tiistai 30. huhtikuuta 2013

Lakitetaan sitä kehäkolomosen ulukopuolellakin...

Jos kimmotaan vielä satakunta kilometriä Napapiirinkin pohjoispuolelle, niin ollaan Iivanan lakittajaisissa Tukikohan portinpielessä Naruskalla. Meinasi myöhästyä koko operaatio, kun temmottiin kyntöauran kärkikovikkeella höystettyä poronkäristystä, puikulamuussia, hunajapuolukkahillua ja suolasia kurkkuja. Ja palanpainikkeeks mitäpä muutakaan kuin kuohuvata kuusekerkkäviinaa.

Harossit liemet olivat nuo palanpainikkeet. Meinasi vain savolaisukon kynsissä tyhjentyä koko puteli Tukikohan köökkiin jo ennen maljapuheita. Oli se puteli asianmukasesti kuulemma jähytetty, mutta silti.

Ompahan nyt tullu ryypättyä posiolaistakin viinaa ennen loppuliturgioita. Makiata oli nollarosentin liemeks.





Jäläkiruuaks maisteltiin karpaloilla ja kermavaaholla kuorrutettuja hyytelösokerihilloja. Ja jäläkiruuan jäläkiruuaks ajeltiin lenkki vilikuilemassa karhun jäljet Pulukkaviijan suunnilla. Nalle oli ollu menossa ilimeisesti Saijalle vapunviettoon. Tai missä lie sisämaassa lopullinen etappi.



Tukikohasta Hauskan Wapun toivottelemisiin tähän. Missä lienettekin.

Kesä tullee ja tonttikauppa kuumenee...

Sepä alakaa olleen niitä aikoja, jollon kesä pullahtellee pintaan kennen vaan aatoksissa. Sikspä Ukkakin hiukkasen poisteli syväntalaven aikasia metrihankikuvatuksia Tori.fi sivuston ilimotuksesta, jolla ei meinata, vaan myyvä paukastaan kohtsillään tonttimaata Naruskajokivarresta.

Kattokaa nyt varmemmaks vakkuuveks vaikka itte, nin kesän pitäs tulla mielenpäälle.

Kannonnokka -tonttia ostamaan tästä.

Täälä kosket jo kohisee. Ja tämän Valapurin alla riehuneen helevetillisen hellejakson jäläkeen alakaa koskikorennot tanssahella vetten päälä nin maan perusteellisesti. Ja kala alakaa syyvä.

Myyjäparitsa on täälä valamiina. Ei puutu kuin toinen puolisko neuvottelupöyvän toiselle puolen, nin ruotastaan nimet papperiin ja eerot tiskiin. Tai toisteppäin.

Tukikohasta tontinostoryntäystä oottelemisiin tähän.




sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Punnertajapupulle kilipailija.

Eipä ole Punnertajapupua näkyny sitten kuin viimeksi. Jokuhan saattaa muistaa, kun kirjoottelin tänne Mummelin näpsimien kuvien kanssa jänöjussista, joka teki mitä erikoisempia tempauksia Tukikohan pihapiirissä.

Nyt on Kurre varastamassa ittelleen pääosan, kun Punnertajapupusta ja sen sisarusparvesta ei ole näkyny kuukaustolokkuun jäläkeekään. Jäniskäristystä on Tukikohassa napsittu naamaan talaven aikana, mutta se oli vissisti rusakkoo. Ja matkahuollon kautti tullu. Joten syyttävät sormet Ukkaa kohen voi laskia.

Tämä Kurre käy päivittäin vetelemässä naamaansa pähkinöitä, joita pikkulintujen jäliltä on ruokintapaikalla sielä ja täälä. Ja tämä Kurre on oikee linssilude. Kaikkia sen kompeita ei ole vilimille saatu pysähtyyn vielä, mutta osia on. Tuossa mallit alakajaisiks.






Ittekkin ittiänne raapisitte, jos kutittais!

Tukikohasta Kurren kesyttämisiin tähän.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Kolomisenkytä pinomottia halottu ja pinottu.

Kasperi, Antti ja Ukka oli Trio Halakopois tännään. Rännänräimeet ja pienet koneremontit sävyttivät halakomasessiota, mutta kaikkiaan päiväannokseen valamiita halakoja ollaan tyytyväisiä. Saapa nähä, jaksaako huomissa aamuna nousta savotoimaan, kun tuli vejeltyä päivälliseks kylmäsavuhepalla ja emmentaljuustolla täytettyjä possunleikkeitä, sinihomejuustolla täytettyjä uunitomaatteja, uuniparsatankoja, voissa paistettuja puikuloita ja viherpippurisoosia.

Ruokalista kuulostaa raskaalta, mutta raskas työ vaatii raskaat evväät. Kulutusta oli pitkin päivää varmasti sen verran, mitä päivän päätteeks puheaukkoon työnnettiin. Paitti Ukalla.


Levollisin mielin voi painua pehkuihin, sillä vielä jäi tätä halakomaherkkua huomisekskin. Ja saattaa jäähä yli Valapurinkin, mutta etuajassa ollaan keskimääräsistä halakomatalokooajankohista.

Ukan ruoto kestää yllättävän hyvin hytrauliikan hoitelua. Toivottavasti nuoret miehet jaksaa huomenna olla yhtä tiitterinä kuin tämän päivän.

Tukikohasta poutapäivää toivomisiin tähän.

Pintarouta sulanut puolisen metriä.

Routasyvyyksiä ei Ukan juurikaan tarvitse mittailla tällä tontilla. Koira hoitaa meillä sen asian. Nyt sulan maakerroksen paksuus on puolisen metriä. Siitä sen satavarmasti tietää, kun koira alkaa pyöriskellä häkkinsä ulkopuolella pihapiirissä. Ja halakomakoneenkäyttäjien jaloissa.

Ettei vaan saisi halosta päähänsä, kun se suikoilee eeskahtaalle koneen alitse. Ja häkkiin päin kun joku osoittelee, niin ottaapi ritolat muutaman sadan metrin varoetäisyydelle.

Kiväärin luodin kantamasta tämä kettukolokoira ei tunnu tietävän mitään, koska se kuljeksii itsevarman oloisesti sadan metrin etäisyydellä Ukasta silloin, kun se huomaa itseään houkuteltavan koppiinsa ja häkkiinsä, missä sen paikka ympäri vuoden on.

Routa ajaa porsaat kotiinsa ja meidän koiran nälkä. Häkkiä on halakotauoilla jo hiukkasen tilkitty.

Tukikohasta lounastauon jälkeen savottaa jatkamisiin tähän. Halakosavottaa.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Muuallakin kuin Suomessa osataan hinnoitella.

Eilisessä auto-ostosjutussa lupailin tänne Venäjän federaation tullimaksujen linkin. Koska itse en hallitse kuin kolme sanaa venäjän oudosta kielestä, niin käännätin sivun tieteellisestä mielenkiinnosta googlella. Taulukolla laskin sitten, paljonko maksaisi viedä Venäjälle esimerkiksi tuo Ukan Chrysler Stratus -97. Hinta olisi täällä 3000 €uroa, kuutioita moottorissa 2500. Kaikkine maksuineen tulisi tuon kolmen tonnin kauppahinnan päälle dollareissa noin 16000 taalaa lisähintaa. Tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että osasin laittaa kaikki tiedot oikeisiin lokeroihinsa. Saatoin osata.

Ukan auto ei tällä hetkellä ole edes myynnissä, mutta vaikka olisikin, epäilen sille löytyvän ostajan muualta kuin Vennäänmaalta.

Tuossapa on tutkittavaksi kenelle vain Venäjän tullilaskuri .

Alla on kuva Ruotsinmaalta ostetusta Avensiksesta, joka odotteleeTukikohdan pihamaalla pääsyään omistajansa puunattavaksi ja ajettavaksi Kurtille. Sikäläisen byrokratiakierroksen jälkeen.


Tukikohasta maailmanmenoa ihmettelemisiin tähän.

Mummelin työnjälkiä näkösällä.

Meitin Mummeli kun pyörii vielä tuolla työelämän puolella, niin kerran vuodessa laitetaan pystyyn Sallan kansalaisopiston kevätnäyttely. Siellä ovat esillä kaikkien piirien työt mukaan lukien tektiilityöt, joiden valmistamista hän ideoi ja opettaa.

Tänä vuonna näyttely oli esillä arvoisessaan paikassa, eli Sallan Sota- ja jälleenrakennusajan museon Kievarissa. Tässä muutama kuva esillä olleista töistä ja viihtyisästä Kievarista.




Asiasta enempi kiinnostuneet voivat mennä Näppäränäppien sivuille tutkiskelemaan lisää käsitöiden ihmeellistä maailmaa.

Tukikohasta takatalven odottelemisiin tähän.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Länteen-itään-länteen-itään-länteen...

Ukka on ollu liesussa. Piti, kun tuli luvattua, lähtee Alakurtin eläkkeellä olevaa virkaveljee kuskaamaan autokauppaan. Ja lännen pirssit löytyy paraiten lännestä. Niimpä Ruåttiin, Luulajaan. Sinne Ukka oli jo järjestäny Piteån kaupungista yhen Avensiksen näytille, ettei koko Ruåttia kierrellä tartte. Asian sai hövelisti hoijettuva Öövertorniolaisen autokauppiaan kanssa, joka mukavasti raataili sitä kuulusaa meän kieltä.

Sieltä se löyty pirssi sovitusta mestasta. Aamusella varahin kun oltiin liikenteesä, nin iltapäivällä elissä päivänä oltiin jo takas Suomesa. Kurttilaiset jäivätten Kasperihotelliin vielä yönseuvuks, kun piti lännenmiehen telekkari vielä löytää. Ja löyty kans. Ukka suuatti omalla ameriikanrauvalla illaks kotio. Rajotusten puitteisa.

Tänään illansuussa het itämaalaiset sitten tulivatten Naruskalle. Ja peukalot pystyyn. Ja Ukka kuskiks. Niiten kun piti jätellä Avensis tuohon nurkanpäähän ootteleen, että siihen hajetaan paprut mistäs muualta kuin Muurmanskista. Se on Harrikka-Late laittanu semmoset sääntelyt, että lännen pirssin haku on vaikeeta. Tarttis kuulemma ostella lattarautaa, niin nousis äitemaa pystöön. Nääkin meitin tutut on kuiten das Autoon totutellu, joten itäpirssit ei kiinnosta. Vaikka maksamaan tullee. Laitan tuonnempana näkösille, miten ruotastaan Ruåttinmaalla halavalla ostetusta autosta semmoset tullitukset, että kun Kurtinpankista on rahhaa ulukona kolomattakymmenen rosentin korolla, ja uskomattomat tullimaksut päälle, niin tullee hintoihisa.

Näppäilin joutessani Kurtilta muutaman kuvan. Etistystä oli taas tapahtunu. Iivanan autotallin viereen oli joku lyöny pystyyn kaatopaikan. Ja rantteen. Iivanaa ei ollu mailla halameilla. Lieneekö maalailemassa vai pelekästään ohenteijen kanssa pellaamassa. Ei oo tietoo.

Kirkko on noussu keskelle kyllää. Ja Tuntsajoki on aukeemassa. Tuli oikeen kessää ikävä, kun näki kosket kuohuumassa Tuntsajoen sillalta.








Tukikohan takapihalle oli ilimestyny Ukan poissaollesa raktori. Linko-Jarkko oli tuonu sen ja kytkeny halakomakonneenkin perrään. Liesut on nyt liesuttu. Täytyy vahtija Avensista ja keskittyä viikonloppuun. Taas käsi vässyy, kun venttiiliä joutuu heiluttaan eeskahtaalle.

Tukikohasta rännänräimeestä tähän.

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Yksisarvinen lomalle.

Ukka löysäsi Täplän kesälaitumille sen jälkeen, kun viimeiset piikit saatiin tälle ehtoolle pukattua sen nahan alle eläinlääkärin määrysten mukaisesti. Mari Eskontyär toimi piikittäjänä, kun Ukka piteli härkää aloillaan.

Riimua irrotettaessa napsahti Täplän toinen sarvi tyvestään irti, kuten luonnonmukaisesti näinä aikoina tapahtuu muutenkin. Eipä siinä sarvessa juurikaan kiinni tarvinnut olla, kun irtoaminen tapahtui.

Pää aluksi hieman toispuoleisesti kallellaan Täplä veteli vapaana ollessaan iltaeväänä jäkäläannoksen ja Poroeloa, johon sekoiteltiin salaa hieman jotain tohtorin määräämää jauhetta. Sinne painuivat lääkkeet kuin vanahaan ihimiseen.

Rehusäkkiä on vielä syötäväksi viikon annos. Saapa nähdä, pysyttelevätkö Törmänen ja Täplä vielä rehuruokinnassa, vai kutsuuko jo metsä. Siinäpä valitsevat itse.

Sarvi on Ukalla tallessa. Härjän sarvesta ei tiettävästi kannata "sitä" uutetta jauhaa, ellei sitten halua terävöittää haavemaailmaansa. Täytyy jemmata sarvi tulevia tarpeita varten. Toisella silmällä pitää seurata, milloin Täplä luovuttaa viimeisenkin sarvensa. Joskus sarven saa talteen, mutta nyt on vaarassa sen jääminen metsän omaksi, jos porotukset irtoavat kesälaitumilleen.

Tukikohasta tuulen tyyntymistä oottelemisiin tähän.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Onks kukaan nähny Ukan halakomakonetta???

Halakomakone on sevverran iso laitos, että normioloissa se löytyy ettimäti. Mutta kun sitä joutuu ettiskeleen talven linkolumien alta, nin se on vähän kuin ettis morsionta heinäsuovasta.

Löyty se viimen sieltä, mutta halakomakonneeks sen taitaa tunnistaa vasta juhannuksen paikkeilla, jos joku ei hiukkasen ravistele lumia vähemmäksi. Tulevaan viikonloppuun mennessä tarttis saaha laitteet suliks, kun tuo meitin työhullu poika pisteli viiskytäneljä kiintoo koivuja metrisiks viikonlopun sivussa.

Nuorella poikamiehellä on paukkuja tämmöseen työsessioon. Ukalla tuli hiki ja alako pyörryttään pelekkä kattominen ja sahan parkumisen kuuntelu.

Nyt kaikki Kipat ja Kapot hörnöllään. Tulevana viikonloppuna aletaan halakomaan niin, että hippulat vinkuu.










Huskun tehas varmaankin maksais hyvät liksat näistä sahamainoskuviks kelepaavista kuvatuksista, kun naruskalaista koivua pätkiintyy soivilla peleillä. Kyllä nyt Ukka on ylypiä poijjaasta. Ja tulikin sille ostettua tuommonen saha, niiettä lelujen omistajilla oikeen katteeks käy...






Tukikohasta hytrauliikkaventtiilin heilutteluun keskittymisiin tähän.

Västäräkistä vähäsen.

Mummeli väittää kivenkovaan, että hän näki tänä aamuna västäräkin lentävän Tukikohdan tontilla. Eipä tuota havaintoa ole syytä kyseenalaistaa, koska havainnontekijä on kohtuullisen korkeasta iästään huolimatta terävä täti.

Viime yönä käväisi pikkupakkanen. Aamusella oli hankikantoa sen verran, että Mummeli pääsi suksella käväisemään jokirannassa. Joki vuorostaan on muuttumassa pikavauhtia pilkkivedestä jäänlähtövedeksi, koska sulamisvesiä juoksee jokeen edelleen reippaasti. Yöpakkanen on nyt vaihtunut kuuden asteen pluslämpötilaan. Ja aurinko räköttää täydeltä taivaalta.

Kevään viimeiset mökkiläiset irtaantuivat tänä aamuna Kallelasta. Mökkitie oli juuri ja juuri ollut aamulla pinnaltaan sen verran kohvassa, että mikkeliläiset pääsivät lähtemään kotia kohti. Lomaviikkonsa alkupäivät he olivat vedelleet pilkillä kalaa Kallelan suvannoista, mutta kahtena viimeisenä päivänä kertoivat he pysytelleensä rannankamaralla, kun veden paine oli lisääntynyt ja vesi noussut avaten rantoja.




Tukikohdan katolla olevat kaksi kameraa ovat keväthuollossa, joten maisemakuvia ei tällä hetkellä sivustollemme päivity. Ehkäpä kamerat saadaan taas kuvauskuntoon ja tolppa viritettyä vaijereilla vetoon, kunhan Tukikohdan nuoriso joutaa katolle Ukan kaveriksi. Se, miksei meinaa joutaa, saattaa selvitä lähiaikoina.

Tukikohasta paistettelemisiin tähän.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Tiet pyrkii katkeilemaan Naruskallakin.

Lumien sulaminen tekee tepposiaan täälläkin. Joku oli laittanut sosiaaliseen mediaan valokuvaa Sarivaaran mutkasta, missä vesi oli vyörymässä yli tien ilmeisesti siksi, että rumpuputki oli tukkeessa.

Ukkaa ja Kasperia alkoi tulvatilanne sen verran kiinnostaa, että hurautimme paikalle katsomaan, missä kunnossa tie nyt on. Olihan se hiukkasen ihmeellisen oloisella mallilla meitin mielestä.

Rumpu oli käyty avaamassa. Sen pystyi päättelemään kuorma-auton paripyörien jäljistä. Rummun avaamisen jälkeen työmaa oli jätetty sinälleen. Oudoksi asian tekee se, että tie on ennen rumpuaukaisua huuhtoontunut poikki noin puoliväliin asti. Syvyyttä syöpymällä oli syvimmillään vajava metri. Paikkaa ei oltu merkitty millää viisiin kummastakaan ajosuunnasta.

Hohhoijjaa. Syöpymä oli sitä kokoluokkaa, että joka siihen autolla tärhäyttää, niin etuakselistoremonttia on tiedossa ja varmasti. Ja jos vyöryy autollaan ojan pohjalle kaiken seurauksena, niin vahingot voivat olla minkälaiset vain.

Ukka tärhäytti tienkulkijoiden ratoksi paikkaan varoituskolmion, kun ei muuta kättä pidempää saapusalla ollut. Saattaahan tienpitäjä olla tulossa paikkaa puomittamaan ja ehkä korjaamaankin, mutta väliaikainen varoittaminen oli jäänyt tekemättä tyystin.




Ukka soitteli varmemmaksi vakuudeksi vielä Tienkäyttäjän linjoille, ettei urakoitsija jätä korjaustoimenpidettä puolitiehen. Ja tietä auki puolitiehen.

Tukikohasta pakkasyötä pitkästä aikaa oottelemisiin tähän.

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Suursäätila käännähti kunnon kevääksi.

EWN:n sääsivustolle taltioituu tuon sivuston ylläpitäjäguru Henkan ideoimana ja toteuttamana Ukankin sääaseman säätilakäyrää niin, ettei Ukan tarvitse huolehtia muusta kuin mittalaitteiston pyörimisestä ja säätietojen lähettämisestä. Tilastoinnin hoitavat viisaammat.

Kolmenkymmenen päivän lämpötilakäppyrää kun vilkaisee tästä päivästä taaksepäin, niin huomaa Naruskalla pitkään jatkuneen pakkasjakson kertaheitolla käännähtäneen plussalle. Viikkoon ei ole pakkasta öiseenkään aikaan ollut, vaan vuorokaudet ympäriinsä plussalla.

Viime yönä alkoi kesäiseltä kuulostava sade, jolla näyttäisi oleva maakunnallinen luonne. Se tietää äkäistä lumien sulamista täällä Lapissakin, kuten näyttää tapahtuvan etelämpänäkin. Sademäärä on Naruskalla ollut kuluneen vuorokauden aikana jo kymmenkunta milliä. Ja edelleen sataa, sataa ropisee.


Toivottavasti Tukikohdan tontille plussakelien myötä saapuneet muuttolinnut eivät ole arvioineet tuloaikaansa vikaan. Eilen nimittäin ilmestyivät isommalla joukolla jo peipposet, joten puolikuuta pitäisi olla suveen. Se ei vuorostaan tunnu oikein uskottavalta, kun niin tuoreessa muistissa taaksepäin on raikkaita talvipakkasia.

Mummelin ja Ukan rapian kolmenkymmenen vuoden asumishistorian aikana harvoin on mikään säämuutos sormia napsauttamalla kertaheitolla astunut voimaan, vaan äkkikäännökset ovat ottaneet takapakkia. Näin keväällä se on usein tarkoittanut takatalvea. Huhtikuun loppupuoli on täällä yleisemmin talvea kuin kevättä. Ja ei ainakaan kesää.

Sinistä viivaa saattaa olla vielä lämpökäyriin odoteltavissa, mutta se näkee, ken elää.

Tukikohasta lumen vajenemista tiirailemisiin tähän.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Karhut kahlovat hangessa.

Soselumille ovat nallet lähteneet myös Lapin suunnilla, vaikka täällä vielä on rapiat puoli metriä valkoista, joskin märkää lunta. Kasperin rajamieskaverit olivat lähetelleet tänään tuoreita karhunjälkikuvia Etelä-Sallan puolelta. Varmoja samanlaisia rajamiesten havaintoja on myös Pohjois-Sallan puolelta lähipäiviltä, joten karhuista ainakin osa on lähtenyt pesistään, joihin ainakin huonommin väsättyihin on tietenkin menneet vedet sisälle.



Karhun kevätpyyyntiä ei nykyään sallita. Nyt saattaisi olla sellaiset kelit, että nalle olisi syksyn sulia maita helpompi jäljestää. Valpurina torrakot kuitenkin pysyttelevät tätänykyä naulassa.

Tukikohasta kevään varmoja merkkejä kirjaamisiin tähän.

Ukka Pecos-Ukkana.

Totesivatten nuo oikiat poromiehet, että se härkä on laiteltava riimulla puuhun kiinni, jos sen meinaa näinä päivinä saaha pysymään kartanolla kuurin ajan. Niin rauhattomaksi net on tulleet, kun lumenpaksuus vähenee. Mettä niitä kuttuu.

Jos se ei olis niinkin kesy kuin on, niin olis se saattanu Ukalta jäähä riimuun saamati. Sitä nimittäin ihmeesti kunnioittaa noita poronsarvia, kun niitä viuhuu ihan likietäisyyvellä. Ja Täplä ei niin tollo ole, etteikö se tajuais isäntänsä käsissä olevista köysistä, että vankeutta on luvassa.

Ruoka mennee kuiten kaiken eelle. Niin tässäkin riimunlaitossa kävi.

Huomenissa luppaili Pirtti-Enska tulla viisaamaan, miten oikiaoppisesti porotusta vitamiinipiikitellään. Sehän on kuin panis rahhaa pankkiin, kun koittaa porova siirtää pykälän elävienkirjoihin päin.

Ukka osottautu sevverran taitavaks päittienlaittajaks, että Törmänen olis halunnu poikaystävän kans sammaan lenkkiin, mutta oli lyhyenläntä nahkanyöri molempien kaulojen ympäri...





Tukikohasta valakotakkia ettimisiin tähän.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Valelääkäri karkautti potilaan.

Oli se Täplä vielä aamurehulla. Ukka kun sille jutteli mukavia, että iltapäivällä sitten hiukkasen laitellaan vitamiinit piikillä pyllyyn, niin eipä ole Täplätystä sen koommin näkyny. Ei olis ilimeisesti Ukan pitäny mitään semmosta ääneen viisastella, että Ukka on ihan hyvä poika ruuttaamaan, kunhan vetastaan valakosta takkia päälle. Ja lukuslasit silimille, ettei tule ylimääräsiä tai vajaita millejä.

Ne on pitkin talavee arvelleet, että Täplällä on kuulossa isompaakin vikkaa. Kuulo on kuiten kunnossa, eikä perusliikehinnässäkään ole liion mittään valittamista.

Ei kuulunu illankähmyssä Rihlaa ruokkiessa porokellon kilinää. Eikä luitten kolinaa.

Tukikohasta korvaavia persauksia piikeille ettimisiin tähän.

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Postilaatikollinen ruuttia.

Käväsin hakasemassa kirkolta muutamasta postilaatikosta helevetimmoisen säkillisen isompaa ja pienempää ruuttaa. Isolla ja pienellä piikillä. Ja aanelosevverran selekokielistä elikkolekurin ohjetta.

Siinon peevitamiinit ja selleenit valamiiks laitettuna muovisäkkiin nin, ettei tartte kun ruotasta Täplää sarvista kiinne ja piikkiä nahkaan. Sitten tarttis vielä saaha se syöskenteleen pötsilääkettä. Parit lusikalliset puoltoistaviikkoo joka päivälle.

Taitas tarvita pijellä riisipalaverit paikallisten poromiesten keralla, ettei savotassa tule ittelle härjänsarvesta, ku oppimattomat alakaa rokotteleen. Ja niitä piikkijä pitäs ruikkia kuutena perättäisenä päivänä. Saattaa tuo hyväoppinen porotus alakaa laittaan hanttiin, jos sille alakaa kipiää käymään nää kuurit.

On tuo pihakin niin saakelin kaljamalla, että mahtaa siinä muutamaki liklaksarja taas olla tievossa, ennenkö nuo ruutat on porotuksen nahan alle sujauteltu.

Sattus vaan vilimiryhmää kohille, nin saatas varmaan viikon paraat piilokameravilimit kaikkien naurettavaks. Tarttee varmaan ittelle uusituttaa nuo selekäreseptit noin niinko varoiksi.


Tukikohasta tähän.

Voi voi, jos Ukka vielä nuori ois...

Ja sitä naiset jumalois. Mutta eipä nuita ole näkyny liion nuorempana, eikä vanhempana. Meinaan samalla viisiin kuin nuilla vaikkapa mettoilla. Jumankauta, kun pyörähteli yhen jätkän ympärillä lihnaa väärällään tänä aamuna. Ja keskellä tietä, kaikkien nähen. Kiimassaan kulukutti nuori kukkopoika silimät kiinni ja täysiä.

Net akat yritteli olla arvokkaan ja ylypiän näkösiä. Niinko saavuttamattomia haaveita. Mutta Ukkapa huomas, että ne keikisteli justiinsa sammaan viisiin kuin ämmit ihmismaalimassakin. Ja silimäluomet oli meikattu.

Nämä kuvien esileikit keskeyty, kun vastakkaisestakin suunnasta tuli muutama auto. Ehkä ne jatko mettonpeliään jonkun kuusen persiissä. Ja ehkä kukkopoika sai, mitä vonkui. Tai mistäpä sitä tietää, kuka vonkui ja keneltä.





Tukikohasta uneksimisiin tähän.