous ei tänä keväänä toistune.



Houkutuskuvana Uunipuikulat, jotka ovat nam.

Tukikohasta matkasuunnittelemisiin tähän.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Kalalle vaikka kontaten...

Mitäpä miehet eivät tekisi, kun sille päälle sattuvat. Kalastaminenhan on ensteksi mukavinta hommaa, mitä housut jalassa voi tehdä. Ja saaliista kun on luvassa Ukan työstämä ahvenkukko, niin eikun matkaan.

Kypärä kuiten jäi kotio. Ja lakia ei rikota. Kypärällinen mies kelkkakyydillä jäälle ja kypärättömät jo kuntoilusyistäkin kelekanjäläkeä konttaamalla. Huumaavilla aineilla ei ole osuutta konttaamiseen, vaan kun kelkan polanteet eivät pystyssäpäin miestä kanna, on kantavuutta haeskeltava nelinkontin. Onneksi matkaa ei tieltä Urmitsalammelle ole kuin muutamat sadat metrit, joten ei hätiä.

Jäällä oli vettä molemmilla puolilla, alla ja päällä. Kelkalla ei saa jäädä vesikkoon makaamaan, kuten ei sodassa tuleen. Vauhtia on pideltävä, koska kiinni jäädessään kelkan kanssa saa satavarman kuntoilusession.

Jään laatu sai näiltä kahdelta pilkkimieheltä karun tuomion. Puolisen metriä oli lammessa jääkantta, mutta kunnollista teräsjäätä ei ole jäätynyt lainkaan, eli jäälle ei panssarivaunulla ole asiaa. Eikä sinne ole muutaman lauhan jakson jälkeen asiaa kellään, jos meinottelee luonnollisempaa kuolemaa kuin hukkuminen.

Kylmän reiän ympärillä sitä istuu mies, eikä valita. Istuu ja nykii siimasta ja vavasta. Kaksi näläkäistä toistaan narraa, toinen jään alla ja toinen jään päällä. Ei auta syöttiin sylykäsy, eikä kait suora huutokaan, joskaan sitä ei kokeiltu. Ei nykyäkään. Se oli tyly tulos, mutta siihen saa joskus pilkkimies tottua. Sepä onkin pilkkimisen ja muunkin kalastamisen suola: jos aina saat, niin lakkaa kiinnostamasta.

Kala-Kalle ja Lintu-Pentti palasivat Tukikohtaan. Munien esittely oli edessä.


















Ei tullunna ahvenkukkoon aineita. Onneksi Tukikohdassa oli reservissä Lintu-Pentin ja Kala-Kallen syksyllä saaliikseen saamia teerentäkkiä. Niistä Ukka huitaisi uuniin hautumaan perinteisen maalintupadan. Se maistui saunan jälkeen niin kalamiehille kuin talon emännälle ja isännällekin. Ja olis siitä padasta riittäny kulukijalle jos parillekin, mutta eipä sattunu tähän liittoon ovesta sisälle.

Sepä oli ahvenkukon korvaava eväslautanen tämän näköstä:



Ja tämän näkönen on Lintu-Pentti, joka syönnin päälle ilmoitti, että  teeripaisti teki niin harossia, nottei sanotuksi saa...



Tukikohasta huomista kalakeliä oottelemisin tähän.


perjantai 16. maaliskuuta 2012

Kevään kunnon plussat Naruskalla

Nytpä se rävähytti kevään ensimmäiset kunnon plussakelit tähän kairaan. Hiljaiset muutokset näkyvät joella heti vedennousuna. Viidessä asteessa käväissyt lämpötila laskee pikaisesti hangenpintoja ja räystäät tippuvat. Raskaaksi väitti Mummu päivällä tekemäänsä lumikenkäretkeä tuohon muutaman sadan metrin päähän. Lumi oli jo pinnalta takkalaa sen verran, että se tarttuili lumikenkien pohjaan. Toisaalta pieni rasitus kiinteyttää, sanoo vanha kansa. Ja se tietää. Vielä jaksoi Mummu kuitenkin kameran laukaisinta painaa joen rannalla. Kuvissa voi aistia kevään, vai mitä?















Retkeilymajan pihalla meinasi tänään poronlihan hinta halapua kertarysäyksellä. Eipä ollut montaa minuuttia ennen kuvissa näkyvää kattolumien putoamista, kun Täplä tepisi pääoven porraspielessä. Se käy aikansa kuluksi pureskelemassa ovikranssia, jotta ruokavalio pysyy riittävän monipuolisena.

Muutama tuhat kiloa lunta tuli pihan koristeeksi. Uhreilta vältyttiin, koska me immeiset osasimme kuljeskella räystäiden alla seinustalla. Täplä ilmeisesti osasi ajoittaa vaistollaan kranssinsyöntireissunsa niin, että se oli lumimassojen pudotessa turvallisesti nuolukivellään sitä lipomassa.





Tukikohasta etukuormaajatraktorimiestä odotellessa tähän.

torstai 15. maaliskuuta 2012

Viikko vipellettiin Tulppio-Tuntsassa...

Viikko ei ole aikaa, eikä piika ole ihminen. Kymmenen hengen hiihtovaellus Tulppion kautta Sorsatunturiin hurahti noin kolmessa vuorokaudessa. Siltä hiihtäjistä ilmeisesti tuntui, kun kukaan ei ollut viikon reissusta ja sadan kilometrin hiihtämisestä moksiskaan.

Niin olivat trangiaruokiin ja kenttäolosuhteisiin saunattomuuksineen tottuneet viikossa, että suorastaan sokeripalalla sai Ukka houkutella porukkaa saunomaan ja sen jälkeen poronkäristykselle puikulamuussin kera. Ruokahalutkin olivat kairassa kadonneet, kun kymmenen henkeä häthätää sai pisteltyä parempiin suihin viitisen kiloa uunissa haudutettua Ukan poronkäristystä. Puikulamuussia ei ollut tehtynäkään kuin kymmenen litran kattilallinen, joten ei ihme, että se melkein saatiin loppumaan kesken. Vielä muusista kuitenkin Mummu ja Ukka saivat "perät" imellettyä perunalaatikkoa, joka ladattiin vuorostaan naamariin tänään iltapäivällä sen jälkeen, kun hiihtovaeltajat siirtyilivät kohti Hetta-Pallasta tänä aamuna.

Kameralla oli taltioitu reissusta runsaasti kuvamateriaalia. Välillä on mukava saada julkaisulupa muidenkin kuville kuin Mummun, koska aina kameran takana eri ihmisen ollessa syntyy erilaista kuvamuistoa. Tässä sekalaista valintaa noin kuudensadan kuvan joukosta. Kuvat ovat satunnaisessa järjestyksessä reitiltä Tulppiosta Tuntsalle, Sorsatunturiin ja sieltä Naruskajärven eteläpuolelle autotien päähän. Lakikuvat ovat lähinnä Sorsatunturin maisemista.

Näihin tykkylumikuusikoihin ja avariin tunnelmiin ehtii vielä näillä lumilla, mutta varustautumisessa kannattaa ottaa huomioon, että Lapin kevätsää osaa näyttää myös haastavimman puolensa tuulen ja tuiskun muodossa. Hankikantoa ei umpisella edelleenkään juuri ole, joten kelkkauria joutuu siirtymisissä hyödyntämään.

Nauttikaapa otoksista!














Tukikohasta kansainvälisen hiihtoporukan odottelemisiin tähän.