sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Ei oo Walpurit siskot keskennään.

Kevättä 2017 ootellessa penkas Mummeli valokuva-arkistojjaan viimevuojelta. On se täälä tievosa ja jollaivviissiin muistissaki, että hiukka aikasemmasa oltiivvuossitte.

Siekakönkäästä näplitykkuvat kullaitetetaan alekkain, nin son siinä:

2017

2016
Tukikohasta lumituiskusta ja vinkasta sisälä nauttimissiin tähä.

Niija Hauskat Waput kaikile! Tasapuolisesti.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Pärepuusavotasa.

Pettääveen päremestari RaitasArmas oli siskolleen, eli anopille heittänny toivomusluun, että saiskhan sieltä Naruskalta päreppuun, ninko aikasempinakikevväinä. Met otamma yheksänkymppisen tervaskannon toiveet tieten tojesta, eikä Kasperi eppäilly hetkeekään, etteikö hän päiväseltään aja Naruskalla mutkin, nin kelekka rekinee on maisemasa. Ja tuli kans aamusela.

Viimevuotine kaveri Poutsi oli jo painunnu Lokkakairaan vapuvviettoon. Ei haitammittään, Ukka peittää yhen mettätallousinssinöörin paikan tilapäisesti. Ja päreppuuta olen ollu valakkaamasa jopa usiammin kuPpoutanen konsaan. Tais hälle olla neitsytpärepuureissu viimokevväänä. Joten eikun haalari pykälään ja poijjan kanssa Sallan Yhteismettän lantaasile toiminnaohojajjan kirjallisela luvala. Suuntana Rikkilammin takamaat.

Son kuulkaapas semmone hommaku alakaa ettimään pystymettästä suoraa, tasalatvasta ja oksatonta petäjätä, nin son yks saasta tai kahestasaasta, jonka voi kelepuuttaa. Ja tarkat poijjat kunnoli ettimäsä, nin saatettiin nähhä usiampikissata, ennenko tärppäs.

Kukkuitenki ollaan amatöörijä näisä pärehommisa Arttuuvverrattuna, nimpitää silimämääräsen tarkastuksejjäläkiin tehhä vielä nilatesti, jolla näkkee osviittaata siitä, että runko ei ole kiero. Pien kierous ei haittaa kuulemma, mutta isokierous kyllä, ninko monesa muusaki asiasa...


Jakun son päätetty lyyvännurin, nin eikonurin. Kaatosuuntaan tieten tarkasti, ninko mettätallousinssille soppiikin.




Jaeikun mitalla poikki. Satakaheksankytä senttijä on pisimmitta, paras mitta päremiehele on satakakskytä. Oikijammittasta tullee pääsälaskemalla. Arttu katkoo haluvamiisa mittoihi sitte Pakolassa.

Aamulla kesti hanki hyvimpakkasela, mutta iltapäivää kohen alako olleen jo niijjanäi. Sielei ole kovvaa hankijaku viistoista senttijä. Sitten alakaa ryynilumet, jokkei kanna yhtää. Kolomeen kertaan kävi reki kiinne, kunei kelekampainova hanki kestänny. Ja Ukka keventi kuormampäältä sata kilova kertaallee heittäytymälä hankeen. Se pelasti koko retelin uppoomasta. Jäihän Ukale sentäämpatjat kuppoika vei kuorman iliman Ukkaa pirssile.



Tiepohjala kesti hyvi. Ja sielä net pöllit nyt oottaa kuomukärryllavala eteläällähtövä. Kolomisevviikkova ovvielä Ukan armeijapalaverriin aikaa. Arttu saa sillävälin tehhä tuohihommija...



Tarttee viimesekshommaks illampääle laskija tyvikiekosta, kuimmonta vuotta tää petäjä on Rikkilammentakana huojunnu, eli mitä kaikkija son kerinny näkkeen. Viimevvuotinempuu oli muistaaksein jottain kaksattaaneljäkytävuotta.

Nosehänpit laskija samontein. Nuppineula aina kymmenevvuojen jäläkiin pystyyn. Kakskytäviis kertaa nollasta ulukokehälle...




Tukikohasta Artumpuolesta tyttyväisimmielin tähä.

Ouvompiakin yövieraita?

Burrelin riistakameran kellova ei vieläkään ole saatu rukattuva. Ei viitti, kunne sähkövirmammiehet vieläki arkipäivinä pätki männäviikola niitä sähköjä sillon ja tällön, pitimmät tauvot tunteroisen.

Yön pimmeinä hetkinä kuukkelien ruokapaikala käy muitaki, ninko olen kertonnu. Viimeyönä piti iliman silimälasija kahtella parriinkin kertaan muutamata kuvvaa älykönnäytöltä, että ketä täälä kuuhkii sillonku ihimiset enempi nukkuu...Kattokaa itte minkälaisisa asennoisa mikäkielläin ittiään kuvvauttaa.




Nää kaks alimmaista ovvarmaan repolaine lähestymäsä vaanimala eväspaikkaa, mutta onko tuosa ylimmäsäki repolainen?

Tukikohasta viestihurinoita eelleen kuuntelemissiin tähä.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Postilaatikkopäivitys.

Viimesijä nimemmuutokseelliittyviä juttuja oli vaihtaa postilaatikole nimikyltti. Ja pittää sinä olla kiinni myös kyltti, että lapsellapset löytää perile, jos net on laatikole löytänneet.

Näisä postiosotteisa saa nykyvään ollä täälä maaseuvula tarkempana kui enne. Posti-Jussi ties satavarmasti, mikkä kaikki postilähetyksekkuuluu Tukikohtaan tuuva. Nykyvään postit lajitellaajjossain Kemijärvelä, mistä lyyvään savukoskelaisele jakajatätile laatikko pirssiin. Täti heittää laatikostaa postit, jokkon merkattu Naruskantie 147 osotteela. Pitkilä lenkeilä net postijjakajat ei kuulema ehi paljoo tarkkaileen, mitä mihinki lootaan jää.

Kaikki muuttuu. Postimmainoksesa kaupattiin kuiten postinkantajata vaikka kävelyttään pyörätoolilaisija, kuvvaan tuntipalakkoloista sovitaa. Kaikkeese liikelaitostumine ja yletövvoitontavottelu tiettää. Keskittysvävvaan jakaan postija, oon sitä mieltä. Ontäälä työttömijä muihihommiin tyrkylä.


Ei ole tullukkysyttyvä tältä uuvelta tätiltä, vieläkö kirje lähtee täältä mettästä maalimale, jos tuorrukkasen kääntellee tieleppäin. Posti-Jussi löi aina hanskannähessään liinakkiinni ja kirje lähti taipaleele.

Tukikohasta postija oottelemissiin tähä.

Tulva-ainetutkimuksia Naruskajärvellä.

Ukka pyörähti pikamutkin Naruskan Tammen suunnilla Kullajärven rantamilla RopposTumin kanssa. Tumi suunnittelee muutaman mökin purkamishommaa alkukesästä, joten mökkien rakennetta tutkiessa tuli samalla selvyyttä siitä, mikä on lumitilanne Tukikohasta rapiat kolmisenkymmentä kilometriä pohjoiseen.

Ukan sääasemalla Tukikohassa on tällä hetkellä lunta 80 senttiä. Noilla käymillämme korkeuksilla lunta on 20-30 senttiä enemmän. Eli tulva-ainetta on tällä puolella Kemijoen valuma-alueen latvoilla huimat määrät kalenteriajankohtaan nähden. Toukokuulle kun kääntyy parin yön jälkeen.

Tulvan todennäköisyys kasvaa päivä päivältä sitä mukaa, kun kevät jää normiaikatatulustaan jälkeen, kuten tällä hetkellä koko Lapin osalta on tapahtumassa ja tapahtunut jo.

Muutama tuore kuva tältä päivältä Naruskan Tammelta ja Värriöjoentieltä.





Suoranaisia ihmeitä pitää tapahtuman, jos Mummeli ei Vapunpäivänä löydä perinteiselle Valpurihiihdolleen lunta suksien alle.

Tukikohasta lisää tulva-ainetta odottelemisiin tähän.


tiistai 25. huhtikuuta 2017

Ukan hirvilindströmit.

Oon saattanu tämmösistä kertoo ennenki, mutten muista. Mummeli ilimotti töihillähtiissään ovevvälistä tännään, että sielon punajuurikuutijopurkki kylymijösä, tee siitä iltapäiväks evästä.

Heleppohan se on tilata, mutta heleppo se on punajuuresta tehhäkkin. Ei tällä kierroksela Punajuurirakkija, vaan Lindströmit. Hirvellihhaa pakkasesta sulamaan heti aamusta 700-800 rammija. Oli pääsisäisejjäliltä vielä kylmijösä muutaman mukavan muuramelaispariskunnantuomija omija maalaiskanankevennyksijä. Nam. Vettä, maustamattomija korppujauhoja, soijakastiketta suolan tilale, mustapippurirouhetta ja piipillinen tai kaks kotisinappija. Ja tietenki net pyyvetyt punajuurikuutijot, joita saa ostela valamiiks kuutijoituna, eli niile ei tartte tehhämmittään. Sekotus päälärisä rautaluksikala ja eikun pikku vettäytymisaijjan jäläkiin pannu tulille. Tai ei oikeesti nyt kaasutulille, vaallaitoin sähköliejen puolelle.

Paistamisseen oikijaa voita. Pannule maslaa aika reippaasti ja pannu tarpeeks, vaanei liijan kuumaks. Sillai, että voi hiukka ruskistuu siinä. Ja eikun pihvit paistuun. Eikä kiireelä, vaan tarkkaillaan sevverran, että alapinta ruskistuu rapijan puolelle. Ja sitten ympäri ja sama uuvestaa. Siinei tuonkokosesa taikinasa saa varttija kauvempaa aikaa käytettyvä, niijjovain on pihivit valamiina.


Mammakivveteli naamaasa ninko aikatytöt. Taas sai Ukka anteeks eiliset riskeerauksekkatolla. Eivaiskaa, ei se Mummeli tiennykkoko hommasta mittään, ennenko lokista luki.

Kyllä jaksaa ehtoon kiekkopeliä kattova, kunon tempassu Ukkahirvilindströmit ja sakemannin uunipotut naamariisa tuoreen Kursulaiselleivän kans. Ja huomenisa syyvään, yllätysyllätys, tätä sammaa evästä. Ja putkimiehellekki piisaa...

Tukikohasta sulattelemissiin tähä.

Lapin puikulat Salmivaarasta!

Soittelin tuosa Salamivaaraan Pohtilaan. Piti tilata varroiks yks säkki puikulapottuja kesäkuun tarpeita varten. Tarttee tehhä isommale porukalle sillon poronkäristystä ja puikulamuussija, eikä muussija voi tehhä kun vanahoista potuista.

Joinain kevväinä on puikulammyyjä myyny eijjoota, mutta nyssano Pohtilan Jari, että tavaraa ovvielä laarisa paljollaisesti. Kyssyin tieten potun kilohinnat, kuttiijjän blokillukijoisa olevan paljon pottunäläkästä porukkaa. Kympin säkisä laatupuikula maksaa 1,20 €erova ja Ukan normisatsisa 25:n kilon säkisä hinta romahtaa 1,10 €eroon kilolta. Son verollinen lapsellisehhalapa hinta. Rahti pääle, mutta Matkahuollothan on sitävarten, että net kulettaa.

Nykkannattee olla tiitteränä. Net on tosijaan hyvälaatusta puhasta Lapin puikulata. Son paras pottu, sanokoot kekkätahasa mitä tahasa. Son testattu Ukan köökisä nimmonella tappaa, että sevvoittanutta ei ole. Eikä tule.

PohtilaJJarin kuumallinjan puhelinnumero tullee täsä: 040-566 4581.


Tukikohasta muijenkivviisastumista oottelemissiin tähä.


Ukka haaremissa.

Tämei ollu unta. Oli ihan livetilanne. Sielä sitä sai kukkoila kolomen morsiammen kanssa, eikä meinannu pystyvä valitteen, ottasko kaikki neljä ja kerralla vai misä järjestyksesä.

Harmivaan, että Ukka joutu katteleen Ukkana päältä, kun musta metto oli maantievvaltijaana morsiamiesa kanssa. Siinä met sähkövirmammiehen kansa katteellisina kattoimma, miten komija poika saa, jos saa...Ainakaavvielä ei muita kukkoja tantereela näkyny.

Törhähyttelin parriin kertaan Suparun tööttijä, että veis riettailuporukkasa tiestä kauvemmaks, kuse sattu vokottelupaikka vielä olleen mutkapaikasa Naruskantielä. Ja net lähtiki.



Tästä etteempäin ei kannatte niijellukija tätä juttuva, jokkei halva lukkee vähä tuhumaa juttuva.

Tuli nimittäin Ukale likasesta kiintolevystä siinä etiäppäin metton touhuista ajellessa yks puolrivo vitsi. Tieten se liittyy tuone keskivartalompuolele, ninko melekiin aina. Näise mennee:

Savolaistyttö tuli aamuyölä myöhää kotijo tanssiloista. Vanaha äitemuori oli jo kahavinkeitosa aamuvarahisesa, kuttyttö istahti pirtimpenkile. Äite siihen kysäsemmään, että nooooh, vonkuko net jätkät sitä persetintä???

Tyttö katteli viissaannäkösenä äiteesä ja sano, noooooh, vonkuhhannet. Mutta minäpä jymmäytinniitä kaikkija, ja annoinki kusetinta...

Soli semmone ajatuksejjuoksu hetikunnäki voimisaan olevan metton ja silä morsijamija. Antakkee anteeks, evvoinu mieltäni malttaa, kuvvanaha vitsi alako ittiäki ajellesa hymmyilyttään. Jos ei ihannnaurattaan.

Tukikohasta suuta supummalle ja kynnää tylsemmäle tähä.