maanantai 20. toukokuuta 2024

Puoltoistakuukauspäiväkirja. (2851)

Eisolekkuollu, vaikkei kirjottanukkaan ole. Ovvaan ollu tapahtumapoikinneen nin tiuhaan, ettei olemmuka ehtinny ies elämästä kertova. Elämään on kyllä ehitty ihammonipuolisesti.

Häätyymennä tästä päivästä taakseppäin, nimpystyy kirjottammaan jothain varmemmin. Puolentoistakuukauvempäähän alakaa muistikuvat hataroitummaan. Onneks onnuita wotsappija ja muita vermeitä, nin saa sieltä valokuvija tapahtumista. Eikoletässä mittään kyynelinkerrottavvaa tapahtunnu, onneks. Paitti ilonkyyneleitä tieten on saattannuttirahtaa...

Viimoviikoloppuna olit se Ukan oma jokavuotinevviikolloppu Katunneitten muistopäivä, jonka järjestimä emännänkans tälläkertaa kotiympyröisä täälä Rovaniemelä. Meitoli sopeva porukka, kaikkijaan neljätoista. Neljäkytäyheksävvuotta alakaa olleen näitä armeijaporukan kokkoontumisija. Ensvuona on Mikkelisä viiskytävuotisjuhulat palavelukseenastumisesta 1975.

Alotima torstaiehtoola Urputien tukikohasa, kumporukat olit laskeutunneet Napapiirile kuka mitenki. Istuima ehtoota voileipäkaakkuja ja kahaveeta nauttijen. Olit kalapohojasta ja lihapohjasta vaihtoehtoo, jotka emännänkans valamistima päivääennen syöntijä.


Tulijaisiks tuli kuhankeittäjän kaveriksi Urputien tukikohtaan suokukko, nin eitule kuhankeittäjälä aikapitkäks.


Kävimä pikatutustumasa armeijaväärtijen kansa saksalaistehhautausmaahan Norvajärvelä samala reisulakun tutustuima pikasesti Lapillennoston toimintaan. Eipä olettullukkäytyvä aikasemmin hautausmaala, vaikkon siitä paljonkippuhuttavan kuullu. Oli vaikuttava paikka, eikole vaikee käyvä, kun parkkipaikalta ommatkaa puolisenkilometrijä mettäpolokuva pitkin.




Lauvantaipäivä olit pyhitetty Arktikumimuseoon tutustumisele ja iltapäiväks matkasima Kasperin ja Raisan kartanole Onnelaan. Sielä latasima pöytään isonkattilallisen puikulamuussija ja poronkäristystä. Olit kuulema maalimamparasta sitälaatuva kehhuit kaikki. Minoonkyllä sillämielin, että ainatullee samallaista, kun laittaa reippaasti suolaläskijä ruskistamisseen ja antaa hautuva uunisa rapijasa saassa asteesa muutamantunnin. Liha tieten olit parastamahollista Kaamasesta Inarijjärven kalareissulta...

Jäläkiruuaks paistelin muurimpohojalättyjä ja hillahillova kaveriks. Sekimmaistu kaikile. Sittempijimä vielä onkikilipailun. Saalis olit kaikilevvarma, kun kalat olit valamiina sumpusa. Kaikki vieraat sait saalista, jokoli emännänneulomat villasukat taattuva Käejjäläkilaatuva.

Sammaanaikaan kummet vietimä viikolloppuva Rovaniemelä, nin Vaalarrojektisa puuvvärinemmökki muuttu tasakertaasa asti värilliseks. Sielon rojekti hyvälämallila, lattijat valettuna ja vesitiivis kattovaiheppäälä.

Sinnemmennään varmaanki laatotusrojektiin josaivvälisä kesänkorvala.

Mennäämpä ejellisseen viikollopun yhteyvesä olleeseen helatorstaihin. Soli viimenen pilikkipäivä Rovaniemelä. Kontolammila olit ahavena sevverran syönnilläsä, että savustammaan pääs.



Kalareisula kauvempana pääsimä emännänkans käymmään huhtikuullopula Inarijjärvelä. Kasperi kaverisakanssa olit sielä viikompäivät ja met pääsimä kolomeksi yönseuvuks pilikkimmään. Meininki oli saahassaaliiks harrija, mutta sen syönti olit huonova. Onneks oli lähijärvijä majapaikavvierelä. Sielä oli ahvena syönnilläsä, jotenka saalista saatiin riittävästi eräsäkkiin. Kotona savustima ja hyvvää tulit!


Huhtitoukuuvvaihe olit kylymää jaksova vissiin koko Suomesa. Meilä jatkettiin lintujerruokintaa viikompäivät vielä toukokuunkippuolele. Siemenet ja pähkinät kelepas paitti talavilinnuile, niimmyös muuttolinnuista ainakijjärripeipoile ja peipoile. Ja tietenkimmyös jäniksile, joita pyörii pihapiirisä yötäpäivää.



Onnelasa tapahtuu kokoaijjan jottain. Met sielä tieten kuljema emännän kanssa millommistäkissyystä. Ja Onnelavväki Urputien tukikohasa. Lähiaikona muistan ainaki, että Pikku-Kerttu täytteli kuusvee puolenkuujjäläkiin kaheskymmenes huhtikuuta. Se tarkottaa, että syksylä alakaa eskari. Ei taas tiijä, mihinkä netkivvuojet ommenny, kunei ole pitkästi aikaa siitä, kun kävimä häntä ja äitijään Lapin keskussairaalalla kattomasa.

Minijällä on uus harrastus. Siellon innostuttu tekkeen tuommosija kukkaishiuspantoja. Niitä menneekuin kuumilekkiville. PantaByRaisa on kova sana, jos halvaa ittelleen uniikin juhlakruunumpäähäsä. Malleja ojjo montaa erilaista, mistä valita. Ja voi suunitella tieten mieleisesä vaikka itte. Pantatehtaallinkki tässä.


Kerttu Unna Orvokin synttärien kunniaks olit äiteesä tieten leiponnu maalimanparraan täytekaakun. Sieloli Onnelasa vipinää, kukkaikki kylällapset olit kututtu synttäreile...

Siinon pääkohat. Kessää ootama. Sitä olit lähimmävviikollopun yhteyvesä kolomeppäivää, muttakun armeijakaveripajatso eilissäpänä tyhyjeni, nin jopa olit viimoyönä pakkasta laajalti Lapimmaala. Ja taivaalta räimi Rovaniemelläkijjo räntää. Koivu on sevverran hiirenkorvala, että lasitpääsä sen huomaa. Saapnähhä, millon taas kesäks alakaa.

Urputien tukikohasta toistaseks tähä.