perjantai 30. marraskuuta 2012

Tuplatunturit.

Marraskuun viimeisen päivän reissulla Sallan kirkonkylälle pääsi Mummeli ikuistamaan Vanhan Sallan Sallatunturit aika hienoina. Kotalan puoleisessa päässä Naruskantietä on paikka, jota ennen reunusti vankka metsä itäkaakon suuntaan. Moton jäljiltä tilanne on toisin.


Näytti se maisema livenä Ukankin silmään aika erikoiselta. Kamera onneksi piirtää muiston muuallekin näkyviin kuin mielen sopukoihin.

Tukikohasta tuulettomasta ja lumituiskuttomasta pikkupakkasesta tähän.

torstai 29. marraskuuta 2012

Lumikatsaus Naruskalta.

Lumitilannetta näinä marraskuun lopun päivinä tarkistellessani tuli mieleen, kerronko ensin hyvät vai huonot uutiset. Vähän samaan viisiin kuin siinä kaleeriorjavitsissä, jonka kaikki ovat kuulleet.

Hyvä uutinen on ainakin se, että lunta edes on. Ja täällä sitä on sen verran paljonlaisesti, ettei välitöntä pelkoa se sulamisesta ennen ensi kevättä liene. Kansakoulun korkeushyppytelineestä ja harjanvarresta rakentamassani puoliautomaattisessa mittarissa on lunta nyt 23 senttiä. Ilmatieteen laitoksen täysautomaattisessa mitarissa tuossa viiden kilometrin päässä ilmoitetaan olevan sentin enempi.


Lumensyvyys on heitellyt vuoristorataa viimeisen kolmen viikon aikana. Mittarit käväisivät jo 30 sentissä, mutta suojasäät tiivistivät lunta niin, että välillä käytiin jo alle parissakymmenessä sentissä.

Huono uutinen luonnon kannalta onkin se, että maata vasten oleva tiivistynyt lumikerros jämähti nyt pakkasten alettua kunnolla niin kovaksi, että se vaivatta kantaa jalkamiestä. Ja esimerkiksi poroa. Jäätyneen lumikerroken päällä on muutama sentti pehmoista kevyttä lunta, joka satoi tähän ainakin Naruskan kylän ympäristöön kertalaakista muutama päivä sitten.


Ukan maallikkojärjen mukaan ainakin poron kannalta tilanne aiheuttaa ilman muuta ongelmia. Koparalla ei nimittäin kaiveta jäätyneen kerroksen läpi maan pinnalle asti mitenkään. Toinen mieleen tuleva hankaluus on metsäkanalintujen kieppiin pääseminen nyt, kun ne yöksi jo tarvitsisivat lumen suojaa pakkaselta.

Hiihtelijälle ja moottorikelkkailijalle voisi tämän lumiolosuhteen noin äkkiseltäään mietittynä olevan lumella liikkumiseen optimikeli.

Ukka kolaili eilen aamulla irtolunta suunnitelmien mukaisesti tunne halkoluukulle. Se onnistui, mutta aika isolta alueelta sai takapihan auraamattoman hangen päältä lunta kerätä, kun ei tullut hommaa tehtyä ennen sitä, kun Linko-Jarkko ampui kulkuväyliltä pihapiiristä taivaan tuuliin. Siinä kolatessa tuli havainnoitua nuo edellä kerrotut lumen koostumukset. Tilanne ei ole ihan jokavuotinen.

Tukikohasta selkäkivun kanssa keppuroimisiin tähän. Ja selvennyksenä, että ei kolatessa, vaan köökkihommissa vaatimattomasti illalla naksahti. Ja liikut on yön jäläkiin hintsuna.


keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Ukan Pakkas(ennätys)pizzzza.

Naruskaa on taas toitotettu tiedotusvälineissä pitkin päivää. Pakkasennätyksestä, tietty. Suomen kylmin paikka marraskuussa -27 asteen lukemalla tuntuu Ukasta lähinnä ylilyönniltä tuolla uutispuolella. Normipakkanen, eikä mitään niihin pakkaslukemiin verrattuna, mitä tässä kairassa saattaa kohdalle osua. Onhan täällä eletty tuplasti tuo lukema. Silloin oli kuiva keli ja pakkasta, nyt ei.

Tietenkin se loskakelien jälkeen läättiä puraisee hiukkasen tämäkin. Varsinkin, kun tuulen kanssa hyytävyyslukema on tänäänkin ollut alimmillaan -34 asteen luokkaa.

Paistelin joutessani parit pitsat. Se on pakkaspäivänä sopivaa sisähommaa, joka lisäksi sopivasti lämmähyttää Tukikohdan keittiötä, kun makaroonimaan kiviarinauunin käyttää paistolämpötilassaan 235 astetta.



Tuommonen siitä toisesta tuli. Toisen samanlaisen puolikkaan pistelin välipalaksi kylmän maidon kanssa. Toinen puolikas odottelee Mummelin kotiinpaluuta, että kuulen taas tutun lausahduksen hänen nähdessään pitsaa päivälliseksi: "Mitä RUOKAA mulle on..." Laitan hälle sitten sitten eteen paistettuja puikuloita ja punaviinikastikkeessa olevaa paprikabroileria. Eilistä.

Tähän pakkaspitsan tekemiseen käytin ei ehkä kaikille ihan tuttuja aineksia, vaikka niitä kaupasta saakin. Ohje sisältää siis kaupallista tiedotetta, vaikka en elintarvikauppiaana itseäni elätä. Saa pitsan tehdä toki mistä aineksista vain, mutta Ukka teki näistä täytteet:

Pitsapohjan päälle yrttinen tomaattimurska. Murskakerroksen päälle raastettua Polar -merkkistä juustoa, jonka raastoin palasta itse. Seuraavaksi sinihomejuustoa, jota raastelin en Aurasta, vaan Rainbow -merkkisestä sinihomejuustosta (terävämpää kamaa kuin Aura). Sitten pilippusin peltisestä Ravintolafilepurkista kaksi isoa filettä puolen sentin viipaleiksi ja nakkelin palat tasaisesti juuston päälle. Viimeiseksi avasin erikoisemman sitruunalla ja pippurilla maustetun öljytonnikalapurkin, jota normitonnikalan sijasta kehotan käyttämään muuhunkin ruuanlaiton vaihteen vuoksi.

Ja eikun uuniin noin vartiksi. Jolla ei ole kiviarinauunia, niin tietenkin tämä eväs paistuu normisähköuunissakin.

Heti, kun paistos otetaan uunista, tärhäytetään siihen oreganoa, jos siitä pitää. Voi siihen laittaa muutakin pitsamaustetta, tai jättää maustamatta. Kaikki käy.

Kylmän maidon kanssa Ukalle maistui pitkästä aikaa. Entisessä elämässä olisi palanpainikkeena saattanut olla vaikka kylmää valkkaria tai kylmää oluttakin. Kaikki käy pitsan pariksi.

Tukikohasta Mummelin päivällisen laittoon keskittymisiin tähän.






Rihla siirtyi kahden ruokailun taktiikkaan.

Se on miinus kakskymmentä rajana meidän ulkoruokintaeläimillä, että ne saavat kahta ateriaa päivässä. Siihen siirryttiin eilisestä alkaen. Viime yönä mittarit käväisivät lukemassa -26. Se tiesi koiran aamiaista myös tälle aamua.

Meidän koiruudelle on joka vuosi tarjottu myös talvelle lähdettäessä mahdollisuus saada koppinsa lattialle jotain pehmikettä räsymaton tai vastaavan muodossa. Tähän asti tarjotut irralliset lattiaeristeet Rihlaus on suikaloinut koppinsa ulkopuolella keskimäärin ensimmäisen vartin aikana niiden saamisesta. Räsymattojen väriloistoa on sitten kevätsiivouksessa saanut kerätä jätesäkkiin selkä väärällään, että häkki saadaan säälliseen kuntoon.

Eilen illalla vein perinteen mukaisesti Rihlan koppiin ruskeankirjavan viltin. Mummeli oli varma, että suikaletta taas syntyy. Mutta nytpä kävikin toisin. Viltti oli säilynyt kopissa yön vanhaksi, joten koiruutemme taitaa vanhemmiten joltain kohdalta viisastua. Tilannetta seurataan.


Kylän poromiehistä poikkesi Enska meillä päiväkahveella eilen. Hän toi terveisiä Täplästä, joka on vaihtanut palkista. Se on jolkotellut Sallan paliskunnan puolelle tuonne Hanhikankaan suunnalle lähelle rajanylityspaikkaa. Täplällä ei ole passia, eikä viisumia. Toivottavasti se onnistuu väistelemään ne suunnattomat liikennemäärät, jotka nykyään vallitsevat suomalaisten bensarallissa rajan yli ja itänaapurin kansalaisten kauppamatkoilla Lappiin.

Poroeloa ei vielä osteta kartanolle vahenemaan. Keskimäärin Täplän koitutuminen on tapahtunut tammi-helmikuun vaihteen paikkeilla, eikä se Hanhikankaalta tänne kolmenkymmenen kilometrin päästä ihan hetkessä tule. Poro nimittäin jolkottelee energiaa mahdollisimman vähän kuluttaen kävelyvauhtia näin talviaikaan.

Tukikohasta pakkasen pitelemisiin tähän.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Vihdoinkin paukkuu pakkanen!

Olipas pitkän tuntuinen loskanlentojakso Naruskan normitalveen tottuneille tämä marraskuu tuonne Kaisankaljamiin asti. Nyt tuntuu taas elo normaalilta, kun pakkanen paukuttelee turvallisen tuntuisia lukemia -20 asteen kylmemmällä puolella. Kymmenen päivän Forecaennuste lupailee vähintään -10 asteen lukemia laitalukien.

Taivaanrannan väristä ja olemuksesta sen kylmän huokumisen parhaiten aistii. Selkeä iltapäivätaivas punertavine sävyineen on kylmän merkki. Nyt ei passaa valittaa pakkasta, koska vesikeleihin verrattuna pakkaskeli on sata kertaa mukavampi, vaikka asiaa miettii miltä kantilta.



Tukikohasta pirtin pienen lämpimästä tähän.

maanantai 26. marraskuuta 2012

Valtion virastotalon nerokas uusiokäyttö.

Mummelia Rovaniemelle tänä aamuna anivarhain kuskatessani näin jo kaukaa Sallan kirkonkylän kaukolämpölaitoksen luota, että entusessa työpaikassani on elonmerkki. Diskovalot vilistelivät komiankirkkaasti metallista porraskaidetta pitkin ylös, alas. Ja taas ylös ja alas. Tosi hienosti ja näkyvästi. Sillä samalla ovella, jonka päällä aikanaan oli sinivalkoinen virman kyltti.

Ennen joskus seittekytäluvun ihan lopuilla tuosta portaiden yläpäässä olevasta ovesta pääsi postiin. Postin aikanaan muutettua oven takaa pois, tuli tilalle poliisiaseman kanslia. Poliisiaseman kanslia kun siirrettiin aikanaan yläkertaan, niin ovesta pääsi sekä poliisiasemalle että rajavartioston silloiselle johtopaikalle. Tämän oven takana yläkerrassa sijaitsi jossain välissä työkkärikin, mutta viimeisimmäksi poliisiasema. Sittemmin oven takaa poistuivat ensin rajavartiosto, jonka jäljiltä jäi miljoonaremontoitu alakerta tyhjilleen. Sitten yläkerta tyhjennettiin niistä poliisinrippeistä, joita on vähennetty kahdeksasta miehestä kait pariin virkamieheen. Heidät ja kanslian tyttäret siirrettiin entisiin Kelan tiloihin parinsadan metrin päähän.

Talon toisessa päässä olevasta ovesta pääsi vuositolokulla sekä poliisin päivystystiloihin että verotoimistoon. Siellä taitaa nykyään olla ovi lukossa yötäpäivää ja arkea pyhää, eli sitä kautta ei edes pääse putkaan, kuten joskus hyvinä aikoina. Verotoimisto on muuttanut viimeisten parin viranhaltijansa kera kait kunnanvirastolle.

Ainakin kolmen vuoden hiljaiselon jälkeen Valtion virastotalo näyttää herännen henkiin. Ovesta pääsee nyt kalakauppaan. Kylteistä päätelleen venäläiseen kalakauppaan. Ovessa ainakin lukee selkeällä suomenkielellä "Kalaa". Kauppa ei aamuvarhaisella vielä ollut auki, mutta siihen ehditään aikain saatossa varmasti tutustumaan ja tarjonnasta kertomaan.


Tukikohasta fileerausveitsen teroittelemisiin tähän.





sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kaamoksessa käyttämättömänä.

Kaamos on oikeasti lepoaikaa. Ukka kävi nojailemassa uutuuttaan kiiltelevään lumikolaansa tuossa pihalla. Vetelin siinä happea kiireettömästi kaikessa rauhassa ja yrittelin kuunnella vanhoilla korvillani, josko jostain päin kuuluisi jotain ääntä, joka häiritsisi hiljaisuutta. Ainut ääni korviin oli joelta kuuluva aivan vaimea veden kohina, jota sitäkään ei kuulisi, ellei tietäisi päätään kääntää sinne suuntaan, missä joki virtaa.

Kukaan ei ole lähipäivinä kiivennyt tikapuita pitkin taivaaseen. Eikä kukaan ole niin paljoa menettänyt hermojaan kaamoksessa, että olisi ihan hiljattain tarvinnut hermosauhuja nykäistä.



Lumikolaa en ostanut sillä mielin, että alkaisin syömään Linko-Jarkon leipää. Kola pitää kartanolla olla siltä varalta, jos pakkanen tänä talvena tänne Naruskalle löytää. Silloin Ukka kolailee halkovajan rautaluukun päälle metrin paksuudelta puhdasta lunta eristeeksi, ettei pakkanen sieltä kautta tule pirttiin. Kola on siihen tarkoituksen oikiasti suuruudenhulluutta, mutta sitä on tällä tontilla esiintynyt ennenkin.

Tukikohasta saunanlämpiämistä oottelemisiin tähän.



lauantai 24. marraskuuta 2012

Sitä saa Ukkakin, mitä tilaa...

Hohhoijjaa, kun meinasi olla sitkeässä saada poliisi antamaan tieliikennebandiitille hänen pyytämänsä sakko. Menin toissapäivänä muissa asioissa Rovaniemelle. Kun aikaa oli, niin hurautin Rovaniemen poliisiasemalle. Selitin siellä lasiseinän läpi muutamalle poliisihenkilölle, että haluaisin saada raippaa sakon muodossa.

Tytteli vilkuili minua hiukkasen pitkään ja katteli pitkää työvuorolistaansa. Silmäilyn jälkeen hän ilmoitti mikrofooniin, että sakottajapolliiseja on työvuorossa vasta huomenna. Ukallehan se ei ihan puremati nieleentynyt. Kerroin kelvottoman yrityksen sakon saamisesta kotipitäjän poliisiasemalla, enkä antanut periksi, vaan pyysin katsomaan listoja vielä uudelleen. Entisessä elämässänihän tuommoisen vaatimattoman tiedoksiannon pystyi antamaan ukko kuin ukko, joka oli poliisin virassa. Ja akka kuin akka.

Tulihan sieltä viimein nuori mies, joka tärhäytti nimet pappereihin ja otti Ukalta parit nimikirjoitusnäytteet myös. Ja niin Ukka seisoi kohta ulkona kätösessä 85 €uron rikesakko. Sen siitä saa, kun päästelee Broncolla 70 kilsaa tunnissa, vaikka ajella saisi sillä kohtaa vain kuuttakymppiä.

Nyt täytyy Ukan olla kaasujalan kanssa tarkkana, koska kolmatta sakkoa ei reppu kestä, vaan hurjastelija muuttuu jalakamieheksi. Mummu jakelee asiasta jo etukäteen huomautuksia joka hemmetin päivä.

Tukikohasta katumisiin tähän.


Naruskajokivartta kaupan.

Sitäpä on mökinpaikkaa Mummelilla myynnissä Naruskalla, kuten taisi jo joskus aiemmin tulla mainittua. Piti vain odotella lainhuutoasian valmistumista, kun mietiskelivät tuolla Sallan kunnan johtoelimissä, käyttääkö kunta tämän 2,5 hehtaarin osalta etuosto-oikeuttaan. Se on sellainen normaali lakisääteinen asia, jota Maanmittauslaitos edellyttää kysytyn ennen lainhuudatuksen myöntämistä.

Eipä sitä kuntaa tietenkään kiinnosta maa-alueet puolensadan kilometrin päässä kirkonkylästä, mutta saatu, mikä tarjottu, sanoo sana.

Tämä Kannonnokka -niminen tonttihan tuli Mummelin omistukseen vaihtomaana Ykshailee -tontin myynnin yhteydessä. Kannonnokalle ei meillä toistaiseksi käyttöä ole, joten sama on myydä se jollekin Naruskan ystävälle omaksi tukikohtapaikaksi.

Tässä ilmoitus kuvineen


Oheisesta kartasta Kannonnokan sijainti selviää esimerkiksi Kallelan mökkiimme nähden. Myytävä tontti on puolisen kilometriä Kallelasta katsoen alavirtaan, eli etelään.

Ukan on helppo mainostaa tätä tonttia. On tullut sen verran oltua kaikkien tuohon rantakaava-alueeseen liittyvien asioiden hoitelemisessa päällepäsmärinä, että parempaa ja toimivampaa aluekokonaisuutta mökin paikalle ei ainakaan Sallasta ole helppo löytää.

Nopeat syövät hitaat. Ja maahan kannattaa aina sijoittaa, koska sitä ei enää valmisteta lisää. Senkin sanoo sana.

Tukikohasta tarjouksia oottelemisiin tähän.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Lättähattu liikenteessä.

Joka toinenkaan päivä ei pääse matkustamaan Lättähatulla, mutta nytpä on päivä tiedossa. Ja voi olla niin, että junalla pääsee Sallan rataa ajamaan ehkä viimeistä kertaa ainakin henkilöjunalla Kelloselkään asti. Ihan sinne viimeiselle puomille.

Päivä on helppo muistaa, koska se on Sibeliuksen syntymäpäivä. Tänä vuonna 8.12. on lauantai.

Tuossapa on Lättähatun aikataulu. Päiväseltään Kelloselässä pääsee käymään Oulusta asti. Kemijärveltä ja Kemijärvi-Salla rataosuudelta junaan pääsee myös kaikilta pikkupysäkeiltä.


Laitelkaapa päivämäärää kalentereihinne. Tässä on tarjous, joka ehkä ei toistu. Rullalle jos rata kääritään, niin loppuu Lättähatut ja tuoreemmatkin junat.

Ukka jos päänsä saa pitää, niin tuossa junassa rapistellaan voipaperiin käärittyjä voileipiä ja ryypätään maitoo pullosta lapsenlapset polovella.

Tukikohasta matkapakettisuunnittelemisiin tähän.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Ukka, tieliikennebandiitti.

Ukka kutsuttiin virallisella kirjeellä käymään Sallassa. Poliisiasemalla. Kutsussa oli oikein kellonajat ja kaikki, jolloin kutsujat ovat paikalla. Tietenkin Ukka noudatti kutsua. Kutsussa nimittäin luki, että jos sitä ei noudata, niin saattaa vuorostaan tulla kutsumattomia vieraita käymään kotona. Ja että Ukka sitten viedään sinne poliisiasemalle.

Oli se asiakin siinä kutsussa ympäripyöreästi sanottu. Sakkoa tai rikesakkoa oli luvassa. Eikä se ylläri ollut se kutsu, kun Ukka on väläytellyt noita peltipoliisilootia maantiellä niin, että vieläkin salamavalojen välke silmiä kirvelee. Pariin kertaan kolmen kuukauden sisällä.

Siellä poliisiasemalla ei ollut poliisisetä vastaanotamassa, vaan siellä oli poliisitäti. Ihan mukava täti, joka istui siellä suunnilleen saman työpöydän äärellä, missä Ukkakin joskus entisessä elämässä istuskeli.

Poliisitäti yritti löytää hanivelkompjuutterilta semmoisia pappereita, joilla Ukkaa olisi voitu rahallisesti rokottaa. Mutta ei sieltä löytynyt. Tai olisi sieltä saatanut löytyä, mutta tämän polliisitietokonejärjestelmän jutskat olivat sellaisella mallilla, ettei poliisitäti mihinkään tiedostoihin päässyt. Oli Ukalla aikaa odottaa. Ja odotinkin tunteroisen. Sitten se poliisitäti nosti kädet pystyyn. Ja luovutti.

Siinä me sitten porukalla ihmeteltiin, että Ukka ajaa 100 kilomeriä eestaas Naruskalta Sallaan ja takas vain tämän asian takia, eikä asia sitten hoidu. Kyllä näyttää syrjäseudun asukkaalle tulevan sakollekin vielä ylimäääristä ekstramaksua, mutta minkäs teet. Poliisitäti oli myös pahoillaan.

Sanoin lähtiessäni, että saa sen sakon tulla Tukikohtaankin tuomaan, jos joskus sattuu polliisipartio Naruskan suunnalla ajelemaan. Ja lupasin senkin, että kahveet tarjotaan, vaikka sakotetaankin. Niin, ja lupasin vielä, että saatan huomenissa Rovaniemellä käydessä piipahtaa kaupunkipaikan polliisiasemalla kyselemässä, josko Räsäakan linjat olisivat siellä auki, että asiakas saisi sakkonsa, kuuluupa se sille tai ei. Ja kyllä se kuuluu. Bandiitille, joka kait tarkoittaa eräänlaista maantierosvoa, joksi Ukka itsensä nyt tuntee.


tiistai 20. marraskuuta 2012

Naruskan puolenpäivän auringonpaiste.

Valon juhlat ovat ulkosalla aika vähänä näin marraskuun viimeisellä kolmanneksella. Puolenpäivän aikoihin ei aurinko enää jaksa näyttäytyä kunnolla Kuukkumaharjun takaa. Yhdentoista paikkeilla auringon osa näkyi aivan selkeästi, joten Ukka sai vielä läätilleen vartin D-vitamiiniannoksen, joten ei tarvitse niitä humpuukivitamiinipillereitä niellä.


Liisan "liukkaalle" Tukikohdan pihalla pääsi eilen. Pakko oli hiekottaa pihapiiriä, kun Rihlan on saatava jokapäiväinen eväänsä. Ja postilaatikkoonkin on kurkistettava. Niin ja takapiha on hiekotettava Mummelille, joka konkoilee illankähmyssä autotallilta takaovelle.

Kaisan kaljamat ovat vielä edessä tällä viikolla. Tänään on kymmenkunta astetta miinuksella, mutta kaikki etiäiset säärintamalla antavat olettaa, että vesikeliä pukkaa taas lähipäivät. Se tietää liukasta pihaa ja liukasta keliä maantielle.

Näyttää toisena syksytalvena peräkanaa siltä, että Kallelan suunnille on kierreltävä jäätien puuttuessa maantiereittiä Siekakönkään sillan kautta. Takavuosina näihin aikoihin entisen kaupan kohdalta saattoi hurauttaa autolla Naruskajoen yli, mutta nyt ei joen jäälle juurikaan asiaa ole edes jalkamiehellä.

Muutama pilkkimies jutteli pari päivää sitten, että  erään lammen jäällä pilkillä käydessään hän oli todennut, ettei jäälle ole vielä asiaa ainakaan moottorikelkalla. Teräsjäätä oli kuulemma ollut häthätää puolenkymmentä senttiä. Naruskajoen jokisuvannoissa teräsjäätä on paikoin vielä hintsummin, eikä jään päällä olevasta kohvasta ole pilkkimiehen kantajaksi. Terveellisempää on siis toistaiseksi pysytellä törmällä.

Kaamoksessa pysyy täällä mieli virkkuna, kun meillä sentään on tuota lunta omiksi tarpeiksi. Ja Linko-Jarkollekin riittää siirreltävää tässä Ukan pihapiirissä, kun vaihteeksi tyhjentyivät nuo katonlappeet lumista tähän etupihalle kuin keväällä ikään. Vaikkon syssytalavi.

Tukikohasta aurinkoa pikkuhiljaa hyvästelemisiin tähän.



sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Ei valvontakamerakuva.

Kasperin appivanhempientekeleet muuttuivat parissa päivässä puikulariippuvaisiksi Naruskalla käydessään. Ei siihen tarvita kuin kermainen lapinpuikulamuussi ja lapinpuikulaperunalaatikko peräkkäisinä päivinä, niin kolmannelle päivälle ei uskalla lähteä ilman tätä Lapin herkkuperunaa.

Käsi kävi Erätulen pottulaarilla, kuten Kasperin kamerakuvasta voi todeta. Tai paremminkin nelikätisesti kävivät kätöset.


Tukikohasta tähän.

Vino päivä tänään.

Joku saattoi tänään päiväseltään ihmetellä, miten Tukikohdan sääkamerakuva näyttää olevan viturallaan oikeen tolokusti. Olihan se.



Päivän vesipaiste ja pari astetta plussaa alkoivat siirrellä Tukikohdan kattolumia siinä määrin, että sääkameratopan harusvaijerit aiheuttivat teleskooppiterästolpalle hiukkasen toispuolesta vetoa. Hyvä, ettei katkennut koko masto.

Näitä ongelmia esiintyy vuoden normikierrossa keväällä, mutta kaikkeen saa tässä muuttuvassa ajassa tottua. Lumet tulevat vesikatolta alas kesken kaiken.

Tunteroinen siellä Kasperilta ja Ukalta meni katolla keikkuessa aikaa, mutta saatiinhan ne vermeet taas oikenemaan ja kuvat maailmalle suunnilleen oikeassa asennossa.



Lumensyvyys maassa on edelleen kolmenkymmenen sentin luokkaa, mutta tätä räkäkeliä jos pidempään jatkuu, niin välikesä saattaa olla vielä käsillä.

Liisanliukkaat ja Kaisankaljamat ovat lähipäivinä taas tosi kuin vesi.

Tukikohasta piikkipohjia kenkiin etsimisiin tähän.

Pyhäinpäivän siirretty päivällinen.

Onneksi on pimeän syksyn ratoksi tullut jo monen vuoden ajan järjestettyä Pyhäinpäivän päivällinen. Siitä on muodostunut perinne parin pitkäaikaisen tuttavaperheen kanssa. Tulee juteltua kesän ja syksyn löysät pois ruokailun merkeissä.

Perinnepäivällisen normiajankohta heitteli tänä syksynä hieman kalenterissa eteenpäin, kun yhdet lähisukulaisen hautajaiset olivat esteenä varsinaisena perinnepäivänä. Vanhojen väärtien kesken kalenteri sujahti sujuvasti muutamaa viikonloppua myöhemmäksi.

Kahden pimiän ollessa vastakkain voi mieltä valaista herkuttelemalla hallitusti. Pitkään pöytään oli "vakiokokoonpanon" lisäksi saatu tänä viikonloppuna Kasperin morsiamen vanhemmat tuolta kaukaa Helsingistä asti. Ja pötyä lyötiin pöytään sen verran, että kaikki vaikuttivat parin tunnin ruokasession jälkeen ylen kylläisiltä. Näillä evähillä se tapahtui:





Alkupalaksi tarjottiin mustikkagraavikylmäsavusiikaa ja kylmäsavukirjolohiruusu.

Lämmin ruoka sisälsi teeripataa, imellettyä puikulaperunalaatikkoa, karjalanpaistia ja uunissa haudutettuja hunajajuureksia.

Salaattipöydästä löytyi granaattiomensasalaattia.

Jälkiruokana tarjottiin mutakakkua, jolla nimestään huolimatta ei ole mitään tekemistä mudan kanssa.

Tukikohasta laitalukien kylläisinä tähän.




keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Poroteurastusreissu.

Oli siellä tietenkin Ukkakin. Rovaniemeltä aamuseittemältä InterCityjunaan. Lähtö jo enteili, että tulossa on pitkä päivä. En ehtinyt kuin lastautua pakaaseineni penkkiin, niin tuli parimetrinen ulkomaalainen nuori mies ja osoitteli sormellaan, että olet ukko väärässä paikassa. Hänen paikallaan.

Koska olin varma, että istuin siinä penkissä, joka lipussa luki, pyysin kohteliaasti nuorukaista vilauttamaan lippuaan, josko meidät olisi buukattu erehdyksessä samaan penkkiin. Vertailin numeroita. Pidin sitten pikaluennon viitosten, kolmosten ja ykkösten erosta. Nuori mies oli metrin väärässä paikassa, eli hänelle varattu penkki oli seuraavassa rivissä. Sieltähän pärähti selkeä "anteeksi" ihan suomenkielisesti. Ja niin me kaikki päästiin matkaan. Ja oltiin menossa Turkkuun. Tai minä ainakin.

Kemin tuolla puolella matkasimme vartin, kun junassa selkeästi vetaistiin kaikki liinat kiinni. Isoa rytinää ei tullut, onneksi. Tarkoitan siis junassa. Jälkeenpäin on selvinnyt, että aika iso osuma tuli: 26 porovainaata laakista.


Neljättä tuntia sitä seisoskeltiin keskellä kemiläisiä rääseikköjä korvessa. Onneksi oli ravintelivaunu junassa ihan viereisessä vaunussa, joten kaffehuolto pelasi.

Kolmisen tuntia myöhässä tapahtui laskeutuminen Turkuun, mutta tapahtui kuitenkin.

Paluumatkaa tässä on taitettu kolmisensataa kilometriä Broncolla, joka kiiltää ja kulukee kuin aikapojat.

Tukikohtaan suunnistamisiin puolenviikon jälkeen tähän.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Kätkäläismalli katastuksessa...

Hopsulahei Ukan autotakatastuskeikkaa Kemijärvelle. Amerikanrautaan piti leima hakeman. Esitöinä siihen vaihatettiin muutamassa Kalotin korjaamossa hillihinlevyt ja palaset etusiin. Ja se kiilti kuin kullitettu kimpale hangenvalakosena, kun se syksyn rapapaskojen jäläkiin pääsi aakkosaseman kiillotuspesuun.

Katoin jo, kun inssi kuolas auton nähessään, mutta maltto kuiten vielä ostotarjouksen jättää tekemäti. Ja eikun pukille. Mittarit vinku ja vonku, eikä Ukka ymmärtäny niistä luvuista tuon taivaallista. Kohta jo inssi tuli autosta ulos ja sano kylymästi, että oikeenpuolen etuiskari on sökö. Sanoin sille heti, että olen ettimässä köykäsempää eukkova. Niija nuo kummankin puolen parkkivalot on sököt. Siihemminä, että harvoon tällä missään seisoskellaan, kun tää on ajamista varten...

Ainiin, käsijarru jäi kokeilemati. Ehin sille sanomaan, ettei sitä ruukata meillä käyttää, kun on nin tasaset pihat. Se meni kuiten ja vetas. Sitte se yritti lähtee ajamaan sillä pukilla etteenpäin, niin kuskinpuolen takaratas oli lukosa. Kumma homma, vaikka täsä on ne aapeeässäjarrut.

Sitten se inssi nosti auton kattoon asti ja haki jonku kuumailimatohottimen. Sillä ei kerinny kun minuutin sulatella käsipysäyttimen vaijeria, kun toho poltti sulakkeen ja pimeni koko halli. Vastustaa, tuumi inssi. Ukka ei tienny, itkiskö vai naurasko pimmeessä.

Nooh, ei siinä mitään. Sulakkeen paikalle kolikko ja auto pukilta alas. Inssi sano, että hänellä on samasa talosa hinuriliike, jos tämä rauta saahaan täältä ulos, niin voipi viijä suoraan pajalle. Tai hajottamolle.

Onnek se Kalotti oli vielä auki. Saatiin peretettyä ameriikanrauta lavetille, vaikka vaikeeta se mainas takaratas kiinnihirttyneenä olla. Ukka sen sinne kuiten taiteili. Ja Kalotin pihasta suoriltaan lavetilta halliin. Ja eikun taas pukille pirssi. No sehän selekis, että tässon samanlaiset takahillihtimet kun mersussa. Laatuauto siis. Oikeet jarrut on levyt ja käsipyssäytin rumpu. Ja rumpu nalakissa.

Kellokin oli menossa punaselle. Lavettimies otti rauvasta tiijot ja sano, että tää on vakkuutusyhtiön hommia, kun vauhit matkalla tälleen keskeytyy. No eipäs ensin kävässy mielessäkään.

Vakkutusyhtiötä säälittiin seuraavaks ja Mummelin kanssa ooteltiin Koivuniemen kookaupan etteisessä kolomisen tuntia, että Kasperi ehti tuleen sieltä meitit kotio kuskaamaan. Istuttiin siinä etteisessä, niinko maalaiset ikkään. Kärryt täynnä isäinpäiväntavaraa.

Kyllä Ukasta kerralla tuli se aatoksen kannattaja, että korjaamot alakaa katastamaan ja korjaamaan. Välistä jää hinurivirma työttömäks, muta ei kait ne niillä kuletuksilla voi leipääsä tehä, että ne katastuspukilta korjaamolle sääntövuoroo ajaa. Pirssithän viijään leimalle, eikä niille normisaumassa tämmösiä kuletuksia tarvii tilailla.

Joku visu tieten nyt kohta kommentoi, että tarttis ostella uuvempaa kalustoo, ettei tartte pirssejä pitkin ja poikin kuletella. Ukka voi siihen suoriltaan arvella, että kolome pirssiä on kahella kortillisella kartanolla, jollon ei tuliterää pirssiä kannatte pihalla seisotella. Tai kohtahan niitä seisoo kaks, kun näppäseevät Ukalta korttia kuivaan.

Että tämmönen tappaus Tukikohasta tällä kertaa tähä.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Marraskuinen jokimaisema.

Talvi ottelee Naruskaa otteeseensa. Hieman harmilliseksi lumentulo tekee jäätilanteen. Järviin ja lampiin saattoi parin viikon takainen pakkasjakso tehdä pilkkijäät, mutta jokisuvantoihin jäänmuodostus ei vielä kunnolla ehtinyt alkaa. Lumi tunnetusti eristää, jolloin jokisuvantojen jäät talvelle lähdettäessä jäävät petollisiksi.

Lähipäiville on lunta edelleen luvassa lisää. Sen kanssa odotettavissa olevat nollakelit eivät jäitä vahvista. Nyt voi olla terveellisempää turvautua Erätulen matalikkoon kalaruokia suunnitellessa, koska valmiit fileet ovat siellä hyvin syönnillään.

Emma ja Mummeli kävivät toteamassa Naruskajoen koskiosuuksien jäätilanteen tänään sinä lyhyenä muutaman tunnin hetkenä, jolloin täällä päivännäköä näkösillä viivähtää.




Tukikohasta vielä koskenkohinan kuuntelemisiin tähän.

torstai 8. marraskuuta 2012

Marraskuinen auringonnousu.

Tänä aamuna oli sen näköinen aamu, että aurinko saattaisi korkeammalle kiipeillessään muuttaa maisemaa. Puolen tunnin aikana niin tapahtuikin. Ukka tallenteli joutessaan kuvat todisteeksi siitä, että maisema on joskus lyhyessä ajassa monena. Näin sen näin, ja sääkamera myös.









Tukikohasta kaamostunnelmoimisiin tähän.

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Kaamosvalaistus se olla pitää.

Ne mainostaa kallonkutistelijat, että pimiässä kaamoksessa ihmislapselle tekee hyvää, kun se toljottaa johonkin lamppuun. Ne tarkoittelee semmoisia sisätiloissa käytettäviä lisävaloja, joista kaamosmasentunut saa poveria eloonsa, ettei hirttäytyä tarvii.

Ukka ei semmoisiin valoihin usko. Eikä Mummeli. Sisätiloissa meille riittelee kynttelinvalo, eikä yöllä turkismuokkaamon puolella tarvitte kuin sinisten verhojen läpi kajastava kiinalaisten pihavalojen hämyvalo. Ettei öisillä vessareissuilla seinään juokse.

Ukka laitteli jo viime talveksi kiinalaisia letivaloja. Niitä tilailin Kärsämäen Sääaseman Heikin vihjeellä. Oppipahan siinä hieman sähköasennushommia, kun viritteli kiinanpoikien lamput suominormeihin sopiviksi ulkokäyttöön. Halpoja ne valaisimet siellä olivat, mutta niistäpä puuttuikin pistotulpat, eikä niillä mitään virkaa ollut valmiiksi kiinnitetyillä kolmenkymmenen sentin mittaisilla johdoillakaan, jotka olivat ohuita kuin manillanaru. Se sinivalkoinen.

Ne lamput sinällään on osoittautuneet ihan toimiviksi. Sähkösyöppöjä ne eivät ole, joka olennaisin syy valaisimien tilaamiseen olikin. Nämä nimittäin palavat käytännössä ilmaiseksi koko pimeän ajan. Yötä ja lyhyttä päivää, sillä Ukka ei niitä sammuta päivälläkään.

Iso piha valaistuu näillä kolmella valaisimella niin, että hyvin näkee nurin mennä koiranruokintareissuilla. Tosipuheessa se ei ollut valaistuksen vika, vaan Ukan oma vika. Kiinalaisilla leteillä näkee normikulkemiset pihassa tehdä ongelmitta.



Yhdellä kiinalaisella valaistuu vielä Mummelin Subarutalli, että sieltä löytää pirtin lämpimään.

Lumitilanteesta Naruskalla voin sen verran kertoa, että lumimittari tekee mittaushommiaan tuossa poltetun piharakennuksen perustuksen päällä. Kuten sääkuvista ja oheisista iltapihakuvistakin voi aistia, niin täällä on vuodenaikaan nähden lunta paljonlaisesti. Lumimittari näyttelee lahjomatonta lukemaa 31 senttiä tällä hetkellä. Kelkka- ja hiihtokelit siis Naruskalla täyttä häkää.


Linko-Jarkko on tainnut käväistä pihaa puhdistamassa kohta puolenkymmentä kertaa. Koskaan ei Ukka kerkiä hätiin kolan kanssa. Kun ei ole sitä kolaakaan.

Tukikohasta lumitöistä haaveilemisiin tähän.

maanantai 5. marraskuuta 2012

Ukan polttoainehintaennuste toteutumassa...

Jos en väärin muista, niin joku aika takaperin kirjoittelin dieselin hinnan kiipeävän kansainvälisillä markkinoilla bensan hinnan kanssa tasoihin. Ennustuksen pohjana on öljyntuottajamaa Venäjän hinnoittelupolitiikka. Nyt ennuste alkaa olla puikoissa, koska hinnat ovat jo samalla ruplalla. Ja oikeammin jo samalla ruplan kymmenyksellä.

Suomi tulee hinnoittelussa perässä varsinkin, kun tämä ikioma verolandiamme ei suurten johtajiemme päätöksillä ala kohdella dieselöljyä verotusmuutoksilla niin, että sen hinta pysyttelisi bensiinin hintaa alempana.


Hiukkasen on sellaista kutinaa Ukassa jossain päin, että dieselkäyttöisiä ajoneuvoja aletaan kohtsillään jakamaan Suomessa ilimatteeksi niitä haluaville, jos polttoaineen hinnan päälle täällä edelleen joutuu makselemaan ajoneuvon painoon sidottuja veroja.

Mummelin bensakäyttöisen Foresterin tankkiin Ukka päästähytti tänään kuutisenkymmentä litraa Venäjän Federaation huoltamon bensiiniä. Kymppi vielä kaupantekijäisiksi irtojerryyn, niin jovain sillä taas viikon huristelee sadan kilometrin päivittäistä työmatkaa. Lähelle puoleen hintaan Suomen hintoihin verraten.

Helppo muistaa tämän hetken hinta, kun viimeisimmässä EastOilin laskussa litrahinta oli tasan 1 €.

Tukikohasta huuli pyöreähkönä tähän.



sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Pedigreekuuro Naruskalla.

Eipä muista Ukka koiranmakkarasateessa ennen aikaansa kuluttaneenkaan, mutta nytpä sekin on koettu. Nähty sitä ei ole, mutta taivaalta sitä koiranmannaa on kuuro tullut. Sadealue oli noin viiden neliömetrin suuruinen.

Tarkkaavaiset lukijat jo pystyvät päättelemään, että makkarat on jotenkin täytynyt heittää ilmaan ennen niiden satamista maahan. Niin se näppärästi käykin, kun illansuussa lingotulle nuoskaiselle pihakartanolle sataa sentin lumikerroksen. Siinä ei koiranruokkija aata ehtinyt sanoa, kun voltti ilman esileikkejä ja lämmittelyjä lähti. Kierteitä ja vaikeusastetta ei ehtinyt miettiä.

Ukka kun löysi itsensä maasta pitkin pituuttaan, niin koiraruokalautanen oli edelleen toisessa kädessä, mutta typötyhjänä. Koiranmakkaraa oli sadellut reippaan puoli kiloa ei niin kovin suppealle alueelle.

Konkoilin siitä pystyyn hieman Vireniä hitaammin. Keräilin muina miehinä pedigreekappaleet takas lautaselle, ja eikun hiipailemaan eteenpäin tehtävä loppuun. Rihla hieman ihmetteli lumikuorrutettua dogidogimakkaraa, mutta hyvin näytti kelpaavan.


Olkoon tämä peherryspaikkakuva muistutukseksi nuoremmille ja vanhemmille, vetreämmille ja kankeammille siitä, että liposa ei armahda. Ensimmäisen tunnin jälkeen tapahtumasta Ukka arvioi päässeensä vähin vammoin tyyskähdyksestä. Pääkuutti ei kalahtanut maahan, kyynärpää kyllä, mutta ei luurikkoja.

Tukikohasta tapaturmavakuutusturvan tarkistelemisiin tähän.

Mieluisan kahvimerkin ABC.

Tämä kirjoituksessa on mainostamisen luonnetta, joten älä lue eteenpäin, jos mainosten lukeminen on epämieluisaa.

Ukka on pienten huoltoasemien kannattaja. Ja sellaisten huoltoasemien kannattaja, joissa kahvi on mieluista. Tiettyyn kahvimerkkiin kun on totutettu jo housuunpaskantamisiästä lähtien, niin siihen on jäänyt koukkuun. Ja sen kahvin paahtimo on Paulig. Ja Pauligin paahtamista kahvimerkeistä joko Juhla-Mokka tai Presidentti.

Kuluneena kesänä jouduin puolivängällä piipahtamaan Kemijärven ABC -huoltamolla. Piti pestä pesurissa auto katsastukseen vietäessä, kuten tapanani on. Pesupaikkaan oli jonoa, jolloin aikani kuluksi ostin tietysti kahveet. Tuolla huoltamolla kahvi on iät ja ajat keitetty köyhän Juhlamokasta, eli jostain katriinasta. Huomasin kaffeautomaatilla, että sitähän sieltä ilmoitettiin kuppiin lirisevän. Ostin kuitenkin, kun kahvitutti.

Kassalla sanoin myyjätädille, että ryypiskelisin useamminkin kahvikupillisen näillä aakkosasemilla, jos täältä saisi kunnon kahveeta. Tätihän innostui heti kyselemään, että mikäs kaffe se Kullitetun Katriinan voittaa. Siihen sanoin tietty arvelemati, että Juhla-Mokkaa tai Resupenttiä sen olla pitää. Täti oli niin tomerana, että aikoi viedä asian eteenpäin asiakaspalautteena ylimpään aakkosketjun johtoon asti.

No älähän mitä. Mummelin kanssa tultiin taas viime perjantaina iltakahveen aikoihin Rovaniemeltä Kemijärven kautta kotio päin. Kun väsytti, niin Ukka käännäytti pirssin aakkosasemalle, ja eikun kaffeelle. Sitä pöydässä litkiessä Ukka jo ehti sanomaan Mummelille, että jopas maistuu. Kahveenpuutteessa näemmä menee Katriinatkin täydestä, niin kuin väärä raha.

Justiin, kun saatin kahveet vetäistyä lärviin, niin Novaraatio keskeytti lähetyksen baarissa. Ja sieltä alkoi mainos: Tervetulemas ABC-kahvilaan. Pysähdy ja nauti JUHLAMOKKAKAHVIT, niin paremmin jaksat ajella eteenpäin. Juhla-Mokkaa tarjoillaan Suomen KAIKILLA ABC-asemilla...

Seuraavaksi teen aakkoshuoltoasemille aloitteen, että painattavat kaikkien asemiensa baaripuolelle selväsanaiset näkyvät laput, joissa lukee:

Ukan pyynnöstä pyydämme kaikkia miespuolisia asiakkaita ruokailun ja kahvinjuonnin ajaksi riisumaan päähineen pois päästä, koska se on hyvien tapojen mukaista.

Jospa tämä lakkipäässäsyöntikielto leviäisi näin koko maahan, kun nyt näyttää levinneen kaikkialle semmoinen tauti, että äijät vetävät evästä lärveihinsä lakit syvällä päässään.



Tukikohasta aloitelaatikoihin vilkuilemisiin tähän.



lauantai 3. marraskuuta 2012

Hiljentykäämme...

Tällaisena marraskuisena hämäränhenkisenä päivänä ei ole vaikea pieneksi hetkeksi hiljentyä isoimpien asioiden äärelle, kuten joka puolella maatamme tiedän tehtävän.

Meidänkin huushollin jäseniltä puuttuu molemmilta isät ja minulta myös äiti. Isät saavat kynttilänsä siellä tekopitäjässämme Petäjävedellä ja minun äitimuorini sai kynttilän haudalleen Naruskajoen törmällä. Ajatuksissa ei ole vaikeaa edesmenneiden kanssa viettää muutama muistelun hetki, olipa heidän hautansa vieressä tai kaukana.


Urmaksenpäivänä tuli kolme vuotta täyteen äidin kuolemasta. Jo, sanoisin. Vuodet vilistävät. Vuodenvaihteessa tulee kaksi vuotta Pirjon isän kuolemasta.

Sielläpä Pirkko-Mummi maailman meriä seilaa. Laskin nimittäin aikanaan vaatimattoman juhlallisin menoin osan hänen tuhkastaan veden vietäväksi muutamaan virtapaikkaan niin, että sitä reittiä pitkin on esteetön pääsy isommille vesille. Toivomuksensa tuhkan sirottelusta tuuleen toteutui, mutta ei Karhutunturista. Oli nimitääin kielto, että länsituulella hänen tuhkaansa ei Naruskalta tuuleen lasketa. Sattuneesta syystä sen toiveen toteutin.

Tukikohasta rauhallista Pyhäinpäivää toivottelemisiin. Kaikille tasapuolisesti.

torstai 1. marraskuuta 2012

Vuosjakakskuukautta ja puolensataatuhatta.

Kameraan napsitaan tässä huushollissa nykyään kuva kaikista merkkitapahtumista. Tämä kuva ei kaikille kerro mistään merkkitapauksesta, mutta Ukalle kertoo. Toista vuotta on ollut aikaa kerätä klikkauksia kuin ehdokkailla ääniä, mutta on niitä kertynytkin. Paljonlaisesti.



Tukikohasta saantonninkerhoon pääsyä ahnehtimisiin tähän.

Ukan Broncon uusi elämä.

Kauhavan rauta ei ruostu, mutta kolomattakymmenettä vuotta riittää pehmentämään amerikanpirssinpellit. Ukan Bronco saa uutta peltiosaa ja automaalarin hitsikättä, ettei katastussedän meisseli mene vikapaikasta läpi, kun pirssiä joutuu taas leimalla käyttämään.

Ukan silimään näyttää siltä, että vanha auto kiiltää joistain paikoista liikaakin niin, että sillä ei uskalla oikeesti risukkoon tulevana suvena työntää.

Liedon paja saa raudan kotiutuskuntoon näillä näkymin tulevalla viikolla, jolloin toiveissa on kolmas pirssi kahden ajokortinhaltijan käyttöön. Eiköhän ne autot pikkukäyttöön ala piisaamaan...

Tosipuheessa Ukka on ollut maantiellä pariin kertaan salamavalojen räiskeessä viimeisten parin kuukauden aikana. Se on poikinut uusia kirjeenvaihtokavereita Rovaniemen ja Oulun seudun tipluista, joten Ukasta saattaa olla pikkuhilijaa tulossa jalakamies. Täytyy koittaa kerätä autokalusto kartanolle ennen sitä, kun kortti nostetaan kuivumaan.

Nooh, onnistuu se harrastuksenomainen puuhastelu julukisillakin kulukuneuvoilla, kunhan ensteks hilippasee linjuriässäpysäkille tuonne viijentoista kilometrin päähän. Jos ei Mummeli kuskaa.



Tukikohasta julukikulukuaikataulujen tutkimisiin tähän.

Kallelan marraskuiset pilkkahintaviikot.

Tuli vissiin tästä kaamoksen alkuajasta Kallelan vuokraamisen suhteen perinne. Mummeli antoi aamulla töihin lähtiessään tulikomentoja, että kaamostarjoukset kehiin ja piste. Ja Ukkahan on nöyränä, kuten melkein aina.

Täyden viikon ajan pääsee Naruskan lumivaippaiseen kaamokseen nyt parinsadan €uron viikkovuokralla. Vuorokausitaksa on näinä alennusten aikoina vaikkapa 35 €uroa. Näistäkin hinnoista voi yrittää tinkiä varsinkin, jos on osoittaa halvempi mökki lähellekään vastaavilla pohjatiedoilla, mitä Kallela on. Ukka joutaa lomailemaan vaikka semmoiseen, kun nyt on enempi tätä luppoaikaa.

Jaa mitäkö täällä voi marraskuussa harrastaa...Nyt ei tarvitte marjastaa, ei sienestää, eikä metsästääkään muuta kuin hirvetyksiä tai jänöjusseja. Eihän ihminen kunnolla rauhoittuakseen tarvitse kuin hiljaisuutta, takkatulen tai ulkotulien liekkien lepatusta, saunomista, lukuhetkiä, luonnon tiirailua, ulkoilua, pilkkimistä, valokuvaamista, revontulien odottelua, pakkasen pauketta. Voi kait sitä kilistellä vaikka kaljakoria, jos siltä tuntuu. Ai niin, ja poroerotukset on meneillään nyt justiinsa. On kait sitä vaikka mitä, kun hieman vunteeraa.

Kameran linssin läpi saa täällä tallenneltua vaikka joulukortin pohjia. Kallelan ranta näyttää marraskuussa monenlaisia kasvoja, kuten muutkin vesistöpaikat. Kuva taitaa olla viime tai toissavuodelta.


Ja eikun ittiä niskasta kiinni ja kalenterit esille. Matkailu avartaa ja akut saa kaamoksessa latinkiin.

Tukikohasta lintulaudan tarkkailemisiin tähän.