maanantai 24. huhtikuuta 2017

Riskireissuko talon katolle.

Täällähän ei kohta uskalla kertoilla riskijen ottamisesta ja ittesä ylittämisistä mittään, kuhheti tullee kovija kommenttija, misä meni pieleen. Tännään kävin kuiten korkian talon korkijalla katolla, kunen talavipakkasijen aikaan sielä käyny hoitamasa yhtä hommaa. Nysseon hoijettu.

Takalappeelta ei pääse lumet puttoomaan tikkaijen kahtapuolen ennenko joku käy ratkomasa tikkaat lumista vappaaks niijen molemmiltapuolin. Siinon semmonen pikkunen riski, että net tikkaat on aikaslailla paineesa paksullumen pyrkiesä nollakelilä ja lussalaollesa lähteen valuun katolta ales. Nin oli nytkin. Maasta sen näkkee.

Kiipesin tieten irtotikkahija pitkin kattotikkaijen kohalta ylös. Ja siittä sitten hissukseen konttailemalla harjale, mistä alotin lapijolla purkaan lumija pois. Tikkaijen yläpääsä näky, että kovvaa vetova on alespäin, kunnet yläpäät on vejelty täkkipulttiloilla harjan ylitte kiinni.

Tuli monesti sielä ylläällä ales kattoissa pieneemmieleen, että jospa net tikkaat nyt irtookin ja lähetään ales niijen ja lumijen mukana, nimmihinkähä asentoon kannattas yritellä laskeutumista maaha. Ninko savolaiset sannoo, ei se pitkä puttous, mutta äkkipyssäys.

No eihän siinä tieten kuinkaakkäyny. Paitti, että nyt net lumet pääsee sieltä valumaan ja kattotikkaat pelastuu. Kuhan vaan tulis semmoset lämpöset, että lähtisvät. Ennejjuhannusta.


Tukikohasta torumisija muiltaki kuin eukolta kuuntelemissiin tähä.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Mää vai?

Kuulin tosa raatijosta, että emmuka ossaa haukkuva...

Molen päättänny, että syksylä alotan lintuhaukut. Olempirruuttani jättänny haukkumatta tänneasti kymmenevvuotta..Heh.


Tukikohasta virnistelemisiin tähä.

Kolmen keklun timpermanni.

Puukko viikossa syntyy Tuoremaassa, jos kunto Vasaralla tällaisena kesään kestää. Hiontapöly tekee Artolle toistuvasti tepposiaan varsinkin, kun kylmemmillä ilmoilla ei voi mennä ulos hiontoja tekemään.

Tuppien ja puukkojen laadusta ei mestari tingi. Hyvä tulee vaikka hitaamminkin ja tärkeintä on, että hyvä olla pitää. Siinäpä mallia taas kerran, miten puu, metalli ja nahka mestarin käsissä taipuu. Taideluomaa, sanottaisiin Haukiputaan suunnalla.








Tukikohasta postipakettia pakkailemisiin tähän.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Repolainen näimmä asettunu taloks.

Son tuo iso komija repolainen ottannu selekeesti tavakseen kiertää haukuttamassa meijän Rihlakoiraa aamuyön tuntijen aikana. Ja ompa sitä nähty täsä jo illansuusakin.

Tullee pijettyvä tuota telehvoonija vanahasta muistista yöpöyvälä aina nukkuisa. Enkä saa siitä semmosta värinäilimotusta sähköpostiviestistä kytkettyvä pois, jotenka joskus siihen hurahukseen herrää, jos se sattuu kuorsausvetojevvälliin. Viimoyönäki tuli neljä hurahusta.

Repolaisella on mitä ilimeisemmin näläkä. Ja saattaahase kait kiimasa olla koirastaki kiinnostunnu, tiijähäntä. Rihla kuiten alottaa haukkumisesa aina sammoihin aikoihikkun viestijä pukkaa. Viimeyön kuvviin repolainen on päässy koko kommeuvessaan...



Nuot riistakameran kellonaijjat on sekasi kun seinäkello. Setaas johtuu siitä, ettenoo käynny kääntelemäsä kellova oikijaan aikaan, kunon jokapäivä ollu nuot sähköt poikki nelisentuntija tämän surullisenkuuluisan sähkönsiirtotoimittajan hommijen takija. Täytyy käyvä rukkaamasa kello nyt, jos niijen urkko on valamis. Vaikkei siltä ihannäyttänny pensareisula tännään.

Tuo repolaine ovvähän hankalasa välisä nyt. Mullon tievosa muutamaki mettämies, jokka losauttas sen enstilasa päiviltä pois. Ei vähiten oma poika.

Pittää miettijä. Tukikohasta tähä.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Naruskalle kesäkelit parisa viikosa.

Luonto on ihimeellinen. Kaheksankytä senttijä ollunta maassa nyt, mutta kesäks muuttuu yhelä heilahuksela. Wanaha Kansa tietää. Puoletkuut peipposesta.

Oli se satavarmana peipponejjoka värjötteli aamula tuiskusa tuosa pihapuusa. Mummu sai onneks evitenssijä kamerala, ettei taas Ukkaa valehtelijaks haukuttais.


Äkkiseltään vois sannoo, että peipposella ei täälä liikaa evästä tällähetkellä ole. Lauluva ei vielä kuulunu pihapiirisä, eikä tän ukkopeipposen viserrys varmaankaa akkapeipposelle asti vielä kuulus, vaikka ukko lauleliski. Täytyy toivoo, että selevijää hengisä lähiaijjat, sonnimittäin täyttä talavija täälä.

Tukikohasta ei kahevviikompäähänkessään uskomissiin tähä.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Jokapaikan Reetta kävi kylässä.

Meilloli pitkäperjantaina mukava vieras täälä Tukikohasa. Jokapaikan Reetta oli saanu jostain vihijeen tulla Naruskan kairaan kattelemaan elämää mettässä. Ja soitti Ukalle parija päivää ennen ja tuli kans, ninko lupas.

Nysse Reetan reisu tullee ratijosta tulevana lauvantaina puolempäivänjäläkiin. Tuosson Reetan asiajasta tekemä puhvijuttu Yleareenasta. Linkin kautti voi juttuva kuunnela lauvantaista lähtiin, eli klikkaseppas Jokapaikan Reetta -juttu .

Siinähämmyö "luonnollapset" Reetta ja Ukka posseerattaan kommeesti meitin ruokasalisa...


Ratijotoimittaja ossaa tivistää ihimisen elämästä ison osan muutamala lauseela. Reetta raatautti Ukkaa ennen mikrohvoonijen esille ottova ja kyseli ninko kuulustelusa, että mitä porukkata ootta. Tuosa se olennaine on sanottu muistiinpanoloista. Lyhvestä virsi kaunis.

Lainasin Ylearreenan sivulta:

"Vaikka Ukka ja Pirjo Santala asuvat monella mittapuulla mitattuna kaukana ihmisvilinästä ja melskeestä, ei heillä tule Sallan Naruskassa juuri koskaan hiljaista tai yksinäistä, sillä he pyörittävät entisen kyläkoulun tiloissa retkeilymajaa. Ukka on eläköitynyt entinen poliisi ja Pirjo työskentelee edelleen myös tekstiilityönopettajana Sallan kansalaisopistossa. 80-luvun alussa Helsingistä Sallaan muuttaneen pariskunnan liikenevä aika menee hiljaisuutta ja rauhaa etsivien matkailijoiden kanssa touhutessa. Retkeilymajayritys on heille elämäntapa. Reetta Arvila on tällä kertaa Naruskassa tutustumassa matkailuyrittäjien arkeen".

Tukikohasta ihammielenkiinnola tähän.

Kiittämätön ihiminen.

On sitä itekki lopultaan ihankummaline ihimine. Varmaammuijjenki mielestä ja varsinki, muttako alakaa ittestäki tuntuun siltä, nin sojjo jottain.

Ei muista kiitellä korkeempija voimija terveestä päivästä ja terveestä rupista. Ei varmana, ennenko taas tullee muistutuksena helevetimmoiset kipiät paikat ja onkelmija kohta kaikesa. Ninko ensivvaan ihampikkusen, mutta sitten muutamasa päiväsä pikkukipu muuttuki aikas isoks. Polovi. Eri polovi kusse, jota se yks tohtori rivaatisti aikannaan räpläs. Ja jota Ukka sairasteli tosissaavvuojen ja toistaki.

Tää on oikia jalaka. Jase kippeyty, nimpätietenki, anopihhakureissulla. Sillei kyllä ole tän asijan kanssa mittään tekemistä, mutta silläpä onkimmerkitystä, että joutu ajjaan autova helevetimmoisesa lumituiskusa, jollon ei voi jalakaasa leppuutela vakijonoppeuvensäätimelä, ninko Ukka ruukaa tieten tehhä pitkilä matkoila muuton. Ja toinejjuttu tieten seki, että kummatkanteko oli hittaampata, nin tauvot olit lyhvempijä. Ja nimpä se polovi otti siitä reisusta itteesä.

Elähämmittään, solijo paranemasa, kummyö velipoijjan kanssa innostuttiin puhistamaan öljykattilata. Siinä hommasa Ukka käväsi polovillaan semmosessa hiukka hankalasa asennosa, kullaitettiin polttimova takas saranoillee. Siittä se poloven ulukosyrjäsä alumpittäin ollu pien kippee paikka lähti levijämmään lumpijon alitte poloven toisele puolele. Ja vaiva ylty eilempäivälä, kuppiti tehhä hyväntekkeeväisyyshommija, kukkäytin Vasarata kirkola saunasa. Ninko noijjokakeskiviikko. Emmeinannu huonojalakasen puukontekijämperäsä ennää kaupasa pysyvä vauhisa ja kotijokku tulin, nin emmeinannu ennää päästä autosta pihale.

Eikä siinä vielä kaikki. Huolimtaon ja rementikkoku on, nin empöljä täytättänny liiteriin koivuhalakoja velimiehelä, jokon vanahempi, mutta tiukemasa kunnosa kumminä. Se lähti pois eilissäaamuna. Vei anopinki mennessää.

Konkoilin autolta halakopinole ja lavoin kärryyn koivuva. Tuli aikas iso kuorma, mutta se onnistu kuiten kaatummaan halakokellarin lunkasta sisäle iliman isompija onkelmija, kuvvarroin liikkeitäin. Toisen kuorman kans käväs sittejjo huonommi. Soli samankokone ekan kanssa, mutta viimeselä vajjaala metrilä enne halakoluukkuva kunolin nostamasa kottarista aisoja ylös, nin poloveen sattu nin saatanasti joku väännähys, jollon kimpos halakokärryt halakonneen päälleen luiskaan ja samala kaato toisenniistä kahesta lootulunkasta varottamati ales. Ja seku paukahti petonireunaa vasten, nivvarmasti lähti hetkeks kuulo korvista, kuttärykalavot melekeen pullistu päästä ulos.

Sinnittelivvielä toisenkillunkan kiine ja varmemmaksvakkuuveks kävin itkukurkusa lattaamasa puut pessään alakerrasa. Polovi oli pelistäpois.


Ehtoola soli polovi sittetturvoksisa kauttaltaa. Eimuutako yliannoksela tulehuskipulääkettä tultii yönyli. Nyton pakko ottaa iharrauhasa ja levola, ettei tarttis lähtee oikeeta lekurija itehhoijjon sijjaan ettiin. Alakaa pikkuhilijaa muisti pallautuun niistä ajjoista, kuppolovet olit kunnosa...

Tukikohasta sähkökatkoksiivvalamistautumissiin tähä. Ja leppoon.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Sähköhhintarosvous osataan pohjosessakin.

Ommuuten pitäny usijampaan  kertaan kirjoottaa tästäki asiajasta, mutta enoo saanu aikaseks. Tai josoon kirjottannu, nin kertaus on opintoin äite. Nyssevaan tuli taas mieleen oikeen kunnola, kurrupesivat tuosa muutaman kilometrimpääsä rakentelleen ja korjaileen sähkölinjaasa nää paikalliset siirtotoimittajat. Joku ilimajohtotyö son kysseessä ilimotuksemmukkaan paikallislehesä. Soli tieten jääny lukemata, kunnäppäsivät aamula yheksältä sähköppoikki. Tunnijjäläkiin kilhautin, mikä mahtaa olla aikataulu, nissanottiin kakstuntija aamupäivälä, sitte tunti sähkövä ja taas kakstuntija pulestapäivästä etiäppäin poikki. Ja tätä sammaa tahtija koko viikko perjantaile asti. Vallassaa, kusen tietää.

Kävi tosa tännään muutama kahveevieras jostakin etelämmästä. Tuli puhheeks, että keitimmä justiin tuoreekkahavit, ku äsken oli sähköppoikki neljä tuntija. Nää mökkiläiset oli lähtenneet mökiltään kelekkaileen ja sannoivat ihimetelleesä, kunei sähköppellaa. Selekishä se asija, kunnäytin heile lehti-ilimotusta. Het sanoit heti, että heilä tullee telehvooniin viesti aina tämmösistä katkoista etukätteen. Meillei tule, tuumasimmää, mutta ilimottaa net lehesä.

Tuli sitte puhheeks sähköhhinnat. Het on jottain karuna-asijakkaita. Son kuulema semmonen virma, että nostellee nuita siirtohintoja aikaspitkilä harppauksila. Olemmääkin tainnu asiajasta uutisija joskus kuulleeni.

Kerroinki nuille immeisille, että vajjaat kymmenevvuotta sitten alloin ostaan sähkövä Vaasansähköltä, kunnet keittää sitä meriveestä ja myyvässitte halavala kaikile. Ulukomuistista muistelin heile semmosta, että net siirtohinnat oli noina aikona kolomasosavverran nuista mittarisähköhhinnoista. Ja varsin kaivon nyt kirjanpivosta laskut vuojelta 2010. Mittarilasku oli toisesta mittarista sillon 194,42 €uroo ja siirtohinta 61,85 €uroo. Ja varmemmaks vakkuuveks toinen mittari vielä, josta mittarilasku Vaasasähkövirmale 221,89 €urova ja siirto siitä mittarista 85,00 €urova.

Tänäpänä huhtikuulta nuot samat vertailuluvut on ekamittarista 120,92 €erova ja sen siirtohinta, hupsvaan 172,98 €eroo. Ja varmemmaks vakkuuveks toisemmittarin vertailuluvut 128,53 €urova mittarimaksu ja samasta siirtomaksu, hupsista 182,62 €erova.

Elikkä tää siirtomaksullaskuttaja meilä Koillis-Lapin Sähkö OOYY on ihavvarmasti seittemäsä vuojesa työntänny karvasekkätesä mun lompakkoon ja kerrää nyt ittelleen samasta asijasta enempi rahhaa kun siitä vanahasta virmavvaihtamisesta aikannaan hyövyin, seittemänsattaa €erova nettona vuojesa.

Näilläkää näijempäivijen sähkökatkoila ei toimitusvarmuuvele tapahu isompija ihmeitä, kunei niitä kaapeleita vejelä kun uuvestaan sinne ilimaan, eikä maaha, ninko Ruåttisa paljolti on tehty. Ja meijän kairasa on tällä siirtovirmalla vähähhelevetisti semmosta korjausvelekaa, että talojohtoja mennee semmosten ryteikköjelläpi, että maurimyrskyntapanen kun tullee kohale, nin mennee sähköö poikki sieltä ja täältä ja vielä sieltäki. Ja ihavvarmasti.

Tars varmaan perustaa sähköpuolele samallaine ihimisten puolustaja ku on vaikka verommaksajijen keskusliitto. Täälon näisä asijoisa isompi mätäpaise. Jason koko Suomesa etelästä pohjoseen ja takasin. Prkl.

Osija sanottavasta sannoin ja lissää tullee taas, kuhan sormet uuvelleen alakaa syyhyvämmään.



Tukikohasta seuraavaa sähkökatkova oottelemissiin tähä.