torstai 19. lokakuuta 2017

Kolome Karhutunturija päällekkäin asentopaikasa.

Karhutunturi on 518 metrijä. Olemma Mummelin kansa kiivenny junalla rapijaan tuhanteevviitensattaan metriin. Zermatti on paikkakunnalle paiskattu nimeks. Ja tuosa näköettäisyyvelä on muuvan Matterhorni, jotei tähänasti ole päässy näkkeen kuvvalokuvisa.

Eikä sellakija ennää iltapäivälä näkyny, kuse peitty piliviin. Eikäsole ihimekkään, ku sen korkeus on 4478 metrijä. Eviittinny lähtee sinne kiipeen, kunei sieltä kuiten olis nähny mittään.

Voimma jo tähämmennesä kertynneistä kokemuksista suositela paikallista junayhtijötä. Hyvät ja täsmällisentuntuset on aikataulut. Ei ole vaihoisa liikaa aikaa, mutta hyvin kerkijääki hengästymäti. Ja ohojeet on selekeitä, vaikka asemat on isoja.

Tuosson Mummelin kamerala muutama kuva puoliltapäivin. Sillovvielä Matterhornillaki oli hiukka näkösällä.







Täälä met kaikemmaalaisten immeisten kans ihimetellään maaliman menova. Kiinalaisilakkaan ei näje ennä suusuojija naamasa eesä. Ommeinaan ohutta ja puhasta vuoristoilimaa ja puhtaana pyssyyki, kukkaikki nelipyöräset kulukee sähkölä, ninko tieten junaki.

Huomena lähemmä tältä pistoraiteelta takas. Seuraavija seikkailuja ei vielä tiijä...

Zermatista ohuveen ilimaan totuttelemissiin tähä.


keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Ei lämmilluita riko.

Rovaniemelä Citihotellin eesä kummet Mummelin kans toisa-aamuyön vinkasa oottelimma vartivverran airporttikyytijä, nin pitkäkkalsarit ei ollu yhtäälliikaa. Eikä vielä Helssingissäkää.

Mutta sittekku laskeuvuima Geneven kentälle Sveitsisä, nin villakauluri ja pitkäkkalsarit alako ahistaan. Lämpötilat keikku parisakympisä. Ei met kuiten vaatteja kerinny vaihtaan, kunnet olit tulosa lentokonneesa ruumasa, eikollu yhtäävvarma, tulleeko net Rovaniemeltä suoriltaan Geneveen, kunei met kassija Rovaniemejjäläkeen nähty.

Tuli se, eikä aikaakaa, kummet jo istuimma Lausannejjunasa ja löysimmä helevetimmoisen kiipeemisejjäläkiin Mummelivvarraamale hotellile. Sielä vaihoimma köykäsempää pääle ja läksimmä tutkiin maisemija.




Täälon isova kaikki. Puutkin semmosija, että eihännuita sais halakomakonheeseen milläänopilla...

Huomena siirrymmä isompijen vuorijen luokke. Niitä näkkyy tuola järven toisela puolela, mutta meemmä Zermattiin lähempätä kattommaan.

Täsmätoimintaterveisin Sveittimmasta tähä. Hintavaa, mutta laatusaa.


maanantai 16. lokakuuta 2017

Jovain jouvimmaki.

Talavee ei meilä pelätä. Nytei kuiten satuttu ennää olleen kotosala, kullumet, ensmääset tälletalavele näyttää tulheemmaahan Tukikohasa. Sitä semun uneni ties. Autoisa pittää näistäpuolin olla lumikummit alla, jos Lapisa ajellammeinaa.

Met laitamma nahkaa kohta silimijempääle Cityhotellisa Rovaniemelä. Aasmusela tarsjaksaa herätä nelejänkantturoisa, että ehtis lentokonheeseen...

Viikompäästä menemmä kollailemmaan Tukikohan lumija. Tai onsielä oikeesti talakkaripariskunta paikala. Tai ainakissinne aamusela jäivä ja lupasiva pysytelä kartanola.




Cityhotellista seuraaviimpäivityksiin tähä.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Talveen valmistaudutaan.

Kuutisen viikkoa tästä taaksepäin on Tukikohassa ollut kaikenlaista kengänkuluttajaa Mummelin ja Ukan rattona. Vielä on ennen lokakuun loppua viimeisenä lokakuun viikonloppuna vuorossa nuorison metsäpelileiri.

Sitä odotellessa on vuorossa kuitenkin normaalitahdista poikkeava viikko Mummelin ja Ukan kalenterissa. Nimittäin häättömät häät Sveitsissä. Häitä ei näillä näkymin ole, mutta keväällä varatut lentoliput käytetään tulevalla viikolla ja tehdyt matkasuunnitelmat kuitenkin toteutetaan ilman häitä.

Tulkoot talvi sillä välin Naruskalle, jos tullakseen on. Ensimmäiset rännänroippeet on tälle päivää parin metsästäjän silmin Naruskajärven pohjoispuolella jo nähty, joten oli aika vaihtaa talvirattaat Mummelinkin autoon ennen huomista siirtymistä Rovaniemelle tiistain lentoa odottelemaan. Ukalla oli renkaanvaihdossa apulaisena nuori pulttipyssyn käyttäjä Loimu, jolta homma käyttikin hienosti. Tuleehan muutaman päivän päästä mittariin jo yhdeksän vuotta.

Vävypoika Sami kierteli aamupäivällä Naruskajokivarressa. Joestakin jotenkin huokuu syksyn vaihtuminen kohta talveksi.

Eipä haittaa, vaikka talveksi muuttuisikin poissa ollessamme. Seuraavat päivitykset saattavat tulla vaikkapa Zermatista, johon on suunnitteilla yksi pysähdyspaikka Alppimaassa.




Tukikohasta viimeisiä reissukamppeita pakkailemisiin tähän.

Polttaripuukot.

Muutamat polttarijuhulat on tievosa jossaimpäin keskelä Suomee. Siinon Vasaran tehtaalta valita asti puukkoja suluhaskantitaatista polttarijärjestelijöihin. Ja yhen joutuu valakkaamaan tillaajakin ittelleen.

Hiukan on Artopoijjaan terveys reistaillu, mutta taitaa sitkee mies olla kuiten paranemmaan päin. Tillauskirjaa on täytenä muutamanki kekluvverran, mutta nythän tuo lyheni nelejällä...



Tukikohasta onneva valinnoile toivottamissiin tähä.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Karhutunturin kauniit sumut...









Kauas ei Karhutunturista tänään nähnyt, mutta vävypoika Sami näki kamerallaan lähelle. Näissä silmä lepää.

Tukikohasta ei kirkaampia kelejä välttämättä odottelemisiin tähän.

torstai 12. lokakuuta 2017

Metton saa mettästämättäki.

Oikijaan aikaan kunnäimmä on oikijasa paikasa, nin metto lentää sylliin. Ja vielä sisälä. Omasa olohuoneesa. Eikole tarvinnukku paripäivää laitella muutamale koirakojemiehele ja neitosele aamupuurot ja päivällisevväät.

Olit nuot savolaiste jo perinteisekkoirahaukut, Tuntsahaukkuset Tukikohta tukikohtana. Piti tulla tusina kilipailijoita ja tusina tuomariporukkata, mutta puolet ilimottautunneista jätti paikale tulemati. Tusinata oliki kohta helepompi ruokkija kuin kahtatusinata. Ja helepompi tistkatakki, kukkaikki kipot ja kapot mahtu kerrala pyykkikonheeseen.

Palakintoja jajettiin parraile. Ja Ukka tieten oli niistä yks, eli metton omistajaks sitä siirty pokkaamala. Puolet mettosta kuuluu tieten Mummelile, mutta soli kirkolakäymäsä justiinko metto oli javosa.




Nytolis punkkuva, mutta pittää ettijä sile sopiva paikka aukastavaks. Eikait se pilhaammene, vaikkei tuota lähipäivile avvaiskaa. Paraneekhan tuo vanahetessaa...

Tukikohasta taas vuojen päästä Tuntsahaukkuja järjestelemissiin tähä.


maanantai 9. lokakuuta 2017

Lehti lähti ninko kuppa sieltä jostain.

Eipä siinä sitten montaa päivää tarvinnu lehtipuijen lehtiä ilimasta laskija, kunnet jo kaikki löyty maasta. Vaikkei ole ees tuullu. Ei loista Tukikohan iltahämysä ennää yhtäällehtee. Alakaa olleen niitä aikoja, että paiskaa lumija maahan. Muttei haittaa. Tempasin Leksuksen alle tänhään Hakkakasit, nin satakoot vaikka vanahoja akkoja...


Tukikohasta pihasiivouksija talavenalta pikkuhilijaa alottelemissiin tähä.