Vuosikertalonkeroo. (2805)

Täsäkunommenneilläsä jonkullaine inventaarijo Tukikohasa, nin kaikkee löytyy. Neljävvuojenikänen Pikku-Kerttu kunoli täälä viikompäivätsitten, nin laatikkokasoja ja erilaista roinaa kattellessaan oli Mummultaan kysyny, että tääkö on sitä maallista...

Mummu tietenki oli vastannu, että tää on justiisa sitä. Lapsen suusta tottuus kuuluu.

Eilen tuli tuolta asunnompuolelta jonkun kaapin syöveristä vastaan erikoisempata tavarata, jota täsä huushollisa talovväki käyttelee tällä hetkelä nollatoleranssila. Löyty lonkeroo, tuota suomalaistensuosimaa harmaata litkuva, jokei koskaan kuulunu ommiin suosikkialakahooleihin. Parempi puolisko sitä saatto joskus latkija. Valakoviinijä ei ole löytynny, mutta minäpä olenki oman ossuuteni maalimanviinoista jo ryypänny.

Kahta lonkkupullova tutkittiin sevverran korkkija aukasematta, että miltä aijjalta mahtavat putelit olla. Päiväys oli 11.4.2008, joka lie valamistuspäivä. Siitähän son heleppo laskee alakoholittoman aijjan  pittuutta emännälä ja itelä, viitisentoista vuotta. Aika mennee ninko iltamisa...

Paranookolie vanahetessaan, ninko viini. Saattaa jäähä ikkuiseks arvootukseks.

Mennäämpäs toiseen asijaan. Lumimäärään Naruskala. Eilehhän tuota pukkas vissiin jokapuolela Suomee paljollaisesti. Tääläkin sato, mutta myös kova etelävinkka lennätti entistäkin, jokon pehemosta pinnasa kuimpumpuli. Aamumittaus selekeelä kelilä vuorostasa anto lahajomattoman tuloksen 89 senttijä. Metristä ei siis kovinkaukana olla.

Met täsä emännänkans jatkama maallisen inventointija ja samala teheme ison kevätsiivouksen rättikerräykseen ja myös jätesäkkilöihin. Vaateppuoli ainakimmulla on ostaisa vissiin ollu halapaa laatuva, jokon vuosijen varrela kaapisa kutistunnu. Lähetän pienemmile miehile...

Tukikohasta aurinkopäivää oottelemissiin tähä.

Saunaremppaa. (2804)

Tukikohasa ei saunaremppaa tarvitaa ainkhan parriinkymmeneevvuoteen. Ninko paikalakäyneet tietää, meillon Euroopan paras sauna tuola alakerrasa.

Tämä saunatalakoo ommenneillään Rovaniemelä. Kasperilla ja Raisala on siellä sijotusasuntona pikkunerrivitalompätkä, jossa remppa on märkätilojen osalta tekkeilä. Sielon käsiparista muutamasa hommasa apuva, jotenka olejjoutanu heitä sinne autteleen. Hyvät katkomavehkeet kun on, nin apuvoimat nopeuttaa.

Panelija ollaitettu saunanseiniin ja maanantaina siirrymmä pesuhuonemmpuolele ja toiselakäjelä rakennamma vielä lauteet mustampuhuvaan löylyhuonneeseen.

Hyvä sielon vuokralaisela saunova ja pesseytyvä tuliterisä vesieristetyisä tiloisa. Ensviikola valamistuu...

Tukikohasta vaihteeks lapsostenketterien kans viikolloppuva viettelemissiin tähä.

Tukikohan kampsukemut. (2803)

Enteileekhän harvennu kirjotustahti tulevaisuuvesta jottain. Tiijä häntä, mutta aihheet on käynyvvähä vähemmiks, kunon kymmenenvvuotta kirjootellu plokijuttuja tavallisempienistä aiheista.

Onneks kuiten joskus tapahtuu Tukikohasakin semmosta, mitei ennen ole tapahtunnu. Kyläseuraa siiton kiittämine, että sen aktiivit Tarja ja Mari ja muut vielä jaksaa koittaa puhaltaa kokkoontumissiin elova.

Kerräänty tänne kolomattakymmenettä syömämiestä. Reilut neljäkytävuotta piti Ukka Matimpoijjankin Sallasa asuva, ennenkö ensmääsen kerran syömälautasela olit annos kampsuja puolukkahillola ja potuila. Tais siinä ripsaus olla sipulivoisoossijakin, jokon kuulema pakollinen täsä evvääsä.

Muutama kuva kerty kampsuevväällaitosta. Perusainekset kampsuisa on ruisjauho ja porovveri. Niistä Tarjala oli köökisä astijasa letummuotosija pikkulevyjä, joita hän keittelit tunteroisen hellala vissiin ossuuskunnanvveessä. Vaati kuulema tuommosen käsittelyn, että niistä lättylöistä tullee syömämiehele sopevampehemosija ja kuohkeita.

Ruokasaa evästä soli Ukankimmavummukkaan. Veriruuvat sinälläsä on aitova luonnontuotetta, jotenka miksettei semmosta laitettas ja syötäs. Kaikki porosta lautasele, niihhänsen pittääki olla.

Tyytyväisejja kylläisennäköstä porukkaa poistu paikalta, eikä kukhan ollu huonolatuulela lähtiisä, vaikkei Iivo kuuvettasijjaa paremmin hihtokilipailuisa pärjännykkää. Hyvä ruoka, hyvä mieli.

Tukikohasta kuntopakkasija turhaan oottelemissiin tähä.

Hirvet kartalla. (2802)

Jokuaikasitten helikopterimiehet laskeskelit hirvitihheyksijä Sallasa ja naapuripitäjisä. Nyton kuvat jaettu hyötykäyttöön mettästysseuroile ja muuvallekkin hirviasijoista päättäville.

Siitäpä itekkukanenkivvoi laskeskella, että onko hirvitihheyvet hyvät vai huonot. 

Tukikohasta helemikuuta lopettelemissiin tähä.

Myyräntyöt kurriin. (2801)

Myyrämatilaiset on aikaslailla kekselijäitä elläimijä. Ja hyvijä kiipeilemmään. Sehän on olluttievossakin, että seinijäpitkin net kiipeilee ninko oravat, mutta että niijen kyntynen pittää hirvensarvessaki. Näytti pitävän, kun Kasperin kanssa pariviikkoo sitten kävimä huoltoretkelä Kallelasa. Kasperihan se hoksaskin, että hirvensarviset ovenkahvat liiterisä on joutunnu jyrsijöijen käsittellyyn.

Vähänaikaa siinä vuntsittiin, että mites torjutaan hyökkäys. Sittemmuistin, että mökilä on lirtampullosa retorttitervaa menneiltävuosilta Lapajärveltä. Aitoo tärpätitöntä tervaa, ykköslaatuva. Sillä Kasperi vetelit jyrsityt sarvennokat.

Nyt pariviikkoo myöhemmi näyttäissiltä, että myyrät on antautunnu torjunnaneessä ja jättänneet sarvet rauhaan.

Johannuot kesänpääle voijaan vejelä tervala ruskeeksi sarvet ympäriisä, jos net alakaa muista suunnista ovenkahavoja jyrsimmään.

Tukikohasta lauhaa helemikuuta viettelemissiin tähä.

Vanahat "vanahoja" pällyilemäsä. (2800)

Siiton jokuvuos aikaa, kun ittelä oli tuo sama päivä ajankohtaanen. Eimeillollu mittään tuommosija kommeita tanssiestyksijä juhlapukkuineen, ninko tänäpänä, kun meijänkin tyttärentyvär Hallahelinä on jo siinä iäsä ja elämäntilanteesa.

Ouluhallin lehtereilä oli kyllä tottuuvennimisä ihasteltavata pilivimpimmein, kun parisattaa lukijon vanahaa tunnihheiluivat tanssilattijala. Oli askelet opeteltu viimesempääle. Oli aihetta läpyttää käjet punaasiksi...

Näteitytöi kuin pairannapei ja suoraryhtisijä miehenalakuja. Noista josei verommaksajija ja meile eläkkeemmaksajija tule, nin ei kenestäkkään.

Tukikohasta valovvoittamista havvainnoimissiin tähä. 

Ihistellee komijasti. (2799)

Eitule nin kovin ussein kulettuva tuolta Siekakönkään ylitte Naruskajojen länspuolelle. Tännään kuiten pitkästä aikaa piti käyvä. Pittää aina vilikasta, miltä se jokimaamerkki näyttää, silläkun ei ole kahta samallaista päivää peräkkäin.

On sajellu lunta likele seittemääkymmentä senttijä kaikkijaan ja sitten on ollu muutama pakkasvuorokauskin nyt helemikuusa. Sillon sitä maisemaa syntyy, ninko kuvisa näkkyy...

Kattelin tuosa aikanikuluks neljäntoistavuojen ajalta oman Tukikohan sääaseman tammikuun keskilämpötilalukuja, kun joka puolela kerrotaan tänvuojen tammikuun olleen ennätyslauha. Nin se olikin, keskilämpötila oli -5,7 astetta kotipihasa. Seuraavaks lauhin vuosi on ollu 2018 lukemalla 9,9 astetta miinusta.

Kylymin tammikuu neljäntoista vuojan jaksosa taakseppäin on ollu 2016, jollonka keskilämpötila on ollu -18,3 astetta.

Josei tätä muuvalla huomaa, nin tuhannenkuutijon lämmittäjä huomaa puupinollasa, että ei ole paljoo polttopuupinot vajentunnu. Eikä oikeen kerkijä lopputalavestakaan, kunollaajjo menosa helemikuuta viikko. Maaliskuusa alakaa aurinkoarmas kiipeilemmään yöpakkastejjäläkiin jo semmosiin lukemiin, että paisteela on ehtoopäivät lussala.

Tukikohasta eelleen tilastoimissiin tähä.

Tarkka kontrolli. (2798)

Joku voi muistaa, että kertoilin täällä jokuaika sitten ylähuulesta, josta poistu tilapäisesti viheltelyominaisuus. Huuli sekä parani hyvin että ei parantunnu hyvin. Siinoli tuola huulipunarajasa semmonen välilä verta vuotava reikä, joka ei tuntunnu umpeuvan oikee kunnola sammaan tahtiin kuin koko noukkatoosan alta lähtevä pystyhaava.

Löinpä päivänämuutamana viikompäivät sitte ja rapiat kakspuoloset silimälasit nokale ja menin kunnon valosa peilin etteen. Siinä verevvvuotokohasa näky semmonen valakosempi pise. Otin teräväkärkiset pihit tai oikeemmin semmoset pinsetit, joilla näppäsin tuosta vaaleesta kohasta kiinni. Otekkun tuntu olevan harossi, nin vetelin pinsettijä varovasti ulospäin. Ja mites kävikää...pullahti sieltä reijästä semmosta kalastajallangannäköstä vaalijaa lankaa semmonen toistasentin pätkä.

Otin siitä papperinenäliinampäälä varmemmaks vakkuuveks kuvan.

Oma maallikkoarvijo on, että eihän se huuli voi kunnolla parantuva, josse joutuu tuommosenkanssa tappelemmaan sielä huulen sisälä. Poistamisejjäläkiin alako selekeesti turvotukset vähentyvä ja reikäkimmeni umpeen.

Toissapäivänä oli kontrollikäynti Rovaniemelä keskussairaalasa. Ultralla tutki mieslekuri kaulaa, muttei puhunnu koko aikana sannaakaan. Antovaan lyhhyitä käskyjä käännelä päätä sinne ja tänne ja löi vaseliinija ihole. Soli vähän kiusallinen tilanne, kun se lekuri aina välisä naputteli siihen konneeseesa, nin tuli ittellä mieleen, että löysköhän se jottain, vaikkei mittään puhunukkaan...Kuitenkikkun se oli laittannu konneesakkiinni, nin se sano vaan lyhvesti, että eipä sieltä mainittavvaa löytynny.

Pyyhin vaseliinit vai mitälierrasvaa oli pyyhkeeseen ja laiton paitaa pääle. Ja eikun seuraavaan osotteeseen Vilikkaan toisellääkärilluo. Se syynäili kaulaa ja suuta ja noukallimakalavoja tarkasti lamppu otallasa. Se oli hiukka puhelijaampaa sorttija ja kertoilit, että kun on löytynny tämmönen syöpäperänen kasvannaine, nin kotrolli onnoin kolomenkuukauven vällein ainakikkahen vuojen aijjan, että varmistellaan, ettei löyvy sammaa sorttija muuvalta.

Semmonehhan mulle soppii hyvin, kunei oikeen kiinnosta alakaa enempijä syövän kanssa temuvammaan. Täytyy sanova, että kyllä nämät systeemit Suomesa on tavallisehhyvälä mallila.

Tukikohasta seuraava kontrollija levollisena oottelemissiin tähä.