keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Nekatiivinen testitulos ei Ukkaa haittaa...

Kaikki voijaan kohta hoitaa Tukikohan omassa laporatooriossa. Ommeinaan ollu Ukan mahapuoli hartaasti löysämpuolella tammikuisesta rehluksileikkauksesta lähtiin. Alakaa tulleen vängälä mieleen, että mahtasko olla saanu kelijakijan, ninko vanahivvelejeksistä kuuskymppisenä.

Solekkun ostaa apoteekista Mummelin netistä kaivaman testin. Ja kokhet täytännöle kotona. Ja sitte ootteluva, ninko jokku varmaajjoskus raskaustestijen vierelä. Kelijakijata ei tämmukkaan Ukala olis. Varmemmaksvakkuuveks käyn vielä muutamasa verikokheesa oikeessakillaprasa Sallasa. Ja sitte viijeshuhtikuuta ilosena nielasen taas tähystilletkut Rovaniemelä. Sielä kattellaan, miltä syömätorvi näyttää nytten, kunnärästykset ompoisa jossain. Jajoutivakki.


Tukikohasta seuraavija kokkeita ja tuloksija oottelemissiin tähä.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Aamu Tuntsalloisteejjo ties.

Ijästä kevätpäiväntassausaurinko jo noustessaan ilimotti, että tullee hyväpäivä tännään. Ja tuli kans. Haagahelijan perinteinen Tuntsakeikka alako valosisa tunnelmisa. Porukkaa vetävä HämäläisJyrki tarttas Tukikohasta kahettakytäyheksättä kertaa Tuntsale. Ja ainon kuulema sinne ikävä. Eikole tähämmennesä käyny sielä vielä koskaammuullon ku talavella. Siinon saanu viikorreisuila kaivautuva Tuntsallummiin toisenkikkerran...









Malttavakhan nuot perjantaihimmennesä tulla Tukikohtaan poronkäristyksele ja puikulamuussille. Ja saunaan...

Sitä oottelemissiin Tukikohasta tähä.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Aina ei paista ja pakasta.

Porvoolaisilla kävi hiukka huono säkä. Oli niinkin lauhaa, mutta liika on aina liikaa. Oli pahimmoilleen räkäkeli, joka kairassa tarkoittaa lumen tarttumista suksenpohjiin. Ja se ei ole kivaa se.

Luonto on semmoinen, että se vinoilee. Tänä aamuna arvelen porvoolaisten aamuseitsemältä hiukan kaiholla katselleen linjurin akkunoista, kun Naruskalla paistoi. Ja oikein kunnolla paistoikin, koko pitkän päivän. Ja aamukymmenen pakkaslukemat kääntyilivät iltapäivällä jo pariin asteeseen.

Hanki kestelee räkäkelien jäljiltä hiihdellä paremmin kuin kertaakaan aiemmin näille lumille. Mummeli sen pätkäsuksillaan pariinkin kertaan tänään todisti. Eikä pilvenhattaraa. Ja samaa on ennusteltu tulevalle viikolle, joten saattaa seuraavaa ryhmää onnistaa viime viikkoista paremmin.

Tasan eivät aina käy onnen lahjat, sanotaan. Säät päätetään kuitenkin muualla kuin Tukikohassa. Kaikki otetaan vastaan, mitä ylhäältä annetaan...Tai alhaalta.







Tukikohasta viittätoista seuraavaa odottelemisiin tähän.

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Katolta ja taivaalta puttoilee rahhaaaaaaaa...

Kohta siton metri jokapaikassa. Ja Tukikohan etupihasa oli paksuimmillaajjo puoltoistakimmetrijä. Tuli meinaan pääovempuoleisilta lappeilta lunta pihalle sillämallila, että jos joku alle olis jääny, nin ei tarttis kun ommaisile ilimotella...



Linko-Jarkko on ainuva, joka näillä lumilla pärjäilee. Eikä sekkään hääppösesti tai ainaskaan rahasa nuilla taksoillaampysty rypeen. Halapaa hommaa se Ukammielestä ojjos aattellee nimpäin, että joutus itte kolalla jottain saakelin kattolumija siirtelleen. Ei käy, laiskuus tuosa kohala ollahja.

Ommeilä lunta vaikka myyväasti. Laittakaa tännevvaan tillauksija, vastaanottaja kurrahit maksaa, nin lunta saa täältä ihanilimatteeks...

Tukikohasta kakkoshihtoryhmää huomisehtooks oottelemissiin tähä.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Katot kovilla.

Lunta kun alakaa olleen lähemmäs metriä, nin rakennusten katoille kerrääntyy painova. Tännään käväs päivälä kolomisen astetta lussalla kelit, eli varsinki peltiset kattomaterijaalit alakaa valuttaan lumijaa alaskäsin.

Kallelassa oli päivälä melekonen painetilanne, kunei lumi ollu ratkennu etupihampuolelta irti. Ukkakun näppäsi kieleekkeeseen ihampikkusen lapijolla, nin jopa läksvät reunimmaiset lumet kulukemmaan.


Onneks ei kuistin eessä ollukkettään alla. Tuli nimittäin jokusatakilloo lunta äkäseen alas...Mutta vielä jäiki.


Palluumatkala kuvvaili Mummeli Siekan sillampielesä mutterikottaa, jonka katto on huopaa. Siitei suvikeli lumija tiputtele, eli aurinko sulattellee, josei joku käy lapijoimasa.


Tukikohan korkia katto luovutteli ensmääsijä annoksijaan kans, muttei vielä lappeita tyhyjiks. Onneks väki on Mummelija ja Ukkaa lukkuunottamata tunturisa, nin ei tartte vahtija...

Tukikohasta räntäsajetta huomiseks oottelemissiin tähä.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Porvoommitalla metrin paikkeilla lunta.

Tukikohta on saanu muutamana päivänä isännöijä kaukasija vieraita ihan Porvoosta asti. Täson saanu kuulla muutamiakijjuttuja lumettomuuvesta ja kaikellaisista kaljamakelilöistä, mihin silläperälä on saaneet tottuva.

Toisin ommeilä, Naruskala. Lumimajotteijen tekova pääsee harjottelleen metrisesä lumesa. Josei kaikimpaikon ihammetrijä ole, nin ei kuiten paljova vaillekkaa.

Porvoolaiset kattoit arpomala, lähteekö het pariksyöks Sorsale vai Karhule. Karhutunturi vei voiton, nin pääsee lakimaihin hiukka vähemälä hihtelyllä. Ja maisemata riittää alavijen paikkojen asukkaile Karhutunturisaki.





Nytei tartte pakkasta varten nimpaljo varrautuva kuin joskus aijempina kevväinä. Nollakelijä on luvasa, eikä lumi ennusteisa ainakaavvähene, päivvaston ehkä. Ainakaa pois ei ehi sullaa lähipäiville.

Tukikohasta paripäivää juhulapäivällissee porvoommitala keskittymissiin tähä.

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Kevättäkhän se Kuutsiköngäs tekkee...

Mummeli hiihtelit Naruskajojen Kuutsikönkäälä puhelimesa kanssa näppäämäsä kevväisemmakusen viteon. Eipä taija mennä aikaakaa, kuttäälä alakaa kunnola kosket kohisemmaan!



On sielä aurinkoarmaale hommija, mutta joka kevät se joki joutuu jääsä luovuttammaan.




Tukikohasta lumileiriläisijä oottelemissiin tähä.

Pienenpoijjaan ja isonpoijjaan jänöjussipata.

Pienempoijjaan pathaan ei laiteta kuin jänöjussin selekävilettä ja takajalakapaistija, porkkanata, sipulija ja vesee. Eikä sitä maustella senkummemmin, kunei lapsele saa suoloja syöttää. Niija siihen tarvitaan tieten pata miestämyöten, eli einin kovin isuva...


Isommanpoijjan jänespaasa on sitte liha luineen. Ja net on viettänneet yön kylymijössä marinaatisa, jokon tapijonkyläläisten oma resepti. Ainaki punkkuva siinon malliks ja erilaista maustepuolta nimpal, että riitää.

Ja sitte net molemmat paat panthin sähköuuniin. Lämpövä semmoset satakakskytäviis ja aikaa kelloihi viitisentuntija. Kevvyitä pyörähyttelyjä parkertaa paistamisevvälisä.



Ja valamista tuli. Ukka paisteli puikulapottuja toisesa ja vokkivihanneksija toisesa paistinpannusa jänöjussille kaveriks. Ja voitta uskova, että kaikki söit mahattäytee pienimmästä issoimpaan...



Sinne net poijjat syönnijjäläkiin pomppit sviittiin tunnin tirsoile. HirviHarrin lähettelemä jänöjussi on pomppimisesa pomppinnu. Kiitokset sinne Hirvensalamele!

Tukikohasta seuraavija pupupaistija pääsijäiseks suunnittelemissiin tähä.