sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Kotosalla.

Kotosalla on Sallan kunnan toimittama kuntalehti. Se jaetaan kotitalouksiin ainakin Sallassa, mutta tuosta linkistä http://www.salla.fi/Kotosallalehti se löytyy luetavaksi niillekin, jotka eivät ole tämmöisestä lehdestä kuulleet.

Viimeisimmässä Joulun alla ilmestyneessä numerossa on kertoiltu Naruskan yrittäjistä ainakin parin jutun verran. Ja kansikuva taitaa olla Mummelin kokoelmista...

Tukikohasta tähän.

Kallelaa aikavalotuksella.

Sillä aikaa, kun Ukka tekaisi kevyen kenttähuollon Kallelan mökin siivouksen merkeissä, näppäili Sami-vävy muutamia aikavalotuskuvia niin ulkoa kuin sisältäkin. Salaperäisen näköisiä ovat jokikuvat, kuten myös mökistä otetut kuvat. Siinäpä arvioikaa...






Kallelan tarjousviikot jatkuvat edelleen, joten näihin maisemiin pääsee tukkuhinnalla helmikuun loppuun, kuten luvattua on tullut.

Tukikohasta tähän.

Luonnonluistinrata.

Syväntalavella täällä Tukikohassa on totuttu vakioluonteisiin oloihin. Niivvarmaan siellä etelämmässäki. Kolomen päivän vesikelit riittää sulatuspuolella kuitenki kaikkeen. Ei ihan vielä ole maat paljaana, mutta pihat on niinki puhistunu lumista. Ja muuttunu sitätehen jääks. Ja märäks semmoseks. Ja liukkaaks.

Ukka menetti ne motonettiläiset piikkarit. Ensin katkes toinen ja sitten katkes toinenki. Reklamoija varmaan pitäs. Tai jos ne oliki kertakäyttökammaa, niinko kaikki nykysin.

Hiekkamurskaa kun tännään levittellee kulukupaikoile, nin huomenna pittää hiekottaa samat paikat uuvestaan, vaikka net vielä näytää ihan hiekkasilta. Soramuruset on painunu vuorokauvessa jään sissään, eikä vanhalla hiekotuksella ole mittään taikaa ennää.

Poronpaska ei ole hiekkaa. Sen pääle jos märällä jäätiköllä polokasee, nin ihan ku luistovoitella olis kenkä. Täplä on ihan viksu, kun se kulukee pihalla lumilaitoja pitki.



Lumittari on vajentunnu kuuskytäkaks sentistä neläänkytäneljään senttiin. Hanki on varmana läpittemärkää, joten nyt on arvuussa, miten täälä luonnolle oikeesti käy. Porojen olemattomat jäkälät on varmasti lujasa kohta, eikä tekrille ole kieppipaikkaa tievosa, kun nyt pakkaselle heittää.

Tukikohan joulupajatso on tyhjenemmään päin. Keminmaalaiset irtoo tännään ja anoppia lähetään juontaan kotioppäin ehkä huomenisa.

Kotomaasta ei varmaan löyvy säällistä vuojenvvaihteevviettopaikkaa, mutta Mummeli ja Ukka vilikasee ainaki Naruskan ja tekopitäjän välisen aluveen, josko josain näkis jonku törsäämäsä rahhaa taivaalle. Sihen hullutuksee Ukkaa on turha yrittää vöyhkätä.

Tukikohasta säitten puolesta hiukka huuli pyöreenä tähä.

perjantai 27. joulukuuta 2013

Kattilahuoneessa jytis ja paukku.

Lähes tauvotta joulunpyhät yötä päivää kuulu pannuhuoneen suunnilta aivan helevetinmoinen työstövälineitten meteli. Peltiovi oli tiukasti säpissä ja iso pahvilappu maalarinteipillä ilimotti, että pääsy kielletty.

Kolomantena päivänä alako kellarin ja yläkerrran väliä rampata enempi ja vähempi valakosella maalilla ittiään töhrineitä maalimiehijä.

Sitten kuulu takoäänijä, millon matalampaa, millon kimiämpää.

Tänä aamuna salaisuuvet alako paljastuun, kun Sami ja Kasperi kanniskelivat  yläkertaan issoon salliin näytille valakosen puulootan. Ei olis uskonu, että vävypoijjan ja oman poijjan suunnittelemana ja vielä totteuttamanakin synty tuommonen.

Selityksen makua oli, kun poijjaat kertoili, että piti tehhä Kasperin uuteen huusholliin omilla mittoloilla olohuoneen pöytä, kun sopivata arkkuva ei joulupukki tuonnu, vaikka sille nin oli kirjootettu.

Sinne net Venla ja Kasperi löi arkun Voresterin peräpaksiin ja lähtit ehtoopäivällä tyhjenteleen Kasperin vanhaa kämppää viimesistä rojuista, joita toisella käjellä siirrellään uuteen osotteeseen Rovaniemen kaupungisa.

Kattokaa vaikka itte, niin Ukan piilevät puusepätaijot näkkyy tevoksesa.



Tuli tuosa mieleen, että metriä pitemmän samanlaisen lootan lauvasta tehtynä Ukka meinas ostaa Jyväskylästä muutamasta kaupasta. Sen oli tehny vaiko suunnitellu joku ratija ja hintaa lootalla oli vaatimattomat kakstuhattaviissattaa eeroo. Vielen ostanu.

Tämä Kasperin arkkupöytä täytellään kuulemma semmosella roinalla, joka halutaan olohuoneesta näkymättömmiin.

Tukikohasta pitempää lootaa suunnittelemisiin tähä.

torstai 26. joulukuuta 2013

Täplä ehtii kaverijaan.

Eilen ehtoolla paikallinen nuoriso rakenteli nuoskalumien innottamana Täplälle kaverin etupihan laitaan. Täplä kävi vuoronperrään takapihalla nuoleskelemassa tuliterrää nuolukivveesä ja etupihalla haastelemassa näkköispatsaalleen.


Nytten rapiaa vuorokautta ajassa etteenpäin kaverista on jälellä arvatkaas mitä. Märkä läntti.

Tukikohasta kattolumia väistellen tähän.

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Anopintekele ja miniäntekele lihanpuutteessa...

Joulupöyvässä on ollu tänä jouluna jos jonkinsortin lihapuolta, mutta mikkään kun ei riitä, nin ei riitä. Poronlihhaa puuttuu, näyttäävät miniäntekele ja anopintekele suunaavan Täplästä. Vai lieneekö suunnitelmissa karauttaa härjällä kevyet jouluajelut...

Ruokapöyvässä on ollu kahta sorttia sian takajalakaa, palavikinkkuva savusaunasta ja luutonta juhlakinkkua sähköuunista. Molempi laatu viljapossusta ainakin myyjän mielestä. Sitten on vuoltu Jäppilästä lähetettyä savustettua lampaan takajalakaa, joka on niin suussasulavaa, että alta pois. Kaikki sitä määkii. Ja neljäntenä sorttimenttina on satavarmaa luomulaatuva olevaa nautavainajan lihhaa, jota Venla on kiikuttanu kotuaan tänne korpimaisemiin. Sitä häipyy ohkasina siivuina pötypöyvästä niin sukkelaan, ettei puukkomies meinaa rytmissä kestää. Ja Ukan luatimassa karjalanpaistisa on puolet hirvetystä ja puolet viljasian selekävilettä, joten ainaki viittä sorttia on saapusalla.


Täplä on kesyä sorttimenttia, mutta Ukka arvelee niinkinpäin, ettei se ittiään ihan vappaaehtosesti anna kinteriin nostaa. Eikä kuivalihahäkkiin. Eikäpä sillä äkkinäisen kannatte ratsastuskokkeiluakaan tehhä. Poro on nimittäin tavallisen vikuri ja riski elikko, jos sitä eppäilyttäviin hommiin koitetaan vängätä.

Täplä tosin on taamottu poro, josta sen kesy luonnekkin lienee peräsin. Moni sannoo, että kesympää porotusta on harvon näkösillä, josko koskaan.

Loppupelilöissä selevis, ettei Mummelin hakokasa ollu Täplän satulaks eikä syötäväks tarkotettu, vaan porraspieleen yökyöpelivaloiks, jos vaikka Joulupukki poikkiaa talosa Korvatunturille palatessa.

Tukikohasta Tapaninajeluva suunnittelemisiin tähä.


tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulu ei joululta tunnu, jos ei...

- Jos ei ole lumi maassa, sanoi Anoppi, joka on lähelle sata joulua katsonut. Naruskalle kun matkustaa, niin lunta löytyy satavarmasti.

- Jos ei saa Joulupukilta kosketusnäyttöpuhelinta, jota on toivonut nimpaljon, että riittää. Näin tuumi Hallahelinä, jonka toiveet tietenkin toteutuivat. Ja Joulu tuntuu nyt siltä, miltä pitääkin. Pikkusormet kosketusnäytöllä vipottaa.

- Jos ei kerran vuodessa saa aitoa lanttulaatikkoa kaikilla jouluruokailuilla viikon ajan, niin eipä tiedä joulua eläneensä. Näin uhosi Mummeli. Ja uskottava on, niin vakuuttavasti lausunto sieltä tuli.

- Jos kunnollinen etuottiressi Joulun ihan alla puuttuu, niin ei Joulukaan joululta voi tuntua. Nämä sattuvat sanat lausui vävypoika Sami, joka vakuudeksi kertoi pakanneensa pikkuautoonsa Keminmaalta kattoa myöten lahjaroinaa ainakin sata kiloa pesueen lisäksi. Paluumatkalle on tiedossa lahjapainoa noin kolmisensataa kiloa. Sekin varovaisen arvion mukaan.

- Jos riisipuuro ja sekametelisoppa lautasella ei aattona kuule Joulurauhan julistusta ja kuule ja näe Porilaisten marssin soittajan pamauttelevan metrin halkaisijaltaan olevia vaskipeltilevyjä vastakkain oikialla kohtaa, niin ei joulua ole, eikä tule. Tämän sanoi Kasperi, eikä ole äänenpainonsa perusteella syytä epäillä, etteikö asia sanotulla tapaa olisi.

- Jos ei suku ole läjässä, niin ei Joulu ole Joulu. Sitä mieltä oli ja on tytär Kati, joka läjässäolemisella ei tarkoita kuin sitä, että kaikki lähimmät perheenjäsenet ovat koossa yksien seinien sisällä. Siitä se oikea Joulu syntyy.

- Jos ei evväänä ole isän luomupalavilihhaa ja hernetuuvinkia pikkuripausta lautasella, niin huono on semmoinen Joulu, oikeen huono, huono, huono. Nyt on taas hyvä Joulu, kun sai lihhaa ja tuuvinkia, niinko pitikin, sanaili Venla. Eikä Venla ruukaa valehella.

- Jos ei tule kahta autorattaa, kun kahteen paikkaan on jätetty Joulupukille kirjeet, joilla asia on esitetty ja seleväksi tehty. Ja Joulu tuli, kun Naruskan Joulupukki kanteli molemmissa kainaloissa heleskutinmoiset lootat uutta ja retroautorattaa, loihe lausumaan pitkän miettimisen jäläkiin Loimu, viisvee.


- Jos ei sekakuorossa saa laulaa Joulupukille tuliaisiks ja lähtiäisiks Tip Tap Tip Tap, Tipetipetiptap, niin Ukalle ei Joulua tule. Taas tuli. Pukki ja laulua sekakuorossa.

Tätä on Joulu, kun sitä syönnin päälle kaikilta pitkän päivällispöyvän ääressä kertomaan kehoteltiin.



Tukikohasta kaikille Hyvää ja Rauhallista Joulua toivotellen tähän.

Tontut jouluilon viennissä...

Naruskan tonttutorviset Hallahelinä ja Venla veivät Ukan kanssa jouluntoivotukset puukkomestari Vasaralle Varpuseljän perimmäiseen torppaan.

Aattoehtoon joulupöytäänsä puukkomestari kattaa Naruskan tonttujen viemää imellettyä puikulamuusia, kylmäsavulohta, palvikinkkua ja kotitekoiset rosollit. Ruokasnapsiksi tietty Suomiviinaa.




Hallahelinätonttua Vasara ei ollut tuntea, kun viimeksi Sirniön seppätelskeissä heidän tavatessaan tonttutyttö oli puolisen metriä lyhyempi.

Joulumielelle jäivät kaikki. Jouluntoivotukset jäävät ihan varmasti mieliin puolin ja toisin...

Tukikohasta Joulurauhan julistamista oottelemisiin tähän.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Parikymppinen joulupuu rakenteilla.

Eipä taija Ukan kannattaa joulukuusenviljelijäks alakaa. Tukikohan tontti on nimittäin rehevimmästä päästä kasvualuetta täällä Naruskan suunnilla, mutta huonekorkeen kuusen kasvattamiseen menee ajantynkää rapija äänestysikäsen aikasen ikä.

Ukka ruotasi uutukaisella tikkisahalla muutamalla veolla kevyen harvennushakkuun maantien ja Tukikohan välisestä metiköstä. Kuusi mahtuu korkeuvestaan normihuoneeseen, jonka korkeus kylläkin on epänormaali, eli kolomejapuolmetriä.

Eipä tuota ennenkään ole tarvinnu varastaa, eikä nytkään, vaikka hiukka hämärisä olosuhteissa sai etumetikössä nelivitosen jäläkiä kuuskytäsenttiseen lummeen jättää. Arveleisin pysyneeni omalla tontilla...tulukoot vaikka seurakunnan palavelijat syynäämään, niinko sillon, kun Ukka kultaa etti.


Huomenissa Ukka latasee alumiinitikkaat joulunärreen viereen pystöön, nin lapsenlapsoset ketterät saapi kiipeillä tähän harvahkoon puunuorukaiseen hiukan koristuksia. Ei vaineskaan, tiukkaa tavaraa ja riittävän tiukassa oksiakin, koska Ukka on sen itte valinnu. Täplän kanssa.

Tukikohasta närreensulattelemisiin tähän.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Päivä lyhimmillään, masennus syvimmillään.



Kattokaa nyt vaikka itte. Viiskytäkaheksan senttijä lunta, puitten oksat roikkuu parin sentin lumikuormassa niinko postikorttiloissa, pilivet roikkuu mittarilukemien mukkaan kolomessatoista metrissä, kotiporo vetelee puuroo kitusiisa ja valamistautuu heinäkasan selevitykseen ja rehuannokseen jäläkiruuaks, pystykorva haukahtellee kevvyysti, että hänki on täälä, lunta satelee hiljalleen, jouluun on vielä kolome yötä, lapset pesueineen, lapsenlapset jouluonootoksinneen, kinkun paistovalamistelut, laatikkoruokijen valamistelujen tuoksut, lapsosten joululahjojen paketointija, joulukuusen ettiminen, liukumäjen jäävyttämine, lintulauvan täyttämine ja milijoona muuta puuhaa, joiton eesä ja takana.

Pihasa kun seisoskelin äsken puoltuntija, nin Rihla haukku neljä kertaa. Yks talitintti kävi metrin pääsä tilikuttamasa ja närhi rääkäs kerran. Muuton ei kuulu mittään. Eikä häikäse mikkään. Jos liikahti, nin lumi rutis saappaan alla.

Pitäskö täsä uskoo kallonkutistajan koko syksyn pääkuuttiin takomata oppija siitä, että pitäs lyyvä halokeenit palamaan, ettei alakas masentaan. Ja nyt pitäs olla niinko maahan iskettynä ja lippu puoltankossa.

Ukka aineski vetelee voimasa siitä, että tämä talavi on nyt pelattu. Juhannuksesa ollaa että heilahtaa. Ei pelota muu kun ettei tule metrijä lunta.

Tukikohasta hiljolleen tähä.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulupukki on olemassa.

Ukalle on hiipiny jo kumma aatos, että onkhan tuota Joulupukkija olemassa ennää lainkaan, kun ei sitä ole tälle talavee ole vielä näkyny. Onneks kävästiin tännään Kemijärven kaupungissa sevverran, että nähtiin livenä ihka oikee pukki.

Ukka on aina ollu sitä mieltä, että vierailta setiltä ei saa namuja ottaa, vaikka tyrkyllä olis. Tutulta niinki. Ja jos tarjoojana on Joulupukki, se oikia aito Korvatunturin SE, nin eikun suut makiaks!

Oli hyvä, että päästiin haastatteleen Joulupukkia. Se oli ajellu Tukikohan ohitte Korvatunturin suunnasta jo viime yönä, eikä kehannu poiketa Ukan kahvepannulla niin varahin. Oli ryyppinny kahveeta termarista. Ison lahjasäkin kehu jättäneesä varaston taakke mettään piiloon ja tulevasa vasta palluumatkalla tervehtiin Naruskan väkiä. Arveli menevän puolilleöille aattoiltana, ennenko on etelänherroille ja niitten kakaroille lahjukset jajettu. Tämä passas Ukalle tietty, kun pakko kuulemma on näin. Rysselissä on nin päätetty.


Erityisen kiinnostunu Joulupukki oli, kun hyö Anopin kanssa haastelit ja muistelit jouluja vajjaat sata vuotta taakkekäsin sillon, kun Anoppi oli vielä torpantyttönä keskellä Suomee. Pukkiki muisteli, että köykäsemmät oli lahjasäkit, eikä namua ollu jokkaiselle vastaantulijalle mistä jakkaa.

Tukikohasta sokolaatija imeskelemisiin tähä.

torstai 19. joulukuuta 2013

Ukka pelistä pois.

Onneks Sallan pastori on sevverran kiireentynkänen näin syntymien ihmettä ootellessa, ettei joutanu laulattaan Naruskan perän kultakurkkuja ja mukeloita, niinko vielä viimoviikolla oli kyläpäälliköillä suunnitteilla. Net tilasi sata litraa vanahanaikasta riissipuuroo, jonka keittoon Ukka tieten hakasi anopin, nin saahaan sitä, mitä tilattu on. Ikiaikasella reseptillä.

Soitteliki Mummeli Ukan suuattaissa eilisen päivän anoppia hälytysajona keskeltä Suomee tänne mettiin, että kyläseura oli noussu pappisa kansa puihin koko laulurojektisa ja upottanu siinä samasa puurorojektit. Ei puurotella, eikä lauletella Tukikohasa. Ei kauniimpia eikä rumimpija joululauluja.

Ukka kylläkin aatteli vielä eilen päivällä, että johan tuota yhet laulujuhlat osataan hoilata iliman pappijaki Ukan joholla, mutta enpäs aukassu naamaani. En nimittäin tienny, että puolenyön aikaan aukes oma naama ylläältä ihan alas asti. Onneks oli vessapönttö alla, joskin nippanappa sinne kerkesin.

Laatta lenteli komiasti, niinko ennen uutena ollesa. Ei mahtanu mittään sille, että muutaman huoltoaseman uuniomenaroilerit halus maalimankiertoon yläkautti. Sinne paineli kotkottajat oottamaan kevväällistä paskakaivontyhjentäjjää.

Helevetin hyvä muistutus Ukalle, ettei pijä aineskaan ylensyyvä tulevisa kemuloisa mittään. On meinaan rymihäirijöpotilaalle kovvaa hommaa tuo laatanlennätys.

Onneks aineskaan vielä ei anopilla ole samoja oireita, vaikka samasa eväspöyväsä eilen naamatusten istuttiinki. Eihän sitä tiijä, mistä ovenkahvasta tai kättelystä se tuommonen pahaolo tullee, mutta jos tätä vauhtija siitä kertayökkäsyllä pääsee, nin eiköhän tuota olla jouluna taas rivisä.

Anopilla on vauhti päällä. Se kun lyötiin puuropoikottiin, nin alako het aamusta leipaseen hannatätin kaakkuja oman äitesä ohjeen mukkaan. Ohjeet on kierrelly suvusa jostain toistasaan vuojen takkaa.


Tukikohasta hannatätinkaakkukahveita ootellessa tähä.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Ei kilise Täplän kello Tukikohassa.

Ihmetyttikin Ukkaa jo eilen, kun Täplä pääs pukkaamaan persuksille Ukan sitä havaittematta, ennenkö turpa oli jo kainalosa. Yöllähän se maaliman pahuutta miettiessä välähti mieleen, että sillähän ei kellot kilissy, ninko on ruukannu.

Ja niihän se on. Täplä on nakannu kellosa nahkaremeleineen johonki kulkiessaan. Syksyllä Sarasaaren aijassa kalakatin oli kuulemma vielä ollu tallessa.

On Ukalla tuommonen messinkinen hevoille tarkotettu aisakello muutamasta kirppiksestä ostettuna, mutta pittää miettiä, josko Täplä ei haluve kellonkalinaa korviesa juuressa kuunnella joka askeleella. Jakun niitä on neljät aina kun vähänki siirrähtää. Ja tuo pallon muotonen aisakello on semmonen kalakattaja, että siinä herrää ihan varmasti koko talo, kun poro se killutin kaulassaan talova kiertää.

Ja eikä se voi sikskään tuommonen hevosenkello porolla soimassa olla, kun tekevät siitä erehyksessä vielä meetvurstipötköjä.

Huonompi juttu kellon puuttuminen on siks, että nyt tarttee olla tarkkana Rihlalle evästä viijessä. Tämä Täplätys nimittäin nuuhkasee joka kippova, mikä pihalla käsisä jollain on. Ennen se kello paljasteli juoksuaskeleet ja tulosuunnan, nin ties suojautuva. Tarttee varmaan ostaa sata killoo omenoita, nin porotusta voi niillä pyssäytellä pihalla. Tykkää meinaan perso ompuille ninko isäntäsä joku aika sitte. Nyt vähempi.

Tukikohasta heinäkuorman hakuva suunnittelemisiin tähä.


lauantai 14. joulukuuta 2013

Täplä talaven tuoja...

Ukan porokarja on tallessa. Yhen poron karja. Siihen se laputteli Ukan vierelle suoraan villistä luonnosta, kun viimeks ollaan tavattu kevväällä joskus huhtikuussa.

Paremmassa kunnossa näyttää Ukan silimään olevan kuin kevväällä lähtiessään, mutta on tämä elikko joskus paremmankin näkösenä kotiutunu.

Kait sille alkaa vanahuus jo tuleen, niinko isännälleenki.

Onneks tuli laitettua poroelova puolisen säkkiä jemmaan tuonne kellariin. Heleppo käynnistää ruokinta rapialla puolella kilolla rehuva ja pahvilautasellisella hyvvää kauralesenallepuurova, jota ihan kuin enteellisesti jäi aamusella kattilanpohojalle, vaikkei aamuhämärissä Täplästä tietty vielä mittään. Nyt tiijetään. Rihlakin haukahti kolomesti kaverille merkiks.




Tukikohasta kakkossatsia kylymäsaustelemisiin tähän.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Ukka kylymäsaustaa.

Ei saanunna Ukka luppaa perustaa kylymäsavustamova vaatehuoneeseen makkuuhuoneen viereen. Olis pitäny hakata overreikää parikytä senttiä leviämmäks, nin en viittiny alakaa.

Eikäpä tuo nykkyinen vihitty vaimo ollu yhtään innossaa siitä, että hänen rytkysä olis jouvuttu kiikuttaan johonkin väliaikaseen varastoon, esimerkiks autotalliin.

Niimpähän Ukka teki öljysäiliöhuoneen puolella vielä pienet järkkäykset nin, että nakkasin yhen muovipäälärin peltikuorineen takas kankaalle, ja eikun savupönttö tilalle. Sammaan paikkaan, missä hommaa ennenki on tehty.

Ja ne hommat on tälläki kertaa kotihommiks ehkä hiukka isollaan, niinko tuppaa olleen aina. Rapia toistäkytä killoo on kirjolohivilettä saustumasa nyt ja viistoista killoo on sokurisuolasa oottamasa huomista, jollon satsit vaihtuu.

Männä viikolla vai oliko se jo aikasemmin kertoilin raatiossakin tästä savuhommasta ja sokurisuolauksesta Kolomoselle. Net siellä ihimetteli, että joku on laittannu kompjuutterista osan sinne saupönttöön, mutta niihän se asija on, kuten joku hyvämuistine saattaa muistaa viimovuojelta. Vai kirjotinkohan siitä. Kait vissiin. Tietokonneethan net on käytösä kohta kaikesa, nimmiksei saupöntösä...

Tuosson kuvija puuhastelusta. Joulu ei oo joulu, jos pöyvästä ei löyvy Ukan kylymäsavustammaa lohta. Ja jos kellari ei täyty leppäsavusta. Ja tuoksut tartu kiekovvaihtajan rytkyihin.




Tukikohasta saunhajusena tähän.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Vilikut pellaa.

Tintti tykkää vilikkukuusesta...


Tukikohasta vilkkumarallallei tähän.

Todistusaineistoa hyötyliikunnasta.

Käytiin Mummelin kanssa Kallelassa tarkistelemassa, onko siellä kaikki kunnossa tulevaa alennusmyyntirynnäkköä varten. Oli ja ei ollut. Mökkiä ei tälle talvelle vielä oltu lumetettu, kuten on silloin aina tapahtunut, kun lunta on ollut saapusalla.

Sopivan liikuntasession lapiota heiluttamalla sai Ukka. Vartti siinä meni, eikä huippukuntoinen Ukka ollut lapionheiluttelusta moksiskaan. Lumi on nimittäin niin kevyttä, että homma muistutti ilmakitarointia.


Tori.fi -sivustolla on Kallelaan liityvä kaupallinen tiedote, jota ei ole pakko lukea Tästä näppäämällä.

Tukikohasta uutta kevyttä lunta oottelemisiin tähän.

maanantai 9. joulukuuta 2013

Tiitii tintinvarvasta paleltaa...

Kolomenkymmenenkuuven asteen pakkanen pistäyttää tinttilöiltä varpaat piiloon. Päivännäkövä ei liijan pitkästi ole tankkaamiselle. Pakkanen on saattanu jo hiukan harvennella tinttien parvesta muutaman tipitiin, koska niitä ei ole näille pakkaspäiville näkyny lähellekkään niin paljon, mitä oli joku vikko sitten lauhemmilla ilimoilla.

Tinttilöillä on kuitenkin joulupuu jo rakennettuna takapihalle, eikä evväästä ole puutetta.





Tukikohasta ittellekkin villasukkia ettimisiin tähän.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Pikkupakkasen kourissa.

Läntistä kairaa Lapissa kuritetaan neljänkympin pakkasilla, mutta riittäviä lukemia on tämän viikonlopun aikana saatu Naruskallakin. Mummeli sananmukaisesti kipaisi ulkosalla kameransa kanssa kokeilemassa, miten pakkanen tarttuu digikameralle. Tuloksia on ohessa. Tukikohta ei näistä rapian kolmenkympin lukemista hetkahtele mihinkään päin.

Se on myönnettävä, että pikakäynnit riittävät ulkoiluun näillä keleillä. Perinteisesti tällä kartanolla tihennetään kotieläinten ruokintatahtia silloin, kun ne sisäistä lämmikettä lisää kaipailevat. Rihla ja lintulaudan vieraat.





Pannuhuoneessa Ukalla on naurussa pitelemistä, kun pakkasen vastapainona liiteri on kattoa myöten täynnä ruutikuivaa koivuhalkoa. Eilen tankatulla liiterillä pärjäillään näillä näkymin hyvin. Onneksi Högforsin kattilaan on nakella sylintäyteistä metristä koivua, jolla pakkanen pysyttelee pirtin ulkopuolella.

Tukikohasta torstain plussakeleihin valmistautumisiin tähän.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Tämä pupu ei punnerra.

Kaikki tulevat joskus tiensä päähän. Pupujussilla se voi tapahtua niin, että viimeinen loikka voi osua isoon muoviseen paistopussiin. Ystävällinen ihminen kattaa sinne "viimeisen aterian" laittamalla pupujussin ympärille lanttua ja porkkanaa. Ja niin isoina kuutioina, ettei moni pupu niin isoja ole eläissään nähnyt.

Nuo pupun päällä päällimmäisinä olevat neliskanttiset levyt ovat, mitäpä muutakaan kuin ehtaa voita.

Pupujussin pinnalle on viimeisen voitelun lisäksi hierottu erilaisia yrttipuolen mausteita ja terveellisen verran hienoa merisuolaa.


Nämä esivalmistelut ja mausteiden laadut ja määrät ovat vain tiedossa vain Kasperilla, joka toimitti kokkikolomosen virkaa ennen eilistä juhlapäivällistä. Vihonviimeisen loikkansa pupu hyppäsi päivällispöytään muhittuaan alle parinsadan asteen uuninlämmössä vajaat neljä tuntia.


Puolitusinaa syömämiestä nautiskeli Itsenäisyyspäivän juhlakonsertista ja pupujussiateriasta imelletyn puikulaperunamuusin, tuorejuustolla ja emmentaljuustoraasteella terästetyn bataattilaatikon, puolukkahillon, tuoreiden salaattien ja tuoreen leivän kera kaikella arvokkuudella.

Ruokailu oli juhlavaa lopettaa seisaallaan Maamme -lauluun samassa tahdissa kuin Tampereellakin eräissä muissa juhlissa. Naruskalla ei kukaan osoittanut pihalla eikä sisällä mieltä, joten yleinen järjestys ja turvallisuus oli täällä maaseudun rauhassa kaupunkia paremmin hallinnassa.

Jälkiruoka oli tietenkin sekoitus uutta ja vanhaa. Perinteinen joulutorttu oli saanut täytteekseen Mummelin ideoimana puolikkaan kuulan. Tässä tapauksessa se oli vihreä, kun ei muun väristä vastaavaa ollut saapusalla. Hyvin kesti perinnekarkki uunin kuumuuden. Värissä saattaa hiukan olla toivomisen varaa. Riippuu tietenkin käyttötarkoituksesta. Joulunpunainen saattaa olla kokeilussa tulevana jouluna.


Kauniiksi lopuksi Ukka voi kertoa epäileville lukijoille, että päivälliseksi jalostettu pupujussi harvensi Hirvensalmen runsasta jäniskantaa, eli Punnertajapupun seikkailut Tukikohdan tontilla eivät ole ainakaan pataan päätyneet.

Tukikohasta arkeen palailemisiin tähän.

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Osoite muuttuu.

Aikansa kutakin sanoi pässi, kun päätä leikattiin. Tuli vaan mitta täyteen Naruskantie 145 osoitteessa, jonka hyvästelemme kuivin silmin. Se oli sitten siinä.

Muuttoautoa ei vielä ole tilattu, kun ei olla ehditty pakkaamaan. Eikä pakkaamisella ole kiirettä, kun ei ole muuttolaatikoitakaan. Eikä muuttolaatikoillakaan ole kiirettä, kun muuttomatkaa ei ole. Tai jos on, se on lyhyt.

Vaihtelu virkistää. Niinhän sanoi se kissa, joka akalla pöytää pyyhki.

Paljastamme tietenkin uuden osoitteemme, koska haluamme tulla löydetyiksi. Uusi ehta osoitteemme on jonkun maistraattijärjestelmän mukaisesti Naruskantie 147. Muuttomatkaa on siis noin 200 metriä. Ja se kaikki on kotioppäin. Eli koordinaatit sattuvat nyt ainakin omalle tontille, jos eivät vielä millilleen Tukikohan päärakennuksen kohdille. Navigaattori kun rääkäisee, että olet perillä, niin ainakin torppa näkyy.

Tästäkö alkaa Naruskan Retkeilymajan uusi nousu, kun tuhannet ja taas tuhannet asiakkaat eivät enää käänny navigaattoriensa ohjeiden mukaisesti Varpuaavantielle kohti Venäjän rajaa. Sieltä suunnalta ei kukaan ole vielä onneaan tiettävästi löytänyt. Eikä Tukikohtaa.

Pitelemme tupaantuliaisia uudessa osoitteessamme tauotta, joten tervetuloa. Navigaattoreihin, joulukortteihin ja mittanauhoihin osoitteeksi Naruskantie 147 (sataneljäkymmentäseitsemän), niin kyllä lähtee!

Tukikohasta osoitteemuutosten tekemisiin tähän.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Arktisten olojen tuulimittari.

Eipä tainnu Ameriikasta lähtiessään tämä PeetBrosin tuulimittari tietää, minkälaisiin siperiankainalo-olosuhteisiin täällä Naruskalla joutuu. Lämpötilavaihtelut ovat nuille mittausvälineille yleensäkin hankalia, mutta tuulimittarille erityisesti, kun sille ei ole lämmityslaitetta.

Tuolla sääfoorumilla on yhdellä sääaseman omistajalla kokeilussa muovin käsittelyyn tarkoitettua erikoisainetta, josta Ukka taisi taka-aikoina jotain mainita. Vielä en ole saanut aikaiseksi sitä kuin yrittää tilata, kun tekee mieli kuunnella, miten "Teutari" omalla asemallaan kokeiluissaan onnistuu. Hänen asemansa vain sattuu olemaan rämpsykelialueella etelässä, joten pakkaskelien vaikutuksesta käsiteltyihin muovipintoihin ei vielä kokemusta ole.

Tosipuheessa Ukka oli jo kertaalleen mömmöä tilaamassa, mutta nettikaupanteko ei ottanut onnistuakseen, kun tämä ulkomaalainen nettifirma ei pitänyt mahdollisena lähettää tavaraa johonkin sellaiseen osoitteeseen, jonka nimi on Naruska. Kauppa jäi näin syntymättä.

Olikohan se toissapäivän aamuhämärä, kun tuulimittaria piti käydä hellin hanskoin hiukan putsaamassa, kun pyörimisessä taas kerran oli ongelmia. Arktisen näköiseksi ne vehkeet ulkona menevät ainakin silloin, kun olot oikeasti ovat ainakin lähellä arktisia. Sopiva pakkanen ja kosteus ja lämpötilan humpaaminen saavat aikaan kuvan mukaisen tilanteen, johon ei auta kuin ihmisen apu...


Tukikohasta keskiviikon plussakeliä ootelemisiin tähän, kun nyt on -23 varjossa.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kommeeta iliman komeettaa.

Pysäheltiin Mummelin kanssa aitiopaikkaan perjantakiaamuna Kemijärven rantaan matkalla Rovaniemen kaupunkiin. Ei sieltä mittään komeettaa näkyny, mutta näkypä kommeeta auringonnousua.

Naruskan perältä lähtiissä oli itänaapuri vetassu piliviverhot etteen niin, ettei alakumatkan näkemäpaikolta nähny mittään.

Näistäpä voi itekukanenkin yrittää tiirata, mita kaikkija siellä lentelee...



Tukikohasta saunan joulukuntoon laittamisiin tähän.