keskiviikko 30. elokuuta 2017

Steinerkoululaisten tunnelmakuvia.

Rapiat parikymmentä kulkijaa kuustoistavuotiasta opettajineen viettää puolikurssijuhlia Tukikohassa. Eilissäpänä viikko Naruskalla alkoi retkellä Karhutunturiin, jolta palatessa tuttuun tapaan jalkapalloiltiin Siekalammin rantajängällä...
















Onneksi eilinen päivä oli poutapäivä, eli jos jossain kastuttiin, niin tietenkin jängällä...

Tänään retkisuunta oli naapuripitäjä Savukoski ja siellä Kivitunturin reitti, tuttu sekin aiemmille ryhmille jo vuosien ajan. Poutakeli suosi taas, joten oli hyvä keli nauttia maisemista...



















Tukikohasta evästä huomista Tuntsavaellusta varten pakkailemisiin tähän.

Puukkomestarin asentopaikka muuttuu.

Puukkomestari Vasara on tullu tutuhkoks tän blokin lukijoile. Kuukauvempäivät ja rapijat sitte käväs Artojuhani aikas lähelä puukontekijöitten taivasossuuksija, kun keuhkokuume meinas viijä äijämmennessää. Onneks kerkis Ukka tillaamaan sairaspirssin hakkeen miehen asiammukaseen tehohoitoon Rovaniemele ja eellee loppuaijjaks kotipitäjän sairaalaan.

Nyton mestari kuntoutunnu jo pikkuhilijaa entuselleen ja on ollu kotonaki viimeset pariviikkoo.

Asentopaikka muuttuu Varpuseljän perukoilta näilänäkymi Kotalankyllään, jokon tuosa Naruskannaapurisa, kivehheiton tai poronkusemanpääsä, viistoista vaivasta kilometrijä. Jos muuttojejjumala suo, nin lauvantaimmaisa alakaa siirtyily keskuslämmitystalloon ja vesivessan ja juoksevavveen äärele. Eli paratiisiin, ninko joku asijan ilimasis.

Mukavampi on siinä lähtee talavele näisä pohojoloisaku Tuoremmaakuutosesa, josa ainova mukavuus oli sähkö.


Tukikohasta muuttomieheks muuntautumista oottelemissiin tähä.

maanantai 28. elokuuta 2017

Isompi hillapoimuri käväsi Lapissa.

Kylymä lähipävijen jakso sitä jo enteil, että pakkaset tullee. Ja tuli kans. Alavammat paikat voi hillakarttoloista melekeen ruksata ylitte. Korkijammalla saattaa olla säilynny, ninko jossaki lähipäivän jutussa tais tulla mainittuva.

Kuurasija pihakukallehtijä ja autonakkunoita oli aamusela, kuppakkane rutisteli Naruskaa. Muuvala oli vielä kylymempätä, muta Ukanki omalla asemala -1,6 astetta. Ilimatieteellaitoksen Naruskan asemala -2,1.  Kylymintä Lapisa oli Vuotsosa -4,0 ja Lokankairasa, -3,4 astetta. Ja eri puolila Lappija miinusta noittevvälistä tai likelä.

Hilla muuttuu harmajaks, värittömäks, ja makkeus karkaa samontein. Mustikoille, joitei paljoo ole tulosa muutenkaattänne, kävi alavila huonosti kans.

Ainuva lussapuolen asija on, että aurinkopaistetta näkkee monneen aikaan tännään...





Tukikohasta linjapiilijä ehtooks oottelemissiin tähä. Kakskytäviis ja lallalllaaaa, kattiloita isommaks.

lauantai 26. elokuuta 2017

Neljäskö kerta tojen sannoo...

Nytollaan Mummelin kans lopetettu tältäkessää hillastamiset nelejä kertaa. Omat marjatkun on ollu lakkarissa jo aikapäivijä sitten, nin päätimmä, ettei jängile ennää tartte lahtijä. Ja kuiten taas lähimmä tänäaamuna. Oli syytäki, kujjouvuttiivvaivaamaan muutamata tuttuva pannuhuonehommila sihevviissiin, että hän ihte ei hillasuole joutannu. Nimpä taas uhrauvuimma ja eikun yläväle jängäle.

Soliki hyvä korpihillakähhäys. Tuosa Sätsivaarasa ommuutama korkijala asuva jänkä, josa Mummeli on sillontällön käyny hillasa. Ukale paikka oli uus kokemus, mutta kartalta kussen näki, nin heti saatto arvata, että sielä net marjat kasoo. Ja kasoit kans. Kolomesa tunnisa näppäsimmä viistoista killoo hyvvää korpihillaa, jotka lähtee huomenisa Pieksämäjen suunnile talavee ootteleen.

Nytonki vaarasa, että alavila jängilä ruotasee isompi poimuri, kunnet säätieteilijät on ennustellu hallaa. Sitei eelleenkään kaivattas, mutta vallassaan, jos tullee. Tuommosila tänpäiväsilä yläjängilä ei halla ainakaan ensmääseks vieraile, sovvarma se. Son kylymää täälä nytten, päivälläkkää ei mittarija saa yli kymmenenasteen. Nytki iltapäivälä on vajjaat kaheksan. Syssymmerkit on selevät. Ja hallampeleko.






Viiskilloo kahela ihimiselä tunnisa riittellee vauhiks ainakimmeilä. Kolomisen kilometrijä tehtiin jäläkijäki, niistä melekeen kilometri oli siirtymätä kuivala kankaala kohti hillamaata. Kunnon korvelaki net alakaa nyt olleen hyvälä mallila ainaki täsä Naruskankylän tasala. Tuntsala ei vielä, mutta enimmätosat saa sieläkin poimija. Elä tule halla, elä tule...

Tukikohasta hillavehkeitä taas varastoimissiin tähä.


perjantai 25. elokuuta 2017

Hillan herkullisimmat kasvupaikat.

Hilla kasvaa hyvinä vuosina muuallakin kuin jängillä. Mummeli ja Kasperi eivät hillajängällä niin kiirettä pidä, etteikö luonnon taideteoksesta kuvaa näpätä, kun kohdalle sattuu...



Tukikohan keittiön hillahillon keittämistuoksuja nuuhkimisiin tähän.

Ensimmäinen karhu nurin Sallassakin.

Etelämpänä paukkuvat karhuaseet huomattavasti tiuhempaan tahtiin kuin täällä Itäisen poronhoitoalueen kairoissa. Eiliselle päivälle on Sallan Hautajärvelle, eli Etelä-Sallaan merkitty kaadetuksi uroskarhu, mutta se onkin toistaiseksi ainut tämän pitäjän alueella.

Karhunpyytäjiä kyllä liikuskelee. Tuntsan hillareissulla tuntui siltä, että karhumiehiä on kairassa enemmän kuin hillamiehiä. Puolenkymmenen auton kolonna koirineen ja asuntovaunuineen liikuskeli Peuratunturinkin tiestöllä, kun me siellä hillastimme.

Tukikohtaan on asettunut muutama marjamies lähimpien parin viikon aikana. Hillaa on heille kertynyt ämpäritolkulla, mutta saavitolkulla marjaa vielä on metsissä, osa vieläkin kypsymässä.

Tukikohta täyttyy tulevana maanantaina ensimmäisestä Helsingin Steinerkoulun ryhmästä. Hillastajat joutuvat etsiskelemään majapaikkaansa muualta ainakin arkisin. Viikonloppuisin petipaikkoja käy vapaana, mutta arkipäivät maanantaista perjantaihin ovat leirikouluryhmien käytössä lähimmät neljä viikkoa.


Tukikohasta savottajätkien entisiä sänkyjä kasailemisiin tähän.

tiistai 22. elokuuta 2017

Tuntsan hillakatsaus 2017.

Taivassalon Hillaguru joukkoineen keräsi vajaassa viikossa neljännestonnin verran hillaa Naruskan, Värriön ja Tuntsan kairoista. Eikä kuulemma yhtään suota tyhjäksi saaneet, vaan sinne niitä jäi muidenkin noukittavaksi. Noukkijoita, poimijoita tai millä nimellä heitä nyt halutaankin kutsua, ovat kovin vähänä tässä kairassa siihen nähden, miten paljon marjoja on jängillä ottajaansa odottamassa.

Pyörähdimme vanhimman veljmiehen ja hänen vaimonsa kanssa tänään Tuntsalla tarkistamassa, onko "Tuntsa täynnä hillaa", kuten taivassalolaiset asian ilmaisivat. Ajoimme summassa Peuratunturin rinteelle paikkaan, mistä jänkä oli lyhyen kävelymatkan päässä, kun Eva on jaloistaan hiukan huonossa hapessa.

Kolme tuntia kiertelimme korpikuusikoita ja osin avosuota. Ja marjaa oli kaikkialla, missä kuljimme. Ja poimimme tietenkin vain kypsät. Kypsyysaste on luokkaa kolme neljästä.

Pari kiloa vaille 30 kiloa oli saalis, eli kymmenen kiloa tunnissa noloppii neljän aikuisen poppoo marjaa suoraan astiaan pakastusvalmiina.


Tulukee immeiset nyt tänne tätä viljaa korjaamaan! Ei tule joka toinenkaan vuosi tätä herkkua tällä lailla.

Tukikohasta kannustelemisiin tähän.

Metsästysrajoituksia Naruskalle luvassa.

Kuten muistanette, Sallan Yhteismetsä rauhoitti kanalinnut metsästykseltä alueillaan kokonaan 2017. Myös muita rajoituksia on odotettavissa, jos ja kun PYYNTIRAJOITUSESITYS 2017 menee läpi.

Metsoa saisi pyytää koko kauden ajan. Teeren pyyntiaikaa Sallassa lyhennetään päättyväksi 10.10.2017. Savukoskella teeri on rauhoitettu koko kauden.

Riekko on rauhoitettu lukuunottamatta Enontekiö-Inari-Utsjokea.

Eipä teeren rauhoittaminen täältä kokonaan olisi mikään virhe ollut, koska niitä on vähän. Rauhoituksia ei kuitenkaan toistaiseksi määrätä Tukikohasta...

Tukikohasta karhunkaatoja kotinurkista odottelemisiin tähän.

maanantai 21. elokuuta 2017

Norjasta takas Naruskan kairasa.

Tuli kierrettyvä rapija puolentuhatta kilometrijä Norjan rannikkova. Kaikkijaan kerty Leksuksemmittariin tuhannenseittemänsattaa kilometrijä, josa jo on mukana isot siirtyilyt Naruskalta Kilipisjärvele ja Enontekijön Hetasta kotijo.

Mummeli ja Ukka voiva suositela Norjasa käyntijä tälläviisiin niile, joillon oma auto ja pystyvä ajeleen ninko mekkin parisaan kilomerin päiväruppeemija Norjampuolela. Son sopiva päiväreisu sielä hienoisa maisemisa, nin aina voi pysähtyvä lähemmin katteleen ympärillee. Ja kierteleen paikallisija nähtävyyksijä.

Meijän reitti oli Kilipisjärven kautti Tromssaan, sieltä takas pohjosta kohen Gildetuniin korkijala sijaittevaan majapaikkaan. Viimene Norjayö sitte Altasa. Kaikki yöt ennakkotilatuisa hotellihuoneisa, mutta voihan sitä tieten majottuva itekukimmiten halvaa. Oli sielä muutama suomalaisnuorisopoppoo telttaretkelläki mererrannoisa, mutta vanahempi väki ossaa jo mennä vaivati lakanoijjen välliin ja lämpösiimpesuvessiin, kunon niihi tottunu kotonaki.

Norja ei ole mikkää halapa maa, muttei sielä hintataso Suomesta kauhijasti poikkija. Hotellit ja polttoainelitrat on samoila hinnoilaku tääläki.

Mummeli käytteli kameraasa, ninko tiättä. Laitan tänne alakajaisiks vesimaisemija, jos joku ei ole Norjasa tuola aluveela käyny...













Täälä kotiperilä voi vielä tävviikkoo keskittyvä vaikka hillajänkijen kiertelyy. Tarttee peruva pyhijä puhheita ja käyvä kattomasa, onkose Tuntsa hillaa täynä, ninko muuvan täälä heilunu hillastaja asijaa kuvvaili.

Tukikohasta leirikoululaisiinki kohta keskittymissiin tähä. Viikompäästä.