torstai 8. helmikuuta 2018

Nykköläks vienti vettään...

Kylläkkait sitä vois ittijään alakaa osaks elättään vaikka kylymäsavukalala. Laiton Alappimaan asukkaijen matkasa kymmenkuta kiluva vakkuumiin pakattuva kuusamolaista kirjolohivilettä, joihinka tartuttelin leppäkiekkosavuva tuola omasa savupöntösä. Itte tieten sokerisuolasijja tehin, ninko ossaan.

Nyton alakannu tippuun viestijä, että Sveittiimmaasa on jo kaks naruskalaista evästä, jokkon ylittemmuijen sielä, vaikka mihivvertaa. Hillat ja kylymäsavulohi. Nynnejo suunittellee tillaavasa lissää...

Kotijo asti vierhaat ei vieny sitä kolomatta harossija, jota täälä söivä nin, etteivässilipijä meinannu ehtijä. Savuahavenoita, niitä jokka itte saiva onkija sielä Tapijonkyläjjärvelä. Ja jokka Ukka savusti tuosa ulukona. Eikuulema löyvy vastaavata heijän kalatiskistä...



Josoisin nuorempi ihimine, nin alakasin vakavala naamala suunittelleen täsmävientijä suomalaisela kalaevväälä. Ja marjoila. Ei mittään suurtuotantolaitosta kannatteis laitela, vaampittäis pysytelä pienesä laavukkaasa mittakaavasa. Lähtöainetta ommeijän puhtaisa järvisä. Ja jängilä.

Vähässammaan viisiin kuin täsä meijänkyläsä tekkevä nuot parit pariskunnat, jokka jalostellee porosa pakastuskuntosena vakumiimpakattuna maalimale. Omisa pikku tuotantotiloisa.

Tukikohasta asijaa vielä vunteeraamissiin tähä.




1 kommentti:

  1. Ja sitten kun tämä yrityksen perustat niin minä alan sinun puhemieheksi maalimalla. Otan aina matkalaukkuun palasen tahikka kaksi naruskanmaukasta ja syötän sitä ulkomaaneläville. Siinäpä ovat sitten kämmenet ojossa pyymäsä lisää :).

    VastaaPoista