lauantai 13. toukokuuta 2017

Tukikohta suruliputtaa.


Tässä meitin perheessä on neljä perusjäsentä. Eri aikojen lapsia. On Paasikiven lapsi, kaksi Kekkosen lasta ja Koiviston lapsi. Rapiaan kuuteenkymmeneen vuoteen omasta syntymästä sitä huomaa mahtuvan jo aikakausi jos toinenkin.

Kirjahyllyn laatikosta löytyy Tasavallan Presidentin kanslian ei linnaankutsua, mutta löytyypä kuitenkin kiitoskortti Mauno Henrik Koiviston allekirjoitamana. Lähetimme nimittäin aikanaan kohta Koiviston tultua valituksi Tasavallan Presidentiksi hänelle tulevia hiihtoretkiä varten Pirjon valmistamat hirvennahkapäälliset lammaskinttaat saatekirjelmin, että niillä tarkenee, jos ja kun hiihtoretket Lappiin suuntautuvat. Kinttaat oli mitoitettu lentopalloilijan suuriin käsiin.

Suruliputusta ei Tukikohta aikaisemmin ole toteuttanutkaan, mutta nyt sitäkin valtiovallan esittämänä ollaan suorittamassa, kuten varmasti aika monessa lipputangossa eri puolilla Suomea.

Tukikohasta osanottomme omaisille ja kevyitä multia Manulle toivottelemisiin tähän.


1 kommentti:

  1. Kertahan se lienee ensimmäinenkin suruliputukselle, eli ottakaamme soaa Omaisten suruun ja hyviä muistojahan Koiviston omalaatuisesta puhetyylistä, on jäänytkin ja Vaimonsa Adiotantteineen, on tullut nähtyäkin keskiviikkona 15.4.1987, jolloin vierailivat entisessä Peruskoulussani, jossa saivat natutia aknssamme lounastakin.

    VastaaPoista