Kallelasa saa raskaita unija sielä luonnorrauhasa. Son uni välleen nin raskasta, että petivermeet ei kestelämmeinaa. Mummeli oli ilosena, että yks liijan tuoreennäkönen sohova sai sevverran siipeesä, että se vaihtuu toiseen. Jalakapoikki. Son ollukki kuulema hiukka huono kahele, jotenka viemmä sinne issoon tupakeittijöön Tukikohan kaksijosta samettisensinisen lisävuojesohovan. Kuhan vaan saan siihen jostakin kantajan toiseempäähän.
Kävin sielä eilen joutessain muutamaa patterija vaihtelemasa. Alakaa net orikinaalisähköpatterit ilimeisesti tulleen tiesäppäähän. Onhannet sielä palavelleet Kasperin melekeen ijän ja poika käy jo hyvämmatkaa neljääkymppijä. Aika vierii...
Sielon lunta ja luonnorrauhaa. Tie on auki perile. Eikö sielä etelämmäsä joku halvais vaihtaa mustat maat ja vesisatheet valakoseen talaveen. Kelitki on mukavinta mahollista, muutamata pakkasastetta.
Tuolta näytti Kallelasa eilen patterivvaihtojen aikana...Koivullarvat on nöyrinä lumijenpainosta.
Tukikohasta vielä muutaman seinälaatan irrotusäänijä maanantaina oottelemissiin tähä. Onneks pääsee Leksushuoltoon karkumatkale.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti