Ei ryyppyreissu, ninko joku vääräleuka tieten luki. Päivähuoltoretki, joka parriinkikkertaan muuttu rypyseks, kun Leksus ensin lipsahti Ukalta tiepuoleen jostain raiteesta, jokoli kolomenkymmenen sentin lumivaipan alla. Sinnehän se juntaantu mahastaan kiinni, eikä auttannu muu kuin lapijonheilutus. Onneks oli isompi lumentyönninlapijo matkasa, jolla yletty auton alustan tyhjentään lumesta. Sittenhän se neliveto kuopi kyllä ittesä tieuralle takas.
Toistamisseen loppu matkanteko Kallelaammenevän viimesen tiepätkän viimesesä mutkassa. Nyt ei valunu tiepuoleen, vaan painava pirssi nousahti hangen pääle, kullunta oli pakaantunnu keulan alle tarpeeks. Ja taas lapijolla oli käyttövä...
Onneks MoilasJussi oli aurauskalustollaalliikkeelä ja jouti auraaman Kuutsijängäntien sinne kääntöpaikalle likelle Kallelaa, nin päästiin sujuvammin Kallelasta poies.
Sielon lunta ehkä kuuskytäsenttijä. Ja pehmosellaista. Hihtelyyn varmasti pehemosta, jos latvalinnuile vielä joku aikoo. Parisapaikasa menomatkala Kotalankyläsä ja Naruskantien alusa oli isoja teeritokkija, molemmisa ainakivviiskymmentä, jotenka net on selevinneet kylymästä jaksosta ilimeisehhyvin. Kieppilunta on tarpeeks.
MoilasJussilta tilasima Kallelantien aurauksen loppuviikole. Isola konheela syntyy kääntöpaikat syväntalaven ja kevvään kulukijoile.
Urputien tukikohasta takas taas Rovaniemeltä tähä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti