sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Pitkästäaikaa voileipäkaakkuva Tukikohasta.

Piti taas Mummelin ja Ukan alakaa muistelemmaan, miten net voileipäkaakut tehhään ja koristellaan nin, että harossi tullee. Siinon tekovaiheesa ja koristelussaki omat pikkujipposa, joihinka tehesä huomas kuitenki jonkullainen rutiinikijjo oleva, vaikkon viimesestä aikaa.

Kaks kaakkuva, toinen lihapohojala ja toinen kalapohojala. Välikerrokset kummassaki keitetty kanammuna, sinappikurkkupikkelssi, raejuusto, majoneesi ja kermaviili.

Yön yli tekeleet oli kylymijössä tiukasa tuorekelemusa. Aamusella oli Ukan hommana vielä vejelä juusto pintaan, tällä kertaa soli Koskellaskijaa. Hyvvää maultaan, muttei ehkä ihannin hyvvää levitettävää kuin nuot tuorejuustot. Koristelijammielestä hyvvää tuo juusto, koska siihen tarttu kuulema helekutihhyvin sivuile koristesallaatit.

Kuvat kertoo loput. Nam. Ja kommentit kuullaavvarmasti lähiaikona Sallasta, misä net on valamistujaisisa tänhään syönnisä.





Tukikohasta itellekki Juhannuksempyhiks suunnittelemissiin tähä.

3 kommenttia:

  1. Kylläpäs on kauniita nuo kaakut. Tollaista taideluomaa malttas edes syyäkkään.

    VastaaPoista
  2. Hyvin olivat maistunneet. Palautetta tuli. Hyvistä tarvikkeista, jotka näihinkin toimitti tillaaja, ei ihan huonova pysty tekemään, vaikkolis minkälainen tumpelo. Niisson Mummelin koristelemina epäterveellisten kermapohojasten ja majoneesien vastapainoks sallaattija ja muita terveellisempijä riittävästi.

    Ukka Matinpoika

    VastaaPoista
  3. Vai että Matinpoika, eli oliko Isän nimi oikeastikin Matti, kun nyt on oikosulku, mutta kuulostaapa hyvältä tuo kakku, jota voisi syödä vuorotellen niin liha, kuin kalapohjallakin, kun tietää, että Tukikohdassa, kummatkin, on laatutavaraa aina ja -taatusti!

    VastaaPoista