keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Helmikuun lopetus postikorttikuvilla.

Kolmikko on lumikenkäillyt Sorsatunturin maastoissa tämän helmikuun viimeisen. Pöllömmissäkin paikoissa voisi aikaansa viettää, kun näitä postikorttimaisemia vilkuilee...Chris White kameran takana.





Tukikohasta muitakin tänne odottelemisiin tähän.

Silmiä hivelevä Sorsa.

Lumikenkäkolmikko siellä iloitsee maisemista Sorsatunturin ympäristössä. Tästä ei enää talvi paljoa parane...





Tukikohasta heidän ilostaan iloitsemisiin tähän.

tiistai 27. helmikuuta 2018

Lumikenkäkyydillä lumimaahan.

Kuusamossa majaansa pitelevä Chris White on ottanut Tukikohan opastettujen vaellusretkien aloitus- ja lopetuspaikaksi. Sehän sopii meille, kun pystymme tarjoamaan majoituksen, saunan, ruuat ja kuljetuspalvelut. Chrisin lisäksi Tuntsan kairaan suunnisti hänen johdollaan pari raavasta ranskalaista, isä ja poika.

Reissun maasto-osuuden lähtöpaikka oli tälle aamupäivälle Sorsajokivarsi, mistä kolmikko otti suunnat Sorsatunuturille. Reissuaikaa on tulevaan lauantaiehtooseen, jolloin kolmikko pitäisi löytymän Pirunkirkon kupeesta Tuntsantien varresta. Ja niin reipas oli maastoon lähtö, että tavoite ilman haavereita täyttyy varmasti.

Sorsatunturi-Takkaselkä-Nuoluskurun kota-Pirunkirkko kuulostaa sopivalta matkalta. Majoitukset hoituvat Sorsan kämpän ja Takkaselän kämpän tuulensuojassa. Tunturit on helppo valloittaa kämpiltä ilman ahkioita, joita vedellään perässä vain pidemmillä siirtymillä. Järkevältä kuulostaa.

Maistuis varmaan näillä ensimmäisillä kevään merkein olevilla keleillä kenelle vain...








Tukikohasta lauantaiksi hirvikäristysatriaa reissulaisille suunnittelemisiin tähän.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Onneks on aikusta lapstyövoimaa.

Eipätuotole lunta kertynny Naruskale kuin seittemänkytäsenttijä. Mutta eipä ole talavee vielä loppuun pelattukkaan. Kattorakenteet meinaa olla lujila jokatappauksesa varsinki huopakattoautotallisa, josta lumet ei omijaan ales tule.

Ukan selekä ei kollaamisesta tykkää koskaan, mutta vielä vähempi nyt selekäpotilaana. Onneks on Kasperi käymäsä, nin saa isova apuva tervekätiseltä ja terveselekäseltä poijjalta.

Nytei tarttekku tilata Linko-Jarkko siivoileen lumija varaston etusilta, että pääsee taas Mummeli ajeleen Suparullaan tallinsuojiin ja sielä roikannokkaan.




Täälä meni samontein pakkaset persiilleen. Nytei oikeen tiijä, uskosko sensaatijolehtijen uhkauksiinnoista arktisista olosuhteista, kunniilä taijetaan tarkottaa eteläisempijen osijen viijentoista asteempakkasija, jotkon täälä melekeen kesäkeli.

Päivä pitenee ja kevvääks hilijaa kääntyy, mutta vielä täsä muutama pakkanenki keritään katteleen.

Tukikohasta Kasperin täyttämää puuliiterijäki uuniin hissukseen tyhyjentelemissiin tähä.

torstai 22. helmikuuta 2018

Ukalle kävi melekeen lähtevänojat...

Kattelima tuosa suomalaista akkojen jääkiekkojoukkuvetta, jokoli eilisäehtoola ollu ensimpihivipaikasa ja sieltoli sitejjatkettu yökerhokierroksele. Se näky tyttärijen housuisa, kunnet tuli hakkeen ronssisijjaan yöpuvuhhousut jalasa. Ainakissiltä se näytti.

Ukale kävi eilisäaamuna vielä heikommi. Vaiken ole yökerhosa ikunakuunapäivänä käyny, ja kaikki viinatki ontullu juotuva jo kymmenkuntavuotta sitte. Mutta aamula kuppiti lähtee Vasarasaunareisule kuskiks, nin eipä taipunnu selekä sevvertaa, että olis saanu säällisempijä päälyshousuja pikijenkalsareijjen verhoks jalakaasa. Mummeli katteli vieresä ja ilimotti kylymästi, että nyton Ukala porttikielto kirkole. Mummeli hoiti kuletukset ja Ukka joutu makkoileen olyppijakatsomosa ja lääkepurkila.

Lähteväojale kävi aikannaan pykälää huonommi. Sekun ei aamula saanu kenkijä jalakaasa, nin Ukka tilas sille ampulanssin. Solikin tarpeen, kussairaalasa tuli lähöjjäläkiivvietettyvä paritviikot. Ukale ei ampulanssija tilattu. Vielä. Mutta täytyy sannoo, että vaikeesti on selekä tälläkieroksela paranemasa. Jason levinny tulehus vielä vasemmajjalan poloveenki. Ei taivu selekä eikä taivu polovi. Muttei täsä vielä kokkeilla muutaku Vimovoila saaha halakokuski rivviin.

Ensviikoks lupas arktisija kelijä tänne. Saapa nähhä, kuka liiterijä täyttellee ja kuka uuniimpäin sieltä tyhjentellee...

Tukikohasta Siperijanpakkasija kuiten rauhasa oottelemissiin tähä.




maanantai 19. helmikuuta 2018

Kolome taijeluomaa.

Kunolis kaks kättä ja pläkänttekkeri, sanotiijjoskus mainoksesa. Puukkomestarin vasuri ei ihallähelläkkään ole tervettä kättä. Ukkakin näki viimoviikon keskiviikkona käjen läpivallaisukuvan Rovaniemelä keskussairaalasa käyvesä. Ei ole metallimmäärästä päätellen ihimekkään, että kättä vielä juilii, eikä sitä pysty täyspainosesti käyttään. Mutta kuulemma luutummaan päin, sano nuori lekurityär.

Kolome puukkova kuiten valamistu. Kuvat ohesa. Sinne net lähtee etelätä kohti, kuhassaahaan net postiin.





Purontakasen terät ja puukkojen omistajien omijen pahkakoivun ja omenapuun kahvayhistelmät. Tuppikuvijot hivelee silimää...

Tukikohasta sopivata pahvilaatikkova Vasarapuukoile ettimissiin tähä.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Tarunhohtosta Talavituntsaa.

Kävimmä Mummelinkans kuskaamasa kolome pirtijää nuorta muutamakspäivää hiihteleen Tuntsalle. Kuskoivatunturin risteykseen asti tie on levijä kuillentokenttä. Enteilee varmaankissitä, että kohta sieltä puu huilaa kummipyörilä etelätä kohti.

Eipä sinne iliman talavitiestövä autola mittäämmahollisuuksija oliskaan, jotehhyvä homma, että on aurattu. Ja penkoista näkkee, että lunta liippasee metrivverran, kun Naruskala Tukikohan seuvusa ovvasta seittekytäsenttijä.

Muutamasa korkijasa paikasa, ninko Saihoseljämpäälä oli närreikösä komijat tykkylumet. Siton ollu seuvula enempiki, mutta tuulituuloset on puhistellu osasta alavampija maisemija lumija puista poies.

Kävimä kääntymäsä Tuntsajoven sillampielesä. Nuoriso jäi Peuratunturille menevän urampäähän. Kierteleevässielä ja pallaavat Nuoluskurun ja Takkaselekä-Sorsatunturin kautti loppuviikosta taas sivistyksemparriin.

Muutama kuva maisemista, joita kannatteis muijenkikkäyvä kattelemasa, kuvväylä on auki...









Palluumatkala Mummu poikkes vielä Naruskajojen Tammensillalla...



Tukikohasta Tuntsaa muillekkissuosittelemissiin tähä.


perjantai 16. helmikuuta 2018

Taitaa tuplakorkkiseiska potkurilla lykkääntyvä...

Mullon nuita olymppijalaisija kattellessa alakannu virijään semmonen, että jokhan tuota järjestäs Tukikohasa pienet talavilajikisat nujjen hihtolomaviikkojerratoks. Alon jo teettään Linko-Jarkola erikoishyppyrijä. Oon suunnitellu, että hajen vauhit eslapotkurila tuolta liiterintakkaa ja suhhautan sillä tuosta kasan ylitte täysilä tuplakorkkiseiskan tuone pakkasmittarin luokse sempramäntyjevvälliin pehemosseen hankeen. Mummeli saa olla pistetuomarimpaikala.

Tännään otti kuiten suunittelut takapakkija. Olevvarmaan menny jotenki sisäharjottelusa ylikuntoseks ninko suomalaiset mäkihyppymiehet ja hihtäjämiehet. Laiton nimittäin kymmenellitran muovipäälärin tännään naapuritullisa huoltoasemala pensaa täyteen. Siinä maasa se pääläri oli ja jouvuin tieten kumartammaan siihen korkkija kiinnellaittaan samalakun tankkasin Suparuva toisela käjelä. Siinäse selekä nitkahti tuolta jostakissammoilta seuvuilta, misä niitä välilevyrrepijämijä muutamasa makneettikuvasa joku toktori Helsingisä näki.

Tankkaukset kunoli tehty, nin hyvä että autoon pääsin. Nyton kotona pitäny makkoila hissuksiin jääkiekkokattomasohovala täsä konttuurisa. Jospa se kippeepaikka siitä sulas, kussaa muutamala vimovotapletilla tulehuskipuja siirrettyvä sivumale.

Tuosson kuvat hyppyristä. Vielä täsä vanahakinnuortuu, kuhan koukkuselekä suortuu. Laitama sitte vaikka juhannusviikola kisappystöön. Hyppyri ei nimittäissiihemmennesä mihkään tuosta sula. Näin on näkyleivät. Ja lunta tullee vielä lissää. Ja eslaavvoi laittaa pyörät alle...



Tukikohasta penkkiurheiluun toistaseks tyytymissiin tähä.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Seuraakhan hypervalta supervallahhintoja...

Nysson kääntynny supervallasa riisselihhinta aikas reippaasti pensahhinnasta ohitte. Suomessaki riisselihhinta kiipeilee suhteesa kokoaijjan lähemmäs ja lähemmäs pensahintaa. Kohta tullee seinä vastaan riiseliveron kans, millä täälä ajjaa kannattee.

Meijän autot säilyy toistaseks pensallakulukevina. Eikä haittaa, vaikkei kumpikhan meijän pirsseistä kovin pensapihijä ole. Aikahan ninkauvva ei haittaa, kuhhinta pyörii itärajantakana puolesa siitä, mitä se meilä hypervallasa nymmaksaa.


Tukikohasta Rovaniemele huomenisa halavalapensalla suunnistamissiin tähä.

lauantai 10. helmikuuta 2018

Hirville hankee kohta kainaloon.

Naruskalla ei muihimmaisemiin verrattuna paljoo lunta ole. Mutta se koskee vaan tätä Tukikohan seutuva ja normivähälumista seutuva tästä etelään, eli Kotalankyllää ja Tuohikyllää. Tästä pohojoseen alakaa löytyyn metrivverran ja Tuntsalla josaimpäin varmaan yliki. Ja muuala Lapisa ovvielä enempi.

Alakaa sitä kuiten hirvile oleen tarpeeks ja kohta liikaaki. Muutama kymmenensenttijä kuvvielä lissää tullee, nin hirvetki alakaa tukkimaan mettistä avoväylile. Ninko tapahtu oisko kymmenkuntavuotta sitte.

Vaajinselän paikkeila Mummeli huomas parit hirvet tälleaamuva työreisulla Hautakyllään. Hirveltä kummeinaa jalat lumesa loppumaan, nin poroila ojjo loppunu...




Tukikohasta syksyistä hirvellihhaa omasta pakastimesta sulattelemissiin tähä.


Rekkarallisa roiskuu.

Hakkaavattäällä nuita mettijä. Ja kärräävässitten niitä kalikoita rekkakuormittain välliin yötäpäivää. Ei net nykyvään ennään sihevviissiin kennenkään unta häiritte ninko ennen. Sulammaan aikana kummeillon tapana pijelä muokkamosa akkunata auki, nin entisaikana kuuli tyhyjän rekan mettäämmenon jo puolenkilomeetterimpäästä karikoittejja ketjujen kalinasta ja kilinästä. Nytei kuulu henkilöautoo kummempaa ääntä, kunnet tyhjillään pohjoseen matkaava. Ja täytenä eikun pirtti hiukka vapisee...

Enoo Mummelinkans vielä arvannu lähtee tuohomperämettään Politimantaakke ees kattoon, mitellaajalti sielon aukkoo syntynny, mutta muutama motomies oli kehunnu, että Politimanpääle eijääkkun tuppale mettää sinne lakkeen. Saattaa pijellä paikkasakki, mutta suvellapa tuonnäkkee. Uuvet korvasienialuveet.

Noh, työtä ja toimeentulova se jollekkittietää. Ja joillekki sienimaita. Ja joillekki avonaisempija hirviaukkoja. Ja kaikkee mahollista, marjamaitaki. Ja vaikeekulukusta maastova. Vetelevännimittäin taas uuvelleen niitä hakattuja aukeita niilä issoila auravehkeilä. Siitei kaikki oikeen tykkää.

Nonni. Esipuhe veny pitkäks. Kuppitivaan sannoo, että rekkarallisa roiskuu. Löytyy nimittäin tiellaijoilta muovisija lokasuojija ja niijerroippeita. Mummeli tieten näpppää kuvan ja tullee sitten kyseleen, että mitehhän tuosa käy, jos tämmöne tullee vaikka tuulilasista autoon sissään. Mikäpä tuon tietää, saattaa siinä tulla henkilövahinkoki, mutta ainaki autolle jottain voi käyvä. Huonola tuurila.



Nuita samallaisija näkkee nykyvään tiempenkoila sieläjatäälä. Entiijä, mikä niitä irrottellee. Oiskhan vikamaterijaali tai kiinnityksisä parantamisevvarraa. Eisais kuormasta mittään tiele tippuva, nin ei välttämäti autostakkaan.

Toivotaan, ettei kennenkäättartte tuommosta pikkuautosta irtirrepijä.

Tukikohasta motorikelekkailijoile evästä suunnittelemissiin tähä.

torstai 8. helmikuuta 2018

Nykköläks vienti vettään...

Kylläkkait sitä vois ittijään alakaa osaks elättään vaikka kylymäsavukalala. Laiton Alappimaan asukkaijen matkasa kymmenkuta kiluva vakkuumiin pakattuva kuusamolaista kirjolohivilettä, joihinka tartuttelin leppäkiekkosavuva tuola omasa savupöntösä. Itte tieten sokerisuolasijja tehin, ninko ossaan.

Nyton alakannu tippuun viestijä, että Sveittiimmaasa on jo kaks naruskalaista evästä, jokkon ylittemmuijen sielä, vaikka mihivvertaa. Hillat ja kylymäsavulohi. Nynnejo suunittellee tillaavasa lissää...

Kotijo asti vierhaat ei vieny sitä kolomatta harossija, jota täälä söivä nin, etteivässilipijä meinannu ehtijä. Savuahavenoita, niitä jokka itte saiva onkija sielä Tapijonkyläjjärvelä. Ja jokka Ukka savusti tuosa ulukona. Eikuulema löyvy vastaavata heijän kalatiskistä...



Josoisin nuorempi ihimine, nin alakasin vakavala naamala suunittelleen täsmävientijä suomalaisela kalaevväälä. Ja marjoila. Ei mittään suurtuotantolaitosta kannatteis laitela, vaampittäis pysytelä pienesä laavukkaasa mittakaavasa. Lähtöainetta ommeijän puhtaisa järvisä. Ja jängilä.

Vähässammaan viisiin kuin täsä meijänkyläsä tekkevä nuot parit pariskunnat, jokka jalostellee porosa pakastuskuntosena vakumiimpakattuna maalimale. Omisa pikku tuotantotiloisa.

Tukikohasta asijaa vielä vunteeraamissiin tähä.




maanantai 5. helmikuuta 2018

Makkuupaikat tarjouksesa.

Justiisa puhhuu raatijosa, että Lapisa ollissäntynny lumiolosuhteisa nukkumiset. Turismot kuulema viihtyy nollasa asteesa hotelleisa, jotkon jäästä ja lumesta pykätty.

Naruskalaki on makkuupaikkoja. Net ojjopa kylymemmisä olloisa kuin nollasa. Ja karvapeitto lumejja nukkujavvälisä. Ninko kuvasa näättä.


Saattaa nuisa paikoisa hiukkase liikennemeteli unta haittaila ja reklamaatijoita aiheutela, mutta itteppä itekukanenki petipaikkasa päättääp.

Tukikohasta makkuhuoneeseellakanoijjevvälliin seittemääntoista asteesee kohta siirtyilemissiin tähä. Lussalla seittemääntoista.

Tykkyä nimpal, että riittää.

Koillismaalla ja Lapissa on lähes kaikkialla ennätyksellinen tykkytalvi. Maisemat hivelevät silmää varsinkin näinä lähipäivien pakkassäillä, kun aurinko kirkkaana paistelee.

Eilen 4.2. ajelimme Mummelin kanssa Rovaniemeltä Kemijärven kautta Naruskalle. Hiukan ennen Kemijärveä Mummelin pikkukamera surrasi muutaman minuutin otoksen, josta näkee, mitä pelataan...



Totuuden nimissä on toivottava, että puut aikanaan myös riisuvat tykkylumensa hallitusti, ettei Kainuun sähköongelma toistu täällä tosi painavan tykkylumitaakan pohjoisessa.

Tukikohasta silmänruokaa sähkökatkoitta toivomisiin tähän.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Kemijärveläinen keittiöremppa.

Jovain sitä sai olla hiukka vaivautunneena alappimaalaisten kans männäviikolla Rovaniemeltä Kemijärvee lähestyisä. Halusivappysähtyvä tykkylumipuita kuvvaileen, jotenka Ukka kieppasi pirssin muutamalle Peepaikalle, misä tykkyvä oli jakkaa asti.

Kamerat alako laulaan. Olhan sielä tykkypuuta jokalähtöön, mutta ihimetystä herätteli keittijökomero, jokoli nakattu näkösäle paikale lumipenkampääle, ninko kuvasta näkkyy. Eisollu siihen vahingosa puonnu, vaan joku remonttireiska lähialuveelta se siihennakannu, ihanku ei näkyvämpätä paikkaa ennää olis ollu...



Joka tuota luulee kaatopaikaks, nin joku ruuvi pittää olla löysälä ja pari puonnujjo päästä aikaasitte. Tuommoseen temppuun ei paljoo järkee tarvita.

Tukikohasta lähiaikona tykkyviteota lattailemissiin tähä.


lauantai 3. helmikuuta 2018

Kuiva keli helemikuun alakajaisiks.

Voissannoo, että viimenkittuli aurinkoset pakkaskelit. Pikkupakkasija kyllä on piisannu, mutta heti on eri maku pakkasesa, kunnäkkee aurinkova. Ja nämät helemikuun alakupäivät on ollu, päivvaston kutammikuusa, selekeitä ja mikä tärkeintä, tyynijä iliman vinkkaa.

Kolokytäastetta ja rapijat ei haittaa kettään sillon, kuneiole vinkka päälä. Alappimaalaisetki tojistivassen viettämälä kolomeppäivää Kallelasa. Sisälä nauttivassielä lämpösestä takkatulesta ja suomalaisesta saunomisesta, ja vastapainoks ulukona olleesta kirkkaasta aurinkopaisteesta ja pakkasesta. Ja puhtaasta lumesta.

Hirvikissattu Ukan näkökentile eilissäpänä Venäjälä tankilla käyvesä. Soli kaivamasa hankijen alta heinää ninko porot keskelä peltova Kotalasa. Kuiten se seuraili tarkasti ympäsillesä, ettei sitä vaan joku lassauta nuritte. Nimpä Ukka kunnous autosta kamerakännykkäsä kanssa, nin hirvetys pisti juoksuks, eikä pysähtynny ennenko mettällaijan lähelä varmistaan, että tuohavvaan kuvvaa, eikä ammuskele. Kevyvestimmuuten meni pellola lumesa, jota silläperälä tosin saattaa ollavvaan kuutisenkytäsenttijä.



Ninkonäkkyy, nin Tukikohtaampaistaa kohta aurinko pihapiirijä myöten. Ei mahammittään kukkaan sille, että päiväppitenee minnuuttitolokula jokapäivä aamusta ja ehtoosta. Jasonkohta kevät.

Palhautan Alappimaan vierhaat tänhään Kuusamollentokentäle. Sielton suora lento Zyyrihhiin, heijän kotikaupunkiisa.

Vientikivvettää jossakin asijasa hyvällaisesti. Hyöt tykästyvä nin kovasti Ukan kylymäsavulohheen, että tärhäytin heile oman puolenkymmenenkilon satsin tätä herkkuva kotijovviemisiks ittelle ja tulijaisiks. Sitä napsijesa ommukava muistela Naruskata ja sempakkasija. Ja muutaki, mitovat nähäneet viikosa.

Vielä meinaan käyttää vierhaat Kusamoommennesä Sallasa musevosa. Joseimuuta, nin sovitamma miesväjele muistoks Eleviksennahkatakkija...

Tukikohasta Rovanimele ehtooks suunnistamissiin tähä.