lauantai 31. tammikuuta 2015

Tukikohta talvipuvussa ilmasta katsottuna.

Tukikohta näyttää tältä helikopterista kuvattuna. Keli oli tuppuraisen oloinen eilen 30.1.2015 kuvaushetkellä, mutta niinhän sen talvella kuuluukin olla.

Ukan halkokatos näkyy paremmin kuin aikanaan katolta kuvattuna. Sehän näyttää ihan sopusuhtaiselta ja ihme kyllä aikalailla neliön muotoiselta Ukan suunnittelemaksi ja toteuttamaksikin unohtamatta Kasperin ja Hirvi-Harrin osuutta.



Onhan se jollain lailla kuvista aistittavissa, että me asutaan maalla. Ja ikkunatkin on mehtään päin.

Tukikohasta ei muualle kaipaamisiin tähän.

Hirvilaskenta vaihtoi kairaa.

Vajavan viikon kesti Pohjois-Sallan laajan kairan hirvilaskenta. Sää piti kopterin maassa yhden päivän ja huollolliset hommat toisen, mutta muina päivinä alue tuli lennettyä läpi.

Vuorossa on nyt Savukoski, mihin kolmikko suuntasi tänä aamuna. Siellä hommaa piisaa arviolta viikoksi.

Alustavien laskentatulosten mukaan Sallan hirvikannaksi tullee noin 1700 yksilöä, kun kaikki havainnot kootaan lopullisiin taulukoihin. Lihaa siis kairassa liikkuu hirvien muodossa paljonlaisesti.





Tukikohasta turvallista matkaa toivottelemisiin tähän.

torstai 29. tammikuuta 2015

Lyhyet jalat ei kohta maahan vastaa.

Sehällaulo tämä Täni joskus takasina aikona, että lunta, lunta, lunta vaan. Ei myö täälä Naruskalla lummeen vielä hukuta, mutta on sitä parivvimepäivän aikana sevverran tullu mittarille, että seittemänkymmentä senttijä on rikki.

Sitä tarttee olla jaloisa mittaa jonkuvverran, jos meinaa hankeen kahlomaan iliman apuvälinettä. Vastaa nimittäin haarut ainaki pers...eiku lyhytjalakasilla.

Hirvellaskijat lähti aamulla varahin ilimojen teille Tuntsan kairaan. Sinne näyttelit sajetutkat selekeempää iliman lumisajetta ainaki osan päivää.



Kirkolla on Mummelin päiväraportimmukkaan tullu lunta vielä Naruskaakin enempi, joten koko pitäjä alakaa saaha nauttija tästä valakosesta herkusta, jota tokkiisa näkkyy Kainuun kairoisa olevajjossaijjo metriki täyteen. Ei mee tätä vauhtija kauvaa, nimmetri on tääläki.

Tukikohasta linkomiestä oottelemisiin tähä.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Hekolle luppopäivä.

Sillä eilen kerrotulla pikkuhekolla kahden miehen miehistöineen on omat tärkeät hommansa meneillään. Hirviä laskevat Lapin alueen muutamassa kunnassa, joista Salla on yksi. Eilen keli oli otollinen, mutta nyt sankka lumisade estää toistaiseksi hekon nousemisen ilmojen teille.

Pilotti ja tähystäjä tarkkailevat sääoloja rauhassa maan pinnalla. Kuluuhan se aika vaikka biljarditurnauksen merkeissä...

Säilyyhän se heko suojalla peitettynä ja lämmöt päällä tuossa takapihalla lähtövalmiina siihen asti, kun taivas taas joskus repeää. Tai ei ole enää revenneenä lumisateeksi.


Tukikohasta selkenemistä odottelemisiin tähän.

tiistai 27. tammikuuta 2015

Naruskalle muka hankala päästä!

Äläkää tuluko Ukalle valittaan, ettei tänne muka pääse heleposti tuleen. Josei autokyyti omala pirssillä oo riittävän nopijaa, nin voihan sitä hypätä hekoon, jolla pääsee laskeutuun melekeen suoraan Ukan saunallauteelle. Kattokaa vaikka...



Tukikohasta lennojjohtajana välleen tepistesä tähä.

Sokli etenee vai eteneekö...

Kaivosyhtiö Yara on saanut valtiolta tarjouksen valtion rahoitussummasta. Summaa ei paljasteta, mutta tiedossahan on, ettei tässä mistään nappikaupasta ole kyse.

SOKLITARJOUSJUTTU

Kaikkiaan Soklia on toitotettu toteutuvaksi rapiat 30 vuotta, joten lopullisia päätöksiä voidaan odotella lähivuosikymmeninä. Eikäpä Ukka pahoillaan ole, vaikka lopullinen päätös tälle talvivaarakakkoselle olisi eikiitos.

Tukikohasta puhtaan luonnon puolesta tähän.

Naruskan lumikatsaus.

Ukka mittailee lumen syvyyttä uusiokäyttöön otetulla korkeushyppytelineellä. Tai oikeammin teline on näin talvikäytössä, kun sitä kesällä käytetään sen varsinaisessa käyttötarkoituksessa, eli korkeushypyssä.

Mittarissa on nyt tammikuun loppupäivinä 2015 lumen paksuus 63 senttiä. Kunnollista pidempää suojakelijaksoa ei tälle talvelle ole ollut, joten lumi ei olennaisesti ole pakkaantunut, eikä siinä ole liioin mainittavia tiheämpiä kerrostumia, kuten esimerkiksi viime talvena oli. Vuoden päivät sitten Naruskalla kävi parikin räkäkeliä, eli joulun maissa ja olikohan se helmikuun loppupuolella.

Ilmatieteen laitoksen Naruskan aseman hieno optinen mittalaitteisto näyttää nyt sattumoisin samaa lukemaa kuin Ukankin mittari. Aina ei niin ole, mutta mittauspisteiden välikin on puolenkymmentä kilometriä, jolla eroja jo välillä syntyy reilustikin. Automaattimittari mittailee lumensyvyttä ympäri vuorokauden. Ukka tyytyy päivittämään lukemaa kotona oltaessa pari kertaa vuorokaudessa, jos lunta tulee lisää tai suojakeli lumikerrosta ohentelee.

Jos talvi tätä rataa jatkuu, niin hyvinkin mittari saavuttaa metrin lumen paksuuden. Välttämätöntä metrin saaminen ei talven kannalta ole, koska nykyinen 63 senttiä on vielä esimerkiksi poroille kohtuullinen syvyys saada kaivettua päivittäinen eväsannos hangen alta. Ja lunta on riittävästi myös metsäkanalinnuille yökieppiin pääsemiseksi.


Ukalla on lumimittarissa valmius kolmatta metrin lumien mittaamiseen, joten ensimmäisenä ei mittaria tarvitse jatkamaan alkaa. Yhden amerikanmallisen lumisateenkin laitteisto ilman jatkovarsia kestää. Kuten tiedetään, Yhdysvaltain itäistä rannikkoa koettelee lumimyräkkä, joka saattaa lisätä sikäläistä lumimäärää metrillä vuorokaudessa. Täällä riittää pienempin kerta-annos.

Tukikohasta leppoisien talvikelien jatkumista toivomisiin tähän.

maanantai 26. tammikuuta 2015

Taas bongattiin tunti lintuja.

Mummeli ja Ukka osallistuivat viime viikonloppuna ties monettako kertaa BirdLife -lintubongaukseen. Se on pieni vaiva ja siitä saa ihan hyvän mielen.

Tällä kertaa tosin sattui bongaustunnin aikana luonnon hieman ikävämmän puolen havainto lintumaailmasta. Lintulaudalle tuli nimittäin talitiainen, joka valitettavasti oli niin huonolla hapella lintulaudan oksalla, että sille ei ollut ennustettavissa kuin menehtyminen lähisinä aikoina.

Oli surullista nähdä, että linturaasukka ei saanut pähkinän puolikkaalle mitään lakia, sillä niin voimattomia olivat sen nokkimisyritykset, kun se hoiperrellen sai pähkinän asteltua kynsiensä pideltäväksi.

Vielä se tintti pääsi Naruskan Tukikohdan laskentatulokseen mukaan, mutta lähiaikoina sille tietenkin tulee noutaja isommille lintulaudoille, ellei joku ihmeparantuminen lauhtuvien kelien myötä tapahdu.

Havaittuja lintulajeja olivat Naruskalla talitiainen, hömötiainen, sinitiainen, lapintiainen, käpytikka, närhi, harakka ja urpiainen. BirdLife aivan ilmeisen tunnollisesti purkaa heille lähetetyt havaintolistat, koska Tukikohdan kohdalle oli heidän karttoihinsa merkitty täppä kaikkien edellä lueteltujen lajien havaintokarttoihin, jotka löytyvät lajeittain heidän nettisivuiltaan.

Lintumaailman ulkopuolelta lintulaudalla vieraili havaintotunnin aikana sopuisasti myös orava, josta Mummeli näppäsi tietenkin hienon taidevalokuvan. Toisessa kuvassa on pääosassa edellä kerrottu huonossa kunnossa oleva tai ollut talitiainen.



Tukikohasta peltilintua takapihalle odottelemisiin tähän.

lauantai 24. tammikuuta 2015

Poronpaskalla suut makiaksi.

Kaikki kelepaa kaikilla nimillä. Nyt ovallaittaneet namuja purkkiin ja sen ittsesä nimellä, eli paskaa myytävänä. Poronpaskaa peltipurkisa. Ja kauppa käy.

Se on tuo salamijakki nykynuorisolle mielusaa. Ja tieten kahtamielusampaa, ku sitä saa syyvä paskannimellä. Ukalle riitti yks maistijainen velipoijjan Eeva -vaimon purkista, mutta Mummeli tieten veti molemmapposket täyteen.

Nuot kuvisa olevat pororaasukat ei kuulu tähäjjuttuun muuten ku sattumalta. Net juoksentelit eilisäpäivänä Ukan pirssin eessä Haukkalantien kohilla pohojosen paliskunnan revviiriltä eteläiselle revviirille. Liekö käypäläisijä sieltä vai mitempäin, tiijä häntä. Siinon väliaijasa maantiellevunen reikä kulukija mihisuuntaan halvaa.




Tukikohasta paskammakuva suusta huuhtelemisii tähä.

perjantai 23. tammikuuta 2015

Tinttien varpaanlämmitinkaapeli kokeilussa.

Kaikkia pitää kokeilla. Nuo lintulaudan kävijät käyvät välillä sääliksi, kun näkee niiden seisoskelevan yhdellä jalalla, kun toista pitää lämmitellä höyhenpuvun sisällä. Aivan selkeästi niiden varpaisiin käy pakkasella kylmä. Eikä se ihme olekaan, kun niiden paljaita jalkoja katselee.

Saattaahan niillä toisaalta olla jaloissa verenkiertoa niin, ettei varpaita tai kynsiä palele. Luontokappaleilla on monasti sellaisia ominaisuuksia, jotka meiltä ihmisiltä puuttuvat. Poro esimerkiksi ei jalkojaan kärvistele kovallakaan pakkasella, vaan niissä kiertää veri niin tiuhaan, ettei pakkanen niihin vaikuta.

Ukalla tuli tilattua kylmiönkoneiston lämmittämiseen tuommoinen kahden metrin mittainen lämmityskaapeli. Näillä näkymin taitaa olla kuitenkin niin, että Huoltovarman asentaja sai monien värikkäiden vaiheiden jälkeen Ukan kylmiön toimimaan pakkasellakin omillaan, joten lämpökaapelia ei siihen toistaiseksi tarvita. Kylmiö on nyt pelannut muutaman päivän ajan viimeisten säätöjen jälkeen, vaikka pakkanen kipaisi jo lukemissa -34 astetta ulkosalla.

Muovipäällsyteinen kaapeli odottelee nyt tinttien hyväksyntää lintulaudan ympärille vedettynä. Luonnon oksaan verrattuna kaapeli saattaa olla liukas tintin kynsille, mutta luulisi niiden oivaltavan piankin, että vihreä oksa on lämmin...


Sähköteholtaan tuo kaapeli ei ole kuin vaivaiset parikymmentä wattia, eli yhden ylimääräisen pikkulampun verran sähköä vievällä kaapelinpätkällä ei Ukan sähkölasku mihinkään pomppaa.

Tukikohasta vihreää oksaa seurailemisiin tähän.

tiistai 20. tammikuuta 2015

Kamerakierros 360 astetta katolta.

Sai taas käydä oikealla asialla Tukikohdan päärakennuksen ulkokatolla, kun piti hiukan kopistella kuurat pois tuulimittarista. Siihen hommaan eivät Ukan rakentamat konstit kaikilla keleillä riitä, vaan pitää hellin sormin rapsutella jäät ja lumet pois tuulikupeista ja viiristä, kun kelit humpaavat eeskahtaalle, kuten viime päivinä on tapahtunut.

Ei täällä onneksi liioin tuule näillä rapian parinkymmenen pakkasilla, mutta mittausvehkeiden valmiudessa pitäminen on tullut kunnia-asiaksi. Ainakin Mummelista välillä tuntuu siltä.

Oli tällä kertaa pikkucanonikin katolla mukana, joten otin suunnilleen kaikkiin ilmansuuntiin muutaman kuvan, jotka laitan tietenkin näkösälle teille kaikille.








Tänä aamuna näyttäytyi vilaukselta isohko haukka Ukan konttorin ikkunanäkymässä. Hetkistä aiemmin oli samalla suunnalla hangen päällä liikkeellä kurre. Haukka kävi muutaman sekunnin ajan istumassa samoilla neliöillä oravan kanssa, mutta havaintoa ei ehtinyt saamaan siitä, tuliko kurresta haukan aamupala.

Haukka lensi pihan poikki nokka kohti etelää. Sen verran ehdimme Mummelin kanssa sitä lentoasennossa havainnoimaan, että lintukirjan selailun jälkeen päädyimme yksimielisesti siihen, että vieras oli kanahaukka. Ei siis tunturihaukka, joka joku vuosi sitten temusi teeren kanssa samassa ilmansuunnassa Ukan toimistoikkunasta katsottuna.

Eipä sieltä katoltakaan tullut lisää haukkahavaintoja, mutta tilannetta tarkkaillaan.

Tukikohasta tähän.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Nykkauppaan ku hinnat putuaa!

Jakavakkuulemma tavarata melekeen ilimasiks kookaupoisa ja ässäkaupoisa. Sitä net toitottaa yötäpäivää raatiossa ja netissäki.

Nynne rupes tarkentelleen niitä uutimijaan. Täälton lähimpään halapakauppaan rismaan ja sitimarkettiin matkaa viistoista poronkusemaa, jos päättää hyökätä Kuusamoon. Ja Rovaniemelle kakskytäkusemaa. Kolomessattaa ja neljäsattaa kilometrijä mutkin.

Tarttee varmaan nimpitkään matkaan ottaa kärry, että saa ostella vuojen maijot kerrala.



Tukikohasta kauppalistaa kirjottelemisii tähä. Ja pitkää.


Teeritokkia liikenteessä.

Mummeli käväisi työreissullaan Sallassa. Hänen arvionsa mukaan ainakin puolensataa teertä oli parkkeerannut itsensä tienvarsien koivuihin Naruskan ja Sallan kirkonkylän välissä. Pakkanen pitää teeret tietenkin syömäpuuhissa valoisan ajan.

Onneksi täällä on kuutisenkymmentä senttiä pehmoista lunta kaikkialla, joten metsäkanalinnuilla on kieppipaikka, johon päästä yöksi lämmittelemään hangen uumeniin...



Tukikohasta tähän.

Hyvä hernevuosi tiedossa.

Heikinpäivänä jos on pakkanen, niin tulee hyvä hernevuosi. Ukalle herneasialla ei isoa merkitystä ole, koska kihtipotilas on hernepannassa. Nyt kuitenkin on Naruskalla Heikinpäivän pakkanen. Tai pakkanen ja pakkanen, enempi pikkupakkanen, kun mittarit heiluvat noin -25 asteessa.

Karhu kääntelee tänään kylkeään ja karjankasvattajilla on tarkisteltava heinävarastonsa, josta pitää löytyä vielä puolet talven varastosta, jotaa selvitään seuraavaan suveen.

Heikkinä kun pakkanen paukkuu, niin Paavalina on sitten lauhempaa. Pitkä ennuste ennustelee kuitenkin pakkasta pitkälle eteenkin päin, joskin epävarmempaahan se ennustaminen tuonne viikon päähän on. Paavon nimipäivähän on tuleva sunnuntai.

Aurinko on paistellut Naruskalla aamupäivästä alkaen. Karhutunturi näkyy Ukan sääkameralla monena. Täällä kolmisensataa metriä Karhutunturin lakea alempanakin leikkii aurinko jo puidenlatvoissa, joten postikortteja saisi näpsittyä ikkunanäkymistäkin. Täytyy harkita.




Tukikohasta kylmiön koneiston pakkaskestävyyttä tarkkailemisiin tähän.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Lintulautakatsaus Tukikohdasta.

Eipä riitä tietämys, onko talven kovuus niittänyt lintulaudalla kävijöitä Naruskalla, vai ovatko syksyllä runsaslukuisina esiintyneet tiaiskannat vaihtaneet maisemaa. Syksytalvella lintulaudallamme vieraili säännöllisesti 30-40 lintua kerrallaan. Niistä suurin osa oli talitiaisia, mutta lähes kaikki täkäläiset tiaislajit olivat ja ovat olleet edustettuina talven aikana.

Talitiaiset kun ovat olleet runsaslukuisimmat, niin seuraavana ovat listakärjessä olleet hömötiaiset ja sinitiaiset, mutta niitä on lukumääräisesti ollut ehkä yksi viittä talitiaista kohti. Sekin on vain tuntuma-arvio.

Tiaisista vähälukuisin on koko talven ajan ollut lapintiainen. Vajaan kuukauden ajan on tämä tiaisista ehkä ihmistä kohtaan pelottomin ja luottavaisin ollut kolmen-neljän yksilön edustamana Tukikohdan lintulaudan vakiovieraana. Mummeli tallenteli tänään kameralleen muutaman otoksen keittiömme ikkunasta takapihalle, missä ruokintapisteemme sijaitsee.




Edellä lueteltujen tiaislajien lisäksi lintulaudan vakivieraita ovat edelleen närhet ja käpytikka. Harakatkin rohkaistuvat silloin tällöin tutkimaan eväsmahdollisuuksia, mutta enemmän ne kyttäävät Rihlan ruokakuppia. Ja lintujen lisäksi tietenkin oravat.

Pihapiirissä näyttäytyvät muualla kuin lintulaudalla pyyt, urpiaiset, tilhet ja muutaman kerran myös punatulkut. Siinäpä ne lajit taitavat olla luetellut.

Pähkinäkauppaan on vielä asiaa kevään ja kesän saapumista odotellessa. Kilomääriä ei ole inventoitu, mutta parin kilon tai hiukan enemmän viikkovauhdilla pähkinät lintulaudoilta häviävät parempiin nokkiin.

Tukikohasta lintuhavainnoimisiin tähän.

Hyvät talvimaisemat jäävät näkemättä...

Tuli tuossa Mummelin kanssa Kallelan huoltoreissulla vääjäämättä mieleen, että joku saattaisi tykätä näistä Naruskan talvimaisemista. Täällä kuitenkin liikkuu vähänlaisesti talvituristeja, vaikka jollain ihan varmasti olisi mahdollista tulla nauttimaan kuudenkymmenen sentin puhtaasta hangesta ja hiljaisuudesta.

Kaamoskin on Utsjokea myöten antautunut, joten pimiääkään ei enää tarvitsisi pelätä.

Kävimme tarkistelemassa Kallelan lämmitystä ja vesien juoksua. Kaikki oli kunnossa. Laittelimme tuvan ja makuuhuoneen puolelle uudet optiset palovaroittimet, joten turvallisuus mökissä on tikitakinaksnaks. Pikkuista huolta on sähkölinjoista, jotka meilläkin näyttävät menevän metsien läpi. Poikki eivät sähköt Kallelan mökkiperältä kuitenkaan vielä isommin ole olleet, vaikka pitänee paikallista sähköyhtiötä kehotella hieman tarkistamaan muutamaa petäjää, joiden lumipainot osittain lepäilevät sähköjohtojen päällä.

Parin lauhan päivän jälkeen on luvattu kylmempää keliä, josta pohjatuuli tänään jo antoi merkkejä. Ulkoilua pakkanen kuitenkaan ei estä. Ja aina pääsee mökkiin takkatulen lämpöön ja saunaan, jos vilu meinaa yllättää.







Iltapäivälle riittää ulkovalaistusta jo pitkälle. Sinistä valoa on riittävästi. Päivännäköä riittää iltapäivälle noin neljään, joten eikun Lappiin...

Tukikohasta turistiryntäystä odottelemsiiin tähän.

torstai 15. tammikuuta 2015

Helemipöllö hörnöllään.

Se taitaa olla helemipöllö aikasessa puputuksesa kanssa. Kuulu nimittäijjo toisena ehtoona viikon sisälä. Eka kerrasta ei Ukka paljoo uskaltanu mittään puhuva, ettei ittiä pöllöks luulla. Mutta kuulu se jo sillon, vaikka kaukaa kuuluki.

Nyt onneks Mummeli kuuli kans, kun se oli lähösä saijalaisia mummuja opettaan sukkapuikkoo heiluttaan. Ja Ukka sammoihin aikoihin Rihlaa ruokkiin. Ja molemmat kuuli pöllön kiivaan huhuilun.

Son kumma, mutta siitä äänestä tietää ja muistaa kevvään tulon. Nyton tosin liijan aikanen kevvääks, eikäpä ole tievosa, mitä vanha kansa nuista pöllön huhuiluista osas ennustaa.

Tulleehan tuota seittemisen minuuttija pävän pittuuteen lissää joka päivä jo nytten, eli melekeen tiima viikosa. Ja se on varmasti kevättä ja kessää kohti se.

Ei nyjjaksa muistaa, millon siton mahtanu kuulla vielä aikasemmin, mutta pittää tutkija allakoita.

Tukikohasta kuuntelemisiin tähä.


keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Sotajoukkoja Tukikohdan naapuriin.

Hiukkasen isompaa miehitystä suunnitellaan tuohon neljän kilometrin päässä sijaitsevan Suomen ja Venäjän Federaation rajan tuolle puolelle, mitä Tukikohdassa ja ihan lähialueella muuallakaan Lapissa on. Uutisoinnissa puhutaan niin isoista sotilaiden lukumääristä, että Alakurtilla saattaa tulla puutetta asuinneliöistä, ellei siellä rakenneta uutta. Tai korjata hyvää vanhaa, mutta asumatonta...


Tukikohasta rauhallisin mielin tähän.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Ukka sai kirjeenvaihtokaverin Murmanskista.

Jos tämä Suomeni maa on byrokraattien maa, niin paljoa jälkeen ei jää itäinen naapurimme. Ainakaan silloin, kun kirjeenvaihto koskee rikollisia tekemisiä rajaliikenteessä.

Ukkahan vei, kuten jotkut muistanevat, joskus marraskuussa viime vuonna Venäjän Federaation puolelle kolme kaljua nastarengasta. Ennen joulua sieltä jostain Murmanskin jostain toimistosta tuli kyyrillisin kirjaimin kirjoitettu kirje, jonka Ukka toiveikkaasti luuli olevan renkaiden palautuskirje anteeksipyyntöineen, mutta ei ollut. Alakurtilta tuli tyly lyhyt käännös, että ei, niin ei.

Viime perjantaina tuli uusi kirje. Sekään ei tullut suoraan postilaatikkoon, vaan piti käydä Jaanan Kengässä Sallassa kuittaamassa saantitodistuspostista. Iloinen yllätys oli, kun kirje osoittautui kirjoitetuksi selvällä suomenkielellä.

Ukka luki sitä Mummelille ääneen, eikä siinä kauaa mennyt. Vajava vartti. Joka haluaa lukea, niin tuosta alla olevasta linkistä sen saa luettavaksi.

Muurmanskin terveiset Ukalle.

Eikös olekin lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu, eikä tuon kirjoittamisessakaan ole paria päivää enempää aikaa ehtinyt kulua. No tietenkin käännöstyö päälle, ehkä kolme päivää.

Ei vieläkään tullut palautuskirjettä, eikä anteeksipyyntöä, mutta vielä ei Ukka ole heittänyt kirvestä kaivoon. Eikä muuallekaan.

Tukikohasta seuraavia kirjeitä odottelemisiin tähän.

Ainakin yksi metso Naruskalla.

Metsot ovat olleet kateissa syksyn jälkeen. Niitä ei tietenkään enää luonnossa elossa näkemään pääse, jotka roikkuivat lokakuulla Tukikohdan takapihalla orressa. Niitä oli ehkä puolenkymmentä.

Yksi metso patsasteli tänään nuoren petäjän latvassa Naruskantien varressa. Eikäpä se liioin aristellut, vaikka pysäytin auton ja availin ikkunat pientä kuvaussessiota varten. Päinvastoin käänteli vielä kuvattavaksi toisenkin kylkensä. Metsäneläin näyttää tietävän ne vuodenajat, jolloin kohti ei olla työntämässä pyssynpiippua.



Eihän näillä vuoden luontokuvakilpailun osallistua kannata, mutta metsoksi tämän tunnistaa, vaikka Ukka vapaalla kädellä ja pienellä pokkarilla kuvat raapaisikin.

Tukikohasta kamera taskussa edelleen kulkemisiin tähän.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Makaroonimaasta pohjoisen pakkasiin.

Uusittiin tuossa syksyllä Retkeilymajan kylmiökoneisto. Vanha kone olikin suunnilleen esihistorialliselta ajalta, eli jostain 1980 -luvun alusta. Sen koneisto myös sijaitsi ongelmallisessa paikassa kellarikäytävän päässä, missä se piti kovanlaista meteliä, eikä se oikein meinannut kesäiseen aikaan jaksaa käydä kunnolla, kun ulkoa ei tullut jäähdytysilmaa tarpeeksi.

Uutta konetta asennettaessa tuumimme sallalaisen Huoltovarman omistajan kanssa, että se kannattaa asentaa ulkoilmaan, jolloin jäähdytysilma riittää kesäaikana, eikä koneen hurina haittaa sisätilojen asukkaiden elämää muutoin.

Hiukkasen Ukkaa epäilytti koneen alkuperämaan perusteella, miten se mahtaa pohjolan pakkasissa pelittää. Ja vasta ne epäilyt muuttuivat todeksi, kun ensimmäisen kerran tuli -35 astetta pakkasta. Kone meni takapihan seinustalla hiljaiseksi. Ja samalla alkoi kylmiö muuttua huoneenlämpöiseksi.

Takuuhuoltaja totesi käynnillään, että kone on kunnossa. Häiriö johtui kuulemma vain liian kylmästä. Ohjeena oli, että Ukka laittaa koneen päälle hupun, kuten oli jossain Suomulla päin vastaavalle koneistolle pitänyt tehdä. Joten eikun huppua päälle, villojen kanssa, eli karhuntaljan. Sellaisen keltaisen.

No eipä mitään. Tultiin vuodenvaihteella kotiin, niin kone oli seisauksissa. Pakkasta oli -32. Rakkine kuitenkin käynnistyi omia aikojaan, kun pakkanen hellitti lukemiin -27.

Toissapäivänä pakkasta oli vain -17, kun kone taas sanoi työsopimuksen irti. Tuulen jäähdyttävä vaikutus oli ilmeinen, koska vinkka puhalsi idästä, joka perinteisesti ei kesää tuo. Italialainen pelti oli ulkona kylmää kuin yö.

Ukka hyökkäsi arjen tullen rautakauppaan. Sieltä viiden sentin paksuista uretaanilevyä pari kappaletta. Ja niistä palapeli, kun ei tuommoiselle seinään kiinnikkeillä asennetulle laitteelle johto- ja putkiulokkeineen pysty kiinteää lootaa rakentamaan.

Uretaanisuojan saatuaan kone lähti käyntiin, kun sille annettiin hieman lisälämpöä auton sisätilanlämmittimellä alkajaisiksi. Nyt kone on käynyt vuorokauden verran, vaikka pakkanen on käynyt -25 asteeessa ja lisäksi on tuullut aivan heleskutisti. Ja kylmästi.

Eihän se suoja ihan tehdastekoiselta tietenkään näytä, mutta jos hommansa hoitaa, niin vallassaan


Tukikohasta kuittisekamelskassa aikansa kuluksi näpertelemisiin tähän.

lauantai 10. tammikuuta 2015

Aurinko on korkeella, muttei kevättuuli lounaassa.

Vinkka on puhallellu parina päivänä. Sillä on luihin ja ytimiin pyrkivä purevuus, kun joutuu ulukosalla olemaan. Siekakönkään kohalla on Naruskajoki ihistelly viimeaikojen pakkasen kourissa niin, että vesiuoma senkun kapenee ja veenpinta nousee.

Käväsimmä Mummelin kanssa Kallelassa. Sieloli joulunpyhinä outo vesikatkos, joka kesteli vuorokauven. Jostakin päin putkien täyty kävästä jäässä, vaikka paikkaa ei seleville saatukaan. Arvio kuiten on, että sieltä se hirsikämpän lattijanrajasta pyrkii jäätyyn, jos pyrkii.

Onneks sattu semmonen pikkunen pakkasvahtipatteri näkökenttiin pilteeman kaupasa Jyväskyläsä. Nysse vahtii sielä varaajan alla pakkasta, jota ensviikolle vaihteeks taas tänne luppaili.

Aurinko näytti ihaoikeesti tännään itteesä. Näistäpuolin tullee kohta kymmenkunta minuuttija päivään pittuutta lissää päiväsä, jote laskelmijen mukkaan juhannukseemmennesä paistaa taas tänäkivvuona kakskytäneljätuntija, ninko täälä ruukaa.

Kaks ylintä kuvvaa on Ukan pikkukamerasta. Ukka joutu vaihtaan panasonikkisa känonin pikkukammeraan, kun peltilaatikko alako tenimään.

Kaks alinta on Mummelin isolla konneella. Taavetti pärjää ihan kohtuullisesti koljatille, arvelee Ukka.





Tukikohasta kylymiökonetta vaihteeks rassaamisiin tähä. Siitä lissää vaikka huomena.

torstai 8. tammikuuta 2015

Tarvitaankohan varavesijärjestelmää...

Naruskalla on toimiva vesiosuuskunta. Siihen kuuluu kaksi omalla pumppuasemalla toimivaa yksikköä, joista toinen on Naruskan kylän ja toinen Pulkkaviidan kylän alueella. Naruskan kylän järjestelmä on toiminut sen parinkymmenen vuoden historian ajan hyvin, eikä katkoksia juurikaan ole ollut. Jos jotain häiriöitä on ollut, ne ovat pääasiassa johtuneet taloliittymien vioista.

Pulkkaviidassa on ongelmia ollut enemmän. Siellä veteen on sekoittunut aika ajoin maavettä, eikä vikaa ole kokonaan onnistuttu korjaamaan, vaikka korjaustoimenpiteitä onkin tehty.

Talviongelmat ovat hankalampia hoitaa kuin sulan maan aikaiset, koska routa haittaa ainakin kaivuutöitä. Niitä saattaa olla Pulkkaviidassa edessä, koska vesi ei siellä tällä hetkellä ole laadultaan ykköstä.

Huomenna pitäisi mennä muutaman asiantuntijan kanssa Pulkkaviidan tilannetta katsastamaan. Toivottavasti vika löytyy.

Ei Ukka noita muovitynnyreitä ostanut vedenkuljetusastioiksi, vaan niitä oli ja on tarkoitus hyödynnellä tyhjinä. Tiedä häntä, vaikka innostuisi laiturin tekaisemaan. Tynnyrit soveltuvat varmasti vedenkin kuljettamiseen, jos hätä on suuri. Tynnyreitä on vain puhdistettava niiden aiemman käytön jäljiltä, koska niissä on säilytetty maustekurkkuja niiden entisessä elämässä.





Yhden pöntön Ukka malliksi käytti vesipesussa. Juomavesiastian tämmöisestä saa rakennettua, kunhan pesee ne huolella. Laiturikäyttöä ei herkkukurkun tuoksu estä, eikä sitä maailmalle virtaakaan, jos kannet pitää tiukasti kiinni.

Toivotaan, ettei astioita tarvita tositoimissa Pulkkaviidan tämän hetken vesiongelmassa.

Tukikohasta tähän.