torstai 26. huhtikuuta 2018

Hyvät kuvattavat, huonot kuvat.

Lintuhavvaintoja on isommasta pienimpään. Eilissäpänä varmat havvainnot västäräkkisestä. Se yritti iskee peipposta tuosa pihahaavasa. Ois taas tarvittu putkee, ettolissaanu kunnolista kuvaevitenssijä. Sonykännykkää mainostaavat hyvälä kamerala, mutta ei sillä saa näjemmä kuntokuvvaa kaukana olevasta pikkutipistä.


Tuo suttunen pikkutipi on kuiten västäräkki, jonka tunnistus on tuhannerrosentivvarma Ukalta. Se peipponen ei alakannu västäräkin kans millekkään, vaan lens omijensa luokke.

Samalle päivää oli sittellintuva kamerankuvakulumasa puolenkytäkilloo. Yksinäinemmetto, ukkosemmonen, teikkaili Naruskantielä Kuukkuman tuolapuolen. Se juoksenteli tiemposkeehhankeen, jokei kestänny sen alla yhtään. Sinne painu mettonemmunijaan myöten hankeen. Sittesse lehahti viimen siivillesä ja häipy petäjikköön.

Ei vuojen luontokuvakisasa saata mitalile päästä, joten ellähetä sinne...



Joka nuista mustammetton löytää, nin löytää. Ei tartte lähiaikona pekseiverssille aikoja tillaila.

Tukikohasta lissää linssilutheja pällyilemissiin tähä.

tiistai 24. huhtikuuta 2018

Neljä tekrijä.

Eipole liikoja tekrinkukerrusta tälle kevhääle Tukikohan pihalle asti kantannu. Eli ei ensmäästä havvaintova. Eikäpä nuitole näkynny äänentuottajiakhan, mutta jovain tälleaamuva oli nelejäntokka mustija tekrijä asettunnu kahteen honkaan Kallelan takatien varresa Kuutsivaarallaijasa.

Ei ollu taashan putkikammeraa Ukala mukana, mutta saaphannuista kännykälläki mallikuvan näpättyvä, kuhan kuvvauskohteet säilyy alollaan. Ja yhenkuvan verta net pysyttelit.


Nuisa hongisa tarkempisilimäset net tunnistaa. Kaks kummassaki. Ei iliman lukulasija Ukankaan silimä liijantarkasti niitä näje. Mutta tunnistus on satavarma, kunnet lehtoollehahtit.

Kuutsijängäntie Kallelan suunile on hyväsä kunnosa. Ukan parintonnin painosta Laksuvaki tuntu tie kantelevan ihahhyvin. Pakkasaamuva oli toiveisa, mutta nollakelijä kummempata pakkasta ei annettu.

Puomi pijellään lukosa, mutta jos tärkijää asijaa tullee, nin pääsee puomija nostammaan. Varsinki aamukylymilä.

Tukikohasta tekrinsoittova vieläki kaipailemissiin tähä.

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Kihtipotilaarriskipihivit.

Olivallaittanneet hookoola kaks hyvämmakusta asijaa sammaajjauhelihhaan, possujjaporkkanan. Sitähämpiti heti kokheeks ostaa. Ja tekasin semmosesta iltapäiväevvään Mummelile ja ittelleni.

Soli heleppoo kuhheinänteko. Läshäytin parittesit korppujauhova vethen. Sittekkaajoin sinne sinappija puoltesijä. Mustapiippurirouhepurkista kämmenenkautti piipilline, pikkusen hienova merisuolaa ja varmemmaks vakkuuveks suolapuolelta vielä pikkulirraus soijakastiketta. Niija sittevvielä kuuskipaletta muuramelaisija oikheja luomukanankevennyksijä. Ja sinne perräännet kakskertaa neljäsattaarammija sitä porkkanapossuva.

Ja eikun sekasi rautalusikala. Ja hetkohta voita isole paistimpannule. Ja sinne paistummaan kahtapuolen, semmosija ohvija. Oisko ollu minnuutintoista puoleltasa.

Silläaikaaku Ukka paisteli pihivijä, nin sähköuunisa tapahtu pikkuihime kans. Sielä uunivuokasa kiertoilimasa kypsy semmosija valamiita sekavihanneskratiinija. Kermasija.

Ja elähämmithän. Kaikki nämät toimet vei aikaa kakskytäminnuuttija ensmääsestä alotuksesta. Ja siinoli eväs valamiina kahele. Ja sammaa vielä huomenaki. Ja net pihivit oli tosi maukkahija. Ihantuli Urrijanmummun jauhelihapihivit lapsuuvesta mieleen. Sillon ei Ukala kihtijä vielä tievosa ollu, vaikkolis syöny mitä. Nyton vaarasa, kunei sika ole kuulema meile terveelisintä evästä.


Tukikohasta parasta toivomissiin ja pahinta pelekäämissiin tähä.

Puolikuuta.

Taivaalla puolikuu. Ja peipposesta. Kesä tuli talven keskele, voissannoo näistä aamulintuhavvainnoista. Peippopari hytistellee nollakelisä ja kerrää nokkaasa niitä auringonkukkasiemenijä, joita talitintit ja muut tintit ja urpijaiset ja punatulukut lintulauvalta maahan syytää.

Västäräkki ja pääskynen puuttuu lorulinnuista. Jouttenpari nähtiin Mummelin kanssa toisapäivänä Kallelan pihasta. Net hortoili suuntaa tietämäti ilmasa, kun sulapaikat ovvielä vähisä Naruskankairasa.

Peipponen tarttu kamerallekkin tuosta konttuurin akkunasta. Lauluva ei vielä ole peipposennokasta kuulunu, mutta eikhän se siitä ala lauleleen, jos lämpijää. Viikkoon ei tosinnäytä tapahtuvan ennusteijen mukkaan mittään. Kylymää. Ja satheja.


Lintuinkans samoja aikoja tullee aina toinenkikkevväänmerkki. Rättinäyttely, jonka Mummeli tälleviikkova kasas apulaistesa kanssa vanahan Sallansuun tiloihin kirkola. Viikompäivät on pitkimpitäjiä kerättyjen käjentaitojen näyttely esilä. Kannattee käyvä vilikasemasa, joka kulumila liikkuu.


Tukikohasta itekkin näyttelyvä kattelemissiin tänhän tähän.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

Kevätkuvat pyörii taas Kalellastaki.

Piti hiukkasen käyvä uspiliitoksija rassaamasa Kallelan rantakamerayhteyven pallauttamiseks. Ihimeijen aika ei ole ohitte, kun Ukkakissaa jonkun vehkeen pelekällä kevyvelä kosketuksela pellaamaan. Mukava olis, jos kevättuluvaa sais kuvina sieltä rannasta, nin tietäs jäijenlähöstä ies jotaki.

Vielä on Naruskajoki talaven otteesa...


Tukikohasta tähä.

Kesäntulloo jouvuttamasa ja hijastamasa.

Kemimmaala jouvutethan kessää ja Naruskala pijetään talavija yllä. Vävypoika oli joutunnu omijen ja naapurillasten painostuksen kohteeks. Tenavat olit tehny urotyön ja lapijoinu rampoliisinalusen lumesta tyhyjäks. Sami joutu siitäeestä pingottaan pomppumaton paikalleen natijaisten iloks. Muuton sielolis päästy hyppäämään ehken kuukauvenpäästä...



Tukikohasa ei rampoliinija vielä essiin kaiveta. Kunei semmosta täälole. Sensijjaan pijämmä eelleen kunnon talaviotteesta kiinni. Vielä piti viiskilloo käyvä ostamasa aurinkokukkasiementä lintusile, jokka napsii niitä naamasa ninko on teheneet pitkintalavee. Kahen puolen talova pijetään siementä syönnisä nimpitkäle, kullunta piisaa. Ja siton vielä kuuskytä senttijä ja lissää näytti eilen ja tännäänki pukkaavan.

Uusija lajija tullee hithasti, mutta varmasti, vaikka lämpönen viikko ei ennää olekhan jatkumasa. Mustarastas teki pikavissiitit Tukikohan takapihala. Oli muuvan mökkiläine nähänyjjo västäräkinki, jonka Ukkakippongasi, mutta Tapijonkyläsä paritpäivätsitte. Niija peippostaki kuuljo Tapijonkyläsä, mutta sonki satakilometrijä etelämpänä.

Naruskala junnaa talavi paikollaan. Talitintti kunon valtalintuna pihasa, nisson talavi.

Tukikohasta kevväänoottelemissiin tähä.

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Lapsevvahivvaihto.

Uus Rinsessa on päässy hienosti elämäsä alakuun. Kävimmä eilisäehtoola Lapinkeskussairaalasa totteemasa, että Raisan ja Kasperin pesuve on kasonnu yhellä nätilä tyttövauvala. Olikinniin maholisesti perinny Ukalta jumalaisija santalapiirthejä, mutta onneks Rinsessa selekeesti on tullu äitesä ja mitä ilimeisimmi äitesä äiteen näkköön. Kaunissiis, eli viijentoistavuojen päästä saa isukki olla tiitteränä kyöräämäsä poijjankossija nurkista vonkumasta.

On se taas ittellettullu tojistettuva, että vaikka lasta pijetään syntyneeks lapseks isona 4450 grammasa ja 53,5 senttisä kanssa, nin sylisäku tämmöstä aarretta pitelee, nin pieni son ihimisen alaku. Ja oikeesti nätit piirteet hetpienestä alakain.

Siinäpä uus ihiminen pääsee totuttautummaan perheesä vauhtiin ja vaarallissiin tilanteissiin. Kotijokkun pääsee, nin totuttelusa varmaan puuhaa piisaa kaikile.

Onneks olokoon vielä kerran täältä Tukikohasta. Täälon kans tila temmeltää sitten, ku sen aika on...





Tukikohasta rauhallisesta lumisajekelistä tähä.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018

Tyttö tuli, syömmet suli.

Ukalla on iloista kerrottavaa Rovaniemen lapsenvahtireissulta. Raisan ja Kasperin perheeseen tuli tänään merkittävin mahdollinen lisä, kun tyttö näki puoliltapäivin päivävalon ja miltä maailma näyttää omin silmin...


Onnelan tukikohasta lyhyen kaavan mukaisesti tähän.