Tukikohta vaikenee viikonpäiviksi.

Ryhmärämä suunnistaa tänään Jussinpäivänä Tuntsajoen Venäjän puoleiseen kairaan. Vermeitä on pakkailtu kohta parisen viikkoa ja nyt on poka päällä.

Tukikohtaan jäävät isännöimään Ukan Jukka -velipoika  vaimonsa Evan kanssa, joten majatalo on avoinna Mummelin ja Ukan lomaviikon ajan.

Tukikohasta tulliin ja silleen tähän.

Soratie haastavassa kunnossa Naruskalla.

Naruskantie sai kaipaamansa kesälanauksen tänään. Se tarkoittaa kaasujalan pakollista keventämistä, kun tänne sorateiden maahan kulkupelillä jos milläkin tulossa on. Polkupyörällä ja moottoripyörällä jos voi muutaman päivän odotella, niin se saattaa kannattaa tehdä. Ja autolla kannattaa muistaa, että sivuttaispito ja jarrutuspito ovat tällä hetkellä olemattomat.

Kesälanaukseen on normaalisti sisältynyt tien suolaaminen, mutta toistaiseksi suolauksesta ei ole havaintoja, vaan ainoastaan karhuaminen on tielle tehtynä.

Pikkukiveä ja isompaakin on ilmassa varsinkin, kun sattuu puutavara-auto vastaan tulemaan. Pohjoista kohti tyhjillään mitä ilmeisimmin reipasta ylinopeutta, ja lastissakin etelään päin ihan riittävää vauhtia kivisateen aikaan saamiseksi vastaantulijan pelleille ja tuulilasille.

Tukikohasta suolausta odottelemisiin tähän.

P.S. Jos joku haluaa lukea samasta asiasta version Hakkablogista, se onnistuu klikkaamalla TÄSTÄ

Hyttyset tulivat sittenkin!

Pahaenteisesti on näyttänyt kylmän toukokuun lopun ja samanlaisen kesäkuun kahden ensimmäisen kolmanneksen jälkeen siltä, että sääsket, nuo Lapin elämän perusta, eivät tänä kesänä synny lainkaan.

Tilanne on kuitenkin lintujen ja kaiken muun luonnon pelastukseksi  muuttumaan päin. Ja suosiollisempaan suuntaan, eli hyönteiset lisääntyvät. Sääskiä oli jo läpsiä asti aamusta, kun vävypoijjan kanssa lastailimme peräkärryä kotimatkaa varten Tukikohan liiterin varjossa.

Lähikuvakin saatiin heti sääsken mallista tänä kesänä. Mustalta ja nelijalkaiselta näyttää, mutta todennäköisesti normaali jalkamäärä kuitenkin löytyy. Tyär oli sitä mieltä, että alapuolella saattaa olla sirppiä ja vasaraakin, kun näin lähellä itärajaa ollaan...

Kesäkuun 2015 lämpöennätyskin napsahti tänä aamuna jo ennen puoltapäivää, joten sääsket, perhoset, paarmat, ampiaiset ja muut öttiäiset kokenevat syntymän ihmeen. Täydet ennätysasteet ovat jo 16 ja pilkun perään vielä kymmenys päälle.

Kalastajillekin tämä hyönteisten lisiminen tietää hyvää. Vanha sanonta nimittäin sanoo, että jos kalamiestä ei kalastaissa hyönteinen haittaa, niin kalansyöntikään ei voi hääppönen olla.

Ja se kaivattu hillankukkien ja mustikankukkien pölyttyminenkään ei ilman tätä hyönteissyntymää voi tapahtua.

Tukikohasta kaikkea hyvää kesälle odottelemisiin tähän.

Juhannuspäivän Tuntsavaellus.

Yksi päivä kaiken muuttaa voi. Ei olisi eilisen aamun perusteella osannut arvata, miten vuorokaudessa muuttuu keli aivan ympäriämpäri. Onneksi sadepäivä muuttui tuulettomaksi aurinkopaistepäiväksi, eikä päinvastoin.

Mummelilla oli Juhannuspyhien tavoitteena kipaista Tuntsajoen sillanpielestä Nuoluskurun kodalle johtava UKK-reitin pätkä, joka on pituudeltaan vajaan kymmenen kilometriä. Patikkaseurana olivat vävypoika, tyär Kati, Hallahelinä ja hänen kaverinsa Emmi. Pienimmät iältään kymmenenvee.

Tyttösillä oli allaan apuna hevoset, joten he ilmeisesti ovat ensimmäiset ihmiset, jotka ovat tulleet ratsastamalla kerrotun maastopätkän. Keppihevosilla tieten...

Harvassa olivat Juhannuksen viettäjät Tuntsan suunnilla. Puolenkymmentä pirssiä tavattiin koko retken aikana, joten aaton sadekeli ja kylmähkö sää sen lisäksi oli karsinut Tuntsalla Juhannustaan viettävien ihmisten määrän pikkuriikkiseksi normaaliin verraten.

Hienompaa säätä ei olisi voinut patikkaretkelle toivoa. Ukka hoiteli Loimun kanssa retkeläisille valmiin kenttälounaan retken päätteeksi Kuskoivan kodalla, joka oli siistissä kunnossa ja puuvarannoiltaan priimavireessä myöskin.

Mummelilla oli patikkaretkeltä huolestuttavakin havainto, kun silmiin sattui kaksi kuollutta kanalinnun poikasta, joille mitä ilmeisimmin kylmyys oli tehnyt tehtävänsä. Onneksi eteenpäin Juhannuksesta on säätieteilijä lupaamassa hieman armollisempia kelejä niin linnunpojille kuin marjasadollekin.

Tuntsan tiestö on lanaamalla liipattu hyvään kuntoon. Ehkä muutama kierrettävä irtokivi pitäisi potkiskella uralta pois, mutta pääsääntöisesti tien kuntoa voi pitää erinomaisena metsäautotielle.

Tukikohasta seuraavia retkiä suunnittelemisiin tähän.

Juhannusaaton lippu nousi salkoon Naruskan kesäsateessa.

Tukikohtaan nostettiin perinteen mukaisesti Suomen siniristilippu salkoon tasan kello 18. Nostonaruissa oli pientä väkeä, mutta Loimu selvisi ensimmäisestä lipunnostostaan kunnialla.

Juhannusaaton illaksi on ennustettu selkeämpää säätä, joka täällä vielä antaa odotuttaa itseään. Lämpötila kieppuu alle kahdeksassa asteessa, mutta se ei estänyt aaton päivällisen nauttimista Tukikohdan tulipaikalla.

Savustettua lohta, hiilillä paistettua lohta, uusia muurikkapannussa paistettuja perunoita pyöreinä, raikas salaatti, ja juhlan kunniaksi tietenkin kuohuviiniä. Sitä vaaleanpunaista, jolla lapset voivat aikuisten kanssa juhlistaa tunnelmaa yhdessä.

Naruskan Retkeilymajan väki toivottaa Rauhallista Juhannusta kaikille tasapuolisesti!

Tukikohasta kesästä nauttimisiin tähän.

Tikanpoika tirskuttaa taukoamatta.

Tukikohdan sinnikkäin lintumerkkinen laulaja on ilman muuta tikanpoika. Tai saattaa niitä vuorollaan olla tikankolon suuaukolla tirskuttamassa useampiakin, mistäpä tuon tietää. Sitkeästi sieltä korkealta haapapuun kolosta kuitenkin jaksetaan evästä vaatia.

Vävypoijjalla on toisenlaista sitkeyttä. Hän päivysteli tänään aurinkoisena kesäpäivänä tikankolon alapuolella valokuvia näpsien ja viimein myös möykkääjää videokuvaten. Aikaa siinä meni, muttei tupakkaa.

Makuuhuoneen ikkunan auki ollessa kuuluu tirskutus sisälle asti. Ihmeesti sitä vaan unenpäästä kiinni saa, vaikka tirskutus kuuluu muiden äänien yli. Tahtia ei tarvitse näillä vuosilla ainakaan Ukan enää yrittää hyödyntää...

Juhannus lähestyy vääjäämättä. Viime yönä käväisi Ukan sääaseman mittari puolisen astetta pakkasella. Ilmatieteen laitoksen mittari oli käväissyt hiukan toista astetta miinuksella. Molemmat mittarit kun ovat parin metrin virallisessa korkeudessa, niin vääjäämättä maan pinnalla on paikoin ollut hallaa, joka pahimmassa tapauksessa on vikkuutellut hillankukkia ja tietenkin mustikkakin on saattanut osansa saada tästä harmillisesta luonnonilmiöstä.

Huomiseksi on luvassa vesisadetta. Vettä ja kylmää kun on odoteltavissa Juhannusaaton sääksi, niin saattaa autovirta Tuntsan erämaan suuntaan ja Naruskajoen varren tulipaikoille olla keskimääräistä harvempi.

Naruskajoki vuorostaan virtaa vajaan metrin tulvassa, joka sekään asia ei paranna joen saalisvarmuutta, vaan päinvastoin. Kalamiehistä osa saattaa jäädä kotikonnuille juhlaa viettämään.

Näillä mennään Juhannukseen. Vettähän se vaan on, mitä taivaalta satelee. Ja pilkkihaalarit päällä näissä kairoissa tarjetaan talvipakkasellakin, joten ei hätiä mitiä.

Tukikohasta tikanpojan kasvamista aikuiseksi odottelemisiin tähän.

Ukka ennustaa Naruskan Juhannussään. Tarkenee.

Nysson selevä tappaus. Naruskala tarkenee. Sempystyy heleposti ennustaan poron sarvista. Oikia sarvi ko on kasonu pijemmäks kuvvasen, nin kyllä lähtee. Lämpjämmään meinaan.

Se alako het lämpiimään kuttuli tuo talaviturkisa vielä oleva porotus takapihale. Nyton jo kolome astetta lämpösempää ku eile.

Mullon aina ollu hyväsä kunnosa suhteet nuihi lämpösten järjestäjjiin. Nykkään emmuuta ku pyörähin alakerrasa mutkijja laiton peilikuvankans kiertovespumpumpääle. Ja halakoja puolkuutijova pessään. Ulukotermari haistelee nykki neljäpilikkukuus astetta ulukona ja säätellee huonnesa lämpöset semmukkaan. Ninko talavela. Kuukauve pijettii jo lämmöt pois, muttei sitä vihti palelluksisa olla pihala ja sisälä. Toisessa vaa.

Täston nyt hyvä pyyhkästä ulukona net pakolliset ulukojuoksut, ninko koirarruokinnat ja postihhavun. Ja sitte taas pinkasta sisäle lämpöseen.

Mainaan laittaa ulos Jussina semmoset roitotulet, että puoleenkymmenee metriin tarkenee Mummun kans nuotijopaikala kyrsää tai kallaa lämmittää. Ja Loimun ja Hallahelinän ja Katin ja Samin.

Mahtuu tänne peltikaton alle lämmittelleen muitaki.

Tukikohasta pitkää kalsarija ainaki ulosmennesä suunittelemissii tähä.

Naruskan Esterin peräpää kunnosa.

Jos sitä mittaillaan itte kenenki perän kuntova satteen määrällä, nin täälon Esterillä nyppylly hollillaan. Eihän tuota vesee ole tullu ku viitisentoista millijä, mutta sekin piisaa, kun vinkka vihmoo nin helevetisti, että saje tullee vaakana.

Ja satteen kanssa yhtäsaikaa on keleporaikas neljä astetta lämpöstä, nin ei uskos menneillää olevan jussiviikko. Pakko se selevästä päästä kuiten on uskova, että loppuviikosta juhulitaan juhannussaunasa.

Muutama kalamies on sitkijästi vihmonu satteen kansa kilipaa tuosa jojela, mutta ei sieltä ole liikoja lohimerkkisijä kaloja näkyny. Jänkäkoira oli kuulema käyny joutessaa jottain vetopelijä repimäsä.

Nytois viimoset aijjat alakaa lämpeneen, kummaalintujen munat alakaa kohta saamaa nokarreikijä kylykiisä ja syksyrriistan pitäs alakaa kasomaan patakuntoo.

Sääkameraki saa linssiisä vesee ninko suihkusa.

Tukikohasta makkuuhuoneakkunan kiinilaittova pähkäilemisiin tähä.

Naruskalla kaikki kukkii nopeasti...

Täkäläinen hellepäivä laittaa vauhtia kukintaan. Helle Naruskalla tarkoittaa lämpötilaa +14, joka tuntuu helteeltä parin viikon viileän tuulisen jakson jälkeen, jolloin yöt ovat olleet lähellä nollaa ja päivät alle kymmentä astetta.

Kallelan huoltoreissulla Mummeli räpsi muutamat ajankohtaiset kukkakuvat. Rentukat loistavat keltaistaan Kallelan rannassa ja samanaikaisesti tietenkin koko Naruskajoen viidenkymmenen kilometrin matkalla. Hillakuvat ovat Kallelan metsäautotien laidasta, missä ensimmäiset hillankukat kimpoavat pintaan heti, kun lämpösummaa saadaan riittävästi.

Mustikan kukkia on rajunlaisesti myös, mutta kaikkia tässä lueteltuja kasvikunnan edustajia vaivaa hyönteisten puuttuminen. Lähiaikojen ennusteet eivät ehkä hyönteisryntäystä aikaiseksi saa, kun ei tämäkään päivä ainakaan vielä ole esimerkiksi sääskipilveä saanut retkilleen nousemaan.

Kukat kuitenkin ovat kauniita, katsokaa vaikka itse.

Tukikohasta huomiseen sateeseen valmistautumisiin tähän.

Haluatko Venäjän Tuntsajoelle kalaan...

Tukikohan kesälomanviettoporukasta jää peruutuksen vuoksi yksi henkilö pois. Nyt tarttisi saada neljään vesivehkeeseen parillinen lukumäärä melonnasta ja kalastamisesta kiinnostuneita, joten yksi puuttuu, kun meitä on vain seitsemän.

Lisävaatimuksia tulee tässä. Paitsi että osaa meloa, kalastaa ja erästellä, pitää osata uida. Ja mikä tärkeintä, pitää olla voimassa oleva passi. Optimitilanne on, jos sattuu vielä olemaan Venäjän Federaation viisumi valmiina, mutta se saatetaan ehtiä järjestämään Juhannusviikon aikana, koska lähtöpäivämäärä on 24.6.2015.

Aikaa vatulointiin ei ole. Jos täytät vaatimukset, niin postia Ukalle. Tai puhelinsoitto.

Laskemme Venäjän puolella Vanhan Sallan alueella Tuntsajokea noin 40:n kilometrin matkan Piripravalta Alakurttiin. Aikaa on varattuna viikko plusmiinus pari päivää riippuen siitä, mikä on vesitilanne, kalatilanne, säätilat jne.

Oheiset kuvat ovat parin vuoden takaa samanlaiselta reissulta, jonka teimme silloin elokuussa.

Reissulla ei ole kaupallista luonnetta, vaan kulut jakaantuvat omakustannusperiaatteella. Jos haluat mukaan ainutlaatuselle eräretkelle, niin kerro siitä Ukalle. NYT.

Tukikohasta hakemuksia oottelemisiin tähän.

Alakurtin sotilaskylästä laaja juttu Lapin Kansassa.

Samoille päiville, kun Ukka ja Alapomatias käväisivät Alakurtissa joku aika sitten, oli kaupungissa myös Lapin Kansan auto toimittajineen. Me ei heidän juttusillaan oltu, mutta arvelimme tietenkin, että lehtijuttua siellä tekemässä oltiin.

Lauantain 6.6.2015 Lapin Kansassa juttu sitten ilmestyi, eikä mikään ihan pikku juttu ollutkaan.

Samoja perusasioita eroavaisuuksista Venäjän levittämän propagandaluonteisen uutisoinnin ja todellisuuden välillä oli Lapin Kansaan painettu, mitä Ukankin silmään käynneillä Alakurtilla kevään aikana oli tarttunut. Sotilaskylä oli paljonkin pienemmällä mallilla, mitä Venäjän ja Suomenkin uutisoinnin perusteella olisi voinut luulla olevan.

Lehtijutussa oli muun muassa mainittu, että vanhat tiiliset kasarmirakennukset ovat saaneet vanhojen julkisivujen päälle ulkovuorauksen, jonka perusteella luulisi rakennusten olevan uudisrakennuksia. Niin ei kuitenkaan ole, vaan vesikatot ja ulkovuoraus ovat uutta, mutta perusrakennukset ovat alkuperäisiä, eikä Ukan tiedossa ole niiden alkuperäinen rakennusajankohta. Ennen fiksaamista nämä harmaatiiliset rakennukset kuitenkin olivat surullisen näköisiä ikkunat rikottuina ja katot osittain romahtaneina.

Oheinen kuva on lainattu Lapin Kansan 6.6.2015 jutusta. Jutun jos haluaa lukea laajemmin, voi netin kautta ostaa lukuoikeuden kyseisen päivän lehteen. Juttua on kaikkiaan nelisen sivua kuvineen.

Tukikohasta tähän.

Korvasienten porinaa kuulosuojaimet päässä.

Eilisen lauantain lyhyellä sateettomalla päivähetkellä kertyi sentään kattilallinen keitettävää korvasienimetsästä. Mummelin lisäksi siellä kipaisivat Raisa ja Kasperi, kun Ukka päivysteli harvoja kalaluvan ostajia Tukikohdan peltikaton alla.

Tämä Raisatyttönen on ottanut näillä näkymin meitin poijjan ilmeisesti koeajalle riiustelumielessä. Ei niitä luureja tosipuheessa korvasienikattilan porinaa vaimentamaan tarvittu, vaan samaan aikaan sienikeitosten kanssa parkui moottorisaha takapihan rantteella Kasperin käsissä, kun kesäkeittiöön synnytettiin parit honkapenkit.

Ensierä sieniä tuli keitettyä. Ne ovat jo matkalla Rovaniemelle, missä ne muunnetaan jossain vaiheessa vaikka Ukan ohjeen mukaiseksi kermaiseksi korvasienikeitoksi, jota höystellään lämminsavukalalla tai kylmäsavustetulla sellaisella.

Tukikohasta lisää sieniä odottelemisiin tähän.

Karhunjälkiä, korvasieniä ja kyyhkysiä.

Saunalenkki Kotalankylän liepeille poiki enimmäkseen mukavia luontohavaintoja. Korvasienistä saatiin malli, mutta varsinainen niiden aika on mitä ilmeisimmin tuonnempana, kun on ollut niin riettaan kylmää.

Metsän kuningas oli liikkunut samalla aukolla ihan hiljattain, kun jokapäiväiset sateet eivät vielä olleet ehtineet jälkeä vielä vanhettamaan. Ei mikään jättiläiskontio, mutta satavarmasti kuitenkin karhu. Vaaratiedotteeseen ei täällä ole tarvetta, vaikka lähimpään asumukseen ei niin kovin montaa sataa metriä paikalta ole.

Lähistöllä tätä aukkoa liikuskelivat porovaatimet vasoineen. Viisi vaadinta ja viisi vasaa, joka pikkuotantana saattaa tarkoittaa poromiehille hyvää vasasatoa. Kevättalvi oli poroille ilmeisen helppo.

Korvasienimarkkina ei siis Naruskalla vielä ole käynnistynyt, kun parin hehtaarin aukon kiertely poiki vain puolenkymmentä korvasientä, jotka nekin ovat pienenläntiä.

Palumatkalla maantienäkymistä löytyi porojen lisäksi sepelkyyhkysiä. Niitä näkee entistä useammin näillä perillä, joka on hyvä asia sekin.

Vielä tähän vajaan tunnin reissuun mahtuu yksi luontohavainto kasvimaailman puolelta. Mustikka nimittäin kukkii ainakin etelärinteiden puolella. Se, mikä hiukan huolestuttaa, on pölyttäjien puuttuminen. Viime päivien kylmät ja tuuliset kelit ovat paiskanneet siivekkään hyönteiset johonkin suojaan tai hengiltä, koska hyttynen ei täällä inise, eivätkä kärpäsetkään pyöri senkään vertaa, että niitä saisi edes kolokytäkahdeksanvuotishääpäivän kunniaksi nykyisestä vihitystä vaimosta hätistellä...

Tukikohasta hiukan lämpimämpiä kelejä toivomisiin tähän.

Naruskajokivarresta mökkiosuutta ostamaan, hipihopi.

Kallelan naapurimökistä Vaivihkasta on edelleen myynnissä yksi kuudesosa. Automaattisesti käyttöoikeutta on joka kuudes viikko ja samalla kierrolla suuret juhlapyhät. Ja mikä parasta, osakkaat voivat vaihdella viikkojaan keskenään korvauksetta, joten viikkoa pidemmänkin jakson saa helposti neuvoteltua.

Oheisesta ILMOITUKSESTA löytyvät perustiedot ja yhteydenottotiedot keneenkäs muuhunkaan kuin Ukkaan, joka on luvannut naapuriapua Vaivihkan esittelyssä.

Kesän alku on parasta ajankohtaa kohteeseen tutustumiseen ja tietenkin ostamisellekin, joten eikun tutustumisiin!

Tukikohasta esittelemisiin tähän.