Rypyreissu Naruskalle. (2846)

Ei ryyppyreissu, ninko joku vääräleuka tieten luki. Päivähuoltoretki, joka parriinkikkertaan muuttu rypyseks, kun Leksus ensin lipsahti Ukalta tiepuoleen jostain raiteesta, jokoli kolomenkymmenen sentin lumivaipan alla. Sinnehän se juntaantu mahastaan kiinni, eikä auttannu muu kuin lapijonheilutus. Onneks oli isompi lumentyönninlapijo matkasa, jolla yletty auton alustan tyhjentään lumesta. Sittenhän se neliveto kuopi kyllä ittesä tieuralle takas.

Toistamisseen loppu matkanteko Kallelaammenevän viimesen tiepätkän viimesesä mutkassa. Nyt ei valunu tiepuoleen, vaan painava pirssi nousahti hangen pääle, kullunta oli pakaantunnu keulan alle tarpeeks. Ja taas lapijolla oli käyttövä...

Onneks MoilasJussi oli aurauskalustollaalliikkeelä ja jouti auraaman Kuutsijängäntien sinne kääntöpaikalle likelle Kallelaa, nin päästiin sujuvammin Kallelasta poies.

Sielon lunta ehkä kuuskytäsenttijä. Ja pehmosellaista. Hihtelyyn varmasti pehemosta, jos latvalinnuile vielä joku aikoo. Parisapaikasa menomatkala Kotalankyläsä ja Naruskantien alusa oli isoja teeritokkija, molemmisa ainakivviiskymmentä, jotenka net on selevinneet kylymästä jaksosta ilimeisehhyvin. Kieppilunta on tarpeeks.

MoilasJussilta tilasima Kallelantien aurauksen loppuviikole. Isola konheela syntyy kääntöpaikat syväntalaven ja  kevvään kulukijoile.

Urputien tukikohasta takas taas Rovaniemeltä tähä.

Nuutimpäiväkäristys. (2845)

Sitommenty tammikuuta kohta puoleevvälliin. Ommuka ollu semmosta tasasta elämätä, että ei olettullu siitä liikaa kirjooteltuva sittejjouluaaton.

Vuojetvaihtu rattosasti kolomistaan emännän ja anopinkans. Yheksänkytäneljävee Kerttumummu pärjäs hienosti pariviikkosen. Rollaattorila ja kävelykepiläkun pikkusen ittijään helepottaa, nin vielä mennee kohtalaisesti. Jalat meinaa antaavvälilä periks, mutta kyllä net vertyy, kuvvähänkään liikkeele lähtee.

Kävimä kattomasa jonkun rovaniemeläisejjärjestämän uuvevvuojen ilotulituksen, joka tapahtu sopevaan aikaan ehtooseittemältä. Autosa isumala sennäki, ninko muutamasata muutakin immeistä, lapsijaki paljollaisesti.

Meillon potkurisa tuommoset muoviliukujalakset. Täälä kunei kotinurkila väylijä hiekotela, nin sopeva lenkki anopile tyväresäkkanssa oli kiertää kortteli, tuliskhan siitä kilometrivverrallenkkijä.

Itelä oli viimeset ninsanotut kiusaukset, kumpiti laavata kakskytäkolomevvuojen kuitit mappiin järjestykseen. Solikivviimenen kerta, kun tuli lopeteltuva oma yritystoiminta laakista poikki. Lopetukset ei vaikuta Kallelavvuokraamisseen, vaan se jatkuu ninko ennenki, mutta emännän pääomatulloina. Löysimmuutaman sallalaisen tuttavan tuolta Rovaniemen Rismasta. Tuttava vei kurriiripostina mapit Sallaan monivuotisele kirjampijontekijäle Selekälän Erjale. Käymä hakemasa pois seuraavala Kallelahhuoltoretkelä.

Nuutimpäivään perinteisesti lakkaa kaikki jouluulliittyvä. Päätimä pittää pienet päättäjäiset poronkäristyksen ja puikulamuussin ympärilä. Anoppi ehittiin toimittaa kotijo uuvevvuojempyhijen jäläkiin ja saima samala hoijettuva hälle kuulokojjeen huollojjyväskyläsä. Hiukka laitettiin momenttija lissää, nin taas alako elämänäänet paremmin kuulummaan...

Porollihhaa nuuttikäristykseen hakasin Lapillihan kaupasta. Son hinnossaan paistiliha, mutta ommyöskin laavukasta kuimmikä, rammaakaan ei tartte viipaleeksleikkuusa poies nakata. Vielä löyty kaupunkikaupasta Rönkäsuolaläskijä, sitä kuulusaa kyntöauran kärkikoviketta. Löysin onneks Torilta Rovaniemeltä samallaisen konheen, jonka jätimä Naruskaltalähtiisä Retkeilymajan irtaimistoon. Silava meni sillä konheela heleposti voinkaltaseks, ninko olejjoskus täälä tullu aijjemminki kirjottanneeks.

Urputien Tukikohasta ruokavierhaja oottelemissin tähä.