Lumiraja muutamansaammetrin päässä.

Linko-Jarkko laitto valokuvan kotuaan vajjaan viijen kilometrin päästä Tukikohasta. Siellon ensilumi maassa. Lumiraja on kuulema vanahan kaupan kohalla, eli meiltä kolomensaan metrin päässä. Mikroilimastoaluvetta tämä Naruska...

Tukikohasta suksija ettimissiin tähä.

Jääkhän karpalosato lumijen alle...

Räntää räimii. Vielä taitaa enemmistö olla vetisempää, mutta valakosta laskeutuu maaha. Oikee syksykeli. Kylymä ninko sen yhemmaan helevetisä.

Mummeli kipasi eilen ehtoopäivällä tarkkailemasa muutammaa vanahaa karpalopaikkaasa. Litravverran niitä tuli kotijo tälläkertaa käsin poimittuna. Olivat nimittäin olleet jänkäheinijen sisälä. Normistihan Mummeli vetelee karpalot marjanpoimuriin, ninko äitesä on opettannu.

Kommeita net on. Ja kirpeitä. Joku väittää, että niilä saahaan rakkovaivoja vähemmäks, mutta uskoo kuka uskoo. Apteekin aineila ainakissaa helepotusta. Nimimerkilä kokemusta vähä on.

Jospa se Marjaijjumala armahtas vielä sevverran, että sais nuita ämpärillisenkhään pakkaseen. Net on nimittäin harossit, kullaittaa hillasoppaan. Väriks ja mauks. Niija Lapinkävijän munakkaaseen...

Tukikohasta aamupalansyöjijä vartoomissiin tähä.

Talavirattaat vaihettu.

Jovain tälle aamuva anto Herra Pakkasherra muistutukset talaventulosta. Vajjaat kymmenen astetta miinusta ja kuulakas aurinkopaiste. Parempaa vihijettä ei renkaavvaihole Ukka ennää tartte. Mummun Suparu sai Hakkakasisa alle. Ei vormulavaihtovauhilla, vaan arvokkaasti hikkoilematta ja tyhyjää kiirehtimättä. Sivusa kuuntelin lintuillauluja ja talipallojen kopsetta.

Kesärattaisa oli viijensentin kerros rapapaskaa, joka satteela on herkkää lenteleen ja vanteisiin tarttummaan. Ninko kuvasa näjette...

Ei vielole kunnola lunta näyttäny Tukikohasa tällesyksyvä, mutta eipä se mikkään ihime olis, vaikka lähipäivile hihtokelijä pukkais.

Aaltoyliopistolaiset tarpoo Pirunkirkojja Kuskoivan maisemisa. Heillon ollu hieno melekeen tyyni keli varmaankissielä, kuneivät ole vieläkään kottiutunneet. Sauna kuiten oottaa valamiina.

Huomena alakaa sitten Mettoyhtymän jahtiviikko. Saapanähhä, syyväänkö nousuviikola lintupattaa Tukikohasa vai mennäänkö Mummelin kaalikääryleilä ja Maikinpaalla koko viikko. Vallassaa.

Tukikohasa viimesijä syksyvierahija kohta viemissiin tähä.

Kelikamera kivenheiton päässä.

Laittovat Kotalankyllään jokuaikasitten Kuolajojen sillanpieleen kelikameran, josta pystyy päätteleen keliolosuhteet Naruskankairassa...

Tuosta klikkaamalla pääsee ajantasasta kuvvaa kattomaan ja janasta voi kattella muutammaa tuntija taakkekkinpäin.

Tukikohasta turvallista matkaa toivottelemissiin tähä.

Talavirenkaijen aika käsilä.

Ensmääset lumihiutalleet on nähtyjjo Tukikohanki pihamaala. Vielä ei linkova tarvinnu tilata, mutta antaapa luontoäitee selekeen merkin, että talavelle ollaan siirtymäsä.

Muutamija avvaimenpallauttajia on liikkunnu Takkaseljän maisemisa. Sieloli käyny lumi maasa jo toissapäivän seuvusa. Pohojosesta puhaltaa nykkin. Meinas näppiset jäätyvä aamusta, kuppiti Mummulle valjastaa Lexuva kirkollakäyntiin. Piti putsaila epätasapainosa olleita aluvantheja painepesurila, kunei Kemijärvelä aapeeseehuoltamon pesurisa vanteet pesseentynny.

Aaltoyliopiston ulukomaalaisvoittonen parikytä henkee sisältelevä ryhymä lähti aamula Karhutunturija kohen. Piti käskyttää, että kaikki lämpönevvaate pääle, mitä repusta löytyy. Huomena het aikoo vallottaa Kuskoivan ja Pirunkirkon. Lupas vielä kylymempää huomiseks.

Alakaa Tukikohan pihasa olleen lehet vähisä nuisa lehtipuisa. Ei ihmekkää, kupparipäivää puhalteli samavvinkan rääppijäiset täälä, mikkä sotki etelän sähkömarkkinata.

Joka meinaa Naruskan suunnile autola, nin ehottomasti lumikumija alle varoiksi. Son yks helähys, nin enslumet paukahtaa maaha...

Tukikohasta lämpöhanikkoja pikkuhilijaa avvailemissiin tähä.

Vankat oksatko vähenemmään päin...

Jovain piti tälleaamuva Vasaran saunareisun alakupääsä Tennijöjokisiltaalähestyisä hieroo aamurähmää silimistä paritkerrat, ennenko saatto silimijjään uskoo. Josolisin ollu liikkeelä yksinnäin, nin kahjuks haukuttas kahtakauheemmin, mutta olipa rapija parikymmpinen Teemuvajeltajapoika vieresä.

Ja met molemmat aloimma kaivaan kameroita essiin, että saatas jonkullaista kuvaa talentummaan. Toinehharvinaisuus meinas jo lähtijä keskempois siinävaiheesa, kuvvetelin Leksuksen liinoja kiinni Tennijöjikisillan keskele. Autompysähtyisä siipi jo kävi sivula, mutta sittesse rauhottu. Ja toinen toljotti vaan kaukasuuteen.

Ja eikun kännykkäkamerat laulammaan. Parempijaki luontokuvija on kaikki nähäny, mutta ei se kuvallaatu, vaan kohje. Kaikki eiole nähäny yhtäkäämmettova metallikaiteempäälä. Ja jokatoinekaa ei ole nähäny kahta ukkomettova kaiteela sammaanaikaan. Mutta metpä Teemunkanssa näjimmä. Ja saimma kuvijaki sevverta, että muijenki omparempi uskova. Mettoja ompaljon, kunei oksat ennää riitä...

Siinä net napottaa, ninko tarjottimella. Lentoon irtosivallopulta ykskerrallaan.

Tukikohasta ommiinsilimiin uskomissiin tähä.

Satteenkaaren päästä marjat löytyy.

Mummeli uskoo kaikellaisiin etijäisiin. Puolukatku kuulema on täälä hiukka hakusasa, nin satteenkaari oli opastannu häntä suunnile Rikkilammin taakse. Ensin oli näyttänny, että soli sinistä marjaa täynä, muttei mustikkata, vaan juolukkaa. Mutta niijen takkaa oli löytyny sitä punasta, mitä pelataan.

Vajava sankko punasta alakajaisiks tuli Ukale konneela putsattavvaa. Kuiten ei kannatte tehhä mittään tännään, minkä voi tehhähhuomena. Nykkattelen ennen ehtoosaunaa lentopallova, jokon yks mielipeli. Sittessaunaan ja viikon alakajaisiks huomena imurikkäyntiin puolukkasiivouksemmerkeisä.

Tukikohasta lepopäivää jatkamissiin tähä.

Lintuin kanssa talavelle.

Jahas, jahas, se on semmosetkimmerkit ilimassa, että pittää alakaa lintujerruokinta Tukikohasa. Tintit on viksuva porukkaa. Net on muutamana päivänä kuuhkinneet tyhyjillä lintulauvoilla talon kahtapuolen. Kunei mittään löyvy, niin net on hypänny akkunalle ulukopuolelle koputtelleen ja katteleen, eikö täsä talosa olekkaan ennään talaviruokintata.

No eilellaitettiin asija virreile. Sannoin Mummelile, että nypläyspiirireisula pittää pysähtyvä kirkonkylänkaupala sevverran, että linnunsiemenijä on hajettava. Jos niitä on. Ja oli ollu.

Pyhäpäivänaamun ratoks Ukka latas kummallekkimpuolelle talova aurinkokukkasiementä kuorittuna valamiiks, nin ei mene enerkijata hukkaan nokkiesa.

Mukava tirskutus kuulu heti ulukona, kunnet titpit havvaitti, että nysse äijä vie sinne evästä...Net ilimotti kaikile, että talaviruokinta on alusa.

Hömöjä ja talitinttijä ovvasta syömäsä käynny, mutta muita saattaa vielä olla tievosa.

Tukikohasta steinerijejjäläkeistä kevytressijä purkamissiin tähä. Torstaihi asti pienemmälä porukala.

Paulanauha-ahavenat.

Ihan uus ruokalaji synty ninko vahingosa. Mummeli rakenteli muutamale mökkiläisele paulanauhat johki säpikkäisii. Tekopalakka tuli ei rahasa, vaan ahvenavilleisä. Ninko oli sovittu.

Ukka paisteli ahavenat, kevyvet suolaukset soijakastikkeela, sitruunalimettijä, tillijä. Paistamisseen voita. Kastikkeeks kaupavvalamis sitruunakastike. Ja ruunuks tuppipuikulat, uuvet tieten.

Kylläpä kelepas Mummelile ja Ukka sai tekopalakkana kans. Nyjjaksaa alakaa lapinkävijämmunakkaita pukkaamaan kolomelklekytäseittemälle...Juhulapäivällistä tars alakaa...

Tukikohasta kalansyönnijjäläkeisistä päiviksistä vain haaveilemissiin tähä.

Jovain se pyörii taas.

Siton sääasemahemmo ninko kipijä kissa, josei sääasema pelitä. Nytoli vikatilane vastaanottopääsä FinWX:llä. Siks Ukan asemaa ei esmerkiks EWN toplistala muutamaampäivään ole näkynny.

Vika on korjattu FinWX:n päällikön avutuksela, eikäpä iliman häntä olis mittään tullukkaan. On se tännään Ukan asema pijelly muutamamminnuutin taukojaki, mutta sittesse on palannu taas ruotuun. Pikkuhäiriöt on tutkinnasa.

Tukikohasta levollisena tähä.

Kivitunturijaki on kehuttava.

Koillisesa kairasa Salla-Saukoski suunnalla on luonnonkauniita paikkoja nimpal, että riittää. Maisemat on karun kauniita ja eri vuojenaikoina maisemat vaihtelee laijastalaitaan, mutta aina jaksaa kaunista olla.

Nelejäs Steineriryhymä, vajjaat neljäkytä oppilasta opettajinneen, on tännään naapurisa Saukoskela. Johan tuon ossaatta Pasi Salamelan kuvista ittekkin päätelä, että katottavvaa piisaa kaikkijalla...Ruska on hehkuvimmillasa just nyt.

Tukikohasta näläkäsijä vajeltajija oottelemissiin tähä. Muutamaki takajalaka uunisa.

Varmoja talaventulomerkkejä.

Talavi tullee, jos vanahat merkit paikkasa pittää. Ja uusijaki merkkijä on tällesyssyvä nyt nähty.

Tuli nimittäin Mummelile ja Ukale ihkaoikeet merinovillaset sukkaparit pistettäväks jalakaan sillon, kuvvinkka puhaltaa pohjampuolelta. Ja se tuoja ilimotti, että tänreissun jäläkiin laitetaan enturomopot vitriiniin talaveks. Ja aikopa ite varmemmaksvakkuuveks siirtyilä kenkurujemmaile kauvas etelääkohen.

Laitamma sukat jemmaan vaatekommeroon päälimmäiseks. Yöpakkaset ja aamusumut alakaa muistuttaan siitä, että vuojenaika ompikkuhilijaa muuttumasa. Kylymempään suuntaan.

Tukikohasta aamusumuhhälävenemistä oottelemissiin tähä.

Ruskaa pukkaa iliman pakkastakin.

Tukikohan pihapiiri on muutamasa viimepäiväsä muuttunnu yhenpuun ruskasta kohtalaisen hienoks ruskamaisemaks. Kyllä se lehtipuu ossaa laskee valommäärän, kun se alakaa vähenmmään päivän lyhetessä ja öijen pimetesä.

Vaikka lämpöastheja on nyttenki vajjaat kymmenkunta, nin vinkka on nihhelevetin kylymäntuntonen, että raappahousuva alakaa kahteluttaan.

Met Tukikohasa valamistelemma talova ja kylymijöitä viimesen steineriryhymän vastaanottoon huomenisa ehtoola. Het näkkee varmaanki kohtuullisija ruskamaisemija viikkosa aikana. Pihlajat ja haapa kun tullee koivujen ja muijen lehtipuijen kanssa ruskapelliin mukkaan, nin alakaa silimänilova luonnosta löytyyn...

Tukikohasta sajettapitelemissiin tähä.

Pikku muutos sääasemasivun osotteeseen.

Joku saattaap ihimetellä, miksei pääse Ukan sääaseman sivulle FinWX:n järjestelmään. Syy on selevä, kun sen tietää. Ukankin piti kysästä FinWX:n ylläpitäjältä, kun vanha osoite pukkasi pelekkää errorija. Ja sehän ei ole näisä hommisa mahollista.

Uus poloku sivulle on http://www.finwx.net/stations/salla-96/ , elikkäs siinä on nykysin Salla kirjootettu pikkukirjaimella, kunse ennen kirjotettiin polussa isolla.

FinWX:n ylläpito ilimotti myös, että Ukan aseman tieto ei vielä kule heijän uuteen järjestelmääsä ja sen muutoksiin, vaan jottain viilausta on vielä menneillään. Kuulemma huomiseemmennesä pitäis alakaa pellaamaan.

Tukikohasta tämmösen tappaukseen tälläkertaa tutustumissiin tähä.

Ruska paranee...

Ruska tullee päiväpäivältä paremmaksi. Ruostepuita ei esimerkiks koivuisa juurikaan ole. Mummeli kävi tännään ison steineriryhmän kera Kuskoivan kovalla eväshuoltova suorittelemasa. Tapasa mukasesti kamera mukana ja sillä myös jottain räpsitty.

Huomenisa tämä porukka kerrää kamppeesa ehtoopuolela ja kaikki jos suunnitelmijen mukkaan mennee, nin Helsinki saavutellaan lauantai aamusta anivarahin.

Tukikohasta neljänteevviikkoon lattaamissiin tähä.

Mukava kerrankin olla vääräsä.

Tullee tälä mettässä muutammiin asijoihin perstuntuma, kun kuleksii kairasa eri asijoijen ympärilä. Tällesuvele ollaan Mummelin kanssa paljollaisesti kulettu marjamettässä ja sienimettässä. Normivuona joson hyvä lintuvuos kanalinnuila, nin se näkkyy johonki aikaan kesästä lintuhavvaintoina.

Olen joskus kertonnukki, että mulla on oma viijentoista kilometrin suoraks vejetty riistakolomijo kotipostilaatikolta Kotalankyllään soratiepätkä. Ennätysvuona joskus kymmenkuntavuotta taakkepäin kevväänkorvala laskin tuolta pätkältä kolokytäseittemän lintuva. Teerijä ja mettoja. Muutama pyy. Joskus kyyhkysijäki.

Tällevuojelle parraanapäivänä lintuja oli tiempäälä viis kipaletta. Ja net kaikki mettoja, neljä koppeloo ja yks ukko. Ensmäänen vuos lisäks Tukikohasa semmonen, että tekri ei huhtitoukokuusa soinu pihamaale tuosta Varpuaavalta, ikiaikaselta soidimpaikalta.

Nuista havvainnoista kerty tietenki meile käsitys siitä, että pesintää alottaisa lintuja ovvähän. Ja pikkumäärä lintuja ei varmaankaannosta kantoja piliviin.

Lopputulema näyttää kuiten ennakkoarvauksija paremmalta. Muutamapporukat on kertoilu, että livuva on kairasa huomattavasti enempi kuivviimesyksyksynä. Ja lintuja on ollu ihan ampuva asti. Parraana päivänä on havvaintoja kolomattakymmenettä linnusta. Net on tieten alakuruskasa varovaisija, ninko aina.

En tiijä, misä kohala on lähin riistakolomijo virallisista. Näyttäis kuiten siltä, että Naruskala olis lintuja kohtalaisehhyvin. Muutamasa kahavipöyväsä paripäivää sitte kirkola yks mettäalan ammattimies kertoili, että eteläisesä Sallasa on lintuva vallan helekutisti. Ihimetteli hiukan, kun esitin ommaa arvijotani meijämperän havvainnoista.

Jos ja kunolin vääräsä, nin son hyvä juttu. Harvon tuntuu hyvältä olla vääriläjälilä. Alla oleva kuva on syyskuun kymmenenneltä. Naruskalta.

Siinon kuvasa kaikki, mitä mettästysreisusta ootetaanki.

Tukikohasta lintupattaa veskielelä oottelemissiin tähä.

Kovvaa kammaa lentokonealumiini.

Siinon kuva Tukikohan takapihalta parin kilomeetterin päästä ittään. Viimoviikon steineriryhmä käväsi päiväkävelylä takajängälä totteemasa, että lentokonneen jäännöksijä on sota-aijjalta jälellä muistona vieläki.

Tän neuvostokoneen runko on tiettävästi ilimailimuseokammaa, mutta pikkuirtainta on tieten mettään jääny. Taitaa historiikki olla jotenkinniin, että olis tuo kone saanu osumata Kuolajärven kirkonkylän paikkeilla saksalaisilta ja joutunnu sitten jäämään puonneena Naruskale Varpuaavale.

Jostain sotakirjoista ja paikallisesta musevostakin saa lisätietoja, jota kiinnostaa. Ukka luovutti aikannaan Tukikohasta saman konneen tänne haalatun laskutelineiskuvvaimentimen, joka löytynnee nyt Sallan sota- ja jälleerrakennusaijjan musevosta.

Että tämmönen tappaus tälläkertaa.

Tukikohasta tähä.

Kolome karhuva nurin Sallasa tähämmennesä.

Karhujaki alakaa kaatuun pikkuhilijaa, vaikkei ihan kainuummalliin. Tuosson isokartta tähämmennesä Sallasa ja Saukoskela kaajetuks ilimotetuista kontijoista.

Niiston kolome Sallampuolelta. Kaks pohosemmasta Sallasta ja yks poikkeusluvala jo 15.8.2018 likeltä kirkonkyllää.

Tukikohasta asiaa syrjäsilimälä seurailemissiin tähä.

Tukikohan yhenpuun ruska.

Kuiva kesäkö lie vai mikä, että tuhannevvuojen tilastolline ruskapäivämäärä heittää nyvvolttija. Ei tullu syyskuun kymmenenneks kello nelejätoista. Tuli kuiten Mummelin syntymäpäivä, ninko on tullu tähämmennesä sitte kuuskytäkolomekkertaa. Onneva vaan vanahenemisesta...

Aurinko paistaa, linnut ei laula. Muttei liikaa laula varmaan ees lintumiesten torrakot. Semmonen perstuntuma on, että kanalintukannoisa ei liikaa harvennustarvetta ole. Linnut ovvähänä, teeret lähes olemattomisa, eikä mettoja ole niijen parraisiin vuosiivverrattuna kuimmurto-osat.

Tukikohasa keskitymmä kolomanteerryhymään steinereita herraihhelsingistä. Ruokittavija suita tullee kolokytäseittemän, eli nyt katomma kahen eellisen viikon harjottelun tulokset ruvanlaitosa. Ja tiskaamisesa.

Tukikohtasta synttärikaakkuva oottelemissiin tähä.

Hyvä kartta.

Sattupatuossa viikompäivät sitte Ukka istuskelleen semmosesa pirssisä, misä muutamala vajeltajalla oli karttalaukusa hyvännäköne kartta. Lähemmäsä tutkimuksesa ilimeni tuo viiskytätuhanteen mittakaavasa oleva kartta käyttökeleposeks monneen, jos halvaa Tuntsan aluveesta ja Saukosken Nuorttikairasta kunnon kartan. Net molemmat löytyy tuosta.

Enole partioaittojen enkä muijenkaan aittojen juoksupoika, mutta mainostan kuiten karttaa niile, jotka semmosen tuntee tarttevasa. Verkkokaupasta niitä saa alle kahelakympilä. Tuosson kuvat ja kartan nimi, joten eiku kuuklettammaan, nissieltä se tillauspaikka löytyy...

Tilasin jo ittelleni paritkipaleet ja sainki. Toisellaitan Tukikohan seinäle satatonnisevviereen ja toisen laitan oottelemmaan tulevaa suvvee, nillöytää marjamaile ja muuvale.

Tukikohasta perinteiseen karttaalluottamissiin tähä.

Ruska pakkasessa.

Nyton nippanappa, ehtiikö Naruskan tasale paras ruska syyskuun kymmenenneks kello neljätoista. Tukikohan pihapiirisä ompaljollaisesti lehtipuuta. Oikeestaan vain yks puu on koivuista ottannu ittelleen ruskavvvärit. Muisa koivuisa ommuutama keltanenllehti, mutta pääosa vielä kesävvihreetä.

Haapa on kesävärissään, sammoin pihilaja.

Pakkasta ovvimeyönä ollu vajjat pariastetta. Kyllä se ruska siitä etenee, mutta maanantaihi ei paljoo aikaa ole. Saattaa Mummelin merkkipäivä mennä iliman kotiruskaa. Onkikkyllä välivuosija...

Meillon muutehhyvä omenasyssy. Tuli Maanteijen Kuningas Heleminen vaimosa kanssa lommailemmaan viikollopuks Tukikohtaan. Ja asuntovaununsisus omenoista pulleena.

Tukikohasta Aarnista ja Kertusta lisävoimija tuleviin teleskeisiin kerräämissiin tähä.

Näimmä mallirajanylittelijä.

Kaikkija sitä näkkeeku vanahemmaks ellää. Oli tuola naapurimaasa pensahhakureisula jonompätkää heijän tullisa. Kiinnitti huomijo semmoseen pöyvällä olevaammappiin, jossoli täyttöohojeita rajalappuloista.

Kattelin siinä, että tutunnäköne nimi näyttää olevan autovvientipaperimallisa. Meikäläine ennen Kari Anteron kuolemata sukuniminneen päivinee oli kirjootettu papperille malliks. Kaikki muut tievot paitti nimi olit kuiten tekastuja. Net olit tieten itänaapurisa varmoja, että tällä raja-asemala ei Santala Kari Antero ennään pyöri. Eikä taijappyörijäkkään.

Tukikohasta tähä.

Karhutunturin kauneutta.

Naruskankylän hieno maamerkki on Karhutunturi. Tasankojen asukkaille rapijaan viiteensattaan metriin kohoova laki on paikka, missä ahtaan paikan kammoa ei voi tuntea. Maalimanääriin sieltä näkkee, kun oikeinsilimin kattelee.

Ruska alakaa olemaan viimesen päälle. Talavella samoista paikoista otetuissa kuvista löytää tykkylumipuita ja talavituulen pieksämää hankee. Niitä ootellessa vilikuilkaa ruskaa. Kameran takana muutamanki vuuen syksyt Karhutunturisa nähäny pijolokijan opettaja. Ukka kiittää kuvista...

Tukikohasta ommaakirruskareisuva suunnittelemissiin tähä. Viikollopula.

Vain yhen matsutaken tähen...

Kävimma Mummelinkans sunnuntaiaamun ratoks kiertoajelula Sallan yhteismettän aluveella. Vanharrajavartijoaseman kohalta Saukkojärvele ja Kenttälampijen kautti takas Naruskantiele.

Tarkistimma, olisko viikosa vajavasa noussu lissää matsuja. Eipä ole. Hienot on hakkamattomat harjut vielä tuola Saukkojärven suunnila, mutta motomies on ollu armoton muutamasa paikasa sinne ajellesa. Ei olekkuin muistikuva jälelä vanhapuustosesta mettästä muutamimpaikon Saukkojärvee Sätsinkautti lähestyisä.

Sielon hehtaaritolokula syntynny uutta korvasienenkerruualuvetta. Osin vaikeekulukseksi jätetty, kunon aurattu ja oksat möyhennetty sinne maatuun. Lahovee net kait sinne, jos malttaa jonkukkymmenevvuotta ootela.

Hitsi kunnet laittais tiellaitoihin näkösäle pienijä infolappuja, joista näkis muokkauksele ajankohan, nin olis helepompi kevätkesästä painela oikijanikäsile korvismestoile. Muuhun noista hakkuualuveista ei vähhäänaikaan ole. Voi niihin joskus tulla puolukkaa ja mustikkaa, mutta risukassoista on hankalija poimittavia netkin.

Kaikkee pittää kuiten ymmärtää, vaikei hyväksyskään sitä. Ihime on, ettei rotestija isommin hakkuista kuule, kujjoskus täälon oltu kettingeisä kiinni mettähallin Tuntsahakkuista...

Yks matsutake löyty harjuja kierrelesä. Ja jonkuvverra kangasrouskuja, jokkon nousemasa. Saattas lämmin ja saje vielä jotain sienisavosta pelastaa.

Mustikkaa sielon, mutta riimalaatuva ei ihammatalasa maastosa. Selekeesti oli havvattavisa maistelemala, että korkijala on mustikka laatumarjaa, mutta tasasela alavala kankaala kevyt kenttähalla ovvieny osan makkeuvesta johonki. Kerrääjiä ainaki ulukomaalaisija kannatteis jonkukkielitaitosen hiukka opastela, että menisvät haravoineen korkijammale.

Tukikohasta viisastelemissiin tähä.

Svenskatalande ryhmä kotimatkalla.

Net on helssinkiläiset ruottinkieliset aina olluttäälä viimesenä ryhymänä Steinerkoulukkaista. Siks het on aina ollu ruskasta myöhäsä. Tai on sitä joskus jottain vielä ollu ruskasta jälelä, mutta suomenkieliset on aina vallannu sen syyskuun kymmenennempäivänseuvun.

Nynnet ruottalaiset olit täällä ekana. Son vuorostas hiukka aikanen ainaki lehtiruskale, mutta johan tuota maaruskaa essiintyy ainaki Tuntsan kairasa, misä hyö eilissäpänä hilippasi kevyven kenttävajelluksen.

Mummeli sielä paistelit heile makaroonilooraa ja lasanjeruokaa ja roilerinjjalakojaki. Väliajjoilla jouti tieten kuvvamaan Nuoluskurun kotamaisemata. Pöllömminki vois päivävviettää kuin tuola raikkaasa ulukoilimasa ja maaruskaa kattelemala...

Sieloli heijjän linjurisa hiukka ilimavaivoja, jokka onneks Linko-Jarkko kävi laittamasa kuntoon sillävälin, kun koulukkaat kirmaili Nuoluskurullaijasa ja Kuskoivampäälä.

Mummeli sano, että ei ikkään olennähäny nimpaljoo katajammarjoja kuinnyt Tuntsala. Kukahanniitä tarttis...

Tukikohasta suomenkielistä taiteilijaryhymää oottelemissiin tähä.