Lintusaalista on tävviikon tusinampoppoo saanu sevverran, että eilisäehtoola päästiin lintupattaa nauttiin. Suolaläskiijja norjalaiseen kutujjuustoon tieten tehtynä, ninko tiijättä. Ei kuiten pelekkää lintupattaa, vaan kaverina vierelä seisovasapöyväsä oli vieremäläistä hirvellihhaa, jota muuan Mettoyhtymän uus jäsen toi tullessasa.
Solikin tarpeen, että kaikki sai syyvä päivällistä massun täyteen. Ja kun tievosa on, että vain sijat syö iliman ruokaryyppyvä, nin poijjaat nostelit Ukan pakastammaa putinimmaan votkaa, jota sitäkin tais paikale tulijaisiks tuuva mies ponssepitäjästä. Eikäsiihen sittemmuuta tarvittukkaan kuimpuolukkahillova ja suolakurkkuva ja tieten Ukan puikulamuussija. Ja vähävviintä. Ja sallaattija. Ja tuoretta sämpylätä.
MiniäRaisa laitto omenasta jäläkiruuvan, nin kaikki olit pyörryksisä pienimmästä issoimpaan sejjäläkiin, kunoli lautaset puhtaaksnuoltu.
Eikä net mettästysjutut tähällopu. Jokavuos Mettoyhtymä palakittee kiertopalakinnola yhen jäsenistäsä. Tällevuojele joukkoäänetyksevvoitti ylivoimaasesti Lintu-Penttinä tunnettu Pentti, jota täjjäläkiin on syytä kuttua vaikka Riekko-Pentiks. Oli nimittäin päästänny eiliselepäiväle ensmääsen riekkonsa hengiltä reissulasa. Eikä kuulemna heleposa paikasa...
Tämpäivän lintusaalista parempi saalis löyty taas maarajasta konttimalla. Jakunei ole muovistakassija matkasa, nin varapaitaan joutuu löytösä käärimmään. Einimittäin kannatte tuommosta kanttarellisaalista mettääjjättää, kunniitä oli taas kolomikon reitile sattunnu. Tälläkertaa Vuotostunturin eteläpuolelta. Kakskilloo.
Rattosa tämmösele oikiahenkisele porukale ommeijän Mummelin kans evästä laittaa aamuailtaa. Niillon oikija meininki näisä hommisa.
Tukikohatsa loppuporukan kans vielä viikollopule lähtemissiin tähä.