tiistai 19. helmikuuta 2019

PUPUPUPUPUPUPUPUPUPUP...(2068)

Tukikohan pihapiirisä tätä pääsee kuulemaan livenä suunnilleejjokaehtoo.



Tukikohasta kuuntelijoita vartoomissiin tähä.

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Karhutunturia mikkelimmiehen kameralla. (2067)

Eipole tievossa, mitelli tykyt Karhutunturisa närreijenoksisa viimoyön tuiskussa ja tuulesa pysynneet, mutta muutamapäivä sitten pari hihtomiestä Mikkelistä kävi aurinkopaistepäivänä tunturija vallottamassa.

Ensimpiti käyvä pilivisenä päivänä ura hihtelemäsä valamiiks, mutta se kannatti...



Tukikohasta kuvalähetyksestä ja käynnistä kiittelemissiin tähä.


Luoteismyrsky reppii...(2066)

Aamuyöstä alako nurkampielistä kuulummaan, että paripäivää hojettu kelivarootus Sallaan alakaa totteutummaan. Ei täälä lunta kauheesti olettullu, mutta vinkka on kohtalaine. Ukan sääasemamittari tuola Tukikohan katola on vilikkaimmillaan pyöräyttänny 22,8 metrijä sekunnisa vinkkapuuskan.

Liekkö se kovillukema vai junnaava keskituuli teheny Tukikohan tontila myös pahojaan. Mummelikullaitto aamusela uuvet kakkulasa nokale, nin se heti huomas portimopielesä tuulivahinkoja käynneen. Kyläseuran ja Tukikohan yhteinen infotaulu on joutunnu antautuun ja kaatunnu, kun neljäkertaanelosen pystytolopat on napsahtannu maarajasta poikki.

Aika hyvä, etton tapahtunnu aamuyön tuntiloina, jollon täsä vähempi kukhan liikkuu.




Onneks ei ilimesty täälä varhaisjakelulehtijä...Posti tullee neljämmaisa ehtoopuolela, jollon lehti ojjo vanhennu.

Portimpielen pariskuntaaki vinkka on koitellu, muttei hylänny. Sitkee sissi pilikkimmään on tuo Ukko. Ja muija seisoo uskollisena vieresä...


Tukikohasta korjaussuunnittelemissiin tähä. Vinkammentyvä ohitte kait ehtooseemmennesä.

perjantai 15. helmikuuta 2019

Ei tarttis vielä nuoskaantuva. (2065)

Käväsin pikamutkin Kallelasa polokasemasa sinne Leksulla yhet jälet, kun linkomies ei eilisen kymmenensentin lumisatteen jäläkiin tälleamuva kerinny ennen ehtoopuolta linkoomaan. Muutama kelekkamies isola peräkärrylä piti varmistela pääsemmään perile pikkulumijen läpi.

Alakaa sitä kevyttä pehemosta lunta olleen reippaasti jo poloven ylitte, mutta se on kaikki semmosta puuterilunta, ettei siitä lumiukkova tekkeen pysty. Eikäpä ainakhan umpisela se kaksista kelekala ajettavvaa semmonellumi ole.

Kävin hiukka tuulettelemasa sajemittarija, jonka pääle sielä Kallelampihala on satannu sevverran lunta, ettei se meinaa jaksaa siknaalija jaksaa sisälle keskusyksiköle toimittaa. Nysse taas pellaa, vaikkei se sielä lumimäärää pystykkään mittomaan, kunei sillä ole lämmitystä.

Parit kuvat näppäsin, kuppaisto aurinko nin kommeesti jo Kallelan etuseinähirssiin...Joki alakaa olleen lumesta ummesa, eikä kameran asentaja vieläkhän alakannu asentelleen kamerata kuvvaamaan. Oli hiukka muita kiirhejä.




Sielon muutama vaphaa viikko, jos joku rauhallisesta paikasta ja lumesta sattuu tykkäämään.

Tukikohasta ei lämpöasteita kaipalemissiin tähä. Mieluummin pijämä kieppilumet kanalinnuile...

torstai 14. helmikuuta 2019

Taivaarrannammaalari työssäsä. (2064)

Aina välillä näyttää Tukikohan konttuurin sisältä ulos ikkunasta kattoissa, että on erikoiset maisemat. Ylleensä Ukan kattokamera tallentellee niisä tilanteisa ei nin kovin tavallisija maisemakuvija. Kattokaa vaikka itte. Nämei mene Ukala talteen normikierrosa, vaan kuva tullee ja mennee pois viijen minnuutivvällein. Tämon nyt tallesa.


Tukikohasta Ystävämpäivää toivottelemissiin tähä.


tiistai 12. helmikuuta 2019

Viijemmaisa vielä värikuva. (2063)

Päivä pitenee, halus tai ei. Ninko muistatta, nin Ukka Matinpojan kamera muuttaa kuvat iltahämärisä mustavalakosiks siteekku valova ei ole värikuvvaan tarpeeks. Nyvvielä hiukkaa ennevvittä ehtoopuolela riittää pilivettömänä päivänä aurinkovalova värikuvvaan.

Tännään onki ollu hieno aurinkopaistepäivä aamusta asti. Aurinko laskee kellon ollesa 16.11 Tukikohan korkeuvella, mutta valo piisaa siitä vielä jonkunaikaa ohitte.


Tukikohasta helemipöllövä ehtoolaulajaks oottelemissiin tähä.

Nymmeni keskisormennäytöks...(2062)

Moon aina koittannu olla sillai kunnolline kansalaine, etten ole nuisa virastoisa koskaarrähissy mistään asijasta. Poistannu sieltä rähisijöitä kyllä virampuolesta. Enkä rähissy tännäänkään, kun jouvuin eilistä polliisiasemalakäyntijä parsimmaan. Piti olla selevät senssit, että pääsen hoitaan passihakemuksen kotuajalon netinkautti, mutta eipä se nin ollukkaan. Kanslijantyär oli eilen sitämieltä, että siitä vaan kotona, kuhan valokuvasa olet käynyjja kuva sieltä rekisterriin lähetetty.

Noh, maksu kelepas virmale kotua, mutta sittettuli ilimotus, että varraappas aika paikallisele tiplukonttuurile sormejjäläkijä ja allekirjootusta varte. Noeihän se muu auta, kuhhomma kotona tökkäs. Soli vissiin sentakkee, että passija oli vielä parivuotta jälelä.

Sitten alako amusela tökkimmään kanslijassa sormejjäläkikonheela. Tyvär pyysi konheellasile oikijankäjen etusormen. Senkulläppäsin lasile, nin kone ilimotti, ettei se tunne sormellaittajjaa. Ei vastaa aikasempaa oikijankäjen etusormija. Noh, tyvär pyyhki konneen puhtaaks ja sitten kokkeilimma peukalova. Samapeli. Sitten laitoimma keskisormen jo pelliin, kuppyyvettiin. Sen kone tunnisti, mutta kehu tyvär, että heikkolaatunen. Noh, minkä sille heikkolaatusuuvelle mahtaa, kunnet papillaariharjanteet ommeikäläiselä nykyvään semmoset kuivat ja kuluneet. Johan mulla ommuistisa, mistä se sormejjäläki muovostuu. Kuivisa sormisa ei ole tarpeeks nitä rasvoja, joista se jäläki lasile jää. Eli nämät olis hyvähköt murtomiehensormet iliman näppylähanskojaki.

Saatiimmet sitten kummastakikkäjestä jokkussormet hyväksytyks. Itte en ennää muista, mikä sormi oli kummastaki käjestä lasila, kukkone piippas vihreetä. Mutta keskisormeeki tarvittii jommastakummasta käjestä.

Saattaa alakaa sormileikki joskus jossaki passintarkistuksesa, jos net alakaa sormejjäläkikonheela varmistelleen, kuka tämon. Vallassaan senkanssa.

Tulipa tilattuva se henkilökortti samalareisula. Sillähäntuota pääsee aikas monneemmaahan iliman passija. Ja eihännuot kohta muut papperit riitä henkilöllisyyven tojistamisseen. Vaikijammaks mennee maalimammeno.

Tukikohasta Lintholmin Ollija muistelmissiin ja hiukka suremissiinkittähä.


sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Virallisesti Ukka Matinpoika. (2061)

Vähänkait se saattaa kuulostaa tyhyjältä vekslaamiselta näijen nimiasijoijen kanssa. Täson kuiten hyvä oppi ja ojennus Ukalle ittelleen ja muillekki, jos entunennimi ei oikijalta tunnu. Olispitäny, ninko olen saattannu täälä joskus jo mainittakkin, alunpittäin hoksata, että entunennimi kummuuttuu ihan toiseks ja semmoseks, ettei mittään viitettä löyvy ajasa taakkeppäin, nin ihminen saattaakimmenettää nimiruletisa osan itentijeettijään, ninko hienosti olenkuullu puhuttavan.

Kuuskytävuotta Kari Anterona jättää jonkullaisija jäläkijä taakseppäin aikas monneen paikkaan. Etunimet nyt kussisältää ees pienen kytköksen Ukan juurile, nin aikas moni saattaa osata yhistää uuven ja ouvon nimen oikijaan ajattelemaasa henkilöön. Ei tartte nimpaljo kysellä, kunnyt on pelekän Ukkanimen kanssa tapahtunnu. Ja Isä-Mattivainaa tullee sujuvasti mainittuva.

Neljäkytäviis €uroo keveni lompuuki, mutta haitannekko tuo. Tietenkijjoutuu taas uusiin passija ja ajokorttija summuuta, mutta saapahan niihinki uuvet entustaehommat kuvat. Niija passi olis itäleimoja täytenä pitäny uusija jokatappauksesa, kuppittää hakkee taas pensaviisumija.

Kävimä pitämäsä perhepiirisä kevyvet ristijäistentapaset perjantaina Rovaniemelä. Molemmat tenavat olit sielä pesueinesa, eli ytinjoukko oli mukavasti kasasa. Ukka tarjos Rossoravintelisa koko poppoolle Ukka Matinpoika -päivälliset ja haastelimma samala naamatusten pikaset kuulumiset. Ja Mummeli sai uuvet silimälasisa nokallesa samontein.

Kerttu Unna Orvokki ei varmaankaa ole ihanäkkijä nimijään muuttelemasa. Paitti tieten sukunimmeesä joskus. Suvun pienimmäinen tanssahteli ravintelipöyvälä ilosena, kummet muut oottelimma evvään saapumista...




Tukikohasta vissiin sukunimevvaihtamista miettimissiin tähä.