Ruma ankanpoikanenko...

Ukka kävi nakkaamassa urhean joulunviettäjän Sorsajoen sillanpieleen tänään aamupäivällä. Konneveden mies lastasi viikonpäiviksi eväät vetopulkkaan suunnitelmin, että hän viettää joulun aluspäivät ja varsinaiset joulunpyhät Sorsatunturin ja Takkaseljän hankimaisemissa. Majoitus tapahtuu laavulla ja parina yönä Takkaseljän kämpällä.

Toivomuslistalla oli muutama selkeä yö revontulineen ja tähtitaivaineen, mutta ne eivät olleet enää välttämättömät sen jälkeen, kun Keski-Suomen loskakelit olivat vuorokaudessa vaihtuneet Naruskan puolimetrisiin hankiin ja postikorttimaisiin lumimaisemiin.

Ukan arvio oli, että siellä kairassa ei näinä talvipäivinä tungosta tarvitse pelätä. Samaa mieltä oli jouluhiihtäjä, joka lähti hiihtelemään kohti Sorsatunturia, kun Ukka samanaikaisesti käänsi Lexuksen keulan takaisin Tukikohtaan.

Paluumatkalla piti kokeilla auton jarruja, kun Moilasenperän muutamassa mutkassa näkyi Naruskajoen sulassa harmaja mytty. Se oli kiepillä vähän kuin vanha sisäkumi. Meinasin jatkaa matkaa, kunnes tuli mieleen ajatus, että sehän saattaa olla joutsen. Ja niinhän se olikin. Poikajoutsen, jos oikein sen harmaasta väristä ymmärrän.

Siinä se oli tepissyt kaitaisen sulan ja tien ali menevän ojarummun välissä kävelemällä. Epäluuloisesti se vaakkui, kun Ukka käppäili kuvausetäisyydelle. Parempia kuvia olisi saattanut saada talon toinen kuvaaja pitkine putkineen, mutta asia tullee selväksi Ukankin kännykkäkamerakuvia pälyilemällä...

Sula saattaa tältä lintuselta talven jatkuessa pienentyä. Jos sen siivet eivät kanna etelänmatkalle, niin ennuste ei kaksiselta sille näytä. Olipahan kuitenkin selvinnyt hengissä kolmenkympin pakkasista, joita pari päivää sitten täällä mittailtiin.

Tukikohasta luontoa tarkkailemisiin tähän.