Meidänkin huushollin jäseniltä puuttuu molemmilta isät ja minulta myös äiti. Isät saavat kynttilänsä siellä tekopitäjässämme Petäjävedellä ja minun äitimuorini sai kynttilän haudalleen Naruskajoen törmällä. Ajatuksissa ei ole vaikeaa edesmenneiden kanssa viettää muutama muistelun hetki, olipa heidän hautansa vieressä tai kaukana.
Urmaksenpäivänä tuli kolme vuotta täyteen äidin kuolemasta. Jo, sanoisin. Vuodet vilistävät. Vuodenvaihteessa tulee kaksi vuotta Pirjon isän kuolemasta.
Sielläpä Pirkko-Mummi maailman meriä seilaa. Laskin nimittäin aikanaan vaatimattoman juhlallisin menoin osan hänen tuhkastaan veden vietäväksi muutamaan virtapaikkaan niin, että sitä reittiä pitkin on esteetön pääsy isommille vesille. Toivomuksensa tuhkan sirottelusta tuuleen toteutui, mutta ei Karhutunturista. Oli nimitääin kielto, että länsituulella hänen tuhkaansa ei Naruskalta tuuleen lasketa. Sattuneesta syystä sen toiveen toteutin.
Tukikohasta rauhallista Pyhäinpäivää toivottelemisiin. Kaikille tasapuolisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti