sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Ja sittemme ryypättiin.

Orpo olo on ollu kolomevviikojjäläkiin, kunei ole ennää lapsosten hyörinää, eikä suita ruokittavina. Nooh, lapsostejja lapsosten, kulukijoita kuustoistavuotijaita, eli melekeen aikasija. Mutta kuitenki täälä hiukka meitinki vastuila kaukana vanahemmistaajja tyttö- ja poikaystävistää. Jos niilä vielä semmottija on, ei meilä ainakaa nuisa vuosisa...

Seittemältä lauvantakiaamuna laitto Kuningas Heleminen vilikun vasemale meijän postilaatikola. Ja nokka kohti etelätä. Näkemiin ja uusijen joukkojen kans tapaamissiin taas tulevana vuona, jos eletää. Taitaa olla kohta viijestoista peräkkäine syksy Helssinkin Steinerkoulule.

Mummeli oli tieten maalikylisä käyvessään ostannu kuohuvata. Soli semmosevvuoro ehtoola eile saunajjäläkii. Hyvvää son tuommone mustaherukkaliemi, vaikkei siinä alakoholista mittään tietova olekkaa. Eikä tartte, ninko tijätte.

Ja hyvät oli ehtoola nukkumaammenorituvaalitki. Ukkaa närästi nimmaanperkeleesti. Eisollu se marjakuohuliemi yksinnään, vaammyö vejeltii naamaan illansuusa suolaläskiin tehty poronkäristys ja semparina kermala höystetty imeläpuikulaloora. Oli makosata sekki, kunei liijon ole rauhasa syyvä saanu pijempään aikaan. Ja jäläkiruuvaks tieten eelliseltä ehtoolta kermavahtomarjarahkaa, hyvvä seki.

Ei auttannu tuplasatsi neksijumija, vaan piti puoliltaöiltä hyökätä köökkiin ettimään ruokasuutaa. Ja löyty. Pari ruokalusikkata sitä naamaan vesilasisa. Vielä yks ylianosneksijumi ja sitte taas varovasti koittaa vaakatassoon. Tunti siinä meni, ennenko uskals sähköpatjaa sevverra alemmaks laskee, että pysty kokkeileen vettää nahat silimile.

Eikhän tuo ala lokakuusa helepottelleen. Tars nimittäi mennä kursituttaan suolemmutkaa jostaki tuolta ruokatorvesta sevverran kirijämmäle, ettei pitäs sejjäläkii närästellä. Eikävoi kuulema oksennella, ainakaa kaikki leikatut immeiset. Yksilöllistä, sano lekuri kevväälä. Siinäpä viisammat ja taitavemmat kursikoot läpät ninko parraksi näkevä. Sonnärästyski semmone vaiva, että enpäs suosittele pahimale vihamiehellekkää...


Nymmyö puretaan kuiten muutama petipaikka pois nuista nelejästäkymmenestä. Mettämiehijä alakaa kertyyn ensmääset huomisesta etteenpäijja sitte niitä piisaaki lokakuulloppuun millon enempi, millovvähempi. Lintuja täälon kuiten vähempi, ninsannoo kaikki, ketolennähäny ja puhutellu lähiaikona. Mutta ohan täälä hienot metästysmaat ja hirvikärpäsijä nolla, että voihan sitä nauttija siitäki. Ja kuka mistäki.

Tukikohjasta suutapurkki tietopaikasa tähä.

perjantai 23. syyskuuta 2016

Ei vielä ympäri vuorokauden näin pimeää...

Lähti Ukan sääkamerakuvaa idän suunnasta välittänyt Lenovon tietokone ilmeisesti viimeistä kertaa tältä kartanolta. On suivauttanut jo muutamanakin päivänä, kun läppärirakkine ei ole suostunut vuorokautta pidempää pätkää toimittamaan kuvaa maailmalle, vaikka sillä ei muuta virkaa ole.

Toistaiseksi kotisivuillamme esiintyy toisena sääkuvana synkkä yökuva, mutta kaamos ei tätä kairaa ihan vielä ole tälle vuodelle tavoittanut, joten aikaa parempaa ja terveempää tietokonetta odotellessa laitan tähän takuupalautukseen Turkuun lähteneen koneen viimeiseksi jääneen kuvan. Idässäkään ei ympäri vuorokauden noin synkkää voine olla...


Vertailun vuoksi koneiden erilaisesta toimivuudesta voin kertoa, että HP -merkkinen säädataa lähettävä kone on nytkin pyörinyt tauotta kuukausia niin, että sen sääpäivitysnumerona pyörii edellisestä päivityskäynnistyksestä lähtien lukema 1.375.882 päivityskertaa...

Tukikohasta toiseksikin koneeksi HooPeetä odottelemisiin tähän.

Syyspäiväntassauskin hurahti ohitte.

Son syyspäivät sitte tällevuojelle tasattu. Son joka vuos joko kaheskytätoine tai kaheskytäkolomas, ja nyt kaheskytätoine, ninko varmana tiijätte. Ja tästä lähti taas pohojosen pallompuoliskon pimiä kunnola käyntii. Ja tuskimpäästään tähän taas tottuun, nin kohta on taas juhannustelskeet ja kesä ommenny. Ei oo tosi, mitennää vuuet nykyvään kiiruhtellee. Ainaki Tukikohasa.

Mummeli ei pimiästä piittaa, ninko ei Ukkakaa. Tulukoon pimmeys, kussitte taas tullee valakeus. Ei ressaa eikä masenna, seovvarmatieto.

Mummeli ja Helemiskerttu vietti tassauspäivää eile puolukkamehtäsä. Son puolukkata tuola yhteimettän aukoila niimmaan pirusti. Mutta net on ninko hillatki, hajallaan sielä ja täälä. Misä niitä on, net on isoja ja niiton paljo, mutta jos on tyhyjää, nisson sitte typötyhyjää. Kumma kesä.

Kuiten Mummelila oli eile vappaapäiväntapane, eli se jouti muutaman tunteroisen olleen puolukkamehtäsä. Kolomettaineljä, ei enempää. Ja puolukkaa se toi kotijo kakskytäviis litraa. Ei kilova, vaallitraa. Son kuiten paljo. Ja net on isoja. Ninko omenat, no ei ihammutta melekeen. Net omenat on Helemisten omenoita, niitoli tieten linjapiilin ruumasa melekeen satakilloo. Aivahhelevetisti semmosija muuttolaatikoita.

Niiton monena päivänä keitetty hilloks ja sosseeks ja sotkettu puolojen kanssa ja vaikka mitempäin. Aivan kelepotuotteita net on Kertun kansa niistä touhunnu. Ja nynnet on kait kaikki käsitelty, mitä pitiki. Tuoreena kylymiösä pijetään muutama kilo, nin niistä saahaan omppuva pöytään.

Mummeli se näki puolukkamettäsä karhujjälen eilissäpänä. Tuoreen ja vissiin paskan kans. Muttei se uskaltannu Kertulle kertova ennenko tänä aamuna, kunnet oli lähösä steineripoppoon kans Tuntsapäiväle. Eisollu Kerttu moksiskaan. Tai ei se ainakaannäyttänny sitä. Enempi tieten säikky Mummeli itte, vaikkon kuulema päässy karhupelostaan, kuse kerran pääs sen läheltä näkkeen, eikä se pääle tullu. Kilipaa vaijjuoksivat, Mummeli autolleppäin ja karhuki vähä kuulema sammaan suuntaan. No, tarinat ellää.


Noh, nyton puolukat siivottu ja omput keitelty. Kerttu saa Paulisa kans viijä puolukoita seittemävveljeksempitäjään ja myö saatiin omenasosseita jokalähtöön.



Nysson kolomevviikkoo steineriloita käristystä puikulamuussin kans ehtoola ja yhtä aamupallaa vaile. Ikävä sitä koulukkaijen vipinää Tukikohasa tullee. Ja jos ei tule, niivvallassaa.

Tukikohasta mettämiehille talova kohta siivuammissiin tähä.



maanantai 19. syyskuuta 2016

Sata killoo karpaloita lujasa...

Mollaan saatu tällessuvvee Naruskalta yllinkyllin kaikkija kesämmarjoja. Mutta nyton yks marja, joka saattaa hajettaa. Karpalo.

Mummeli on kierrelly vakijänkäsä, joiston saanu tuota happamenkirpijää punasta melekeen joka vuos nimpaljo, kunon halunnu. Mutta nyjjosei löyvy uusija mestoja, nin karpaloila ei täsä torpasa juhulita.

Kumpanaki karpaloreisupäivänä pääläristä ollöytynny kakskytäviis marjakipaletta, eli ei piipillistäkää.


Tuosson yks niistä, eli kypsijä net alakas olleen, jos niitä olis. Ohan se kakskytäviis kakskertaa pareeku eimittään. Net kun tasaseen heittelee Lapinkävijän uunimunakkaampääle, nin saa niistä kahteen pellillisseen justiisa sopivasti sitä, mitä net antaa. Kirpeetä makuva.

Tarttee varmaan lähtee Ukallaki kiertelemmään Mummelile avuks muutamija kierroksija. Pittää laittaa oranssija työtakkija pääle, etteivä aamu isona karhuna. Niiton ampumata muuton kakskytäkolome ittäisempuolen porohhoitoaluveella. Kuulin tuosa, kunnytvvasta kerto Lapirraatijo, että Sallasa on viikollopuaikana kaajettu jo yheksäs nalle...

Tukikohasta akkavaltaa talhoon viikoks oottelemissiin tähä.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Varisevat lehdet ilman laulua.

Pakkasyö sai Tukikohan pihapiirissä aamupäivällä aikaan varsinaisen varisevien lehtien pikkunäytelmän, kun täysin tyynessä ilmassa alkoi haavanlehtisade.


Hauska rapina vain kuului, kun lehdet maahan varisivat. Ukka oli vaihteeksi kuvauspuolella, joten kuvanlaadusta voi osoittaa sormea Sony Xperia Z3 puhelimen valmistajan suuntaan pahassa ja hyvässä.

Tukikohasta lehtiharavaan tarttumista suunnittelemisiin tähän. Ei vaineskaan...

Puolenkymmenen pakkasasteen raja rikki.

Viisi astetta miinusta parin metrin korkeudessa on jo ihan mukava pakkanen. Meillä ei muun Suomen tapaan nukuttu viime yötä ulkona, mutta kuten lokakuun loppuun tapana turkismuokkaamon puolella ikkunan suhteen on menetellä, on se auki kelillä kuin kelillä. Makkariin tulee tällaisella yöpakkasella mukava kymmenen asteen pluslämpötila, jossa ihmisen lapsi nukkuu jo ihan levollisesti. Paremmin kuin liian lämpimässä.

Tästä tulee merkeistä päätellen hyvä ulkoilupäivä, kun taivas on sininen ja tuulimittari ainakin toistaiseksi odottelee liikkeen aiheuttajaa.


Metsästäjiä ei toistaiseksi Tukikohan peltikaton alla ole yöpynyt kuin satunnaisesti viikonloppujen aikana. Hajatietoja kanalintusaaliista kuitenkin kuulee tässä kulkijoilta silloin ja varsinkin tällöin. Ja ei se lintutilanne todellakaan nyt hääviltä näytä. Siitäkin sen voi aistia, että yhtään laukausta ei ole Tukikohtaan ja sen pihapiiriin kantautunut rapian viikon aikana, vaikka tähän kuuluvat paukkeet kolmelta eri metsästysalueelta, jos niillä liipasimesta vedetään.

Metsoja, arkoja sellaisia, ovat metsämiehet kertoilleet siellä täällä nähneensä, mutta vain yksi kertoi nähneensä teeren. Ja teerikin oli ollut itsensä kanssa.

Metsästäjille ei ainakaan kaikille tärkeintä ole saalista saada, vaan metsästykseen liittyy paljon muuta, jonka takia lajia tykätään harrastaa. Ja täällä Naruskalla saa ulkoilmassa toistaiseksi liikuskella esimerkiksi hirvikärpästen kiusaamatta, kun niitä ei täällä ole näkynyt kuin yhden metsämiehen tuomassa näytepurkissa puolenkymmentä vuotta sitten..

Huolestuttava hirvikärpäsuutinen kuului kuitenkin Länsi-Lapista, missä hirvikärpänen on noussut pohjoisemmaksi Simoon, Keminmaalle ja Tervolaan. Jos rintama alkaa nousemaan leveämmällä alueella ja idempääkin, niin eihän tuosta Taivalkoski-Pudasjärvi-Kuusamo -akselilta tänne ole kuin muutama poronkusema.

Tukikohasta rauhallista pyhäpäivää viettelemisiin tähän.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Montas kaajettu Sallasa - yheksän.

Kaheksan on merkitty kartalle, mutta yheksän kaajettu. Uskon, kun naapurimmies soitti ja kerto, että Purkavaaran ja Kiekerövaaran välliin olivat muutamat Oulunseuvun miehet ampunneet lähivuorokauven aikana tästä taakseppäin karhun.

Errauspoijjaksi olivat vissiin arvelleet, mutta oli muutama karhumies kuvat nähtyvään arvellu, että ei errauspoika, vaan hiukka jo raavaampi Mettän kuninkaanalaku.

Nyssaattaa tälle syksyvä mennä Ukan vanaha karhunkaatoenkka 11 nurin, jos tahti tämmösenä jatkuu Sallasa. Aikaa ja kiintijötä on jälellä, eikä pyytömiehet ainakaan vähenemmään päin näyttäs kairasa näilläseuvuin olevan.

Mummeliki lähtee ainavaan hanevammin puolukkamettään ja karpalosuollekki kehu lähteväsä katteleen. Son tieten laskennu, että harvemmin tullee hälle karhu kairasa vastaan, ku pyssyt paukkuu ja karhurraatoo näyttää syntyvä...

Tukikohasta muutaman mettopuukon kahavan pyyhkimistä venholakalla suunittelemissiin tähä.


perjantai 16. syyskuuta 2016

Tuntsan vaatimaton ruska 2016.

Kaksi Helsingin Steinerkoulun leirikouluviikkoa on takana. Kakkosviikon ryhmä opettajineen irtosi Tukikohdasta iltapäivällä, joten jos kaikki suunnitelman mukaisesti kotimatkalla menee, niin aamuvarhaisella lauantaina heidän pitäisi olla taas lähellä kaupunkielämää.

Mummeli käytteli torstain Tuntsavaelluksella kameraominaisuuksia panoraamakuvauksen muodossa. Kuvasta pystyy Nuoluskurun kodan ympäristön ruskatilanteen aika hyvin päättelemään.


Tulevan viikon koululaisryhmän vahvuudeksi on ilmoitettu kymmenen oppilasta ja pari opettajaa. Luotettavan tietolähteen mukaan Pauli Maanteiden Kuningas Helminen toimii tämän ryhmän linja-autonkuljettajana.

Tukikohasta omenakuormaa odottelemisiin tähän.