maanantai 16. lokakuuta 2017

Jovain jouvimmaki.

Talavee ei meilä pelätä. Nytei kuiten satuttu ennää olleen kotosala, kullumet, ensmääset tälletalavele näyttää tulheemmaahan Tukikohasa. Sitä semun uneni ties. Autoisa pittää näistäpuolin olla lumikummit alla, jos Lapisa ajellammeinaa.

Met laitamma nahkaa kohta silimijempääle Cityhotellisa Rovaniemelä. Aasmusela tarsjaksaa herätä nelejänkantturoisa, että ehtis lentokonheeseen...

Viikompäästä menemmä kollailemmaan Tukikohan lumija. Tai onsielä oikeesti talakkaripariskunta paikala. Tai ainakissinne aamusela jäivä ja lupasiva pysytelä kartanola.




Cityhotellista seuraaviimpäivityksiin tähä.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Talveen valmistaudutaan.

Kuutisen viikkoa tästä taaksepäin on Tukikohassa ollut kaikenlaista kengänkuluttajaa Mummelin ja Ukan rattona. Vielä on ennen lokakuun loppua viimeisenä lokakuun viikonloppuna vuorossa nuorison metsäpelileiri.

Sitä odotellessa on vuorossa kuitenkin normaalitahdista poikkeava viikko Mummelin ja Ukan kalenterissa. Nimittäin häättömät häät Sveitsissä. Häitä ei näillä näkymin ole, mutta keväällä varatut lentoliput käytetään tulevalla viikolla ja tehdyt matkasuunnitelmat kuitenkin toteutetaan ilman häitä.

Tulkoot talvi sillä välin Naruskalle, jos tullakseen on. Ensimmäiset rännänroippeet on tälle päivää parin metsästäjän silmin Naruskajärven pohjoispuolella jo nähty, joten oli aika vaihtaa talvirattaat Mummelinkin autoon ennen huomista siirtymistä Rovaniemelle tiistain lentoa odottelemaan. Ukalla oli renkaanvaihdossa apulaisena nuori pulttipyssyn käyttäjä Loimu, jolta homma käyttikin hienosti. Tuleehan muutaman päivän päästä mittariin jo yhdeksän vuotta.

Vävypoika Sami kierteli aamupäivällä Naruskajokivarressa. Joestakin jotenkin huokuu syksyn vaihtuminen kohta talveksi.

Eipä haittaa, vaikka talveksi muuttuisikin poissa ollessamme. Seuraavat päivitykset saattavat tulla vaikkapa Zermatista, johon on suunnitteilla yksi pysähdyspaikka Alppimaassa.




Tukikohasta viimeisiä reissukamppeita pakkailemisiin tähän.

Polttaripuukot.

Muutamat polttarijuhulat on tievosa jossaimpäin keskelä Suomee. Siinon Vasaran tehtaalta valita asti puukkoja suluhaskantitaatista polttarijärjestelijöihin. Ja yhen joutuu valakkaamaan tillaajakin ittelleen.

Hiukan on Artopoijjaan terveys reistaillu, mutta taitaa sitkee mies olla kuiten paranemmaan päin. Tillauskirjaa on täytenä muutamanki kekluvverran, mutta nythän tuo lyheni nelejällä...



Tukikohasta onneva valinnoile toivottamissiin tähä.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Karhutunturin kauniit sumut...









Kauas ei Karhutunturista tänään nähnyt, mutta vävypoika Sami näki kamerallaan lähelle. Näissä silmä lepää.

Tukikohasta ei kirkaampia kelejä välttämättä odottelemisiin tähän.

torstai 12. lokakuuta 2017

Metton saa mettästämättäki.

Oikijaan aikaan kunnäimmä on oikijasa paikasa, nin metto lentää sylliin. Ja vielä sisälä. Omasa olohuoneesa. Eikole tarvinnukku paripäivää laitella muutamale koirakojemiehele ja neitosele aamupuurot ja päivällisevväät.

Olit nuot savolaiste jo perinteisekkoirahaukut, Tuntsahaukkuset Tukikohta tukikohtana. Piti tulla tusina kilipailijoita ja tusina tuomariporukkata, mutta puolet ilimottautunneista jätti paikale tulemati. Tusinata oliki kohta helepompi ruokkija kuin kahtatusinata. Ja helepompi tistkatakki, kukkaikki kipot ja kapot mahtu kerrala pyykkikonheeseen.

Palakintoja jajettiin parraile. Ja Ukka tieten oli niistä yks, eli metton omistajaks sitä siirty pokkaamala. Puolet mettosta kuuluu tieten Mummelile, mutta soli kirkolakäymäsä justiinko metto oli javosa.




Nytolis punkkuva, mutta pittää ettijä sile sopiva paikka aukastavaks. Eikait se pilhaammene, vaikkei tuota lähipäivile avvaiskaa. Paraneekhan tuo vanahetessaa...

Tukikohasta taas vuojen päästä Tuntsahaukkuja järjestelemissiin tähä.


maanantai 9. lokakuuta 2017

Lehti lähti ninko kuppa sieltä jostain.

Eipä siinä sitten montaa päivää tarvinnu lehtipuijen lehtiä ilimasta laskija, kunnet jo kaikki löyty maasta. Vaikkei ole ees tuullu. Ei loista Tukikohan iltahämysä ennää yhtäällehtee. Alakaa olleen niitä aikoja, että paiskaa lumija maahan. Muttei haittaa. Tempasin Leksuksen alle tänhään Hakkakasit, nin satakoot vaikka vanahoja akkoja...


Tukikohasta pihasiivouksija talavenalta pikkuhilijaa alottelemissiin tähä.

Kielletyt perkolaattorit.

EEUU kiels käyrät kurkut, mutta veti sittettakas. Nyssaa taas kurkku olla käyrä.

Perkolaattorisäännöt onnyt niilä hampaisa. Ninko tiijätte, nyjjos ostaa kahavinkeittime kaupasta, nin sillä ei oikeestaa tehe mittään. Ei ainaskaan perkolaattorila. Vanahammalliset perkot saatto pittää päälä nimmonta tuntijako halus. Ja siinei menny kahvee ees muutako paremmaks, kunei se pääse ilimottuun. Ja keittäisä se oikeesti kiehuu ja assuu sitten valamiina seittemäsäkymmenesäviijesäasteesa. Nykyset EEUUsääntöpannut sammuu hetkohta, kukkahavi niilä kiehahtaa. Ja samontien alakaa kahveejjähtymine. Semmonempeli ei vetele. Ei ainakaa Tukikohasa, misä päiväaikaan pittää aina olla kuumaa kahavetta pannusa.

Onneks löysivvielä Torilta yhemmyyjän, jolloli kaks entiaikasta perkolaattorija myynnisä. Lahesa. Ja onneks sattu olleen muuvan Perkolaattori-Pentti tulosa Naruskale Lahenkautti mettile, nin sain ostettuva perkolaattorit kurriiripostiin. Pentti tuli Tukikohtaan perkot sylisä ja luovutti net Ukale. Sejjäläkiin se muuttu taas Lintu-Pentiks.


Kumpiki vanaha meillä uus perkolaattori toimii ninko unelma. Pienemmäsä vehkeesä on oikeen vanahanaikane johtokuumennus, eikä siinole mittäävvalova ees ilimottamasa ja hällyyttämäsä mistää. Se ei haittaa. Johantuon näkkee, että jos johto on kiinne, nin sillon se on päälä. Ja toisesta isommasta näkkee valosta, että son päälä. Ja kahave pyssyy kummassaki kuumana. Ja hyvänä. Juhulamokka, se pannukarkijasta keitetty.

Nyppärjätään täsä talosa jokuvuos etteempäin. Perkolaattorija onnyt nelejä kappaletta. Ja net kaikki on siltäaijjalta, kunei EEUU ole vielä asijoisa päässy sössimää. Ihime, että tämmösijä vanahoja käytettyjä saa vielä ostaa iliman linnatumijova.

Tukikohasta kahavenkeittoon pikkuteräksiselä nätilä pannula lähtemissiin tähä.




perjantai 6. lokakuuta 2017

Metsä antaa kohta kaikkea.

Siriortsan suunnilta saattaa metsässä kulkevien reitille näemmä sattua mitä vain. Kantarellit eivät nimittäin tällä seudulla ole lainkaan vakituinen esiintyjä, päinvastoin. Viime vuoden syksyllä yksi metsämiesten ketju törmäsi kantarelleihin Karhutunturin etelärinteillä. Siinäpä ne Tukikohtaan kantautuneet tiedot tästä etelän herkusta sitten onkin lueteltu.

Siriortsan kantarellit odottavat nyt riistapadan kastikkeeksi muuntumista Tukikohan keittiön honkapöydällä. Nam.




Tukikohasta koordinaatit ylös merkkaamisiin tähän.