torstai 22. helmikuuta 2018

Ukalle kävi melekeen lähtevänojat...

Kattelima tuosa suomalaista akkojen jääkiekkojoukkuvetta, jokoli eilisäehtoola ollu ensimpihivipaikasa ja sieltoli sitejjatkettu yökerhokierroksele. Se näky tyttärijen housuisa, kunnet tuli hakkeen ronssisijjaan yöpuvuhhousut jalasa. Ainakissiltä se näytti.

Ukale kävi eilisäaamuna vielä heikommi. Vaiken ole yökerhosa ikunakuunapäivänä käyny, ja kaikki viinatki ontullu juotuva jo kymmenkuntavuotta sitte. Mutta aamula kuppiti lähtee Vasarasaunareisule kuskiks, nin eipä taipunnu selekä sevvertaa, että olis saanu säällisempijä päälyshousuja pikijenkalsareijjen verhoks jalakaasa. Mummeli katteli vieresä ja ilimotti kylymästi, että nyton Ukala porttikielto kirkole. Mummeli hoiti kuletukset ja Ukka joutu makkoileen olyppijakatsomosa ja lääkepurkila.

Lähteväojale kävi aikannaan pykälää huonommi. Sekun ei aamula saanu kenkijä jalakaasa, nin Ukka tilas sille ampulanssin. Solikin tarpeen, kussairaalasa tuli lähöjjäläkiivvietettyvä paritviikot. Ukale ei ampulanssija tilattu. Vielä. Mutta täytyy sannoo, että vaikeesti on selekä tälläkieroksela paranemasa. Jason levinny tulehus vielä vasemmajjalan poloveenki. Ei taivu selekä eikä taivu polovi. Muttei täsä vielä kokkeilla muutaku Vimovoila saaha halakokuski rivviin.

Ensviikoks lupas arktisija kelijä tänne. Saapa nähhä, kuka liiterijä täyttellee ja kuka uuniimpäin sieltä tyhjentellee...

Tukikohasta Siperijanpakkasija kuiten rauhasa oottelemissiin tähä.




maanantai 19. helmikuuta 2018

Kolome taijeluomaa.

Kunolis kaks kättä ja pläkänttekkeri, sanotiijjoskus mainoksesa. Puukkomestarin vasuri ei ihallähelläkkään ole tervettä kättä. Ukkakin näki viimoviikon keskiviikkona käjen läpivallaisukuvan Rovaniemelä keskussairaalasa käyvesä. Ei ole metallimmäärästä päätellen ihimekkään, että kättä vielä juilii, eikä sitä pysty täyspainosesti käyttään. Mutta kuulemma luutummaan päin, sano nuori lekurityär.

Kolome puukkova kuiten valamistu. Kuvat ohesa. Sinne net lähtee etelätä kohti, kuhassaahaan net postiin.





Purontakasen terät ja puukkojen omistajien omijen pahkakoivun ja omenapuun kahvayhistelmät. Tuppikuvijot hivelee silimää...

Tukikohasta sopivata pahvilaatikkova Vasarapuukoile ettimissiin tähä.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Tarunhohtosta Talavituntsaa.

Kävimmä Mummelinkans kuskaamasa kolome pirtijää nuorta muutamakspäivää hiihteleen Tuntsalle. Kuskoivatunturin risteykseen asti tie on levijä kuillentokenttä. Enteilee varmaankissitä, että kohta sieltä puu huilaa kummipyörilä etelätä kohti.

Eipä sinne iliman talavitiestövä autola mittäämmahollisuuksija oliskaan, jotehhyvä homma, että on aurattu. Ja penkoista näkkee, että lunta liippasee metrivverran, kun Naruskala Tukikohan seuvusa ovvasta seittekytäsenttijä.

Muutamasa korkijasa paikasa, ninko Saihoseljämpäälä oli närreikösä komijat tykkylumet. Siton ollu seuvula enempiki, mutta tuulituuloset on puhistellu osasta alavampija maisemija lumija puista poies.

Kävimä kääntymäsä Tuntsajoven sillampielesä. Nuoriso jäi Peuratunturille menevän urampäähän. Kierteleevässielä ja pallaavat Nuoluskurun ja Takkaselekä-Sorsatunturin kautti loppuviikosta taas sivistyksemparriin.

Muutama kuva maisemista, joita kannatteis muijenkikkäyvä kattelemasa, kuvväylä on auki...









Palluumatkala Mummu poikkes vielä Naruskajojen Tammensillalla...



Tukikohasta Tuntsaa muillekkissuosittelemissiin tähä.


perjantai 16. helmikuuta 2018

Taitaa tuplakorkkiseiska potkurilla lykkääntyvä...

Mullon nuita olymppijalaisija kattellessa alakannu virijään semmonen, että jokhan tuota järjestäs Tukikohasa pienet talavilajikisat nujjen hihtolomaviikkojerratoks. Alon jo teettään Linko-Jarkola erikoishyppyrijä. Oon suunnitellu, että hajen vauhit eslapotkurila tuolta liiterintakkaa ja suhhautan sillä tuosta kasan ylitte täysilä tuplakorkkiseiskan tuone pakkasmittarin luokse sempramäntyjevvälliin pehemosseen hankeen. Mummeli saa olla pistetuomarimpaikala.

Tännään otti kuiten suunittelut takapakkija. Olevvarmaan menny jotenki sisäharjottelusa ylikuntoseks ninko suomalaiset mäkihyppymiehet ja hihtäjämiehet. Laiton nimittäin kymmenellitran muovipäälärin tännään naapuritullisa huoltoasemala pensaa täyteen. Siinä maasa se pääläri oli ja jouvuin tieten kumartammaan siihen korkkija kiinnellaittaan samalakun tankkasin Suparuva toisela käjelä. Siinäse selekä nitkahti tuolta jostakissammoilta seuvuilta, misä niitä välilevyrrepijämijä muutamasa makneettikuvasa joku toktori Helsingisä näki.

Tankkaukset kunoli tehty, nin hyvä että autoon pääsin. Nyton kotona pitäny makkoila hissuksiin jääkiekkokattomasohovala täsä konttuurisa. Jospa se kippeepaikka siitä sulas, kussaa muutamala vimovotapletilla tulehuskipuja siirrettyvä sivumale.

Tuosson kuvat hyppyristä. Vielä täsä vanahakinnuortuu, kuhan koukkuselekä suortuu. Laitama sitte vaikka juhannusviikola kisappystöön. Hyppyri ei nimittäissiihemmennesä mihkään tuosta sula. Näin on näkyleivät. Ja lunta tullee vielä lissää. Ja eslaavvoi laittaa pyörät alle...



Tukikohasta penkkiurheiluun toistaseks tyytymissiin tähä.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Seuraakhan hypervalta supervallahhintoja...

Nysson kääntynny supervallasa riisselihhinta aikas reippaasti pensahhinnasta ohitte. Suomessaki riisselihhinta kiipeilee suhteesa kokoaijjan lähemmäs ja lähemmäs pensahintaa. Kohta tullee seinä vastaan riiseliveron kans, millä täälä ajjaa kannattee.

Meijän autot säilyy toistaseks pensallakulukevina. Eikä haittaa, vaikkei kumpikhan meijän pirsseistä kovin pensapihijä ole. Aikahan ninkauvva ei haittaa, kuhhinta pyörii itärajantakana puolesa siitä, mitä se meilä hypervallasa nymmaksaa.


Tukikohasta Rovaniemele huomenisa halavalapensalla suunnistamissiin tähä.

lauantai 10. helmikuuta 2018

Hirville hankee kohta kainaloon.

Naruskalla ei muihimmaisemiin verrattuna paljoo lunta ole. Mutta se koskee vaan tätä Tukikohan seutuva ja normivähälumista seutuva tästä etelään, eli Kotalankyllää ja Tuohikyllää. Tästä pohojoseen alakaa löytyyn metrivverran ja Tuntsalla josaimpäin varmaan yliki. Ja muuala Lapisa ovvielä enempi.

Alakaa sitä kuiten hirvile oleen tarpeeks ja kohta liikaaki. Muutama kymmenensenttijä kuvvielä lissää tullee, nin hirvetki alakaa tukkimaan mettistä avoväylile. Ninko tapahtu oisko kymmenkuntavuotta sitte.

Vaajinselän paikkeila Mummeli huomas parit hirvet tälleaamuva työreisulla Hautakyllään. Hirveltä kummeinaa jalat lumesa loppumaan, nin poroila ojjo loppunu...




Tukikohasta syksyistä hirvellihhaa omasta pakastimesta sulattelemissiin tähä.


Rekkarallisa roiskuu.

Hakkaavattäällä nuita mettijä. Ja kärräävässitten niitä kalikoita rekkakuormittain välliin yötäpäivää. Ei net nykyvään ennään sihevviissiin kennenkään unta häiritte ninko ennen. Sulammaan aikana kummeillon tapana pijelä muokkamosa akkunata auki, nin entisaikana kuuli tyhyjän rekan mettäämmenon jo puolenkilomeetterimpäästä karikoittejja ketjujen kalinasta ja kilinästä. Nytei kuulu henkilöautoo kummempaa ääntä, kunnet tyhjillään pohjoseen matkaava. Ja täytenä eikun pirtti hiukka vapisee...

Enoo Mummelinkans vielä arvannu lähtee tuohomperämettään Politimantaakke ees kattoon, mitellaajalti sielon aukkoo syntynny, mutta muutama motomies oli kehunnu, että Politimanpääle eijääkkun tuppale mettää sinne lakkeen. Saattaa pijellä paikkasakki, mutta suvellapa tuonnäkkee. Uuvet korvasienialuveet.

Noh, työtä ja toimeentulova se jollekkittietää. Ja joillekki sienimaita. Ja joillekki avonaisempija hirviaukkoja. Ja kaikkee mahollista, marjamaitaki. Ja vaikeekulukusta maastova. Vetelevännimittäin taas uuvelleen niitä hakattuja aukeita niilä issoila auravehkeilä. Siitei kaikki oikeen tykkää.

Nonni. Esipuhe veny pitkäks. Kuppitivaan sannoo, että rekkarallisa roiskuu. Löytyy nimittäin tiellaijoilta muovisija lokasuojija ja niijerroippeita. Mummeli tieten näpppää kuvan ja tullee sitten kyseleen, että mitehhän tuosa käy, jos tämmöne tullee vaikka tuulilasista autoon sissään. Mikäpä tuon tietää, saattaa siinä tulla henkilövahinkoki, mutta ainaki autolle jottain voi käyvä. Huonola tuurila.



Nuita samallaisija näkkee nykyvään tiempenkoila sieläjatäälä. Entiijä, mikä niitä irrottellee. Oiskhan vikamaterijaali tai kiinnityksisä parantamisevvarraa. Eisais kuormasta mittään tiele tippuva, nin ei välttämäti autostakkaan.

Toivotaan, ettei kennenkäättartte tuommosta pikkuautosta irtirrepijä.

Tukikohasta motorikelekkailijoile evästä suunnittelemissiin tähä.

torstai 8. helmikuuta 2018

Nykköläks vienti vettään...

Kylläkkait sitä vois ittijään alakaa osaks elättään vaikka kylymäsavukalala. Laiton Alappimaan asukkaijen matkasa kymmenkuta kiluva vakkuumiin pakattuva kuusamolaista kirjolohivilettä, joihinka tartuttelin leppäkiekkosavuva tuola omasa savupöntösä. Itte tieten sokerisuolasijja tehin, ninko ossaan.

Nyton alakannu tippuun viestijä, että Sveittiimmaasa on jo kaks naruskalaista evästä, jokkon ylittemmuijen sielä, vaikka mihivvertaa. Hillat ja kylymäsavulohi. Nynnejo suunittellee tillaavasa lissää...

Kotijo asti vierhaat ei vieny sitä kolomatta harossija, jota täälä söivä nin, etteivässilipijä meinannu ehtijä. Savuahavenoita, niitä jokka itte saiva onkija sielä Tapijonkyläjjärvelä. Ja jokka Ukka savusti tuosa ulukona. Eikuulema löyvy vastaavata heijän kalatiskistä...



Josoisin nuorempi ihimine, nin alakasin vakavala naamala suunittelleen täsmävientijä suomalaisela kalaevväälä. Ja marjoila. Ei mittään suurtuotantolaitosta kannatteis laitela, vaampittäis pysytelä pienesä laavukkaasa mittakaavasa. Lähtöainetta ommeijän puhtaisa järvisä. Ja jängilä.

Vähässammaan viisiin kuin täsä meijänkyläsä tekkevä nuot parit pariskunnat, jokka jalostellee porosa pakastuskuntosena vakumiimpakattuna maalimale. Omisa pikku tuotantotiloisa.

Tukikohasta asijaa vielä vunteeraamissiin tähä.