torstai 31. joulukuuta 2015

Kohta käyp lattarautakauppa...

Piti lähtijä vuojen viimosen päivän kunnijaks tankkaamaan Leksus. Tietenki tuolta rajan takkaa, puolelahinnala.

Eipä näkynny Suomempuolen tullisa ennää yhtää polokupyörää. Ei ollu ku yks, jasekin oli liikennemerkisä Veteraatiojosta tullesa. Heti puomijjäläkiin.

Pyörät on ilimeesesti vaihtunneet lattarautoihi ja volokiin. Ja saatto sielä rajampinnasa sijaittevalla parkkipaikala olla joku muukimmerkki. Kymmenkunta pirssijä sinne oli kertynny joulumpyhijen jäläkiin.

Tuosson Lapirraatijon linkki asijaa koskijen, ketä kiinostaa...Turvapaikkahakulinkki

Tarttee varmaan rajammevartijoitten alakaa laajentammaan parkkipaikkojaan. Niitei hehtaarille mahu pirssijä yhtä paljoo lukumääräsesti kumpolokupyörijä. Ja itänaapurista ei lattarauta lopu, jos ostajija piisaa.

Tukikohasta tähä.

maanantai 28. joulukuuta 2015

Pakkasennätystä pukkaa, Ukan sääasemala -30 rikki.

Joulun lussakelit ompallailemasa oikijaan suuntaan, eli talavisiks. Kolomenkympin rajapyykki ohittu Ukan asemala nyt aamulla 28.12.2015. Eppäilys on, että aurinko kun virallisesti nousahtaa, nin sillon käväsee kylymimmillään. Nykkävi jo kaks kymmenystä kolomenkympimpääle, eli kolokytäpilikkukaks.

Ilimatieteellaitoksela hippoo jo kolomenkytäyhen asteen rajjaa, eli vielä saattas tuurillaa siirrelä syksytalaven pakkasennätyksijäki Utsjojen Kevojärverrannasta tänne oikijaan paikkaan Naruskale. Jokivartee.

Tarttee Ukan olla tarkkana nuitten pikkulintujen kans, että niile riittää apetta kaikisa muovoissaan. Tuommone rautalankakiekko on osottautunnu asijalliseks nuile talipalloile. Net pallot säilyy sielä pieneks asti, jollon net saakijjo kulettaa sieltä muuvale. Ninko kurret tekkee.


Tämmöset pakkaset hiukkasen huolettaa myös niijen ulukomaaneläjijen puolesta, jokkon tähä asti tulleet tuosta Sallan rajareijästä pyörilä Suomeen. Nyton joku rajavaltuutettu kekannu joulummaisa, että polokemapyöräily on kielletty laji rajjaa ylittäissä. Net ei aijo päästää ennää kettään maaha pyörälä. Ja jalakasin ei oo koskaan saanu rajjaa ylittää. Paitti muuvan Jussi kerra. Mutta son vanaha juttu. Ja Vartiuksesta.

Aika outoja päästeli eilisäpänä suustaa joku rajavirkamies. Net kuulema estää laittomat maahantulot ja lisäks net takkaa oppimattoimijen pyöräilijöitten litistymiset pyörineen ohikittävijen autojen alle. Siinä pelastuu kuulema ulukomaaneläjät ja suomalaisten pirssit.

Kuulostaa Ukankorvisa ihallapselliselta touhulta. Milläs helekutila net muula ajoneuvola kuppyörälä tänne vois viimesen reisukilometrisä tulla. Niilä muutamala, joita Ukka onnähäny pensareisuila ei liijon ole ollu ku pikkusevvatetta päälä ja kansakoulupoijjaan reppu seläsä, misä kulukee koko ommaisuus.

Ja Venäjävvetraatijosta rajapuomilta Suomen puolele ei kukkaan saa ajjaa neljääkymppijä kovempata ekkaa kahtasattaametrijä. Ja sitte on kahenkympin liikennemerkki noppeusrajotuksesta tulliasemalle asti. Niisä vauheisa ei nouvatettuna liijon kolarija tapahu. Ja net saattaa olla parempija pyörämiehijä kussuomalaiset konsannaan, kunei sielä kaikile ole konekulukuneuvova antaa ninko lännesä.

Joku ol kuulema tuonu hyvvää hyvvyyttää Vennäältä puolenkytä palelijata tälle puolele. Nysseon tutkinasa, mihin son syyllistynny. Kuulostaa hiukka ouvoltatuoki.

Onkhan täälä Suomesa laki ihassama kaikile? Tullee vaammieleen, kussamala on Tornijosta tullu muutamasa kuukauvesa maaha kolokytätuhatta ihimistä, kuka mistäki. Ja enimmäksee jalakasi.

Ihammielenkiinosta pitää kattova, mitennet aikoo isommat virkatapit Suomesa hoijela tuon itäsuunan, josson kuulema muutama tuhat matkaajata nokka kohti Härmää. Hakemasa turvapaikkaa ittelleen. Hiukase ihimetelen, jos rajavaltuutetula riittää röhnä kauluksesa torppaamaa ihimisten maahantulo nuila perusteila, mitä raatijosta sai kuula.

Tukikohasta pensanhakureissuva suunittelemissiin tähä.

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Toista kukonaskelta pidemmän päivän valoleikit Naruskalta.

Parinkymmenen asteen rapsakka pakkaspäivä joulunpyhien päätteeksi on näin kolmen kantturoissa iltapäivällä hämärtymässä illaksi. Joulunajan kelit eivät täällä ole olleet ihan ääripäästä, eli esimerkiksi myrskytuulista ei meillä liioin olla tiedetty oikeastaan mitään. Ei ole ollut sähkökatkoksia, eikä mitään muutakaan ongelmia, eli joulurauha on säilynyt sopivana meille kaikille.

Ukka käväisi koeajalemassa tyttären uutukaisen Nissanin. Moilasenperällä kävimme sen verran kääntymässä, että totesimme joutsenenpoijjan poistuneen sulansa reunalta jonnekin. Toivottavasti se on saanut ilmaa siipiensä alle ja osannut suunnata lättänokkansa kohti etelää.

Siekönkään sillalta piti käydä vilkaisemassa maisemaa, kun auringonkajo oli parhaimmillaan puolenpäivän jälkeen etelän suunnalta. Höyry nousee joesta pakkaskelillä niin, että maisema poikkeaa tavallisimmista näkymistään. Kännykkäkamerat olivat vain mukana, joten taidevalokuvatasoon ei näillä otoksilla ehkä päästä, mutta onpahan räpsitty. Ja painettu samalla näkymä mielen sopukoihin.




Iltapäivän ruokailuhetken keskeytti keittiön ikkunasta näkynyt hiukan outo valoilmiö. Sen aiheuttajaa piti lähteä kesken savulohen syönnin tutkimaan. Etelään päin näkyvästä ikkunasta näkyi väripilvi, joka taittoi ilmeisesti valoa siten, että pihamaa oli idän suuntaan erikoisen värinen muutaman minuutin ajan. Ja eikun kamerat laulamaan.



Lisätäänpäs tähän kuvasarjaan vielä Mummelin kameraan samasta väripilvestä tarttuneet kuvat.



Selkeä taivas ilmeisesti koko Lapin alueella saattaa vielä poikia joulukuun pakkasennätyksen jossain päin Lappia, koska jo nyt iltapäivällä lämpötilat liikkuvat monin paikoin -25 asteen kylmemmällä puolella.

Tukikohasta pökköä pesään lisäilemisiin tähän.

perjantai 25. joulukuuta 2015

Naruskan jouluaaton kuvasatoa.

Kylläpä sitä oltiin niin kilttiä, niin kilttiä, kun Joulupukki puhutteli ennen lahjanjakoa kaikki erikseen ja yhdessä. Nooh, ei kait sitä kukaan viekkauvella ja vääryyvellä voi mitään lahjaa toiselta saada. Ilmeet ovat uskottavia ja epäuskottavia. Vanhatkin nuortuu. Ja koukkuselkä suortuu.







Joulupukki väitti pokkana, että hänellä on tuhansia ja taas tuhansia paikkoja vielä käymättä. Epäselväksi jäi, ehtiköhän tämä aito ja oikea Korvatunturin Joulupukki mihinkään teille sinne lumettomaan etelään, kun meidänkin talossa aikaa kului vajava tunteroinen.

Ylivoimaisesti mieleenpainuvin jouluaaton hetki oli, kun tyttärenpoika Loimu vetaisi Joulupukille venäläisen joululaulun venäjän kielellä. Koko porukka Joulupukkia myöten mykistyi lauluesityksestä niin, että muutaman minuutin ajan kaikki hokivat vaan, että harasoo, harasoo...

Tukikohasta huomista kukonaskeleen pidempää päivää odottelemisiin tähän.

torstai 24. joulukuuta 2015

Rauhallista Joulua!

Jouluaatto täällä Naruskan lumisissa maisemissa on sujunut perinteisen rauhallisella mallilla. Poissa on turha kiire ja maailman meno.

Luonto on myös rauhallinen ainakin toistaiseksi. Huomiseksi Joulupäiväksi odotellaan tuulisempaa ja sateisempaa, mutta väliä hällä.

Joulupukki on ilahduttanut varsinkin lapsia Naruskajoen molemmin puolin. Naurussapa suin ovat olleet toki kaikki aikuisetkin. Lasten riemuun ei totisella naamalla kannatakaan yrittää vastata.



Naruskan Retkeilymajan Tukikohta toivottaa kaikille tasapuolisesti Joulurauhaa.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Kuu täyttyy Joulupäivänä.

Kuu on täyttymässä. Aatonaatto on Naruskalla ollut kuulakas pakkaspäivä, mutta tulevista päivistä ei ihan varma voi olla. Myrskylläkin uhkaili Poutasääennustaja eilen ehtoolla.

Vävypojalla on hyvä osa. Syntymäpäivä kun sattuu olemaan jouluaaton aattopäivä, niin se tietää kahta lahjapäivää peräperää. Täyskennokameralla muisti lähipiiri Samia. Koekuvauksissa piti tietenkin käväistä ulkona hetikohta, kun Canonin 6D laitteen akut saivat täyden latauksen.





Tukikohasta Joulupukkia odottelemisiin tähän.

Päivä pitenee.

Jovain sen huomaa, että päivä on pisempi kuin eilen. Valo tuluvii akkunoista jo aamuvarahin. Oiskhan sillä mittään vaikutuksija, että eilen oli pilivesä ja sajekeli, mutta nyt täälon pilivetön taivaarranta ainaki melekeen ja parikytä pakkasta.

Joulutunnelmaa alakaa laskeutuun Naruskalle. Kattokaa vaikka Tukikohan pihakuvasta. Son aatonaattova täälläki.


Tukikohasta huommiseen valamistautumissiin tähä.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Vanikkahankija ja panssarilasija.

Piti tännään olla tiitteränä, että ehti tehhä kaikki listala olevat asijat päivännävölä. Oli meinaan lyhhyin päivä koko vuona. Huomennaha ojjo minnuutti lissää aikaa, nin kerkijää tehhä monta asijaa enempi ko tännään.

Piti käyvä tankila Leksuksela. Eihä sillä päässy kylymiltään mihinkään lähteen, kukkaikki akkunat olit melekeen sentivvahvusesa jääsä. Semmone pitkävartine krapa kimpos siitä jäästä ninko eimittään, kummeinasimputsata hiukkasen näköallaa autosta ulos. Piti rikkova tyhjäkäyttölakija ja laitela pirssi talonseinäle käymään ja puhallukset täysile.




Lakija rikkoisa piti hyökätä perämehtään. Ommaan. Tuone liiterintaakke. Sieltä Ukka kaato joulukuusen sejjäläkeen, ku oli rämmitty puolmetrisesä hankesa ainaki satametrijä liiteristä ittään. No viiskytä kuiten. Eikä sitois salasa voinu toisemmettäsä tehhäkkään, kun hankipinnasa on puolsenttijä semmosta jääpintaa, mikä saappaitten alla ratis ihanninko olis näkkileipäkasassa kävelly. Tuli mieleen, että hirvenpyytäjillä mahtaa olla rattosaa...

Nyton kuuserraasku etteisesä ryystämäsä vesee. Siton varattu ämpärilline huomisee asti, jollon siirrämmä lapsellasten kans närreen paikalleen tuonne salliin. Pöyvälle. Semmoselle nurkkapöyvälle.


Ohanse latvasta vähä harva. Hakijasa on kuiten latvasta laho, joten tasapeli. Peitellään tyhyjäppaikat kakaroijen kans koristeila.

Noh, täsävälisä oli akkunat autosta sulanu. Ja Ukka hyökkäs ulukomaile. Pensanhakkuun. Jos sattuu vaikka joutuun lähteen tapanimpäiväajelule. Saattaa se konneveteläinen tulla ihmisteilimoile mettästä.

Sieloli Venättän tullissa väkkee paljollaisesti. Polokupyöräväkkee. Semmosija tuliterijä ninko jopoja. Kerkiivät nuot muutamat tummapintaset turismot Suomeen joulupöytiin. Meilleppäin net nimittäin olit matkala. Ei päivvastaseen suuntaan. Enkä määkään sinneppäin välttämättä jouluva halvais mennä viettään. Hemma pest.

Niiloli minusta semmonen polokupyöräkauppa sielä huoltoasemala. En kysyny pyörijen hintoja, kunei semmosija täälä talavela tarvita. Net varmaan kauppailee niitä nepalimmiehile ja ahkaaneile, joita kuulema tänne turvvaantulijat lähtöjää on. Tulleeva varmaan huoltoasemale jollakin pirssilä ja siitä etijäppäin polokemalla.

Kotijokku pääsin, nivviimesilä valonsätteilä kerkisivvielä ajjaan liiterriin muutamakkärrylliset halakova, ettei holotna iske joulumpyhinä.

Siinä se valosa aika tältäpäivää. Harrastuksenomasta puuhasteluva.

Tukikohasta lapsosta ukkoneen ja lapsellapsijaketterijä oottelemissiin tähä. Niijja huomista. Minnuuttija pitempää valosata.


maanantai 21. joulukuuta 2015

Mummun Subaru Forester Automaatti myytävänä.

Sininen Subaru Forester kun tuli taloon, niin hopeanharmaan varman kulkijan on tullut aika muuttaa uuteen kotiin. Mummu on pitänyt tätä kuin kukkaa kämmenellä. Ukalla on ollut vähäinen osa huolehtia siitä, että huollot ja kaikki autoon liittyvät toimenpiteet on tehty ja varsinkin teetetty ajallaan.

Nettiautossa auto on virallisemmassa myynnissä linkin MUMMUN FORESTER -05 takana.

Kalle näppäili uudella kamerallaan muutaman edustavan kuvan tästä kaunottaresta, josta joku saa itselleen turvallisen ja monivuotisen kulkijan.





 Tukikohasta puhelimen pirinää odottelemisiin tähän.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Ruma ankanpoikanenko...

Ukka kävi nakkaamassa urhean joulunviettäjän Sorsajoen sillanpieleen tänään aamupäivällä. Konneveden mies lastasi viikonpäiviksi eväät vetopulkkaan suunnitelmin, että hän viettää joulun aluspäivät ja varsinaiset joulunpyhät Sorsatunturin ja Takkaseljän hankimaisemissa. Majoitus tapahtuu laavulla ja parina yönä Takkaseljän kämpällä.

Toivomuslistalla oli muutama selkeä yö revontulineen ja tähtitaivaineen, mutta ne eivät olleet enää välttämättömät sen jälkeen, kun Keski-Suomen loskakelit olivat vuorokaudessa vaihtuneet Naruskan puolimetrisiin hankiin ja postikorttimaisiin lumimaisemiin.

Ukan arvio oli, että siellä kairassa ei näinä talvipäivinä tungosta tarvitse pelätä. Samaa mieltä oli jouluhiihtäjä, joka lähti hiihtelemään kohti Sorsatunturia, kun Ukka samanaikaisesti käänsi Lexuksen keulan takaisin Tukikohtaan.

Paluumatkalla piti kokeilla auton jarruja, kun Moilasenperän muutamassa mutkassa näkyi Naruskajoen sulassa harmaja mytty. Se oli kiepillä vähän kuin vanha sisäkumi. Meinasin jatkaa matkaa, kunnes tuli mieleen ajatus, että sehän saattaa olla joutsen. Ja niinhän se olikin. Poikajoutsen, jos oikein sen harmaasta väristä ymmärrän.



Siinä se oli tepissyt kaitaisen sulan ja tien ali menevän ojarummun välissä kävelemällä. Epäluuloisesti se vaakkui, kun Ukka käppäili kuvausetäisyydelle. Parempia kuvia olisi saattanut saada talon toinen kuvaaja pitkine putkineen, mutta asia tullee selväksi Ukankin kännykkäkamerakuvia pälyilemällä...

Sula saattaa tältä lintuselta talven jatkuessa pienentyä. Jos sen siivet eivät kanna etelänmatkalle, niin ennuste ei kaksiselta sille näytä. Olipahan kuitenkin selvinnyt hengissä kolmenkympin pakkasista, joita pari päivää sitten täällä mittailtiin.

Tukikohasta luontoa tarkkailemisiin tähän.

lauantai 19. joulukuuta 2015

Pikkulinnunpelätin.

Oli tänään tunteroisen verran hiljaista lintuliikennettä ruokintapaikalla parhaaseen syöntiaikaan. Syykin oli luonnollinen. Tiaiset ja muut pikkulinnut eivät halunneet itse tulla syödyiksi syöntipaikalla.

Vaikka pelätin ei ollut kuin Ukan nyrkin kokoinen, niin se sai päivystellä yksinään honganoksan nokassa. Varpuspöllöksi se pääteltiin.

Siitä ei ole tietoa, saiko pöllö saalista. Se kuitenkin häippäsi jonnekin tunnin jälkeen, joten iltahämäriin asti saivat tintit tankkailla rauhassa pähkinää ja muuta apetta.


Siitäpä Mummelin näppäämästä kuvasta joku parempi asiantuntija voi vahvistaa, onko kyseessä varpuspöllö. Nyrkinkokoinen.

Tukikohasta tähän.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Ketähän tulee jouluksi...



Tukikohasta arvuuttelemisiin tähän.

Kaunis muisto jäi.

Ennätykset on tehty rikottaviksi. Naruska paistatteli yhden päivättömän päivän pakkasennätyksen haltijana, mutta lystiä ei montaa tuntia ehtinyt kestää. Pakkasukko siirtyili eiliseksi illaksi Utsjoen Kevojärvelle paria kymmenystä alemmalla lämpötilalla, mitä Naruskalla eilen mitattiin.

Onneksi sattui eilen olemaan kamera matkassa, kun kiipeilin tuonne lumiselle peltikatolle huoltamaan tuulimittaria, joka oli kerännyt itseensä sellaiset kuurat, että tuulenpuuskat eivät saaneet mittaria pyörähtämään. Otin tavan mukaan kuvat mittarista sääarkistoon, mutta samalla näpsin muutaman maisemakuvan, kun kello tuolloin sattui olemaan puolenpäivän ajoissa. Silloinhan aurinko on perinteisesti korkeimmillaan. Katolta etelään näytti Naruskalla alla olevan kuvan mukaiselta.


Tuulimittari oli kevyessä kuuraryytteessä. Kuuraa pääsee kertymään pakkasen ja ilmankosteuden yhteisvaikutuksesta. Toimivaa lämmityspatenttia ei tälle uudelle mittarille ole vielä syntynyt, joten sormilla on kuurat pakkasessa poistettava.


Onhan se kuura kaunista, mutta tällä kohtaa väärässä paikassa.

Tukikohasta ennätyslumia odottelemisiin tähän.

torstai 17. joulukuuta 2015

Pakkasennätystä pukkaa Naruskalle.

Pakkanen leikitteli aikansa Naruskan ympärillä Sodankylän kairassa, mutta pikkuhiljaa se näyttää löytävän oikeaan osoitteeseen Naruskalle. Ukka kävi hiukan huoltelemassa oman sääaseman tuulimittaria ja samalla, kun katolta vilkaisin pohjoista kohti, niin siellähän se Naruskan Pakkas-Ukka taivaanrannalla vilkutteli, että täällä ollaan.

Ilmatieteen laitoksen Naruskan mittari näytti omia astelukujaan -31,1 astetta tässä puolenpäivän kantimissa. Jos ette kuvassa näe Pakkas-Ukkaa, niin se ei ole näköhäiriö. Pakkas-Ukka jäi Tukikohan savupiipun savun taakse. Enempiä kuvia ei kärsinny konttasilla sormilla näpsiä, kun tuulimittaria putsatessa alkoi jo sormenpäät muuttua valkoisiksi...


Illalla, jos joku suo, laulelemme kauneimpia joululauluja Tukikohan juhlasalissa, joka toivottavasti pullistelee täynnä Naruskan kyläläisiä.

Tukikohasta ääntä availemisiin tähän.

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Turhija valavomisija.

Kymmene vuotta sitte ku Kajjaanisa muutama sisätautilekuri katto kumiletkuillaa Ukan sisukaluja, nin sillon oli puolentunnin tauvoton oksennuskouristus. Se opperaatijo meni jo alakajaisiks hiukkase pieleen ninko entusella portellissakävijälä. Lipsahti vikareikää. Ukallekki lekuri työns letkusa ensiks henkitorven puolelle. Eli vähä ohi. Sitä yskää kesti minnuuttitolokula, mutta taukova oli vaan viis sekunttija, kullääkäri sano, että nyllaitetaan oikijaan paikkaan...ja laitto kans. Muoviset suukapulat hampaijjevälisä silimät ristisä piti ootela, millon pumppu hyppää vipratillaan.

Tännään Rovaniemelä kertoilin aijempija kokemuksija sillä aikaa, kun nätti tyttö laitteli suoneen jottain rauhottavvaa.

Sehän ukko simhautti letkusa kerrala oikijaan paikkaan. Kakskertaa meinas alakaa yrjöttään, mutta sitte tilanne rauhottu. Pystyin olleen letkut sisuksisa hilijaa kylellään vajjaat kymmene minnuuttija seinille ja hoitsuva kattellen. Eikä sollu mittään. Ei ees net kappaleijen repimiset sieltä jostain portinpielestä tuntunnu miltään, ku Kajjaanisa sekin sattu kouristuksisa niihhelevetisti.

Olipa kaks iha erilaista kokemusta. Seuraavala kertaa en ota ennää rauhottaviakaa. Nymmeni kaks tuntija jouluostosaikaa herräämösä istuskelesa ja hoitsujen kansa raataillesa. Ei vispannu, eikä heittänny yhtään, vaikka net vähä semmosela uhkailit. Net ei laskenu kuiten kaupungile, ku pelekäs Ukan alakava sielä hillumaan...

Parituntine tauko paikala päätty issoon kuppiin kahvija. Ja munkkipossuun. Ja sitte kotijo näpäkännäköne neito ikäseksee kuskina. Siniselä suparulla.

Jollon tarvetta tutkitutella mahavärkkijä tuolta kautti, nin eikun pukille vaan. Taijan ruveta kulukeen parivvuojen vällein ninko pumppulekurila, nin ei pääse sisätauvit liika pahhoiks. Ikkää kuttullee.

Tukikohasta puuta pessään kakskytäviijen asteen pakkasesa lykkimissiin tähä.

Joulutunnelmata Rovaniemeltä.

Ukka ollevollisesti nähäny pikkupainajaisija yön. Nyt tars lähtee silimät suittirenkaana ajjaan kohti uusija ilosija seikkailuja Rovaniemen kaupunkiin. Enoo tilannu sijjaa majatalosta sieläpäin, ku Mummeli on aikonu hakija ja kuskata takas Naruskale. Sinisellää. Joseivä sitte pakkaa harmaasee vetoketjupussukkaa Ukkaa. Kymmene vuotta sitte vastaavasa paikasa olillähempänä kuolemata kukkoskaan.

Nooh. Eikait tuo ole mithän. Letku nielasta ja antaa lekurin kattella, onkhan sielä takaiskuventtiilijä ennää olemassakaa Ukamputkesa. Ukka siläaikaa vaa ihampikkuse yökkii.

Tästä josmää seleviän, ni en ota kunnonkännijä. Ja jos en selevijä, niseon tapiolayhtijön murheita.

Ommulla aihetta pysyvä hengisä. Pari rastija puutuu vielä joululahajalistasta. Omat.

Tukikohasta parinkympin pakkasta pitelemissiin tähä.


tiistai 15. joulukuuta 2015

Kallelan joulukuun puolivälin 2015 talvimaisemat.

Kallelan vuokramökillä on aina silloin tällöin käytävä huoltoretkellä. Pakkasella käynti tulee aina paremmin muistiin, kun mökissä ovat vesivehkeet ja muut nykyaikaiset systeemit, joiden toimivuutta pakkaset aina testaavat.

Kaikki pelasi tänään normaalisti. Ukka näpsi kännykkäkameralla muutaman ajankohtaisen kuvan Kallelan rauhallisista maisemista. Naruskajoki virtailee vielä aika vuolaana, mutta pakkaset muuraavat Syväskönkään pikkuhiljaa enemmän ja enemmän umpeen. Kokonaan ei veden virtaus koskesta koskaan lopu, mutta avovesi pienenee. Vuodenaikaan nähden koski on vielä reippaanlaisesti auki.







Sielläpä se Kallela seuraavia asukkaitaan odottelee neljänkymmenen sentin hankien ja luonnonrauhan keskellä.

Tukikohasta pikkupakkaseen totuttelemisiin tähän.

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Joulun alla Joulu-Ukkana...

Kummaa aikaa tää joulunevus. Kaikki kyntää sielä atventtisohojosa, josta viisas laulaja laulo. Se sikamies. Tralalaa. Nyvvaan tullee Joulupukile lähetetykkirjeet sähköpostila ja apsina ja tekstiviestinä. Ja linjat on kuumana.

Tars saaha pyssyvä ja puukkova ja puntarija. Ei ennää räsynykkeja ja puisija autoja ja kaarnalaivoja.

Mummeliki taitaa olla samasa venheesä. Se alako jo marraskuusa puheleen, että tars vielä ajela vajaa puolenkytä talavija työnsyrjäsä pitkimpitäjijä. Ja vanhasa Suparusa alakaa olleen kilsoja jo paljollaisesti. Eihän sole reilu kaksattaatuhatta tuommosele pirssile paljoo, mutta lissää tullee neljäkytätuhatta joka vuos. Jote eiku kirjettä Joulu-Ukale. Suparu. Ja kilttinä ommuka ollu.

Nysse Mummelitoive saattaa olla lähelä totteutumistaki. Senku pit olla sinine ja vähäajettu. Ja Suparu. Ja voresteri. Onneks se löyty läheltä. Jojensuusta. Tai Rääkkylästä. Hajemma kait huomena ja tulemma sitte kotija täältä loskasta. Lumijen keskele.


Onneks uuvemmat suparumallit ommuutettu semmosiks, että rapijan puolentoista metrimpätkä ei näje sieltä kunnola maantielle. Tuommosesta hiukka vanahemmammallisesta näkkee. Ku entunenki ommelekee samallaine.

Hopijavvärine lähtee kohta myyntilistoile. Kehun sitä sitte, kuhan saahaa tämä tuoreempi kotijo.

Leksuksesta elluovu. Enkole vielä kirjottanu Joulupukile. Aattelin ajjaa sillä miljoonakilsaa. Siinon vasta neljäsattaatuhatta.

Tukikohasta lyhempijä joulukirjeitä oottelemmisiin tähä. Ja halavempija.


torstai 10. joulukuuta 2015

Naruskan pakkasennätys -54,4 oli totta.

Sallan kunta toimittaa KotoSalla -nimistä ilmaisjakelulehteä. Siinä on kaikenlaisia isompia ja pienempiä juttuja Sallan ympäriltä.

Viimeisimmässä Joulunumerossaan on lyhyt juttu Naruskan pakkasennätyksestä vuonna 1999, joka kuitenkaan ei ollut pakkasennätys. Ei siis virallinen, vaikkakin oikea ja tarkka mittaustulos.

Pieni uutinen löytyy KotoSallan sivulta 16. Jutussa mainittua kyläaktiivia ei asu Tukikohassa, vaikkakin aikanaan Ukka kyseli pakkaslukemien ennätyskelpoisuuksien perään Ilmatieteen laitokselta kirjallisesti silloin, kun pakkasennätys oli ajankohtainen. Siitäkin hellejaksosta on jo viitisentoista vuotta...

Linkki KotoSallaan löytyy Sallan kunnan nettisivuilta TUOSTA.

Lehteä selailemalla saattaa sieltä löytyä tuttuja muiltakin sivuilta...

Tukikohasta seuraavia pakkasia odottelemisiin tähän.

maanantai 7. joulukuuta 2015

Joulumieltä hakemassa Kemin kirkosta.

Käytiin vajava viikko sitten Mummelin kanssa Kemin kirkossa kuuntelemassa Lyhtye -nimisen kuoron kirkkokonserttia. Ehkä ei olisi tullut lähdettyä kolmensadan kilometrin päähän erikseen muutoin, mutta kun tytär laulaa kyseisessä kuorossa ja hän meitä pyysi, niin helppo oli suostua.

Ja suostuminen todella kannatti. Joulukuun alun kunniaksi pääsimme Mummelin kanssa oikeaan joulutunnelmaan, kun kuuntelimme tunnin mittaisen konsertin akustiikaltaan mahtavassa kivikirkossa.

Kuoron herkille lauluesityksille tuli massiivista vastapainoa ohjelmiston urkuosuuksista. Eipä ole ainakaa Ukka koskaan kuullut kirkossa vastaavaa soitantaa. Ja laulanta sai kovimmankin sydämen herkistymään varsinkin, kun samalla penkkirivillä kirkon parvella olivat istumassa lapsenlapset ja Kasperi oman perheensä kanssa.

Oheisen videon musiikki on liitetty konsertissa otettuihin valokuviin Lyhtyeen harjoituksista Kemin kirkosta. Lopulliseen muotoonsa hiotut esitykset niin kuorolta kuin urkuriltakin päättivät esityksen rajuihin suosionosoituksiin, jotka poikivat yleisön painostuksesta ylimääräisenkin kappaleen esittämisen kuorolta.



Lyhtye esiintyy joulukuun aikana vielä ainakin Torniossa. Lyhtyeen omilta sivuilta voi lukea kuulumisia ja aikatauluja tältä herkältä kuorolta. Linkki tuosta.

Tukikohasta vieläkin hyräilemisiin tähän.

Parit kalapuukot joulupukinkonttiin...

Puukkotehtaasta valmistuu puukkoja Varpuseljän tien päässä. Toimitusajat hiukan vaihtelevat, mutta malttia kun on, niin saa sitä, mitä tilaa.

Nämä kaksi kalapuukkoa lähtevät Korvatunturin suuntaan ja sieltä kautta kolmen viikon päähän jaettavaksi niille, ketkä ovat ymmärtäneet olla kiltteinä.

Terät ovat Kay Vikströmin takomia. Muu osuus näistä uniikkikappaleista on taattua Vasaralaatua.


Tukikohasta Joulupukille kohta kirjoittelemisiin tähän.

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Rauhallista Itsenäisyyspäivää!

Sinivalkoinen Suomen lippu liehuu sinisen ja valkoisen talvinäkymän rinnalla Naruskan talvessa. Pikkulinnut tankkaavat takapihan ruokapaikalla evästä pitkää kaamosyötä varten.

Kynttilä palaa sinivalkoisten kukkien kanssa.


Tukikohta toivottaa kaikille Hyvää ja Rauhallista Itsenäisyyspäivää!

lauantai 5. joulukuuta 2015

Tauko paikallaan.

Helevetin pitkä tauko tänne kirjottelussa. Mutton syykin selevä. Ukka on päivitelly pariakin hanivelkompjuutterija uutukaiseen vouhotukseen wintoosakymppiin. Ensmäänen kone muka onnistu vajava viikko sitte, nin sitte Ukka innostu päivittään omankin konneesa. Hyvimmeni.

Ukan oma kone onnyt telakalla Rovaniemesä. Sielä Kasperi temuvee sen kans, eikä ole tievosa, millon tullee kuntoon. Tai tulleeko koskaan.

Sitten tälle aamuva menin käytteleen tuota ekaks päivtettyvä salin konetta, jokon pelannu ihahhyvin. Mutta tänä aamuna sitte se leikkas vaan mittään ilimottamata kiinni, eikä suostu lähteen käyntiin. Ei vaikka Kasperikin jo anteli muutaman ensapuohjeen.

Nyton kaivettu takavarastosta yks vanaha reservikone pahojempäivijenvaralle. Ja se paha päivä on nyt.

Olis ollu mukavata kirjottamista joka välipäivälle, mutta milläs kirjottelet, kunei vehkeeppellaa.

Ilimotan tällä pikkujutulla vaan, että henkisä ollaan. Eilisempäivän pikkusaavutus oli puukattilamputsaus ja Rihlajjoulukuusehaku. Se tarttee koira omajjoulukuuse, sano Mummeli. Ja sen sana ommelekeen laki täsä torpasa.

Nyllähen vaihtaan kylymäsavupönttöön kiekkova ja sitte lähen hakkeen Vasarampajalta pari puukkova, jokka se ilimotti valamiiks. Hajetaan hälle kuulema samala kirkolta Suomiviinapullo, jonka Artopoika aiko latasta naamaasa aattona...Ittenäisyyspäiväaattona.

Tuosson Rihlan joulukuus, jonka valot loistaa Ukan sääkamerakuvasaki. Ninkauva, kun sähkö pyssyy.


Niija tuo tonttu on tieten Laslakki, jos joku ei muista. Kuusi on kaajettu Ukan omalta tontilta, eikä seurakunnammaalta. Eikä ees sieltäpäin.

Tukikohasta oman tietsikampuutteessa tähä.