lauantai 23. syyskuuta 2017

Ruska loistossaan kuin satu on...












Tukikohasta tähän.

Kaheksamminnuutin ruskaretki Tuntsale.

Jokei kerkijä Naruskale ruskaa tällevuojelle kattomaan, nin jonkullaiseen ruskatunnelmaavvoi päästä kotisohvallaki, kukkattelee Mummelin ruskaviteon Tuntsalta. Son kuvattu eilissäpänä. Ruska on täälä tässä ja nyt, eikä syyskuun kymmenes, ninko ennen.



Tukikohasta ruskaa ikkunasta kattelemissiin tähä.

Iloisina aamusumussa.

Tukikohta heräsi lauantaiaamuun sankan sumun ympäröimänä. Ei haittaa, tuumasimma Mummelin kanssa. Nimittäin aamulla tasan klo 7 reikäreikä starttasi neljäs ja viimeinen Helsingin Steinerkoulun ryhmä postilaatikolta vasempaan, eli kohti etelää. Kotia kohti.

Tarpeeksi varhain kun nuorison messinkikellolla kalistelee hereille, niin illalla laaditun aikataulun mukaisesti starttasi Maanteiden Kuningas, Herra Helminen Greelinen vihreän linjuriässän maantietä nielemään.

Mummu ihmettelee kuulemiaan hyvänhuomenen vastatoivotuksia nuorisolta. Sieltä kuului useammasta sängystä varttia vaille kuusi joku fak. Se on varmaankin huomenta ruåtsin kielellä...

Metsästäjien vuoro on seuraavaksi. Ensimmäiset laskeutuvat jo täksi ehtooksi ja huomenissa lisää. Jos kelit säilyvät aamuisin kuvien mukaisina, niin kiirettä ei metsään varmaankaan ole. Eikä lintujenkaan vuoksi, kun niitä ei täällä liioin näy. Rauhallinen syksy tulee olemaan ainakin pyssynpaukkeen suhteen.

Laitan myöhemmin viikonlopulla muutaman hienon ruskakuvat eiliseltä Tuntsaretkeltä. Katselkaa siihen saakka sumukuvia tuoreeltaan Tukikohan pihapiiristä ja Kallelan ruskarannasta.



Tukikohasta kevyesti ottamisiin tähän.

torstai 21. syyskuuta 2017

Tietokone tuli puukkomestarin talloon.

Muistaneva jokku, kun aikanas kertoilin puukkomestari Vasaran kännykästä. Nytoli aika siirtyvä pykälä etiäppäin ja siirrelä yks kansalaine lopullisesti tietokoneaijjalle. Siinoli kans muutama ärjähys vastasa Ukala, että ei ikuna. Mutta sitkee käännytys palakittiin. Viimestään siinä vaiheesa anto Artopoika liekaa, kukkerroin sille juutuubista, misä oikeen viteoilla kertoillaa puukontekkoon uusija niksijä. Tännään alakao läppäri pelittämmään uuvesa kämpäsä. Ja saatii nettiyhteyvet pelittämmään sen ensalakuun riivatun älytelehvoonin kautti. Ja saa surhvata vappaasti samala parilakympilä kuusa, mitä puhelimesta on vuojempäivät maksuja maksellu.

Voisimmuuten suositela usijammalekin immeiselle tämmöstä tavallaa hyväntekeväisyyshommaa, jolla pijämmä syrjäytymisvaarasa olevija immeisijä pinnala. Eise nimpaljoo kustanna. Tietokonneen saa oikijasta paikasta muutamala kympilä, ja kaikila jää aina soivija pelijä pois käytöstä, kuppittää uuvempata ostela. Ja voisse Pernerimmuija virkasa puolesta kehitelä jottain semmosta, että ei rakenneltas pelekästää huippunoppeeta verkkova koko Suomemmaaha, vaallaitettas talakoota pystöön sitäkivvarten, että saatas immeiset näijen verkkojen käyttäjiks.

Sais liikeneviestintäministeriki jottain alotetta läpitte, ettei sitä aina naurettas pihale esityksinneen. Suomesa mennään nimittäi näisä asijoisa Ukammielestä perse eelä puuhun. Valokuituja vejellään pitkimmettijä ja neljäkeetä pukkaa kohta kaikki tolopat, mutta vanahukset ja maahhilijaset pyssyy asijoijen ulukopuolela...

Ja turha on kenenkäättulla ainakaa Ukale väittään, ettei vanahuksile kannatte alakaa internittijä opettammaan ja syöttään. Anopile laitoimma aikannaa kaheksankytävuotislahajaks konneen, vaikkei tuo ollu ikinä tietokonetta kunnola nähänykkään. Nyt kasikasina surhvailee ninko aikapoijjaat ja keskustellee wotsappiloila ja sähköpostila kaikkijen kansa ja liikkuu naamakirjanki puolela paremminko moni junijori. Eikole syrjäytymisestä pelekoo.

Tuoson muutama kuva puukkomestarin uuvesta huushollista. Ja uuvesta yhteyvenpitokonheesta, josta tännään oli ensmäänen neljäntunnin sessijo opetuksemmerkeisä. Kaks tolloo vastakkai, kunei Ukkakaa mikään riikki näisä tietokonehommisa ole. Jottain tiijän kuiten.



Uuven kämpän yhteyvesä mestarila on puukontekkoon sovelijas pikkuhuone, eli oikija verstas. Nytovvaan vaarasa, että nettihommakkiinnostaa enempi, mutta virreystila säilyy. Jason se tärkein juttu.


Tukikohasta seuraavata oppituntija valamistelemissiin tähä. Iteopiskeluva Kotalankyläsä silläaikaa.

Naruskalle ja Tuntsalle merkittäviä suojelualueita.

Yle uutisoi eilen  uusista suojelualueista Suomessa. Asia koskettaa merkittäviltä osin Tukikohan "reviiriä", koska meille Pohjois-Salla on sen asukkaina tietenkin sydäntä lähinnä.

Uutisteksteissä puhutaan tietysti Vuotoksesta ja muista puhujapönttöalueista, mutta meitä kiinnostavat Sorsatunturin ja Joutsitunturin ympäristöön sijoittuvat isot alueet, eikä huomiotta jää myöskään Saihoseljän alue.

Linkki uutiseen löytyy TUOSTA KLIKKAAMALLA.

Toivottavasti ei käy niin, että suojeltujen alueiden ulkorajoja myöten alkaa kirves käymään, kuten aikanaan tapahtui esimerkiksi UKK-puistoa perustettaessa...

Tukikohasta tämmöisestä suojelusta tykkäämisiin tähän.

tiistai 19. syyskuuta 2017

Ruskaa, muttei pakkasessa.

Vanhan ajan Lapin kesä tuo ruskan parhaisiin väreihinsä vasta nyt, kun kahdeskymmenes syyskuuta on käsillä. Hauska syksy kaikin puolin, kun hillaa saa poimia vielä korpijängiltä, mustikat ovat makeimmillaan korkeilla tunturinrinteillä ja mitä kaikkea muuta vielä ehditäänkään nähdä.

Neljäs Steinerkoulun leirikouluviikko on aluillaan. Ruotsinkieliset ovat hiukan aiempina vuosina kärsineet viimeisestä viikostaan niin, että ruska on ohitse, eikä joinakin vuosina rännänräimeeltäkään olla vältytty. Nyt kuitenkin suomenkieliset kolme aiempaa ryhmää eivät nähneet ihan parasta ruskaa, vaan se on tässä ja nyt pienemmälle ruotsinkieliselle ryhmälle.

Maanteiden Kuningas Helminen on kuljettajana tälle ryhmälle. Tutut ovat hänelle päiväohjelmat noin viidentoista vuoden ajalta.

Tänään yritti kovanpuoleinen koillistuuli repiä puiden lehtiä maahan, mutta yllättävän lujassa tuntuvat ne olevan. Joistakin koivuista voisi jopa ajatella vihreän vastan tekoa. Vai kokeilisikohan kirkkaan keltaista...

Viidennellä Tukikohdan syksyryysisviikolla saadaan tänne vieraiksi Aalto Yliopiston iso ryhmä, joka sekin päässee ennakko-odotuksista poiketen vielä näkemään ainakin rippeet Naruskan poikkeuksellisen komeasta ruskasta. Tukikohtakamera kertonee osaltaan, mitä täällä pelataan, kuva tältä syyskyyn yhdeksänneltätoista aamupäivällä.


Tukikohasta vapaalla parinkymmenen koulukkaan ryhmän kanssa laskettelemisiin tähän.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Kolomisenkytä killoo korpihillaa läks varkaan mukkaan.

Ei oo vanahivvelimies eukkonneen varmaavvieläkään toipunnu viikontakasesta potkusta vyörajan alapuolele. Täälon Lapisa ikiaikane tapa säilytelä hilloja kylymisä tunturipuroloisa ja hetteisä sillon, kunei olla kylymijöijen ja jääkaappijen äärelä. Ja niitei Tuntsala Peuratunturimmaastosa liijon käytettävisä ole.

Sinne net hillat muutamaan purroon asijammukasesti oli sankkoihillaitettu. Ja oottamassa tieten kerrääjääsä sittehhakemaan net, kullähetään maalikylliin.

Olit naamat aikas pitkälä, kunei hillat ennää säilöpaikassaa olleet, kunnet niitä lähtöpäivänä hakkeen menivä. Eikä net siitä kuulema ole voinukkaa kennenkäämmuun matkaan tarttuva, kuin oikijan epärehellise ihimisen matkaan. Ei oo perkele ennää milläämmittää välijä. Siinon rikottu vihireeseen kirjaan painettuja lakiloita törkeimäsä muovosa, ja varsinki vanahoja ikiaikasija Lapillakeja.

Melekeen vois olla varma, että sille hillarosvole tullee vielä vaikeuksija elämäsä. Isoveli valavoo tämmöset asijat ja Ukkaki laitto varmemmaks vakkuuveks jo Pyhäpietarin konttuuriin semmoset viestit, että paratiisile johtavija ovija on turha kolistela. Laitetaan ninkuumaan paikkaan kärventymmään, että huuto pääsee. Ja maanpäälisesä elämäsäki tulle vielä kantoja kaskeemperkele.

Tukikohasta näin on näkyleivät. Ja noitarumpuva seinältä irrottelemissiijja karhunkyrpäluita kiillottamissiin tähä.

torstai 14. syyskuuta 2017

Ruska 2017.

Kolmas Steinerkoulun ryhmä alkaa tulla reissuviikkonsa loppuun. Matka Helsinkiin alkaa perjantaiehtoolla. Torstaipäivän saivat nämä kulkijat kuustoistavuotiaat nauttia Naruskan ja Tuntsan ruskaloistosta, joka alkaa olla parhaimmillaan. Kuvat sen parhaiten kertonevat. Kameran takana nykyinen vihitty vaimoni...





Tukikohasta ruskasta nautiskelemisiin tähän.