tiistai 18. helmikuuta 2020

Ihmeliiteri. (2094)

Sitei Kallelan puuliiterivarastova parraala tahollakkaan voi sannoo kovin hääppösesti tehyksi. Verottajammielestä son tieten arvostettu kiinteistöverolandian tavammukkaan korkijalle kuimmikä. Son semmosista lautatähteistä kyhätty. Ja kersojemmaalama. Omijen.

Siinon tasakatto ja rakennelujjuuvet ojjääny meleko vähäle laskemisele. Ja jokavuos siton saanu peljätä, että kaatuukhan tuo läjjään ninko korttitalo.

Mutta son kestänny kaikki tuulet ja tuiskut. Ja nytei kukkaan muu huolehtinnu siitä ja sen kestävyyvestä kuin Moilas-Jussi, joka käväs mökkiperälä linkousreisula. Onneks hää soitti Ukale, että taitais olla tyhyjennyksen aijjat, jos meinataan liiteristä puuta oven kautti hakija...

Ja eikun talakkari töihin, Ukka Matinpoika nimeltäsä. Kukapa sinne muukhan.

Son suunnilleen kolomekkertaa viismetrijä ulukomittoiltasa. Ja sieloli katola viskarssin pistolapijommitta korkeuvvestaan lunta. Eli samat toistametrijä, mitä täälon jokapuolela. Ja hyvihhän tuo kesti vielä satakilova Ukkaa aina sille nelijölle, misä lapijo heilu. Tunteroinen siinä meni ja hyötyliikunta tälleppäivää tuli tehyks samontein. Hyljehaalari iliman villapaitaaki oli selekeesti liikaa, mutta tehtävä se homma oli, eikä kannate jäähä lisälumija ennää sinne oottelemmaan.



Tukikohasta vieläki hikijäpukkaamissiin tähä. Vanahuus ja rapakunto. Ei vaiskaan. Hyvä sessijo.

maanantai 17. helmikuuta 2020

Lunta, lunta ja lunta. (2093)

Ukka Matinpoijjan lumimitarisa on enkkalumet, sataviistoista senttijä. Viimonen myrskylumisaje toi viitisentoista senttijä puolimärkää lunta, joka teki hankipintaan nyt semmosen kerroksen, että vinkka ei lunta lennätä.

Tukikohan päärakennuksen takalappeella tapahtu sevverran lumen liikettä kohti maata, että sääkameran tolopan vaijerit pääs hiukka kiristyyn taakseppäin ja toiselle sivulleen. Aamulla oli kamerakuva viturallaan hiukka mihinsattuu.

Onneks on vielä sevverrampöljä säähemmo tällä kartanola, että se kävi kuolemata halaveksuven katola vaijerit irrottelemasa. Lumirailo näkkyy kuvisa. Iltapäivälä se takalape oli valunu räystäslinjan ohitte metrin. Siitä se putos alas nin, että konttorisa tuntu köykänen tärräys. Sittempä se alakokin hilijaa pakastummaan.

Lintukatoksempäältä puotimma sen metrin lunta hallitusti sahhaamala pois. Nyt sielon taas parikytäsenttijä uutta lunta, jota tieten vielä ennen kevättä kerttyy toinemmetri. Lumineliöllä alakaa olleen painova liki kolomesattaa kilova. Sonsitä tuluva-ainetta se.





Tälleaamuva Linko-Jarkko joutu jo pihhaa linkoilessaan yrittään ampua lunta eripuolile pihhaa, mitä aikasemmin. Alakaa penkat josakinkohtaa olla sillä korkeuvela, ettei varssinkaa nuoskalumi lennä penkasta yli...

Tukikohasta katolekiipijämisijä jatkosa välttelemissiin tähä.

lauantai 15. helmikuuta 2020

Tuppinahka tekijääsä tottelee. (2092)

Puukkomestari tuntee olevasa enempi ykskätine kuin kakskätine. Vielä pittää kummankin käjen jottain käskyvä totella, kun kemimmaalainennahka saa tuommoset kuvijot itteesä vappaalla käjelä tehtynä. Ja käsinompelujäläki on myös viimesempääle.

Haukiputtaale lähti kolome pukkova, joila oli kyllä monen kuukauven mittanen toimitusaika, mutta kannatti malttaa ootela. Kattokee vaikka ite...


Tupet on saanu pintaasa mehiläisvahhaa vasta Haukiputtaala. Puukot kestää tarkastelummyös, kertoili tillaaja.

Tukikohasta kolomen puukon timpermannija ihimettelemissiin tähä.

torstai 13. helmikuuta 2020

Lumi eikun lissääntyy pohojoseemmennesä... (2091)

Käväsin parit hihtovajeltajat nakkaamasa Tuntsantievvarteen. Jos on Tukikohan korkeuvella metri ja toista lunta, nin Naruskajärven ja siitä pohojoseen Tuntsantietä siton vielä enempi. Nippanappa paksumpaan hankeen saattais Ukan taksileksu hyytyvä, mutta ei vielä parriinkymmeneen senttiin, jota Tuntsan puomin takana oli ryvettävänä.

Josei siitä olis joku hiukka jäläkee ajanu, nin olis varmaan ollu harkinnasa, lähenkö puskeen sinne ollenkaan. Mutta jälessä kun pysytteli, nin Auermajojen kämpän pihassa heitin Leksuksen nurijja matkalaiset lähti paritkilometrit sieltä etelään suunnistaan kohti Takkaseljän kämppää.

Pyhäehtoopäivälä pitäis olla rehvit Sorsajokisuusa, jos kalenteri pittää.

Etuvetoautola ellähtis rypemään. Ja on linkomiehelä ihavvarmasti pitkä päivä, jos meinaa päiväseltään Tuntsajokivarsile asti väylää aukoo...





Viimenen otos on Naruskajärven yhteismettän kaava-aluveen ja Naruskajojen Tammen väliseltä tieltä, jostei ole tälle talavele penkkoja kaajettu. Olis lunta vaikka hankirallipoluks päivvastonku länsnaapurisa, missä kilipaa rallataan.

Tukikohasta lumenpuottajija viikolloppumajotukseen Tukikohtaan oottelemissiin tähä.

maanantai 10. helmikuuta 2020

Olpa yksinkertanehhyvvää... (2090)

Emmuista ainaskaan kolomeenkymmeneevvuoteen syönneeni sillai laitettuva hookoon sinistä lenkkijä, kun eilisä ehtoola tehin. Löysin sattumoissin muutamaa köökkilaatikkoo penkoisa semmosen vankasta alumiinifolijosta tehyn vasitun saunakiukaampääle tarkootetun paistopussin.

Tämoli muistimmukkaan vankempitekone siihempussiin verrattuna, millä paistoja entusesa elämäsä tehtiin. Niitä vanahoja tartti laittaa kahta päälekkäin, ettei kiuvas sotkeennu. Näitoli yks, ja hyvin kesti.

Vetelin puukola pitkittäiset viillot hookoon kahteen puolikkaaseen ja liipasin net pussiin ja pussin suu tiukasti kiinne. Ja tekele kiukaale samoja aikoja, kullaiton sen ehtoosaunaa varte tulile, siis sähkölä.

Mummeli piteli saunallämmityksen aikoihivvielä rättipiirijä Naruskan kylän ämmile. Töistäkun hämpääs, nin sannoin saunan varmaanki olevan valamis, tunti kulunnu. Ommaan noukkatoosaan tuli lenkintuoksu vastaan jo alakerramportaisa, mutta emo ei reakeerannu.

Vastaku hajin löylyvesisankon saunasta pesuhuneempuolele, nin oven aukasu lehhautti pesutilampuolele mitäpäs muutakaakkun helekutin herkulliset makkaran tuoksut, paistetun semmosen.

Kuola valu vissiin molempijen leuvoista saunasa istuskellesa ja löylytellesä. Ja saunajjäläkiin eikun pussi köökisä auki ja ehtoopalale...sinapinkans. Niija nollakalja. Ja tais siinä olla nollakuohuvakippöyväsä.

Eikä se herkku ehtooseen loppunnu. Eihäntuota yötä vasten kehtaa ittijään ähkykssyyvä, jotenka jäi vajjaa puollenkkijä vielä aamupäiväle kylymijöön. Voe heleskuttiku se hookoo oli maukasta tuoreerrieskan päälä senttisinä kylyminä viipaleina...

Tukikohasta tämävvissiin tavaks ainakikkerravviikosa ottamissiin tähä.

lauantai 8. helmikuuta 2020

Historijan havinata essiin. (2089)

Tukikohan päärakennus on Helssingin olymppijavuojen rakennuskantaa. Kellaritiloisa on alumpittäin käytetty väliseinisä vanahoja vissiin itänaapurin tiilijä. Osa seinistä on muurailtu normisti vaakatiililä ja osa pystöön muuratuila tiililä.

Aikannaan jo siilijjärveläiset rakennusarkkitehti ja rakennusinssi käski säilyttään vanhaa tiiliseinää näkösilä, kun muutamasa tiilesä oli nähtävisä tiilevvalajan sormipuristusjälistä lähtijen.

Rakennama pukuhuonetta omala kustannuksela etijäppäin, kun nyt on vakkuutusyhtijön työt tehtynnä. Purin pukuhuoneen puolipaneelit kaikki pois pitkiltä seiniltä. Tiiliseinijä jää nyt näkösile enempi. Punatiilile niitä uusija alaosija seinistä ei jätetä, vaan laitama pintaan maalarivvalakosta. Sitä kulluu normiseinää enempi nelijölle, jos ja kun meinaa saaha kaikki punasen piiloon.






Lattijaan tulle lopppupelilöisä tummanharmaja vinnyyli. Viimeset valakosemmallaukset tehin tälleaamuva poijjanpoika Aarnin kanssa, joka kovasti tykkäs valakosemmaalin levityksestä...

Tukikohasta lauhutumisestaki tykkäämissiin tähä.

torstai 6. helmikuuta 2020

Peltipailakalla Rukaa kohen. (2088)

Jokkepojke vietteli paritpäivät Tukikohasa. Pelivälineet olis riittäny eiliseenki pakkaspäivään, mutta sisälepopäivä maistu paremmalta. Ja sauna ehtoisin, se Tukikohan uus ja melekeen ehta. Ja tieten kuntopäivällinen ja parit aamijaiset,

Tälleaamuva teimmä sopimuksen, että yksinkun Jokkepojke reissaa, niin väliaikatietoja koortinaateista tulee Ukale ja, jos ei ehtookuuteen mennessä mittään kuulu, nin sitten lähetään ettiskelemään. Reitillä kun kulukee, nin reitiltä löytyy.


Tukikohasta turvallista kelekkamatkaa toivottelemissiin tähä.

tiistai 4. helmikuuta 2020

Rukalta peltipailakalla Naruskale... (2087)

Amusella kaheksankantturoissa kerto Jokkepojke laittanneesa Lynxin tulile Rukalla. Ehtoopäivällä hänjo parkkeras kelekan Tukikohan pihapiriin ja oli ehtiny Sallassa pysähtyvä tunteroisen syötäsemäsä.

Ja on matkalla ehitty pysähtelleen kommeisa maisemisa. Kelekkakelit alakaa petraamaan näistäpuolin ja päivä pitenee joka heleskutimpäivä.

Tukikohan uus sauna sai hymyn huulille, kun pakkanen ajomatkalla oli kiiveny kolomestatoista asteesta Rukalla rapijaan parriinkymppiin täälä. Nythän tuo huitoo jo kolmissakymppilöisä ja näyttäs, että vaihteeks ollaan Suomen kylymin paikka...






Matkamittariin kerty 165 kilsaa, eli aikahuikonen. Näille lumile joutas varmaan jokumuukin.

Tukikohasta tähän.