Tukikohasta kuuluu jos kuuluu...

Pienikin voi olla kaunista, kuten Naruskan kylä ja meidän pikku yrityksemme, Tukikohta. Joku tuntee sen Naruskan Retkeilymajanakin. Ja jotkut tietävät ja ovat tutustuneet pieneen mökkiimme, Kallelaan. Muuta meillä ei ollut tänä vuonna 2016 tarjota. Tarjontaa ei myöskään aiota tulevana vuonna 2017 laajentaa, vaikka Suomen väitetäänkin asettuvan taas kasvu-urille.

Mummeli kuvasi lyhyen videopätkän Tukikohan pihapiiristä. Täällä eivät raketit pauku, eikä möykkää kuulu. Me olemme metsässä. Ja ikkunatkin ovat aina mettään päin, kuten syrjäseudulla ruukataan sanoa.

Tukikohta toivottaa kaikille Hyvää Uutta Vuotta 2017!

Tarkasti jos videota kuuntelee, niin saattaa sieltä kuulua lumen natinan lisäksi Naruskajoen lumeen vaimentuvaa kohinaakin. Jos ei kuulu, niin ei kuitenkaan kannata korvalääkärin aikaa tilata.

Tukikohasta ei paukuttelemisiin tähän. Ei edes henkseleitä.

UkajjaKasperin halakomakonekimppa.

Oli joskus aiemminkippuhetta automperäsä kulukevasta halakomakonheesta. Hierottiihhan tuota kauppaa muutama viikko aina kulukiesa Kuusamon likellä sillon ja varsinki tällön.

Tännään pääsimmä hintapolitiikasta jonkullaiseen sopuratkasuun myyjäpuolen kans. Piti hiukka vääntää, kun katastamiset jäi ostajammurheeks. Se onneks hoitu Kuusamosa mukavala katastusasemala, vaikka tuli samala hintoihisa kilipiki. Satakuuskytäyheksän eeroo piti pulittaa laillisesti vejettävästä konheesta yhteiskunnan pohjattommaan pussiin.

Leksuksen peräsä Ukka vetasi laitoksen Naruskale. Piti käyvä välilä kattomasa, onko se sielä peräsä vielä. Oli harossi vejettävä.

Tarttee hiukkasen pijempijä kojehalakasuja ennenko tuommoseevvehkeeseen oppii luottammaan. Kuusamon keskustasa piti pitkälä yhistelmälä melekeen laittaa pääkatu poikki, että Mummeli ja Ukka pääs katastushommijen jäläkiin syötäsemmään kevyven kenttäpäivällisen paikallisesa kuppilasa...

Tukikohasta liikkuvan halakomavirman perustamista miettimissiin tähä.

Teräsvaarin tehtaalla.

Poikkesimma Mummelin kans anopinpallautusreisula tänä aamuna Pakolasa, eli sielä vanhasa anopin syntymäkojisa. Sielä tieten oli tuohipärepyttymestari Armas täyvesä työntohinasa, ninko kaikki kaheksankytäyheksän vee ihmiset Suomesa ruukaa olla. Oli aamuvuorosa punonu joutessaan ennen kahveetuntija tuohisen ei sormuksen, vaan sokeripäälärin. Semmosen pienen ja sievän.

Sitä se Arttu oli ovesta sissään astuissamme justiinsa päättelemäsä...

Ukka hiukkasen varovasti kyseli, vieläkö Naruskan pärepuuta mahtaa kartanolta löytyvä. Ei löyvy, viimevviikola oli viimeset salleet Armas pärreiksi kiskonnu ja kopat olit tieten viety joulupukinkonttiloihin käsistä. Nytoli jostain Säynätsalon hyötykasvusesta puusta joutunnu pärreitä kiskoon. Naruskampuusta oli yhestä salleesta saanu irti kolokytäkuus pärettä. Nin ohkasija oli pystynny kiskommaan kaikista salleista. Keskisuomalaisesta puusta tullee justiinsa puolet, eikä se hyötykasvusen puun päre ole hyvvää taivutela. Naruskan pärreet sano Arttu olevan ninko nahkaa sitkehijä.

Tuli luvattuva Kasperin kevätviilaan hakija taas uus pärepuu sieltä Politimasta. Sielä net on harossit päreppuut. Tuuva se sitte vaikka toukokuusa, että ehtii päremestari tehhä Suomisatavuottakoppija kaikile halukkaile. Ite päremestari täyttää tulevasa marraskuusa yheksänkytä...

Tukikohtaan siirtyilemisiin huomenisa iltaammennesä tähä.

Vävypoijjan kameran silmin...

Tässä muutama talaviotos Samilta. Kuvatekstit ei.

Sijota rahnasi Paavolantijaan. Pikkurojektilla talo ja kulukupeli.

Pala maata ja mehtää Naruskalta. Kesällä vihreetä.

Tukikohasta tähä.

Puukkomestarille kevyttä jouluiloa.

Yksinäisen yksin asujan joulua on ihan terveellistä käydä joulunpyhinä katsomassa. Sitä oppii muistamaan, että varsin vähälläkin jossain joku joulunsa viettää.

Eipä sinne Tuoremaan taloon oltu tietä joulupäivänä aurattu, mutta pääsi sinne onneksi nelivetopirssillä pihaan asti, ettei tarvinnut hiihtämiseen turvautua.

Hiukan jouluherkkuja ja pikkupaketissa lämpimät Mummelin neulomat avokinttaat tekivät mielen iloiseksi niin saajalleen kuin antajalleenkin. Tyttärentytär Hallahelinä halusi aiempien vuosien tapaan lähteä Ukan ja Mummun mukaan. Sepä vasta puukkomestarille oli joulun parhainta antia.

Tukikohasta kaikille muillekin Rauhallista Joulua toivottelemisiin tähän.

Mä olen metsätalousinsinöörin poika...

Jos tämä Aarni ei ole tullu issäänsä, nin ei sitten kukkaan. Laittelivat eilissäpänä joulukuusta Tukikohan issoon salliin, niin jopa piti viiskuukautisen päästä sinne opastammaan, että kuusi pittää laittaa suoraan...

Tukikohasta tähän.

Lähtölaskenta keskeyty.

Ukalla on pyöriny lähtölaskentakellot kuukauvenpäivät. Uuven vuojen 2017 piti alakaa ensimmäisestä arkipäivästä lähtijen iliman närästyksijä, mutta sielloli Lapin keskuslasareeetissa tullu joku sekkaannus leikkuriajjoissa, eikä Ukka pääsekkään toinen tammikuuta vielä puukkoon juoksemmaan.

Eise paljoo lykkääntynny, mutta parit päivät kuiten. Tammikuun nelejäs on seuraava lähtöhetki. Piti vielä käyvä omasa terveyskioskisa tutkituttamasa, onko Ukka leikkuuvirreessä. Nappurirrouva kylälekuri kääns ja vääns Ukkaa ja kuunteli lurila sieltä ja täältä. Eikä huommautettavata löytynny, vaikka syyni oli tarkka. Oikeen joulunen lekuri oli, siellä met tippetiptappija aina välleen laulaa lurrautimma. Saatto net sielä poliklinikala ihimetellä sitä menova ja meininkijä.

Tulleeki vaikee valinta uuvesa järjestelmäsä, että minkä oven vuojeks aukasee näijen inssinööri Sipilän uusijen kotkotusten mukkaisesti. Ukka kunon tottunnu aukoon enempi rivvaattilekureitten ovija jo tänne asti. Mutta kyllä terveyskioskillaki asijat osataan. Siellon tätäki takaiskuventtiilikorjausta varten hoijettu kaikki verikokkeet ja syvänvilimit tuosta vaan pikana. Ja vielä otetaajjoku ristiverikoje, jos Ukan tähystämine äityy avoleikkaukseks. Sempä näkkee sitte. Net näkkee, jotkon herreillä. Ukka on vesvarmasti untemmailla.

Kiitoksija vaan Sallan kirkonkylän lekuripalaveluille ja Hyvvää Jouluva teitille sinne lapraan ja eekookeepuolellekki. Mukavata sielon asijoita hoijella!

Tukikohasta jouluvviettoon toivottavasti viimestä kertaa apoteekin närästyshyllyn kautti tähän.

Isän haudalla.

Petäjävesi on Ukan tekopitäjä, kuten on joskus tullut mainittua. Täältäpä alkavat lähimmät elossa olevat omaiset olemaan luvussa yhden käden sormin.

Isäukko IsäMatti on viimeisessä leposijassaan kotihautausmaan povessa. Hiukan oudolta tuntui ajatella, että isästä jätti aika saman ikäisenä kuin Ukka on nyt. Eikä siitä isän kuolemasta muka niin kovin pitkä aika ole, vaikka siitä on ehtinyt kulua jo 21 vuotta. Kiitävi aika ja vierähtävät vuodet...se on totta, kun haudalla seisoo ja elon kiemuroita pohtii.

Huomenna aamusta nappaan anopin repsikan penkille ja pyyhkäisemme täältä loskan maasta Keminmaalle avaamaan lisää tämän vuoden joulutunnelmia Kemin kirkossa, missä tyär laulelee kuoronsa kanssa kauneimpia joululauluja. Sieltä ei pitkä matka ole torstaina siirtyillä Naruskan talvisempaan talveen, jota kuulemma sitäkin suojasää jo on kurittanut Ukan poissa ollessa.

Tukikohtaan matkaamisiin tekopitäjästä tähän.

Oksat haittona linkomiehele.

Mökkitietä aurailee Moilas-Jussi jumalattoman isola ja korkijalla raktorillaan. Son montakertaa sanonnu, että peilit lähtee käveleen nuihin oksiin, jokka vastaa ajjaissa ja linkoissa ohojaamoon.

Meinottelin ostaa oikeen kotimaista alakuperrää olevan oksashan, muttei niitollu Kuusamosa myynnisä silleppäivää, kun sielä muutamana lauvantaina käväsin. Ostin sitten semmosesta Jessikaupasta hiukan hempulinnäkösen vehkeen, jota kauppijas kuiten kehu hyväks. Niihännet aina.

Siinon samasa varresa oksasaha ja semmonen oksaleikkuri. Se leikkuri toimii semmosella periaatteela ninko jokkumuutkin narustavejettävät, eli vejä narusta, nauti kesästä. Vai mitese meni...Kolokytäviis eerova sai pulittaa.

Mutta sepä osottautuki monneen kertaan hintasa väärtiks. Eikä sitä sahhaa tartte käytellä olleskaan. Oksaleikkurin kun pujottaa oksan yläpuolelle ja vetasee nyöristä, nin oksaa katkee, ettei huomaakkaan. Tarttee vaan varova, ettei tipu niskaan...

Mökkitieltä ruotasin tännään vartisa kymmenkunnasta puusta net oksat, jokka linkousta haittas. Ekolokinevvehje tuommone leikkuri. Ei tartte kuulosuojaimija. Käsisä pittää olla hiukka virtaa, että saa katkeemaan, mutta on se vinokiikari laittannu siihen semmoset välitykset, että kolomenpeukalon paksuiset tuoreet, jäiset ja kuivat oksat napsahtellee poikki ninko tulitikut. Vars on vankkaa metallija, aika painavaki, mutta ei vaikee jatkettava. Ukammittanemmies ylettyy iliman tikkaita sopukorkeuvelta oksat katkoon.

Mummeli otti oksijenkerruun välisä pätkävvideoo, ettei taas valehtelijaks haukuta, ninko herkästi käyp.

Tukikohasta seuraavaa savottata oottelemissiin tähä.

Kuura kertyy vikapaikkoihinkin...

Postikorttimaisemat ovat Naruskalla. Koivujen oksilla on parisenttinen kuura ja metsät ovat kauneimmillaan. Säät ovat olleet ilmiölle mitä suotuisimmat. Jos maisema saa säilyä jouluun asti, niin eipä voi kauniimpaa toivoa.

Yksi paikka kuitenkin on, missä kuura aiheuttelee säähemmolle ongelmia. Tuulimittari se ei tykkää, jos sen herkkiin osiin kertyy kuuraa. Sepä lakkaa pahimmillaan pyörimästä kokonaan.

Piti taas Ukan rohkaista hurja luontonsa ja kiipeillä hiukan katon korkeimmalle lappeelle. Tällä kertaa käynti sujui ongelmitta. Tuulimittarin tanko käännähti vaakatasoon puhdistusoperaation ajaksi, ja taas mittari puhdistettuna mittausasemiinsa tanko pystyssä.

Maisema ei nyt kaipaa tuulta, eikä nollakeliä. Tuulimittarille se on sama, tuulee tai on tyyntä. Puhtaana se mittaa sen, mitä mitattavaa on. Ja tarkasti.

Tukikohasta tyyntä kuuramaiseman säilymiseksi toivomisiin tähän.

Kallelan vuodenvaihdetarjous!

Kärrit kattoon Kallelassakin. Tupakeittiö muuttui uudessa valaistuksessa entusesta. Ukan kännykkäkamera tekee honkavalaisimen valosta hiukan kirkkaampaa, mitä se todellisuudessa paikan päällä on. Sopivan hämyisältä se livenä näyttää ainakin Ukan silmään.

Sinne pääsis muuten Joulua ja Uuttavuotta viettämään poikkeuksellisella alennushinnalla. Vuorokausitaksa, joka ei lähiaikoina toistu, on vaivaiset 40 €uroa. Petipaikathan sieltä löytyy seitsemälle. On sähköt, takkatulet, puulämmitteinen sauna, sisävessa, oman porakaivon raikas vesi, jääkaappi, pakastin, televisio, wifiyhteys. Ja joulun kunniaksi tietenkin joulukuusi valmiiksi koristeltuna. Tarjoushinnalla sisältyy hintaan liinavaatteet kahdelle. Jos liinavaatteiden käyttäjiä on useampia, niin liinavaatemaksu on 7 €uroa per henkilö.

Autolla pääsee perille lingottua tietä pitkin. Lämmityspaikka autolle löytyy. Lunta on maassa 40 senttiä, eli valkoinen Joulu on Naruskalla taattu.

Tukikohasta varauskirja avoinna nopeinta odottelemisiin tähän.

Tekiskö mieli uimaan...

Pakkasta -30 astetta. Hyiseltä näyttää ja pelekkä pakkaskosteus Siekakönkään sillalla sai kuvvaajamummun käjet tärräämään. Ei ollu kummallakkaan haluja poukata jokivetteen lämmittelleen, vaikka sielä varmasti olis ollu nollan paikkeila tuo juokseva vesi.

Enimmälleosalle immeisijä saattaa piisata kattella ja kuulostella, miltä jokivesi pakkasella mahtaa aatoksissa tuntuva, jos sinne pulahtammaan joutuis. Tai pääsis.

Tukikohasta ihistämisijä ihimettelemissiin ja kesävesijä oottelemissiin tähä.

Siniset hetket valttia!

Jos ihmisen mieli ei rauhoitu näihin väreihin, niin Ukka suosittelee lääkityksen tarkistamista...

Tukikohasta tähän.

Honkataidetta koteihin.

Sattuipa Ukan silmiin tutun näköisiä honkavarjostimia päivänä muutamana Tori.fi -sivustolla. Muisto oli rapian kolmenkymmenen vuoden takaa Onkamosta, missä kokousteltiin ja pideltiin virkamiesten juoksukilpailuja sun muita Onkamon rajavartioseman partiomajalla.

Nyt ovat ajat muuttuneet ja partiomaja on siirtynyt Sallatunturin matkailukeskuksen lähialueelle yksityiseksi loma-asunnoksi. Ja siellä alkujaan olleet honkavarjostimet tulivat myytäviksi. Ukka osti niitä pari kappaletta. Toinen on suunnitelmissa ripustaa Kallelan tupakeittiön kattoa koristamaan ja toinen ripustettiin jo tänään Mummelin kanssa Tukikohan saunan pukuhuoneen kattoon.

Nämä honkateokset ovat kemijärveläisen taiteilija Urpo "Upi" Kärrin taattua työtä. Taideluomia uniikkikappaleita.

Sielläpä voi nyt saunan päälle honkavalaistuksessa siemailla vaikka saunaoluen...

Tukikohasta lauantaiasaunaa lämmittämisiin tähän.

Parit kippurakärkitupet akkainpuukoilla.

Vasaran puukkovapriikista tuli parit pikkupuukot. Net on Joulupukki varannu parille neitoimmeiselle, mutta niijen kilttinäolova vielä tarkkaillaan. Saattaa tulla uuvet jakolistat, jos ei ala naama pysytteleen naurulukemisa. Ukale voi varulta lähetellä toivomuskirjeihijä, jos saajat menneeki arvontaan.

Haukiputtaan suunasa voi jo huulilta lukija, että taijeluomaa on taas syntynny. Toisesa keklusa on jatopakahva ja toisesa, uskokaa tahi äläkää, rautatammija.

Tukikohasta puukkoja piiloovviemisii tähä.

Joulupukkiusko vankkenemmaan päin...

Vanhakin nuortuu ja koukkuselkä suortuu. Mummelikin kimposi tälle aamuva sängystä ylös ninko telekkä pöntöstä. Jaa miksikö? No siksi tieten, kun Ukka kertoi Joulupukin käyneen Tukikohassa ja jättäneen tänne lahjuksen. Ja parraasta päästä. Hurisevvaa sorttia.

Ei eilissäehtoolla kotiotullesa huomattu mittään. Amusella pannuhuonereisula Ukan tarkka korva havaitti, että käytävässä hurisee. Ja kylymijön lämpötilat oli +2. Viikonpäiväthän net on ollu parissakympisä.

Ukka ei rupija tämän makaroonimaan laitoksen mainosmieheks sattuneesta syystä, mutta jotta tiijetään, mitä pelataan, niillaitan kuvat kuiten, että kaikki ossaa pittää näppisä tämmösestä irti. Tai voihase olla ninkin, että sattu Ukalle maanatakipäivän kipale, ninko tyttärelle pirssi...

Tukikohasta varrauksella iloittemissiin tähä.

Pakkanen kunnolla persiilleen.

Pakkanen pyllähti persiilleen oikeen kunnolla viimosevvuorokauven aikana. Kakskytäviis astetta vajjaassa vuorokauvesa on aika paljo. Ja semmonen tieten tietää lunta perrään. On sitäki kerinny yön aikana UkajjaMummelin vejelesä unta palloon seittemisen senttijä. Linko-Jarkko hymmyilee tai röhönauraa...

Tarttee tämmösen automaattisäätösen lukkaalin omistajan hyökätä aamusta tuonne pannuhuneempuolelle. Sielä nimittäin pittää ruuvailla hiukka paria vipstaakija päiväks isommallee, ettei jähy kämppä. Termarilla minittäi ei riitä taju tämmöselle lämpövekslauksele. Ukala riittää, kunon tullu parikytä vuotta täsä harjoteltuva.

Meillon pihasa sääkamerakuvasa valoilimestys. Son Mummelirrakentama pihajoulukuus. Sen se kävi näppäämäsä ilimalluppaa tästä Ukan tontilta. Nyton Rihlankoppiki kylypemäsä jouluvalosa.

Tars lähtee tuone kelivarotusten sekkaan. Mummelin Suparuva pitäs viijä huoltokarssinasa käväseen. Niija olis Rovaniemelläkikäyntijä, muttei taija viittijä, joson lumipöllyvä liikaa. Kemijärvele ajjaissahan tuonnäkkee.

Tukikohasta talavesta tykkäämissiin tähä.

Joulukuusen hakuun luvan päältä!

Ei kannatte joulukuusivarkaisiin lähtöä suunnitella. Kun soittaa 0606 05 61145 ja puolenkymmentä €uroa kun pulittaa, niin saa Metsähallituksen maalta hakaista sellaisen kuusen, joka silmää miellyttää.

Joulukuusilinkistä klikkaamalla asia ohjeistuksineen hoituu...

Tukikohasta ittelläkin Tuntsan suuntaan kuusiretkeä suunnittelemisiin tähän.

Sininen ja valkoinen, värit vapauden.

Tukikohta juhlistaa Suomen itsenäisyyspäivää perinteisesti lipun nostolla. Sinistä ja valkoista on Naruskalla riittävästi aamuhämärässä. Lunta on maassa 30 senttiä ja pakkasmittarissa on myös 30 astetta pakkasta.

Tukikohasta lauhtumista odottelemisiin tähän.

Hyinen Siekaköngäs.

Ei Lapin ennätyspakkasia Naruskalla, mutta talven oma pakkasennätys -25 astetta syntyi. Se tuntui aivan riittävältä ja kesto vuorokauden verran piisaa myös. Hyvää harjoitusta tammi-helmikuulle, jolloin pakkasjaksot saattavat olla pidempiäkin.

Kovin hyiseltä näyttää Siekaköngäs pakkasessa, jota kuvien ottohetkellä ei täällä tänään ollut kuin -17 astetta. Selkeää on, eli saattaahan pakkanen vielä kiriä talven ennätyslukemiin. Utsjoen Kevojärvi taitaa pitää ennätystä tältä talvelta, -34 astetta. Siellä ennätys saa pysyäkin, jos Ukalta kysytään...

Tukikohasta oksasahaa lähipäivinä Kallelan suunnilla kokeilemisiin tähän.

Kirjoittasko Joulupukille?

Käväsin laajoilla lankuilla etteisen. Sielä muuvan mies kauppailee tiisselimoottorila varustettuva halakomakonetta, jokolis pyörijen päällä. Meilloli sovittuna, että konneen pääsee näkkeen ja kokkeileen lämpösesä hallisa lauvantaina, muttako soittelin myyjäsetäle, että nyt Ukka tuloo, nin se kehu olevasa matkoila. Misä lie. Mutta kone löytyy kuulema pihalta.

Ja löyty kans. Puol metrijä lunta päälä. Onneks oli autoharjaa sevverran matkasa, että sai kaivettuva ihimeen esile. Ja näpättyvä muutamakkuvat. Ja hankeen kirjotin harjalla sitovat tarjoukset. Se kyllä sateli lunta aikalaila ja tuiskutti, ettemmää tiijä menneekö tarjous perile.

Sattuusko joku tunnistaan, onko tuo akrikaatti kiinamallija?

Vielä ei kauppoja hierottu, eikä Ukavvanahaa sotaratsuva rattoripyöritteistä halakomakonetta uskala laittaa myyntilistoile. Viijään nimittäin käsistä...

Tukikohasta vastatarjousta oottelemissiin tähä.

Ukan Joulukalenterin luukku 1 avattu.

Yippee! Joulukuu ja ekaluukun sai aukasta! Ja mitä sieltä löytykään: tyhyjä kylymijö! Missä mehut ja hillot, tästäkö käynnistyy Naruskan iso Joulutarina....

Italijalainen kylymijöpentoliinoveturi läks eilenehtoolla kohti uusija seikkailuja Sallan kirkonkylän varikole. Saapi nähhä, kerkiikä ja millon makaroonimaasta uuvet lakeripalikat rispaantuneijjen tilale. Kone kävi ennellaukeemistaan hiukka ninko helikoppero,,,

Suap nähhä, misä joulukinkku suolaillaa.

Tukikohasta kakkosluukkuva arpomissiin tähä.

Eipä rapa roiskunnu polttopuile.

Hiukka outoovvuojenaikaan tuli seuraavavvuojen puukuorma Tukikohtaan. Syyki on selevä, kun Sallan Yhteismettä parturoi Politimavaaraa muutaman tietotoimistommukkaan nin, ettei jää ko tuppale lajele. En tiijä, kaajetaanko nin raakasti, mutta kuiten motoketju sielä heiluu, josei pariki.

Noh, koivun kuolema on Ukalle elämä. Koivua tarvittee Tukikohta ja nyssiton lähelä saatavisa. Rahti ei ihahhirveitä lähiettäisyyveltä maksa. Ja eilennet tuohon pihale purkaantu rekasta. Ja nyton kevvääks Kasperile valamis savotta. Viiskytäneljätonnija.

Hienosti pääs tukkirekka kiertään Tukikohan varastontakkaa laakista ympäri vekslaamati. Alta puolevvuojen saa Linko-Jarkko siirelä koivukasat etupihale sitteku alakaa taas kevvääks.

Tukikohasta motorisahhaa kunnosa pitelemissiin tähä.

Marraskuun lopun auringonsäteet.

Vielä paistaa aurinkoarmas, vaikka matalalta näin marraskuun vedellessä viimeisiään. Eikäpä sitä aurinkopaistetta kestänyt kuin juuri sen verran, että Mummeli juoksujalkaa ehti kameran kanssa ulkosalla piipahtamaan. Sitten pyörähti taas pilveen ja ehtooksi luvattua sadetta lumena valmistelemaan. Etelätuulella onneksi, sieltä ei ennätyspakkasia tule...

Tukikohasta koivurekkaa oottelemisiin tähän.

Hapankaalihirveä ja puikulabataattilaatikkoa Naruskan tapaan.

Tulee noita ruokaohjeita nykyään tuutintäydeltä vähän liikaakin. Laitan tähän kuitenkin helppolaittoisen evään, joka yhdistelmänä saattaa jonkun korvaan kuulostaa epäilyttävältä, mutta kun me Mummelin kanssa äsken syötiin, niin kummallekin maistui.

Hirvihapankaalipata valmistui niin, että alakurttilaisten meille tuomaan noin kiloon hapankaaliporkkanaa sekoitettiin uunivuokassa puoli kiloa paistettua mustapippurilla ja soijalla maustettua hirvijauhelihaa, etikkasäilöttyä paprikaa, kaksi purkkia smetanaa, purkki kuohukermaa, muutama ruokalusikallinen hunajaa ja pari lihaliemikuutiota. Vettä sen verran, että uuniin laitettaessa vesipinta oli puolisen senttiä kaaliseoksen yläpuolelle. Uuni 175 asteeseen ja sinne pariksi tunniksi.

Pääruuan pariksi Mummeli kuori muutaman kilon salmivaaralaisia puikuloita ja kaksi isoa bataattia lohkottuna. Ne kypsennettiin kiehuttamalla kattilassa yhtä aikaa. Sitten vesi kattilasta tarkkaan pois, jonka jälkeen Ukka muussasi perunat ja bataatit, kun ensin kattilaan laitettiin hienoa merisuolaa, voita ja mikrossa kuumennettu kuohukermapurkin ja vajaan maitolitran yhdistelmä maitokermaa.

Muusi ja hapankaalilaatikko pöytään ja annokset kehiin. Kuutioitua punajuurta kaveriksi lautaselle. Ja tietenkin tuplastikursulaista. Nam.

Tukikohasta tätä samaa helposti huomennakin syömisiin tähän.

Kaisankaljamille nastakengisä!

Mummelila käväs joulupukki rapijaa kuukautta etuajasa. Emmuten olis älynny ostaa nastapohjasija kenkijä tulijaisiks, mutta Paavolantijasa viimevviikola ollesa osti tyär ittelleen tuommoset. Ja ostatti Ukalla tieten äitelleen kans.

Eikä net vikaosotteeseen mennykkään. Nyton niitä käytelty kaatumati viikonpäivät, eikä Mummeli niistä aijo luopuva kujjuhannuksena. Ja töihimmennessään sitte, kummennee asteleen ihimistellattijoille. Autolle ja autolta pihaliikut näilä. Ja pittää kans. On harossit ja tullee kehuttuva, vaikka mainoksesta ei ole alennuksija saatu. Hinta Kemin rismasa oli satakolokytäyheksän eeroo. Halapa hinta pystössäpysymisestä.

Tukikohasta äijäkokoja harkittemissiin tähä.

Kymmenellä mekalla ehtii, jos ehtii.

Nattiyhteyvet on meille joillekkin tänäpänä päivittäistä kauraa niitettäväks. On vaan asijoita, joita on tottunnu hoitamaan ja joita iliman on hiukkasenninko kipijä kissa.

Pitkäämmietittii, laitetaanko Kallelaanki nettiyhteys vai ei. Issoin osa epävirallisista kalluppikyselyyn vastanneista oli ja on sillämielin, että ei tarvita nettijä erämaasa. Nooh, josei tartte, nin ei tartte käyttää. Mutta jos tarttee, nin siinähän se jonkullaisena nyt on. Vähänniinko sähkö, että ole pimiäsä tai kynttelivvalosa, jos halvat sähköjä mettään karkuun. Tai jos et haluva vettä vesijohosta hanan kautti, nivvoihan sen hakkee hetteestä. Tai kakilla käyvä ulukopaskahuusissa. Ja niietteenpäin.

Sielä nyt kuiten vanhat piiluseinähirret ja kiinalaiserrakentama huliviliweilaatikko seisoo sulasa sovusa ja piuhaapitki kulukee rattaa nimmaan pirusti. No pirusti on rohkijasti sanottu, mutta kymmenen mekkaa tullee ja parijakolomee lähettellee huli ulospäi. Niilä vauheila käväsee metästä jo vaikka laskummaksamasa tai kattoo kattomatta jääneet lottoarvonnat. Tai pellaa lottova.

Nyssielon Kallelampöyvälä yks Ukan sääkonneista vakituisemmin asukkaila käytösä. Jos jollaki on nopijampi kone, nin sielä pitäs pelata mikä verme vaan joko eternetti persauksisa tai lankattomija verkkoja pitki. Ihimeelline maalima.

Täson suunnitelmisa vielä semmonenki juttu ku ilimalämpöpumppu Kallelaa lämmittään. Moon aina luullu, että semmoset vehkeet ei pohojosesa oikeen pellaa, mutta taijan olla vääräsä. Ainaki naapurimökisä näyttäis semmone mylly hoitelevallämpöjä halavemala kui suorala patterilämmöllä. Semmoneha se Kallelanki vanaha nykynejjärjestelmä on. Tarttee niihi hiukka vielä perehtyvä ettei tulis ostettuva seuraavata pentoliinoo...

Ulukoseinäsä törmää Kallelaantulija siniseellappuun, joka ilimottellee viteovalavonnasta. Semmonenki sielä pyörii, muttei se sisätiloisa mittään kuvvaa. Kuhan seurailee hiukkasen, ketä kairasa niillä seuvuin kuleksii, jos kuttumatovvieras olleen sattuu.

Tukikohasta kohta lumiauramiestä Kallelasa käymään soittamissiin tähä.

Nokipoijjaat liikkuu.

Nuohooja käy tämmösessä talosa kerravvuojessa. Tai ainaki nin on sääjetty. Ja on heitä ainaki kertavuojessa tilattu, vaikkei olis aina tullukkaa. Linnaallähöstä ei kuiten ole onneks kukkaan puhunu mittään, vaikkon jäänykki ainaki kertaallee nuohoomati. Vallassaan.

Nyt tapahtu kuiten vuojen 2016 nuohous. Ukka rohkasi taas viimeviikkosesta puttoomismeinaamisesta huolimati hurjalluontosa ja käväsin aamuhämärisä löysäämäsä varsnaasen tiilipiipun pääsä olevan parimetrisen rosteripiipun kiinityspultit valamiiks irti. Nuohoojija kun oli paikalla parittain, nin eipä Ukan tarvinnu osallistuva kaatopuuhiinkaa. Näppäsimpäs kuiten kuvat rosteripiipun sisuksista. Sehän on vuorattu viijensentin palovillala ja vuorattu vielä palonkestävälä kepukankhaalla, kunei muuvväristä myynnisä ollu.

Kerrää se jatke sisäpintaasa näjemmä karstaa. Koivussaha on sammaavviissii ommaa tervaasa kun havupuussaki, ninko kaikki tieten tietääki. Koivuva kun polttellee kymmenijä kuutijoita vuojesa tuohet ja tuohikierrokse alla oleva liekkö nilakerros vaimikä tieten puusa kiinni, nin siitä se karsta tuonne keskuslämmityskattilarreikiijja hormiloihin ja piipujjatkeisiin kerttyy.

Onneks täsä torpasa karstat piipusa ei vetova haittaa. Ja nuohooja poistelee kuuvenkympin kertakäynnilä vuojesa isommat karstat ämpäriisä. Ja kattilasta sitä sammaa poistelee millon Ukka, millon joku renki. Kerrankuusa.

Eise nuohoomala nimpuhtaaks tulekkaa, ninko jokuvuos sitte, kun Ukka sai aikaseks nokipalot piipusa. Soli komijaa katottavvaa ja tulipa niistä kirjotettuva sillojjoskus juttuvaki. Soli kuiten pitelemisesä semmonempalo, eikä sitä ehontahon vihti uuvestaan kokheilla. Mutta puhasta tuli. Ja komijat savut ja jytinät.

Talavelle siirtyisä harvenee puhistukset. Pakkasela saa pijellä vetolunkkaa reippaammi auki ko lämpösillä ilimoilla. Sillon ei nin karstaile, mutta syntyy sitä pallaissa aina jotaki, vaikka Ukankippuut on nykysellää ruutikuivaa tavarata tuolta peltikatokse alta.

Tukikohasta näilä kelilöilä puuta säästelemissiin tähä.

Ukallaki oma pentoliino!

Eikössole semmerkkine makaroninpätkijemmaasta kotosin oleva junaverme, joka aina seisoo asemila ja asemijen välisä sillon, kuppitäs pelata. Junankhan pitäs pelata vuojet ympäri.

Täällon Tukikohasa yks makaroonimaasta kotosin oleva vehje, joka ei kans pellaa ninko pitäs. Son kylymijön konneisto, joka reikkaa. Välliin se reikkaa talavela ja välilä kesälä. Nysse reikkaa syksylä ja onkait se teniny joskus kevväälläki. Son pirullinen vehe sillon, kuse ei toimi. Kylymijö muuttuu lämpöseks ja tavarat kans.

Nysse on taas teniny viimeviikosta alakain. Takkuuseen siton käyny myyjähuoltaja korjaamasa, mutta eipä sitä viime kerrallakkaan kerinny ku perävalot pirssistä postilaatikon taakke hävitä, nin lakkas pellaamasta. Ja eikun taas soita perrään ja oota maanantaita, että saahaan korjaaja messiin.

Mummelin kans evakueerasimma jo aikaa site kaikki päivittäistavarat kylymijöstä jääkaappiloihi. Tälle aamuva tyhjennettii loputki, eli hilloja ja mehupuolta, jokka nekkään ei säily kahesatoista asteesa, jonka kylymijö pitelee ittekseen talavikelisä, kuse huone on melekeen ulukoseinäsä kiinni.

Onneks onnoita jääkaappiloita Tukikohasa kolome kipaletta. Sinne mahtuu kaikki, ku asiakastilloissaki olevakkaapit joutaa talonkäyttöö.

Myöpä jätetää Ukan pentoliino tänne kylymijömestarile korjattavaks siks aikaa, kukkäyvvään kirkola ostelemasa tävviiko evväitä. Taijamma ostela enempi pakastetavarata, kunniiton pyörimäsä kolome kipaletta.

Tukikohasta ihimettä makaroonimaan konheelle tapahtuvaks oottelemissii tähä.