Väijyjänis. (2817)

Ei joutannu meikäläine ehtookävelyle, kumpti maalailla terassiovija. Sitei sajehhaittaa, kunon terassi katettu kirkkaala muovikatteela. Emännyys kierteli täsä Lapirrinteen vaaramaisemasa ja keräs tieten havvintoja luonnosta.

Jäneksijä sielon sammaavviissiin kuin täsä taloryppääsä. Net pittää sielä korvat pystysä väijyvä ihan ilimeisesti. Sotakonneijjen liikenteen kyllä kuuleep huonokuulosempiki. Rovaniemellentokentältä ommelekonen ilimaliikenne hävittäjilä, joijenka ääni kantaa päiväasaikaan kaikkijale. Son hyvä, että harjootellaan, kunei koskaan tiijä näinä epävarmempina aikona, millon on tositilanneppäällä.

Mustikkaa sieloli vaarampäälä kukasa kuulema pilivimpimmein, jotenka son varmaanki Naruskaa hiukka eellä, kun ollaan satakuntakilometrijä etelämpänä täälä. Ovvaan nin hitonkylymää kelijä, että mitellie pörriäiset jaksaa lennelä pöllyttelemäsä nuita kukkasija...

Urputien Tukikohasta sajetta ja kylymää pitelemissiin tähä.

Kaupungin korvismaat etinnäsä. (2816)

Son korvasienten aika täälä Naruskaa etelämmäsä. Emäntä hurautti Tapijonkyllään Kasperin pesuveen luokse ja sieltä lähialuveelle sienestämmään. Aarni ja Kerttu on jo kovasti sienestyksestä ja marjastuksesta innostunneet, jotenka niitä asijoita kannattee pittää yllä.

Korviksia löyty malliks, vaikkon ollu hiukka kylymä jakso viimepäivät. 

Ei niitä korviksia sentäs puussa kasva, mutta maasa ninki. Ja lapset on hyvät niitä löytämmään ja omila sieniveittillään myös tarvittavan mettäkäsittelyn sienile antammaan.

Seuraavilla lämpösemmilä niitä poksahtellee lissää, kuhan halla ei veis. Rajoila keikkuu...

Rovaniemen Tukikohasta tähä.

Kahevviikon kooste. (2815)

Pisin tauko sitte tämän plokin alottamisejjäläkeen. Elosa ollaan silti, mutta ei ole ollu oikeen rääpyvä kirjottelemaan. Ja vieläkihhän tuo on harkinnasa, kannatteeko kaupunkilaisen elämästä mittään kirjotella...Naruska sentäs oli Naruska. Sonnyt kuiten takanapäin, paitti Kallelammökivvuokrauksen osalta, ninko tiijetään.

Viimesijä palaveluksija Naruskala uusile omistajile Naruskan Tukikohasa olit halakomatalakoot. Kävimä sielä Kasperinkans parit yönseuvut olemasa ja päivijen aikana menit halakomakonheen läpitte viiskytäseittemän kiintova ahvenselekäläistä hyvää koivuva.

Kakskytäkaheksavvuota tuli puita sielä Tukikohasa tehtyvä. Emmuista, että olis roskasilimästä kummempija vahinkoja juurikhan tapahtunneen, mutta viimesele kerralle piti tieten vahinko tapahtuva. Uus isäntä Paavo oli epäonnensoturina halollaitosa ja venttilimiehenä tavammukkaan Ukka Matimpoika. Eikäpä siinä tarvita sekunttija pitempää vikaliikettä, nin vahinko tullee, kukkerran tullaksesa on. Keskisormi Paavon oikijasta käjestä linttaantu halon ja työntölevympään välliin, eikä se semmonen tieten voi iliman lekurireissuva päätyvä. Puolmatkaan leksuksella ja sieltä Jouttijärven takamailta etteempäin Kemijärvilanssila.

Onneks Paavo sai hyvät hoijot ja opperaatijot Rovaniemelä sairaalasa. Ortopetilekuri oli korjannu sormen, joka tieten tapasa näyttää tuonnempana. Huonohko muisto jäi hommista, mutta oppija ikä kaikki. Tuli tojistettuva, että opittava olleen konneela satavarma aina siitä, ettei kummassakkaan halompääsä voi käsijä pittää missäävvaheesa. Kasperin kanssa on halottu nimpaljon, että liikkeet ontullu meile kahele tutuiks. Ja Paavo oppii Irinasa kans yhtä tarkaks kuimmet. Toivotama Paavon sormele ennalleemparanemista...

Halakosavotajjäläkiin suunnistima emännänkans Helssinkiin Ukan armeijapalaverriin, joka kokkoontuminen oli yhtä vaile viijeskymmenes. Ukkaki on ajellu pitkästi toistasattaatuhatta kilometrijä autola näihin tappaamissiin, jotka ommeile ikkuinen perinne.

Kattelima Helssinkijä sekä risteilypaatista että maalimampyörästä, jokka passaa immeisijä kauppatorila. Hienot, mutta kylymätuuliset kelit olit, ja monellaista nähtävää vesiltä ja ilimasta.

Sunnuntaina ennen kotimatkaa sinivalakosilasiivilä tuli vielä taijepläjjäys. Kävimä Ateneumisa Eetelveltinnäyttelysä parintunnin kierroksen. Kova oli poika ollummaalaileen...

Mukava oli yötävasten lennelä tunteroinen pääkaupungista kotijo Rovaniemele. Kohti keskiyönaurinkova tuli hyvät mielet...

Takarreunale Urputielä lennähti savolaisten maakuntalintu matkalaukusta. Enole luonnosa kuhankeittäjätä koskaannähäny, eikä emäntäkkään. Eikä suurinosa savolaisijakkaan. Puumalan lasipajan tuote. Tunnustuksena menneestä aktiivisuuvesta ja tsempiksi tulevalevvuojele, kun järjestelemä emännänkans seuraavat tappaamisen täälä Lapin pääkaupungisa.

Urputien Tukikohasta uusija ukkoskuuroja oottelemissiin tähä.

Toisille ja ittelle kotija. (2814)

Maalaistollot onnyt opetellu viikompäivät asumista kaupungisa. Tämei tosin tunnu ihan semmoselta, ninko oikeesa kaupungisa pakokaasujejja metelin keskelä. Lapirrinne sijaittee kolomen kilometrimpääsä Rovaniemen keskustasta omakotialuveela, jotenka täälei liiku kuimmuutama asukas kotijojja takas.

Ontäsä ollu montamonistuista hommaa, vaikka aluks tuntu, että muutto on tostavaan, mutta ei solenniin. Josei emäntä olis lähtöpääsä pakannu laatikompoikinneen koko sen aijjan, mitä talo oli Naruskala myynnisä, nin pakattas varmaan sielä vieläki.

Eikä niitä levitetä paikallesa tavaroita tostavaan, kunnet pittää ensin ettijä ja sittevvielä löytää oikija paikka joka helekutivvermeele.

Eiole huvittannu liijon kirjotela tännekkäämmittään, kunon ollu tätä harrastuksenomasta puuhasteluva, johon meikäläinenki ainakijjokuvuos sitten tojettiin kykeneväks.

Täson tonttija hiukka vähempi, mitä oli kahesajapuolesahehtaarisa Naruskan Tukikohasa. Urputien Tukikohta on vajjaat tuhannennelijöö, jotenka pittää olla tarkkana, ettei ajjauvu vieraale maale...

Entuneki talonomistaja oli lintujen ystävä, koska oli laitelu puolenkytä linnumpönttövä ympärittalova. Ostin puuttuvviinpihapuihin kolomellissää, että saa hiukka linnullaluva kuunela, kuhan siepot ja muut ilimestyy. Eiole niilä kiirettä, kunei ole hyönteisijä ja maasa takapihala ovvielä luntaki malliks.

Jänöjussit pyörii täsä kaikkijen talojen pihoisa. Se tietää haasteita emännäle kukkapenkkijesä kanssa, jos niile innostuu entusen emännän tappaan...

Rautakaupasa täson käyty melekeen jokkaisele päivälejja parraanapäivänä puolenkytäkikkertaa. Kolomekkilometrijä sivu tuntuu matkana semmoselta, että voi hakkee autola vaikka ruuvinkerrallasa. Naruskalta kullähti rautakuppaan, nin synty satakilometrijä autommittariin...

Olema talloon ihan helekutin tyytyväisijä. Sopivankokonen ja rauhallista seutuva. Hiukan on opettelusa lämmönsääjöt ja muut, mutta onneks Roppostuomo on puhelimenpääsä, jos jothain kysyvättarttee.

Nettiyhteyvet sain aikasheleposti täälä kuntoon. Laittelin tieten alut jo sääasemale, kunon niihin tottunnu loppuun viistoistavuotta. Netatmon ostin ja tulin siihentulokseen, että muuta ei sääpuolelta tarvita. Laitan vielä sajemittarin ja tuulimittarin, kun kerkijän. Kallelasahan on samallainen.

Oottelema lämpenevvää, ninko varmaammuallaki eteläämyöten. Täsä ommietinnäsä, mitenkä jatkelen kirjottamista meitin elämästä, jokonnyt siirtynny pysyvästi Naruskankairasta tänne Lapin pääkaupunkiin. Se näkkee, ken ellää.

Käymä Naruskala vielä näyttämäsä halakomakonhen käytön Irinale ja Paavole. Sahahommat sielä käyttää jo Paavola itteekseenki, kun yhesä Kallenkans alottivat sahhauksen muuttotelskeijen keskelä viikkositte.

Urputien Tukikohasta kessääoottelemissiin tähä.