perjantai 30. joulukuuta 2011

Naruskos ukkos ja akkos menokelkos 2012...

Jahas jahas, täällä sitä Ukkas ja Mummus valmistautuvat aloittamaan uuden vuoden järven rannassa poissa Naruskajoen tutun kohinan ääreltä. Tämä reisu on laatuaan ensimmäinen, jonka järjestäjinä ovat monivuotiset asiakkaamme. Sama tahti jos jatkuu ja kaikki asiakkaat Ukkaa ja Mummua alkavat kuletella mualiman ääriin, niin monet maat tulee vielä nähtyä ja näytettyä, jos elonpäivää piisaa...

On se aika kummallista, että pitää varautua kaikenlaisiin näpistelijöihin ja miksei nipistelijöihinkin. Mummu täällä ompelee hullun lailla rättisulkeisissa salalokeroita käteisvaroille. Ukan alushousuihin oltiin jo ompelemassa sisätaskua, mutta Ukka kieltäytyi siitä tyystin. Sehän saattaa joku senjoriitta alkkareista kähveltää eka yönä koko matkakassan niinko kohtalokaassa sambasa konsaan. Eii veikkonen, Ukka laittaa lompsan vaijerilla lihoihin kiinne niin, että nykypainolla tulee taskuvarkaalle 88 kiloo lapinlihaa kaupantekijäisinä, jos meinaa kassan näpistää. Ja akillesjänteret poikki hijastuu myös askel ryövärillä.

Kait ne ystävällistä kansaa ovat siellä epsanjan maasa? Ei kait sinne heleskuta viejen olla menossa ryöstettäväks ja raiskattavaks, vaan lustinpithon ko Luostolla!

Sekalainen seurakunta hoitaa talkkarintehtäviä ja Rihlan ruokintaa Naruskalla vajuan pariviikkosen. Kotio tullaan Ukan nimipäivän maissa, elleivät käännä konheita katolleen niinko joku päivä sitten taas Putolevin tuolla itänaapurissa. Onneks meitin lentohärvelit on sinivalkosiipisiä.

Lepposaa Uutta Vuotta kaikille tasapuolisesti! Etelätuulella jos hiekka täällä hampaissa ratisee, nin se johtuu vaan siitä, että Ukka peittelee Mummua rantahiekkaan, ettei nahka rullalle kärvenny...

Se on moro ja täältä keskeltä keskittymisrituaaleja tällä kertaa tähän.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Maailman laidalla leppoisa talvipäivä.

Kun pitkän Tapaninpäivän ajan on täällä Naruskalla kuunneltu viranomaistiedotteita myrskysäästä siellä Etelä-Suomessa, niin väkisin on mielessä pörrännyt ajatus, että Suomi on sentään pitkä maa. Niin pitkä, että toisessa päässä ei säätilasta pysty päättelemään höhkäsenpöläystä siitä, että jossain päin Suomea mettää kaatuu kuin heinää ja katot repeilevät taloista irti.

Surullista on myös ajatella sähköttömyttä aikana, jolloin ihmisillä olisi ollut aikaa harrastaa haluamaansa. Kun uutiskuvia katselee ja viranomaisia kuuntelee, niin sähköttömyyttä on eri puolilla odotettavissa päivätolokulla.

Eipä sitä liikaa viitsi kehuskella leppoisimmalla mahdollisella talvipäivällä Naruskalla, missä myös kaikki toimii, kuten toimia kuuluukin. Sellainen meillä täällä tänään kuitenkin päivä oli. Elämme siis pitkässä maassa. Vastakohtien maassa.

Kauniiksi säätieteelliseksi lopuksi Ukka voi väliaikatietona kertoa, että vuoden 2011 joulukuun keskilämpötila on tähän päivään mennessä kymmenkunta astetta korkeampi vuoden 2010 joulukuuhun verrattuna. Sellaiset erot lämpötiloissa talvikuukaisina näkyvät tällaisessa isossa tuhannen kuutiometrin tilavuudeltaan olevassa talossa puupinoissa, jotka vajenevat niin hitaasti, että puuliiteriä ei normaalin kahden täyttökerran sijasta ole tarvinnut tälle talvelle täyttää kuin kerran. Lauha sataa laariin, voisi asian sananlaskuksi muotoilla.

Uudella myräkällä uutiset uhkailevat alkuviikosta. Toivottavasti saadaan entiset vahingot korjattua ja luonnonvoimilta suopeutta niin, että Tapaninmyrskyn kaltaista ei missään päin Suomea enää tarvitsisi kokea.


Oheinen kuva on vuoden pimeimmästä ja lyhimmästä päivästä Naruskalta 22.12.2011. Kulunut Tapaninpäivä ei maisemaltaan ja valaistukseltaan tästä kuvasta ole juurikaan muuttunut. Paitsi sen kukonaskeleen verran.

Tukikohasta myrskyvahinkojen myötäelämisiin tähän.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Pelastushelikopteri Naruskan joulun päätähtenä....

Pelastushelikopteri ei niin kovin jokapäiväinen näky täällä Naruskalla onneksi ole. Nyt sen säkätystä on saanut kuunnella senkin edestä ja pilotti on suunnilleen väsymätöntä sorttimenttia. Kopteri on lennellyt valoisana aikana ja hämärälentoa, eikä pilkkopimeälentelykään ole pois suljettu.

Kopterilla on pelastettu muun ohessa ponimerenneitoja, joka on Naruskan uusimpia luontokappaleita. Yölläkin pitää liikuskella tässä talossa matalin askelin, ettei vahingossa polkaise lattialla vilistäviä merenneitoja.

Tämä kaikki on Joulupukin ansiota. Pukkeloinen pyörähti pitkän aattopäivän odottelun päätteeksi armahtamassa lapsoset ketterät, joille pukin odottelu muodostui jo kestävyyslajiksi. Aikalailla raakalaismaista aikuisilta on, että pikkuväkeä odotutetaan ensin koko joulukuu ja sitten vielä viimeisenä päivänä vedätetään iltapimiään.

Onneksi leijonaosa tämänvuotisista joululahjoista niin lapsille kuin aikuisillekin tässä talossa oli Joulupukki osannut valita hyödyllisiä käyttöesineitä, eikä varsinaisia turhakkeita kolmeentoista lahjasäkilliseen juurikaan ollut lipsahtanut.

Silmä on sammunut auringon tähän vuodenaikaan, mutta lapsosten silmien loiste sen moninverroin korvaa. Huomenissa Tapaninpäivänä sanotaan päivän olevan kukonaskelen verran pidempi kuin toissapäivän eilisen talvipäivänseisauspäivän pituus. Tarkkana kun on, niin pituuseron helposti huomaa.

Vuodenvaihde lähestyy. Mummulla on hurja suunnitelma raijata Ukka manolitojen maahan jonnekin etelään. Kymmenen päivän kuikuilu jossain andaluusian takamailla saattaa olla virkistäväkin kokemus, vaikka tosipuheessa Ukka saattaisi viihtyä kotinurkillakin. Kaitse on mentävä, kun lippu on lakkarissa. Eikäpä tuota ulkomailla ole tullut käytyä, jos ei Ruotsin reissuja lasketa tai nuita tankkausreissuja ja yhtä kalastusreissua tuonne puuttiniaan.

Ottakaapa muuallakin levon ja ja leikin kannalta Joulun loput ajat, kuten mekin täällä Naruskalla teemme. Juhannus on seuraava merkittävämpi tapahtuma. Eikä se ole kaukana.

Kuvamateriaali välittäköön osan tunnelmasta sinne lukijoille, joille täältä toivotetaan Rauhaisaa Joulunjatkoa ja turvallisia ajomatkoja, milloin ne paluumatkat siten tapahtuvatkin.








Tukikohasta kinkkua ja mettontäkkää masut täynnä tähän.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joulua odotellessa...

Ukassa piilevänä asuva runoilija on onneksi putkahtanut tyttäressä näkösälle. Osoituksena tästä Ukka virittää lukijoita Joulun tunnelmaan oheisella runolla, jonka Kati kertoi olevan tunnelmia lähipäiviltä heidän Joulun odotuksessaan. Älkää kyntäkö itseänne näännyksiin adventtisohjossa, vaan aloitelkaa Joulurauhaan keskittyminen vaikka tästä jo nyt:


KAUNEIN JOULULAULU

Kirkkoon veisuja laulamaan
me räntäsateessa kahlataan
roikkuu pimeä päitten yllä.

Tuhat ihmistä
meidän edellä.
Pidän kädestä
pientä tyttöä.

Hän tutkii lauluja vihkostaan
ei ehdi kaikkea lukeakaan
- ensi vuonna jo sitten kyllä.

Hän löytää jostain piparin
”tään pöydältä mä varastin”
Me lauletaan,
hän nakertaa
ja meinaa penkkiin nukahtaa.

Kun alkaa urut Joulupuun
niin tytön katse kirkastuu
”äiti minä ossaan tään!”

Hukkuu veisut tuhannen
kun vierelläni kuulen sen.
Äänen hennon, korkean
siinä hiljaa laulavan.

”Äiti mikä sua itkettää?”




Tukikohan Päällikkö päättää kotimatkasuunnittelemisiin täältä vähenevien Mirrien keskeltä tekopitäjän vierestä tähän.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Vesi tippuu etelässä, Naruskalla räystäät...

Maaliman kirjoissa on taas kerran hiukkasen sivut sekasin. Normaalisti Naruskalla räystäät tippuvat vasta keväällä maaliskuun loppupuolella tai huhtisella kuulla. Ennen oli ennen, mutta nyt on nyt.

Jos Mummun Keski-Suomeen tänään lähettämä kuva ei ole trikkikuva tai menneiltä vuosilta, niin uskottavasti näyttää siltä, että mennään huhtikuuta joulukuussa. Aurinkolippaa ei lännen suuntaan tähän aikaan vuodesta tarvita, koska huruutellaan auringotonta kaamosta. Ei mollukka häikäse.

Lumimittarissa Naruskalla on lunta kolmisenkymmentä senttiä, eli meillä ei mustasta Joulusta vaaraa liene. Täällä kirjamarkkinoiden ja kissamyymälän laidalla Petäjävedellä tilanne on toinen, koska vettä vihmoo, eikä lunta montaa senttiä ole räkäkelillä tuhottavaksi.

Nooh, jos Joulupukki Täplän kaimapojalla pääsee Lapin ja Lannan rajallekaan, niin eiköhän sitä loppumatka lasten kiltien luokse taivu vaikka juosten. Tai hulikopperolla.

Loppurynnistys täällä adventtisohjossa on alkamassa ja Ukka pääsee Kasperin kanssa tulevan viikon loppupuolella rauhoittumaan Naruskan Joulurauhaan. Toivottavasti räystäsroikkulumet siihen mennessä ovat turvallisesti tulleet maihin, ettei kenenkään lasareetissa tartte Joulua vietellä.

Kuva varmemmaksi vakuudeksi tutkintaan ja silleen.



Tukikohan Päällikkö päättelee täältä jostain tähän.

tiistai 13. joulukuuta 2011

Kymmenen pojon joululahjavihje...

Ukka antaa näin Joulun kunniaksi ilmaisen lahjavihjeen. Lahjan saajaksi tarvitaan vanhusiässä oleva ihminen, joka ei koskaan ole käyttänyt tietsikkaa, eli kotoisammin sanottuna hanivellkompjuutteria.

Lahjaksi kelpaa toimiva vaikkapa omassa käytössä ollut pöytätietokone, jossa on valmiudet kohtuulliseen nettiyhteyteen. Itselle voi näin ostaa uuden ja vanha tulee hyötykäyttöön, eli kierrätykseen. Kierrerätyskoneeseen ostetaan mokkulanettiyhteys. Lisäksi koneeseen on ehdottomasti lisättävä toimiva tulostin. Myös kevyt kaiutinpaketti on tulevia radiokuunteluja ja muita äänikuunteluja varten välttämätön.

Ennakkokyselyjä tai varoituksia ja mitään mielipidetiedusteluja lahjan saajalta ei kysellä, vaan kone kannetaan H-hetkellä saajansa kotiin ja samantien asennetaan kaikki vermeet toimintakuntoon. Asennusta ei lahjansaajalle isommin tarvitse esitellä, vaan joku nuoremman polven edustaja tekee sen homman. Lahjansaaja kokeilee ensikerran konetta sitten, kun täydellinen toimintavalmius koneelle on valmis.

Lahjansaajalle perustetaan sähköpostilaatikko esimerkiksi vaikka Gmailin kautta.

Joulunpyhien kuluessa lahjansaajalle annetaan tehopaketti koneen peruskäyttämisestä. Hänelle ja mahdollisesti hänen läheisimmälleen esitellään kaikki ne perusasiat ja yhteydenpitohommat, jotka jatkossa voidaan tietsikalla hoidella. Vanhemmat ihmiset tarvitsevat muistivihon, johon he tekevät oman muistinsa tueksi perusasioiden käyttöohjeet. Lahjansaajalle nimetään yhteyshenkilö, joka on ensisijainen neuvonantaja ongelmatilanteissa.

Tässä perusohjeet. Esimerkin elävästä elämästä Ukka kertoo lyhyesti tässä:

Anopille ostettiin hänen tietämättään 80 -vuotislahjaksi edellä kerrotut vermeet. Muutosvastarinta murrettiin minuutissa ja ensimmäisen illan teho-opetussession jälkeen tapahtui näin:

Seuraavana lahjansaannin jälkeisenä aamuna muiden vielä nukkuessa anoppi oli surffailemassa netissä sanomalehtiä. Ensimmäiset sähköpostit hän lähetti saman päivän iltana ja otti niitä myös vastaan. Ensimmäisen käytöviikon lopuksi anoppi teki netissä itsenäisesti kaupat. Hän tilasi ja maksoi Gigantin nettikaupan kautta pyykkikoneen, jonka myyjäliike sovitusti kävi hänelle tuomassa ja asentamassa...

Pankkiasiat ja sähköpostit liitetiedostoineen olivat rutiinitasolla parissa viikossa. Kolmen viikon jälkeen Petäjävedeltä osattiin lähettää itse otettuja valokuvia sähköpostin liitteenä ja osattiin myös ottaa vastaan sukulaisten lähettämiä liitetiedostoja. Sanomalehti Keskisuomalaisen anoppi hyvästeli laatikkoon kannettuna parissa viikossa ja siirtyi lukemaan lehtijutut netissä.

Näin se meni ja menee. Normaaliällillä varustetulle vanhukselle tämä kaikki on mahdollista, kun löytyy rohkeita lahjanantajia. Investointi ei ole iso ja vaste hyvin suunnitellulle tietsikkapaketille on verraton. Syrjäytymisen pelkoa ei tällaiselle vanhukselle näköpiirissä ole.

Näin sen näen. Ja jonkun muun on syytä nähdä myös.

Ja näin Jouluna lahjanantajistahan ei perinteisesti pulaa ole.

Kauniiksi lopuksi Ukka voi kertoa anopin mielipiteen hänen kohtelustaan hommata tietsikka hänelle ilman ennakkovaroituksia. Kerttumummu on sitä mieltä, että jos hän olisi asiasta saanut vihiä etukäteen tai häneltä olisi mielipidettä kysytty etukäteen, niin tietokoneelle olisi tullut jyrkkä EI. Kerrotulla menettelyllä asia hoitui kivuttomasti, eikä Kerttumummu nyt luopuisi tietokoneestaan ja sen oheislaitteista millään hinnalla.

Siitäpä epäuskoiset saitte!


















Tukikohasta seittemänsaanviijenkymmenen kilometrin päästä tähän.

Ihme.

Mää en oo mää, jos tää onnistuu. Makoilen iliman sliiaseja oottamaa herätyskellon pirinää. Naputtelen st suittirenkaana kapulaa ja suunnittelen raapustaa logiin jothain pitkästä aikaa. Tätä sätöstystä jos lukemaan pystytte, niin kaikkien Ukan tuntevien on heti kirjotettava Joulupukille näin:"hyvä pukkeli..tuo mulle samallaine käytetty samsunki ku ukkallaki o. ukalta tullee puolto"

perjantai 9. joulukuuta 2011

Ukka on vielä hengissä...

Hui kauheeta, miten ouvolta tuntuu maalaispojasta, kun pitkästä aikaa on joutunu tänne kaupungin humuun ja sumuun. Jyväskylä oli entisessä elämässä kotikaupunki, mutta hiukkasen se on naamaansa peseskellyt Ukan Sallassa asumisen aikana, vaikka siitä ei ole mennyt kuin vaivaiset kolokytä vuotta.

Kovin on täällä meno toisenlaista. Naruskalle saa meitin pihalle tuuva autosa vaikka puoleksi vuuveksi, eikä maksa mitään. Täällä saa Bronkkoa siirrellä kieli vyön alla paikasta toiseen niinko henkesä häässä. että Lappusliisukat ei liimaile tarrojaan ikkunoihin. Joutu semmosen muovisen kellonkin ostamaan, että saa ees sen siunaaman sekunnin jossain ruudusa viivähtää. Kummalliseks on meno kotomaassa menny.

Täällä on vähän niinku armeijakomento. Tulikomennot kuuluu vaan, että kirjakauppa kokoa, pura ja kokoa ja siirrä. Ja lepo on lyhyttä ja petipaikatkin on aika kaukana, kun ei löydy sijaa majatalosta tekopitäjä Pettuvettä lähempää.

Ukka osti halavalla hyvän tuolin, josta meininki oli myyvä satakunta kissimirriä. Kasperi kuiten hoksi, että siinon lökösimmästä päästä työpaikka, joten Ukka seisoskelee nyt talavikenkiesä päällä. Kohta tulee mieleen lättäjalakahommelit.

Tukikohta pyörii siellä Mummun hoteissa ja myö täällä pyöritään kaupungin sykkeessä. Kissakauppa käy hyvin, eikä täälläkään Mirrit ole naukasseet...Tottelevaista sorttia.

Ukka istuksii tuossa uutukaisessa viijen eeron löhötuolissa sitten tammikuun pakkasilla kotosalla. Tai joulunpyhistä lähtiin. Mainostelkoon Kasperi siinä Mirriä nuoremmakseen...


Mualimalta kotirauhaa ootellessa tähän.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Kullaojan kauniit maisemat.

Kun on kotipitäjässä tuhansia neliökilometrejä maapinta-alaa ja sen myötä satojatuhansia hehtaareja, niin vängällä jää muutama hehtaari käymättä ja löytymättä. Niin on meillekin käynyt, vaikka monessa paikassa on kolmenkymmenen vuoden aikana Sallassa tullut koluttua. Aikanaan kirkonkylällä asuessa tutummiksi tulivat Etelä-Sallan perukat, mutta Naruskalla asuessa on enimmäkseen luontoretkien suunta ollut Pohjois-Salla.

Aivan sattumoisin tuli eilissäpäivänä tuon kylämme linkomiehen Jarkon kanssa puheeksi lähialueen poikkeukselliset maisemat. Jarkko luuli iliman ja muuta, että Mummun ja Ukan tiedossa on Kullaojan putoukset ja kalliot. Vuan kun ei olleet, eivätkä ole. Ystävällisesti Jarkko lähetti puheidensa vakuudeksi vielä pari viimekesäistä valokuvaa omilta retkiltään noihin puheena olleisiin maisemiin.

Näitäpä ei kahta kertaa tarvitte luonnon ystäville vilauttaa, niin paikka varmaankin tulee etsittäväksi ja löydettäväksikin. Tässäpä malliksi pientä esimakua ilmeisen mukavista maisemista. Epäilenpä, että tämän talon kameraharrastajat eivät näistä maisemista poissa pysy, kunhan kesä koittaa. Eikäpä talvikaan laskuista pois ole. Olokeepa hyvät. Näille pelipaikoille opastetaan, kunhan reitit sinne tiedustellaan. Naruskajärven ympäristöön ei harpilla isoa rinkiä tarvitse pyöräyttää, niin paikka jää renkaaseen.



Tukikohasta filmirullien pakkamisiin tähän.

perjantai 2. joulukuuta 2011

Joulukalenteria revitty jo kuusi luukkua!

Ukka sai Väykältä ja Maukalta ikioman joulukalenterin. Sepä olikin semmonen hätähousun kalenteri. Sitä on saanu repiä kynnet verillä jo kuuven luukun verran. Hemmetin hyvä kalenteri ja tietävää sorttia. Jopa niin tietävää, että Ukka entistä vankemmin on alkanut uskoa Joulupukkiin. Toki Ukka siihen aina on uskonut. Tuli meinaan yhdestä lunkusta tässä päivänä muutamana semmonen Jokeri. Ukka arveli, että Mummu tietenkin haluaa, että joku paikka talossa maalataan, mutta eipä se sitä ollu. Napsahti meinaan samana päivänä Jokerissa rapiat 50 €uroo Ukan joulurahastoon.

Tänään avasin kakkosen, kun äsken tultiin kirkonkylältä. Siis joulukuun kakkosen. Neljä sai repiä jo marraskuun puolella.  Joulukalenteri tiesi taas asiat. Ukka osti kirkonkylän kaupan tädiltä tänään kolme kiloa kotimaisia punakeltaisia omenoita. Eiköstä vain joulukalenterin lunkasta tärähtäny punakeltanen Omena! Tosi viisas kalenteri, tietää asioita etukäthen ja takuakäthen!

Jos se kalenteri oiken viisas on, niin huomenna sieltä täytyy tulla ihkauuvet kirkaanvihreet piikarit tai sitten semmoset kummista tehyt liukuriesteet patiineihin. On meinaan ennätysliukasta tuolla pihakenturalla. Nyt, kun kolomatta päivää pitelee lussalla ja vettä satelee ja myrsky pihaa voitelee, niin kiiltää kun sillä entisellä ulukomaanelävällä. Postilaatikolle ei tänään ollu mitään asiaa iliman rautakaupansedältä ostettua hiekkasäkkiä. Sitä tavaraa on kulunu tällä kartanolla kuutiotolokulla, että vähänkään vois välttyä turvalleen tyyskähtämisiltä tai persiilleen lentämistä. Katkenneet nilikat ja vintturapolovet on sen verran vielä tuoreessa muistissa.

Jos ette juttua usko, niin kattokaa kuvasta. Kiiltää se. Ja on liukasta. Onneks sisällä ei niin liukasta ole kuin voi.


Tukikohasta luistimenterottajaisiin tähän.

torstai 1. joulukuuta 2011

Mirrit sikiää...

Voi hyvänen aika, miten nuo leikatutkin mirrit ovat hyviä lisääntymään. Ettei vain olisi se eka mirri ollut jo tullessaan siunatussa tilassa. Nyt niitä killejä joka tapuksessa on jo kolme kipaletta. Ne ovat kaikki eri kokoisia, mutta ovathan ne eri ikäisiäkin.

Niitä tosipuheessa käväisi lukumääräisesti täällä enemmänkin, mutta Ukka onnistui niistä jo muutaman myymään. Ei uskoisi, miten helppoa kauppatavaraa ovat nämä Muistimirrit. Nämä viedään suunnilleen hännästä vetämällä, kun joku niitä pääsee vilkaisemaan...Jaa mistäkö se nimi tulee? No, se tulee siitä, että näillä mirreillä on tuossa etumustassaan sen verran tasaista pintaa, että siihen voi liimata vanhanmallisen puisen pyykkipojan. Siihen pyykkipoikaan vuorostaan voi näppärästi kiinnittää ohjelappusia talon asukkaille. Ukallakin on ensimmäisen Muistimirrin rintamuksista löytynyt jo jos jonkinlaista työlistaa imuroinneista, tiskaamisesta, ruokatoiveista ja niin edelleen. Kaikki sellainen on tietenkin jäänyt Ukalta tekemättä, mikä rajautuu harrastuksenomaisen puuhastelun ulkopuolelle. Mutta lippulappusia on kyllä ollut näkösällä, kun mirriä on aamusella käynyt silittämässä...

Hohhoijjaa, jospa niitä Muistimirrejä saisi muutaman vielä syntymään, niin niitä voisi ottaa matkaseuraksi Jyväskylään. Tulevan viikon keskiviikosta lähtien Ukan ja Kasperin saattaa löytää Jyväskylän kaupungista erään kirpputorin uumenista, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Siletä löytyy myös hyvä valikoima erilaisia Mirrejä moneen makuun. Ja lukemista kans. Raportoidaan asiasta lähemmin, kun saadaan tarkat aikataulut kehiin ja työnjohto pois leikkauspöydältä.


Salaperäisyysverhon raottelemisiin täältä Tukikohasta Joulukalenterin ykkösluukulta tähän.

Sininen ja lumi ovat valttia...

Tai oikeammin sanottuna OLIVAT. Alkuviikosta Naruskalla oli mitä hienoimmat postikorttikelit, kuten lumimaisemia osuvasti voitaneen kutsua. Kun olisi lunta puissa, maassa ja vielä vaikka ilmassakin, niin se tekisi talvitunnelman. Mutta säiden jumalat eivät ole kovin armollisia.

Muutamassa tunnissa toissapäiväinen -15 asteen pakkanen kellahti nurin ja tilalle tarjoiltiin pari astetta plussaa. Siihen sivuun kun tärhäytetään puuskittaista etelätuulta vuorokauden verran, niin sitten voikin valokuvaamisen tilapäisesti ainakin maisemakuvien toivossa lopetella. Onneksi meidän talon kuvatykki Mummu oli alkuviikosta muutamana päivänä kotosalla sen verran, että hän jouti kameraa ulkoiluttamaan.

Sininen valo aamuisin ja illanhämärissä on sitä, missä useimman silmä lepää. Uudessa lumessa olisi luonnossa liikkuvalle paljon mukavaa havainnoitavaa, kuten maanantain maissa tuossa kotirannassa Kuutsikönkäässä, missä saukko oli liikuskellut rantajäätiköllä.

Kuvamateriaali kertokoon loput. Sääkameran kuvasta voi itse kukanenkin käydä vilkaisemassa, miltä maisema näyttää sitten, kun helleaalto ja vinkka pyyhkivät kairan yli.



Tukohasta Joulukalenterin etsimisiin tähän.