perjantai 31. lokakuuta 2014

Saukkojärvi antaa siikaa pilkkijöille.

Pari kemijärveläistä pilkkimiestä on viettänyt Saukkojärven jäällä eilisen torstain ja tämän perjantain. Kotiinlähtö lykkääntyi vielä yhden yön yli, koska kala on syönnillään niin, että vielä kolmas päivä huomenna lauantaina kannattaa avannon ympärillä istua.

Kahden päivän saalis kahteen mieheen on yhteensä 51 kappaletta siikoja. Se on ihan hyvä saalis ja sopiva satsi perattavaksi iltasaunan ja päivällisen jälkeen.




Kymmenkunta ukkoa siellä Saukkojärvellä on kaikkiaan näille päiville ollut samoissa puuhissa. Järvellä riittää tilaa ja alaa vaikka kuinka isolle pilkkiporukalle, joten eikun suuntana Naruska ja Saukkojärvi.

Jäätilanne on turvallinen, koska teräsjäätä on 15-20 senttiä paikasta riippuen. Kemijärveläiset ovat varustautuneet potkukelkoilla, joilla liikkuminen peilikirkkaalla jäällä on helppoa kuin heinänteko.

Siikasesonkia on luvassa lähelle joulunpyhiä, joten aikaa on.

Tukikohasta lisää perkuumiehiä oottelemisiin tähän.

torstai 30. lokakuuta 2014

Rapa roiskuu.

Häippäsivät täältä laakista talvikelit. Tilalle tuli lumetonta ja vesisadetta. Sellaiset olosuhteet tekevät sorapintaiset tiet paikoin hankalammiksi kuin konsanaan talviolosuhteissa.

Tieroutaa on ehtinyt kertymään tiepohjille viidestätoista kahteenkymmeneen senttiin. Nyt viikonlopun ja alkuviikon pluskeli ja samaan syssyyn sadejakso sulattivat lumet pikavauhtia. Metsäaautotiet muuntuvat niljakkaisiksi pinnaltaan, kun routarajaan asti tien pinta sulaa. Kymmenkunta senttiä sulaa lillinkiä jäätyneen tiepohjan päällä on kiva yhdistelmä. Ja haastava ajettava.

Kallelan metsämiehistä toinen lainasi yhtenä päivänä Bronkkoa. Etuvetoaudi seisoo kiltisti Ukan pihamaalla. Raunon pirssi sai lainassa hieman liikuntaa pitkästä aikaa. Hyvin oli kuulemma lillingissä kulkenut, mutta oli rapakin lentänyt, vaikka kuinka sievästi oli kuski yrittänyt ajella. Etuvetopirssillä olisi metsästysreissu jäänyt tekemättä...





Löytyi sieltä ravan alta vielä punavalkoinen maasturi, kun Ukka päräytteli painepesurilla auton ympäri huolellisen kierroksen eilissä ehtoolla ennen tämän aamuista pakkasta. Samalla peseentyivät enimmät ravat omista autoista ja peräkärryistäkin, jos vaikka sattuisi pidempikin kylmä jakso nyt alkavan, kun aloitellaan marraskuuta. Pakkasella pirssikalusto on täällä kairassa hieman hankalampaa pestävää. Ja lähin autonpesukone on rapian sadan kilometrin päässä...


Tukikohasta pilkkijäätiedotteen tietoja odottelemisiin tähän.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Onks kelläämmyyvä tielannaa?

Nyt tars Ukalle löytää hyvä semmonen perässävejettävä lana. Semmone, jota vois vejellä peräsä Leksusmerkkisellä raktorilla. Ei oo nyt kartanolla ommaa Ronkkova, kun se on leimaa oottamassa Kivi-Matissa. Ronkko olis rouvimpi peli.

Soitti meinaan tännään muutama otsometsän mies ja sano, että Ukan pittää lanata Kallelaan menevä tie, kun sen on jokku ajaneet helevetimmoisille urille.

Oli sevverran kuuma puhelu, ettei se kestäny ihalloppuu asti kolomekeelinjoilla, että soittaja olis kuullu Ukavvastaukset, että het mennään, kullana löytyy.

Sano se soittelija jottain, että nyton löytyny semmonen murskemies, joka levittellee het sille paanalle murskeet neljävvuojen oottelujjäläkiin, mutta ainetta mennee kulema liikaa, jos sillä joutuu net uratkin täyttään. Sitjo meni poikki.

Lanatarjoukset Ukan postilaatikkoon tiellaitaan kurriiripostina.

Tukikohasta kiitoksija etukätteen tähä. Huomena ei jouva lannaamaan, kuon valavottava kirkkovaalit virallisena tarkkailijana.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Lokakuinen lumiretki Kullaojan putoukselle.

Lumi tuli ja menee samantien pois. Oli sitä ensimmäisenä talviaika-aamuna sen verran, että voi lunta sanoneen maassa olleen. Tukikohdan tasalla viitisen senttiä rapiat ja Naruskajärven ympäristössä kymmenkunta senttiä.

Komeita metsoja oli liikenteessä myös. Saukko oli Kullaojalla käynyt ilmeisesti popsimassa suihinsa tammukoita. Tai yrittämässä ainakin.

Sumuisen päivän kuvamateriaalia Mummelilta, olkaapa hyvät:






Tukikohasta lumien sulamista seurailemisiin tähän.

Putkileidistä mä unen näin...

On se helevetimmoista tuo ihmisellapse unimaalima. Kolomas yö taakkeppäin heräsin yltäjapäältä ihahhikisenä siihenku mulla oli suutelukohtavus menosa ruåttalaisesta vuokravirmasta tilatun hyyraarrbettarin kans kahveetaukojevvälisä. Minähänkuen ole semmosta sorttija, nin tieten heräsin.

Tämoli siitä kummalline uni, että seuraavana ja sitäseuraavana päivänä mulloli oikeesti pannuhuoneesa töisä ihasamannäköne valakka ninko siinä unesa. Ja nysse oli oikeesti töisä kans.

Tämonkyllä ensmäänen semmonen uni, joston otettu oikeet valokuvakki, ettei se pelekästää ole vaa selitetty tamaramaunosen kirjoista ja selittäjänä on se unennäkijä.



Entiijä liekkö mikä unta ja mikä totta, mutta parisa päiväsä tuola alakerrassa Tukikohallämmityssysteemin tuli yks kone lissää. Nyssielä kiertää oikeen jos veskin sisälä ja vaikka net pohojammaala eppäilit, ettei semmone systeemi toimi, nin kuiten sitä jo hörräytettii ryssäntalavilaavulla sevverra, että saatto petonikellarisa oikeesti kilijasta, ettäsetoimii.

Valakkaa ei ennää oo senkoommi näkyny, mutta lämpöeristettävaille olissielä nyt valamiit senssit nin, että kuntuntis jonku halava polttöljyvirman, nivvois tillailla kohta ainetta kylymäsavuvarastollise. Saattashansitä sillontällön pössäyttää taivaale närekoivusavujen sijasta öljysavuttii.

Hyvimmyö saatii uus tulokas liitettyvä varsinki hormipuoleen. Tul nin siisti liitos, ettei ikunakuunapäivänä luulis Ukan tuommosessaki tekijänä ollee ollenkaa. Ja että tuosta seinästä ikuna olis puoltakuutijova kolominkertasta tiiliseinää pois käytettykkää. Oli siinä sormeppelisä ja laastisa Ukallaki, uskokaataiäläkää.




Tukikohasta pakasija oottelemisiin tähä. Vesisatteessa.

perjantai 24. lokakuuta 2014

Päivän paska.

Aamuruskova haukkuvat maalimalla pystöön. En tiijä, tulleeko tästä paskapäivä, noinko sana sannoo. Minustakkait tuo aamuvalakee ijästä on kommee kummikä. Jos sieltä alakaa paskaa tulemaan kaupantekijäisinä, niivvallassaa.



Tukikohasta sajetta oottelemisiin tähä. Ei kuiten paskan.

torstai 23. lokakuuta 2014

Kahdenkympin pakkasraja rikkoontui Naruskalla.

Naruskalla -20 astetta on tositalven lukemiin verrattuna alkulämmittelyä, mutta lokakuun lämpötilaksi parikymppinen on ihan sopiva. Sopivaksi tämmöisen pakkasen Ukan mielestä tekee se, että lunta ei ole maassa, eikä varsinkaan järvien jäällä, joten tänne saatetaan pitkästä aikaa saada routa ja teräsjäät.

Ukan mittari käväisi viime yönä -20,4 asteessa ja Ilmatieteen laitoksen virallinen mittari lukemassa tasan -20 astetta. Ennusteet näyttäisivät eteenpäin siltä, että vuorossa olisi lauhtuvaa, tuulisempaa ja mahdollisesti luntakin.

Parinkympin pakkasrajaa hipoi Sallassa jo toissayönä, mutta ei Naruskalla, vaan Sallan kirkonkylällä. Toissayön sai Naruska olla erikoisessa lämpimässä kainalossa, kun joka puolella Lappia muualla oli parinkympin ja ylikin pakkaslukemia.

Talven pakkasennätystä ei Naruskalla nyt syntynyt, vaan kylmintä tälle aamua oli Taivalkoskella, missä mittarit ovat käyneet -21,6 lukemissa. Yksityisellä Jussan Siekkisen asemalla oli lukema 24,1 astetta. Siellä suunnalla on myös lunta, jota Naruskalla toistaiseksi siis ei. Tuntsan erämaassa näyttäisi sääkarttojen mukaan olevan lumi maassa, mutta asiaa ei ole tullut käytyä omin silmin todistamassa.


Metsästäjille tällainen pakkaskeli lumettomassa kairassa ei mieluisimpia säitä ja olosuhteita ole, koska ääneti ei metsässä tällä kelillä liikkumaan pysty. Muuan mikkeliläinen pystykorvamies puki asian eilen sanoiksi aloittaessaan viikon metsästyssessiota Kallelan asukkaana. Hänelle hienossa luonnossa koiran kanssa liikkuessa käyvät kaikki säät, eikä saalis ole listalla kärjessä. Siinä on asenne kohdillaan.

Tänne tulee hieno aurinkopaistepäivä, mutta iltapäiväksi saattaa tuuli muuttaa ulkoilun haastavaksi, eli vaatetta pitää laittaa päälle reippaasti. Ja sen on oltava tuulen pitävää.

Tukikohasta pakkasesta nauttimisiin tähän.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Maantiepöly laskeutuu hitaanlaisesti.

Mummeli joutuu varaamaan työmatkoihinsa talvikelien mukaiset lisäajat, vaikka täällä ei varsinaisesti ole talvesta tietoa muuten kuin pakkasen muodossa. Talvella lumipöly hidastaa matkantekoa, mutta näin syksykylmäsillä pöly haittaa myös, mutta ei lumisellainen.

Nyt lentää varsinkin isojen autojen rattaista maantiepölyä, jota irtoaa reippaanlaisesti niin samaan suuntaan rekkain kanssa ajettaessa kuin silloinkin, kun rekka tulee vastaan.

Kävelyvauhtia pahimmissa paikoissa tänään ajellessaan ehti Mummeli tietenkin dokumentoimaan tämänkin jutun liitteeksi evidenssiä siitä, että omiaan ei täällä höpötellä.





Saattaahan siellä puutavaran vastaanottopäässä ainakin sahatavaraksi menevä tukkitavara vaatia kevyet kenttähuuhtelut ennen sahanterän parkaisemista, koska tavara on hiekkaista laitalukien.

Samaan suuntaan ajaessa on pidettävä etäisyyttä puolisen kilometriä, ja tukkiauton tullessa vastaan on pakko lyödä liinoja kiinni. Pahempaa tämä on kuin konsanaan lumipöly talvikelissä, vaikka haittansa on siitäkin.

Tukikohasta talvisempia kelejä toivomisiin tähän.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Pakkanen taiteilijana.

Kallelan liiteri käytiin lastaamassa kuivilla koivuklapeilla pyhäpäivän ratoksi. Mummeli tietenkin kävi kameransa kanssa katsomassa saunarannan talven tuloa. Kamera todistaa, että luonto on taiteilijoista parhaita. Ranta muuntuu päivästä toiseen eri näköiseksi nyt, kun lämpötila pysyttelee yötäpäivää pakkasen puolella.

Katselkaapa näitä. Eikä ole kielletty ihmettelemästäkään.








Tukikohasta öljykattilan asennukseen valmistautumisiin tähän.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Vielä on teerii jäljellä...

Vaikka tänä aamuna yksi ukkoteeri pääsikin Tukikohtaan orteen roikkumaan, niin tuohon yhdellä vähennettyyn tokkaan jäi niitä iso enemmistö, eli nelisenkymmentä.

Kasperi kävi Venlan kera aamuhämäristä kolmisen tuntia eteenpäin tähystyspaikallaan, jonka ympäristöön on viritetty teerenkuvia. Tällä kertaa oli liikennettä enemmän kuin aiempien viikonloppujen aikana, mutta keliolosuhde olikin tänä aamuna aiempia otollisempi.

Pakkasaamu ja vain kevyt tuulituulonen, eli ilmeisen hyvä sää tekrinpyyntiin.

Kallelan asukkaina viikon viettäneet hirvimiehet lastasivat tänä aamuna parin hirven lihat peräkärryyn, jonka määräpäänä on Tampereen ympäristö. Tyytyväisiä olivat, koska vain yksi lupahirvi jäi enää juoksemaan. Sen aika tullee marraskuun alkupäivinä.


Tukikohdan pihapiirissä oli iltapäivälle askaretta, kun raivattiin talven ja Linko-Jarkon tieltä erinäistä irtainta omaisuutta talvitalteen. Aina sitä tuntuu riittävän, vaikka pikkuhiljaa on hommaa jo tehty silloin ja tällöin.

Tukikohasta pilkkijäitä odottelemisiin tähän.


perjantai 17. lokakuuta 2014

Pihapuupyy viheltää.

Tultiin iltapäivällä Mummelin kanssa Kemijärveltä lastenpalautusreissusta. Se oli semmoinen tavallinen juontokeikka, jollaisia täällä Lapin perukoilla tehdään. Loimu ja Hallahelinä jäivät vastaan tulleen äitensä hoteisiin, joten Ukka selvisi kahden ja puolensadan kilometrin lenkillä. Saatiin samalla reissulla saksalaisesta kaupasta pari rahkapullaa, jotka tekevät meillä silloin ja tällöin mieluusti kauppansa.

Kotipihalla kuului pihakoivusta kovanlainen vislaus. Ukka on jo luullut, ettei semmoista taajuutta vanhan korva kuule, mutta vääräksi tuli luulo todistettua. Pihapuupyy piti sellaisen vihellyskonsertin, että korvia särki. Oikeasti vislaus kuului sisälle asti.


Pihapuupyyn kannattaisi ola tarkkana metsästysajan loppupäivät, ettei viheltäjää tapaa metsämies. Pyy on haluttua riistaa lokakuun loppuun asti. Kaunis lintu.

Kemijärven isommatkin vesialueet ovat jo jäätymässä ainakin rannoiltaan. Joutsenet vielä pystyvät siellä aikaansa viettämään, mutta lähiaikoina kannattaisi niiden nouseskella siivilleen ja käännellä kenokaulansa etelää kohti.

Kylmä vinkka puhalteli Kemijärvellä, mutta valokuvaajamummeli uskaltautui Kemijärven uuden maantiesillan päässä sen verran Lexuksen lämmöstä jalkakäytävälle, että tuoreet maisemakuvat tallentuivat kameralle.

Eihän sitä tiedä, vaikka joku innostuisi hakemaan kuvien innoittamana Kemijärven kaupunginjohtajan virkaa, joka taitaa olla parasta aikaa haettavana. Kemijärvihän tunnetaan poliittisesti tosi rattoisana paikkana, jonka johtoon voisi arvella olevan kovempikin tungos...




Tukikohasta hiljaisempaa viikonloppua odottelemisiin tähän.

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Kirjottelut harvenee ja kävijämäärät isonee...

Eipä oo Ukalla mielessä aineskaan pisempää kirjottelutaukova tänne Tukikohtalokiin kuin nyt, eli jotakin puolenkytä päivää. Olin harhauskonen, että kävijämäärät romahtellee, kun täältä ei kuulu mittään. Mutta paskammarjat. Luvut eikun kasoo, kun tänne ei kirjota rivviikään.

Ois myö oikeesti tultu pois Kemimmaan suunasta, sieltä Patesuuren valtakunnasta, mutta Ukka oli päättäny saumata viimesenkin laatan tyären pesuveen saunapesuhuoneyhistelmään. Ja tännään urkko oli puolillepäiville valamis.

Nyt tultiin kotijo, muttei tieten Mummelin kans kaksin, vaan saatiin lapsenlapsosetketterät mukkaan vielä parikspäivää, kunniillon syyslommaa. Loppuviikoks net painelee Kemimmaallesa takas, kulLoimu pitelee vuosipäivijään, kuuvensija.

Tännään kotijo ajellesa Ukka ootteli puheluva Jaappanista. Net kuulema jakkaa uusija Leksuksija vanhojen epäkuntosten tilale. Ei kuulunu puheluva, mutta sitte Mummeli löyskin nettiuutisia semmosia, että net vijat onki nuissa uuvemmisa malleisa, jottain kakstuhattanelejä ja sejjäläkii valamistetuisa. Ukalahan tämon hyvvää vuoskertaa kakstuhattaykköstä, jollon autot vielä tehtiin oikeista aineista.

Nyt puretaan hiukkasen vajjaan viikon aikana kertynyttä roinaa. Siton Oulummessuilta ja Kemimmaalta, mistä jouti pois Ukan sielä lainasa olleet työvehkeet.

Nyppittää laittaa sauna lämpiimään, kussielä Kemimmaala net laittaa lauteet sinne uutee saunaasa vasta ensviikola. Oli sielä jo uus kiuvas paikallaa, muttei vielä kivijä. Ei viittiny pelekälä rungola sielä alakaa saunoon.

Elekää hättäillä. Jos lukijamäärät isonee kirjottamatta, nin taijan kerätä lukijakansaa lissää olemala vait.

Tukikohasta närherraatoja kartanolta enstöiksee kerräilemisiin tähä.


torstai 9. lokakuuta 2014

Poroasijata.

Poromiehet kerräilevät porojaan. Säkätyksestä sen tietää. Säkättäjä on semmonen pikkunen helikoppero, joka aina erotusten aikoihin pörrää Naruskankin taivaalla. Ninko tänä aamunaki.

Ei siitä mittää haittaa ole tälle porottoman maalaiselämälle. Täsä Ukan kartanolla ei ole poroja nähty sitten ko viimeks, ku poromiehet kävi niitä muutamaa kuseksijaa poistelemasa.

Näppäsin kuvanki, mutta putki ollyhyt, nin eihän se tuommonen pikkukoppero mihinkääjjuri nävy.

Poromiehistä kuulee nyt ulukona ja sisälä. Sisälä toitottaa Lapirraatijo muutaman porotutkijan arvijoita siitä, että poroja on liikaa, eikä niile riitä luonnosta eväs. Niitä pitäis pysyväisesti hävittää vahemmäks. Ja toiselta puolelta haastattelit poromieste evunvalavojaa, jottain neitova, jonka mielestä ihmekkyllä poromäärät pitäs suunnillee tuplata, että poromies sais leipäsä pääle muutaki ku ylähuulesa.

Tuosson kuuma linja porojuttuun YLE Lapin sivuille. Sieltä saa kuula ja nähhä, mitä itekukanenki asijoista sannoo. Sellauluja laulat, kennen leipää syöt, pitänee tässäki jutusa paikkasa.


Ukan mielipitteestä ei kennenkään tartte välittää, eikä sitä kannata noterata milläällailla. Porottoman sana näisä asioisa on ku tuulempuuskaan huutelis.

Sevverran mitä olen rapijan kolomenkymmenevuujen aikana täsä itärajampinnasa jäläkijä jättänny, nin porolaitumista olen tämän porotutkijan kanssa tismalleen sammaa mieltä. Mettänhoijolla ei kankaita ole jäkälistä tyhjennetty, vaan kyllä net sieltä on hävinny porojen suihi.

On täälä hävitetty vanhaa mettääki, mutta ei sitä jäkälätä näytä nissä jälelläolevisakaan olevan. Ei missään, mihin poro koparoineen pystyy menneen. Ja saattais se jäkälä kasova aukijallekki, ninko myö Mummelin kans kesälä katteltiin tuosa rajantakana Tuntsavvarresa. Sieltä se jäkälämpoikanen oli jo päätää nostanu selekeesti semmosella aluveela, jostoli itänaapuri käyny puusa hakkaamasa ja pinnasta hiukkase veltallaki joutessaa vejelly. Mutta sielei poroja olekkaa. Ja jos olis, nin ei niijen tarttis jäkäläntaimija ettijä, kujjokapaikasa on vaaksampaksuiset jäkäläkankaat käänsippä päätä mihimpäivvaan.

Ja joson tietone käytösä, nin kuuklettamalla maastokarttaa voi jokkaine nähä, misä jäkälä kasoo. Siitä näkkee huononäkösempiki, että raja-aitaa pitkin kasoo. Itäpuolela.

Porolliha on kuiten hyvvää. Se ommonemmielestä paras liha. Ukanki listala se on kahemparraa joukosa. Tappelee mettäkanalintuin lihojen kans ykköspalakinnosta. Son makuasija, jostei kannate alakaa riiteleen.

Toivottavvaa olis, ettei tästä poroasijasta syntys sisällissottaa Lapisa. On tuota rauhatonta aluvetta muuvala maalimasa jo ihantarpeeks.

Tukikohasta poronkäristyssuunnittelemisiin tähä. Ostolihasta.

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Talvi saa renkaiden puolesta tulla.

Yhdet lumet on tämä syksy käyttänyt maassa Naruskalla. Tulevan viikonlopun ennuste näyttäisi lupailevan lumisateille jatkoa. Parin viikon pätkä tässä onkin mennyt hyvistä syksysäistä nauttiessa ilman tietoakaan lumesta.

Muutama pakkasyö on ollut, mutta nekään eivät saa edelleenkään haapoja pudottelemaan lehtiään. Metsätalousinsinööripoikamme tiesi omalta alaltaan kertoa, että haapa voi lehtiensä pudottamisen suhteen menetellä eri tavalla kuin esimerkiksi koivu. Jotenkin se typpeen liittyi, mutta Ukka kuunteli asiaa tietenkin puolella korvalla, kuten muissakin asioissa tapana on.

Eilisen Pirjon. Pirkon ja muiden Ukalle läheisten naisten nimipäivän kunniaksi Ukka lupautui vaihtamaan Subaruun tänään talviset rattaat.  Motivaatio vaihtoon on korkealla senkin takia, että Lexusta lainailtaisiin hiukan vähemmän, jos tässä tulee vaikka asiaa maalikyliin.

Ai niin, oli eilen Kasperin syntymäpäiväkin, jota juhlitaan perjantaina kaupunkipäivällisellä Ukan viilaan. Kasperinhan sai Mummeli aikanaan toimittaa maailmaan haluamanaan päivänä, jolloin valinta tietenkin osui nimipäivään.

Kohta voi talven antaa vallata Tukikohta. Tai ei ihan vallata, mutta tulla kuitenkin. Ei ole kuin pari kanoottia enää siirreltävänä pois Linko-Jarkon tieltä.





Tavallisen hyvä renkaanpesuteline on Ukalla noissa halkokärryissä, jotka nyt joutavat eri tehtäviin, kun puut ovat katoksessa ja liiteri on täynnä.

Tämän viikon loppupuolella taitaa tiedossa olla Oulun reissu. Loppuviikon saavat vajava kymmenkunta metsämiestä ja muuta kulkijaa viettää täällä Tukikohdassa omineen, kun irtoamme välillä Mummelin kanssa maalta kaupunkiin. Tuleva viikko onkin sitten koulupuolella syyslomaa.

Tukikohasta talventuloa ja Oulun käsityömessuja odottelemisiin tähän.

maanantai 6. lokakuuta 2014

Kaksattaatonnariryyppäjäispippalovalamistelut loppusuorala.

Kohta, jos hyvin käyp, nimmeillä ryypätään. Sonkin hiuka erilaine ryyppy. Punasta. Ja heleskutimmoisen monivaiheista tehtävätä. Kolomen päivän sessio.

Ehtooseen mennesä jos nimpaljo likkareita on käyny Ukan lokisa, että kaksattaatonnia tullee laskuriin, nin sillon juominki alakaa. Entusesa elämäsä siihe laitettas kakskolomattaossaa kossua, mutta nytei taijeta laitela muuta ko vettä. Ja sitä se tartteeki. Ommeinaan ärtsyvä ainetta.

On sitä tehty meilä ennenki, mutta nyton Mummeli hommannu ämpärisä pääle apuvehkeen, jonka käyttökeleposuus onnyt hyväks havvaittu. Ei tästä julukasemisesta mittää rovikkaa tipu, vaallaitan näkösile muutevvaan, jos joku tämmöstä tarttee.

Perusainetta löytyy mettistä. Puoloja. Kaupasta löytyy viinihappova, jota valamistaa ainaki meiravirma.

Ohoje happopussin takkaa on täsä:

Nelisellitraa puoloja tai
2,5 litraa puolosurvosta.
Pari litraa vettä.
Pussilline viinihappova.
Puolkilloo sokurija mehulitraa kohen.

Puhista ja survo puolot. Liuvota viinohapot puoleen vesilitraan, lissää sevos ja loppu veestä puolojen joukkoon. Sekota hyvijja jätä mehustummaan yheks tai kaheks vuorokauveks.

Siivilöi puoloista mehu vaikka tuommosen marjukan tai parikertasen sijeharsolläpi. Elä sekota. Lissää sokeri ja liruta pulloon. Säilytä viileessä.

Ja juo pois, ku aihetta on. Elä kuiten raakana, vaallaimenna hiukkase. Veellä. Ja jos et iliman toimeen tuu, nii kokkeile piipilline kossuva sekkaa. Juhlan kunniaks, tietty.





Tukikohasta laskurija seurailemmisii tähä.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Metsästämään...

Kanalinnunpyynti Naruskan ja Tuntsan alueella jatkuu. Kuluneelta kahdelta viikolta on Tukikohtaan kantautunut kohtalaisen hyviä uutisia lintukannoista alueellamme. Hyvät kannat löytyvät sekä Metsähallituksen että Sallan yhteismetsän alueilta.

Myös lupatilanne näyttää metsästäjien kannalta jos ei ihan hyvältä, niin ainakin paremmalta, mihin ryysikseen lupia haluavat ovat joutuneet soittelemaan silloin, kun luvanmyynti on alkanut.

Pikavilkaisu osoittaa, että Sallan yhteismetsän alueille on lupia saatavissa koko lokakuulle tästä päivämäärästä eteenpäin. Metsähallituksen lupia näyttäisi olevan myynissä puolesta kuusta lokakuuta eteen päin.

Linkki Sallan Yhteismetsän nettikauppaan löytyy tästä.

Metsähallituksen linkki löytyy tästä.


Metsästysharrastuksen pariin ehtii tänne vielä, jos alkaa kiinnostaa. Karhukiintiö on tältä vuodelta täytetty, mutta pienriistaa ja hyviä olosuhteita on vielä luvassa. Talvi ei näyttäisi aivan ovella olevan kolkuttelemassa, joten pyyntiolosuhteet ovat viimeistenkin puiden lehtien putoilemisen myötä parhaimmillaan.

Tukikohasta majoitusvalmiudessa odottelemisiin tähän.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Hyvä halakohaltija kävi...

Leviästi raatailit nuot tän viikon mettämiehet, ettei Ukan, vanahan miehen, tartte nähä vaivaa takapihan halakoläjän takkee, vaan hyö kuulema hoitelee asjan. Tännään oli sitte viimene päivä, jollon niitoli mahollista siirrellä katon alle. Ja net siirtyit kans.

Kaheksala äijälä on paljo enempi käsijä kuin kahella vanahuksela. Tunti siinä meni, mutta literiki täytty ja loput kärräänty halakokatokseen, joho ei nyt muuta sovikkaa. Ei ees Ukan Leksus.

Nyton hyvä lähtijä talavele. Ja Mummeli pääsee työväilluokan kotterollaan ajaan talliisa, niei tartte ikkunoita raappailla pakkasessa.

Halakoläjä oli köökkiin nähen sevverran väylällä, ettei lintuorresta meinannu saaha asijallista kuvvaa koko viikola. Kattokaa vaikka.


Tännään oli koko valosa aijjaan nin sumusta, että linnustuksesta ei oikeen meinannu tulla mittään. Ei selenny keli Naruskasa koko päivänä, vaikka kirkonkyläsile oli Mummelin kirkola käyvesä kuulema paistanu. Matka oli ollu pelekkää hernerokkaa.


Nyton aste pakkasta ehtoolla. Saa nähä, millasta lintukelijä näkkee ens viikon porukka, joka tullee näitten kymmenen kaveruksen tilalle pyhästä etteenpäin. Tämävviikkoset painelit nukkuun viimesen yösä sejjäläkiin, kun latasivat naamaasa mettopaistit. Toiset tällä viikola.

Tukikohasta tähä.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Koirat ahkerina.

Miehetkin kävelevät metsästyspäivän aikana maastossa ihan kunnioitettavia kilometrimäriä, mutta ei mies pärjää koiralle. Nykytekniikka mahdollistaa kaiken mittaamisen, eli nyt saadaan lukemia sellaisista asioista, joita joku vuosi taaksepäin ei voitu kuin arvuutella.

Kuvat osoittavat, että eilisen päivän aikana labradorinnoutaja on nuuskinut maastoa rapiat 40 kilometriä. Mies koiran kanssa on raputtanut noin neljäsosan siitä, eli poronkuseman.



Ja saalis saatiin siis.

Tukikohasta pakkasaamuun heräilemisiin tähän. Miinusasteita kuus ja rapiat päälle.