sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Pinokuutijon tarkkuuvella oikija mitotus...

Rantteelta löytyy ennää säläpämuisto halakoristironkkelikasasta. Kippa ja Jammi auttelit pinnoomisesa täälä käyvessään. Ja Ukka jatkeli paikkoja revähyttelemäti siitä itekseen. Oli net keventynny siitä, mitä net oli halakomakonheen jäliltä. Mutta ei tämä kesä ja kevät ollu ihan semmosija kuivaavija, ninko joskus. Mutta kuivaa net talavele mennesä, kussaavat tuuletusta tuola katoksesa.

Kuutijo olis sopinnu vielä, mutta tuosta on helepompi syksystä alakaa latomaampuuta uuniin sitte, kun tarttee alakaa torppaa lämmittään..


Tukikohasta Kallelan puuusavotale huomenisa Linko-Jarkolta konheita lainailemissiin tähä.


lauantai 22. heinäkuuta 2017

Missommun Cockerit ja Bowiet???

Huhtikuun ensmääseks tämmöstä päivää vois luulla. Meinasin halakosessijonpäätteeks laittaa isosa salisa soittokonheeseen mielimussiikkija, mutta levyhyllyy oli iskenny pitkäkytine. Aikasaku tutkin, nin johan selevis asija ninko pikkuoravijen laulusa Saukivvyö ja henkselit...

Porokkuulema pelekää kiiltävvää, nin net ei tule Mummelin joriinija rääppimmään. Olis nykkyuiten keränny sinne ensalakuu markkuarosa ja muut tusinalaulajat ja olis jättänny Ukan laatumussiikkiikkoskemata...Asija ei olevvielä loppuunkäsitelty.


Tukikohasta rauhottavija ettimissiin tähä.

Naruskan hillan lämpösummasta puuttuu 120 pojoa.

Hillatilanteesta on melekeen kaikki kiinnostunnu. Lähtökuopisa jotuu kuiten vielä virumaan, jos meinaa päästä ämpärijä täytteleen kullankeltasella arvomarjala. Ukka laskeskeli tuosa lämpösummaa 20.7.2017 asti omala sääasemala Tukikohasa. Luku on 280,8, eli 120 pistettä uupuu neljästäsaasta.

Mummeli kuuhkas eilisäpänä parillaki erinäkösellä jängälä hiukkasen pällyilemäsä ennakkoja. Oli sielä erikoinenki hilla. Yks oli menny yli, eli soli kerinny saamaajjo yliannokset mollukkata. Vieresä kaikki muut olit vielä paljonki vaille. Siinon kuvasaki selevä osotus siitä, että luonto on täynä poikkeuksija. Ninko meisä ihimisisäki.


Tuommosesa ojapaikasa net hillat monesti kasvaa äkäsesti, kunnet saa aurinkova kummusa tummaa taustaa vasten. Joku kasvaa eellä ja muut peräsä. Ei kannatte tuommosesa mättääsä vielä alakaa poimiin, kuttuo yks on yli ja muut iharraakaa vielä.


Mettäsempi paikka...




Nuista pystynnee hillasta jottain tietävä päätteleen, että vielä ei aika jängäle ole. Viikompäästä ja rapiat alakaa tilanne olleen eri. Tulevala viikola puolestaviikosta etiäppäin kerrääntyy lämpöstä hiukka enempiku näiltä viimesimmiltä. Eilinenki oli keskilämmöltään vain 10,3 astetta, jotenka ei kerrykku 5,3 pistettä lissää. Hittaasti kertyy, mutta varmasti. Eikä pääse menneen kertaryssäykselä yli.

Tukikohasta viimesijä halakoja katoksen alle viilijässä alle kymmenesä asteesa kärräämissiin tähä.

torstai 20. heinäkuuta 2017

Määntynyt hirverraato kaatopaikale Naruskajojesta.

Eipä ole ennää Naruskajokkee pillaamasa se jokupäivä sitte jutussain essiintynny mätölihahirvi. Kemijärvelä tämän kulumakunnan terveystarkastajana nykkesälä toimiva Elina Kostamovaara sai asijan hoitummaan pois päiväjärjestyksestä, kun Sallan palokunta ja muutama kunnavviranomaine Sallasta toimitti hirven parempaajja turvallisempaa loppusijotuspaikkaasa kaatopaikale.

Nykylaki näisä asijoisa on semmone, että valtijo ei maksele ennää ninko ennen tuommoset hommat, vaannet kuuluu niijen hoijettaviks, jolle niistä haittoja aiheutuu. Täsäkin tappauksesa se olis enssijasesti ollu ilimeisesti se lähin mökkiläine, jonka mökki sattuu sijaittemmaan muutamansaanmetrin pääsä tästä nyppuhheena olevasta mätölihasta.

Aikas kummaliselta se kuulostaa, että nyton näin. Kaheksankytäluvula Ukkaki oli poistamasa yhtä samallaista hirverraatova Tennijöjojesta. Sen hoiteli sillon poliisi, ninko muukki hirviasiajat niinä aikona. Ja laskummakso sillone läänihhallitus. Soli sillon se, nyppessee valtijo kätesä mätölihhoista.

Täsä jutusa on mukana ilimeisesti virkamieste hyvvää tahtovaki, että jokivesi pyssyy lapsile uimakeleposena ja mökkiläiset saa saunavetesä ottaa jojesta, ninko kaivottomisa mökkilöisä tapana täälä on ijätaijjat ollu.


Tuotei jää kaipaamaanku korppitokka, joka pitiki mätöjuhulija, jokka nyt onneks päätty Naruskajojen veellaavun voitoks.

Tukikohasta viranommaisija kaikkijempuolesta kiittelemissiin tähä.




keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Eikapulakielinen ohje hillastajille...

Justiisa tämmöstä pittää olla teksti tavan immeisille. Oulun polliisilaitoksen naamakirjasivulta lainasin luppaa kysymäti, kuttää on minusta oikijanlaista asijaa. Linnaajjos lainaamisesta Ukan kuskaava, nin joutaahan tuota vaikka sieläkin käväseen mutkin. Täsä se nyt kuiten on:

Oulun poliisilaitos
Se on taas marjastuskausi kuumimmillaan. Kuningasmarja hilla on kypsynyt ja sitä näyttää tulevan kohtuullisesti. Hilla on oikiasti melko pahanmakuinen marja, mutta sen poimiminen on sen verran työlästä että sanottakoon sitä kuningasmarjaksi. Kyllä sitä itekkin pystyy hyvin syömään vanillacremen ja leipäjuuston kans. Hillojen poiminta on mukavaa hommaa ja kahella ämpärillisellä saa vaativankin emännän hyvälle tuulelle. Ahneeksi ei kannata kuitenkaan heittäytyä. Voi ne somekuvat täysistä ämpäreistä laittaa vaikka viimevuodelta. Näin ammattimaisena marjanpoimijoiden etsijänä opastan marjastajia ainakin muutamalla täsmä vinkillä.
A) Jos ikää on kertynyt mittariin jo reilusti yli 80-vuotta, niin silloin voi hyvällä syyllä maksaa vaikka lastenlapsille, että käyvät ruotaseen yhen ämpärin myös mummulle ja papalle. Tämä facebookki ei tavoita ehkä kaikkia tähän ryhmään kuuluvia, mutta kertokaa nuoremmat terveisiä heille tai menkää lähisuolle porukalla.
B) Kovasta hillakiimasta huolimatta maastoon kannattaa lähtä ajatuksen kanssa. Mukaan kannattaa ottaa kartta, kompassi ja gps. Puhelin täydellä akulla. Ämpäri kuvat otetaan vasta suolta palatessa autolla. Nimittäin hädässä olevan eksyneen puhelinta voi paikantaa vain silloin kun se on päällä. Hillasoilla paikannus ei ole kovin tarkka, mutta antaa jotakin suuntia. Epätarkkuus johtuu harvasta tukiasemaverkostosta. Ranuan Kuhankylälläkään ei aivan joka suolle ole omaa mastoa pystytetty.
C) Reppuun pitää ottaa reilusti nestettä. Ainakin puolitoistakertaa enemmän kuin olit ajatellut suolla aikaa viettää. Helteellä nestettä saattaa helposti mennä yli 4 litraa päivässä. Jotain suolaista kannattaa myös napsia, ettei takareidet ramppaa jo menomatkalla.
D) Hillasuolle ei kannata lähtä välttämättä maastopuvussa. Kopterilentäjät erottavat sinut tarvittaessa paljon paremmin, jos päällä on jotain kirkkaamman väristä kampetta. Jos sinua hävettää laittaa joku 90-luvun neon värinen college-paita päälle, niin älä välitä koska kotiin jäävää emäntää pukeutumisesi hävettää aivan yhtä paljon. Eipähän rouvakaan eppäile, että olet menossa hurttuuen teille.
E) Suuntavaisto saattaa joskus pyörähtää kokeneemmallakin hillastajalla. Varsinkin pilvisellä säällä ja isolla suolla. Ei ole häpeä hakeutua muiden marjastajien juttusille ja pyytää apua. Hättääntyä ei auta. Elä tuhlaa energiaasi päämäärättömään kävelyyn. Eksyksissä olevan ihmisen sykkeet nousevat jo luonnostaan ja arpomalla valittu kulkusuunta osuu harvoin oikeaan.
F) Jos pystyt itse soittamaan hätäkeskukseen, niin soita. Älä tuhlaa aikaa ja akkuja kavereille soitteluun. Tämän jälkeen on melekein viisainta hakeutu näkyvälle paikalle ja pysyä paikoillaan. Ainakin muutama isäntä on selvinnyt hengissä parikin vuorokautta hilloja syömällä ja silmäkkeestä vettä hörppimällä. Valistunut veikkaukseni on että näiden isäntien emännät eivät ole ilenneet joulupöytään hillakakkua leipoa.
Joku vääräleuka on joskus veistellyt, että virkamiehen hiki olisi arvokasta alkuainetta lääketeollisuudelle, mutta sen saatavuus tahtoo vain olla kiven alla. Meidän Oulun ja Lapin poliisilaitosten koiranohjaajilta sitä voitaisiin näin syksyisin puristaa litratolkulla boksereista ja verkkopaidasta. Jos lääketeollisuus ei osaa hyödyntää tätä eliksiiriä, niin voisihan sitä käyttää vaikka petoeläinten karkotteena tai ruumiskoirien harjoitusmateriaalina.
Eläkää ymmärtäkö niin että kadonneiden etsintä olisi meille koiramiehille vastenmielistä hommaa. Päin vastoin kadonneiden etsinnät ja varsinkin löytymiset ovat ohjaajien ja koirien mielestä lähes parasta hommaa. Ainakin jos kadonnut löytyy elävänä.
Viranomaiset jatkavat etsintöjä sen jälkeenkin, vaikka kadonneen hengissä löytyminen ei enää ole millään mittarilla todennäköistä. Ihmeitäkin tapahtuu joskus. Menehtyneiden mahdollisimman nopealla löytymisellä on ratkaiseva merkitys omaisten surutyössä.
- Sauli poliisikoiranohjaaja
Tukikohasta tähän.

Kerranki ei tyhyjät housut...


Tukikohasta kaikkeen tottuu kunnäkkee ja täältä tähän.

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Tuntsantie siliänä.

Mummeli käväs päivänä muutamana Tuntsajojen sillala kääntymäsä muutaman vajeltajapariskunnan vientireisula. Tie oli ollu nin heleskutihhyväsä kunnosa Naruskajärveltä etiäppäin, ettei kuulema ikunakuunapänä.

Muutamat valokuvat kerkes Mummeli kiirekkeikalla näplimmään. Kaivinkonheet heiluu Naruskantielä Naruskajärveltä kohti etelätä. Vaihtelevassielä rumpuja ja perkkaileva ojija. Testijammiehet kuvvielä tulis ja laittas tiekarhusa liikenteesseen, nin saatas hillampoimijoile väyläkkuntoon kokomatkale sihemmennesä, kuhhillat kypsyy...

Junija ei tuolaperälä liijon tälläkertaa ollu kohallessattunnu, mutta kannatteehassitä varottaa, josko joku hyppää Tuluppijonkairasta Samperivveturimpuikkoihi ja lähtee kairaa kiertään. Ei näistä kaikista kulukijoista tiijä, ja vielä näivvaalijen alla.






Tukikohasta Naruskantiele keltastakarhuva oottelemissiin tähä.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Hirven karu loppusijoituspaikka.

Liekkö keväällä erehtynyt raavas hirvi Naruskajoen heikolle jäälle tuolla Suoltijoen alapuolisella osalla Naruskajokea. Tarkemmat koordinaatit ova Kurtinsaaret ja sillä kohtaa joen länsiranta.

Kyseinen alue ei ole kovin suosittua kalastusaluetta, kun rannat ovat pajukkoista jänkää, joten kalastus noilla osuuksilla on mahdollista käytännössä vain vesikalustolla.

Raato ei melojilta pysy huomaamattomana, koska viime viikon torstain maissa kun meloskelimme Kipan ja Jammin kanssa Suoltijoelta Haltinkodalle, niin mätöliha haiskahti etelätuulen tuomana noukkatoosaan muutaman sadan metrin päässä raadosta. Korpit ovat pitäneet hirvivainaan kanssa juhlat, joten vedenpinnan yläpuolella olevia osia oli hävitetty syömällä niin, että kylkiluut olivat jäljellä. Kun kuitenkin lihaa on mätänemässä muutamia kymmeniä tai vaikkapa toistasataa tai kolmattasataa kiloa vielä veden pinnan alapuolella, niin asia hiukan jäi mietityttämään.

Soitin viranomaispuhelun, joka ohjautui lomien vuoksi Kemijärven terveystarkastajalle. Sielläpä oltiinkin asialle ripeänä, kun kertoilin hirven mätänemispaikan alapuolisella osuudella noin kilometrin päässä olevan Naruskan virallisemman uimapaikan Haltinmutkassa. Eikä sovi tietenkään unohtaa lähialueen mökkiläisiä, enkä usko mätölihan leviämisen ilahduttavan kirjolohenkasvattajaakaan muutamien kilometrien päässä alavirtaan.


Sallan Riistanhoitoyhdistyksen pari miestä kävi terveystarkastajan toimeksiannolla jo perjantai-iltana paikan päällä. Kädet piti toistaiseksi nostaa pystyyn, kun hirvenruppi on tiettömällä puolella Naruskajokea ja lisäksi sellaisella jänkäpaikalla, että sen nostaminen vedestä maalle haudattavaksi ei ole mahdollista. Ruppi olisi saatava hinatuksi itäpuolelle ja siellä nostettua maalle.

Pitkälle edennyt mätänemistila tekee hommasta haasteellisen, eikä tällä hetkellä ole tiedossa, miten ongelma poistetaan vai jääkö mätänevä ruho luonnon hoidettavaksi. Riistamiehet arvelivat asiasta Ukalle paluumatkalla raportoidessaan, että karhu jos kohdalle löytää, niin silloin alkaa siirto sen ehdoilla. Karhuhan pistelee tuommoista lihaa suihinsa isolla nautinnolla...

Tukikohasta loppusijoituspaikkaa hirvelle odottelemisiin tähän.