Lähestyykhän joulu jo... (2853)

Marraskuu lähenee loppuvaan. Orpommielestä marraskuusa on kolokytäykspäivää, mutta muijen kalenteriloisa päiviemmäärä taitaa kuiten olla kolomekkytä. Näin se väitti pääministerihhaastattelutunnila.

Aika liki kuukaus ojjouluun. Meilä käväsi joulupukki jo etuaijjasa kierroksellasa. Emäntä sai houkuteltuva pukin pihala lintulauvavviereen kuvvaan. Sitten pukki hilippasi Rovaniemen keskustaan johonkin lastenpippalopikkujouluun...Eiköolekkin oikijannäkönen joulupukki...

Ja oikijahanse tieten onki.

Marraskuun kaamospimmeetä kävimä emännänkans loiventamasa Koruntisa, mihin tilasimma piletit jo kuukausijasitten. Essiintyjänä oli Arppa, jokei varmaankaan ihankaikile ole kovintuttu laulutaiteilija. Met emännän kanssa aloima kevyvesti vanittaan Arppaa, kunnäimä sen laulamasa Linnajjuhulisa parinaki ittenäisyyspäivänä.

Arppa se ei turhija niuhota. Essiinty sukkasillasa ja mersuverkkarisa päntinsä kanssa, jokon kolomen soittajan kokoonen. Arppa ite soittelee neljäntenä rumpettija ja kosketinsoittimija. Ossaa ottaa yleisösä, jota paikala oli täyssali, olisko vajjaa neljäsattaa korvaparija...

Oli ihan sopeva piristys keskiviikkoarkeen. Parasta antija olit muutamat akustiset laulut, mutta kaikkikin kipaleet sai kuulijoijen raikuvat aplootit. Suosittelen muillekki, jos tullee kotipaikkakunnale tai likelle.

Urputien tukikohasta leivinuunisa koivuklapija polttelemmissiin tähä.

Elommerkki. (2852)

Ei solekkuollu, vaikkei siitä kuulu. Sielä net Rovaniemelä assuuvat  ja nin sopevaa elämätä viettäät, ettei muka jouva mittään ittestään kertoon.

Välleen tullee vissiin huono omatunto, kunei ole jatkannu kirjottamista. Vajjaat kolomettuhatta juttuva kunon kirjottannu, nin joku voi aatela, ettäei ossaa lopettaa. Näyttää melekeen kuiten ossaavan...

Noh, ei onneks ole kyynelinkerrottavvaa, vaan ihan normaalija elämänmennoo eläkeläispariskuntana. Niija sama puolisko tieten. Elosa ainuva merkittävä muutos ontapahtunnu autojen kanssa. Olema siirtynneet yhenauton kantaan, mutta vasta kuukauvempäivät sitten.

Kävi näjemä nin, että autoasija muuttu luontojaan yhteempirssiin, kun Kasperila muuttu autokanta. Se halus Ukkamatimpoijjan Lexuksen pikkuhilijaa omaksesa, kun muuan tyvär osti heitin huushollista yhen varmarisuparun. Meiloli siinävaiheesa emännän kans kaks pirssijä, joista toinen oli semmonempikkusuparu, äxvee tyyppinen. No se äxvee osottautu liijankippieneks yhekspirssiks, jotenka Ukka hankkiutu tahallasa autokuumeeseen, joka ei vaikee tauti ollukkaan saaha...

Niimpä löyty suparuntilale Mitsubissin semmonen plukinnimallin varmaripirssi, Outlanteri son malliltasa. Sitä saattaap sähköllä lattailla kulukemmaan kaupunkiajosa kolokytäkilsaa ja rapijat yhelä lattauksela. Lattaus maksaa meitin nykyselä sähkösopparila eurojjaviiskytäsenttijä. Neliveto ja automaattivarmari, joten reissaamisijakivvarten on kahele tillaa. Ja vaikka lapsellapsile turvalliset paikat takapenkilä. Tyytyväisijä olema ollu, vaikka samala on selekiintynny, että ei tällä maalimaa pelasteta...

No, se tuli kerrottuva siinä. Kerrotaan samala Kallelammökistä. Sehän ei kuulunnu Naruskalta myytyyn talloon ja yritykseen. Mainostamispuoli sevähä, mitä sitä on Naruskalta lähöjjäläkiin ollu, tapahtu naruskallela sivustonkautti, joka varmaankaan ei liene kaikille yhtätuttu kuin Retkeilymajan sivusto naruska.com, joka nykyvään kuuluu Irinan ja Paavon virmale.

Laitoima Kallelan vuokrattavaks airbnbsysteemiin, mistä kautti sitä tietämyssaattaas lissääntyvä. Sieltä Kallelaa voi varata TÄSTÄ KLIKKASEMALLA.

Kaikki vanahat varraukset pyssyy emännän kalenterisa, mutta jos tästä uuvesta varraussysteemistä totta tullee ja se jää voimmaan, nin saattaa jäähä joskus ainuvakskin varrausmenetelmäks.

Methän asuma nyt Kallelasta rapijan kahensaankilometrimpääsä, jotenka huoltoreissut ompitkijä ja kalliitaki. Siksi ompitänny muutela hiukka vuokrausehtoja, joista issoin on se, että liinavaatteet ja pyhkeet ei ennää löyvy Kallelan vaatekaapista, vaan net pittää olla asukkaila ittelläsä. Net saa vuokrattuva sieltä Paavon ja Irinan virmasta heijän kansassopimala tai sitten ottamala kotuva omat liinarytkyt matkaan.

Nojoo, siinä tulit kerrottuva paritasijat. Muistisa on tältä viimeseltä kirjotustauvolta vaikka mitä asijoita. Pittää miettijä jatkova, josko jaksais ja viittis penkiva muistija ja kuvamaterijaalija kesärreisuista. Ovvietetty aikaa kalastelemasa ja muutamankikkerran ollaan oltu puusavotoisa nin Kasperila kuin Katilaki. Penskoila onneksi pyyhkii elämäsä tasasehhyvin. Ja meilläki terveenkirjoisa ainaki issoimmaks osaks. Oma huulisyöpäkään ei ole toistaseks missään uusinnu. Siton kontrolleerattu kolomenkuukauvvenvällein nyt kohta kaksvuotta, jonka jäläkiin taitaa kontrollit jäähä ittele.

Laitan kauniikslopuks Raisan ja Kasperin talon vuokrausilimotuksen linkin TUOHON. Het vuokraavat ison talosa yläkertaa Tapijonniemessä Ounasjokivarresa. Sielon rauhallinen ja laatumajapaikka rapijan parikytä kilomertrijä Kittiläntietä Rovaniemeltä. Siellei kaupunkimetelistä tiijä mittään, ja on paljua, laavua ja erilaista aktiviteettija pilivimpimmein.

Kiitokset, jos tauvojjäläkiin jaksoit tänneasti.

Urputien tukikohasta huomista Arpan konserttija Koruntisa oottelemissiin tähä.

Puoltoistakuukauspäiväkirja. (2851)

Eisolekkuollu, vaikkei kirjottanukkaan ole. Ovvaan ollu tapahtumapoikinneen nin tiuhaan, ettei olemmuka ehtinny ies elämästä kertova. Elämään on kyllä ehitty ihammonipuolisesti.

Häätyymennä tästä päivästä taakseppäin, nimpystyy kirjottammaan jothain varmemmin. Puolentoistakuukauvempäähän alakaa muistikuvat hataroitummaan. Onneks onnuita wotsappija ja muita vermeitä, nin saa sieltä valokuvija tapahtumista. Eikoletässä mittään kyynelinkerrottavvaa tapahtunnu, onneks. Paitti ilonkyyneleitä tieten on saattannuttirahtaa...

Viimoviikoloppuna olit se Ukan oma jokavuotinevviikolloppu Katunneitten muistopäivä, jonka järjestimä emännänkans tälläkertaa kotiympyröisä täälä Rovaniemelä. Meitoli sopeva porukka, kaikkijaan neljätoista. Neljäkytäyheksävvuotta alakaa olleen näitä armeijaporukan kokkoontumisija. Ensvuona on Mikkelisä viiskytävuotisjuhulat palavelukseenastumisesta 1975.

Alotima torstaiehtoola Urputien tukikohasa, kumporukat olit laskeutunneet Napapiirile kuka mitenki. Istuima ehtoota voileipäkaakkuja ja kahaveeta nauttijen. Olit kalapohojasta ja lihapohjasta vaihtoehtoo, jotka emännänkans valamistima päivääennen syöntijä.

Tulijaisiks tuli kuhankeittäjän kaveriksi Urputien tukikohtaan suokukko, nin eitule kuhankeittäjälä aikapitkäks.

Kävimä pikatutustumasa armeijaväärtijen kansa saksalaistehhautausmaahan Norvajärvelä samala reisulakun tutustuima pikasesti Lapillennoston toimintaan. Eipä olettullukkäytyvä aikasemmin hautausmaala, vaikkon siitä paljonkippuhuttavan kuullu. Oli vaikuttava paikka, eikole vaikee käyvä, kun parkkipaikalta ommatkaa puolisenkilometrijä mettäpolokuva pitkin.

Lauvantaipäivä olit pyhitetty Arktikumimuseoon tutustumisele ja iltapäiväks matkasima Kasperin ja Raisan kartanole Onnelaan. Sielä latasima pöytään isonkattilallisen puikulamuussija ja poronkäristystä. Olit kuulema maalimamparasta sitälaatuva kehhuit kaikki. Minoonkyllä sillämielin, että ainatullee samallaista, kun laittaa reippaasti suolaläskijä ruskistamisseen ja antaa hautuva uunisa rapijasa saassa asteesa muutamantunnin. Liha tieten olit parastamahollista Kaamasesta Inarijjärven kalareissulta...

Jäläkiruuaks paistelin muurimpohojalättyjä ja hillahillova kaveriks. Sekimmaistu kaikile. Sittempijimä vielä onkikilipailun. Saalis olit kaikilevvarma, kun kalat olit valamiina sumpusa. Kaikki vieraat sait saalista, jokoli emännänneulomat villasukat taattuva Käejjäläkilaatuva.

Sammaanaikaan kummet vietimä viikolloppuva Rovaniemelä, nin Vaalarrojektisa puuvvärinemmökki muuttu tasakertaasa asti värilliseks. Sielon rojekti hyvälämallila, lattijat valettuna ja vesitiivis kattovaiheppäälä.

Sinnemmennään varmaanki laatotusrojektiin josaivvälisä kesänkorvala.

Mennäämpä ejellisseen viikollopun yhteyvesä olleeseen helatorstaihin. Soli viimenen pilikkipäivä Rovaniemelä. Kontolammila olit ahavena sevverran syönnilläsä, että savustammaan pääs.

Kalareisula kauvempana pääsimä emännänkans käymmään huhtikuullopula Inarijjärvelä. Kasperi kaverisakanssa olit sielä viikompäivät ja met pääsimä kolomeksi yönseuvuks pilikkimmään. Meininki oli saahassaaliiks harrija, mutta sen syönti olit huonova. Onneks oli lähijärvijä majapaikavvierelä. Sielä oli ahvena syönnilläsä, jotenka saalista saatiin riittävästi eräsäkkiin. Kotona savustima ja hyvvää tulit!

Huhtitoukuuvvaihe olit kylymää jaksova vissiin koko Suomesa. Meilä jatkettiin lintujerruokintaa viikompäivät vielä toukokuunkippuolele. Siemenet ja pähkinät kelepas paitti talavilinnuile, niimmyös muuttolinnuista ainakijjärripeipoile ja peipoile. Ja tietenkimmyös jäniksile, joita pyörii pihapiirisä yötäpäivää.

Onnelasa tapahtuu kokoaijjan jottain. Met sielä tieten kuljema emännän kanssa millommistäkissyystä. Ja Onnelavväki Urputien tukikohasa. Lähiaikona muistan ainaki, että Pikku-Kerttu täytteli kuusvee puolenkuujjäläkiin kaheskymmenes huhtikuuta. Se tarkottaa, että syksylä alakaa eskari. Ei taas tiijä, mihinkä netkivvuojet ommenny, kunei ole pitkästi aikaa siitä, kun kävimä häntä ja äitijään Lapin keskussairaalalla kattomasa.

Minijällä on uus harrastus. Siellon innostuttu tekkeen tuommosija kukkaishiuspantoja. Niitä menneekuin kuumilekkiville. PantaByRaisa on kova sana, jos halvaa ittelleen uniikin juhlakruunumpäähäsä. Malleja ojjo montaa erilaista, mistä valita. Ja voi suunitella tieten mieleisesä vaikka itte. Pantatehtaallinkki tässä.

Kerttu Unna Orvokin synttärien kunniaks olit äiteesä tieten leiponnu maalimanparraan täytekaakun. Sieloli Onnelasa vipinää, kukkaikki kylällapset olit kututtu synttäreile...

Siinon pääkohat. Kessää ootama. Sitä olit lähimmävviikollopun yhteyvesä kolomeppäivää, muttakun armeijakaveripajatso eilissäpänä tyhyjeni, nin jopa olit viimoyönä pakkasta laajalti Lapimmaala. Ja taivaalta räimi Rovaniemelläkijjo räntää. Koivu on sevverran hiirenkorvala, että lasitpääsä sen huomaa. Saapnähhä, millon taas kesäks alakaa.

Urputien tukikohasta toistaseks tähä.

Kontijon kanssa värkkäämäsä. (2850)

Hirstaloja ontullu lyhven elämän aikana rakennettuva erilaisista tarveaineista. Matovaaraan Sallasa tehtiin aikannaan paritalo uretaanitäytteisestä hirrestä ja jokuvuos myöhemmin Kallelan hirsmökki. Kallelahhirret piti sen entusesa pystytyspaikasa Tenniöjokipirtin maisemasa purkaa ja numeroija, jonka jäläkiin se pystyteltiin sammaammuotoon Naruskajokivarteen.

Tämä kolomas hirsrakennus on alakuperältäsä Kontijotuotteen valamistama Pudasjärvelä. Sonnykyaikasta salavostekniikkaa ja liimaamala on hirsijä saatu tehtyvä nimpitkiks, ettei pisimmillekkään seinile tule jatkoja, vaan hirret ompitkijä kuinnäläkävuos.

Työmaa on sielä Oulujärverrannala Manamansalonsaaresa. Son tyvären ja hänemmiehensä Petrin rojekti, josa ontullu oltuva parinaviikkona tähämmennesä ja lissääki olluvasa, josvaan sinne joutaa.

Tosipuhheesa jos sielä ei olis hiijappinosturija, nin kolomemmiehen voimat tuskin olis riittänny painavimpijen hirsijen nostelluun korkeele. Konevoima on konevoimaa...ja hytrauliikka ihimeellistä.

Elämälluukuhhoitaja taiko työmiehile motivaatijota ruuvan ja jäläkiruokijen muovosa. Maistuis varmaan kellevvaan...

Sielon jo takstoolit menosa katole, jotenka toiveet saaha kehikko vesikaton allessuojaan ojjo pykälätä likempänä...

Ensviikoks on tarkootus mennä sinne emännyvenkans jatkammaan harjootuksija. Hyvälämallila rojekti alakaa kohta olleejja olluvannu vielä hiukka kesäsempijä kelijä kuin parit viimevviikot sielä, kun oli kovija yöpakkasija.

Urputien Tukikohasta tätäviikkoo kotosala viettelemissiin tähä.

Ahvenaretki pitkäperjantaina. (2849)

Onneks onnuot sääennusteet nykyvään sevverran tarkkoja, että pystyy valakkaamaan kolomen päivän sisälä, mikä olis paras pilikkikeli. Ei niinkääkkalansaaliin kannalta kuin onkijoijen mukavuus eellä.

No, soli sitten pitkäperjantai, kun suunnistimma emännän ja Hallahelinän kanssa Onnelan väjen kera Marraskosken suunnile pienele lammelle ahvenapilikile. Oli ja on alakuu ja tuuli itäkoillisesta. Siinon semmoset merkit, että kala on huonola syönnilä, eikä wanahankansan oppi nytkään ojjaan kaatannu. Huonola syönnilä olit, mutta munija ei kuiten pattaan heittäättarvinnu.

Aurinko paistelit, ensmääset jouttenet jo lentelit, palokärki huuteli morsijammenperrään ja korpit rannala raakkuit, että jääkhän heile yhtään pikukallaa juhulaevvääks.

Jokkaisele jotakin. Tusivavverran saima apporreja yhteensä. Hallahelinä veti jääle issoimman, melekeen puolkilosen kyrmyniskan. Siiten kakkosena, vaikkei kilipailtukaan, olit tieten Ukka Matimpoika kaheksala ahvenala yhestä avennosta. Kuus syötävätä ja parit korpeile. Yks pikkuahvena lähtee syväjääsä Ouluun tyvären opetustarkootuksiin.

Aurinko pilikisteli ja oli lepposahko keli. Kaikile riitti aijjankuluva Riskuvamyöten. Paistelima makkarata ja hörpimä kuksakahaveeta, joten pöllömminkivvois pitkääperjantaina ellää...

Urputielä ei reisujjäläkiin tarvinnummuuta kuin Ukan laittaa puukko heilummaan sevverran, että sisukset ja kituset ahvenoilta pois ja yöks merisuolaa sisuksiijja jääkaappiin. Latasin net tuone verannale savupönttöövvalamiiks iltapäivän ruokahetkeen syötäviks puikulamuussin kans. Maistuis varmaan kaikile...

Urputien Tukikohasta lumituiskuva pitelemissiin tähä.

Jokhan kirjottamisesa lopun enteet.... (2848)

Empäs muista, että olis täällä rintamala ollukkoskaan yli kuukauven kirjotusvälijä. Nyton, enkä ole ihavvarma, kuinkauvan kirjoottelen ja kuinkauvan kettäämmun jutut kiinnostaa. Varmaan tuli erräällaine asennemuutos asijoihin vuossitte, kummyytiin elämä Naruskalta ja muutimma herrainkaupunkiin.

Ommulla kuitemmielesä ainakittärkeimät tapahtumat yli kuukauvelta taakseppäin, jotenka voihantuota niistä kertovakkin. Sielon kuiten meile merkityksellisijä ja isojakijjuttuja.

Issoin on tieten se, että anoppi Kerttumummu tekas täyteen yheksänkytäviisvee. Son semmonevvuosmäärä, että meikäläinen nostaa oman tulevaisuutesassuhteen käjet pystyyn. Koiranputkikasvuva olen noila vuosila jo isola tojennäkösesti lissäämäsä.

Anoppi on kuiten täyvesä tikisä. Pää toimii kuin nuorela tytölä ja se, mitä liikuisa ohhuonontunnu, hoituu kävelykepilä tai rollaattorila. Omasa huushollisa elelee ja hoitelee päivittäiset asijasa ite. Ja pitelee wotsapilla yhteyttä kaikkiillähimpiin, ninko on tehenyjjo viistoistavuotta. Nettimummu pätevimmästäpäästä.

Juhulistima Kerttumummuva Jyväskyläsä päivällisilä, joille osallistu lähipiiristä kaikki net, joila rääpyä oli. Ja net, jotkei mukkaampäässy muistivat sankarija viteoilla ja muila tervehyksilä.

Meitin tyvär Kati tiivisti naamakirjaan meleko tyhyjentävästi Kerttumummusta analyysijä, jota lainaan Katilluvala tähän:

"Isomummu, mun äidin äiti eli Kerttu-mummu Kokkonen täytti tänään 95 vuotta. Ajoimme Tupoksesta päivällä Jyväskylään, söimme ravintolassa ja ajoimme illaksi kotiin.

Mikä pitää ihmisen hengissä noin onnellisena liki kokonaisen vuosisadan? On ehkä jo lapsuudessaan oppinut, että onni syntyy työntäyteisestä elämästä ja yksinkertaisista asioista itse tekemällä. Siitä, että ei kuljeskele pyyhkimässä lattialistojen päällisiä, ovenkarmeja tai nillittämässä turhuuksista tai muistelemassa vääryyksiä ja kurjuutta. Kasvattaa itse omat mansikkansa ja perunansa, syö ruokaa, jonka ainesosat voi katsomalla tunnistaa. Ei muistele pahalla ketään, ei juoruile, ei jää yksin, vaikka oman ikäisiä on ympärillä enää varsin vaatimaton määrä. Opettelee reippaasti uuden ajan vouhotuksia; käyttelee Facebookia ja muuta nettiä tabletilla, osallistuu Pesueen keskusteluihin Whatsapissa. Ei tipahda kyydistä, sanoo kyllä enemmän kuin ei. Alkaa käyttää airfryeria kokkailuun, kun semmoinen hankitaan. Lukee kirjoja, opettelee uusia käsitöitä, kasvattaa keväällä tomaatit jugurttipurkeissa siemenistä. Nukkuu kissa jalkojen päällä. On sovussa itsensä kanssa. En oikein keksi, mitä muuta resepti voisi sisältää. Tämä ainakin näyttäisi toimineen kuten kuvasta välittyy. 

Kun mummu viisi vuotta sitten täytti tasakymmeniä, lauloin juhlissa yhteistä suosikkiamme Juha Tapiota. Siitä hetkestä ei ole oikeastaan vanhentunut sanoma eikä mummu. 

"Käsin vakavin ja hellin elämääni punnitsin;

joka hetken arvoiseksi sittenkin sen oivalsin.

Vaikka aarteista sen hidas oppimaan mä lienenkin - 

jo tähän mennessä oon saanut enemmän kuin odotin."

Onnea Mummulle <3 "

Hyppäämmäsitte viikompäivät Kerttumummujjuhulista taakseppäin Tupliniin. Kasperin pesuve lähti sinne hihtolomaretkelle koko pesuveela, lukkuunottamatta tietenki Riskuva, joka tuli viikoks asumaan Urputiele. Mitäämmuuta koiraa ei meile varmaankaavvoitas ees suunnitela sisähoitoon, mutta Riskusta ei allerkisija reaktijoita emäntä saa, ninko ylleesä koirista. Risku ommaaliman rauhallisin labbis ja sen kanssa ei hoitovaikeuksija ole.

Aarni ja Kerttu olit ensmäästä kertaa lentokonneesa ja soli heile varmasti iso elämys. Ninko koko muukirreisu maalimala, mihin pääs sujuvasti Rovaniemellentokentältä suorala lennola Tupliniijja takas.

Siinäpä tulit meillekissopevaa kävelyliikuntata, kunei Riskuva täsä Lapirrinteelä arvaa kytkemättömänä ulukonapittää. Hyvin se taluttimesa mennee, vaikkei kotona semmosta tarvita, kunon pihapanta.

Takas Rovaniemele kun palasvat onnekseen, nin Aarni jäi autotalliin sahhaamaan Ukale ja Mummule polttopuuta, kunoli kuulema kaikki rahat käytettylloppuun reisusa...

Seuraavakstullee mieleen, että toinemmeijän kahesta pirssistä lyheni pariviikkoositten. Ei sillai, ninko Naruskala lyheni, kupperruutin emännän siniselä suparula Linko-Jarkon raktorilinkoon, ninko joku voi muistaa. Nyt suparu lyheni Rintajoupin autoliikkeesä tuoreempaan 2019 malliseen XV suparuun, jonka historija oli semmonen, ninko vaihtoautola kuuluuki.

Neliveto, automaatti ja maavarraa. Tavaratillaa vähempi kuin etellisesä, mutta mahtuu sinne marjaämpärit ja marjakonheet. Ja jostarttee isompaa kulettaa, nin leksus pyssyy toistaiseks talosa. Suparula ajoimma Jyväskylärreissunki emännän kans vähänniinko koeajona. Johan tuolla päästellee mutkastatietä näkymättömmiin.

Jäin Jyväskyläreissusta Tupokseen ja emäntä jatko matkaa Rovaniemele junapelisä. Olin luvannullähtee Petrin kans Vaalaan heijän mökkityömaale kolomanneksi. Sielä menit rattosasti työviikko ja kolomannellekäsparile riitti sielä ruuvaamista jamontaa muuta työvaihetta, kumpystyttelimä Kontijohirskehikkova...

Vävypoika oli tehettänny viimesempääle perustuksen rantatontile. Soli sentilleen oikeenkokonen ja riittävän korkeela, ettei tuluvat rakenteita huhtele. Ja konheita oli hiijapista alakain tontila. Ajelin Oulusta kuormurin sinne. Eipä ole kuormurila tullu ajettuvakaan kuin autokoulusa aikannaan Jyväskyläsä rapijat neljäkytävuotta sitte...

Lossilla sinne tontile on kuluku Oulustapäin. Puolentunnivvällein pääsee Manamansalon saarele ja siitä lossilta ei ole mökilemmatkaa kuin viitisemminnuuttija.

Varvijavaile tasakertaan saima kehikon tehtyvä. Jatkama pääsijäisejjäläkeiselä viikola urkkova. Mittatarkkaa on Kontijon työ, eikä tätä rakennusta maajjäristykset kaaja...

Emäntä aiko lähtijä hoiteleen elämälluukkuva, nin ruokahuolto ei vie hyvvää työaikaa kuin syömisenaijjan...

Onkait täsä jokapäiväle jottain tapahtunnu sitte Oulun konserttiehtoon, mutta tuosa päällimmäiset. Kattellaampa, millon tullee lissää juttuva.

Urputien Tukikohasta yöpakkasija vielä pitelemissiin tähä.

Laiskammieherraportti. (2847)

Syväntalaveehan pakkasinneen tässon piisannu eläkeläisten elosa. Hilijaiselovahan se enimmäkseen on, mutta tullee siihen sillontällön sopevaa vaihteluva. Syksystä asti olit tievosa tyvären ja poijjan järjestämänä kulttuuripläjjäys meile Oulusa. Iskelmäpohojasta kulttuurija.

Olit pari naislaulajaa kymmenijevvuosijen aijjalta, Marion ja Lea Laven. Ja heilä väärteinä kaks kovvaa mieslaulajata, emännän suosikki Markku Aro ja itelleni jonkullaine suosikki Kuju Hyttinen.

Olihan se lauvantaiehtoon parintunnin ohjelma tuolta nelikolta ja hyvältä pändiltä Esa Niemisejjohola semmonen setti, ettei yhtään tuntematonta piisijä heijällaulamannaan ollu. Soli sitä kuuskytä ja seittekytä ja vielä kaheksankytäluvunkin mussiikkija, jota viiskytäluvula syntynneet on nuoruuvestaallähtijen kuullu.

Kovija ammattilaisija kaikki nelejä, mutta miehet olit meijämmielestä paremmin säilyttänneet äänesä ja olemuksesa, vaikka Arohan on sairastellu reumaasa, josta kertoili jokukuukaussitten ratijo-ohjelmasa. Hyttinen on kovasa iskusa vielä ja ääni säilyy vielä etteenkippäin.

Tätä yhessäkiertuvetta het jatkaa Oulun eteläpuolela pitkin kevättalavee. Voima suositela ainaki ikäimmeisile, ninkommet. Ylleisön keski-ikä Oulusa oli varmasti ylisseittemänkymppijä. Virkistävä viikolloppu samala tyvärempesuveen luona.

Urputielä pääsee talakkari vähälä. Lunta on Rovaniemeläki paljollaisesti, mutta montaa kolallista ei tuosa pihaläntisä putsattavvaa ole. Polttopuuta tulit Kasperilta parikuormaa lissää ja net onkin ollu näisä pakkasisa tarpeen. Aarni on kovapoika sahhaamaan tikkisahala vajjaammetrimmittasija kolomeentaineljäänossaan. Ite turvauvun akkukäyttöseen makitan konesahhaan, jokon justiin sopeva vanahammiehen pakokaasuton työkalu.

Aarni pätki yhtenä ehtoopäivänä rapijasa tunnisa nuo kuvan koivut. Heleppo niiton talakkarin sissään kannela ja takasa ja uunisa poltela. Laatulappilaista koivuva.

Hellampääle ostin samallaisen tuulettimen kuin Kallelan takampäälä. Hauska ja toimiva vehe, joka levittellee lämpöstä tämän saannelijön talon kaikkiin tilloihin ihan sopevasti. Äänetömpeli.

Kallelasa pyörähimmä Kasperin kans kahelleen päiväseltään. Sieloli parit latvalinnumpyytäjät, joila oli ongelmija vessaviemärinkanssa. Osasivat onneks käyttää reservivessaa takapihala.

Ostin Kasperin painepesuriin parikytämetrijä pitkän pistooliin liitettävän letkun, jonka pääsä on pikkunen suutin, jonka tehtävänä ovviijä letku tukosa olevaan putkeen. Näytti hiukan lapsivehkeeltä ennen käyttövä, mutta mieli muuttu, kun laitoma letkumpään viemärintarkistusluukusta kaivolleppäin. Sehän vei letkun sinne kokomittasa samala puhistain neljän suutirreijän kautti kuumala veellä tukokset ja myös pinttymät putkesta. Satasella saa vielä muutakikkuin leluja ainakin Kärsseriltä...

Soli parintunnin operaatijo kaikkinesa ja viemärit jäi sinne oottaan seuraavija asukkaita riimakuntoon.

Urputiele saatiin tälleviikkova asennettuva kaapelinetin tilale valokuitu, jonka paikallinevvirma toi seinäle asti viimesulammaan aikana. Telijasta pääsimä nyt netinsuhteen irti ja tuhannenmekan kuituyhteys hoituu paikallisen Neven kautti. Tuhat mekaa tullee ja tuhat lähtee...

Semmoset kuulumiset. Päivät pitenee silimisä, eikole pitkästi, kujjo ollaan valpurisa...

Urputien Tukikohasta pakkaspäivää pirtisä pitelemissiin tähä.

Rypyreissu Naruskalle. (2846)

Ei ryyppyreissu, ninko joku vääräleuka tieten luki. Päivähuoltoretki, joka parriinkikkertaan muuttu rypyseks, kun Leksus ensin lipsahti Ukalta tiepuoleen jostain raiteesta, jokoli kolomenkymmenen sentin lumivaipan alla. Sinnehän se juntaantu mahastaan kiinni, eikä auttannu muu kuin lapijonheilutus. Onneks oli isompi lumentyönninlapijo matkasa, jolla yletty auton alustan tyhjentään lumesta. Sittenhän se neliveto kuopi kyllä ittesä tieuralle takas.

Toistamisseen loppu matkanteko Kallelaammenevän viimesen tiepätkän viimesesä mutkassa. Nyt ei valunu tiepuoleen, vaan painava pirssi nousahti hangen pääle, kullunta oli pakaantunnu keulan alle tarpeeks. Ja taas lapijolla oli käyttövä...

Onneks MoilasJussi oli aurauskalustollaalliikkeelä ja jouti auraaman Kuutsijängäntien sinne kääntöpaikalle likelle Kallelaa, nin päästiin sujuvammin Kallelasta poies.

Sielon lunta ehkä kuuskytäsenttijä. Ja pehmosellaista. Hihtelyyn varmasti pehemosta, jos latvalinnuile vielä joku aikoo. Parisapaikasa menomatkala Kotalankyläsä ja Naruskantien alusa oli isoja teeritokkija, molemmisa ainakivviiskymmentä, jotenka net on selevinneet kylymästä jaksosta ilimeisehhyvin. Kieppilunta on tarpeeks.

MoilasJussilta tilasima Kallelantien aurauksen loppuviikole. Isola konheela syntyy kääntöpaikat syväntalaven ja  kevvään kulukijoile.

Urputien tukikohasta takas taas Rovaniemeltä tähä.