keskiviikko 24. elokuuta 2016

Sienestyksen loppusuora taitaa lähestyä.

Vielä Mummelin kanssa kiertelimme muutamaa harjunrinnettä parikymmentä kilometriä Tukikohasta pohjoiseen. Samanlaista harjumuodostelmaa kuin ne kolme aiempaa vanhapuustoista harjua, joilta männyntuoksuvalmuskaa on meille kerätty. Ja samalla lopputuloksella, että sieniä löytyi.

Sattui muutama tuttavapariskunta Sallasta olemaan marjaretkellä Naruskalla. Heille kerääntyi samasta harjusta tänään kotiin viemisinä vajaat kymmenen kiloa tätä herkkua.

Jonkun verran alkavat muutamat löydetyt sienet jo menemään yli, mutta priimaa löytyi vielä koreihin vaivatta, kun hiukan jaksoi lokkailla, kuten paikallisesti valitsemisesta puhutaan.

Mummeli oli matsutakeen netissä tutustuessaan löytänyt arvion, että runsaslukuisesti tämä sienilajike esiintyy keskimäärin kymmenen vuoden välein. Sattaa pitää paikkansa. Sinällään harmi, jos näin on, koska todella maukkaasta sienestä on kysymys.

Loppusuora häämöttää sienestykselle siinäkin mielessä, että ilmavirtaus on parasta aikaa pohjoisen puolella ja taivas on iltapäivän aikana seljennyt pilvettömäksi. Hallalla uhkailee säätieteilijä, eikä välttämättä ihan väärässä ole. Matsun kasvupaikkaa pikkuhallat eivät kuitenkaan uhkaa, kun ne ovat korkeiden harjujen yläosien asukkaita.

Liikuntapuolta on näillä muutamalla sienireissulla saanut Ukkakin sopivasti. Polvet vain muistuttavat vanhoista vaivoista, kun rinteiltä siirtyy kotiportaisiin. Josko polven lihakset hiukan olisivat hillasoilla ja sienirinteillä saaneet täsmäliikuntaa, että ne pelittäisivät vielä seitsemännelle kympille siirtymisen lähestyessä...


Tukikohasta sieniä vielä huomennakin säilömisiin tähän.

tiistai 23. elokuuta 2016

Esterin peräpää kunnossa tänä vuonna...

Vesee pukkaa Naruskallaki, jos kohta muuallaki Suomesa. Piti oikeen alakaa kaivelemmaan vuostilastoja seittemältä vuojelta, joilta on sajevesijä mittailtu Tukikohasa.

Tälle 2016 vuojelle on tähämpäiväämmennesä satanu vetenä tahi talavela lumena yhteesä 406,4 millijä. Son aika paljo elokuullopulle.

Tuoson millit kaikilta seittemältä vuojelta:

2016   406,4 mm tähämmennesä
2015   574,8
2014   478,5
2013   464,8
2012   495,0
2011   628,7
2010   358,6

Jokivesijen ei tartte pelätä täälä tälle kessää kuivuvan. Viimesen vuorokauven aikanaki tuli vettä koko kerruualuveelle 25 millijä. Tuluva siis jatkuu.

Ei käy katteeks maavviljelijöitä. Pohjaveet tieten on korkijalla, mutta rajasa silläki. Sallasa kirkollaki ilimeisesti jostaimpääsee maavesijä niijen verkostoihi, kun sielä pittää veet keittää eelleen, vaikkon jo keitetty monta päivää.

Sienethä tästä tykkää. Jakun porot tykkää sienistä ja lihhoo, nin poromiehet nauraa. Son hyvä se.

Nyttaas paistaa, mutta sajevarotusta huuteli raatijosta Lappii tällekkippäiväle.

Sommuuten kohta silläviissii, että täälei tartte ruskaloistova ootella. Nää liijat satteet vaallissäilee tuota ruosterraiskaajata, joka vainovaa noita koivuja jokapuolela. Ensmääset koivut jo luovuttellee lehtijä maaha, vaikka tars pysyvä puisa syyskuule asti, kymmenenteeppäivää ainaki.

Ruma ruska tullee, ennustaa Ukka...


Tukikohasta seuraavija satteita ottelemissiin tähä.

lauantai 20. elokuuta 2016

Matsutaken kasvupaikan salat selviämässä.

Japanin keisarin herkusta on tullut kaikkien evästä. Männyntuoksuvalmuskaa, eli matsutakea on tiedetty esiintyvän Suomessakin, mutta ei välttämättä ihan joka vuosi. Tämä 2016 vuosi tekee kuitenkin ainakin Lapissa poikkeuksen.

Matsutaken kasvupaikka olkaa Mummelille ja Ukallekin pikkuhiljaa selviämään, kun tätä herkullista sientä on Tukikohtaan löydetty toistaiseksi bruttopainoltaan kolmisenkymmentä kiloa.

Sienten löytämiskesi pitää etsiä kartoilta jyrkkiä sorapohjaisia harjumuodostelmia, joiden on oltava hiukan karuja pohjakasvillisuudeltaan. Mitä jyrkempi rinnepaikka, sitä todennäköisempää on sieltä löytää matsutakea.

Puuton rinne ei kuitenkaan ole kasvupaikka tälle sienilajille, vaan kaverikseen matsutake vaatii vanhaa petäjää. Edes muutama vuosikymmen sitten hakatut pienipuustoiset mäntymetsät eivät symbioosikaveriksi männyntuoksuvalmuskalle kelpaa, vaan vanha mäntymetsä on ykköskasvupaikka. Huomionarvoista ainakin tälle vuodelle on sekin, että etelään ja lännelle kaatuvat rinteet ovat osoittautuneet runsaimmiksi esiintymispaikoiksi.


Naruskan suunnalla oheinen kuva on esimerkki hyvästä kasvupaikasta. Ja mieluummin pitää kiipeillä harjun laelle ja ylimmälle kolmannekselle, niin jovain sieltä sientä alkaa löytyä. Tasaiselta maalta ei matsutakea toistaiseksi ole Naruskalta löytynyt.

Kulkeminen tällaisilla jyrkillä kuivilla rinteillä ei ole huonojalkaisen hommaa. Kumisaappaita paremmiksi jalkineiksi Mummelikin vaihtoi jo vaelluskengät, jotka Ukkakin taitaa jalkaan seuraavalla sienireissulla pujottaa. Kuntoilusta käy rinteillä kiipeily, eli hyötyliikuntaa saa sienestäjä varmasti.

Männyntuoksuvalmuska muuttaa kasvaessaan hiukan ulkomuotoaan, mutta se on kuitenkin helppo tunnistettava niin pienempänä kuin isompanakin. Mummelin omassa Kinttupoloku -blogissa on hyvät kuvat matsutaken ulkonäöstä eri ikäisenä.

Näillä ohjeilla eikun sienimetsään ainakin Lapin alueella. Ja matsutaket talteen!

Tukikohasta tähän.

perjantai 19. elokuuta 2016

Jotkut kalenterit sekaisin.

Tässä kesässä on normisuveen verrattuna ollut montakin erityispiirrettä. Luonto ei monessakaan kohtaa ole noudattanut vanhaa ajastaikaa, vaan heittoja on ollut milloin mihinkin suuntaan.

Pikku erikoisuus on mustikka- ja puolukkametsissä, missä marjat ovat kohtuullisen kypsiä jo poimittaviksi, mutta samanaikaisesti marjamailla myös kukkii täyttä häkää. Varsinkin puolukan kukkia on paljonlaisesti, vaikka marjatkin samoissa varvuissa alkavat olla ainakin hyytelökypsiä.



Vaikea on maallikon selittää, mikä näiden tänään Mummelin kameraan tarttuneiden luonnonilmiöiden selitys on, mutta kaikelle selitys löytyy, kun tarpeeksi viisaalta ymärtää kysyä.

Tukikohasta hiukan kuitenkin ihmettelemisiin tähän.

tiistai 16. elokuuta 2016

Matsutakesieniä kohta yli oman tarpeen.

Matsutakea on runsaanpuoleisesti Naruskan suunnilla. Taisivat tuolta naapurimökiltäkin olevat lomalaiset löytää sieniä, kun hieman katseltiin karttoja Tukikohassa.

Mummeli ja Ukka käväisivät viikonlopun jälkeen toisen reissun lähialueella. Lauantain satsi kun oli viitisentoista kiloa, niin kolmen tunnin reissun jälkeen eilen lisääntyivät matsukilot taas viidellätoista.

Helppoja ovat nämä itämaiden suosikkisienet jalostaa eteenpäin sen jälkeen, kun ne on poimittu. Mitkään sienet eivät ole olleet näin puhtaita madoista ja etanoista kuin nämä männyntuoksuvalmuskat.


Korissa olevat matsutaket ovat laatuluokitukseltaan ykköstä ja kakkosta. Luokituksesta löytyy infoa netin kautta, kun hakusanaksi laittelee matsutake. Japanissa näistä ykköslaatuisista maksettaisiin kappalehintaa kymmeniä €uroja. Suomessa kilohinnat vaihtelevat poimijoilla kuulemma haitarissa 15-40 €uroa kilolta.

Näitä kun ei tarvitse ryöppäillä, niin palastelun jälkeen ne kuumennetaan paistinpannulla sen verran, että niistä haihtuu enin vesi samaan tyyliin kuin haperoista ja tateista.


Haihduttamisen jälkeen punnitus pakastuskunnossa osoitti seitsemää kiloa. Pari kiloa kun oli noita ykkös-kakkoslaatuja, niin bruttopainosta kertyy valmista rapia puolet keruukilomäärästä. Aika hyvä suhde ja jalostaminen nopeaa.




Paistelimme Mummelin kanssa tänään lounaaksi soijaöljyllä kevyesti maustetut viipaloidut matsutaket. Ripaus sitruunapippuria ja sitruunalimettiä mausteeksi. Ja jopas maistui Tuplastikursulaisen päällä, kun leipä vielä oli voideltu paksuhkolla voikerroksella...


Maistuis varmaan muillekin sienten ystäville...

Tukikohasta pohjoistuulen kanssa pieksävää kylmää sadepäivää sisätiloissa pitelemisiin tähän.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Miniän matsutakepiiraassa jytyvä...

Jaappanilaiset olisivat varmana onnesta mykkinä, jos heillolis matsutakeva laittaa evvääseen samalla tappaan kuin Naruskalla eilissäpänä. Niitä matsutakeja nimittäin oli hyvämmatkaa toistakytä kilova siivottavana. Ja net olit puhtaita kuin pulumuset pienimmästä isompaan.

Miniä leipasi parit matsutaketäytteiset uunipiirakat oikeen semmoseen perinteiseen piirakkataikinnaan. Täytteeks enin osa matsutakesilippuva, juustova, paprikata ja jottain pippurintapasta. Ja saatto siinä olla jottain muutaki.

Ukkaki veteli sitä eilen pikkupalasen kuumana ja tännään isomman kappaleen mikrosa kuumennettuna. Oli tavallisehhyvvää. Ja jos vaikutukset on sammaa, mitä jaappanilaiset uskoo, nin viakransyöntijä saattaa kannattaa hiuka hillitä...


Tuommosesa kasvupohojasa net täälä kasoovat, ninko kuvasta näkkyy. Tulis vaan poutapäivä, nin lähettäs Mummelin kans tutkiin vähällaajemmin, löytyskö niitä sattaakaa kilova päiväsä...

Hyväson, että hillat alakaa olleen tältäsuvelta ohitte, nin kerkijää keskittyyn hiljokseen mustikoihi ja siinä sivusa matsutakkeen.

Tukikohasta poutaa oottelemissiin tähä.

Portinpielessä Kiestingin karjalaismallit.

Portinpielen vahdit on leikillisesti nimitetty Iivanaksi ja Roosaksi. Nimet ovat täysin keksityt ja kuvitteelliset, mutta kun sattuivat Ivan ja Roza oikeasti olemaan Tukikohassa lomapäiviä viettämässä, niin heidät haluttiin samaan kuvaan. Kuvattavatkin halusivat.


Kiestinkiläiset ovat jo matkalla Kantalahteen. Autossa oli Suomen tuliaisina Ukan suolaamaa kirjolohta ja suomalaisen kaupan muita laatutuotteita.

Vastavierailukutsu tuli Pietariin. Se näkee, ken elää, tuleeko kutsua noudatettua.

Tukikohasta portinpielivahdeille syksyisempiä vaatteita kohta vaihtelemisiin tähän.

lauantai 13. elokuuta 2016

Takapihalta harvinaisempia sienilöytöjä.

Männyntuoksuvalmuska, eli toiselta nimeltään Matsutake ei Naruskalla ole niin kovin tavallinen löytö sienestäjän korissa. Nyt niitä näyttäisi kuitenkin pompanneen pintaan normikalenteriin verrattuna hiukan aikaisessa, kun niitä löytyy jo elokuun alkupuoliskolla.

Mummeli ja Raisa-miniä käveleskelivät Pomon ulkoilulenkin muutamassa lähikummussa sienikorit matkassa. Muut nähdyt sienet jäivät poimimatta, kun männiköstä alkoi löytyä matsutakea enempi ja vähempi.

Etsintäaluetta pitänee laajentaa, jos näitä arvokkaina ainakin Japanissa pidettyjä sieniä alkaa löytyä Naruskan suunnilta tiuhemmassa. Kotitarpeiksi talon hameväki siivoilee niitä alkajaisiksi talven varalle muutaman kilon pikaerän, jota ei käytetty puntarin kautta. Vielä.

Pomolla näyttäisi olevan hyvä sienivainu pariviikkoiseksi...





Tukikohasta sienestykseen keskittymisiin tähän.