keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Pakkasia pukkaa. (2208)

Naruskan kylymyysennätykset näyttäis alakusyksystä jatkuvan. Kamerat kiertää. Kohta alamma suunnittelleen toiseen Tukikohan pirssiin talavisempija rattaita...Ja ei kauaa tarvii oottaa, niin toiseenkin laitellaan...





Tukikohasta pitkäkalsarikaapille rientelemissiin tähä.

maanantai 16. syyskuuta 2019

Mummu miettii, mistä linnut... (2207)

Ei ole liikoja kanalintuja Naruskan suunnila tällekkessää nähty. Ei soinu tekri toisena kevväänä peräkkäin, vaikka ikiaikane soittopaikka on kuuloettäisyyvelä tuosa rajanpinnasa.

Linnuila on kuiten siivet. Jostain niitä tekrijäki tiellaijoile oli tänhään ilimestynny, kun Mummeli kirkolle työmailleen meni.

Kesä on ollu hiukka erikoinen. Marjakesä on Naruskala ollu kaikkijen marjojen suhteen ehkä huonoin, mitä met muistamma melekeen neljältäkymmeneltä vuojelta Mummun kans. Ja sammaa sannoo moni muu. Ja sienisyksy näyttää yhtä hilijaselta.

Lintuja näky tänhään, poikkeuspäivä se oli tähämmennoon. Itekkin näjin Saukoskempuolela Tuluppijosa käyvesä lennosa puolenkytä tekrijä. Kivensyönnisä oli kahesa eri paikasa koppeloita. Oli raavaita lintuja ja poikijaki. Mummun näkemyksemmukkaan Naruskala hänen näkemäsä tänkesän pojjaat olit varsinki mettojen osalta kookkaita.

Lehti ovvankasti vielä puisa. Toissayönä oli viis pakkasastetta Naruskala ja oltiin vaihteeks Suomen kylymin paikka. Ruska paranoo ja saattaa lisätä myös lehtijen irtoomista.




Alotimma tuosa justiisa nelejännen Steineriviikon. Ruottinkieleisten koulukkaijjen viikko. Sitton yks väliviikko melekeen tyhyjää, jonka jäläkiin saamma viikon paimentaa mettämiehijä. Sillon net lintumäärät lopulleen seleviivät.

Ukan polovi on melekeen pelistä pois, Entiijä, mikä sitä tulehuttaa. Mummeli on viirusyskässään vissiin nelejättä viikkova ja ittelä on ilimeisesti sammaa tautija nyt takana viikompäivät. Ei kuiten kuolemaks näyttäs tää olevan. Kait se siitä lohkee.

Tukikohasta tähä.

torstai 12. syyskuuta 2019

Salama silippusi säävermeitä. (2206)

Tulihanse yks ukkospilivi meitinkin Tukikohan pääle eilisä ehtoola iltakymmenen jäläkiin. Kommeet salamavalot ja tykitystä ninko sovasa sempääle. Ja Mummeli jo ilimotti yöpetin suunnilta, että konttorissa tais räsähellä.

Ja räsähteli kans. Entiijä, menikö Upsiloota lopullisesti poistoon, mutta PeetBrosin verkkovirtamuuntaja ei kestänny virtapiikkijä, vaan mykkä mikä mykkä. Sähköle jo hajunkipperusteela haisi...

Onneks löyty pitkijen ettiskelyjen päätteeks kottoo yks Bilteman verkkovehje, joka alako taas säitä purkkiin lähetteleen.

Sais jo kohta lopetela nämät syyshelteet, että sais immeiset rauhasa lattaila omija akkujaan ees öisin. Muuten ei meinaa jaksela keittjörulettija pelata...


Tuo vehje se lopetti hommasa. Sonniitä ameriikanpoijjan vermeitä, joitei Suomesa saa pistorasijaan työnnettyvä kuin atapterila. Bilteman laturi on kotimaankeleponen.

Tukikohasta unta, ei ukkosija oottelemissiin tähä.

Huarapijäskyn syssyrituvaalit. (2205)

Tais yks haarapääskypari innostuva murjaseen kahet poikuveet lämpösen syksyn kunniaks. Siltä se köökin akkunan ollesa auki kuulostaa ja myös näkkyy, vakka muutama pääskynpaska akkunaa koristaaki.

Mummelin kuvasarjasa on läheltäkuvattuva aineistova, joten eikun kattommaan...










Tukikohasta kohta näkemiin toivottelemissiin tähä.

keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Tuli tempastuva reipasta ylinoppeutta. (2204)

Ohantuota tullu joskus ajettuva ylinoppeutta, mutta net on tapahtunnu lähinä kuuvenkympin rajootusaluveilla. Ja on niistä joku rikesakkoki tullummaksettuva.

Tännään oli hiukka toinen tilanne. Olin viemäsä puukkomestarija saunalle herrain kirkonkyläle. Ajelin täyteen lastatun tukkirekan takana puolenkytä kilsaa kirkolta. Kaheksankympin nopeusrajotus kummuuttu sataseksi ja baana oli suoralle auki, nin aattelin ohittaa rekan, kuten teinki. Painoin kaasua aikas reippaasti. Tuli ehkä painettua se likelle lattijaa, ettei jäis jalakoihin.

Rekan ohituksen jäläkiin palasin omalle kaistalle. Auto kuitenki päätti, että menohalut on kovat, vaikka kaasujalaka oli antannu polokimele levon. Lyhvesä ajasa noppeus kiihty noppeusmittarimmukkaan sattaankuuteenkymppiin. Son aikas kova vauhti ja pittää jo hiukka keskittyä ajamisseenki, eikä meinaa järki sannoo, miten automaattivaihteisela autola meneteltäs, kun veto on eelleen täysilä. Eipä siinä muuta mieleen tullu ensalakuun kuin että jarrulla vauhtija hiukka pois. Saikinhan vauhin puttoomaan likelle sallittuva satasta, mutta kaasupolin ei kevyistä potkuista huolimata lauvennu pois. Siinä tappelit jarrut ja kaksattaaviiskymmentä heppaa keskennään, että kumpiko voiton perrii.

Noh, ennen Matovaaran pitkää suoraa tilanne laukes. Ei ihan hikikarpalot ottalle kerinny nin lyhvesä aijjasa, mutta on se kumma tunne, kunei auto ole selekeesti kuskila hallinnasa...

Siirtelin jo kirkola kummimattova parempaan asemaan. Matosta on jo aikaa leikattu kaasupolkimen alta kappale pois, ettei tämmöstä pääsis tapahtuun. Mutta kun tapahtu, nin kotona alako viskarssin sakset heilummaan ja kummimatto menetti lissää pinta-alastasa. Nytei pitäis ennää tartuva polokimen sinne. Pittää vaan huolehtija, ettei se matto liikkus huomaamati etiäppäin.


Josolis ollu talaviliukkaat, nin solis ehkä ollu menova ja meininkijä. Nytoli kuivat kesätie. Tarttee varmaanki alakaa hiukka tarkemmin harkita, mitä vanaheneva ukko voi millonki tiempäälä tehhä...

Tukikohasta seuraavija seikkailuja oottelemissiin tähä.

tiistai 10. syyskuuta 2019

On se kanalintu kaunis. (2203)

Ja kesykisse ossaa illanhämärisä olla. Mummeli kävi viemäsä Kallelasa asuvile mettämiehile muutaman loisteputken saunavessatillaan. Menomatkala töllisteli Kallelan mökkitielä kuvan kaunotar.

Poijjat mökilä olit nin tyytyväiset valojuhliisa, että pärhäyttivät tuojaneidole syntymäpäiväserenaatin. Sää kaasvoit neitooo kauneeeehin....ja niin eteempäin.


Tukikohasta tähä.

Saalis saatiin siis. (2202)

Einet linnut täälä ihan yhettömisä ole. Ja kestäävä näjemä haukusa, vaikka lehti on tiukasti puusa. Pikinokka ja ampuja on ollu yhteistyösä...


Tukikohasta lissää lintupata-ainetta oottelemissiin tähä.

Ruska eriaikaan, ei 10.9. klo 14. (2201)

Solise vanaha sääntö, että ruska on kymmenes yheksättä kello nelejätoista. Ei ole parraimmillaan tänävuona. Osa koivuista on kyllä ottannu keltasta värijä, mutta iso osa niistä on vielä vastantekovärisä. Haapa on laitalukijen vielä vihireenä.

Maaruskaa oli Tuntsala Mummelin mukhan jo viimo torstakina, mutta ei ihan parraimmillaan sieläkhän sekkään. Eli epätasasta ja ajottuu kaikki hiukka pijemäle aijjale. Johtuskhan viilijästä peruskesästä. Ja elokuun satteettomuuvesta. Ruostetta ei kauhijasti ole näkösälä. Se on märjän kesän vaiva.

Tukikohan pihapiiriruska kehittyy taas epätasaseen. Mutta ompa sittevvärijä pisempään.


Kolomossteinerit ainaki alottaa viikosa aurinkopaisteesa. Ja lämpöväkin olluvattuna puolviikkoon. Siitäpä se urkko lähtee...

Tukikohasta haarapääskyn viimesijä pesäjjättämisijä seurailemissiin tähä.