lauantai 30. kesäkuuta 2018

Kommeita kaloja liikkeelä Naruskalla.

Juhannuskala ei juurkaan voi kuvan kalasta ennää paljoo kummeta. Naruskajärven uistinsaalis Toby-uistimella. Painova komijat seittemän killoo.

Kuva: Kari Kivelä

Tämon varmaanki niitä istukkaita, joita Ylikemin kalastusaluve istuttellee tuonne Savukosken Miekka- ja Pahtakoskeen. Ukka viisasteli jo istutusten alakuaikoina, että nethän ei Savukoskela kauvaa pysy, kussaavat nokkaasa Naruskajojen latvavesijen puhtaavveen kutsun. Ja uimalla ei Saukoskelta montaa hetkee matka kestä. Kilipimaan Kari Saukoskelta oli sammaa mieltä.

Juhannuksena kävi muutama kalaluvan ostaja Tukikohasa. Oli muutamasa Naruskajojensuvannosa nähäny kerrallaan ainakin kaks tuommosta kuvasa olevaa kallaa pyörähtelemäsä ilimeisesti pikkukalansyönnisä.

Eipä niile isomuksile muuta reittijä Naruskajärvele tieten ole kuin Naruskajoki, joten saattaa kannattee näilävesilä pijelä pyyvyksisä semmosija siimoja, että lohikittalttuu. Ja haavit pittää olla syvemälä pussila. Ja suolaa pittää olla repusa kilotolokula.

Tukikohasta saalistietoja eelleen kertomissiin tähä.

perjantai 29. kesäkuuta 2018

Onkhan nää niitä rauhotettavia...

Aikalailla ylleisesti viimesyksynä oltiin sillämielin mettämiesten keskuuvesa, että lintuja oli vähällaisesti. Enempi ja vähempi kaikki ennustelit jo, että syksy 2018 saattaa olla hilijasta aikaa mettästykseltä.

Näyttäis kuiten pesintä tältäkevväältä aikas hyvältä, kunnäkkyy ensmääsijä kanalintupoikuveita tiempäälä nyjjo kesäkuullopula. Mummeli laitoo känonisa räpsäämään tännään Sallasakäyvesä. Siitäpä tulukitkaa ja tunnistakkaa...







Tukikohasta laskentatuloksija oottelemissiin tähä.

Hillankypsymisaikatauluennustus.

No perskutarallaa, kunnet immeiset kyselee, nottamillon sinne suoleppääsee niitä hilloja poimiin. No son heleppo vastata, että sillon niitä aletaan poimiin, kunnet on kypsijä. Ei yhtään ennen sitä.

Tuolta löytyy intterneetin ihimeellisestä maalimasta kohtuulisehhyvijä viittehijä asijasta. Onniistä ollu täälä plokissakippuhetta.

Nykkaivelin Kittilällisäks hiukka Ilimatieteellaitoksen lämpösummalaskelmija. Sieltä löytyy Pyssykylä, eli Sovankylä, jolle Ilimatieellaitos laskee käppyrätä. Ja karttaa kuvvilikasee, nin huomaa Naruskajja Sovankylän olevemmelekeen ninko sammaa korkeutta. Tuosson Sovankylän summakuva:

Tuo vihireeviiva on tätävuotta. Son sielä menosa näinäpäivinä hiukka alle kolomessattaa, eli siitä uupuu ensmääsiin kypsiin hilloihin satakunta pojova. Ja niitähän kerttyy vuorokauven keskilämpötilasta sejjäläkiin, kun keskilämpötilasta vähennettään viis astetta.

Kittiläsä näytettäs menevän hiukka Sovankyllää eelä näinäaikona. Tuosson Holopaisensivuilta Kittiläkäppyrät. Sielähän on ninko täsä joskus taisin kertova, piirretty oma viivasa hillan kukinnale. Se viittais sihen, että kypsyminenkää ei seurais ihan sitä vaajittuva lämpösummaa neljäsattaa, vaan mittarin pitäs ehkä kiivetä siitä hiukka yli. Son järkeenkäyvä juttu.


Näistä sitä pittää lähtee Naruskan hillatilannetta arvijoimaan. Jos tämmösenä kolijana jatkuu tämä kesä, ninko ennuusteet viisaa viikompäähä, nin ei tulevalaviikola montaa pistettä näyttäs kertyvän. Jos tarttis rahasa likkoon lyyvä jonkumpäivämäärämpääle, jollon ei hillasuole täälä mennä tartte, nin veikkaisin Sallapäivää. Son yheksästoista heinäkuuta. Siitä etiäppäin saattais aukijalta jängältä jottain löytyvä. Mutta sitei ossaa luvata, ennenko käväsee likempänä kypsymistä kattomasa. Voimeinaan olla ninkin päin, että joku avojänkä sai väärään aikaan vettä niskaasa hillavvielä kukkiissa. Sitei voi tietää kuin jänkijä tarpomalla.

Kukinta kunon jatkunnu pitkään, nin siitä seuraa vängälä se, että net kypsyykin pitkälä aikavälilä. Eli sammaa jänkää pittää käyvä kerräämäsä viikovvällein, jos meinaa enemmistömpoimija. Kaikkija ei kukkaan koskaan pysty kerräämään, sovvarmase.

Kannattee kuunela ja kattela tievotusvälineitä. Ranualla, Pudasjärvelä ja Posiola kun alakavat hillaa kerhäämään, nin siitä mennee pariviikkonen, että kannattee lähtee ämpärit kourisa suole. Siihensaakka net päälärit voi pittää vaikka pääsässuojana...

TUOSTA likkasemala voi lueskela Ranuvantilanteesta parimpäiväntakkaa.

Tukikohasta taitaskhan tuota tuonselevemmin sanomissiin tähä.

torstai 28. kesäkuuta 2018

Ukan marjakatsaus Naruska 2018.

Kesä kulluu ja aika vierii. Marjat kiinnostaa, jos vanahatmerkit paikkasa pittää. Ja Mummeli se kamerallaan asijat parraiten selostaa...











Eli hillat supulla, mustikat raakileella ja puolukat kukalla. Siitäpä meitä viisaammat repikää.

Tukikohasta marja-astijatarjouksija tutkimissiin tähä.

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Sarjassamme Tukikohan erikoisimmat kulkupelit.

Jokatoinenkaampäivä ei Tukikohan parkkipaikala ole tämmöstä kulkupeliä. Kokkolanmiehellä vaimoineen on perustarvikkeet matkassa, kun perävaunun on lähtiissä lastannut.

Vois olla ninkinpäin asia, että tottumattomalta saattais jäähä liikkeellelähtö tekemäti, mutta parivaljakon lähdöstä näki, että homma on hallinnassa...



Tukikohasta heille poutakelejä toivottelemisiin tähän.

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Hittaasti, mutta varmasti.

Halot alakaa olleen ristironkkelikasasa viimesijä aikoja. Johannuita olis täsä ehtinny emempikkin kesäkuun aikana katoksenalle lappaan, mutta perinteiset halakosavottalaiset Kippa ja Jammi varas jo kuukaussitten aijjan saaha tulla halakosavottaan. Pitkihhampain Ukka suostu siihe...

Kolomattapinova lavoimma tännään hyväsä kelisä kolomistaan. Kippa on kovatäti kymppinä, eikä kaks eläkepolliisija saanu iliman naputtelemista kaivojenkansila istuskela. Kova täti son akkaväjeksi halakoo latomaan.

Loppuverryttelyks Mummeli lupas viijä Kipan ja Jammin Karhutunturimpääle kameroinesa. Sielä het nyt aurinkova tillittää samalaku Ukka joutessaan kattelee paikathellänä jalakapallomatsija. Sekhän ei elämäjjakuoleman kysymys ole, vaikka töllötin olis kiinni.

Huomenisa kuulema vielä jatketaa, ilimotteli kymppitäti. Saa nähhä, kuka aamusela ensmääsenä ristironkkelikasale ehtii...


Solis kolomee pinova vaile valamis. Hiukka näyttäis siltä, että näiläpuila ei ihanniin täyveks tule, mistä viimokesänä talavele lähettiin. Saattaa jonkummotin hajettaa vielä jostaki vaikka kuivaa närettä, jokolis Ukale mieluista.

Tukikohasta urakalloppumista oottelemissiin tähä.

lauantai 23. kesäkuuta 2018

Pihapiiriä vävypoijjan kameran silmin.

Tukikohan pihapiiri on mettää mettässä. Kahenjapuolenhehtaarin tontile soppii varsinkinnäin kesämaan aikaan monellaista nähtävätä. Talovväki ei aina ees huomaa kaikkee. Taitaa olla nimpäin, että omalleen sokkeutuu.

Sehämmet tiejetään, että lintuja pessii paljollaisesti. Ompönttölintuja, ite pesäsä rakentanneita ja myös pitkästä aikaa kolopesijä isommasta päästä. Palokärki on tullu huutosakautti tutuks. Ja siton ollu mukava seurata myös lennosa, sekun ei ole parasmahollinen lentäjä.

Palokärki on onnistunnu jatkaan myös sukuvaan isosa kolohaapapuusa. Sielä se uus palokärki jo maalimammenova tiirailee...



Meilonnoita ulukomaalaisijaki petäjijä täsä tontila. Net on aikannaan istuteltu kaheksankytäluvun alusa pihhaa koristammaan. Hyvinnet on elänneet täälä karusa kylymäsä. Kylymimmilläänhä ommittarit käyny täsä tontila hiukka yli viiskytäneljä astetta miinuksela. Arktinempuu.



Tukikohasta palokärjerrääkäsyjä vielä vähän aikaa kuuntelemissiin tähä.


perjantai 22. kesäkuuta 2018

Sataa, sataa ropisee...

Peltikaton alla ei saje haittaa. Sajealue pyörii vielä Naruskan kylän seuduilla, mutta kohtapuoliin pitäisi tutkakuvan mukaan alkaa seljetä. Jos selkiää, niin meillähän auringonpaistetta täällä Napapiirin pohjoispuolella näistäpuolin piisaa.

Suomen lippu nousi Tukikohan salkoon ajallaan kello 18.00. Se lasketaan, kuten asiaan kuuluu, Juhannuspäivän ehtoolla huomenissa kello 21.00.


Tukikohasta rauhallista Juhannusta kaikille tasapuolisesti toivottelemisiin tähän.

Juhannusaaton mustikkakatsaus.

Mummeli ettii tontilta vissiin juhannuslähettä, josta sais nuorennusryypyt. Ei vainkaa, kamerasa kanssa se hilippoo välleen. Mustikka mielesä pyörii. Eikä kuulema ihahhuonolta näyttäs, vaan on joku pöllyttäjä täytynny liikkeelä olla, kunon vihireetä mustikkaa Tukikohan perämettäsä pilivimpimmein. Tai josei ihan pilivimpimmein, nin hyvä alaku kuiten.



Tukikohasta mustikkapiirakasta haaveilemissiin tähä.

Kumivene talaviteloilta töihisä.

Otimma eilissäpänä talavesa autotallisa viettänneen kummipaatin peräkärrin pääle. Viistoistaheppanen Jammu alakeraan sähkökaapista, parikytälitraa tuoretta suomalaista ysikasija rosentin ölöjylä, ankkuri, köyvet, parit virvelit, pari kalapakkia, neljät liivit, persalusija, kummisaappaat, parit melat, kummivenheen jalakapumppu, varoiks vielä sääskimyrkkyvä. Puolesatunnisa net kaikki hommat hoijettuva tullee, kun kalanhimo iskee.

Oli aurinkopaistetta ja sopeva kevyt kesätuuli. Juhannusaatoks kunon luvannu vesisajetta ja pohjatuulta, nin sopiva ajankohta aatonaattona hurhauttaa Majavasuvannole. Sielä puotimma venhon suvanon kesävettteen. Vermeet paattiin, liivit pääle ja kolomanela vetasula Jammu tulile. Ja pyynti pääle.

Kaikki olit sitä mieltä, että tärkeintä on nauttija veenpäälä olemisesta, kummollukka paisteli kirkkaalta taivaalta. Sääskimyrkky tuntu turhalta, eisielollu ötökkää.

Onneks toiseksviimeselä Ukan ajamala kierroksela parinkilometrin suvannosa Loimun virvelliin tarttu kala. Soli poijjan ensmäänen. Ja hauki, eli kojikkaammijjänkäkoira. Mutta Loimu halus sen voisapaistettavaks Tukikohtaan Ja sai kansa.




Nyton kuumat poijes. Saatamma uusija reisun vielä tännään ennen ehtoon lipunnostova. Etelästä tullee helevetimmoine sajealuve täneppäin, mutta vasta kait puolempäivän tuolapuolela. Nykku paatti on rannasa valamiina, nin heleppo on sinne mennä kalastaan.

Panemma tänhään muikkujälitelmäperhoon hiukka nykäsyliikettä, nin eikhän tuohon saaha tarttuun harjusta tai taimenekillihhaa. Ja saalis ei tärkein ole, vaikka tärkee onki. Hymystä jos päättellee...

Tukikohasta juhannuskokkova kassailemissiin tähä.


keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Pannappa tähän äkkinäinen.

Vävypoika ei mikkään ihanturhamies ole ollu tähänkää asti, mutta vastapa hävvoi lähtee viivale melekeen kenenkanssa vaan.

Mies on tälleaamuva varahillähtenny polokupyöräretkele Paavolandijasta, eli Kemimmaan Ilimolasta. Ja ajellu Rovaniemejja Kemijärven kautti siihemmalliin, että vaile yheksän ehtoola ohittu jo Sallan kirkonkylä.

Siihemmennesä ompäivämatkaa takana kaksjapuolsattaakilometrijä noin äkkijälaskijen. Siitäko huitassee neljäkytäviis jäläkiruuvaks, nin sitähällöytää ittesä puolenyön huitteisa Naruskalta... Siihen saa laittaa toisenkippyöräilijän vispaamaan, jos tänne yhtäsoittova vatkaa kolomessattaa kilometrijä kertalaakila samoilasilimilä.

Ennakkosuunnitelmasa oli yöpyvä jossakin mettänsiimeksesä riippukeinusa, mutta nytnäyttäs siltä, että Mister Polokupyörä tulleekillakanoijjen välliin Tukikohtaan.

Mummeli pongasi vävypoijjannäkösen pyörämiehen Sallan kirkonkylän sääkamerakuvasta. Vihireetakkinen jos tänneasti ilimestyy, nin kovinsälli tällä kartanola aikoihi.


Tuola se sattumoisin vihireetakki pilikistellee Ukan äitevainaan perustaman grillikijoskin kulumala, pyöränkeula kohti Naruskata.

Tukikohasta uluko-ovet lukittematta jättämissiin tähä.

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Puukkokuvija takakätteen.

Ainakimmelekeen kaikista Vasarapuukkoloista on pyritty ottaan kuvattänne blokkiin ennen niiijen lähettämistä. Samapää kunon kesättalavet, nin joskus tieten jää ottamatta. Ninko kävi tämän muutamale ponssemiehele lähetetyn taijeluoman kanssa.

Onneks asija tuli puhheeks täsä hiljon. Omistaja, jokon kovin ollu tyytyväinempuukkoosa, laito siitä parit kuvat tänne julukastavaks, joten eikun kiitos siitä. Puukko on omistajasa mettäkaveri, kalakaveri ja mukana kaikesa, misä käyttöpuukkova tarttee. Ja mikä hienointa, se jää suunitelmammukkaan vielä perinnökski. Mikäpä ettei.



Tukikohasta mittään lissäämäti tähä.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Pitkästäaikaa voileipäkaakkuva Tukikohasta.

Piti taas Mummelin ja Ukan alakaa muistelemmaan, miten net voileipäkaakut tehhään ja koristellaan nin, että harossi tullee. Siinon tekovaiheesa ja koristelussaki omat pikkujipposa, joihinka tehesä huomas kuitenki jonkullainen rutiinikijjo oleva, vaikkon viimesestä aikaa.

Kaks kaakkuva, toinen lihapohojala ja toinen kalapohojala. Välikerrokset kummassaki keitetty kanammuna, sinappikurkkupikkelssi, raejuusto, majoneesi ja kermaviili.

Yön yli tekeleet oli kylymijössä tiukasa tuorekelemusa. Aamusella oli Ukan hommana vielä vejelä juusto pintaan, tällä kertaa soli Koskellaskijaa. Hyvvää maultaan, muttei ehkä ihannin hyvvää levitettävää kuin nuot tuorejuustot. Koristelijammielestä hyvvää tuo juusto, koska siihen tarttu kuulema helekutihhyvin sivuile koristesallaatit.

Kuvat kertoo loput. Nam. Ja kommentit kuullaavvarmasti lähiaikona Sallasta, misä net on valamistujaisisa tänhään syönnisä.





Tukikohasta itellekki Juhannuksempyhiks suunnittelemissiin tähä.

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Pikku melontaretki kesäpäivärratoks.

Kallelasa on viikko hurahtannu muutamalta pariskunnalta rattosasti. Het on kerinneet kulukeen tunturit nin Naruskala kun Tuntsallaki. Ja missä lie vielä, joka päiväle on kuulema ohjelmata ollu. Ja tännään ennen huomista kotijolähtövä Ukka nakkasi heijät kannoottiretkele Suoltijojen ja Naruskajojen risteyksempaikkeile, mistä het tulit melomala Haltimmutkaan.

Oli ollu mukava retki ja taukopaikka Haltin kovalla oli ollu mieluisa paikka myös.

Ukka joutessaannäpsi muutamat valokuvat kanoottivientireisulta. Oli jousenta ja rentukkaa vaikka muillejjakkaa. Ja koskenkohinata.






Ensviikolla viettelemmä Juhannusta. Sääennusteet ennustellee viikompäähä satteita ja taas hiukka viilenevvää, mutta sehän täsmentyy vasta ensviikon puolvälisä. Vesisajetta sais tullakki, ja sais pysytelä hallat poisa meijämpuolesta vaikka syyskuullopule asti.

Tukikohasta kevyttä veennousuva jokivesillekki toivomissiin tähä.


perjantai 15. kesäkuuta 2018

Keskiyön aurinko.


Tukikohasta tästä tänne muitakin nauttimmaan oottelemissiin tähä.

Maallikkohillaennustaja ennustaa hillasatova.

Jovain viimovuona vielä tuli, mutta eeeeei tule tänävuona...Joku oli appiukolle hänen vielä eläissään ja Lapissa kulukijessaan tojennut hillaennusteesa. Sanamuoto jäi appiukolle mieleen ja hän sitä mielellään aina käytti, kun hillasato oli puhheenaiheena.

Ukan jorinat näistä marjaennusteista ovvähän semmosela ja tämmöselä tasola, että niihimpittää suhtautuva varrauksela. Mutta tällevuojele on kuiten havvaittavisa outouksija hillasatova arvaillesa. Nimittäin Naruskala ja muuallaki Lapisa voi olla erikoistilane päälä, ninko on Holopaisen havvainnoisa Kittiläsä.

Vasta tännään kattoin enskertaa Kittilän monivuotisija tilastoja, jokka perustuu lämpösumman laskemisseen. Sinnehän Holopaisen sivuileppääsee TUOSTA klikkasemala. Alla olevasa kuvasa ja tieten sielä Holopaisen sivula kaikki näkkee outouven, joka kannattee huomioija laskennasa. Ei nimittäinnäyttäs hilla kulukevankaan käsikäjesä lämpösummijen kanssa tänävuona. On tarvinnu hällä piirtää ihan oma viivasa vuojele 2018...


Enole viittinny tai joutannu, kuivvaan, laskemaan Naruskan lämpösummija tällekkevvääle, mutta eise haittaa, kunnäyttäs täälä menevän suunilleen samoisa kuin Kittiläsäki. Kukinta näyttää tääläki pitkältä ja hiukka vaikeelta ennustaassitä, mitehhilla pölyttyy. Tämä nyt alakava lämpönennimittäin saattaa olla hillale hyvä juttu. Ja jos vielä tulis vesee lämpösellisäks, nin jovain. Saattashan tuota sanova, että viimovuona niitä tuli, eikole hiijevvissi, vaikka tulis tänäkivvuona...

Onnimittäin niilä jängilä, misä itte olen kevyvesti joutannukkäymään, monnellaista tilannetta päälä. Kallelan takajängälä avosuola oli kolomee sorttija, eli oli isoja kukkija, oli terälehtesä puottanneita pölyttymättä retkottavija ja vielä semmosija, jotka vasta näytti olevan kasvattamasa versojasa. Tämä ilimijö saattaa olla selitys Kittiläkäyrillekki, eli maasa ovvielä routaa, kunei ole liijon satannu. Ja jos maaperä hohkaa kylymää, nin hilla ei lähe kasvammaan, vaikka lämpösummaa olis luvut lakkarisa.

Nyt tarttis ainakittulla hyönteisijä, että net kukkivat hillat sais pölytyksesä. Tämä kahenkympillämpötila ja vesisajekkin saattavannyt olla oikijasa kohasa. Toivomma näin. Ja korkijammat voimat saa päätelä loput, että antaako se meile hilloja, eli ei. Tuosson kuvija eiliseltä suojuoksulta. Tai kävelyvä se tais enempi olla...






Jajos joku täälä kukkii nihhelevetisti, nin son voikukka. Linko-Jarkola on semmoset keltapellot talosa vierelä, että katteeks käy kukkaloisto. Sit eikäy katteeks, kunnuot alakaa lennättää niitä valakosija pikkulaskuvarjoja jokapaikkaan...


Son kessää nyt täälä, siltäse alakaa tämpäivänjäläkiin tuntuva. Viimoyönä Mummeli laukkas Karhutunturisa muutamammökkiläisneitosen kanssa. Ukkakivvalavo puolileöile. Ukan sääkamera kuvvaa täälä keskiyölä näistäpuolin aurinkova, joka räköttää ympäripyöreetä. Son keskikesä likelä!


Tukikohasta Karhututurikuvija yökuvvaajalta oottelemissiin tähä.