Jänkäkoiraa jäälle!

Naruskajokeen on sikiämässä lohikalojen kannalta hiukan harmillinen kalalaji hauki, eli paikallisesti puhuteltu jänkäkoira. Niitä on lisääntyvässä määrin varsinkin joen keski- ja latvaosien suvannoissa, mutta harvinaisia ne eivät enää ole alaosan koskiosuuksillakaan.

Sallan Perhokerho on ottanut asiakseen haravoida jänkäkoitia vähemmäksi. Pilkkikilpailu, jossa ei jaeta palkintoja, mutta ei vastaavasti kerätä osallistumismaksuakaan, pidetään Naruskajoella ensi lauantaina. Alla on asiaa koskeva ilmoitus kokonaisuudessaan.

Pilkkikilpailut Naruskajoella

Sallalaiset kalamiehet ovat jo vuosia huolestuneina seuranneet maineikkaan Naruskajoen kalakannan vääristymistä. Ennen niin runsaat Taimen-, Siika- ja Harjuskannat ovat joessa huolestuttavasti romahtaneet ja hauki on vallannut joessa alaa kokoajan enemmän. Niinpä Sallan Perhokerho ry on päättänyt tehdä asialle jotain ja järjestää haukikannan verottamiseksi yleiset pilkkikilpailut Naruskalla. Jokainen pois ongittu hauki edistää jalokalakannan voimistumista.

Kilpailu järjestetään la. 2.4.-16 klo.11.00-15.00 (siirtyminen jäälle alkaa klo. 10.00, mittauksessa on oltava viim. klo. 16.00) Siirtyä voi autolla tai moottorikelkalla.

Kilpailukalana on hauki.

Kilpailussa ei ole osanottomaksua.

Kilpailussa ei jaeta palkintoja.

Jokaisella kilpailijalla saa olla käytössään max. 3 kpl. onkia. Myös iskukoukut ovat sallittuja.

Elävän syötin käyttö on kielletty.

Kisakeskus sijaitsee ns.Haltin mutkassa, Naruskajoen rannalla, sijaitsevalla tulipaikalla.(Opastus). Matkaa Sallasta sinne kertyy n. 60 km. Kilpailuun ilmoittaudutaan ja saaliit mitataan siellä. Kilpailualueena on Siekakönkään niskan ja Naruskajoen Tammen välinen alue.

Sarjoja on 2. Aikuiset ja nuoret. Näin ollen miehet joutuvat ottamaan osaa samassa sarjassa naisten kanssa. Nuortensarjan ikäraja on 18 vuotta.

Sallan Perhonkerho ry:n Pilkkimestaruudet 2016 ratkotaan samassa kisassa.

Kilpailussa paremmuuden ratkaisee haukisaaliin yhteispituus eli kaikki hauet mitataan ja voittaja on se kenellä on kertynyt pisin saalis.

Paikalle kannattaa varata makkaraa mukaan. Sitä pääsee tulipaikalla paistamaan.

Kilpailijat liikkuvat jäällä omalla vastuullaan. Kevätjäät ovat virtapaikoilla heikentyneet, mutta suvannoilla riittää vielä jäitä. Ollaan varovaisia.

Järjestäjä muistuttaa hyvistä käytöstavoista jokivarressa, eli ei mennä talojen eikä mökkien pihoille ilman lupaa.

Tule mukaan viettämään kevätpäivää pilkkien ja talkoillen Naruskajoen kalakannan puolesta.

Ukankin täytynee pitää Lexuksen läsy lavassa, kun anoppi on luvattu ovelta-ovelle kuljettaa Petäjävedelle Naruskalta. Taksi tekee tässä tälle aamua lähtöä. Josko tuota perjantaiehtooksi löytäisi takas kotiin.

Tukikohasta isoa kairaa ettimisiin tähän.

P.S. Oheinen kuvan jänkäkoira on mallikala Posiolta, iskukoukulla kuulemma. Kiloja tusinan verran...

Lumikenkämies liikkeellä.

Vävypoika Sami hilippoi Tukikohtaa ympäri lumikengillä pyhinä. Valokuvaus kun on lähellä sydäntään, niin tietenkin Canon aina silloin tällöin räpsähti, kun jotainkaan kuvattavaa silmiinsä sattui.

Kaikki on kuvattavaa, kun oikein silmin katsotaan. Katsokaa vaikka itse. Kaikella on tarinansa...

Tukikohasta tähän.

Talvikelit kääntyilemässä rämpsykeliksi...

Maaliskuu alkaa vedellä viimeisiään. Viikonpäivät sitten yöpakkaset keikkuivat -25 asteessa, mutta pääsiäisen pyhät ovat tuoneet tullessaan lauhempaa ilmaa. Yötäpäivää pysyttelee nyt plussalla, joten hanget ovat putoamassa. Hitaasti, mutta varmasti, kun asteet plussalla ovat +3-5 astetta nyt ja lähipäivinä.

Outward Boundin ulkomaalaisista talvileiriläisistä ja heidän suomalaisista ohjaajista koostuva reipas hiihtoporukka lähti tänä aamuna varahin Tuntsan suuntaan Kaunisoivan maisemiin.

Takavetoiset vuokra-autot eivät parhaita maasturiominaisuuksia omaa, mutta saatiinhan pienellä miettimisellä ja lapioimalla pirssit kairassa nurin, eli käännettyä nokka kohti Tukikohtaa valmiiksi. Lapiot heiluivat tiuhaan niin, että parkkeeraminen ei muuta liikennettä haittaamaan pääse.

Hiihtohankikelit olivat tälle aamua vielä aivan hyvät. Eiköhän keliä riitä lähivuorokaudeksi niin, että lumimajoiteharjoitukset päästään testaamaan maastoyöpymisen muodossa.

Pääsiäsimaanantain päivälliseksi maastoyöpyjät ovat tilanneet poronkäristyksen puikulamuusilla ja rukihisella leivällä puolukkahilloineen, joten eiköhän reissu huipennu saunan jälkeiseen päivälliseen ja yöpymiseen ennen tiistaiaamun kotimatkaa.

Toivottavasti Tukikohdan peltikattolumet antautuvat ennen huomista iltaa, niin saadaan liikkua pihapiirissä hiukan turvallisemmin ja vaaran paikkoja kiertelemättä...

Huomenissa kotiutuvat lapsoset ketterät Rovaniemelle ja Keminmaalle. Reuhakkaasti on pääsiäinen taipunut Isomummun, Mummun ja Ukan hoteissa.

Pilkkijäätä on Kuutsisuvannossa kairan varren mitta, joten pilkkikelit eivät täältä ihan muutamassa päivässä mihinkään pakene. Kevät soittelee vasta alkusoittojaan Naruskalla...

Tukikohasta tähän.

Pitkänperjantain ja pääsiäislauantain piirrustukset.

Ukka piirteli aaneloselle muutamat hallitut vedot aikansa ratoksi. Niistä ei tällä kertaa, kuten ei koskaan muulloinkaan, ole syntynyt mitään julkaisukelpoista.

Vävypoika Sami sen sijaan hahmotteli Tukikohan pihapiiristä kuvan, joka nyt koristaa Ukan blogin etusivua. Kuvaan saattaa syntyä lähiaikoina uusi esipuhetekstikin, kunhan asian annetaan hautoa.

Pääsiäinen on täällä mennyt rattoisasti vajaan parinkymmenen henkilön hiihtoryhmän huoltohommissa. Talvileirin harjoitukset alkavat olla takana, joten huomenissa Outward Boundin ryhmärämä irtaantuu Tuntsalle yöretkelle.

Omaa väkeä on paikalla kymmenkunta henkeä, joten ruokahuolto kaikkineen kaikille saa ajan keittiössä kulkemaan kuin siivillä niillä, jotka saavat ruuanlaittoon osallistua.

Voileipäkaakuista, hyvistä sellaisista, vastuun kantoi Kallen morsmaikki Raisa. Nam.

Tukikohasta kattolumia alas edelleen odottelemisiin tähän.

Jokos Kuutsiköngäs kevättä kohisee...

Mummeli on hiukkasen räkätautitoipilaana. Kuitenkin teki mielensä iltapäivän maaliskuisessa aurinkopaisteessa hiukkasen lylyä lykkimään Naruskajokivarteen.

Pikkukamerallaan tallenteli filminpätkän hän. Siitäpä kevään äänen kuulee se, ken kevääseen uskoo ja sitä malttamattomana jo odottaa.

Tukikohasta pikkuhiljaa kevääseen uskomisiin tähän.

Loviisan koululaiset pakkaskokeessa.

Antelimme Mummelin kanssa eilen kuljetusapuja Loviisan koululaisryhmälle ja heidän kolmelle vetäjälleen Auermavaaran kupeeseen. Siitä lähti neljän päivän hiihtoretki kohti Takkaselkää ja Sorsatunturikin on valloitettavien listalla.

Aikamoinen tavaramäärä levittyi kahdesta Mersupakusta Tuntsan tien korkeille lumipenkoille. Sinne jäivät pakkailemaan vetoahkioitaan, majoitteitaan ja tietenkin eväspuolta reippaalla mielellä. Tusinan verran tai yhtä vaille taisi ryhmän koko olla kaikkiaan.

Lunta on noilla korkeuksilla Pohjois-Sallaa metrin verran. Viime viikon föönituulet olivat paitsi pudotelleet risuja ja männynkäpyjä ja runsaasti luppoa, myös tehneet hangen pinnalle kohvakerroksen, joka näytti kantavan kevyitä jalkamiehiäkin. Suksilla voisi olettaa matkan taittuvan sujuvasti, vaikka reittiin sisältyy kovia nousujankin. Ahkionveto tulee siinä hiihdellessä tutuksi.

Ukan sääaseman lämpömittari näytti tälle aamua rapian -20:n asteen lukemaa, joten toivottavasti ryhmärämä on päässyt tavoitteeseensa Takkaseljän vuokrakämpälle illaksi. Ellei matka ole taittunut pääsuunnitelman mukaisesti, niin varasuunnitelmana oli ennen pimeän tuloa eilen illalla laittautua yöleiriin lumimajoitteeseen. Keskiviikon paikkeillapa tuota kuullaan, miten retki on onnistunut, kun hiihtelijät palailevat Tukikohtaan.

Tukikohasta aurinkoiseen pakkasyöviikkoon valmistautumisiin tähän.

Säädata Naruskalta takkuilee.

Ukan sääaseman laitteistossa ei ole mitään vikaa, mutta säädata ei kulje FinWX:n suuntaan siellä olevan jo useamman päivän kestäneen katkoksen johdosta.

Ajantasaisesti Tukikohdasta kulkee säädata WUNDERGROUNDIN sivustolle ja kaikille muillekin sivustoille paitsi FinWX:lle.

Kuva Tukikohdan Karhutunturiin kuvaavasta sääkamerasta näkyy myös Wunderin sivulla.

Toplistoille EWN:n sivuilla Ukan sääaseman tiedot eivät tällä hetkellä päivity, koska EWN hakee tietonsa nyt mykkänä olevan FinWX:n sivuilta.

Toivottavasti arki tuo tilanteeseen ratkaisuja, niin kuso saataisiin kunnolla kulkemaan. Tilanne on suunnilleen samalla tasolla kuin Kallelaan ja Karhutunturiin johtavan tiestön opastustaulut, eli ei paljon millään tasolla, eikä mallilla...

Tukikohasta kaikessa rauhassa oottelemisiin tähän.

Pumppu harossissa kunnossa.

Parit viikot ja rapiat päälle meinottelin hyytyä tuhkapääläri sylissä perämettän metriseen hankeen. Eikä se siihen loppunu. Pari päivää myöhemmin jäi koivuhalakokärryt takapihalle kesken urkon.

Siksi piti kirjootella kardiologille kirje, jolla vaivoista kerrottiin. Kyselin vaan, että jatkelenko täällä mettien siimeksessä näitä rasituskokkeita ittekseni, vai mitäpä doktor tuumaa. Tohtori oli sitä mieltä, että asia tutkitaan. Ja tutkittiin kanssa, kuten asiasta jossain kirjoituksessa aiemmin mainitsin. Tiistaina.

Pumpusta ei löytynny tukoksia. Helevetin isolta televiissioruudulta sen pääsin näkemään selostettuna ittekkin. Auki olit suonet, vaikka Ukan kolesteroliarvoilla luulisi paikkojen olevan tiltissä tämmösellä kuuskymppisellä. Tai muutamaa kuukautta vaille.

Ja tietenkin pitää sattua kaikki samalla reissulla. Olin poies lähössä Kajjaanin sairaalasta, nin hyökkäs nuori neito käsipuoleen kiinni, kun näki, että oikiassa ranteessa oli siteet päällä. Kyseli, että onkos herra potilaana täällä, ja mistä kaukaa. Ja samalla kaverina pyöriny mies tikkasi Canonillaan ainakin rullan verran kuvaa Ukan pärstästä.

Tyär kyseli, että mitäs se Naruskan Ukka on mieltä siitä, että lääkäreillä käyntiin tulee lissää valinnanvapauksia, jos hyvin käy soteuuvistuksissa. Kertoilin hälle, että itte olen valinnu lääkärini oman makuni mukaan jo parikytä vuotta, eli valinnanvapaus on Suomessa jo vanhaa perua.

Eikä se kelakorvausten jäläkiin loppuinlopuksi niin kovin kauhijasti rahhaakaan vaaji. Jättää vaikka muutaman viinakaupassa käynnin väliin. Tai kapakkareissun.

Nyton kaverit soitellu pitkin Suomija, kun Ukan harvenneet otsakiehkurat on kuulema ollu usiammasa lännenmedian sanomissa. Onneksi sillä oli haastateltu muitakin potilaita, jotka oli ollu Ukan kanssa hiukan samoilla linjoilla.

Käykäähän tutkituttelemassa ittiänne. Ukan hyytymiset mitä ilimeisimmin sattuivat alakupäähän räkätautia, joka nuina halakohommapäivinä ja kattilanputasauspäivinä oli tulosa päälle.

Nyton ilosempi ja huojentunnu mieli, kun pumppu on tutkittu ja kohtuullisessa kunnossa olevaksi ammattimiehen silmin havaittu.

Kiitoksia Kajjaaniin niile, kelle se kuuluu. Ja nimpaljon, että riittää.

Tukikohasta pihahiekotuksiin aamusta valamistautumisiin tähän.

Loma loppui, auringonpaiste alkoi.

Mummelin alahuuli oli hiukka rullalla koko hiihtoloman ajan, kun aurinko suostui näyttäytymään vain kertaalleen koko viikon aikana. Silloinkin Tornioon ajellessa minuutin...

Tälle aamua töihin lähdön aikoihin aurinko sitten räköttääkin suunnilleen täydeltä taivaalta. Se toki hymyilyttää jurompaakin, vaikka sattuukin ensimmäiselle työpäivälle.

Aurinko keikkuu ylhäällä jo kahdentoista tunnin verran. Loppukuusta kellot kääntyilevät kesäaikaan. Se jos mikä piristää. Kesä tuloo...

Tukikohasta Kajaaninreissuun keskittymisiin tähän.

Kartanokoiranhäkki hukkuu kohta lumeen...

Ei tee Rihla omia lumitöitään. Eipä tee talon isäntäkään omiaan, mutta koiran kyllä. Sen verran pakkaantuu talven vajaa metri lunta häkin oven ympärille, että aina ei meinaa saada lukitussalpoja kiinni. Ja Rihla on tavallisen hyvä kokeilemaan lukituksia. Ja auki jos sattuu olemaan, niin ritolat ottaa.

Tosipuheessa Rihla on hyväntahtoinen. Sillä nimittäin riittäisi pomppua aivan varmasti koppinsa katolta loikata häkin ulkopuolelle. Vai eikö ole riittävää oivallusta, mistä kautta vapaus koittaisi.

Tarkka poika se on seuraamaan, mitä isäntä touhuilee. Helppoa talvea viettää ulkokoira, jos ei muistella tammikuun pakkasjaksoa, jolloin ulkokopissa ilman lämmitystä ei pärjää ainakaan nälissään. Eipä se Rihla ole liioin valittanut olojaan, kuten ei aikanaan valittanut isäukkonsa Roopekaan, joka ehti näkemään samassa kopissa ja häkissä pakkaslukemia -54,4 astetta, eikä ollut moksiskaan.

Tukikohasta lisää lunta vielä oottelemisiin tähän. Metristä puuttuu valehtelijan luku seitsemän.

Lumet liikenteessä ittää länttä.

Ukka on pijelly hiukka taukova tänne raapustelusa. Oltiin Mummelinkans Kemimmaala päivystämäsä muutamana pänä Hallahelinää ja Loimua. Niijevvanahemmat käväs kulttuurikierroksela Oulusa. Vissiin sielä samasa tejatterisa, missä ihimispaskaa ylleisöön jokuvuos sitte heitttelit. Niimmuistelen.

Tämoli ollu korkijatasosempi tejatterikipale. Soli ollu näitä mielesäpahottajajuttuja. Oli kait Tampereelta asti ollu net näyttelijät. Jottain Roineita ja muita.

Meilloli Mummelin kansa ohjelmaa sielä tyvären perheen talosa. Sekun tyhjenteli talaven lumet toiselta lappeeltaan justiisa ehtoola, kumpiti alaka yöpymään. Koko talo tärähteli ninko maajjäristyksesä. Oli pisemmät heilumiset, mihi Naruskala on saanu tottuva. Tuli se uni sitte, kun tärinällakkas.

Kotijo tultiin eilen ehtoola. Pihala oli Linko-Jarkko vetelemäsä viimesijä kattolumija läjjiin. Tukikohan päärakennuksesa oli etupiha taas kertaallee täyttynny kattolumista. Mutta issoin osa on vielä tulemati. Toistametrijä varmaan jiirisä. Siinä net roikkuu hiukka vaarallisestiki.

Isompi homma oli talommiehilä ollu liiterinkatosa. Sieltei huopakatolta irtoo ominee yhtään lapiollista. Vanahempi Ukavvelimies oli ollu tiitteränä täälä isäntäväjen poisaollesa. Varaston katto oli tyjentynny. Ukasta ei siihe hommaan olikaan näilä tievoila ollu ainakaa ennenko pumppuva vissiin tulevala viikola hiukkase tutkaillaan Kajjaanisa. Kattellaan kait jollaki varjoaineela, mitä sieltä löytyy vai löytyykö mittään.

Tukikohan takapihallappeela ovvielä kattotikkaisa kiinne paljollaisesti valakosta kultaa. Velimies kyseli turvaköysijä ja meinotteli kiipeilä sinne lumija puotteleen. Sevverra on Ukka ittekki ällissään, että ehoton kielto oli kiipeilä nollakelisä peltikatole. Tulee net sieltä juhannuksee mennesä.

Tukikohasta Kajjaanin supertiistaita ensviikola oottelemmissiin tähä.

Lauha, muttei lauhin helmikuu Ukan sääasemahistoriassa.

Äkkiseltään voisi sanoa, että olipas lauha helmikuu. Ja samaan hengenvetoon, ettei näin lauhaa varmaankaan ole ollut pitkään aikaan. Ei miesmuistiin, kuten tekisi mieli sanoa.

Ei se kuitenkaan niin ole. Ukan sääasemalla on purkissa seitsemän vuoden helmikuut. Valehtelijoiden luvun helmikuista vuoden 2016 helmikuu on sen mittaushistorian toiseksi lauhin. Vielä lauhempi löytyy läheltä, eli vuodelta 2014. Ja toiseksi lauhin vuoden takaa 2015.

Jos nämä olisi pitänyt päästä luetella, niin pieleen olisi mennyt muistelo.

Laitanpa ne tähän, niin voidaan alkaa arvuuttelemaan, ovatko talvemme muuttumassa lämpimämmiksi ja jos, niin millähän aikataululla...

Helmikuun 2016 keskilämpötila -6,2 astetta
                   2015                          -6,9
                   2014                          -4,8
                   2013                          -10,0
                   2012                          -16,2
                   2011                          -19,8
                   2010                          -16,9

Jos nämä aika isotkin erot perinteisesti aika kylmän talvikuukauden lämpötilojen välillä jossain näkyvät tällaisessa tuhannen lämmitettävän kuution talossa, niin halkopinolla. Puuta säästyy, mikä näinä pula-aikoina ei paha asia ole ollenkaan.

Lumimittarissa on senttejä 93. Tänään on tullut muutama kevyt sentti lisää, mutta vastapainoksi manuaalimittauksesta on pari senttiä jäänyt välillä Ukan reissujen aikana vähentämättä, joten tasapeli.

Metri tarvitsisi saada kasaan, niin saisi mielelleen rauhan.

Tukikohasta hiihtolomaviikkoon valmistautumisiin tähän.

Rajajooseppi tavotettu!

Tuli eelissäpänä Ukan omalle etelänkeikale mukava viesti Tsekkipoijjilta. Olivatten pääsee ennakkosuunitelmasa mukasesti Kenttälammin tasalta Naruskalta Rajajooseppiin. Myönsiväkkyllä, että tarkalle olis menny, jos hihtoretki olis alakannu Tukikohan kohalta ja Kenttälammile ja Lautakotaojan kämpäle mennesä olis vietetty pari yötä matkala ja yövytty net yöt hangesa.

Eilen olivajjo Ivalon lentokentälä oottamasa konetta Helssinkiin ja sieltä suoraalentova kottiin. Sevverra oli ollu välipäätä Helsinkinpääsä, että olivammuistanneet kämppijenavvaimet. Oli kuulema löytynny kirjekuor ja postimerkki ja Ukan osote. Koukut pitäs ilimestyvä Naruskale lähiaikona.

Piuvasin poijjilta muutaman reisuvalokuvan tänne näytile. Lupasivallaittaa, kuhan pääseväkkotijo pyykkäämään...

Tukikohasta omasta etelänkeikasta toipumissiin tähä. Omasa kevyesä autokuumeesa. Eivainkaa.