tiistai 16. heinäkuuta 2019

Muikeita kalailimeitä. (2161)

Inarijjärvelä on vuorostaannyt harrit syönnilläsä. Kasperi joukkoineen suunnisti sinne oottelemmaan kelien lämpijämistä, nin pääsee sitte miesporukala Lainiojojele Ruottimmaale.

Pisimmät harrit likentellee puoltametrijä. Saattaa tuo kuvan vajjaa kolomevee olla jatkossa vaikee pijeltävä poisa kalareisuilta...


Tukikohasta äsken alamittaharrija Naruskajokheen takas työntelemissiin tähä.

Kymmenevvuojen vitelikko. (2160)

Puolleikillään on tullussanottuva, että ei tuukkäytyvä kalasa Naruskajojela, kusse onniin kaukana. Ja tosihan sonki, ohan sinne kolomekisattaametrijä Tukikohasta suorinta polokuva pitki.

Kuiten aattelin, että tarttee kävästä hakasemasa perholitkala muutama savuharri, kunolis korkattavana tuliterä teräksine muurikkaopasavustin. Sekäyp kuulema sekä Ukan sähkömuurikan että kaasumuurikan pääle, jokka molemmat löytyy Tukikohasta.

Kakspuolosen kakkulatku laitoin nokale, niijjovain sainkussainki kolome perhova liitettyvä runkosiimaan ninko entivanahaan. Eli vanaharakkaus ei ruostu.

Jakun oli ostettuna ihan tätähetkee varten muutama heittokoho, nin Ukkaharavaha oli valamis. Ja eikun kalalle. Haavi kainalosa.

Ekaheitola oli jo tärppi. Tokaheitola ei. Kolomannela heitola sitten halapa koho ilimotti, että puolikas kohosta ja painopallo jäivät jokheen. Ja varakohot kilometrijen tai ainakissatojen metrijen pääsä...Soli semmone yritys se. Mutta minä palhaan vielä sinne vitelikkoon. Son kymmensä vuojesa rehevöitynny nimpirusti, että vanahat heittopaikat on ummesa. Vallassaan.


Oli onnkes tuo valokuvvaajalinssi paikala, nin ei taas Ukkaa syytetä paskampuhujaks...

Tukikohasta kalastuskipinää roihuun oottamissiin tähä.

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Kylymä kesä ja kukkaloisto. (2159)

Son veleho ilimijö kasvimaalimasa kylymä kesä verrattuna aurinkopaisteiseen ja lämpööseen. Tukikohan pihapiiristä ontullu mainittuvaki vissiin, että mitä kolokommat kesäkelit, sitä rehevämpätä on.

Nyhhän tuo jo lappilaine maavviljelijäki kehu, että tuorerehua tullee aivahhelevetisti. Eli hyvä monellatappaa tämmönen viilijä kesä.

Niija halakokärrärillekki ykköskeli. Aikani oottelin, että tulis jostakin äksönijä kaipaava halakohullu, muttei tullu. Paitti evp. vävypoika, joka oli lomatuuraajana ollessaan kärränny paljollaisesti puuta peltikaton alle.

Mummeli on teheny Hallahelinälle avuks valokuvakasviojota tyttäretyären kouluva varten. Kukkakuvija on Naruskalta räpsitty urkola. Tuosson muutama hajakuva vaatimattomista kesäkukista...viileen kesän rehevijä netkin.






Tukikohasta luontova tutkimissiin tähä.

lauantai 13. heinäkuuta 2019

KotiKuutsi antaa harrija. (2158)

Juhannuksemmaisa sen totes Kasperi, että harrit assuu tuosa Tukikohan kotikoskesa Kuutsikönkääsä ja ovat ihahhyvän kokosijaki. Saman on tovenneet viime päivinä muutamat muukkin Kuutsisa ja lähikoskila käynneet perhomiehet.

Liekkö vaikutusta talavisela pilikkikiellola, empäs ossaa arvioija. Kevväisin on pilikkimiehen saaliskala varmimmin siika kuin harri, mutta mikkään kalalajihan ei pilikkikiellosa ollessa ainakaan avannonkautti vähene jojesta. Kohta on puolenkytävuotta menny ja rauhotus taitaa tulevan talaven mentyvä olla ohitte, Joseivät jatka, tiijähäntä.

Naruska on ollu korkijasa veesä lähiaijjat, mutta nyt ollaan tulosa kesävetteen vaihteeks, kunon ollu poutapäivijä. Viileet ja vähäsääskiset kelit ei ole kalantulova haitannu. Nykkään ei päivälämpötila olekku kymmenenasteen hujakoila.

Kahluuvettä on tarpeeks, kohta välliin liikaaki. Ja ennallistetusa jojesa pittää kahlaavijen kalamiesten muistaa, että isokkaan kivet ei ole pohojaan välttämäti asentunnu liikkumattomiks, vaan saattavat keikkuva alta poies.





Tukikohasta kalastuslupija myymissiin tähä.

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Talakootyötä kuittailemasa. (2157)

Venoottivientireisule Tapijonkyllään oli sopeva sauma hiukka avustela Kasperin pesuvetta puuntevosa. Ei sielä meinaa vanahemmat lapsilta päästä aina talakoilemaan, vaikka kolomevee Aarni on jo hanevana mukana hommija opettelemasa.

Oli Raisan vanahemmat lisäapuna, nin lapsellikkahommat hoitu. Raisan isä on tiitterä puuhommasa. Ja siinäpä nuot tuli raatailtuva samala kuulumiset isovanhempain kesken.




Sinnejjäi lanssi kohtalaisen tyhyjäks halakomattomista. Katoksesa ja isosa liiterisä onnyt parivvuojen puut kuivumasa talavipakkasija oottelemasa.

Tukikohasta omalle ranteristironkkelikasale vielä pällyilemissiin tähä.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Kaheskytäseittemässeittemättä Tukikohan saunale! (2156)



Nythän se kattotaan, onko Tukikohan sauna "Euroopan paras sauna", kuten muuan asiakas jokuvuos sitten saunasta tultuaan totes. Eihän se meitin sauna nyt ihahhuono voi ollakkaan, kun se on isoks ja happiriikkaaks rakennettu. Ilima sielä vaihtuu, eikä lämpötila liika korkijaks pääse kohhoumaan, kun kukatahhaan ei säätimiin käsiks pääse.

Lähimmä tieten Ylen saunapäiväkamppanjaan matkaa saunamma kans. Siinäpä sitä kokheilemmaan pääsee nekki, jotkei ole sielä ennen käyny.

Meiningisä on saunampääle latova saunojile ethen muurimpohojalätty nokipannukahveen kans. Jos joku kylymän kaljan halvaa saunampääle näpätä, nin se kannattee tuua Tukikohtaan tullessaan, kunei täälä ole oikeuksija ölökin vähittäismyyntiin. Vesiossuuskunnan raikasta vettä saa janojuomaks nimpalku halvaa.

Tukikohasta kaikki tervetulleiks saunommaan toivottelemissiin tähä.

Misä pirteimmät männyntaimet. (2155)

Meikämanne kun ei ole mettäalan ammattilainen, nin evvoi oikeen tietää mettäasijoista mittään. Mutta omila silimälläsä saakait havvaintoja tehhä, ninko on tullu joka päivä tehtyvä rapijan kuuvenkymmenevvuojen aijjan.

Misä kasvaa parraat männyntaimet? Ja istuttamata, eli luontaisesti siementämälä? Ja maata metrinsyvvyisiin ojjiin runtelemmata ja kulukukelevottomiks tekemätä? Häh?

No kattokaa puolenkytävuotta sitten kunnostetun Kuutsijängän mettäautotien laijoilta eilen otetuista tokumenteista. Tietä sillon levitettiimmetrilä ja ojakkaivettiin uusiks. Ja sitten tiele vejettiin sorapitonemmurske. Ja soli siinä. Ei tehty ojanpenkoile sen kummempata, hienosti tasattiivvaan kaivinkonheela, jota ammattimies käyttelit.

Ja miton tapahtunnu tähämpäivään mennesä? Kolomenkilometrin mäntyvaltasta Lappimettää halakovan mettäautotien laijat kasvaa tuhansija nivvirkkuja mäntytaimija, että net on varmana elinkeleposija. Virheettömijä suurin osa, josei auramies vahingosa talavela ole sattunnu hipasemmaan.

Nimimerkki tythymä kyseleekinnyt muiltaki mettäkoulutusta saahneilta immeisiltä kuin omalta poijjalta, miks mänty onnistuu tuommoseen tasaseks muokattuun hiekkaan tartuttammaan siemenesä, joka vielä kimpoo siitä kasvuun ko raketti. Tarvijammako met välttämäti istutuspuuta ja helevetimmoisija ojaraiskijoita, josta esmerkiks Sallan yhteismettän aluve alakaa olleen Naruskallaki varsinaine miinusmerkkine nähtävvyys. Jakun kattelee niitä istutettuja maahan tökättyjä taimija, nin yks ovvinksallaan tuonne ja yks tänne. Ja moni ei olellähtenny kasvaan ollenkaan.

Kumpakhan on tehokkampi puuta uuvistaan, luonto vai ihimispolonen...

Ajattelemisien aihetta kuvijen kans, kuvattu eilissäpänä Kuutsijängäntien laijoilta. Sihen saa kohta harvennushakkaamala luontaiset aurausviitat MoilasJussille. Nuilla terhakoilla mäntypolosila ei muuta käyttövä tuosa kasvupaikala kait ole. Mutta tuommosta karvualustata kait joku ossaa tehhä mihivvaan, misä puu sais alakaa kasvaan...




Tukikohasta ammattikommentteja oottelemissiin tähä.

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Suoltijokikuulumisija. (2154)

Ei tule liijan tiuhaan kulettua Suoltijojen Pirtin maisemisa. Entiaikaan tuli, kuvvielä pääs autola ajjaahuruuttelemmaan sillasta ylitte jojen länspuolen kairaan. On tullu kulettuva sielä muitten kultamaila ja Mettähallin marjamaila. Ei vatukoisa, kussielä assuu kuulema kärmejä, mutta mustikkamaat sieloli aikannaan parraat. Korkijat hallalta säästyvät vaarallaijjat, vanahoja hakkuualuveita, misä kirvestä on surutta käytelty.

Käväsin viemäsä pari melojaa inkkarila meloon Pirtinnurkale. Jäivät miehet lastailemmaan kannootiisa tavarata ja vilipitömmeininki on laskija Suoltijokkee Naruskajokheen ja eelleen suvantopätkä Naruskata tuonne Siekapirtile. Siitä saattaa olla koskiossuuven ylisiirto Tennijölle, mistä on taas suvantoisempata ja rauhallisija koskija kohti Savukoskee. Saijan kautti tieten.

Joson karttaammerkittynä Suoltijojen ylitte silta, nin siihevvoi piirtää rastin, nou silta. Eikä taija tulla, kunei vanahaa korjattu tai aikannaan vaihettu. Sinälläsä outova politiikkaa Mettähallilta, kussillankautti pääsi ennen hyvile mettästysmaillekki. Liikelaitos ei vaan tuommosija rahoja korpitaipaleile sijottele. Ehkä sittejjoskus kahensaavvuojen päästä, jos aukoilta joskus hakattavvaa puuta löytyy.



Nysselevis sekimmistä Viskarssi lumikolasta mallit on tempassu...


Musevokammaa, kipasehan Jarkko hakasemasa maalimahhistorijan ensmäänen lumikola ja työkalupakki ruostumasta musevon vitriiniin...Sillattomasta sillampielestä.

Tukikohasta vihijeitä jakelemissiin tähä.