lauantai 30. marraskuuta 2019

Tukikohtaleipomo. (2248)

Eipäsole kumpäältä kattelee, kun Naruskan neidot aamupäivälä pyyhkäsee Tukikohan köökkiin leipommaan. Syntyy kaakkua, pepparkakkorija ja vaikka mitä pöytä notkollee. Näitä kuvan herkkuja taitaa olla ootettavisa muutamasa huushollisa Joulupukin tuomana, jahka pääsemmä hiukka likemmäks joulujuhulija.

Niija taitaa täälä Tukikohasa olla muutama jouluulliittyvä juhulakin, ninko kauneimmat joululaulut ja muutaki kekkerijä, joista ei kahaveen kansa syötävä lopu.


Jättivät leipurit tieten talovväjellekki kahaveenkansa purtavata muutamaksippäivää hellojellainasta.

Tukikohasta kahaveehetkijä oottelemissiin tähä.

perjantai 29. marraskuuta 2019

Tuntsan tie auki. (2247)

Puoltamerrijä alakaa hipomaan lumemmäärä Tukikohankikkorkeuvela. Tänhään oli vuorosa pikkukeikka Leksuksela Tuntsajojen sillampieleen, mistä kolome urhova läks hihtelleen kohti Nuoluskurun kottaa.

Lunta on viimosevvuorokauven aikana puottanu entusen kohvan pääle melekeen viistoista senttijä. Sama oli tilanne pohojosemmasa Sallasa. Luulis oleva hihtokeli kohillasa, kunnäiläki hemmoila on pitkät mettäsukset alla.

Muutama maisemakuva tuli kyyvillomasa napsittuva. Tuntsajoki oli vejelly ittijään puolijäähän ja Saihoseljän närreet oli keränny jonkuvverrallunta oksillesa. Kaunista kaamosta...Voipi suositela kellevvaan sinne ajeluva, kun autola kerrampääsee...






Tukikohasta tähä.

tiistai 26. marraskuuta 2019

Samasa rytinäsä mennee saunaki uusiks... (2246)

Tässon pikkunen asemasotavaihe menneillään saunaremontin kanssa. Sevverran tuli viimoviikola lisätietoja, että vakkuutusyhtijö laittaa saunan uusiks panelointijenki osalta. Eli sinne lähtee höögvorssin nieluun polttotavarata, kuhan purkaja paikale tullee. Panelit ja parinelijöö laattaseinää kussaahan purettuva, nin sitten on purkutyöt tehtynä. Ei ole täälä mittään pysyvää, näjemmä.

Harrastuksenomasena puuhasteluna olemma Mummelin kans kuivatusaikana kokheillu, lähteekö parikytävuotta vanahasta Harvijan lasiovesta vesiroiskekalakit nimpuhtaaks, että oven vois laittaa sijolleen takas. Kaikki aineet käsirannaattija lukkuunottamata on kokkeiltu, eikä olla päästy puusta pitkään.

Mummeli kaivo eilen ehtoola nettipesuviitakosta vihjeitä. Joku täti jossakin oli kokkeillu suunilleen kaikki samat, mitä metkin olema iliman tulosta jo kokkeiltu. Täti oli viimesenä konstinna kokkeilu tuhkaa puhistusaineena. No, sitä löytyy tältä kartanolta heleposti. Nyt on Harvija peitetty märälä tuhkaliemelä. Jos nyt ei puhistu, nin sitten siirämmä roskalavale tuonne vasepuukin puolele. Joku saattaa tämmöstä haluta johonki mökkisaunaan tai vastaavaan jossain, nin ei vielä laiteta lasinkerräykseen. Tänhään se ratkijaa.








Siinon toinenki työpäivä tievosa jälleerrakennusvaiheesa. Saapa nähhä, millon tuppaantulijaislöylyjä nakellaan.

Tukikohasta lauhaa talavee pitelemissiin tähä.


sunnuntai 24. marraskuuta 2019

Pyhäaamun hiukopalavihije. (2244)

Jos ei kokkeile, nin kangistuu menneisiisä. Eipole ittelä, eikä Mummelillakaan tullummieleen, että munavoita ei aina tartte tehhä perinteiselätappaa, että siihen survotaan voita ja suolaa ja sonsiinä.

Kasperi kunon täälä Kertun ja Aarnin kans, nin hällä oli munavointekovuoro. Jääkaapisa sattu olleen kylymäsavupororouhetta, ninko meijän jääkaapisa usseimmiten on. Sekun on hyvvää säilymään.

Kasperi survo kanammunat ja laitto kimpaleevvoita. Ei suolaa, vaan kylymäsavupororouhetta sillai sopevasti. Ja sitten sekotus. Ja nam. Ei kaivannu lisäsuolausta, kun se porouhe on tavallisen suolasta kammaa.

Hiukoo tai ei, nin kylläpä maistu isommasta pienimpään ja pienimmästä isompaan. Maistuiskhan sullekki...

Täälä alako uunisa paistetut moilaspiirakat hupenemmaan poromunavoin kera. Tästä tullee meilä hittituote, enkä olis ihavvarma, ettei josakin muussakihhuushollisa...



Tukikohasta maiskuttelemissiin tähä.

perjantai 22. marraskuuta 2019

Jäille noutaja. (2243)

Netpä mennee jäät näilä kelilöilä anhittommaan kuntoon. Tennijöjojen sillalta kattoen näytteli tänhään suunnilleen epämääräseltä jäätilanteet. Tuone ei pilikile uskala muutko venäläiset pilikkimiehet...ja niitei näiläperillä liikaa majjaile.



Tukikohasta muutamaa kunnon pakkaspäivää oottelemissiin tähä.

torstai 21. marraskuuta 2019

Kolomekymppijä kaheksallakympilä. (2242)

Ei olis tarvittu tänne tätä räkäkelijä. Vuan minkäsmahat, kunse alakaa, nin kaljamale muuttuu pihat ja samala maantie. Hilippasin taksileksun tankin täyteen tulilientä latimirimmaasta, ninko huono ja epäisämmaallinen tapani on.

Ei tarvinnu kieltä liikaa keskeltä mölyaukkova siirelä reisusa. Kolometkympit oli maksimivauhti Kotalankyllään asti. Siitä etiäppäin asvaltila oli puolikssullaa tietä, muttei sieläkään liijon hurjastelu mielesäkäyny.

Piti Tukikohan pääoviki sulukee vilikkaalta liikennöiniltä, ettei loppuja lumija joku saa niskaasa. Takaoven kautti pääsee pirtillämpöseen pienemälä riskilä.


Alakertarempasta semmosta pientä väliaikatietova, että nyt lähtee saunaki purkaantummaan kokonasa. Oli toiveisa, että panelointi olis saanu jäähä koskemati, mutta eijjää. Tuomijo tuli, että pääsee laattamies vesieristelleen asijammukasesti kaikki saumasa.

Käväsin tuosa muutamasa rautakaupasaki Rovaniemelä ostamasa emon valakkaamija laattoja laatikollisemmieheen, että päästäsiin hiukka sovittelleen niitä tuola alakerrasa sitte, kun saahaan purkuhommat valamiiks. Tai paremminki purkuvirma sais valamiiks. Laattalootijakun täälä Tukikohasa aloimma emännyyvenkans avvaileen, nivvalakosten seinälaattojen laatikosa oli kymmenestä isosta laatasta seittemän valamiiks halaki. Niistä puuttu isot kappaleet samaltakohtaa samosta kulumista.

Laittelin pienet reklamaatijot rautakauppaan, mutta sieltoltiin hiukkasen tylyjä ja sanottiimmulle, että minä vastaan laattalaatikosta sejjäläkiin, kun heijänkaupan ovesta ulos astuu. Eiväkkä alakanneet millekkään.

Samapa se. Vajjaan kolomenkympin vahinko. Rautakauppa vaihtuu samontein. Satun nimittäin olleen varma, että minun siirtelyisä laatat ei saanu minkäällaista tällijä misäävvaiheesa. Eli ovestakun net ulos siirty, nin ostaja vastaa kaikista paketin kuletuksista varastoilta toisele. Ja vielä myyjälliikuttelut kärrylläsä jostaki takavarastosta.

Siinä jää siltäkaupalta toistatonnin laattakauppa tekemäti ja mitempaljolliekkää muuta tilipehöörijä muuvalta ostettavaks ennenko tämä vuotovahinko saa loppuleimasa...

Vakkuutusyhtijön kansa mennee toistaseks ihammallikkaasti. Tais olla hyvä valinta alakaa heijän kumppanin kanssa remonttija tekheen...

Tukikohasta kuivatteluva tauvotta kuuntelemissiin tähä. Ja kattolumijen puttoiluva ihimettelemissiimmyös.

tiistai 19. marraskuuta 2019

M65.3: Digitus contractus (2241)

Met aikanasa latinaa lukenneet ymmärrämä tuommosen otsikon hetkohtakättelysä. Ukala on oikijasa käjessä pikkunen, mutta harmillinevvaiva. Son napsusormi, joita Ukan vasurikäjestä on Rovaniemen sairaalasa leikkauspöyvälä parriin otteeseen avattu samallaisija. Ja kuntoon aikasemmin tuli. Tämoli viikkositten nin kippee, että tiskivuorot sai siirtää terveemmile. Viikon kunnyt olen napsinnu Vimovoo, nin on kivut ollu vähempänä.

Nyt Terveystalosa käsikirurki haki takahuoneesta korillisellääkepulloja ja isonnäkösen ruutan, jolla kämmenempuolelta pisti sinne känsänsyntypaikkaan pulleyhin paljollaisesti Solomet+Bicain merkkisijä aineita. Vaikutusta en muuten tiijä kuin että sormi oli ilosesti puuvuksisa Rovaniemeltä Tukikohtaan.

Setä käski sitä liikuttelleen, eikä siihellaitettu kuin laastari kämmenpuolele. Kippeeltä se ei isommivvaikuta, mutta paripäivää etiäppäin jos ellää saa, nin sevvarmaan paremmin tietää.

Tukikohasta kättelyjä hiukka välttelemissiin tähä.

sunnuntai 17. marraskuuta 2019

Koskikara. (2240)

Koskikara on hauska lintu. Kävimä Mummelinkans koppaamasa Kallelasta sen yhen sohovan Tukikohan jätekatokseen. Menomatkala Mummeli halus kamerasa kanssa kuvvaamaan Siekaköngästä. Sielä oliki sopivata kuvattavvaa, jota tälle talavele ei vielä Kallelan koskesa ole näkynny.

Koskikara viettää talaveesa nimesä mukasesti koskisa. Sukellusta ei Mummeli saanu taltijoituva, mutta muuton kuvija nin tästä mustavalakosesta lintusesta ja talavisesta Siekasta.



Tuossa kuvija...







Kävimä aamutuimaan vilikasemasa kolomenkymmenevviijen kiinnon koivuläjjää tuosa takapihala. Saattaa siitä kaupat syntyvä, kunnet on nin hollilla rahtijen suhteen. Olis sielä melekeen neljäkytä tekrijä aamupalala vyöhykkeellaijasa.


Tukikohasta tähä.

lauantai 16. marraskuuta 2019

Lumejjajäänmaa... (2239)

Kaamos ja hiljasuus hiipii. Naruskala on puhasta valakosta lunta onneks maassa kolokytäviissenttijä. Ja tästäku mennään pohojoseen vajjaat sata, nin alakaa löytyyn seittekytäsenttijä ja rapijat pääle.

Kallelasa saa raskaita unija sielä luonnorrauhasa. Son uni välleen nin raskasta, että petivermeet ei kestelämmeinaa. Mummeli oli ilosena, että yks liijan tuoreennäkönen sohova sai sevverran siipeesä, että se vaihtuu toiseen. Jalakapoikki. Son ollukki kuulema hiukka huono kahele, jotenka viemmä sinne issoon tupakeittijöön Tukikohan kaksijosta samettisensinisen lisävuojesohovan. Kuhan vaan saan siihen jostakin kantajan toiseempäähän.

Kävin sielä eilen joutessain muutamaa patterija vaihtelemasa. Alakaa net orikinaalisähköpatterit ilimeisesti tulleen tiesäppäähän. Onhannet sielä palavelleet Kasperin melekeen ijän ja poika käy jo hyvämmatkaa neljääkymppijä. Aika vierii...

Sielon lunta ja luonnorrauhaa. Tie on auki perile. Eikö sielä etelämmäsä joku halvais vaihtaa mustat maat ja vesisatheet valakoseen talaveen. Kelitki on mukavinta mahollista, muutamata pakkasastetta.

Tuolta näytti Kallelasa eilen patterivvaihtojen aikana...Koivullarvat on nöyrinä lumijenpainosta.



Tukikohasta vielä muutaman seinälaatan irrotusäänijä maanantaina oottelemissiin tähä. Onneks pääsee Leksushuoltoon karkumatkale.

keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Pitkää lunta... (2238)

Sanokhan se raatijosa tänhään, että josain Pohojois-Karjalasa olis nimpalllunta tällessyksyvä, että nin tapahtuu vain kerran tuhannesa vuojesa. Jos kuulivväärin, nin emmaha mittään.

Meiläkin sattaa lunta, mutta ei sitä minusta juurikhan sen enempätä marraskuula ole, miton normistikki joskus. Kunei vaan menis pois ennen kevättä, solis tärkki juttu se.

Amusella ruukaan aina vilikuila, pellaako Kallelasa ja Tukikohasa nuot kamerakuvat. Hyvinnet pellaa, mutta siiton tullu semmonevvan tapa, että sillä aamu pittää alakaa. Ja toplistala. Ja puurola ja kahveela. Alle Juhulamokkaa ja pinnale toinemmokoma Resitenttijä. Perkolaattorisa. No lipsahti asijan viereen.

Net lumihiutalleet tänäaamuna olit Kallelan kamerasa hiukka ouvot, että piti laittaa kakkulat päähän, lukuset, että usko silimijjään. Semmosija tikkuja net oli. Onneks vaan kuvasa. Siinon semmoset pimijänäkövermeet siinä kamerasa. Lumisajekki voi näyttää erikoiselta.


Kävin ehtoopäivälä kattomasa katola, että miksei rutsimmuna mito lumimillijä, vaikka maahan ontullu tännäänki kohta viissenttijä. Net on talitintit, jokka kantellee sevvesimittarin ympäriltä karhuntaljoja pikkupalloina vissiin johonki pönttöösä. Net tiputtellee niitä sinne suppilloon, jollon ei vesi pääse menneen semmosile elektrooteille, vai mitä liet amerikkalaisevvehkeet nimeltäsä. Näppäsin sieltä villat pois kokonasa, ja tehin tilale uretaanilevystä sille vesimittarile kehykset. Nyt tullee allaltapäin ilimahormista lämpöset ja pittää sen munan sulana, kunse ilima virtaa sen munan kylykijäpitkin pyörijästä reijästä, jonka aikanikuluks veistelin villeerausveittelä. Näyttäs se taas muna olevampelisä mukana, eli lukemija syntyy. Tiijaiset voi ettijä villasa muuvalta.

Säikähytti täsä tätä kirjottaisa sähkökatkollaki. Parit kerrat yritti sekunnimpijellä, muttei pysyny. Sitte oliki poikki vajavat puolettunnit. Keskuslämmityshöökvorssi kun oli tuntija aikasemmin vejetty latinkiisa yötävasten, nin sähkökatkoksela pittää kipasta kattelemasa, ettei ala keittämmään. Ei onneks ollu, mutta oli lämmöt kiivennyjjo yli yheksäänkymppiin. Tosin vetolunkka oli automaatila kunnola kiinni, eli ei sempitäs keittää...

Nyton sähköt taas palannu ja elo normaalija.

Tukikohasta sähkön toimitusvarmuutta kuiten hiukka eppäilemissiin tähä.


tiistai 12. marraskuuta 2019

Norjarreissun loppulasku. (2237)

Kävimmä sillon elokuusa Mummelinkans Pohojois-Norjaa kiertelemäsä. Muutamasa paikasa saatto jossaki tiellaijasa olla ohojetta, että sielolis jonkullaine tietullimaksu jostaki siltaylityksestä tai tunnelista.

Aikas kauvan siinä meni, mutta tuli sieltä lopulta kirjeesä oikeen Lexuksen valokuvan kera laskelma, että maksullisija siltoja on tullu yliteltyvä. Ja laskuun oli laitettu päivät ja kellonaijjat, ninko valavontaan kuuluuki.

Eise lasku ihan kauhijan iso ollu, muutaman kymmenensenttijä vajjaa kakskytä €eroo. Son pikkuhinta niistä hyvistä tieolosuhteista, joita Norja tarjoo.

Olisin, jos tänmaan johtajistoon kuulusin. näkemäsä ihammielelläin Suomessaki vastaavija tietullija koskemmaan ainaki ulukomaalaisija pirssejä. Eiköhännet nykyään peri motoritiemaksuja ja muita pitkin tuola Euroopasa.

Ylinoppeussakkoja ei toistaiseks ole postiluukusta kolissu, vaan eipä nuot kohta postiluukut taija Suomesa kolistakkaan...ainakaa kuukautee. Muttei met sielä hurjasteltukkaan hienoisa maisemisa.


Tukikohasta Norjaa eelleen hyvälä muistelemissiin tähä.

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Isämpäivän loppupäätä Tukikohasta. (2236)

Viimoperjantaina aamusela irtosimma Mummelinkans Tapijonkyllään. Lähetimä Aarnin ja Kertun vanahemmat viikollopuks Saariseljäle kahelleen isäimpäivää ja hyvvää ruokaa juhulimmaan. Met vuorostaan saimma Mummelin kera nauttija kerrankittarpeeks lastellapsista.

Jovain sitä isämpaikalta alakaa näilävuosila jottain jo tajuvammaan issyyvestä ja lapsista ja lastellapsista. Kaikki on elämänsuolaa, jotei liikaa voi ollakkaa.

Ja kotua on aikas mukava olla välleen pois. Tullee hiki ja ruppee pyörryttään tuon kuivatusrakennusvirman yhen ja ainovan työntekijän työtahista Tukikohasa. Son viikosa tempassu kohta kaiken kuivatuskuntoon. Perjantaiaamuna oli vielä sauna kylypykunnosa, mutta pyhäiltana kun kottiuvuimma, nin saunallauteet oli metrimpätkinä pannuhuoneesa ja ennää muutama nelijö lattijata irrottamata. Ja muutama seinälaatta, joille tullee lähtökäsky myös ja uutta pintaa tilale.



Mummeli lokkas perjantakina muutamasa laattakaupasa Rovaniemelä uuvet värit ja kuvijot tulevaan saunaosastoon. Talonomistajan on heleppoo olla valinnoista oikeesti sammaa mieltä.

Ootamma rauhasa kuivatukset kuntoon ja sittempäästämä laatottajan irti. Hommaa tullee piisaammaan, mutta sepä ei kauheesti talovväjen murhe ole. Paitti saunampuutteena...

Tukikohasta käsikirurkin puhelinnumerova ettimissiin tähä. Oikijan käjen nimetön pelistä pois.


torstai 7. marraskuuta 2019

Tukikohan tilapäisjärjestelyt. (2235)

Täälon melekeen aina pysynny kaikki samana rapijat kakskytävuotta. Nyton muutoksentuulet kuiten elämäsä hiukka puhaltelemasa, eikä tämolis välttämäti toivelistala ollu, mutta vesi vanahin vahinkoaineista. Hyvä renki, mutta ei nin hääppönen isäntä.

Noh, on siinä saunapesuhuonealakerravvessaporraskäytäväseinäremontisa omat hyvätkippuolesa. Saattaa syntyvä uuvellaista pintaa, kuhan ensiks saatas kaikki vanahat reviteltyvä irti ja uutta suunaamaan. Laatottajamestari, jokon tällähetkelä purkuorkesterijjohtaja, oli Mummelile kahaveepöyväsä kertonnu, että ikänä ei ole hänen urallasa lattijalaatta ollu nin kovasa kunnyt...

Saunatila kunon pelistä poies, nin pesupaikka piti tieten löytää. Samojen seinien sisältä tieten ja onneks se löyty. Purimma Mummelin kanssa pikkuluokan petivaatevaraston sisällöt huonen armeijasänkyjempääle oottammaan takassiirtymistä varastoon. Laitoimma suihkuletkun paikalleen ja naps on pesupaikka valamis. Ei sitole koskaan tarvittu, mutta nyton paikallasa.

Tämon nyt sekä talovväjen että asukkaijen ainut suihku. Ihviyhtijö ei ole vaivautunnu toistaseks ilimottaan, että korvaako net ylimääräsistä saunareisuista meile mittään, mutta vallassaan. Met kyllä sauna löyvetään...

Tuosson kuvvaa tilapäistilloista ja muutama kuva alakerran purkuvaiheesta. Sielei kohta tunnista tiloja Tukikohan entusiks pesutilloiks, mutta eikhän se siitä, kuukauven sisälä olis aikatulusa jälleerrakennuksevvuoro.








Tukikohasta viikollopuks Tapijonkyläle matkustelemissiin tähä. Lapsija hoitammaan. Ja saunommaan.

maanantai 4. marraskuuta 2019

Pää auki. (2234)

Ei kellään onneks vielä. Remontinpää on nyt avattu. Käytävijä ja portaita suojailtu kovalevylä, vesikiertopatterit irroteltu ja tulupattu purettavista paikoista, sekottajat irroteltu ja ensmääset pesuhuoneen laipijopaneelit saivat lähtökäskymmyös. Pukuhuoneesa muoviseinä suojana irtaimele tavarale.

Onneks sattuin olemaan kotosalla, nin koko talon vesijä ei laitettu poikki. Sattuu nimittäin olleen täsä talosa viksuja putkimiehijä töisä takavuosina. Omat sulukijat on runkoputkisa saunatilloihin, eli sieltä sai paineet poikki parila käjelliikkeelä.

Pölyhaitat jatkosa rasittaa ulukoilimaa. Sinne net pöllyt on tarkootus paineistaa tuuletusventtiilin kautti. Kelepaa talovväjele.

Huomena saattaa olla täys työpäivä purkuhommisa. Tällä vauhila kun etenee, nin lopulliset kuivaustoimenpitteet saahaan muutamasa päiväsä käyntii.




Vielä ei ole näytettä siitä, lähteekö laatta miten irtoomaan kalakkitiilirunkoloista ja vesieristeestä. Sempä näkkee mahollisesti huomenisa.

Tukikohasta miinus kaheksaatoista nuuhkimissiin ja kiristyvvää pakkasta oottelemissiin tähä.

Postikorttimaisemat. (2233)

Pakkasta pitkästä aikaa. Ei ennätyslukemija, mutta liki paritkympit käväsi aamula. Jos tämmösenä selekeenä pyssyy tulevaleyöle, nin saattaa ennätyksetki paukkuva.

Piti kävästä roskahuollosa Kalleasa. Siekan sillalta ei teheny mieli uimaan hypätä. Sevverran holotnannäköstä ovvesi joesa.

Tukikohan pihamaisemat alakas kans kelepaamaan kohta postikorttipuolele.




Viikolloppuna piti valamistela alakertaa putkihemmoile ja laattahemmole. Vieleivät ole ilimottautunneet, mutta kaippa sieltä tulleevat. Laitellaampas sitte raporttija tilanteesta...

Tukikohasta maisemija tillittelemissiin tähä.

perjantai 1. marraskuuta 2019

Pyhäinpäivän alla... (2232)

Pyöräytti sitte kalenterit marraskuule. Enskuujjäläkiin ojjo tammikuu ja uuvet kujjeet. Son heilaus nin joulut on takana ja nin eespäin.

Rapijan tunnin Kallelahuoltoreisula kussattuu sopevasti aamupäivän tunteina olleen liikkeellä, niissitä huomaa oikeesti asuvasa aikaslaila luonnon likellä.

Menomatkalta on parinkymmenen teeren havvainto. Poroja tieten pirupäineen, mutta hiukan ouvosa paikasa makkoilemasa, eli keskelä Sannin peltoaukeeta. Se tietää tuiskuva...

Kallelasta kynttilänsytytyksestä lähtiisä oli kohta kolome mettova kivensyönnisä Kallelan takatielä. Enskan poroaitauksen kohila iso ketturepolainen pinkasi tien yli hankeen, mutta hävis kameran ulottumattommiin jonkun kuusenpersiiseen. Ei kapikettu, vaan komija kuimmikä...






Siekan sillalta näyttää Naruskajoki tältä. Pakkanen hiljolleen kaventaa vesiuomaa.

Kaamos lähestyy. Meiteijjouva masentaan, vaan täysilä etteen kaikila konheila...

Tukikohasta Pyhhäinpäivän hiljentymisseen ja vilinään valamistautumissiin tähä.