tiistai 31. toukokuuta 2016

Naruskan marjakatsaus ynnä muuta 2016.

Pikku kierros Naruskan kylän ympäristön jängillä kertoo hyvää ja huonoa. Ihan hyvää on se, että hilla on avosoilla täydessä kukkaloistossaan ja jonkun verran on myös pölyttämiseen tarvittavia hyönteisiä.

Huonoa vuorostaan on se, että pääkukinta on liian aikaisessa ajatellen kesäkuun alkupuoliskon aikana usein esiintyviä halloja. Lapissa ollaan aika yleisesti sitä mieltä, että mitä myöhempään hilla kukkii, sitä varmemmin sato omaa onnistumismahdollisuuksia.



Hallan lisäksi hillaa voivat kurittaan muutkin sääolosuhteet kuin halla. Kovat sadekuurot pieksävät hillan kukintoja joskus hankalana aikana, kun kukat ovat parhaimmillaan auki ja pölytyskunossa. Hillahan on kaksikotinen kasvi, joten suolla näkyvissä valkoisena loistavissa mättäissä saattaa olla vain hillan hedekukkia, joihin ei marjaa tule. Ne on niitä poikia.

Emikukkiin tulee marja, jos tullakseen on. Luonnossa on muutamiakin soita, joissa enemmistönä ovat hedekukat. Ne voivat hillankukat huonolla tuurilla olla yhdellä suolla kaikkikin hedekukkia, jolloin homma ei onnistu lainkaan. Mummeli muistelee, että Rikkilammen rannoilla on hedekukkaisten hillankukkien alue, jolle ei marjoja tule.

Pitkä sääennuste lupailee rapian viikon päähän kylmenevää ja samalla nollakeliä yölämpötilaksi. Toivottavasti ennuste ei pidä paikkaansa, mutta senhän näkee, ken elää. Helteiden jälkeen on ehkä luvassa ukkoskuuroja, jotka joskus tuohoilevat ainakin paikallisesti hillan kukintoa.


Rentukka kukkii hillan lailla hiukan etuajassa. Jokivarressa rentukka antaa mukavaa väriä rannoille ja muissa paikoissa, kuten yllä olevan kuvan hetteessä, rentukka loistaa kirkkaan keltaisena.

Lähipäivät ja lähimmät kaksi viikkoa ovat ennakkoon ajatellen kriittiset ajat hillale ja myös mustikalle. Pienen sateen kun Naruska saisi lähiaikoina, niin saattaisivat pölyttäjät lisääntyä. Nyt on ollut hyönteisten lisääntymiselle pitkähkö kuiva jakso hellekeleineen. Lätäköt kuivuvat, eikä sääski ja muut pörriäiset pääse täysillä lisääntymään.

Kuiva jakso on pudotellut Naruskajoen vedenpintaa hyvin lähelle kesävesipintaa. Kohta, jos vanhat merkit paikkansa pitävät, alkaa kala pintasyöntinsä. Perhomiehiä tieto varmaankin ilahduttaa. Tuleva ehkä kylmä jakso ei vuorostaan kalastuksen kannalta kuulosta ihan hyvältä.

Luonnon armoilla täällä kaikessa mennään. Jos hyvin käy, niin käyköön. Jos huonosti, niin vallassaan.

Tukikohasta rauhassa odottelemisiin tähän.

maanantai 30. toukokuuta 2016

Kuumasta kylymäks.

Hellepäivä osu säälotosa Naruskalle eilissäpänä. Ukammittari on sevverran varjosa, että hellelukuja ei Tukikohasa mitattu, mutta meijän ilimatieteellaitoksela oli kuulema koko maan kuumin paikka. Kakskytäviispilikkukuus oli lukema.

Nyt ollaan taas yhen yön nukkumisejjäläkiin palattu normisäihin, kullämpötila on kymmenesä asteesa. Ei taija toisesta hellepäivästä vaaraa oleva. Eikole niivvälikskää. Naamaha tuo palo ja kaula. Muila palo käsvarsija ja olokapäitä, kunne riukutteli lyhyhihala. Ukala oli työhaalari ja sielä alla vielä pitkäkkalsarit. Harossisti tarken.

Kesä räjähti puisa ja muisaki kasveisa. Hilla se rävähtää kukkiin, josei kukijjo. Tarttee tutkija samala reisula, kukkatttellaan korvasienijen tilannetta. Paittiettä tarttis jatkaa halakohommissaki, kunnyt olis sopiva viilee.

Ainiijja eile lentelit helevetimmoiset muurahaiset kartanolle. Viime kesä oli nin kylymä, että net pysy poisa. Saa nähä, kuimpaljo niitä aikoo asettuva taloks. Net saahaan kyllä ruotuun naapurimökin Anterole kilhauttamala. Sillon ainetta murkuile. Tukikohta ei oossyötävänä.

Kohta saa vastan ja raparperikiisselijä. Jarruva. Sitei kyllä näilä vuosila eriksee tartte latkija.


Suomen eilissäpänä kuumin paikka näytti tänäaamuna tältä. Ninko ropiikki.

Tukikohasta sajettakin oottelemissiin tähä.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Halakovarasto täynnä, autotallille lähöt.





Parit päivät aamusta ehtooseen, niin nelisenkymentä kiintova naruskalaista koivuva joutui antautummaan halaki ja pinnoon. Ukala ei nyt ole autotallija ennenko talaven tullen taas poltellaan autommentävä reikä peltikatoksen alle.

Nelejällä miehelä mentiin nämä talakoot. Minijä Raisa käväs sevverran kokkeilemasa Ukan halakomakonheen toimintoja, että tietää, misä voima jyllää...

Vielä jäi pikkupuusavottata nousuviikole, mutta sais ensiks hiukan puotela alemmaks nuita hellekelijä. Tuola Ilimatieteellaitoksen asemala oli kuulema tänhään ollu valtakunnan kuumin paikka. Aika helevtinkuumaa oli tyvenesä kelisä takapihallaki Tukikohasa.

Maittija oli nollakaljale kaikila, kuttännään oli vuorosa vielä kotijoajo Rovaniemele. Ja eilenki oli enempi maittija alakoholivappaile juomile. Nämei ole humalaisehhommija...

Ukka ja Mummeli kiittää talakoovoimija. Kiitoksija keittijön pyörityksestä Evalle, Raisale ja Mummelile. Tyhyjällä vattalla ei halako nouse, eikä halakokärri kule. Ja sitte kiitos velekkupoika Jukale, Kasperin kaverile Poutsile ja Kasperile. Ja Samuelile ylleispoikajantusena olleilusta. Niija Alakurtivvieraile kans, jokka kokkeili hommaa myöski.

Mummeli otti muistivvirkistämiseks pikkupätkää viteollekki, nin paremminnäkkee, mitä halakohomma rantteela Tukikohasa tarkottaa.



Yhtää sormee ei katkennu, eikä muutakaa vahinkoo liijon tullu. Huolellista porukkaa.

Tukikohasta viilijämpijä kelijä oottelemissiin tähä.

perjantai 27. toukokuuta 2016

Halla vikkuuttellee Naruskan mustikkaa.

Mustikka kukkii. Ja yöllä pureksii halla. Huono yhtälö, kun yölämpötila viime yönäkin parin metrin korkeudella oli asteen miinuksella.

Tukikohan mettäsellä tontilla on kukinta paraillaan. Muutama pörisijä lentelee pihapiirissä, mutta ei hyönteisistä mitään tungosta täällä tällä hetkellä ole.


Hillahavaintoja ei Naruskalta vielä ole, mutta eipä ole talonväki jängillä laukkaamaan joutannu, kun tarttee saaha nuot puut halaki ja pinnoon.

Korvasienten aika on myös, mutta niitäkään ei tälle kevväälle vielä ole käyty ettimässä.

Tulevala viikola asijantila korjataan, eli marja- ja sieninäkymistä kertoillaan.

Tukikohasta kylymää yötä seuraavastakin oottelemisiin tähän.

torstai 26. toukokuuta 2016

Puusavotassa uudempaa ja vanhempaa päkättiä.

Tukikohdan ja Kallelan polttopuusavotassa tarvitaan halkomakoneita ja niitä pyörittäviä traktoreita. Linko-Jarkolla on olemassa museorekisterissä oleva Massikka. Se on parina päivänä rallattanut takapihalla pikkupuiden katkomisessa ja halkaisussa. Pieniä ongelmia oli halkomakoneen hydrauliikan säätöjen kanssa, mutta ne tulivat kuntoon kotivoimin.



Moilasen Jussi karautti kartanolle ei vielä museorekisterissä olevalla Valmetin tosi isolla traktorilla, joka on ollut hänellä käytössä vasta parisen viikkoa. Ukka käväisi tämän laitteen ohjaamossa. Voi sanoa heti, että saattaisi olla ajamaton paikka, jos tätä jättiläistä pitäisi alkaa siirrellä. Ukan iso halkomakone näyttää tämän Jussin traktorin perässä lähinnä lelulta...

Tänään syntyi takapihalle Kallelan mökkipuuta jonkun kokoinen keko. Siinäpä kuivahdelkoot jonkun aikaa ennen siirtoa Kallelan liiteriin. Jovain niillä saunaa ja takkaa jonkun kerran jokivarressa lämmittää.



Pikkupuuntekoa jatkellaan vielä huomenna. Viikonlopulla keskitytään sitten enempi metrisiin, jotka käsitellään Ukan museohalkomakoneella. Sillä isolla pienellä.

Tukikohasta talkooeväslistaa suunnittelemisiin tähän.

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Viimeinen reissukuva.

Mummeli kotiutui männä yönä Islanninretkeltä. Kevyttä kenttähuimausta oli havaittavissa, kun päivään ja iltaan mahtui pari lentomatkustajana olemista ja jälkiruuaksi vielä parisataa kilometriä Lapin yöttömässä yössä.

Tenniöjoen sillalla oli pakko kuulemma vetää liinat kiinni Subarusta. Maisemasta ei puutu kuin vaaleanpunainen pantteri, niin vuoden jokiluontokuva olisi valmis.

Tuon värinen joki yöllisellä kalareissulla saattaisi herkemmälle aiheuttaa ongelmia, mutta jonkun silmäähän tuo tietenkin hivelee. Katselkaapa vaikka itse...


Ei ole kuulemma muokkailtu värejä, eikä muutakaan. Canonin pikkukamera malliltaan G7. Mainosrahaa ei Mummelille mielipiteestään makseta, mutta lyhyen käyttökokemuksen perusteella hän kuulemma uskaltaa suositella tätä pienikokoista tehopakkausta kenelle vaan. Kuvaa tulee ja videotkin tallentuvat viimeisen päälle. Ja kulkee valmiina vaikka housun perstaskussa...

Tukikohasta lisää Islanninkuvia odottelemisiin tähän.

maanantai 23. toukokuuta 2016

Tilapäinen koirahoitola.

Puukkomestarilla on koira. Isäntänsä mukaan koira on saanut jokapäiväisen eväänsä niinäkin päivinä, jolloin isännällä itsellään on ollut jääkaappi tyhjänä. Helppo uskoa, että asia on näin.

Nyt koiran isäntä on kuitenkin ollut kolmatta viikkoa selkävaivainen niin, että koiran luokse ulos ei ole ollut mitään mahdollisuuksia päästä. Ei ole puukontekijä kolmea metriä kauempana sängystään päässyt kolmeen viikkoon. Ja muutama vuorokausi on ollut pakko viettää hospitaalissakin.

Koira on ollut Varpuseljän tien päässä ulkopuolisen avun varassa ruokansa ja vetensä saadakseen. Naruskaltakin on asiaa käyty hoitamassa kohta reilut puolenkymmentä kertaa. Tästä päivästä eteenpäin on Vasaran kanssa sovittu menettelystä, että Rekku asuu Ukan koirahäkissä Tukikohdan seinustalla. Siihen on lyhyempi matka toimittaa evästä.

Isäntänsä sanoi pärjäävänsä viikon kerrallaan kauppakassillisella evästä, joten apukerrat voivat harventua. Tekaisin tänään koiruutta hakiessani potilaan sängyn uuteen uskoon. Vein leposohvalle kunnon patjan ja niskavaivaisen ergonomisen tyynyn. Pitkin hampain oli puukkomestarin tämä asia hyväksyttävä. Määräsin omavaltaisesti myös viikon kuurin Vimovon tabletteja, kun ei näytä Panadolilla äijän selkä sulavan. Jospa lääkkeet ja asiallinen lepopaikka korjaisivat miehen puukontekokuntoon. Tai edes jaloilleen ilman rollaattoria ja keppejä.



Rihla ja Rekku ystävystyivät kohtuullisesti. Pienet alkuhaukkumiset pihan yli kestivät tunteroisen, mutta sitten hiljeni. Rekku otti vieraskoppinsa heti omakseen. Ja ruokahalu näyttää olevan taattu.

Tukikohasta kahta toistaiseksi ruokkimisiin tähän.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Ei liioin kesästä tietoa Naruskalla...

Viikonpäivät kun kierteli siellä etelämpänä, niin Suomen pituus tuli taas todettua. Päivän kun täältä ajelee, niin lehdetön puu muuttuu vastakoivuksi. Ja toisin päin kun ajelee, niin vastakset jäävät etelään ja täällä ollaan vasta alkumetreillä.

Nyt on sadellut vajaat kymmenen milliä kuluneen vuorokauden aikana. Ensi viikoksi on luvassa hiukan lämpimämpää, joten eiköhän juhannusvasta saada tehtyä täälläkin.


Sääskillä on varmasti vesikkoja tarpeeksi. Saattaa tulevan viikonlopun halontekotalkoisiin osallistua inisijöitäkin, jos viikko on lämmin.

Onneksi on noita lintupönttöjä, joten hyönteistorjuntakin on järjestettynä.

Tukikohasta lämmintä oottelemisiin tähän.

torstai 19. toukokuuta 2016

Ysikymppisen puusavotassa.

Muistaakhan joku vielä Armas Raitasen. Mummelin enomies, ensvuona ysikymppinen tervaskanto. Päremestari toisesa polovesa.

Sillaikaa, ku Ukka liesus kierroksillaa pitki etelää, nin Armas oli halakonnu Kasperin ja Poutasen kaataman pärepuun salleiks. Puu oli ollu ja on nin suora, että Arttu puhutteli sitä luotisuoraks. No johan se oliski, jos kaks mettätallousinssijä lähettäs päremiehele kierova puuta...

Arttu tekkee nykyvään nelipäivästä työviikkova Pakolasa. Ja sitte kolome päivää kotonaa Pettääveen Pengerjojela. Nytki lastattii Ukan pirssin takakontti täytee päresalleita, kujjoku oli päivälä käyny tillaamasa viistoista pikkukoppaa. Kymmene oli Arttu luvannu viikolloppuummennesä.

Sielä net salleet oli Pakolan vesimontusa, jonka pohojan Arttu oi rakennellu rakennusmuovista.





Kopantevon välisä pittää tieten talaven polttopuut kaputella pieniks. Kolome tankillista kuulema pittää sahata päiväsä. Ja sitte pari päivää vejellä niitä käsipelisä halaki. Saattas jäähä tekemäti joltai nuremmaltaki. E varmana Suomesa liijon olis paljoo lammaa ja muuta kurjuutta tievosa, jos kaikki painas hiileenninko Artttupoika. Ikäsä teheny aamusta iltaan...

Tukikohtaa kohti vissiin huomenisa Väyryslantijan kautti...

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Vanhaa korjattava eestä ja takkaa.

Ennätyspitkä paussi tänne kirjoittelussa. Pientä telskettä ja monta paikkakuntaa on sopinut menneeseen viikon pätkään. Petäjävesi-Mikkeli-Jaala-Lieto-Petäjävesi ja niin edelleen. Toisella osapuolella on reitillään jo takaisin Naruska, sitten Rovaniemi-Helsinki, huomenna Reykjavik ja niin edelleen.

Onneksi ei ihmisiä ole tarvinnut ehostella ja korjailla matkan aikana, vaan Ukan vanhaa Lexusta. Sitä hiukan paikattiin ruosteraiskauspaikasta peräkontista. Ja se kun saatiin parissa päivässä kuntoon pohjatöineen ja maalauksineen, niin vielä piti Turussa vaihtaa tuulilasi. Sen vaihtaja taisi olla tullut alunperin Tallinnasta. Eli paikkakuntia piisaa.

Huomenissa pitää kierrellä vielä Jyväskylän kaupunkia, jos sieltä sattuisi löytymään vanhukselle muutama erikoismutteri, että saadaan takalasinpyyhkijä vielä paikalleen ja pelaamaan. Maalihomma on onneksi valmis.

Näillä mennään. Ukka yrittää kotiutua viikonloppuun mennessä. Halkohommaa, halkohommaa ja halkohommaa...





Ennen kotiutumista on luvassa vielä hautausmaakeikka tekopitäjässä. Pitää mennä verestelemään hautausmaanhoitajan entistä kesäduunipaikkaa ja kunnostella puolenkymmentä sukulaishautaa.

Vastankin voisi täällä tehdä kotisaunan lauteille, mutta vielä ei ole ehtinyt pysähtyä paikalleen niin pitkäksi aikaa...

Anoppilan Tukikohasta nokka kohta kohti pohjoista kääntelemisiin tähän.

tiistai 10. toukokuuta 2016

Epävirallista lintulaskentaa.

Kirkonkylän reissulla aamupäivästä oli tilaisuus laskeskella kanalintuja viidentoista kilometrin soratieosuudelta Tukikohasta Kotalaan. Samaa havainnointia on tehty aikain saatossa jo vuosien ajan.

Toukokuu ja kesäkuun aivan alkupäivät ovat aikaa, jolloin lintuja näkee syönnöksellä. Ilmeisesti ne napsivat sekä pikkukiviä että tien laidassa kasvavaa ruohoa.

Toukokuun kymmenes on ehkä aikaista kevättä lintujen esiintymiselle, mutta kevät on normaalista hiukkasen edellä täällä tällä hetkellä. Jos pitää aikaisuudesta vetää hatusta arvio, niin pari viikkoa.

Koppeloita oli edellä kerrotulla maantiepätkällä puolenkymmentä. Yksi akkateeri oli itsekseen teikkailemassa. Koppelot olivat enimmäkseen myös yksin, mutta Tenniöjoen likellä asfalttipätkällä niitä oli liikkeellä kaksittain.

Joinain keväinä koppeloita on aarin alueella saattanut olla puolenkymmentäkin. Ennätyslintumäärän Ukka muistaa takavuosilta tällä kotitien pätkällä olleen luokkaa 30 ja ylikin. Alkutilanne puolenkymmentä jo nyt saattaa tietää sekä hyvää että huonoa, vielä ei osaa arvioida.



Ukan kännykkäkamera on maantiellä tapahtuvia pikatilanteita varten asennettuna tuulilasitelineeseen niin, että kamera laukeilee ilman puhelimen avaamista, kunhan puristelee puhelinta laukaisunapin tietämiltä. Kuvien laatu ei häikäise, kun näidenkin kahden kuvan ottoetäisyys oli aika kaukaa. Tunnistamaan niitä linnut kuitenkin pystyy, joka koppelon tunnistaa muutenkin.

Toivottavasti lintulaskenta lähiviikkoina antaa isompia lukuja, joihin viittaa kevättalven aika runsaat havainnot varsinkin teeristä. Nyt teeret loistivat vielä poissaolollaan.

Jostain ne arviot tulevan syksyn lintumääristä on aloiteltava. Ukka aloittaa tästä tänään.

Tukikohasta laskeskelemisiin tähän.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Auringonnousukamera pakkolepoon.

Itään päin Tukikohdasta kuvaava webkamera joutuu lepoon, kun sitä pyörittävä tietokone pyydettiin myyjäliikkeestä varikolle takuuseen korjattavaksi. Tietokone pätki lähetystä ja kuvan ottamista vähintään kerran vuorokaudessa, eikä sen hommasta näin ollen tullut mitään.

Viimeiseksi kuvaksi jää tämän päiväinen ennen puoltapäivää otettu kuva. Oikeastaan kuva pysyy ajankohtaisena lähiviikon, kun halkomakoneen ja klapikoneen pyörittäjät vasta suunnittelevat puutalkoon ajankohtaa. Hyvät olisivat toukokuun kelit nyt puuta kuivaamaan, mutta kun ei jouda, niin ei jouda.

Uudella otteella on hyökättävä noihin kasoihin sitten, kun aika on.


Hienoja ovat olleet viime päivien kelit. Muuttolinnutkin ovat saapuneen myöhäisimpiäkin lajeja myöten, eli pääskysetkin ovat Tukikohdassa äitienpäivän kunniaksi näyttäytyneet. Yöpakkasten luulisi hyönteissyöjien elämää haittaavan, mutta onhan noita hyönteisiä pienissä määrin päivällä pihapiiristä löydettävissä.

Lunta löytyy pihapiiristä enää Linko-Jarkon kasaamista kasoista. Nekin hupenevat silmissä.

Tukikohasta armeijapalaveriin lähtöä valmistelemisiin tähän.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

lauantai 7. toukokuuta 2016

Minuutin ei hiljainen hetki.

Siekakönkään tulvatarkkailupaikka muuttuu päivä päivältä kunnioitusta herättävämmäksi. Kuunnelkaa ja katsokaa itse. Joki virtaa ja pauhaa...


Puolisen metriä arvelee Mummeli veden nousseen kolmen päivän aikana. Odotettavissa on, että tulvahuippua ei täällä vielä olla saavutettu, koska latvoilla on edelleen lunta...

Tukikohasta puoleen viikkoa ensiviikkoa tilannetta tarkkailemisiin tähän.

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Tuluvaves mennee jo kiharale.

Tairevalokuvaaja kävi ennustamasa Naruskajojen tuluvaa Siekakönkääsä. Vesi onnoususa, mutta sillankans oli vielä metrimpääsä vespinnasta. Latvoila on kuiten vesee lumena ja jänkijen routakerroksempäälä vielä ihammukavasti.

Yöpakkaset näyttäs kymmenempäivän ennusteisa pysyvän poisa. Päivälä luppailee kymmentä lussaa noin ninko suunnillee. Lumi sullaa sillon. Saje siihemmukkaan, nijjovain.

Ommuuten hienot ollu nää viimoset päivät. Yhen kirsisääskenki näjin. Teurastin sempoijjes sääskijen taivaaseejja samala huomasin, ettolis pitänny ottaa saunajakkaraitikasta kuva. En kehannu litissä olevasta ottaa. Joku vihiriämpi ovvielä niskasa kiinni. Eivainkaa.

Muita enoo vielä nähäny. Kasperi oli nähäny yhen. Soli vetäny sille salavamisliikkeet huskulla. Eioo vielä kaikki Ukan sääskikonheet tullu tontile pönttöjäävvaltamaa. Sitko net tullee, nivvoi paitasillaa pihalla köllistelä.

Ainii, piti laittaa net vesikuvat tänne, että Mummu pyssyy rauhallisena.




Sielä sais kylymää kylypyvä, jos semmosta joku halvaa. Ei varmasti halva.

Tukikohasta rannala pysyttelemmissiin tähä.

Puolvälin krouvisa.

Ukka jos joutuis sahhuumieheks, nin yhen päivän sahhaussessijon jäliltä ei tuommonen rapijan nelejänkymmenen kiintokuution koivuläjä satavarmasti olis puolivälliin asti sahattu. Mutta nyton.

Ukalleiole tarvinnu ku hakija kirkolta reservilaippa ja parit terät ja hiukka vaseliinija kärkipyöräle. Pyörä joutuu tuommosesa kasasa aika ahtaale, kussaha huutaa täysilä ja on koko aijjan leikkaamasa jottain runkuva.

Eioo huonoselekäse hommaa. Kävimmuute asijasta kolomantee tännään viemäsä hiukka apuja muutamale selekävammasele tuola Varpuseläsä. Sielä pistompääsä. Oli muistisa mukkaan vappuva viettänny kirkola jossaki kovallaisella lattijala ja selekä oli sielä menny niks ja vielä naks. Minolisin siinä kunnosa jo varmana teholla oikastavana, mutta puukkomestari meinotteli sulatella vaivasa kuulema viikosa. Panatoolija reippaasti ja lepova omasa petisä. Ei suostunnu Ukan houkuttelluun saaha tilata ampulanssi ja lähtee hospitaalia kohen.

Hajin sinne tiempäähä ees hiukkase apuja. Vessaa sisäle ja kyynäräsauvoja, että mies pääsee ees hiukka pystöön.

Sannoin potilale, että Ukale voi soittaa millovvaan, jos ruppee lääkäriin tekkeen mieli. Ossaan miespoloselle tilata sinne oikijallaiset kuletukset, jos kotihoito ei tehova.

Mein terveselekänen riehuu puukasasa  ja jäläkijä syntyy. Ja pensaa hiukka pallaa, mutta ei nuihin talakoisiin käsipelisä kerkijä. Niija nuo ohvet rankaset Kasperi on raakannu. Niistä Ukka pätkii ja halakoo mökkipuuta Kallelammökile. Son mukavata hommaa huonommale miehele, ninko Ukka. Ja onniitä kalikkapuita tuola takaoikijalla kuvasa muutamaki kiinto...


Tukikohasta tähä. Eväspuolela.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Puulämmittäjän talvivalmistelut.

Rantteelle on perinteen mukaan päästävä. Toukokuun kuivat kelit ovat haloilla lämmittäjän paras ajankohta pistää puuta poikki, halki ja pinoon. Sahuri-Kasperi oli sillä mielin, että katkomispaikka olisi kuitenkin paras sijaita vanhalla paikalla liiterin edessä, koska siinä on kuivin paikka halkomakoneella pistellä metriset sitten kahtia.

Linko-Jarkko on sopiva mies siirtelemään tuoreet koivut käskettyyn paikkaan. Siirtomatka kun ei ole pitkä, niin homma hoituu pikavauhdilla.

Torstai-iltaan mennessä arveli Kasperi puiden olevan metrin mittaisina. Pitää sitten kerätä taas jonkulainen porukka halkomatalkoisiin.

Puuta on kuluneena talvena palanut ennätyksellisen vähän. Halkokatos on lauhan talven jäljiltä lähes puolillaan puuta, vaikka lämmityskausi alkaa olla lopuillaan.





Siinäpä net siirrettynä odottelevat sahamiehen aamuherätystä...

Tukikohasta tähän.

Kylläpäs kiiltää...

Mummeli perruutteli täsä talavikelilöillä autosa keulalla muutamaa nissanimikraa työpaikkasa pihasa. Nissani sai siinä enempi siipeesä kummummun suparupirssi. Lumerrutinaks oli Mummeli päätelly äänijä perruutellessaa mikrankylen sievästi läjjään.

Ihviyhtiöstä tuli kirje Mummulle, että net eelleen pittää häntä maaliman parraana huippukuskina, nin ettei tämmöset pienet kolohimiset vaikuttele poonuksiin, jokka säilyy eelleen melekeen saassa...

Tosipuhheessa Mummeli kolohii autollaa liikenteesä vähällaisesti koskaan kettään siihennähe, että se tekkee kolokytäviivanelejäkytätuhatta kilometrijä jäläkijä vuojesa ja enempi hankalisa talavikelleisä. Muutama poro on tullu teurastettuva, mutta niitähä ommuutenki liikaa ja melekeen kaikille sattuu elosa aikana porokolari Lapisa...


Sinäsä sievä kolarimpoikane, että kolohut meni maalaamala kuntoo, eikä tarvinnu jaappanista asti palikoita tillailla. Ninko muutaman peilikuvasta tutummiehen leksukseen.

Tukikohasta kohtsilleen Mummelija kesälomalle oottelemisiin tähä.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Vedet vappumarssilla.

Ihmisvirtoja ei vappumarssilla liioin näillä perillä enää näy. Taitaa olla sama ilmiö hiukan joka puolella Suomenmaata. Punaliput ja Ladat ovat kadonnutta kansanperinnettä. Julkisuudessa Kemijärven Pikkarainen on kaverinsa kanssa ainoa, joka on julkisesti tiedotusvälineissä aatettaan julkisesti tunnustanut. Vallassaan. Aikansa kutakin.

Eipä jouda vappumarssien puutetta perään haikailemaan, kun on niin paljon muuta ja mukavampaa seurattavaa. On nimittäin kesä tulossa Naruskalla ja muuallakin Lapin perukoilla sellaisella vauhdilla, että liekö ennen juuri nähty.

Yhtäkkiä päivälämpötilat ovat kiipeilleet lähemmäksi pariankymmentä kuin kymmentä astetta. Lumien sulamiselle sellaiset lämpötilat tietenkin antavat ennätysvauhdit. Paitsi vesistöihin, haihtuu lumista varmuudella leijonaosa myös taivaan tuuliin. Pihamaakin kuivaa niin sukkelaan, ettei ikunakuunapäivänä.

Mummeli hiihteli viimeisiä hiihtoretkiä tälle keväälle. Ei ollut kunnolla hanki enää tavan suksia kantanut, mutta jokivarressa kääntymässä Mummu kameroineen kävi. Kuva kertoo lahjomatonta kieltään siitä, että Naruskajoki on luonut jäänsä ja nousemassa mahdollisesti kovaankin kevättulvaan. Tämä tapahtunee tilastollisesti pari viikkoa normaalista etuajassa.



Kuusamoa myöten etelästä päin katsottuna ovat järvienkin jäät loppuneet. Muutama Keski-Suomen mies oli yritellyt pilkkireisulle Kuusamon järville, mutta sinne ei kalalle ollut pysähtymistä. Niinpä puolentusinaa pilkkimiestä oli jatkanut matkaansa kohti Suomen kylmintä kylää oletuksin, että sieltä voisi jäätä vielä löytyä.

No, joesta ei enää, mutta muutama puhelinsoitto pilkkitietäjille, niin varmistui Saukkojärvessä vielä olevan jäät pilkkikunnossa. Sinne tämä Tukikohdassa yöpynyt puolitusinajengi aamusta lähti. Ja kun ei heistä ole sen koommin mitään kuulunut, niin voisi olettaa heidän paistattelevan päivää jäällä, mitä tänne tulivat hakemaan.

Ukka juhlistaa työn juhlaa pikku työsuorituksella. Pitää nimittäin vaihtaa Lexukseen kesärattaat alle. Jos vielä talveksi pyörähtää, niin saahan nuo vaihdettua takaisin päin.

Tukikohasta hankivalkoista Valpuria pitelemisiin tähän. Senttejä metsässä vielä 26.