lauantai 13. lokakuuta 2018

Tämä tie vei Kallelaan.

Net sannoo, että kaikki tiet veis Roomaan. Aamusta kulläksin viemmään puukuormaa kuralällitietä pitkin, nihhuomasin kohta olevain Kallelan liiterin eesä. Josei olis vejelty lapikuorman pääle ressuva ja kummiverkkova, nivvoissannoo, että puut olis ollu pilasa.

Kantelin valamiit lapit liiterriin oottelemmaan seuraavija Kallelan käyttäjijä. Täältä läks talavi laakista käveleen ja maantie on liukkaammasa ja lällisemmäsä kunnosa mitä ikkään.



Vähänaikaa rassasin Kallelasa tietokonetta ja jokikamerata, mutta eipä vieläkhän kyntynen yltänny ratkasemmaan, miksei vehkeet toisijjaan löyvä.

Huomenisa muuten saattaa olla semmonenki tiempää, jota pitkillähemmä Mummelin kans, että saattaa toisesta päästä Rooma löytyvä. Tehhään vähän hiilijalajjäläkee, jos onnistaa suunnitelmat.

Tukikohta jää varatalommiesten varraan, jokka lämmittellee talova ja ruokkii koiruuven. Täällon siis ovet auki, jos joku peltikaton alle halvaa.

Karhuva ei ennää täälä saa pyytää, mutta hirvet ja kanalinnut ovvielä mahollista otela tähtäimiisä.

Tukikohasta kesämaahallähtövä varten pakkailemissiin tähä.

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Mihin mies katos saunareissulla...

Vein aamusela semmosen kevytturjakkeen näkösen puukontekijän herrain kirkolle Sallaan saunommaan. Tunnimpäästä se soitti, ettei hän ennää taija olla se sama mies, joka tänne tuli.

Oli kuulemma ilimestynny iso kasa karvoja penkivviereen uuvela konheela. Eikollu peilijä, jostolis ite voinu naamaasa arvijoija.

Toin vaatteijjen tuntomerkkijen perusteela miehen Kotalankyllään, missä näppäsin siloposkesta kuvan. On siinä samoja piirthejä, kuttarkemmin kattoo...


Tukikohasta vastakin parturriin kulettelemissiin tähä.

tiistai 9. lokakuuta 2018

Mettästysviikkova kuvina.

Mettoyhtymä vietti täälä monettako kertaa lie viikkomettättyssessiotaan. Hylsy on lentänny saunanlauteella ja naakimisnäytöksiä on kuultu ja nähty. Mieluista hommaa kaikille, kunei kukkaan koskaan valita mistään mittään. Naurusa suin ovat, olipa kelikin mitä oli. Ja pikkuhankaluuvet vaikka autojen kanssa ei netkään muutako naurattivat...Siitäpä selatkaa. Jovain noissa maisemissa kennen vaan kelepaa...













Komijat lumimaisemat on Naruskan korkeuvelta muuttunneet lumettomiks. Ukan lumimittarin kymmenensenttijä on vajentunnu nollaks, mutta alamma kohta taas alusta.

Tukikohasta talavee oottelemissiin tähä.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Haukiputtaalle nelejänsarja.

Vasaran puukkopajasta valamistu jo jokuaikasitten neljän puukon sarja. Niijen kahvat oli tilattu iliman kahvojen käsittelyvä lakkaamalla. Puukkojen tillaaja loihti Vasaran hiomijen puukkojen kahvoihi pahkojen loimut esille koivuparahviinillä. Ja kommeeta tuli.




Tukikohasta tähä.

Kolokytäkaksveelahajaks kuntoleuku.

Sopevasti valamistu Vasaran pajasta Kasperille rosteriterälä varustettu Lapilleuku. Son Pirjon ja Pirkompäivä lokakuunseittemäs syntymäpäivä Kasperille. Mestari itte oli hiukka sillämielin, ettei tuommosella viitakkoveittelä oikeen mittään tehe, mutta poika oli erimieltä. Ja samon oli emäntäsä Raisa, joka tottuneesti tempasi kans leukun tupesta, vaikka mestari olit sillämielin, ettei taija naisväki saaha ees tupesta poies. Erehty.

Raisa on porohommisa tottunnu leukuva käyttelleen. Ja Kasperilla tuntu olevan leukulle käyttöpaikat tievosa.

Olipa tosi komija puukko ja silimijähivelevästi koristeltu tuppi. Jovain kelepaa vyölä kanniskela, nin taaskaanei ensmääsesä kavunkulumasa taijjokimutkasa vastaan tule...




Johan tuolla pienemmät mettärraivaukset hätätilasa tekasee.

Tukikohasta tyhyjää Tukikohtaa ihimettelemissiin tähä.


lauantai 6. lokakuuta 2018

Kylymin ja nyt jo lumisinkin.

Viijes lokakuuta napsahti sitte enslumi Tukikohtaanki. Ja anto kerrala sevverran, että alakuun päästään. Ukallumimittari oikeestaan näyttää jo kymmenen senttijä, mutta virallisesti tältä sääasemalta ilimotettiin aamullumimääräks yheksän senttijä.

Mettämiehet on onneks issoimmaks osaks varrautunnu viikkoosa talavirattaila. Yhesä pakusa olit kesärattaat, jotenka kotimatkaa varten pittää varata paljollaisesti aikaa...

Pihapuut on saanu postikorttimaisemat. Antaapa nuijjen enslumijen rauhasa polokeentuva tuohon pihale. Tai mistäpä sen tietää, vaikka Linko-Jarkko alakas linkouskauven. Hänpä päättäkköön.


Tukikohasta mettästäjäväkkee pikkuhilijaa vähentelemissiin tähä.

perjantai 5. lokakuuta 2018

Mettopata.

Soli eilisäehtoola vuorosa tämän Mettoyhtymän tävvuojen mettopata. Ukka sai taas luvan toimija pääkokkina. Poijjaat talakoilit mettikanallihat sopeviksi paistopaloiks. Eihän tuotollu kaitku rapijat viiskilloo puhaslihapaino, mutta jonnuullaine pata se niistäkki synty. Viimovuonaha tuota joutu hirvellihala jatkammaan, mutta nymmentiin pelekälä lintulihala.

Puolisenkilloo Ukka tieten käytti valakosta suolasilavata, nyt soli Rönkää. Tuoreena sitä saa meitimperän ainaki ässäkaupasta, mistä äijät siton jo kotijoviemisiks vissiin puolenkytäkilloo hamstrannu. Eteläsä ei kuulema tämmöstä tavarata kaupasta löyvy. Kyntöauran kärkikoviketta...

Läskit Ukka silippus voiks prauninkonneella, josson net mutkaterävät terät. Sika mennee täysin tunnottommaan tillaan, kun se pyöräytettään sillä hienoks. Ja hienosti se sitten sullaa rautapaasa, jokon kuummana hellala. Siinä net pyöri eräkerrallaa lintulihapalaset paasa ja kunolivat imenny sijat sissääsä, nin sieltä issoon teräskattilaan. Niija sen pohojale Ukka kuulotti neljä isova sipulija kärkihommana. Lihat kerroksiin, kerroksijen välliin norjanpoijjan kutujjuustova, sitä ruskijaa. Ja sittemmustikoita, mustija viinimarjoja, kevyvesti mustapippurija, ihavvähä soijakastiketta.

Teräskattilaku oli melekeen täynnä nuita kerrottuja, nin sitten kattila lihapintaan asti täyteen Naruskan ossuuskunnan vettä. Ei lihaliemijä, eikä muita kotkotuksija nyt, kun läskit laitettiin pattaan hienot suolat poishuuhtomati.

Kans pääle ja kattila uuniin. Satakaksviis ja seittemäntuntija. Viimoseks kahekstuntija laiton veheneäjauhosta ja kuohukermasta sekotetun suuruksen lihapattaan ja varovasti sekottelin.

Parikolome äijää kävi suolat etukätteemmaistamasa, eikä tarvinnu kuulema korjata. Ihimejuttu.

Pottuja lohkoimma Kasperin kanssa pari issoo uunipellillistä pitsauuniin. Net met voitelimma ruokaöljylä ja soijakastikkeela ja sekkaan yrttimaustetta ja pikkuset mustapippurirouheet. Pottuvenneet liotimma pienesä lasivuokasa ympäriisä ja siitä pellile. Uuni 225 asteesa ja vajjaa puoltuntija.

Mummeli olit laitttannu päivälä kaks pannullista Maikimpattaa, joston kait täälä jossaki ohjekki. Ukka huitas viimeseks puolekstuntija vielä maustamattomat tuorejuustot kaaliporkkanapattoihin. Namija tuli.



Saunajjäläkiin äijät pöytään. Ja koska vain sijat ruokailee iliman ruokaryyppyvä, nin poijjat tempasivat alle kunnovviinaryypit, ja sitten alettiin syömmään.

Siihenasti vetelivät turvoksiinasti pääruokaa, kun pöytään toima vielä omenhyvettä Helemisomenoista. Nyt nekkin on kaikki hyötykäytetty, kolokytäkilloo ainaki.

Jovain vissiin painelivat poijjaat kohta syönnijjäläkiin levole. Aamupalala tarjoilima varmemmaksvakkuuveks Ukan kylymäsavustammaa viskilohta. Siks viskilohta, kunnet ruokaryypytki olit tällä kertaa viskijä...

Tukikohasta seuraavija ruokalajija taas suunnittelemissiin tähä.