sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Vesijärvi Lahdessa vaihtumassa Tonavakaunoiseen


Voittajan on helppo hymyillä. Ukalla nyt hallussa Lahden suurmäen mäkiennätys, kuten kuvasta näkyy. Kirjoitukset jos hiukka harvenee, niin lomaviilis tiivistyy. Tukikohtaan viikon sisään palailemisiin tähän.

tiistai 15. toukokuuta 2018

Jokituluva tuli, oli ja meni.

Tää hellejakso laittaa Lapin "kesän" tapahtumaan nopijasti, kuten lauletaan. Tämä muutamijen päivijen hellejakso nostatti Naruskajojenkin parikspäivää ihan hyviin korkeuksiin, mutta nythän tuo näyttäs lähtenneen jo rauhottummaan.

Loppuviikoks on luvannu satheja, mutta net tuskin kerkijää ennen seuraavata lämpöstä aaltova vesijä liijon nostammaan. Ei täälä latvoila, mutta Kittiläsä Ounasjojen ja Tonijossa Tornijojojen immeiset vapisee, jos saje vielä entusestaanki sielä vesijä nostelee.

Siekan vesipinnat oli tullu muutamija senttijä huipusta ales tänhään, kussielä käväsin.



Koivullehti on pikkurillinkynnen kokonen. Kirsisääsket suunnittellee ensmääsijä pistojasa ja linnut hurmoksessa laulellee kosijolaulujasa. Kesältä nyt tuntuu, mutta kalenterija kuvvilikassee, nin ei ole vielä. Pitäs olla kevät aluillasa...

Tukikohasta keskisemmän Suomen kessää kattelemmaan valamistautumissiin tähä.

maanantai 14. toukokuuta 2018

Huono, huono, huono, oikeen huono homma.

Jaa mikäkö? Toukokuinen kesä on sieltä. Tähävvoikuiviltaan ja kylymiltään iliman valokuvija ja ristallipallova kertova, että toukokuusa tämmöset hellekelit Lapisa tullee kuittina takasin monneenkikkertaan vielä ennen oikijaa kessää juhannukselta.

Tästön kohta kolomenkymmenenseittemän vuojen kokemukset täälä. Ikäkuunapänä ei ole marjasato onnistunnu, jos kesä liikapitkänä ja rajuna sattuu toukokuule.

Miesmuisti on kuulema kolomeviikkova, mutta Ukala on syvälä muistisa paras hillakesä, eli viime kesä. Sillon hillat alako kukkimaan kesäkuun puolivälisä ja kukintata jatku pitkäle heinäkuule. Ja marjoja tuli nimpaljo, että kaikile halukkaile riitti. Ja mettiijjäi enempi marjoja kuivvuosikaussiin.

Toukokuusa ja varsinki likellä puoltakuuta sitä jos hilla kukkii, nin sille voi tällevuojelle sanova hyvästit ja piste. Täsä on selekeet ennusmerkit, että tullee semmoset takatalavet, että soronoo.

Minen kuitennäistä asijoista päätä. Lotosakivvoi losahtaa millon tahasa. Nytei mene montaa päivää, nin hillakkukkii. Ja mustikat kans. Ja jos Taivaajjumala päättää nimpäin asijat, että annamma Lappiin kolomenkuukauven hallattoman suven, joka alako toukokuunkymmenes. Sillä lottorivilä pääsis hillasuole likelä kesäheinäkuijen vaihetta. Ja mustikkamettään jo ennensitä.

Tukikohasta oikijaan lottoon mielummin sijottamissiin tähä.


Vielä riittelee rantojen korkeuvet.

Tuluvavettä valluu pohjosen suunnilta, misä lunta ovvielä sulattamati. Hellerajoila keikutaan eelleen, joten latvavesiltä riittää vielä tavarata.

Tennijöjojen sillallaki on hiukka erinäköstä, mitä normitilassa. Eiliseltä päivältä pari kuvvaa...



Siekansillan alapuolela menne kans vettä kohtuukomijasti. Naruskavvesi on nousussa vielä jonkumpäivää...


Tukikohasta nokkaa puolevviikommaisa etelääkohen kääntelemissiin tähä.

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Ruusu äidille ja anopille.

Elossa olevia äitejä on taas muistettu, kuten asiaan kuuluu. Oma äiteeni kun sattuu lepäämään viimeisessä leposijassaan tuolla Naruskajoen törmällä, niin tulee vuosittain muistettua tietenkin häntäkin.

Tulvavesien kohinassa ja pikkulintujen laulun säestämänä levätköön rauhassa siellä ruusun tuoksussa. Nykyinen vihitty vaimoni on muistanut asianmukaisesti omaa äitiään, jolle minäkin lähetän onnittelut anoppimomentilta. Anoppi sai täällä ruusun miniän kukkasista...


Tukikohasta lämpimästä jaksosta nauttimisiin tähän. Ja onnea kaikille äideille tasapuolisesti!

Kun aika mennä on...

Kaikki loppuu aikannaan. Linnumpönttöki. Sattu Kallelasa käyvesä silimiin takapihan koivun kylessä vanaha pönttö. Pikavilikasula totesin asumuksen korjauskelevottomaks, jotenka annoin sille armollaukauksen kirveelä rautalanka poikki. Uusija ehompija on aseteltu. Ja vielähän nuita taitas tälle kevväälle ehtijä lissääkin asetela...


Tukikohasta Erätulemmarkkinoille pönttöhalavennusmyyntiin suunaamissiin tähä.

lauantai 12. toukokuuta 2018

Uus reitti.

Nythän tuo näyttää jo varmaltaki, että net hilippoo ilimateitten kautti tästä Tukikohan ylitte lännestä ittään ja ijästä länteen. Tukikohan peltikaton kohala on hyvä tehhä tarkistukset koortinaateista, kullentää vaikkapa ninko tännään tuosa hetki sitte Amerikammaalta Intijaan.

Net tuosa Mummelin Naruskan rättipiirisäki kylän mummelit ihimettelit eilissäpänä, että päivittäin kuuluu suhinaa ninko taivaalta, mutta kuuluukhan se vaan vanahoista korvista. Tulimma kaakkukahveila siihen tulokseen, että emmä kukhan vielä kuule omijamma, vaan risteyspaikka se on tullu Naruskasta issoile lentokonheile. Tars varmaan saaha välilaskupaikka tähäjjohonki lähitienoole, vaikka Tuntsale rakennettuva, nin pääsis helepommin kyytiin...


Tukikohasta korvatuluppijako kohta hommaamissiin tähä.

perjantai 11. toukokuuta 2018

Ilimanpilluuajjat lisimäsä.

Tämon kohtuulisempuhasta seutukuntaa tämä Naruskanseutu. Täälon varsinaiset paskottajat kohtuuvähänä. Ukka tieten ompahimmastapäästä, kuttästä talosta lähtee puulämmityshiukkasta taivaantuuliin ninko kait kivihiillivoimalasta. Vesistövä pillaa Naruskajojen alajuoksula kirjolohikasvatus, jokon kuiten takavuosina olluppahempaakin. Jokakilo kuiten vosvorija on itestään perkeleestä. Maatallouspäästöt ovvähempänä, kunei täälä ennää ole karjaa yhesäkkään talosa. Mettäojat hiukka tuo varmaanki humusta vessiin, kunnet aurailee noita hakkuuloita. Mutta siinäpä net tärkeimmät paskottajat ollueteltu. Paitti yks.

Entusesa elämäsä täsei liijon ole ollu äänisaastheja eikä lentokonheijjen päästöjä ilimaan. Heliskopterila lentelevät rajaimmeiset kertaviikosa tai nykysin harvemminki. Isoja lentokonheja täälei ole näkynny, eikä kuulunnu. Mutta nyton alakannu näkymmään. Tännään en Kallelasta tullesa kuullu, mutta iso suihkari paineli korkijala kohti ittää tai itäkoillista. Olisko nokka näyttänny Muurmannin suunnile, sinneppäin ainaski. Ja kahta suihkuvannaa se kone jäläkiisä jätti.

Mummeli haasteli pänämuutamana nähäneesä samallaista vannaa taivaale piirtymäsä. Ja sammaansuuntaan.Ukan Sonyäksperijala ei kaksista evitenssijä lentosaasteesta saanu, mutta malliks kuiten.


Son televisijosa semmonen höpöohojelma ku Pittääkö olla huolissaa. Tarttee varmaan kysyvä sieltä, mitemmeile nykkäy, kun saasthet levijää jo paratiisiinki...Somerjokihan ties tämäjjo montakytävuottasitte...




Tukikohasta vielä kuiten raitistaki ilimaa vetelemissiin tähä.