keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Isännänviiri liehuu lumisateessa.

Petäjävesi on Mummelin ja Ukan tekopitäjä. Yksi sen pitäjän viiri on kulutettu Tukikohassa loppuun, mutta onneksi Keski-Suomessa käydessä tarttui silmiin paikallisessa lahjatavarakaupassa tämä uusi, joka on muutaman päivän koristanut Tukikohan vielä karua ja kesää odottavaa pihapiiriä.

Lumisade piristää syksyisen näköistä maisemaa, kun mennään toukokuun viimeistä...



Täytynee harkita, vaihdetaanko viiri Suomen lippuun kesäkuun neljäntenä. Siitä päättää talon isäntä. Tai emäntä, kuten muistakin asioista.

Tukikohasta lumisateesta nauttimisiin tähän.









sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Toukolumia Tukikohasta pohjoiseen.

Muutama mökkiläistuttavapariskunta vietteli viikonpäivät mökillään Tukikohasta rapiat parikymmentä kilometriä pohjoista kohti. Sillä korkeuvella on vielä täyvet kelekkakelit ja järvet tiukasti jääsä, joten kelekkailut ja kalahommat jäi kesken, kun eteläinen Suomi alkoi kutsua töijen merkeissä.

Muutama tuore valokuva kertoo lumitilanteesta viikonlopun paikkeilla. Järvikuva on Naruskajärveltä. Siiansyönti oli Haltiajärven suunnilla ollu vasta aluillaan. Teräsjäätä puolisemmetriä...






Kelekalla saattaa hyytyvä jänkävesikkoihin, josei kaasupeukalo ole herkillä...

Tukikohasta vesisajetta länneltä oottelemissiin tähä. Ja semmyötä tuluvannousuja.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Koppelolaskentatuloksia.

Mummeli ajeli aamupäivällä Naruskalta Hautajärvelle. Naruskantien viidentoista kilometrin soratiematkalla oli ilahduttava määrä koppeloita, eli yhteensä yhdeksän kipaletta.

Teeret ovat edelleen kateissa. Normivuonna niitä on lukumääräisesti koppeloita enemmän, mutta toisin on nyt. Enimmillään tänä keväänä on Naruskantien varrella nähty alle puolenkymmentä teertä.

Koppelon malli tältä aamupäivältä alla.


Tukikohasta teeren kukertelua edelleen turhaan kuuntelemisiin tähän...

Kallelaan kevättalavee kuuntelemmaan...

Kevät on viikkotolokulla myöhäsä Naruskan kairasa, ninko varmaan muuallaki. Normitilanteesa toukokuullopulla ei olis Kuutsijängän mettäautotielle mittään asijaa, mutta nyt on asiajat toisin. Tie on ajokunnosa ja Kallelaan pääsee ajeleen perille asti hyvvää tietä. Ja päätie onninko silityspöytä.

Joki ei täälä vielä ole tuluvasa korkeimmillaa. Latvavesilä on kuiten lunta vielä pilivimpimmein, vaikka kylän kohalla alakaa lunta olemaan ennää kymmenkuntasenttijä ja alle.

Luonto on täälä karuimmillaa, kunei vielä vihreetä pukkele mistään. Kuiten luulissen kevvääks täälä käännähtävän. Tuo Siekankuva alla ei ole tältävuojelta. Tuommosta voi kuiten olla ootettavisa, jos lämpiää...



Kallelan kotikoski Syväsköngäski ovvielä rauhallisena. Olisko kuvasta päätellen puoltakaammetrijä tuluvasa vielä.

Lintujellaulua täälä kuulee koskenkohinallisäks. Ja rännärräimintääki saattaa osuva kohile, ninko eilevvielä. Eikokki houkuttelevata...

Viikovuokrija voijaan sovitela. Täälähämpääsee ensviikolloppuna vaikka halakotalakoilla ittijäävvihyttään. Niija täälon aivahhelevetimmoiset neljäkytävuotishääpäivähumut, jos elämmä.

Tukikohasta aikasakkuluks vaikka tämmöstä kirjottelemissiin tähä.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Saunapäivän taideluomat.

Vasaran Arton puukkotehtaasta tulee saunomisten välissä taattua tavaraa. Haukiputaan tilaus lähtee pyhien jälkeen postin kuljetettavaksi hänelle, joka taideluoman päälle ymmärtää...



Jottei jutut pyörisi pelkkien puukkojen ympärillä, niin laitamma tähän väliaikatiedon tulvatilanteesta, jota Naruskajoessa ei vielä tulvatilanteeksi voi kutsua. Vesi kuitenkin halllitusti nousee, kun yöt heiluu pakkasella puolenkymmentä astetta ja päivälämpötilat kahdeksisen astetta, onneksi plussalla.


Tukikohasta Helatorstaiajelulle yönseuvuksi johonkinpäin starttailemisiin tähän.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Kohta ei aurinko laske länteen.

Sepä alakaa olleen niitä aikoja, että valova piisaa Naruskan kairasa yötäpäivää...Pimeet on takana ja valova edessä.


Tukikohasta valosta nauttimissiin tähä.

maanantai 22. toukokuuta 2017

Pärepuut kohteesa.

Arttu sai päreppuunsa. Ja oli vanaha päremestari tyytyväine. Oli enmääsenä päivänä yhen pöllin halottuvaan kiskonnu yhestä salleesta kakstusinata helevetihhyvvää pärettä. Ja tämä mestariku sannoo, että son paljon yhestä salleesta, nin uskottavaks mennee. Arttu ommeinaan kiskonnu toisenkissalleen elläissään.



Arttu oli hiukka jalakavaivane. Sikspä Ukka, vaikken kaksisesa kunnosa olekkaan, kävi nostelemasa vesihauvasta ison lautakehikon kuivale maale, että Arttu pääsee vaihtaan sinne ehejät muovit. Sielä net veesä pyssyy yhteismettän päreppölökyt kesäle kiskomiskunnosa. Muutennet kuivaa...



Tuosson vielä satunnaista otantata päretietouvesta, nin pääsee käistyksiinneki, joillei asija ole tuttu entuuvestaan...

Tukikohasta viteokattelemissiin tähä.






lauantai 20. toukokuuta 2017

Västäräkistä jossaimpäin vähemmän.

Meinas unohtuva, että luontoilimijö oli lähtöpänä tänne etelää. Kuulin ulukona, että katolta kuuluu tuttu ääni. Västäräkki istuskeli televesijoantennimpäälä ja katteli takapihaleppäin Ukan metristehhalakojenpinova, että jovain olis pesäpaikkoja. Ei kuiten ole, mutta katoksesa saattaa parivviikompääsä olla.

Kuneiole nuot kamerat kuppuhelimesa, nin kuva ohhuono, mutta otin kuiten. Tuo tumma pallo ovvästäräkkivähänen.



Kattolumista otivvaroks kuvallähtiisä. Armeejapalaverista kottiutuisa ommonesti jiirilumet kerinny lähtee, mutta nytei ihavvarma ole. Helteet on täälä, mutta västäräkki pitelee Tukikohasa semmosta enimmillää kymmentä astetta päivälläki. Ja yölä hippoo pakkasta. Son Rovaniemenkannalta pareekinnin.

Tukikohtaan huomenna pallaamista suunnittelemissiin tähä.


perjantai 19. toukokuuta 2017

Taivaarrannammaalarit liikkeelä.

Kotona on kommeeta, vaikka itsessanonki. Tuli täälä keskelä Suomija yölä vilikastuva, onko talo pystösä ja Rihla tallesa. Hyvinolit asjat. Oli ihanku olis maalari ollu liikkeelä taivaarrannala iha oikiasti...


Arttu sai ehtoola pölökkysä. Son varmasti jo kokkeilemasa, mihissuuntaan alakaa halakeemaan. Sieloli ehtoola jo halakasukiilat ja kirves oottamasa.

Tukikohasta työpöytäkaupoile kohta hyökkäämissiin tähä.

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Pienempää lihhaa ja vähän isompaakin.

Nää keskiviikot on nykysin Ukalle vähänninko taivasossuuven petraamista, jos sitä voi immeinen elläissään petrata. Voihan sitä isola portila tunnustaa, etton tullu tehty syntijä ja vääryyttäki, mutta joskus on yritetty muutaki.

Jokku tietääki, että vaatimaton yritys petraamisesta hoijellaan nin, että Vasara pääsee kertaviikossa keskelläviikkoo saunomaan, kuhhällä oma sauna nous taivaan tuuliin täsä jokuvuossitte.

Vasarale ajetaan Kovellinlehontien kautti. Son semmonen mettänen tie, joson ihammuutama talo, mutta pitkijä korpiossuuksija myös. Ja tieten elikoita, ninko täälä Lapisa ruukaa olla.

Ei näy muita kanalinuja, mutta mettoja ninkin. Teeret on hukasa, Koppeloja näky tänpäivän reissula neljäsä eri paikasa. Ykstosivvaan kerrallaan, mutta kuiten. Sehämmuuttuu hyvälä säkälä kymmeneks, kuhan kesä onnistus.


Eikä päässy kilometrijä pitemmäle kuvatusta koppelosta, nin jopa olit hirvet tölläämäsä tielä. Emä ja ylivuotinevvasa, joka varmana saa lähisinäaikona sorkkaa äiteltään. Vai saattaa se antaa ylivuotisen kulukija porukasa vähänaikaa, en tarkkaan tiijä, kunen mettästele.


Siinä met tölläsimmä toisijamme minnuutinpari. Hirvet niskat solovasa ja Ukka autuva hilijaa liikutellennin, että saijjonkullaisen potretin.

Tännään täälä sattaa vesee. Ei paljoo, mutta kuiten sevverra, että tie alakaa sullaan. Ja paska lentään. Meinottelin pessä mustankärryn huomista varte, kuppitää lähtee viemää Artulle päreppuuta ja samala käyvä muistelemasa armeijanaikoja. Suuntana nytten Leppävirta.

Tukikohasta makkuupussija pakkailemissiin tähä.


tiistai 16. toukokuuta 2017

Nyt tuli varma kesämmerkki!

Täsä talosa ei hölökyilä autojerrenkaavvaihoila. Niitei vaiheta, ennenko väylät pyssyy sulina enssyksyyn. Nyton kesärattaat Mummelila autosa alla. Piti alakaa syömmään renkasliikkeijjen leipää, kunei ole tievosa käyntijä misään kummiliikkeesä.

Onneks on Ukala nuot vermeet kunnosa renkaavvaihtoon. Eikä aikaa meneppaljoo, ku hommat hallittee. Vormuloisaku mennee viissekunttija, nin Ukka selevijää samasa ajasa tuntiloina. Noei ihanniinkauvvaa menny, mutta pallaa sihen aikaaku kaikki hommat pesuista vaihtoihijja vaihoista pessuihi tekkee...




Suaphannuita vaihtaa avuks vaikka naapurilleki. SyrjäArvija luppailin jeleppijä vaihosa ensviikola, kuhan hän saa renkaat kaivettuva hangesta.

Tukikohasta ei renkaavvaihtovirmaa kuiten perustamissiin tähä.

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Päällystimmä perspenkkijä saunale.

Löylyjevvälisä ja saunomisempäätteeks pittää päästä vilivottelleen. Hyvon yllä hyvon olla ja persausta ohhyvä leppuutella nahkapenkilä. Laittelimma Mummelinkans muutamale honkapölökyle uuvet nahkaset päälliset. Jovain kelepaa istuksia...


Tukikohasta lissää honkapölökkyjä ettimissiin tähä.

Äitienpäivää!


Tukikohta onnittelee KAIKKIA ÄITEJÄ TASAPUOLISESTI!

Tämän talon äiti sai Kasperin tuomana hienon kukka-asetelman kynttilöineen ja suvun uusimman jäsenen Aarnin taideteoksen, jonka tekemiseen on Raisa-äiti hiukan apuna osallistunut...



Tukikohasta etelätuuleen totuttelemisiin tähän.

lauantai 13. toukokuuta 2017

Piru kunolis ollu kaks rekkakuormaa...

Tavallisensujuvat sahahheiluttajat riehu eilissäehtoolla yhen tankillise motorisahala asijaan tutustumisseen. Ja tälle aamuva alako sitte urkko. Sahhauksemmallija ja halohheittovaki näkkyy ohheisela viiteolla. Jasitte tieten pari kuvvaa pölökympätkistä, ettei taas valehtelijaks aleta Ukkaahaukkuun...




Tukikohasta halakomaviikolloppuva oottelemissiin tähä.

Äitienpäivän mitalisadetta.

Äitienpäivänä valtiojohdolla on tapana muistaa ansioituneita äitejä. Yksi vuoden 2017 palkituista äideistä liippaa aika läheltä, kun Raisa -miniän äiti Lahja Lehtola Kaamasesta on heistä yksi.

Lapin Radio haastatteli Lahjaa tällä viikolla. Sitä haastattelua on odoteltu Areenaan, mutta vielä sitä ei sinne ole laitettu. Sen sijaan haastattelun toimittaja Sirkku Savusalo on tehnyt Lahjasta kivan jutun Yle Rovaniemen sivuille, eli juttu kuvineen löytyy TUOSTA.

Saamenkielinen tekstiversio sikäläisestä Ylen radiosta löytyy TUOSTA.

Ja varmemmaksi vakuudeksi vielä Sami Radion nauha Areenasta TUOSTA.

Tukikohasta Lahjaa ja hänen läheisiään lämpimästi onnittelemisiin tähän!

Tukikohta suruliputtaa.


Tässä meitin perheessä on neljä perusjäsentä. Eri aikojen lapsia. On Paasikiven lapsi, kaksi Kekkosen lasta ja Koiviston lapsi. Rapiaan kuuteenkymmeneen vuoteen omasta syntymästä sitä huomaa mahtuvan jo aikakausi jos toinenkin.

Kirjahyllyn laatikosta löytyy Tasavallan Presidentin kanslian ei linnaankutsua, mutta löytyypä kuitenkin kiitoskortti Mauno Henrik Koiviston allekirjoitamana. Lähetimme nimittäin aikanaan kohta Koiviston tultua valituksi Tasavallan Presidentiksi hänelle tulevia hiihtoretkiä varten Pirjon valmistamat hirvennahkapäälliset lammaskinttaat saatekirjelmin, että niillä tarkenee, jos ja kun hiihtoretket Lappiin suuntautuvat. Kinttaat oli mitoitettu lentopalloilijan suuriin käsiin.

Suruliputusta ei Tukikohta aikaisemmin ole toteuttanutkaan, mutta nyt sitäkin valtiovallan esittämänä ollaan suorittamassa, kuten varmasti aika monessa lipputangossa eri puolilla Suomea.

Tukikohasta osanottomme omaisille ja kevyitä multia Manulle toivottelemisiin tähän.


perjantai 12. toukokuuta 2017

Makaroonimaan elektroniikka ei kestä Naruskala.

Meni jo helevetimmoinempätkä aikaa, ihavviikkotolokula, että kylymijö pysyttelit asijallisesa lämpötilasa. Toissapänä huomasin ovija avatesa, että tuoson epänormaali ilimijö. Yhesä kupparikierukasa oli jäätä, jokei ole oikija homma. Laiton tieten viestit huoltovarmale Huoltovarmale.


No sehällassilapoika tuli tälleaamuva konetta kattomaan. Meinasimma persiillemme lentää, ku yhesä irrottelimma veenkerruupeltijä patterin alta.... Sieltähän paljastu takaosasta aivahhelevetimmoinen jäämöykky, jotei pääse näkkeen ennenko ottelee hyllyt tavaroineempihale.


Laitoimma kuumailimapuhaltimerrallaamaan ja huoltovarmammies porraili jääpalloorreikijä, nin hiukka sulamiset noppeutu. Tunti siinä sulattaisa meni, mutta vermeetkittuli jääpalikasta näkösile. Ja hyvvää huuhteluvettä kylymijöllattijale.

Sovimma sihhevviissiin Huoltovarmammiehen kans, että ensviikola hää tullee tänne uuvelleejja käännämä koko patterirakkinetta nimpäin, että säätövehkeet tullee oveltapäin huollettavaks. Eikä pääse makaroonimiehen konneet tuommosija palloja rakentelleen.

Tarssaaha konheet kuntoon kesäks. Tullemeinaan semmone hellekesä, että altapois. Kuhan ensin saahan tuo seittekytäsenttijä lunta sulaks ja tuluvaveet lähettyvä Rovanimenkautti Perämerreen. Sitä ootellesa....

Tukikohasta taas tavarat takas kylymijöön purkamissiin tähä.

torstai 11. toukokuuta 2017

Tämeiole harrastuksenomaselle puuhastelijale...

Onniitä koivukolomemetrisijä ihahhelevetisti. Soliki issoin rekkalasti, mitä Tukikohasa lie nähty. Jarkkoki siirtelit niitä kahtena ehtoona. Ekailtana Ukka kävi repimäsä Linko-Jarkon raktorisahytistä puoliltaöin ja vei vängälä kotijo. Pittäähän musevollaki pystyvä immeisille vanahoista tavaroista kertoon...

Eilisäehtoola Jarkko teki urkolloppuun. Nolit net puut jääsä ja vaikeesti irroteltavisa talavipinosta. Sentakkee se oli hijasta hommaa siirelä.

Saa nähhä, millonka sahamiehet toisesa kohtaa ja misä kohtaa pinova, kunnet alottaa hommasa toinentoisesta ja toinentoisesta päästä huomenisa. Ukale tullee hiki ottalle ja alakaa pyörryttään jo pelekkä vilikasu kasaleppäin. Onneks on pysyvä tojistus, ettei tartte hytraulihanikkaa painavampaavvehkeeseen tällä työmaala koskija...


Mummeli joutu ottaan kamerale semmosen panoraamakuvan, että kaikki kalikat saahaan sammaan ruutuun...

Tukikohasta viikolopuks luurija päähän ettimissiin tähä.

tiistai 9. toukokuuta 2017

Löytääkhän näätä ruokavarastolle...

Eipole näätää näkynny muutammaan yöhön. Se siirteli Mummelin leipomat sämpylät pinorrakkoihin sillon muutamana yönä, kussiitä oteltiin niitä kuvija.

Linko-Jarkko tuli Tukikohtaan tilattuna pikkuhommiin. Raktori on muuttunnu linkovehkeestä koivunsiirtäjäks varastopinolta rantteele. Puut pittää saaha perjantaiks hollille, kuttullee kaks sahamiestä, jos puhheissaampyssyyvät. Ja jos terveenä olla saavat, nivvarmasti tulleevat. Kasperi ja Poutsi. Tuppikaverukset.



Autotallija ei lopputalavesta ennää sitte tarvita. Luppaa ei Mummelilta ees kysytä. Puut tullee halakomahollile ja piste. Asija on akkaväjelä tievosa.




Kohta on sämpylät hakusasa. Ketturepolaine käy eelleen melekeen jokayö Tukikohasa tarkistamasa, löytyskö evästä. Nysse saattaa saaha sämpylät hollile ja pistelä net poskeesa.

Tukikohasta konessahan pärinää oottelemissiin tähä.

maanantai 8. toukokuuta 2017

Tapionkylän rantteella.

Viikonloppu vierähti Onnelassa Tapionkylässä Ounasjokivarressa Rovaniemellä. Kasperin ja Raisan hehtaarin tontilla mahtuu touhuamaan eri tavalla kuin rivitalonpätkien muutamalla neliöllä. Halkorantteen pyörittäminen tulevan talven polttopuiden valmiiksi tekemisessä on kevään tärkkihommia.

Hydraulihalkomakone osoittautui tositoimissa soivaksi peliksi. Hiukan kun piha vielä kuivahtaisi, niin ei tarvitsisi halkomakoneen käyttäjien nilkkoja myöten ravassa seisoskella. Ja halkopinojen alla olevat kuormalavatkin pysyisivät paremmin maan pinnalla. Myöhäisen kevääntulon ongelmia.



Pieni viedeonpätkä kertoo, miten leivinuunille ja keskuslämmityskattilalle valmistuu mieluista nieltävää talven pakkasilla, kun kesä nämä halotut kalikat ensin kuivattaa...

Tukikohasta Kasperia ja Poutsia omalle koivukasalle oottelemisiin tähän.

perjantai 5. toukokuuta 2017

Hiekotushiekkoja ei Tukikohasa poisteta.

Son ollu kolomattavuorokautta nypplussala yhtäsoittova täälä Naruskallaki. Tiepolanteele ja pihapolanteile alakaa pikkuhilijaa, mutta varmasti noutaja tulla.

Onneks on Linko-Jarkko. Se kävi ehtoola pyyhkäsemäsä lingola pihasosseet lähimettiin ja samala kierroksela kanto viimosija puonneita kattolumija etukuormaajala semmoseen kassaan, josta net sullaa tuonne maantiojijen suunnale.

Talaven hiekotushiekkoja ei täälä tartte erikseen poistella. Net pakkaantuu tuoho pihasepelinsekkaan, josson hiukka savipuoltaki. Siihekujjunttaantuu, nin ei lennä tuulemmukana, ninko kuulema kaupungisa voi käyvä.


Saattaa lauhattaas muutamakspäivää olla pijetty. Koillisestaku tuulee, nin kesäntulova ei tartte pelätä.

Tukikohasta Rovanimele matkaamista pähkäilemissiin tähä.

torstai 4. toukokuuta 2017

Näläkä ei kellova kato.

Taitaa repolaiset olla tietosija pesintärauhastaan. Nynne liikkuu yökulukijat päivävvalosaki. Tai oikeestihhan Lapisa ei tähävvuojenaikaan pimmeellä pystyjjuurikaan liikkuun, kuppäivävvalova piisaa kohta kakskytäneljätuntija.

Aamula puurokatilalle hiipiessäin ihimettelin hiukkasekku vähäpukkeinen eukko seisoskeli sunamportaila akkunantakana. Ja kamera laulo ninko konekivvääri. Repolaine tähtäimesä.








Ukka pesas tulevija telskeitä varte akkunampuhtaaks. Ja samala poistu akkunantakkaa muutama paju, jokka haittas ulukopuolela kameran tarkennuksija.

Onneks saamma asuva mettässä. Ja akkunakki ommettäämpäin. Ei koskaan tiijä, mitä lasilläpi näkkyy.

Tukikohasta vielä parempija pihakotielläinkuvija oottelemissiin tähä.

keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Näätä perso sämpylälle.

Tarttuhan se näätä viimenki Mummelin pitkäputkiselle. Eilissäehtoolla se sai nokkaasa sämpylänkappaleijjen tuoksut, eikä malttannu yötä ootella. Siinä se ravas eeskahtaalle Ukan puupinon ja leipävarastovväliä ja jemmaili sämpylää pinorrakkoon pahhaimpäiväin varale.

Ihammukavannäköne ja vikkelä elukka. Saa nähhä, asettuuko tuo tontille pijemmäkski aikaa. Saattaa tulla riitelyvä Ukan pikkulintuin pesintäpuuhijen kanssa. Son näätä kait perso kaikele, mikä lintuja liippaa. Son kuiten hälläki rauha ellää lakijenmukkaan.




Riistakamera ei jostakissyystä näpänny näätävissiitistä yhtään kuvvaa. Asijata pittää tutkaila...

Tuosta likkaamala  pääsee Kalevan artikkelliin, jokon ihan hyvä juttu näätästä.

Tukikohasta kamerattanasa tähä.