keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Uutta Vuotta!

Tukikohta jää vuodenvaihteeksi naapuritalkkareiden hoitoon. Jos matkasuunnitelmat pitävät, ollaan me Mummelin kanssa ehtoolla kuuntelemassa ja katselemassa Uuden Vuoden 2015 alkamista Puumalan korpimaisemissa Savossa.

Kiitämme kaikkia Naruskan kävijöitä menneen vuoden telskeistä. Toivotamme kaikille tasapuolisesti Hyvää ja Onnekasta Uutta Vuotta 2015!



Tukikohasta Lexuksen nokkaa kohti etelää kääntelemisiin tähän.

tiistai 30. joulukuuta 2014

Pöllö toljottaa pöllöä.

Jouluaattona pyörähtelimmä Venlan ja Kasperin kanssa Vasaran verstaalla. Puukkomestari sai joulueväslähetyksen, kuten asiaan perinteen mukaisesti kuuluu.

Pirttinsä lattialle talon isäntä oli nostellut muutaman hyllyn päältä siellä jo muutaman vuoden päivystäneen honkapöllönsä, jonka hän oli päättänyt lahjoittaa Tukikohtaan.

Nyt tämä ilmeikäs honkapöllö tuijottaa Ukan tietokoneen näytön yläpuolella Ukkaa. Ja Ukka pöllöä.


Tukikohasta tuijottelemisiin tähän.

Havi hyvä.

Kaikenkarvasija kynttilöitä sitä saa ihimisellapsille kaupoisa myyvä. Emmuista kauppaa, enkä viiti laatikosta kattova, mistä päin Kiinaa on mahtanu nämä kepuvvihreet kynttilät alakusa saaha, mutta mittään niilä ei teheny. Eikä tee.

Nämä jos jättelee kovin kalliijen pöytäliinoje pääle ittekseen pallaan, nin kohta on tahrainpoistajalle työmaata tievosa. Eikäpä taija tulipalovvaarakaa kaukana väijyvä.

Onneks meilä vielä myyvään niitä oikeita Havin valakosija aitoja, joita meiläki parisa kattoruunussa polteltiin männäpyhinä paljollaisesti...


Tukikohasta ensjouluun viisaammi valamistautumissiin tähä.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Vuoden 2014 viimeisiä Naruskan maisemakuvia.

Vävypoika Sami Evinsalo on kierrellyt lähialueella Naruskan luonnossa kameransa kanssa. Hänen kuviaan tältä päivältä Naruskajoen pakkasmaisemista, kun joki muuttaa päivittäin muotoaan kovissa pakkasissa. Nauttikaa.









Tukikohasta lauhtumista odottelemisiin tähän.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Ulos syömään.

Otettiin hiukkasen kontrastia katettuihin pöytiin tänään. Pakkasta -32 astetta ja ulos syömään. Kasvispullia ja hiillosmakkaraa, verimakkaraa ja pikkunakkeja. Kunkin maun mukaan.

Ja nokipannukahvia. Koivuhalkotulet. Naruskan narskuva hanki ja pakkasen pauketta nurkanpielissä.





Tukikohasta tätä muillekin suosittelemisiin tähän.

Vieläkö muistatte kylmäsavulohirullan...

Mummeli tökkäsi joulun alla pakkaseen kylmäsavulohirullan. Rulla on hupenemassa vauhdilla makoisiin suihin sitä mukaa, kun rullasta viipaleita tarjolle asetellaan.

Onneksi rullasta riittää makupaloja vielä joulun jälkeiseen arkisempaankin aamupalapöytään, niin vierottuu pyhistä loivemman kaavan mukaan.

Eilen Tapaninpäivänä jo hiukan harjoiteltiin muutakin syötävää kuin joulun perinneruokia. Pitelimme nimittäin pitsakekkerit muutaman Naruskajoen takana länsipuolella jouluaan viettävän perheen kanssa. Perusaineet eivät toki olleet arkisia, vaan aitoa savukinkkua, kylmäsavulohta ja niin edelleen kunkin maun mukaan.


Eipä tästä puutu loppuvuodesta kuin valtakunnallinen pakkasennätys, joka liippailee ainakin lähellä Naruskaa, kun Ukankin mittari on jo tälle aamuyölle ehtinyt -32,4 asteen kirpakkaan lukemaan. Kisaa käydään Lokan ja Naruskan välillä.

Tukikohasta pakkasta pitelemisiin tähän.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Poronkuseman pääsä SE jo näkkyy.

Ei tästä Tukikohan kenturalta nin kovin kauvas matkustaa tartte, kujjo Tapanina mollukan näkeen pääsee. Tännään sen näki Mummeli tyärensä kans, ku käväsivät maitokaupasa kirkola.

Kuukkumaharju on kasonu tuoho aurinkoarmaajja Tukikohan välliin, niin täälä ei tiijä mollukasta ku punasta taivaarrantaa.

Kotalankyläsä ja siitä etelämmäks ojjo eri meno päälläsä.




Siinojjo kolomesa kuvasa nousu ja lasku. Päätelkää itte, mikon mikäki. Tältäpäivää kuiten.

Tukikohasta rauhasa oottelemisii tähä.

Tapaninpäivän aamun Naruskauutimia.

Joulunpyhien aikana on tapahtunut Naruskallakin joka päivä jotain, vaikka laiskasti onkin tänne Tukikohdan sivuille asioista raportoitu.

Joulupukki kävi, kuten odotettavissa olikin, koska kaikki ovat olleet aika kilttejä. Täällä jopa reenattiin joululauluja Joulupukkia varten, kuten dokumentista voitte todeta.



Joulupukki kävi Naruskan kaikissa taloissa jo varhain iltapäivällä, jotta pukki kerkisi iltasesongille eteläisempään Suomeen. Ukalla on onneksi oma pukkipalvelu, joka monistaa joulupukkeja mieluisiin tehtäviinsä lahjojen jakeluun joka torppaan.



Suurimmat kiitokset eivät kuitenkaan tänä jouluna Ukalta kuulu Joulupukille, vaan kylälääkäri Kirsille. Hän nimittäin pitää Ukan lääkekaapissa reservissä muutamaa lääkettä, jota pitää olla siltä varalta, että tarve iskee. Ne tabletit ovat sinisiä. Ja tarpeeseen. Ja niillä ei ole mitään tekemistä niissä asioissa, joita taas vilikkerien päässä pyörii.

Ukka on nimittäin vetänyt innolla tablettikuuria kihtiin. Tuo hauska pikku vaiva iski oikean jalan isovarpaan niveleen niin maan perusteellisen äkäisesti, että sinisiä alettiin tarvita.

Nyt ollaan jo paranemaan päin. Ruokalistaa on tarkisteltu, mutta varsinaista aiheuttajaa kihdille ei ole löydetty. Kihti kyllä löytyy jalasta. Sitä Ukka ei toivo pahimmalle vihamiehellekään. Ei ainakaan jouluksi.

Tapaninpäivää aloiteltiin aamupuolikuudelta pannuhuoneessa. Ukka sai jo kenkää sen verran jalkaan, että halkoa sai ladattua pesään. Pikkutulia täytyy pystyä pitelemäänkin, kun mittarit napottavat -28 asteessa...




Ajelkaahan rauhallisia Tapaninajeluja, missä ajelettekin.

Tukikohasta pitsauunia lämmittämisiin tähän.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulurauhaa!



Sinä yönä pohjoisen taivaalla tanssahtelivat ketunhännät, riemulliset revontulet. Liekit leiskuivat vihreinä ja violetteina ja erämaan hiljaisuudessa kävi kuohuva kohina. Pimeä maisema oli herännyt uuteen hämärään, puiden varjot lankesivat hangelle piirtäen metsän hahmot tummina valkealle pinnalle.

Pakkasen voima paukutteli puiden runkoja tyvenessä yössä. Maa lepäsi rauhassa vahvan lumipeitteen alla ja luonto oli taipunut talven alle lepäämään. Eläimet olivat hakeutuneet kylmää pakoon kukin omaan salaiseen paikkaansa, eikä juuri kukaan ollut todistamassa näytelmää, joka kohta oli tapahtuva.

Yössä liikuskeli hiljaa hiihtäen pariskunta, joka oli matkalla toimittamaan hopeakolikoita verolle vietäväksi nahkaisissa repuissaan. Pakkasessa narisivat sauvat ja sukset kulkivat kevyesti yössä. Vaimo odotti lasta ja välillä oli seisahduttava lepäämään. Matkaa oli paljon taitettavana, latua oli piirtynyt pimeään metsään pitkästi taakse päin ja pitkästi sitä oli vielä edessäkin ennen määränpäätä.

Yhtäkkiä vaimo tunsi, että hänen synnyttämisensä aika oli lähellä. Pariskunta näki revontulten viileän vihreän vaihtuvan lämpimän keltaiseen tulen hohteeseen. Pimeydessä loistivat kauppamiesten kylän rakovalkeat. Mies ja vaimo hiihtivät kylään ja pyysivät päästä yöksi majaan uunin äärelle. Kaikki yösijat olivat kuitenkin jo varattuja ja matkalaiset ohjattiin eläinten suojaan. Pihaporot nostivat laiskasti päätään, kun väsynyt pariskunta kävi taljalle nukkumaan.

Vaimo synnytti sinä yönä pojan, esikoisensa. Hän kääri tämän porontaljaan ja katseli taivaalle ihmeissään siitä, mitä oli tapahtunut. Revontulet loimusivat kirkkaammin kuin koskaan aiemmin.

Sinä yönä olivat miehet jonkin matkan päässä porolaumoineen kokoontuneet aukealle katselemaan ihmeellistä taivaallista näytelmää. Yhtäkkiä siinä heidän edessään seisoi enkeli, jonka valkeus ja valo häikäisi miesten silmiä. Miehet säikähtivät enkelin hohdetta, mutta enkeli sanoi heille:
”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko pohjoiselle kansalle. Tänään on teille hankien keskelle syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä olkoon merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna porontaljaan eläinten suojassa."
Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.”

Kun enkelit olivat hävinneet takaisin loimuavalle taivaalle ja jäljellä olivat vain värillisinä leikkivät liekit, miehet sanoivat toisilleen:
"Nyt kylään! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti."

He lähtivät kiireesti ja löysivät matkalaiset ja revontulten loisteessa säihkyväsilmäisen lapsen, joka makasi pakkaselta suojassa kiedottuna porontaljaan. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat miesten sanat, olivat ihmeissään. Mutta vaimo kätki sydämeensä kaiken, mitä ihmeellisenä yönä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

Miehet palasivat porolaumansa luo kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu. Taivas loimusi liekeissä ja revontulet maalasivat pohjoisiin yläilmoihin taivaallisia kuvioita. Pakkasen kristallisoima metsä huokui rauhaa. Jotakin suurta oli tapahtunut.





tiistai 23. joulukuuta 2014

Tukikohdan aatonaaton täpinät...

Tukikohta valmistautuu omalla väellä joulunviettoon. Lastenlapsoset ketterät koittavat saada aikansa kulumaan huomiseen kokoamalla viimevuotisen lahjansa autoradan. Heillä on huollettavanaan yksi kissanpentu, jonka on määrä asua lastenlasten reviirillä, ettei kissa-allerginen Mummeli saa sätkyä.

Kasperin tehtävänä on vuosittain valmistaa sinappi. Homma hoituu rutiinilla, eikä ole pelkoa, että kinkun päälle levitettävä konjakkisinappi olisi mietoa laatua, vaan tulisinta totta.

Katin ja Venlan hommaksi lankesi ikäänkuin luonnostaan kuusen koristelu. Tukikohdan juhlasalissa sen yhtä nurkkaa komistaa omalta tontilta kaadettu lähelle neljämetrinen kuusi, jonka koristelussa tarvittiin tikkaita ja vähän kiipeilypäätäkin. Ei alaikäisten hommaa lainkaan, vaan varttuneempien.

Mummelin ja Ukan osa on valmistella perinteiset ruokalajikkeet. Kalaa on kylmäsavustettuna ja tietenkin myös lämminsavustettuna. Laatikot ovat perinteisiä. Kinkkuja on sattunalta kaksi. Toinen on paistettu Tukikohdassa sähköuunissa, toinen on savusaunakinkku Rovaniemeltä, missä Sierijärven savuriihi tekee sianlihasta niin maukasta, ettei sanotuksi meinaa saada.

Huomenissa on puolenpäivän hetki varattu joulurauhan julistuksen kuuntelemiselle ja riisipuurolle. Iltapäivän puolella saattaa Joulupukki poiketa talossa sinne etelään matkatessaan...





Joulukuusessa on erikoisuutena ruåtslaiset koristepallot. Niitä on satakunta kappaletta ripustettu roikkumaan kuusen oksille. Sävysävyyn palloja jäi vielä talon neidoille kuulemma korvakoruiksi. Kylläpä net ruåtsalaiset keksivät...

Pakkasta on tätä kirjoitettaessa aatonaaton ehtoolla -26 astetta, eli kipakka keli. Oikea joulun tunnelma hiipii Tukikohtaan, kun on lunta, pakkasta, lapsia, joulukuusi, kinkku ja niin edelleen.

Älkää repikö ressiä. Täälläkin otetaan joulu vastaan joulurauhan merkeissä.

Tukikohasta hiljentymisiin tähän.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Ukan viime hetken joululahjavihje.

Onko sinulla ongelma löytää joululahja hänelle, jolla jo on kaikkea? Ukka auttaa. Pitkäaikaisen tuotekehittelyn tuloksena on jossain kehitetty käyttöesine, jota ei löydy VIELÄ joka toisestakaan navasta.

Arvaatkin jo, että lahja liittyy napaan. Sitä usein palelee, varsinkin nykymuotivaatteissa, jotka jättävät navan näkymään naapuriin.

Aitonahkainen navanlämmitin on uniikki lahja. Materiaaliksi sopii lammas, kettu, susi, karhu, poro, hirvi, minkki tai melkein mikä tahansa lämmin turkisnahka. Navanlämmittimen koko vaihtelee saajansa navan mukaan vanhan pennin kokoisesta noin nykyaikaisen kahden €uron kolikon kokoon.




Tukikohasta navanlämmittimiä leikkelemisiin ja kilteille pukinkonttiin pakkaamisiin tähän.


lauantai 20. joulukuuta 2014

Tämä kaamos on taputeltu.

Onhannet taas jokku itkeny ja voihkinu kaamosta. Mummelilla ja Ukalla ovvaan ollu ihallystijä. Ei paistele aamusta aurinko silimään, eikä ehtoollakkaan. Huomisempäivän jäläkiin ollaajjo taitekohasa. Puolesaviikosa tulevata viikkova on taas kukoaskeleevverra pitempi päivä, mitä ylihuomena.

Valakonen joulu tullee Naruskalla satavarmasti. Neljäkytäsenttijä ja rapijat pääle löytyy Ukammittarista, joka ollahjomaton peli.

Täällei isommi ole pimijää pelätty, eikä siitä välitelty. Jokku ihimiset selekeesti unohtellee sen, että valova on keskimääri maapallola vuojesa samavverra jokapaikasa. Joson muutama päivä talavela, ettei aurinkova näje, nivvastaavasti kesälä se mollottaa yötäpäivää.


Eipä sitole liijon ulukona nytte muuta valova näkösällä, kuttuo pihalyhty, josa pallaa semmosija pikkusija lamppuja. Sähkövä ei siinä säästelä, vaan se saa pallaa yötä päivää. Ainaku on pimijä tai hämärä.

Puolevvuojen pääsä ollaan taas semmosen lyhyn valosa, että häikäsee. Ja puolvuotta on yks kullilluikaus.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Kylmäsavulohituorejuustotillirosepippurirulla alkupaloiksi.

Siitäpä sen joulun lähestymisen tietää, kun Mummeli komentaa Ukan vetelemään puukolla ohuiksi viipaleiksi kylmäsavustettua kirjolohta. Helppo on komentaa, kun on mitä vedellä. Itsensä Ukan savustamaa.

Kuvat kertovat, miten rulla muodostuu. Kalaviipaleet ladotaan tuorekelmun päälle hieman vitaseen. Päälle levitetään tuorejuustoa, joka tässä tapauksessa oli maustamatonta. Juustokerroksen päälle ripotellaan kuivaa tilliä. Ja kruunuksi vielä rosepippuria, tässä tapauksessa kokonaisina.

Teos rullataan kuvien kertomalla tavalla. Pötkö laitetaan valmiina muovipäällystettynä pakasteeseen, mistä se otetaan viipaloitavaksi noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Leikkaaminen tapahtuu pötkön ollessa hiukan sulanut, eli kohmeessa. Koko pötköä ei tarvitse leikellä kerralla, vaan viisas säästää pitkästä pötköstä hiukopalaa pahan päivän varalle...







Tukikohasta pötköä jäädyttelemisiin ja maltilla odottelemisiin tähän.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Kauneimmat joululaulut kajahteli.

Pienehkö oli eilissä ehtoola lauluporukka, olisko ollu parikymmentä laulunlyömää, mutta sitä lämpimämpi tunnelma Tukikohassa. Mummeli oli laittannu koristellen salin juhlakuntoon, joten puitteet oli kohillaan.

Oli seurakunnan väkiä ihan herrain kirkolta asti, oli muutama naapurikyläläinenkin, ja ommaa väkiä net, jotka kynnelle kykeni.




Hyvät oli soitot, kun kanttori pimputteli talon sähköpijanolla säjestykset. Väliaikakahveet monellaisten nisujen kanssa syötiin ja juotiin, nin taas jakso laulaa.

Erehtyvätten akat haastaan miehet laulukissaan. Meitä miehiä ei ollu kun kolome, mutta akat joutu kanttorin tuomaroijessa totteemaan, että ukot voitti. Ukan joholla tieten...

Oli ihan oikia joulutunnelma, joston hyvä lähtee etippäin kohti isompija telskeitä. Ja sali on kunnosa, tulukoon vaikka ite Joulupukki tänne totiamaan. Ja kiltit lapset löytyy meiltä. Ja aikuset kans.

Tukikohasta ääntä eelleen avvaamisiin tähän.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Pihapuupyyn vislaukset vislattu.

Tukikohdan pihapiirissä on asustellut pyypesue. Enimmillään näitä viheltelijöitä on saattanut nähdä lähipuissa kahta ja kolmeakin yksilöä.

Tälle ehtoolle oli vuorossa pihan hiekoitusta sen jälkeen, kun Linko-Jarkko käväisi traktorinsa etukuormaajalla siirtelemässä peltikatolta toissayönä pudonneet kymmenkunta kuutiota tai enemmänkin lumet lasten liukumäeksi. 

Eipä siellä pimeässä ulkoportaan nurkkauksessa hiekkaa hakiessa mitään olisi Ukan silmiin pistänytkään, ellei otsalamppu olisi ollut päässä. Täällähän ei tosipuheessa ilman otsalamppua ulkosalla pysty liikkumaan kuin rapiat pari tuntia puolen päivän huitteilla, kun kaamos pimentää näkymät muina aikoina.

Lampun kiilaan sattui outoja. Piti oikein pari kertaa vilkaista, mitä vanhat silmät näkivät. Siihen oli päättynyt yhden pyyn elämä. Pitänee käydä vielä huomenissa tarkemmin tekemässä paikkatutkintaa, josko tämän kauniin linnun kuolinsyy selviäisi. Yläpuolella on sviitin ikkuna, mutta kanalintu ei ainakaan aiemmin ole ikkunaan tällä kartanolla lentänyt. Metsolle olen joskus kuullut sellaisenkin vahingon tosin tapahtuneen, mutta ei meillä.


Erikoisemmalta tuntuva tapahtuma. Ei pysty oikein pihapiirissä kuuntelemalla selvittämään, vieläkö viheltelijöitä jäi eloon. Kuuluu nimittäin tuolta joen takaa sen verran murskekoneiden meteliä yötä päivää, että pyyn vihellykset peittyvät niiden alle. Eikäpä Ukka ainakaan ihan kaikkia vihellyksiä pyyn soittelemana taida muutenkaan enää kuulla...

Tukikohasta luontoa seurailemisiin tähän.

torstai 11. joulukuuta 2014

Lämmilleuto konneellinen henkäys hellä...

Kaikki on kohta rakennettu. Ukka tuntee ittesä kohta pellepelottomaks. Alako suivauttaan tuo eukon henkivakkuutuslipun hinkkaaminen aina sillon, ku Ukka kiipeili tuonne liukkaalle peltikatole.

Nyssiellon tuulimittarille vejetty monimutkanen ja outo rakennelma. Pannuhuoneesta se lähtee, kiipee putkella kymmenkunta metriä tiilihormisa, sitte se jatkaa neljätoista metrijä antennitoloppaan, jonka pääsä se antaa sen henkäsyn hellän. Niinko se puhaltaa sielä alakerrasa se kylyppäripuhalluskone. Sinne putkeen.

Ei siitoo vielä tietoo, toimiiko se kunnola. Mutta kokkeillaan. Ei oo vielä älveeiiliike laittannu laskuva niistä putkiloista ja tötteröistä, mutta kait niistä rahala selevijää. Ehkä kymppilöilä, ehkä satasela tai kahela. Olokoon Mummelin joululahjus.




Josei tämä juttu toimi, nin sitte Ukka lopettellee keksijäurasa.

Tukikohasta kuurakelijä oottelemisii tähä.

Mökkitietä syntyy...

Ei haittaa näemmä talvi tientekohommia. Kaippa se kivelle sama on, onko se jäässä vai kesälämmin, kun se murskeeksi myllätään.



Ukka käväisi jättämässä murskemiehille tilauksen muutamasta ylimääräisestä autokuormallisesta tientekoainetta, jota tekisi mieli levityttää Kallelan pistotielle ja pihapiiriin. Jovain olisi sitten tavallisen tasainen baana ajella mökille lomaansa viettelemään.

Tukikohasta tähän.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Tykkylumet lakkasivat haittaamasta.

Käväisipä sen verran eilisen päivän aikana plussalla keli, että navakan tuulen avustuksella lähes kaikista puista putoilivat tykkylumet alas. Pelko siitä, että tuuli ja lumien putoilu aiheuttaisivat sähköongelmia, osoittautui onneksi turhaksi.

Koillis-Lapin Sähkö OY sai toissapäivänä jonkun solmukohdan ilmeisen hyvin korjatuksi, koska laaja alue, johon Naruskakin kuului, palautui normaalitilaan sähkölaitoksen ilmoittamassa aikataulussa.

Kuten aamuhämäräkuvista voi päätellä, valkoista lunta löytyy tontilta tällä hetkellä enimmäkseen maasta, ei puista. Lunta ei löydy myöskään halkokatoksen peltikaton päältä, koska Ukka teki hyötyliikuntasession toissapäivänä. Katoksen lumet ovat myös maassa.



Linko-Jarkko ravisteli postilaatikolle ja päätielle johtavan koivukujan koivut traktorinsa etukuormaajalla sen jälkeen, kun yhden koivun aikamiehen reiden paksuinen oksa repesi rungosta irti pudoten kulkuväylälle Itsenäisyyspäivän aamuna. Päähän tai autoon osuessaan olisi ollut asiaa lekurille tai peltisepälle.


Tukikohasta Mummelia rokotukselle kuskaamisiin tähän. Ottaa jonkun lunssipiikin. Ukka ei.