maanantai 6. lokakuuta 2014

Kaksattaatonnariryyppäjäispippalovalamistelut loppusuorala.

Kohta, jos hyvin käyp, nimmeillä ryypätään. Sonkin hiuka erilaine ryyppy. Punasta. Ja heleskutimmoisen monivaiheista tehtävätä. Kolomen päivän sessio.

Ehtooseen mennesä jos nimpaljo likkareita on käyny Ukan lokisa, että kaksattaatonnia tullee laskuriin, nin sillon juominki alakaa. Entusesa elämäsä siihe laitettas kakskolomattaossaa kossua, mutta nytei taijeta laitela muuta ko vettä. Ja sitä se tartteeki. Ommeinaan ärtsyvä ainetta.

On sitä tehty meilä ennenki, mutta nyton Mummeli hommannu ämpärisä pääle apuvehkeen, jonka käyttökeleposuus onnyt hyväks havvaittu. Ei tästä julukasemisesta mittää rovikkaa tipu, vaallaitan näkösile muutevvaan, jos joku tämmöstä tarttee.

Perusainetta löytyy mettistä. Puoloja. Kaupasta löytyy viinihappova, jota valamistaa ainaki meiravirma.

Ohoje happopussin takkaa on täsä:

Nelisellitraa puoloja tai
2,5 litraa puolosurvosta.
Pari litraa vettä.
Pussilline viinihappova.
Puolkilloo sokurija mehulitraa kohen.

Puhista ja survo puolot. Liuvota viinohapot puoleen vesilitraan, lissää sevos ja loppu veestä puolojen joukkoon. Sekota hyvijja jätä mehustummaan yheks tai kaheks vuorokauveks.

Siivilöi puoloista mehu vaikka tuommosen marjukan tai parikertasen sijeharsolläpi. Elä sekota. Lissää sokeri ja liruta pulloon. Säilytä viileessä.

Ja juo pois, ku aihetta on. Elä kuiten raakana, vaallaimenna hiukkase. Veellä. Ja jos et iliman toimeen tuu, nii kokkeile piipilline kossuva sekkaa. Juhlan kunniaks, tietty.





Tukikohasta laskurija seurailemmisii tähä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti