Sillaikaa, ku Ukka liesus kierroksillaa pitki etelää, nin Armas oli halakonnu Kasperin ja Poutasen kaataman pärepuun salleiks. Puu oli ollu ja on nin suora, että Arttu puhutteli sitä luotisuoraks. No johan se oliski, jos kaks mettätallousinssijä lähettäs päremiehele kierova puuta...
Arttu tekkee nykyvään nelipäivästä työviikkova Pakolasa. Ja sitte kolome päivää kotonaa Pettääveen Pengerjojela. Nytki lastattii Ukan pirssin takakontti täytee päresalleita, kujjoku oli päivälä käyny tillaamasa viistoista pikkukoppaa. Kymmene oli Arttu luvannu viikolloppuummennesä.
Sielä net salleet oli Pakolan vesimontusa, jonka pohojan Arttu oi rakennellu rakennusmuovista.
Kopantevon välisä pittää tieten talaven polttopuut kaputella pieniks. Kolome tankillista kuulema pittää sahata päiväsä. Ja sitte pari päivää vejellä niitä käsipelisä halaki. Saattas jäähä tekemäti joltai nuremmaltaki. E varmana Suomesa liijon olis paljoo lammaa ja muuta kurjuutta tievosa, jos kaikki painas hiileenninko Artttupoika. Ikäsä teheny aamusta iltaan...
Tukikohtaa kohti vissiin huomenisa Väyryslantijan kautti...
Hyvä, kun Ysikymppinen, vielä jaksaa puiden kanssa, niin syntyy lämpöä tupahan ja -päreistä vaikka mitä, mitä mielikuvitus vain keksii ja -päättää.
VastaaPoista