Eilinellauvantai oli hillapäivä. Kävimmä aamusta pikkulenkilä Mummelin kans kahelleen tuosa takapihala viimovuotisila paikoila. Net oli hillat muuttannu toisellaiseen paikkaan tällevuotta. Net näyttäis olevan enempi pohjospuolen mettäsoijen suojasa kuin iha avosuola. Ja ei tuosa Politima-aavala ole avosuola hilla välttynny kääriäiseltäkkään.
Iltapäivälä ruokatankkauksejjäläkiin hilippasimma Loimu kolomantena Karhutunturin alle. Siinon jänkää muutamaki satahehtaarija, mitä taaplata. Pikkurääpäsylä nolopasimma kolomestaan siitä Loimule kotiovviemisiks puolenkytä litraa, jokka Mummeli keitti lättyhilloks. Niija Loimun omapoimimalitra mennee aamupuurompäälä. Sitteku koulut alakaa.
Noijjoka kymmenenne marjan saa poimija. Jos oikeen aurinkosen mättään löytää, nin jokatoisenki saattaa saaha poimittuva. Mutta viikko mennee näilä kylymilä, ennenkö vähemilä kävelyilä Naruskan tasala kunnon päiväsaaliit saa irti.
Tukikohasta Pohojammaan kautti tekopitäjä tavotteena tähä.
Onpas Ukka ollut ahketra, kun kävi Kemijärvellä ja -muuallakin sen päivän aikana, vaan mihin tarkoitukseen, ne piipun kierretangot, oikein tulevat, entä mitäs, se kamera rallatteli Marjankatastusreissun yhteydessä, kun se oli jokin kummallinen asia, jota silmäproteesit, eivät pysty tulkitsemaan ja toisaalta ja -toisaalta, eli onhan kanalinnunpaistos, hyvää syötävää, mutta pitänee rauhoittaa metsästys, jos on huono kanta ja Paranemisia Puukkomestarille!
VastaaPoista