Tukikohdan sinnikkäin lintumerkkinen laulaja on ilman muuta tikanpoika. Tai saattaa niitä vuorollaan olla tikankolon suuaukolla tirskuttamassa useampiakin, mistäpä tuon tietää. Sitkeästi sieltä korkealta haapapuun kolosta kuitenkin jaksetaan evästä vaatia.
Vävypoijjalla on toisenlaista sitkeyttä. Hän päivysteli tänään aurinkoisena kesäpäivänä tikankolon alapuolella valokuvia näpsien ja viimein myös möykkääjää videokuvaten. Aikaa siinä meni, muttei tupakkaa.
Makuuhuoneen ikkunan auki ollessa kuuluu tirskutus sisälle asti. Ihmeesti sitä vaan unenpäästä kiinni saa, vaikka tirskutus kuuluu muiden äänien yli. Tahtia ei tarvitse näillä vuosilla ainakaan Ukan enää yrittää hyödyntää...
Juhannus lähestyy vääjäämättä. Viime yönä käväisi Ukan sääaseman mittari puolisen astetta pakkasella. Ilmatieteen laitoksen mittari oli käväissyt hiukan toista astetta miinuksella. Molemmat mittarit kun ovat parin metrin virallisessa korkeudessa, niin vääjäämättä maan pinnalla on paikoin ollut hallaa, joka pahimmassa tapauksessa on vikkuutellut hillankukkia ja tietenkin mustikkakin on saattanut osansa saada tästä harmillisesta luonnonilmiöstä.
Huomiseksi on luvassa vesisadetta. Vettä ja kylmää kun on odoteltavissa Juhannusaaton sääksi, niin saattaa autovirta Tuntsan erämaan suuntaan ja Naruskajoen varren tulipaikoille olla keskimääräistä harvempi.
Naruskajoki vuorostaan virtaa vajaan metrin tulvassa, joka sekään asia ei paranna joen saalisvarmuutta, vaan päinvastoin. Kalamiehistä osa saattaa jäädä kotikonnuille juhlaa viettämään.
Näillä mennään Juhannukseen. Vettähän se vaan on, mitä taivaalta satelee. Ja pilkkihaalarit päällä näissä kairoissa tarjetaan talvipakkasellakin, joten ei hätiä mitiä.
Tukikohasta tikanpojan kasvamista aikuiseksi odottelemisiin tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti