perjantai 31. toukokuuta 2013

Grillaushelle.

Ulukona on harossi laitella ruokaa nytten, kun pystyy käytteleen valurautamuurikkaa. Elävät tulennokset kun on kielletyt tällä kuivalla helteellä, nin pitkiä kiitoksia tulee taas monta vuotta siten tehystä investoinnista, kun Ukka ostatteli sähkötoimisen muurikan. Se on viimosia vehkeitä, jonka vouti leimaa tällä kartanolla. Toiseks viimenen on sähkösavupönttö.

Siinei kauaa nokka tuhise, kun tärhäyttää eväät avolevylle ulos. Nyt paistettiin kemijärveläisen kauppapaikan tiskistä ostettua kirjolohta, kun ei ole liesuamisten keskeltä itte kalalle joutanu. Saa ostaa soppelin määrän kalua. Joesta saattais tulla kertasyöntiin liika iso, joten ei uskallettu sinne mennä. Tosipuheessa ei ollu tälle päivällisevväälle kalastajaa paikalla.

Lohenkappaleijen kanssa paistettiin homehtuneella juustolla täytettyjä tomaatteja ja ananasviipaleita. Fisunpalat sai soijakastikkeesta suolasa. Mausteeks hiukka tilliä ja piipillinen mustapippuria.

Köökin sähköhellalla keitettiin tämän suven ekat uuvet potut. Ruåttalaisia. Tiijä häntä, vaikka tulevan kotimaan pottuja, nin ompahan totuteltu jo niihinki.

Purkillinen kun syömämiehille lyötiin pöytään ahtisillijä ja palanpainikkeeks vielä oikiaa voita, nin jopa oli makia annos.

Loimukin, neljävee, veteli kaikkia sorttimenttejä niinko aikapojat. Loimun kesäloman eka päivä alako hälle mielusalla evväällä.



Tukikohasta seuraavaa evästä kehittelemisiin tähän.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Hilla kukkii, muttei vielä Naruskalla.

Suomi on pitkä maa. Ja Salla on pitkä pitäjä. Eteläisimmästä Oulangasta Tuntsan koillisimpaan kulmaukseen on matkaa parisensataa kilometriä. Ja sata kilometriä pohjois-etelä suunnassa merkitsee kesän tulossa ja kaikessa siihen liittyvässä viikkoa ajassa. Kertaus tästä aiheesta on opintojen äiti.

Rovaniemeltä tänään kotiin päin ajellessa Ukka näki ensimmäiset hillankukat. Paikka oli Kemijärven Joutsijärven kylän ja Sallan Kursun kylän välissä pikku suolla, jonka laidat ulottuvat lähes tien pientareelle. Jopa oli auringossa kylpevissä mättäissä näkösällä muutama kymmenen hillan kukkaa. Eli Lapin lämpöaalto tekee tehtäväänsä.

Naruskan tasalla hilla ei ainakaan laajemmalti vielä kuki. Tuosta Ukan havainnosta voisi laskea noin sadan prosentin varmuudella, että tulevan viikon alkupäivinä hillankukkia löytyy Naruskaltakin.

Mustikka ei vielä Naruskalla kuki, mutta ei paljoa kukkien aukeamisesta puutukaan. Korvasieniä Mummeli ja Kasperi eivät vielä eilen Naruskan aurausaukoita tavanneet, mutta nekään eivät voi kaukana olla.

Kevät on monessa asiassa edellä tällä korkeudella. Naruskajoen vesi esimerkiksi on vain parikymmentä senttiä ylhäällä kesävedestä. Ja vesi on laskussa, koska lumet ovat lähes finaalissa, eikä taivaalta ole saatu kunnon sadetta pitkiin aikoihin.

Tukikohdassa on ennätysmäärä pesintää suunnittelevia pääskysiä. Ne selkeästi kilpailevat räystästilasta ja varastorakennuksen avoimista vinttineliöistä orsineen. Pääskysten tirskuntaa ei voi välttyä kuulemasta, kun ikkunat ovat yötäpäivää auki.

Sääskitilanne ei tietenkään kiinnosta ketään, mutta mainitaan siitäkin. Perstuntumalta voisi sanoa, että lämpötiloihin verrattuna sääskiä on vähänlaisesti. Ainakin toistaiseksi. Ja jos kevätkesä jatkuu poutaisena, saattavat sääskiparat jäädä kasvulätäköissään kuivalle maalle, jolloin ne valitettavasti eivät pääse kehittymään ystäviksemme.

Laitan tähän yhden avautumassa olevan hillan kukan muistuttamaan siitä, että näiden keltaisten herkkumarjojen kukinta on alkamassa. Pääkukinnan aikaan Tukikohdan tasalla noin parin viikon päästä toivomuslistalla olisi rankkasateeton ja raekuuroton jakso, sekä tietenkin hallattomat yöt. Ja sitten tilauksessa on myös lentäviä hyönteisiä, jotta pölyttyminen tapahtuisi tuulipölytyksen kanssa rinnan. Epävarmuustekijöitä ei hillan kukinnasta puutu, joten toivotaan onnistumista. Pitkästä aikaa.


Tukikohasta vaihteeksi etelään pikakeikalle suuntaamisiin tähän.



lauantai 25. toukokuuta 2013

Häätö.

Harvoin. jos koskaan on tarvinnut ketään kyörätä ulos talosta Tukikohdassa. Nyt on sekin päivä nähty.

Kutsumattomat vieraat olivat pöllähtäneet sisätiloihin kuuleman mukaan viekkauvella ja vääryyvellä avoinna olleesta paraatiovesta. Ja Mummelilla ei sattunut paras päivänsä, vaan känkkäränkkä. Tavallaan hiiret hilluivat pöydällä, kun Ukka-kissa oli kotoa poissa.

Haarapääskyset nimittäin olivat päättäneet kylmien kelien varalta alkaa pesänrakennuspuuhiinsa Tukikohan pitkän naulakkokäytävän vesijohtojen peltisuojien päälle. Siinä ne olivat tirskuttaneet toisilleen, että harossi paikka peltikaton alla ja peltiputken päällä. Pesälle.

Mummeli puuttui peliin harjanvarrella ja kaiken maailman hätistelykonsteilla. Pääskyspari oli kuulemma saanut poistua samasta aukosta, mistä sisälle olivat tulleetkin. Läksiäisiksi harjaa heilutaneelle äkäpussiämmille ne olivat ruikanneet kunnon linnunpaskat pakastimen kannelle.


Tukikohasta lakikirjoja pesintärauhan antamisesta tutkimisiin tähän.

torstai 23. toukokuuta 2013

Kevättä ja kesää rinnoissa ja muuallakin.

Jarrut pyöriin kirskahtaa, kun muutaman ohikiitävät pirssit lyövät liinoja kiinni Tukikohan ristauksessa. Tyttö työntää tissiä tien yli. Luuleevat tieten liftariksi.

Koivu työntää lehteä, mutta kaukana on vielä vastakset tästä vaiheesta. Viime yöltä on kokemusta hallasta, kun Ukan mittarit heilahtivat miinukselle 1,4 astetta.

Kukkasille saattaa soitella tuonen viikatteet semmoisilla keleillä. Juuri, kun kaikki odottelee puhkeamista kesän kukkaan.




Tukikohasta yöhallojen loppumista oottelemisiin tähän.

Puhtaanlaista pintaa.

Ei ole lumi maassa, vaikka hiukan siltä näyttääkin. Eikä ole ydinlaskeumasta kyse, vaan soodalaskeumasta. Ennakoitua enemmän soodaa on tullut ikkunan rakojen kautta myös huoneisiin, mutta imurilla ja muillakin vermeillä sooda on siivottavissa. Hommaa piisaa. Ja imuri menee varmasti uusiksi, koska niin hemmetin hienojakoista on tuo kakkujen nostatusaine. Miele volisi jo viimeisiään ensimmäisen imuritunnin jälkeen.

Kiitän tässä vaiheessa erästä ystävääni Sallan kirkonkylältä. Hän antoi vihjeen maalata talosta yksi seinä vuodessa. Tämän kokoisen talon maalaamiseen saattaa kulua enemmänkin aikaa kuin neljä vuotta, koska tästä vaiheesta eteenpäin ennen kuin seinä on maalattu ja pensselit pantu nippuun, on monta monituista työvaihetta jäljellä ennen urakan loppumista.

Maalaushommiin voivat Ukalle ilmoittautua ne, jotka tuntevat kaipuuta kiikkua tikkailta seinällä. Saattaa olla muuten niinkin, että tikkaiden sijasta vuokrataan tälle kartanolle sähkönosturi. Mummeli koriin ja Ukka alhaalta ohjaimiin...Liput tilaisuuteen kympin.







Tukikohasta siivousmotivaatiota etsiskelemisiin tähän.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Nostatusainetta ilimassa...

Jos siinä tanner ryskää ja aitaa kaatuu, kun hevoset nai, niin soodapuhaltaja kun avaruuspuvussaan työntelee ikkunanpokia maalittomiksi ulkoapäin, niin pölisee. Ja soodaa tulee vängällä sisätiloihinkin, eli Tukikohta muistuttelee sisältäkin päin leipomoa.

Samassa mittakaavassa ei tällä kartanolla varmasti käytellä soodaa ainakaan vähään aikaan. Eikä ainakaan leipoessa. Tässä puhallushommassa kertasatsi soodaa on kakskytäviiskiloinen säkki. Ja niitä on tyhjentynyt useampia kipaleita. Tuhansien kakkujen tarveaineet.

Kellonympäryksen on avaruusmiehemme urkkoaan työstänyt. Se on kova suoritus yhdellä vartin ruokatauolla, jonka hän suostui iltapäivällä sisälle tulemaan. Ukan lihamurekkeelle.

Puoleenyöhön mennessä on satavarmasti valmis. Ja hyvvää tuppasi tulemaan.


Tukikohasta pölyn laskeutumista oottelemisiin tähän.

Potilastietoja urkittavaksi.

Jos on niin utelias, mitä raatiossa ja lehisä ja telekkarissa välilä kerrotaan joijenkin olevan, että pittää urkkija jonkun potilastietoja, nin Ukka helepottaa tuskaa. Löysin yhen lekurilausunnon, jonka nyt aion vuotaa mualimalle. Jos et halva lukkee, nin lopeta tähän.

Lausunto:

1,5T. Natiivi, ei vrt.
Ei poikkeavaa luuydinsignaalia. Diskusdegeneraatiota kaikissa nikamaväleissä, L2/3 posteriorinen annulusvaurio. Fasettinivelartroosia on kolmessa alimmassa nikamavälissä. L1/2, L2/3, L3/4 ja L4/5 väleissä ei ole neuraalisia rakenteita painavaa.

L5/S1 pieni kaudaalisesti suuntautuva prolapsi, joka tangeeraa ja aavistuksen diskoloi proksimaalista SI-juurta. Makuuasennossa ohut rasvaraja prolapsin ja oikean SI-juuren väliin.

Lumbaalirangan alueella ei ole sentraalista spinaalistenoosia. Ei sakroliittiä.

L5/S1 välissä pieni prolapsi, joka kontaktissa vas. SI-juureen.

Lausunnon antaja Tiina, radiologi.


Tämmösen selekäruovon omistaa Ukka. Seuraavassa jaksossa julkistan sairastamani sukupuolitaudit, psykiatrian erikoislääkärinlausunnon, kardiologian professorin lausunnon, mahalaukun ja ruokatorven tähystyslausunnon, polvileikkauslausunnon magneettikuvalausuntoineen. Niitei tartte sitten kenenkään urkkija. Ja jos net jottain kiinnostaa.

Tiällä ei olla nin herkkähipiäisiä, etteikö potilastietoo vois joku vilikasta, jos tarttee.

Tukikohasta kallonkutistajan vastaanottoo oottelemisiin tähän.




Puhallus.

Tukikohassa ei näin isoo puhallusta ole nähty. Hiki tulee ja pyörryttää, kun aattelee teräsharjaa ja hiomakonheita heiluteltavan tikkailla kiikkumalla. Ei jumankauta, onneks konneet on keksitty. Ja vielä äijät konneen jatkoks letkun päähän. Ja eikun puhaltamaan.

Ei tartte miettiä, millä maalilla saa maalin päälle alakaa maalaamaan. Vanhat seinämaalit nimittäin ovat hemmetin kuusessa ja taivaalla ja näkymättömissä pitkin pihoja. Ei oo kuin ohut hiekkakerros jäämäsä perustuksen vierelle seinustoille.

Päiväurkko on tätä kirjotettaessa puolessa. Nuori verevä hemmo ei liikoja taukoja pitele. Mitä nyt sillon tällön käy ainetta lissäämässä säiliöihisä.

Seinät puhallellaan hiekalla ja ikkunanpokat suutalla. Sillä samalla, millä leipurit leipoo. Ja närästyspotilaat hoitaa mahalukon poltteet. Semmoset ninko Ukka.








Nyt ei urkko katkee pimmeeseen, kun mollikka näkkyy yötä myöten. Aiko Rovaniemen poika puhallella seinän nurkasta nurkkaan. Tällä kierroksella ei muuta tarttekkaan. Ukka ruppee ettiin maalareita. Täytyy miettiä kaikki taivaanrannanmaalarit ja sinneppäin.

Loppuviikosta tarttee varmaan hilippasta hiukka mualimalle. Johan tuoton yhen paikan päälä oltu tuntitolokulla. Pittää käyvä kalakukkojen maasa. Kasperillon autokuumetta.

Tukikohasta hilipatsuu tähän. Hiekanpöllyssä. Muttei haittaa.



maanantai 20. toukokuuta 2013

Tauko paikalla.

En kiusallanikaan lopeta Tukikohdan blogia, vaikka sitäkin on toivottu. Enpäs muista, kuka on toivonut, mutta joku varmasti on. En ole pitänyt näin monen päivän paussia sitten Tukikohdan perustamisen. Ilman silmälaseja ja puhelimella ei päivityksiä kuitenkaan ole kohta viiteen päivään syntynyt.

Ukka on ollut liesussa. Seliseli tietenkin, mutta saa kait sitä metsienkin asukas joskus käydä katselemassa hiukan mualimaa. Se avartaa.

Piti käydä hoitelemassa selkää. Tein ministerimallin mukaiset pimittämällä muutaman €uron rahaa, mutta vain nykyiseltä vihityltä vaimoltani. Hänen salaisesta matkakassastaan. Onnistuin saamaan sieltä 56 €uroa, jolla matkustelin Rovaniemeltä Helssinkiin. Lentokoneella. Se oli halpaa siksi, että Jyväskylästä ajettiin vapaalla. Oli ihan aavemainen olo lenskarissa, kun ei kuulunut kuin vaimeaa suhinaa kolmasosan matkasta.

Vanha selkätohtorismies käänsi ja väänsi. Ei huudattanut aamuyhdeksältä kuin minuutin, jonka jälkeen passitteli magneettikuvaan. Kuvat hakattiin levykkeelle puoliltapäivin. Sitten setä tulkkasi kuvat iltapäiväpuolikolme. Välilevyt revenneet kahdesta kohtaa, mutta ei pahasti. Kuitenkin niin pahasti, että ennalleen ilman puukkoa arveli tohtori paranevan vajaassa puolessa vuodessa. Sen aikaa käski olla hissunkissun. Se passaa Ukalle. Koko lysti kuritti säästöpossua 360 €uroa, eli ei niin kovin paha. Ainakaan palveluun ja ajankulumiseen verrattuna. Ja huojennuksesta siitä, että lintallaanko ja kipeillä selkälihoillako taitetaan loppuelämä. Ei siis niin, jos ukko tiesi. Enkä epäile yhtään, etteikö ollut alansa miehiä.

Mummelin Subarun Ukka sai Ranen korjaamolta Liedosta sovittuna aikana perjantaina. Lytyt oli oikaistu, ja pirssi on kuin pakasta vetaistu keulaltaan. Tästä kuluerästä vastailee vakuutusmaksukassa, joten ei kuritettu omaa lompsaa kuin puolitoistasataa. Pikku summa, kun auto uusiintui. Tai pikku ja pikku. Rahaa se on, kun tienamaan aletaan. Aikaa palaa.

Viikonloppu hilluttiin armeijakavereiden kanssa. Sipoon susien keskellä väisteltiin lauantaiehtoolla Ukan elämän toiseksi kovinta ukonilmaa, jonka säiden haltijat lähettivät meren yli Viron puolelta. Sama rintama kuulemma ravisteli eteläistä osaa maastamme ainakin Jyväskylää myöten. Sipoossa keskeytyivät euroviisut ja jääkiekot sähkökatkokseen. Niillä ei kuitenkaan ollut väliä, kun tilalle saatiin everstin paistamia muurinpohjalättyjä, jotka paistettiin otsalampun valossa elävillä tulilla.

Pyhäillaksi Jaalaan. Kaverini Kivijussin ja vaimonsa kanssa raatattiin löysät pois ja ensimmäisenä arkiaamuna tyhjennettiin katiska ahvenista ja keittomateesta. Ne Ukka perkoi anopille, niin saa taas hyvällä omallatunnolla pidellä hänen tytärtään kotiorjana Naruskalla. Tai miten senkin asian ottaa. Ja kuka.

Jaalasta Jyväskylään. Perämoottoriostoksien kautta. Viistoistaheppanen Jammu on Ukan mustaan telikärryyn pakattuna. Ja on siellä kumipaattitarvikkeita muitakin. Ja muutakin roinaa kuuskytäluvun koivupöydästä Elloksen rättipakettiin ja kaikkea siltä väliltä.

Jotta vauhtia saadaan pidettyä loppuun asti, niin aamulla starttaan Subarun kotimatkalle. Pitää ehtiä siirtelemään tomaattiviljelmien kehikot hemmetin kuuseen Tukikohdan takaseinältä, että rovaniemeläinen mies saa keskiviikkona aamutuimaan aloittaa puhallella auringon polttaman takaseinän vanhat hapristuneet maalit pöllynä ilmaan. Soodalla, Ja kaikki vain siksi, että päästään levittelemään vielä ostamatonta maalia kuulemma sileälle puupinnalle, jonka soodapuhaltaja on luvannut päivässä taikoa esille. Se on nähtävä paikan päällä. Jos homma onnistaa, niin sitten edetään Alapomatiaksen mallin mukaan seinä vuodessa uuteen maaliin.

Semmoista. Lyhyesti kerrottuna. Parannan tapani nyt ainakin vähäksi aikaa. Pysyttelen Tukikohdassa ainakin viikon, ellei maantie kutsu ennen sitä. Kevät on hektistä hetkeä.

Anoppilasta tähän.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Rakkaus kukoistaa Tukikohdassa.

Häkeltyi tuo siippa tänä aamuna kaffepöydässä niin, ettei saanut kameraansa haettua. Olisi kannattanut, sillä harvoin näkee niin reuhakkaa suvunjatkamistempausta, jonka sinitiaispari järjesti yhdellä heinäseipään poikkipuulla.

Siinä seinä rytkäsi ja seipäät meinotteli seinästä revetä, kun urostintti pani parastaan. Jälkiruuaksi morsian veteli naamaansa reippasti pähkinää. Naurussa nokin. Ja urostintti hyökkäsi kyntöauran kärkikovikekasalle, jota vielä on reippasti jäljellä. Urho tieten latasi aseensa uudelleen.

Kun ei nyt kuvaa tapahtumasta ole, niin kuvitelkaapa silmät kiinni, miltä se tuntuu toukokuun puolivälin kohdalla ulkona vesisateessa 0,9 asteen tuulessa. No hyvältä se aamuvarvi tuntuis kenestä vaan, jos asioita vuosien ja vuosien taakse muistella yrittelee.

Tukikohasta etelämmäksi pikkuhiljaa siirtyilemisiin tähän.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Pääskysestäkö ei muka päivääkään...

Ehkäpä hiukkasen olis tarkistamisen paikka nuissa Wanhan kansan sananlaskuissa. Eilissä ehtoolla ja tälle aamuva varahin nimittäin Tukikohan konttuurin ja turkismuokkaamon akkunoista kaks selevää näki pääskysen. Laji jäi tarkemmin tunnistamati, mutta kyllä nämä suihkarit tiijetään. Yheksänkymmenen rosentin varmuuvella räystäspääsky.

Täälä saa hyönteistenpurijat lennellä kokolailla varmasti nin, ettei suikkiin liikaa muonaa lennä. Oli nimittäin ja on aamulämpötilat asteen verta lussalla. Ja tuulee sevverran, että hyytävyyvet pyörii miinuksella. Ja oikeesti tuulee oikeen kunnolla, puuskauttelee kymmentä metriä sekunnisa.

Satavarma eka havainto tältä aamulta on kirjosieppouroksesta. Ei näkyny yhtä enempää, vaikka Ukka päivysteli aamuvarahisella ikkunasta tunteroisen. Tällä yhelä on vara valita kymmenestä pöntöstä omasa.

Muuttotipien näkeminen normitilanteisa ilahuttaa, mutta nyt tuli semmonen ahistava olo, että mistä ne evvääsä ottelee. Tintitkin nimittäin jatkaa lintulauvalla syömistään niinko syväntalavela. Ja tikkapaskiainen, joksi muuan pikkupoika kirkolla tän käpytikan oli ristiny, vetelee päivittäin naamaasa läskiä tuossa takapihan heinäseiväsläjän kulumassa.

Evviitti näihin hiukka surkeisiin maisemiin kettään tänne kuttua, vaan lähen ittekkin huomenna sinne etelään muutamaks päivää. Ei tiijä, vaikka Hotelli Lintu-Pentin pihasta jo sais vastan. Ja näkkee ainakin sepelkyyhkyn, joka oli tempassu pesäsä keskelle kerrostalojen susipihhaa terijokisalavaan. Täälä niitten pesille harvon pääsee kuvvaileen. Kyllä etelän immeisillä on kaikki äärellä, ku yksin sepelikyyhkynpesät. Lintu-Pentin hotellin akkunasta puolenkymmenen metrin päässä oli tämä alla näkyvän kuvan tipi.



Tukikohan kesäpiha näyttää tännään tältä. Ei voi liion kesäpihasta kuin unelmoija.


Tukikohasta vaihteeks pakkaamisiin tähän.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Kasperin kameraan tarttunutta.

Kasperi liikuskeli kameran kanssa Naruskalla ja Savukosken suunnilla viikonlopun aikana. Jos Mummelin kamerallekin joskus tarttuu hyviä otoksia, niin samaa voi sanoa näistä oheisistakin.

Hanhet päivystivät Naruskajoen varrella Moilasperillä, vesikuva ja nokipannukuva ovat Haltinmutkan kodalta Naruskajokivarressa. Ilmeisesti istutettu riemunkirjava fasaani teikkaili Savukosken puolella.






Meitin kettukolokoirakin poseeraa kuvassa kuin parempikin lintukoira, vaikka vielä on niiden asioiden suhteen oppipoika.




Tukikohasta tähän.

Vana Tallinn nähtiin.

Onhan net Naruskasta hiukkasen poikkevat nuo olosuhteet, kun täältä tuhannen kilometrin päähän lähtee. Tulis varmaankin käytyä usseemminkin, jos Viromerkkinen ulukomaa olis parin tunnin laivamatkan takana.






Sattu vielä kesäset kelit sielä perillä. Parina päivänä tarkeni pelekällä paijalla, nahkarotsi tuntu liialta.

Net on makian ystäviä sielä.  Ja muukin ruoka oli viimesen päälle. Se on ruokaravinteleineen vaarallinen paikka laihutushaluselle. Ja olishan tuota ollu puoli-ilimasta viinaakin tarjolla sammiotolokulla, mutta net jätimma muille.



Joku jos halvaa kuksia, nin eikun sinne. Siellon taitavia kuksantekijöitä. Isommat ja pienemmät juomakuksat oikeesta pahkasta oli vain kolomasosan niistä hinnoista, mitä Suomessa revitään. Ja hyvvää työtä ja hyvistä aineista. Joka tarttee, niin kannattee käyvä hakemasa. Työhän tän tiijättekin, jotka sielä vakituisemmin hyppäätte.

Mummeli sekos rättikaupoissa ihan täysin. Nuppineulojakin piti ostaa melekeen kymmenen kiloo, vaikka niiton omiks tarpeiks jo kotonakin. Ja vetoketjuja, eli kurauksia, kuten ne täälä niitä puhuttelee. Oli sielä semmonen hehtaarihalli rätei ja lumpui, että alta pois.


Oli sielä häiväys neuvostoajastakin. Käytiin muutamalla vähemmistötorilla. Olis sieltä saanu ostaa vaikka vanhaa laatikkokameraa ja armeijamanttelia pilivin pimmein. Ihan sammaan viisiin kuin Kantalhesa ja Murmanskissa vielä nykysinkin. Tallinnan uuvemmat torit pyöri enempi paikalisten käsitöijen ympärillä. Ja kauppaa piisas kaupan perrään. Ja kaikisa sama tarjonta ja melekeen samat hinnatkin. Ja kulttuuria oli sielä ja täälä kavulla ja toreilla.



Helteet unehtu äkkiä, kun ehtoolla tultiin Rovaniemelle norjalaisella lentskarilla. Kotio kun hurautettiin Ukan amerikanrauvalla, niin jopa oli Tukikohan pihassa aste lämmintä. Että silleen.

Tänä aamuna viijeltä Ukka palas sitten arkeen. Kattilanpuhistus pannuhuoneesa parin tunnin aamuvoimisteluna. Mutta virkumpana sitä kait on, kun välilä käy mualimalla.

Tukikohasta viileisiin tuuliin ja rännänootteluun totuttelemisiin tähän.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Saunavasta-aineksia etsimässä.

Rehellisesti voi sanoa, että olen monena monena keväänä katkeroittanut pienen mieleni ajaessani Naruskalta Helsinkiin toukokuussa. Meillä ei ole ollut tietoakaan koivujen lehdistä, mutta täällä päässä ovat koivut olleeet täydessä lehdessä.

Maailma kuitenkin muuttuu, Ukkaseni. Eipä ollut tuhannen kilometrin siirtymisellä mitään merkitystä, kun eilen ehtoolla saavutimme määränpäämme, Hotelli Lintu-Pentin täällä Vantaan korpimailla. Jos oikein tarkasti täällä silmiään räpyttelee, niin hiirenkorvat ovat supulla, mutta auki ne eivät ole yhtään. Eli kevät on täällä myöhässä. Lapissahan se on aikataulussaan ja jopa edellä.


Lämmintä ja kosteaa täällä on, joten muutaman päivän päästä täällä varmankin räjähtää kesäksi. Seilaamme tänään muutaman poronkuseman etelämmäksi jollain veneellä. Otin mukaan virvelin ja uistimia, niin voin hyödyntää merimatkan uistattelemalla.

Huomenna perehdytään Tallinnan villalankamarkkinoihin, kuten suunniteltu on.

Kasperi hoitelee Rihlaa ja kartanoa, joten Mummeli ja Ukka saavat viikonloppulomailla levollisin mielin. Mukanamme matkustanut Halla-Helinä viettää viikonloppunsa toisen Mummelinsa kanssa täällä kuivalla maalla.

Takaisin mahdollisten saunavastojen kanssa matkustelemme norjalaisella lenskarilla, jos meriltä maihin vii...eikun villalankalasteinmme pääsemme.

Helsingin kauppatorilta luumuilemisiin tähän.

tiistai 7. toukokuuta 2013

Steinerit tulee, onkoTukikohta valmis...

Tässä vaiheessa voivat kanalintujen metsästäjät merkata kalentereihinsa sellaisen tosiasian, että Tukikohdan peltikaton alle ei pääse kymmeneen päivään metsästyksen aloituksesta, jos se tapahtuu 10.9.2013.

Helsingin Steinerkoulu on varannut käyttöönsä koko Tukikohdan kaikkine tiloineen syyskuun kolmeksi ensimmäiseksi viikoksi. Viimeinen ryhmä irtaantuu näillä näkymin lauantaina 21.9.2013. Sen jälkeen petipaikat voidaan luovuttaa metsästäjille ja vaikkapa ruskaretkeläisille.

Mummelille ja Ukalle tämä koululaisten tulo on tuttua touhua kymmenkunnan vuoden ajalta. Tukikohta on petivarustuksensa osalta tähän asti muistuttanut enemmän metsäkämppää vanhoine metsurisänkyineen. Nyt talon luonne muuttuu enemmän puolisotilaalliseen suuntaan, kun Ukka saa peruskorjattua  tusinan sotilassänkyjä, joita tuli ostettua joku viikko sitten. Sotilassänkyjen myötä otetaan Tukikohdassa enenevässä määrin käyttöön myös ainakin puolisotilaallinen perusjärjestys. Eli ihan niinkuin kasarmeissa. Uskokoon ken uskoo.

Syksy se painaa päälle, kuten huomaatte. Naruskan talvi loppui ainakin epävirallisesti eilen, kun myrskytuuli kaatoi Ukan lumimittaritelineen. Lumensyvyydeksi on ilmoitettu nolla, vaikka metsissä vielä lunta näkyykin. Tuntsalla lunta on vielä puolireiteen, kuten muuan rajamme vartija pari päivää sitten asian ilmaisi.


Naruskan kevät ei juuri nyt niin kovin mieltä ylentävältä näytä. Toivottavasti tulevan viikonlopun aikana Mummeli ja Ukka näkisivät kesäisempää Suomea ja Viroa, kun suunnitteilla on villalankaostosretki Tallinnaan.

Muistutuksena syksyn väriloistosta tähän loppuun Tuntsan ruskaa. Vastapainoksi tuolle yllä olevalle kuvalle.


Tukikohasta matkalaukkuja pakkaamisiin tähän.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Hiekka tyynynä ja auto peittona.

Se on kesä. Varmin kesän merkki on nähty. Se on kesärengas. Ja neljä kesärengasta kun näkee, niin kesä on varma. Ukka kirjoittelee rengastunnelmista silloin tällöin tuonne kotimaisen rengasvalmistajan sivuille. Sieltä löytyy Stratuksen renkaanvaihtoon liittyvä kenttätarina, jota on turha kirjoittaa tänne uudelleen.

Vilkaiskaa halutessanne tästä: Ukka söi rengasmiesten leipää.


Kuvassa näkyvästä tilanteesta voisi tieten kirjoittaa sata versiota. Tuommoisella kuvalla saattaisi alkaa vaikkapa muutamanlainen pöytäkirja.

Tukikohasta elossa toistaiseksi tähän.

lauantai 4. toukokuuta 2013

Ootettavissa alle 50 tesibelin yömeteli.

Nyt net on tutkineet oikeen tieteellisesti sen, että mekkala haittaa ihmisen unta. Ukka on tullu jo aikoja sitten omissa maallikkotutkailuissa siihen tulokseen, että hiljasuuvessa ihmisen lapsen on paras lattailla akkujaan.

Onhan se varma tieto, että tutkija on oikeilla jälillä. Mekin Mummelin kanssa aikonaan asuttiin Tapanilan aseman vieresä melekeen junaraassa kiinni. Joka yö heräs siihen, kun tavarajuna kalisteli poolimaljan laseja noin sata sillosta tesipeliä.

Ei olla rapiaan kolomeenkymmeneen vuoteen yöllä liion ainakaan liikenteen meteliin herätty. Paitti sillon, jos pittää olla kaupungisa yötä. Puhelimet ninkin on herätelly joskus, mutta siitä maksettiin.

Ratio ei haittaa yöunta. Ainakaan Ukkaa. Ratio on neljän tesibelin säätölöillä auki yötäpäivää tuolla nukkumatiloisa. Siellon kuiten yks ohjelma, jota Mummeli ei kärsi kuunnella raatiosta. Se tullee iltayheltätoista keskiviikkosin. Uusintana sunnuntailta puolenpäivän aikaan kuuluvasta alakuperäsestä.

Ukka joutuu sitä kuunteleen sallaa pannuhuoneessa. Siellon ratio auki viiskytä tesipeliä kakskytäneljäseittemän.

Kerran heräsin täälä Naruskalla joku vuos sitten liikenteen meteliin. Yöllä. Tukkirekka tuli yöllä pihhaan ja purki kuorman koivuja. Annon purkaa. Siiton kohta kymmenen vuotta. Eli valehtelin alusa.

Tukikohasta yöpetihuoneen ikkuna auki lintuin lauluja pihalta kuuntelemisiin tähän. Unesa.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Aliohjaa kaarteessa, muuten hyvä aika-ajo.

Ukka ajatteli tännään sinisiä ajatuksia päästellessään raktorihalakomakoneyhistelmällä Naruskan kylänraittia. Kauankohan sitä sais kiertää Helssingin keskustassa vaikkapa stokmannintavarataloo ympäri, kun löytäs ittesä rauvoissa.

Täällä sitä saa ajella maaseuvun rauhasa ihan vappaasti. Kaikki yks autoo vastaantulijoita nosteli tuttavallisesti kätöstä, vaikken sitä tuntenukkaan.

Alakaa net raktorit kohta olleen harvinaisempaa herkkua tääläkin. Sammaan viisiin kuin navetat karjoineen. Niitä kun ei ole yhtään.

Tää on sitä katoovaa kansanperinnettä, jonka viimestään rysäkylän herrat lopettellee sitten, kun net kieltää lähettelemästä koivuhaloista syntyvätä hiukkasta taivaalle. Se on tosi vakava saasteongelma, josta Ukallakin on niin saatanan paha mieli joka yö, ettei uni meinaa tulla.


Tukikohasta rännänräiminnän väliköistä tähän.

torstai 2. toukokuuta 2013

Puolikkaassa halossa löytyy.

Yhtenä viikonloppuna ja keskellä viikkoa olleina pyhinä tapahtui Tukikohan takapihalla lukuisia puiden halkeamisia. Ukan halakomakone on tunnoton peli niin pienemmälle kuin isommallekin metrin pätkälle tuoretta koivua. Aivan sama, vaikka koivu olisi ikänsä vääntänyt ittiään korkkiruuvikieroksi. Tällä rantteella sen on antautuminen.

Sadan pinomotin urkko päätettiin pienellä parsimisella ja aamulämmitteyllä tänä aamuna, kun eilissä iltana petti hiukan pintaroudaton maa halakomakoneen alta. Kun ei yöpakkasta viime yönä saatu, jouduttiin hieman raivaamaan traktori-halakomakoneyhdistelmälle vekslaustilaa, jota tarvitaan aaritolkulla, kun halkohirmun takapyörät sijaitsevat pitkän koneen takapäässä.

Työväenlaulujen ja vappupuheiden sijaan Tukikohan takapihalla raikasi Massikan kone ja koivupölökkyjen ritinä ja ratina, kun ne pakotettiin halkeamaan.

Nyt kone joutaa seuraavaan kohteeseensa tuonne Moilasperille, missä Posti-Jussi alkaa pistellä sillä omat puunsa halki-poikki-pinoon. Linko-Jarkko vuorostaan tarvitsee Massikkavanhustaan pyörittämään omaa halkomakonettaan.

Kiitoksia Antille, Kasperille, Seijalle, Alapolle ja Mummelille työpanoksesta. Ukalle kevyestä sylinterihanikan työntelystä eeskahtaalle riittää kiitokseksi se, että yhtään sormea, kättä, jalkaa tai koko ukkoa tai akkaa ei haljennut tai katkennut halkojen tapaan.


Pikaisella laskutoimituksella on tuolla koneyhdistelmällä vuosien saatossa lykätty koivupuuta metrin korkuiseksi pinoksi muutettuna jonkun matkaa toista kilometriä. Eli pitkä pino, jos kerralla näkösällä olisi. Vaan aiemmat metrit ovat savuna Naruskan taivaalla ja tuhkat liiterin takapihalla. Pienessä kasassa.

Tukikohasta halakokatoksen suunnittelemisiin tähän.