lauantai 27. toukokuuta 2017

Kallelaan kevättalavee kuuntelemmaan...

Kevät on viikkotolokulla myöhäsä Naruskan kairasa, ninko varmaan muuallaki. Normitilanteesa toukokuullopulla ei olis Kuutsijängän mettäautotielle mittään asijaa, mutta nyt on asiajat toisin. Tie on ajokunnosa ja Kallelaan pääsee ajeleen perille asti hyvvää tietä. Ja päätie onninko silityspöytä.

Joki ei täälä vielä ole tuluvasa korkeimmillaa. Latvavesilä on kuiten lunta vielä pilivimpimmein, vaikka kylän kohalla alakaa lunta olemaan ennää kymmenkuntasenttijä ja alle.

Luonto on täälä karuimmillaa, kunei vielä vihreetä pukkele mistään. Kuiten luulissen kevvääks täälä käännähtävän. Tuo Siekankuva alla ei ole tältävuojelta. Tuommosta voi kuiten olla ootettavisa, jos lämpiää...



Kallelan kotikoski Syväsköngäski ovvielä rauhallisena. Olisko kuvasta päätellen puoltakaammetrijä tuluvasa vielä.

Lintujellaulua täälä kuulee koskenkohinallisäks. Ja rännärräimintääki saattaa osuva kohile, ninko eilevvielä. Eikokki houkuttelevata...

Viikovuokrija voijaan sovitela. Täälähämpääsee ensviikolloppuna vaikka halakotalakoilla ittijäävvihyttään. Niija täälon aivahhelevetimmoiset neljäkytävuotishääpäivähumut, jos elämmä.

Tukikohasta aikasakkuluks vaikka tämmöstä kirjottelemissiin tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti