torstai 21. helmikuuta 2019

Erilaiset aamut. (2069)

Eilisäaamuna tuli herätys Linko-Jarkon lingon jytinään. Se jytinä kuuluu vain sillon, kulllunta on enempiku tarpeeks satannu. Ja oli sitä parikytäsenttijä. Lumimittari kiipes tuostavaan kaheksaankymmeneen senttiin.

Kunoli keskiviikkoaamu, niilläksin tieten ohjelmammukasesti kuskaileen puukkomestarija kirkolle saunoon. Semeinas kuiten reissu päättyvä Kotalankoulun takapihale. Sieloli kiertoväylälä kaks autoo rinnatusten. Tyhyjä autommentävä välikkö oli talon ja toisen auton välisä, misä näytti kyllä olevalluntakin, mutta määrä ei liika isolta näyttänny. Mutta sitäpä oliki. Paksuimmillaan tuiskulunta kuuskytäseittemänkytä senttijä.

No Ukan pirssihän junttaantu siihehhankeen pysähyksiin. Ja partasuu vieresä alako kiekumaan, että ei perkele päässy tälläviikkoo saunaan. Sannoin hälle sievälä äänelä, että annas mun nyt vaan tätä pirssijä ajela ja oottele siinä rauhasa. Soli painava parintonnin auto kyllä hangesa kiini, mutta liikahti se jäläkijään takas muutaman kymmenensenttijä. Ja perruuttaissa samontein automperse alako kääntyyn kohti talonnurkkaa ja syöksytorvee. Joten eikun hetkohta etiäppäin. Ja taas se pysähty hankeen. Ja ei meinannu taaskaan taakkeppäin liikkuva. Muttä läks kuiten. Ja heti pyrki kohti talonnurkkaa. Kävijo mielesä, että mistä helevetistä tähän raktori saahaan, mutten puhunu säikyle repsikale mittään.

Vissiin kymmenkunta minnuuttija siinä nitkuttelin etteen ja taakse. Oma ovi oli nin syväsä hangesa, ettei sitä saanu auki. Ja vieruskaveri oli selostamasa koko aijjan, että täsä meni tääpäivä. Mutta se erehty. Kiitorattaa synty viimen eestakasesta liikkeestä, ninko eestakasesta liikkeestä muuvallaki. Kiitorata aukes ja Leksuun sai sevverran vauhtija, että neljäpyörää Nokiakitkoja kun ruotas maapohojaan kiinni, nin läpi mentiin loppupenkasta. Ja repsikka intoilee, että minähän sannoin. Sempiti tieten sannoo, että olet sinä hyvä kuski...


Tuosson kuva menomatkalta Naruskantieltä. Eteläsä jos maantien toinempuoli olis kakskytäsenttijä paksusa lumikerroksesa, nin sielolis varmaan mielenosotuksija. Täälon tämmönen arkee. Onneks oli ees toinempuoli aurattu.

Saunareisu onnistu hyvinki, mutta sittemmeni teekoosa vielä kolomisentuntija, ennenko puukkomestarin kaikki paineet ja pumpputahit oli mitattu ja punnittu. Mutta pirssikuskilta ei maltti lopu.

Tännään ei eilistä ennää muistela. Uutta lunta ei tälleyötä ole sajellu. Pikkupakkasela pukkas, ninko Kerttutyttö, se nätti sielä televiisijosa iltauutisisa, osas tieten ennustaakki. Kolomesakympisä hilippoo ja ei näy mittään sinisijä hetkijä, vaannyt on vaaleempunane valttija...


Tukikohasta viikollopun vöönituulija ja lauhtumisija oottelemissiin tähä. Kerttu kerto.

tiistai 19. helmikuuta 2019

PUPUPUPUPUPUPUPUPUPUP...(2068)

Tukikohan pihapiirisä tätä pääsee kuulemaan livenä suunnilleejjokaehtoo.



Tukikohasta kuuntelijoita vartoomissiin tähä.

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Karhutunturia mikkelimmiehen kameralla. (2067)

Eipole tievossa, mitelli tykyt Karhutunturisa närreijenoksisa viimoyön tuiskussa ja tuulesa pysynneet, mutta muutamapäivä sitten pari hihtomiestä Mikkelistä kävi aurinkopaistepäivänä tunturija vallottamassa.

Ensimpiti käyvä pilivisenä päivänä ura hihtelemäsä valamiiks, mutta se kannatti...



Tukikohasta kuvalähetyksestä ja käynnistä kiittelemissiin tähä.


Luoteismyrsky reppii...(2066)

Aamuyöstä alako nurkampielistä kuulummaan, että paripäivää hojettu kelivarootus Sallaan alakaa totteutummaan. Ei täälä lunta kauheesti olettullu, mutta vinkka on kohtalaine. Ukan sääasemamittari tuola Tukikohan katola on vilikkaimmillaan pyöräyttänny 22,8 metrijä sekunnisa vinkkapuuskan.

Liekkö se kovillukema vai junnaava keskituuli teheny Tukikohan tontila myös pahojaan. Mummelikullaitto aamusela uuvet kakkulasa nokale, nin se heti huomas portimopielesä tuulivahinkoja käynneen. Kyläseuran ja Tukikohan yhteinen infotaulu on joutunnu antautuun ja kaatunnu, kun neljäkertaanelosen pystytolopat on napsahtannu maarajasta poikki.

Aika hyvä, etton tapahtunnu aamuyön tuntiloina, jollon täsä vähempi kukhan liikkuu.




Onneks ei ilimesty täälä varhaisjakelulehtijä...Posti tullee neljämmaisa ehtoopuolela, jollon lehti ojjo vanhennu.

Portimpielen pariskuntaaki vinkka on koitellu, muttei hylänny. Sitkee sissi pilikkimmään on tuo Ukko. Ja muija seisoo uskollisena vieresä...


Tukikohasta korjaussuunnittelemissiin tähä. Vinkammentyvä ohitte kait ehtooseemmennesä.

perjantai 15. helmikuuta 2019

Ei tarttis vielä nuoskaantuva. (2065)

Käväsin pikamutkin Kallelasa polokasemasa sinne Leksulla yhet jälet, kun linkomies ei eilisen kymmenensentin lumisatteen jäläkiin tälleamuva kerinny ennen ehtoopuolta linkoomaan. Muutama kelekkamies isola peräkärrylä piti varmistela pääsemmään perile pikkulumijen läpi.

Alakaa sitä kevyttä pehemosta lunta olleen reippaasti jo poloven ylitte, mutta se on kaikki semmosta puuterilunta, ettei siitä lumiukkova tekkeen pysty. Eikäpä ainakhan umpisela se kaksista kelekala ajettavvaa semmonellumi ole.

Kävin hiukka tuulettelemasa sajemittarija, jonka pääle sielä Kallelampihala on satannu sevverran lunta, ettei se meinaa jaksaa siknaalija jaksaa sisälle keskusyksiköle toimittaa. Nysse taas pellaa, vaikkei se sielä lumimäärää pystykkään mittomaan, kunei sillä ole lämmitystä.

Parit kuvat näppäsin, kuppaisto aurinko nin kommeesti jo Kallelan etuseinähirssiin...Joki alakaa olleen lumesta ummesa, eikä kameran asentaja vieläkhän alakannu asentelleen kamerata kuvvaamaan. Oli hiukka muita kiirhejä.




Sielon muutama vaphaa viikko, jos joku rauhallisesta paikasta ja lumesta sattuu tykkäämään.

Tukikohasta ei lämpöasteita kaipalemissiin tähä. Mieluummin pijämä kieppilumet kanalinnuile...

torstai 14. helmikuuta 2019

Taivaarrannammaalari työssäsä. (2064)

Aina välillä näyttää Tukikohan konttuurin sisältä ulos ikkunasta kattoissa, että on erikoiset maisemat. Ylleensä Ukan kattokamera tallentellee niisä tilanteisa ei nin kovin tavallisija maisemakuvija. Kattokaa vaikka itte. Nämei mene Ukala talteen normikierrosa, vaan kuva tullee ja mennee pois viijen minnuutivvällein. Tämon nyt tallesa.


Tukikohasta Ystävämpäivää toivottelemissiin tähä.


tiistai 12. helmikuuta 2019

Viijemmaisa vielä värikuva. (2063)

Päivä pitenee, halus tai ei. Ninko muistatta, nin Ukka Matinpojan kamera muuttaa kuvat iltahämärisä mustavalakosiks siteekku valova ei ole värikuvvaan tarpeeks. Nyvvielä hiukkaa ennevvittä ehtoopuolela riittää pilivettömänä päivänä aurinkovalova värikuvvaan.

Tännään onki ollu hieno aurinkopaistepäivä aamusta asti. Aurinko laskee kellon ollesa 16.11 Tukikohan korkeuvella, mutta valo piisaa siitä vielä jonkunaikaa ohitte.


Tukikohasta helemipöllövä ehtoolaulajaks oottelemissiin tähä.

Nymmeni keskisormennäytöks...(2062)

Moon aina koittannu olla sillai kunnolline kansalaine, etten ole nuisa virastoisa koskaarrähissy mistään asijasta. Poistannu sieltä rähisijöitä kyllä virampuolesta. Enkä rähissy tännäänkään, kun jouvuin eilistä polliisiasemalakäyntijä parsimmaan. Piti olla selevät senssit, että pääsen hoitaan passihakemuksen kotuajalon netinkautti, mutta eipä se nin ollukkaan. Kanslijantyär oli eilen sitämieltä, että siitä vaan kotona, kuhan valokuvasa olet käynyjja kuva sieltä rekisterriin lähetetty.

Noh, maksu kelepas virmale kotua, mutta sittettuli ilimotus, että varraappas aika paikallisele tiplukonttuurile sormejjäläkijä ja allekirjootusta varte. Noeihän se muu auta, kuhhomma kotona tökkäs. Soli vissiin sentakkee, että passija oli vielä parivuotta jälelä.

Sitten alako amusela tökkimmään kanslijassa sormejjäläkikonheela. Tyvär pyysi konheellasile oikijankäjen etusormen. Senkulläppäsin lasile, nin kone ilimotti, ettei se tunne sormellaittajjaa. Ei vastaa aikasempaa oikijankäjen etusormija. Noh, tyvär pyyhki konneen puhtaaks ja sitten kokkeilimma peukalova. Samapeli. Sitten laitoimma keskisormen jo pelliin, kuppyyvettiin. Sen kone tunnisti, mutta kehu tyvär, että heikkolaatunen. Noh, minkä sille heikkolaatusuuvelle mahtaa, kunnet papillaariharjanteet ommeikäläiselä nykyvään semmoset kuivat ja kuluneet. Johan mulla ommuistisa, mistä se sormejjäläki muovostuu. Kuivisa sormisa ei ole tarpeeks nitä rasvoja, joista se jäläki lasile jää. Eli nämät olis hyvähköt murtomiehensormet iliman näppylähanskojaki.

Saatiimmet sitten kummastakikkäjestä jokkussormet hyväksytyks. Itte en ennää muista, mikä sormi oli kummastaki käjestä lasila, kukkone piippas vihreetä. Mutta keskisormeeki tarvittii jommastakummasta käjestä.

Saattaa alakaa sormileikki joskus jossaki passintarkistuksesa, jos net alakaa sormejjäläkikonheela varmistelleen, kuka tämon. Vallassaan senkanssa.

Tulipa tilattuva se henkilökortti samalareisula. Sillähäntuota pääsee aikas monneemmaahan iliman passija. Ja eihännuot kohta muut papperit riitä henkilöllisyyven tojistamisseen. Vaikijammaks mennee maalimammeno.

Tukikohasta Lintholmin Ollija muistelmissiin ja hiukka suremissiinkittähä.