sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Toukolumia Tukikohasta pohjoiseen.

Muutama mökkiläistuttavapariskunta vietteli viikonpäivät mökillään Tukikohasta rapiat parikymmentä kilometriä pohjoista kohti. Sillä korkeuvella on vielä täyvet kelekkakelit ja järvet tiukasti jääsä, joten kelekkailut ja kalahommat jäi kesken, kun eteläinen Suomi alkoi kutsua töijen merkeissä.

Muutama tuore valokuva kertoo lumitilanteesta viikonlopun paikkeilla. Järvikuva on Naruskajärveltä. Siiansyönti oli Haltiajärven suunnilla ollu vasta aluillaan. Teräsjäätä puolisemmetriä...






Kelekalla saattaa hyytyvä jänkävesikkoihin, josei kaasupeukalo ole herkillä...

Tukikohasta vesisajetta länneltä oottelemissiin tähä. Ja semmyötä tuluvannousuja.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Koppelolaskentatuloksia.

Mummeli ajeli aamupäivällä Naruskalta Hautajärvelle. Naruskantien viidentoista kilometrin soratiematkalla oli ilahduttava määrä koppeloita, eli yhteensä yhdeksän kipaletta.

Teeret ovat edelleen kateissa. Normivuonna niitä on lukumääräisesti koppeloita enemmän, mutta toisin on nyt. Enimmillään tänä keväänä on Naruskantien varrella nähty alle puolenkymmentä teertä.

Koppelon malli tältä aamupäivältä alla.


Tukikohasta teeren kukertelua edelleen turhaan kuuntelemisiin tähän...

Kallelaan kevättalavee kuuntelemmaan...

Kevät on viikkotolokulla myöhäsä Naruskan kairasa, ninko varmaan muuallaki. Normitilanteesa toukokuullopulla ei olis Kuutsijängän mettäautotielle mittään asijaa, mutta nyt on asiajat toisin. Tie on ajokunnosa ja Kallelaan pääsee ajeleen perille asti hyvvää tietä. Ja päätie onninko silityspöytä.

Joki ei täälä vielä ole tuluvasa korkeimmillaa. Latvavesilä on kuiten lunta vielä pilivimpimmein, vaikka kylän kohalla alakaa lunta olemaan ennää kymmenkuntasenttijä ja alle.

Luonto on täälä karuimmillaa, kunei vielä vihreetä pukkele mistään. Kuiten luulissen kevvääks täälä käännähtävän. Tuo Siekankuva alla ei ole tältävuojelta. Tuommosta voi kuiten olla ootettavisa, jos lämpiää...



Kallelan kotikoski Syväsköngäski ovvielä rauhallisena. Olisko kuvasta päätellen puoltakaammetrijä tuluvasa vielä.

Lintujellaulua täälä kuulee koskenkohinallisäks. Ja rännärräimintääki saattaa osuva kohile, ninko eilevvielä. Eikokki houkuttelevata...

Viikovuokrija voijaan sovitela. Täälähämpääsee ensviikolloppuna vaikka halakotalakoilla ittijäävvihyttään. Niija täälon aivahhelevetimmoiset neljäkytävuotishääpäivähumut, jos elämmä.

Tukikohasta aikasakkuluks vaikka tämmöstä kirjottelemissiin tähä.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Saunapäivän taideluomat.

Vasaran Arton puukkotehtaasta tulee saunomisten välissä taattua tavaraa. Haukiputaan tilaus lähtee pyhien jälkeen postin kuljetettavaksi hänelle, joka taideluoman päälle ymmärtää...



Jottei jutut pyörisi pelkkien puukkojen ympärillä, niin laitamma tähän väliaikatiedon tulvatilanteesta, jota Naruskajoessa ei vielä tulvatilanteeksi voi kutsua. Vesi kuitenkin halllitusti nousee, kun yöt heiluu pakkasella puolenkymmentä astetta ja päivälämpötilat kahdeksisen astetta, onneksi plussalla.


Tukikohasta Helatorstaiajelulle yönseuvuksi johonkinpäin starttailemisiin tähän.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Kohta ei aurinko laske länteen.

Sepä alakaa olleen niitä aikoja, että valova piisaa Naruskan kairasa yötäpäivää...Pimeet on takana ja valova edessä.


Tukikohasta valosta nauttimissiin tähä.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Pärepuut kohteesa.

Arttu sai päreppuunsa. Ja oli vanaha päremestari tyytyväine. Oli enmääsenä päivänä yhen pöllin halottuvaan kiskonnu yhestä salleesta kakstusinata helevetihhyvvää pärettä. Ja tämä mestariku sannoo, että son paljon yhestä salleesta, nin uskottavaks mennee. Arttu ommeinaan kiskonnu toisenkissalleen elläissään.



Arttu oli hiukka jalakavaivane. Sikspä Ukka, vaikken kaksisesa kunnosa olekkaan, kävi nostelemasa vesihauvasta ison lautakehikon kuivale maale, että Arttu pääsee vaihtaan sinne ehejät muovit. Sielä net veesä pyssyy yhteismettän päreppölökyt kesäle kiskomiskunnosa. Muutennet kuivaa...



Tuosson vielä satunnaista otantata päretietouvesta, nin pääsee käistyksiinneki, joillei asija ole tuttu entuuvestaan...

Tukikohasta viteokattelemissiin tähä.






lauantai 20. toukokuuta 2017

Västäräkistä jossaimpäin vähemmän.

Meinas unohtuva, että luontoilimijö oli lähtöpänä tänne etelää. Kuulin ulukona, että katolta kuuluu tuttu ääni. Västäräkki istuskeli televesijoantennimpäälä ja katteli takapihaleppäin Ukan metristehhalakojenpinova, että jovain olis pesäpaikkoja. Ei kuiten ole, mutta katoksesa saattaa parivviikompääsä olla.

Kuneiole nuot kamerat kuppuhelimesa, nin kuva ohhuono, mutta otin kuiten. Tuo tumma pallo ovvästäräkkivähänen.



Kattolumista otivvaroks kuvallähtiisä. Armeejapalaverista kottiutuisa ommonesti jiirilumet kerinny lähtee, mutta nytei ihavvarma ole. Helteet on täälä, mutta västäräkki pitelee Tukikohasa semmosta enimmillää kymmentä astetta päivälläki. Ja yölä hippoo pakkasta. Son Rovaniemenkannalta pareekinnin.

Tukikohtaan huomenna pallaamista suunnittelemissiin tähä.


perjantai 19. toukokuuta 2017

Taivaarrannammaalarit liikkeelä.

Kotona on kommeeta, vaikka itsessanonki. Tuli täälä keskelä Suomija yölä vilikastuva, onko talo pystösä ja Rihla tallesa. Hyvinolit asjat. Oli ihanku olis maalari ollu liikkeelä taivaarrannala iha oikiasti...


Arttu sai ehtoola pölökkysä. Son varmasti jo kokkeilemasa, mihissuuntaan alakaa halakeemaan. Sieloli ehtoola jo halakasukiilat ja kirves oottamasa.

Tukikohasta työpöytäkaupoile kohta hyökkäämissiin tähä.