lauantai 8. elokuuta 2020

Hillastusraja siirtyilee pohojoseen. (2397)

Lämpösummat Naruskankylän korkeuksila alakaa hilippommaan likemmäs seittemääsattaa. Aukijala suola alakaa runsas hillasato menemään niinsanotusti ylitte. Kaunis punakeltaanenmmarja alakaa muuttummaan harmajansävyseksi ja kuivahtammaan tarkkaan kun kattoo.

Avojänkijen mettällaijoilaki alakaa kaikki hillat olleen kypsijä. Sielä hillaa on harvemmasa, mutta net on isompija ja komijampija monestikkuin avojängälä.

Tukikohasta on muutamilleki ouvommile kulkijoile neuvottu hillamaita. Son sullaa hulluutta pijelä hillapaikat tietonasa, kunniitä jää miljoonija kiloja mettiin, vaikka sielä muutama immeinen riehus hullullaila. Karttaa kuvvilikassee ja lähtee sittemmaastoon kulukemmaan, nin pienet on ihimisen rääpäsyt siihevverrattuna, kuinkapaljon jänkähehtaareja on tutkittavana.

Kävimä alakuviikosta kahestaammiehisä muutaman mökkiläisenkanssa tuola Vasa-aavan suunnala. Poimimma muutamankilommieheen hyvvää hillaa, muttajos kaikki näkemäme marjat olis lappannu reppuusa, nin pois ei olis niitä jaksettu tuuva.

Son ihiminen tai ainakimmet kaksäijää semmosija, että aina näkkyy parempija hillmättäitä, vaikka jaloisa niitä tallaantuu. Luonto perrii voiton, kunse antijaan reilusti antaa. Ei niitä pysty suomalaiset, eikä ulukomaankaan elävät kaikkija poimiin.



Tuommosenki hillikon ylitte met kavereinkans hilippastiin pystösäpäin yhtäkäämmarjaa poimimati, vaikka net sinäpäivänä vielä olis ollu iharrepputavaraa. Vieresä näky paree hillikko...

Taivassalon tutut hillahurjat siirtellee poimintarevviirijään jo Tuntsale. Sielä avojänkähilla alakaa olleen kypsää, mutta rehevimmisä korpipaikoisa ei vielä liikaa pystyppoimiin.

Tukikohasta hiljolleen matsutaken ettimisseen keskittymissiin tähä.

torstai 6. elokuuta 2020

Avaja porttis oves mettästäjille.... (2396)

Koronata täsä saa pelata, halusit tai et. Met olemma Mummelinkans melekeen lyönneet rahamme vethoon siitä, että koulukkaita ei Helssingin päästä välttämäti tänne leirikouluihisa tänävuona päästetä. Nyt se veto ollaavvoittamasa. Steinerikoulukkaat pysyttellee tulevansyssyn kotikonnuillasa. Asija on huomista virallista niittijä vaila, kertoovat luotettavat lähteet.

Met olemma jo vuosija joutunneet myymään eioota lukkuisile mettästysmajootusta kyselleile. Kait net immeiset ojjo lähes kahenkymmenevvuojen aijjalta oppinneet, että Tukikohta pyhittää syksyt syyskuijen lopuile Steinereile.

Nyt tehemmä poikkeuksen. Avhaama ovet mettästäjile ja ruskaretkeilijöile. Tietenki ejellytämä heiltäkihhiukkasen sitä, ettei räkä noukkatoosasta kotuvalähtiisä tipu. Tästä kairasta ovvaikee koronatartuntata löytää...

Josei muuta kuulu, nin meilleiole mithän sitävastaan, että mettämiehet alakaa varraileemmajotusta Tukikohasta. Ninko tiijättä, täältä voi tilata paitti majotuksen ja muuhhuollon vaikkapa päivittäisen saunammerkeisä, nin ennakkotilhaamala myös aamijaisen ja vaikka päivällishuollon. Ja petin tieten peltikaton alta.

Mettojejja muijen kanalintujemmääristä Naruskan ja Tuntsankairoisa tällessyksyvä ei vielä oikeen osviittata ole, mutta jos vanahatmerkit paikkasa pittää ja kevätkesähavvainnot, nin lintumäärän luulis tällekessää lisinneen, kunei täälä poikastuhoja aiheuttavvaa kelijä ainakaan tievosa ole.

Nuot kuvasa Tennijöjokikaiteela istuskelevat mettot ei ole tänvuojen kuvasatova. Son jonkuvvuojen takkaa ja osotus vaan siitä, että niitä riittää hyvänävuona vaikka mihi.

Tukikohasta syksyratekiata hiukka uusimissiin tähä.


sunnuntai 2. elokuuta 2020

Myllytillukkaopissa. (2395)

Yheksänkytävuotta ovvälijä opettajan ja oppilaavvälisä. Aiheena myllytillukat. Tutumpija varmaankijjollekki perunarieskoina ja milä nimelänyt misäkippäin Suomija tämmösijä puhutellaan.

Kerttumummu oli eilisen siirtymisejjäläkiin nukkunnu hyvät ja rauhalliset unet Tukikohan sviitisä. Aamusela alako tieten kyselyt, että tars löytää vanahat potut, niihhän leipaisis muutaman myllytillukan.

Jovain Ukala on puikulapussisa usijampiki kilo salamivaaralaista puikulata, laatupottuva.

Metpä pesasima niitä kolomisenkilloo kuorinneen kiehummaan. Sittekkuumana kuorasima net ja survoima net kattilasa. Pottumöyhy sitten kylymijjöön jähähtämmään,  ettei vehenäjauhot pala, kumpotut aletaan muuttaan tillukkataikinaks.

Pikkukerttu se seuras koko toimituksen alustaloppuun tiukasti.






Ukan pitsauunisa net paistettiin sitte liki kolomessasaasa kiviarinampäälä. Ei net montaa minnuuttija sielä ollattarvinnu, kujjo olivat valahmiit pöytään.

Hiukka aikaa kunnet olit pyyhelinnan alla hautunneet ja jähähtänneet, nin eikun voita pintaan ja ääntäkohti. Pikkukerttuki söi alakupalloiksi het kolomekkipaletta niitä pienempijä.

Hyvinnuot maitto hillaporukallekki, joka muutamasa tunnisa kävi ruotasemasa pyhäaamunkunnijaks nelejäänhenkeen rapijan parikytäkilloo jänkijen keltasta herkkuva jängältä Tukikohtaan.

Eikhän siitä siemen jäänymmieleen Pikkukertullekki. Ainaki hyvin oppi, että net on myllytillukoita net...

Tukikohasta hyvvää maistelemissiin tähä.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Lepakko pyrkii peltikaton alle. (2394)

Tämonnyt tapahtunnu kahtenapänä peräjäläkiin. Lepakko tai lepakot, kunen niitä tunnista, on pyyhkässy jothainkautti talon sisäle.

Se ensmäänen lens takapihan uluko-oven avvoina käyvesä Ukan pääkuutivvierestä sisäle ja häves sitten johonki ilimansuuntaan. Kohtapa se lehahti meitin tietokonehuonneen akkunalauvale. Sinne se käperty liikkumattomaks.

Hajin köökistä muovisen kannellisen rasijan, johonka ujutin sen laittamalla rasijan varovasti lepakon pääle ja sitten työntelin kannen alakautta astijan suuaukkova peittään. Siinä soli heleppo kanniskella ulos ja päästää lentoon, ninko se heti kannen aukasun jäläkiin tekikin. Lens vähänniinko pääskyne, mihillie.

Tälleaamuva Mummeli oli siivoomasa saunan pukuhuonetta. Mustala lattijala oli ollu ruskija vähänniinko roska, jota siivooja meinas ottaa käjelä haltuusa. Se ei ollukkaan nuuskamälli, eikä muukaan oikija roska, vaan oli tuntunnu karvaaselta ja aukonnu sittessiipijään, jollon Mummeli tieten säikähti ja varmistu, että sielon lepakko kans.

Noh, Ukka tieten taas pyyvystämmään eellisempäivän kokemuksela. Ja hyvin se onnistiki. Takapihala jätin semmaahan muovikannempääle. Siitä soli hävinny, kummuutaman minnuutimpäästä akkunasta ulos vilikaasin.

Eisollu kummallakkaa kerrala mikkään iso, päivvaston. Oisko likelä tulitikkuaskin kokuva, jos jollain arvijois. Kuvastahan tuota voitte peukaloon verrata...




Tukikohasta tähä.

tiistai 28. heinäkuuta 2020

Puolet hilloista poimittavisa. (2393)

Alakaa Naruskan aluveela kommeimmat hillat jänkijen laijoilla olevan karkeesti viiskytärosenttisesti kypsijä. Piti tänhään lähtee hiukka takapihhaa kauvemmaks hillasuole tuone Kenttälampijen maastoon tutkaamaan, miten sielä hillankanssa huitoo.

Sielloli muutamisa mättäisä marjaa lukumääräsesti aivahhelekutisti. Kuva kertoo tilanteen justeikämelekeen. Kypsätkun tuommosesta kuvammättäästä ruotassee astijaan, nin seuraava poimija voi tullassamale mättääle allevviikompäästä ja näpätä loput kyytiisä.


Tuommosija mättähijä jos olis kaikki jängät väärälläsä, nin ei sankkova kauvaa tarttis vatuloija. Paikon löytyy tuommosija muutaman aarin aluveita, misä hillan ei tartte kaverijaan ettijä.

Taivassalon monivuotiset hillaimmeiset lähtee ensmääsen sessiosa hillojenkans aamula huomenisa kohti kotija. Peräkärrysä on vajjaalta viikonaijjalta lastina noin satakaheksankytäkilloo tätä hillaherkkuva.

Tukikohasta hillasuole eelleen kannustamissiin tähä.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Sukupolovevvaihos. (2392)

Ei solehhillampoiminta vanahojen käppyröijjehhommaa. Sielon vetelälä suola oltava tiitterä kulukija varsinkinnyt, kunon lumitalaven ja satteisenkesäjjäläkiin jängät normaalija märempijä.

Täytyy alakaa kouluttammaan nuorempija, jos meinaa vanahetessasa hillasa pysyvä. Nimpä näppäsin eilisäpänä poijjampoika Aarnin Leksukseen ja hurhautima tuohon takapihale jängäle. Otima hälle litran päälärimmatkaan. Poika oli tohkeissassa, eikäpä se hukkaammenny into.

Otin kolomeminnuutin viteon semmittasesta oppitunnista, mitä hillaa kyytiinnostetaan ja mikä kuuluu jättää kasomaan ja kypsymmään. Ja jos oli vähänkää ylimenny, niissekkään eisaa kyytiinnoussa.

Poika oppi kolomesa minnuutisa, mitehhomma hoijethan. Ja alako pääläri täyttyyn. Kolomevvartija kuleskelima muutamala aarila ja astijat oli melekeen täynä kummallaki. Ukala kuiten ihan ei. Aarnila kyllä.

Söimä autoleppalattuva parit pastillit kotimatkala. Pysy marjamies herreilä Tukikohtaan asti, nimpääs Mummulekkehumaan, mitenkova hillamies täsä olhaan. Ja ikäsekseen neljävvanahalta soli huippusuoritus. Siitä tullee paitti kalamies, myös hillamies.


Aarni sieppas litrampäälärisä tänhään autoon, kummummeli kyyvitti hänet ja Kertun kotijo Rovanimele. Son mukava isilekkertoo ja äitelle, mitenkävimä Ukankansa hillasa. Ja ite noukin ämpärin täytee. Nyvvoi laitattaa äitellä omat hillat synttärikaakkuun...

Tukikohasta seuraavija reisuja oottelemissiin tähä.

perjantai 24. heinäkuuta 2020

Hillasyheröö. (2391)

Onnet viimeppäivät menny enämpijavähempi hillammerkeisä. Enimmilläsä on Tukikohasa ollu liki parikymmentä yöpyjjää. Yöt on ollu sevverrankuumija, että laitoima oman ison teltankippystyyn tuohon etupihale. Sielon viilemmäsä arvottu nukkummaan parit viimoyöt Mummeli, Raisa, Aarni ja Kerttu. Ukka on saanulluvan hikkoila rooppisisa öisä makkuuhuoneesa. Alakerran sauna pittää petonilattijaa sopevasti lämpöösenä.

Onneks on päiväohjelmisa hillampoimintaa sopevasti. Mapitaare merkkaa metrillesä kuletut matkat ja piirtää jängiltä syherövä. Mitä tihheempää syherövä, sitä parempi hillapaikka on siinollu.

Nytei tartte jängilä kilometritolokula tyhyjää haakuroija. Pääsääntösesti hillikko löytyy jänkäkujjänkä, kummuutaman satametrisen jaksaa kulukija.

Eksymmään ei apuvälineilä täälä pääse. Ouvommila kävijöilä kannattee pijelä apuvälineet karttoneen ja puheliminneen matkasa, ettei pääse harhautummaan. Perusilimansuunnat kannattee pijelä mielesä, nin tietää ouvommasa paikasa, misäsuunnasa kulukee tie ja misäsuunnasa mikäki.

Tuommosta jäläkee tallentaa tarkka kepsivehe. Lisäakku pittää puhelimevvirroisa. Son tärkee juttu, ettei päästä puhelinta lopettammaan akkuvasa.


Kymmenenkääkkilova päiväsä kunniitä jaksaa kerräilä, nin jovain pakasteeseen talavemmarjat kerkijää saaha. Ammattikerrääjät vetelee kolomisenkytäkilloo päiväsä, kuhhyväleppaikale ossuu.

Hillasta maksellaan Sallasa tällähetkelä kympimpaikkeila kilo. Päääsee sillä päiväansijole, joka jaksaa kerätä. Ja hikijä pyyhkijä.

Tukikohasta pariviikkosen hillastuksemparisa vielä viettelemissiin tähä.

maanantai 20. heinäkuuta 2020

Yksviijesosa kypsänä. (2390)

Käväsimä Mummelinkans kevyven saunalenkin tuosa takapihala Politimajängälä. Tievosa solijo lähtiisä, että saavijaei sinne tartte matkaan ottaa, kunei hillat ole vielä ihallähelläkkään kypsijä kaikki täälä.

Jos nyt karkeeela arvijola sanos, nin viijeosan saa poimittuva, eli reipas enemmistö pittää jättää uusija käyntijä varten. Ja ennenko nämät kuvijen kaikki kypsäks kerkijää, nin elokuukin taitaa ehtijä kääntyvä, kunon luvannu viilenevvää.

Kolomekkilometrijä kävelimä kumpaanenki, kakskilometrijä jänkää ja kilometri kuivaa maata. Sai sielä metsuritakkipäälä hijen irtoomaan. Ja oli sielä jokunen sääskiki tullu ihmettelleen, mitä helevettijä nuot täälä suola vielä tekkeevä...



Sata puuttuu Tukikohan tehosan lämpösumman kuuvestasaasta, josta se hillasesonki täälä vasta alakaa...

Tukikohasta pikkulenkeilä kuntova hakemissiin tähä.