tiistai 23. lokakuuta 2018

Zinkkijä zuhautellaan.

En ekallakertaa uskonnu ittekkään, että tuommosesta pienestä lääkeputelista saattaa löytyvä romuskaan apu. Mutta sillon löyty. Elikkä viimeksi kun olimma Mummelin kanssa Kemimmaala, nin romuska pyrki Ukale pääle.

Tyvär tuli appuun sillon hetkohta ja vietätti Ukan paikallisseen apoteekkiin. Ja sieltä pikkupullonkans ulos. Oisko kustantannu viitisentoista eerova.

Viimoyönä herätti selekee lunssanalaku kolomenkantturoisa yölä. Oli sevverra vetelä olotila ja räkä valumapäälä, nimpiti lähtee taas lääkepullova ettiin. Ja ei mittään viinapullova, vaan se samanen suihkepullo, joka lääkekaapista heleposti löytyki.

Ja eikun sumuttelemmaan ohojesäännömmukasesti. Piti siis istuskela herreilä tunti, jonka aikana piti vartivvällein suhauttaa neljä suhhautusta suoraan kitusiin. Se ei Ukan suusa hääviltä maistu, kunnet on varmaseutit pukannu siihen jottain keinotekosta makkeutusainetta, josta pyrkii pintaammielummin huono olo. Laittasvat tuommoseen vanahammlista sokurija, kunei sitä tartteis laittaa sinneku piipilline...

Ekatunnijjäläkiin pääs vielä lakanoihi. Kuuvenkantturoisa tempasin taas zuihkeet muijjellääkkeijen normiottoaikana. Ja ottamista ojjatkettu tunnimparin vällein, miten on sattunnu muistaan.

Tuommosesa putelisa sitä myyvään. Tätä tyären mukkaan käytellään paljollaisesti torjumasa romuskata. Ekakerta sillon tehos, tää toinenkerta näyttää tapasa varmaan lähipäivinä.


Sitähässaatto tuolta maalimalta saahavvaikka minkä viiruksen. Ihimisijä on pyörinny ympärilä tuhansija. Kaikemmaalaisija.

Tukikohasta zinkki-ihimeeseen hilijokseen uskomissiin tähä.


sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Roomaa 2018 kuvina ja videoina.

Mummeli oli tiitteränä pyhäpäivän. Kuvia ja videoita tallentui reissusta blogimuotoon. Matkustakaa Roomaan jos ei muuten, niin linkin kautta TUOSTA ROOMAAN 2018.

Tukikohasta lyhyesti tähän.

lauantai 20. lokakuuta 2018

Aika korkijalta ja aika kovvaa.

Tulimmapa ehtoonsuusa Mummelin kanssa Rovaniemellentokentäle ja sieltä samontein Leksula kotijo. Viikompäivät kulu rattosasti Roomasa. Mummeli tekkee varmaanki taas valokuvakertomusta, jotenka ketä kiinnostaa, nin sitteppä kattelette.

Rovaniemele tulimma lentokentäle semmosesa sumusa, että kapteeni laitatti kaikki puhelimet ja tietokonneet sulukuun siinä vaiheesa, kun alettiin laskeutuun kentäle. Ukka katteli akkunasta, että eipä ole maata näkösilä. Ja samontein kone jo tapas kiitotien pinnan. Ei ihan oppikirjahilijasesti, vaan tultiin meleko korkijalta ja kovvaa. Mutta maahan tultiin kuiten. Kovempi pomppu on kojettu kertaalleen halapavirma Raijaneörin konheella Riikasa käyvesä.


Samasa sumusa ajelimma maantielä aina Kursunkylile asti assuinpitäjäsä. Sitten keli hiukka selekis.

Laitoima saunallämpiimään ja taijama saunajjäläkiin leppuuttaa luita omasa petisä, eikä aamusela laiteta kellova piriseen. Reissukamppeet jouvama selevimmään pyhäpäivärratoks.

Tukikohasta tähä. Kakstoistatuntija Roomastalähön jäläkiin.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Tämä tie vei Kallelaan.

Net sannoo, että kaikki tiet veis Roomaan. Aamusta kulläksin viemmään puukuormaa kuralällitietä pitkin, nihhuomasin kohta olevain Kallelan liiterin eesä. Josei olis vejelty lapikuorman pääle ressuva ja kummiverkkova, nivvoissannoo, että puut olis ollu pilasa.

Kantelin valamiit lapit liiterriin oottelemmaan seuraavija Kallelan käyttäjijä. Täältä läks talavi laakista käveleen ja maantie on liukkaammasa ja lällisemmäsä kunnosa mitä ikkään.



Vähänaikaa rassasin Kallelasa tietokonetta ja jokikamerata, mutta eipä vieläkhän kyntynen yltänny ratkasemmaan, miksei vehkeet toisijjaan löyvä.

Huomenisa muuten saattaa olla semmonenki tiempää, jota pitkillähemmä Mummelin kans, että saattaa toisesta päästä Rooma löytyvä. Tehhään vähän hiilijalajjäläkee, jos onnistaa suunnitelmat.

Tukikohta jää varatalommiesten varraan, jokka lämmittellee talova ja ruokkii koiruuven. Täällon siis ovet auki, jos joku peltikaton alle halvaa.

Karhuva ei ennää täälä saa pyytää, mutta hirvet ja kanalinnut ovvielä mahollista otela tähtäimiisä.

Tukikohasta kesämaahallähtövä varten pakkailemissiin tähä.

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Mihin mies katos saunareissulla...

Vein aamusela semmosen kevytturjakkeen näkösen puukontekijän herrain kirkolle Sallaan saunommaan. Tunnimpäästä se soitti, ettei hän ennää taija olla se sama mies, joka tänne tuli.

Oli kuulemma ilimestynny iso kasa karvoja penkivviereen uuvela konheela. Eikollu peilijä, jostolis ite voinu naamaasa arvijoija.

Toin vaatteijjen tuntomerkkijen perusteela miehen Kotalankyllään, missä näppäsin siloposkesta kuvan. On siinä samoja piirthejä, kuttarkemmin kattoo...


Tukikohasta vastakin parturriin kulettelemissiin tähä.

tiistai 9. lokakuuta 2018

Mettästysviikkova kuvina.

Mettoyhtymä vietti täälä monettako kertaa lie viikkomettättyssessiotaan. Hylsy on lentänny saunanlauteella ja naakimisnäytöksiä on kuultu ja nähty. Mieluista hommaa kaikille, kunei kukkaan koskaan valita mistään mittään. Naurusa suin ovat, olipa kelikin mitä oli. Ja pikkuhankaluuvet vaikka autojen kanssa ei netkään muutako naurattivat...Siitäpä selatkaa. Jovain noissa maisemissa kennen vaan kelepaa...













Komijat lumimaisemat on Naruskan korkeuvelta muuttunneet lumettomiks. Ukan lumimittarin kymmenensenttijä on vajentunnu nollaks, mutta alamma kohta taas alusta.

Tukikohasta talavee oottelemissiin tähä.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Haukiputtaalle nelejänsarja.

Vasaran puukkopajasta valamistu jo jokuaikasitten neljän puukon sarja. Niijen kahvat oli tilattu iliman kahvojen käsittelyvä lakkaamalla. Puukkojen tillaaja loihti Vasaran hiomijen puukkojen kahvoihi pahkojen loimut esille koivuparahviinillä. Ja kommeeta tuli.




Tukikohasta tähä.