maanantai 31. joulukuuta 2012

Vanhan vuoden hiljainen päättäminen...

Elävä tuli. Kymmenkunta sädetikkua. Kuumaa glögiä. Pikku paistettavaa. Hiljainen luonto ympärillä. Leuto keli. Sitten ulkoa sisälle ja Tukikohdan lämpimään saunaan. Jovain.





Tukikohta toivottaa Hyvää Uutta Vuotta 2013 kaikille tasapuolisesti!




Ukka saa metrisä.

Talavi iliman metrin hankee on niinko emäntä iliman aitanpolokua. Vai miten se meni. Joku tämän perän tai muun perän sanonta sannoo, että uunavuuna on talaven lumista puolet. Jos puolet metristä on vielä näin laman kynnyksellä viiskytä senttiä, niin vuojen vaihtumiseen mennessä metrisistä hangista on Tukikohan pihassa maahan näillä näppäimillä kertyny vaajittava puolet. Viimesen vuorokauven aikana lumi on lisiny reippaat toistakytä senttiä. Mittarissa on nyt neljäkytäyheksän senttiä. Puuttuva sentti tullee tätä vauhtia puolilleöille mennesä mennentullen.

Linko-Jarkko kerkes taas amusella enne Ukkaa välisiivoomaan pihat. Vävypoikakaa ei ehtiny ku anopille ja appiukolle kahveet keittään, eikä ehtiny kolalle lainkaa.


Tukikohasta uuvenvuojenluppauksia miettimisiin tähä.

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Poro tietää tuiskun tulon.

Eilissä päivänä Mummelin kanssa haastelimme kuin paremmatkin säätieteilijät, että taitaa olla tulossa tuiskukelit ja kunnolliset, koska Erkkilän pellolla oli iso määrä porotuksia. Ja lisää oli sinne vaeltamassa, kun ajelimme Kallelan metsäautotietä.

Tietenkin porot tulevat tuohon Erkkilän peltoaukealle osaksi senkin takia, että niitä siinä ruokitaan. Nyt niitä oli evästä kaivelemassa koko parin hehtaarin peltoaukean alalla. Se on kuitenkin selvä merkki tuiskusta, kun porot tukkivat tokkana joko pellolle tai esimerkiksi järven jäälle. Siitäpä tietävämmät päätelkööt, mistä aukealle meneminen metsän elävälle alkunsa juontaa.


Toinen tuiskuntietäjä on riekko. Sekin on aika kumma juttu, miksi riekot ilmestyvät kuin taikaiskusta maantien lumipenkoille ennen tuiskun alkamista.

Kymmenkunta senttiä on tämän päivän aikana sadellut uutta lunta Naruskalla. Tuuli on vinkunut nurkissa ja tuulimittarissa oikein kunnolla, mutta sisällä ollaan pärjätty pirtin pienen lämpimässä. Tukikohdan lämmitysjärjestelmässä on salainen säätönappula, jota kääntelemällä voi jymäyttää ulkotermostaattia. Pakkasen jälkeen nimittäin kun lauhtuu äkäisesti, niin termostaatti alkaa hillitä vesikiertopattereille tulevaa lämpimän veden lämpötilaa ulkolämpötilan mukaan. Järjestelmä ei huomioi rakenteissa olevaa kylmää, jolloin talo hetkellisesti saattaa alkaa viilentyä, ellei namiskukkelista hieman käy asteita plussaamassa.

Tämän vuorokauden aikana ulkolämpötilan pudottua toistakymmentä astetta, oli Ukan hieman autettava järjestelmää, että tasainen lämpötila talossa säilyy.

Tukikohasta miettimisiin, jättäiskö auraamiset Linko-Jarkolle, vai lainaisko kolaa vävypoijjalle.


lauantai 29. joulukuuta 2012

Ukan Uudenvuodenvalmistautumiskylmäsavulohimunakas.

Joulun rääppiäispäivät ovat meneillään. Kylmäsavustettuun lohikalaan ei niinkään kyllästymistä vielä ole kinkun lailla tapahtunut. Hiukopalaksi lohi kelpaa mihin aikaan päivästä vain. Nopeimmin valmistuu graavisuolatusta kalasta lämmin atria munakkaan muodossa. Pitää vain muistaa, ettei munakkaseen holovata liikaa suolaa, koska tässä muodossa olevasta kalasta tulee suolaa evääseen riittävästi.

Kahden aikuisen munakkaseen Ukka käytti kahdeksan kanankevennystä. Liraus Naruskan vesiosuuskunnan kylmää vettä munakasliemeen ja ripaus mustapippuria, jottei tulisuus pääse unehtumaan. Manuaalijuustoraastimen hienoimmalla teräosalla mustaemmentaljuustoraastetta tähän satsiin viitisenkytä grammia. Sekin muuten on aika suolaista sorttimenttia.

Ja eikun paistinpannulle halutun rasvan kanssa, Ukan pannulla se oli tällä kertaa juoksevaa rypsiöljyvalmistetta. Kylmäsavukalapalat ripotellaan pannulle heti munamassan perään tasaisesti.

Tämähän valmistuu muutamassa minuutissa. Munakkaan voi maun mukaan kääntää pannulla, mutta hyytyy se kääntelemättäkin. Munamassaa voi hyydyttää rikkomalla munakkaan jo hyytynyttä osaa, jolloin hyytymätön osuus valuu pannulle alimmaiseksi. Ja kun on läpikypsää, niin eikun lautaselle. Munakkaan päälle vielä koristeeksi kylmäsavukalaruusunkukka, niin jovain.

Joulupukki toi Ukalle muovisen keittiötyökalun. Se tuntui höpöhöpövehkeeltä, kun sen näki ensi kertaa. Kyseessä on kuitenkin ihan estepeli. Sen nimi on Veggie Twister. Sillä pyörittää viiden sentin pätkästä tuoretta kurkkua näppärästi ainakin kolme metriä pitkän puolenmillin paksuisen kurkkuviipaleletin. Eipä uskoisi lopputulosta, kun konetta vilkuilee ennen käyttöä. Laitoksessa on kaksi terää, joista toisella voi tehdä porkkanasta tai muusta juureksesta narua. Kaikkia ne keksii.

Tällä apuvälineellä saa ruoka-annoksiin helposti taiteellista vaikutelmaa. Ja voisi olettaa, että lapsoset ovat tässä muodossa olevista vihanneksista iloisena. Kun aikuisetkin ovat.

Tämmöinen eväslautanen siitä syntyi.


Ja tässä on se kurkkuporkkanaleikkuri.



Tukikohasta seuraavia rääppiäisruokia suunnittelemisiin tähän.

Naruskalle vuotta vaihtamaan.

Jos oikein tiitteränä on, niin vielä ehtii uudenuutukaisen jäätien kautta vaihtamaan vanhaa vuotta uudeksi Kallelan rauhaan. Käväisimmä Mummelin kanssa huoltoreissun joen takamailla. Sielläpä se pirtti pieni oli lämpimänä ja niin luonnonrauhassa kuin vain olla voi.

Jäätie Naruskajoen yli.
Kallelan jokirantakin on rauhoittumaan päin. Jokitörmällä seisoessa kuului salaperäinen veden kohina jään alta. Koskeen muodostuneiden jäätelien yli ei vesi enää huilannut, vaan vesi oli etsinyt reittinsä näkymättömiin jään ja lumipeitteen alle. Uimaan meneminen Kallelan saunarannasta ei onnistu, eikä kannattaisikaan. Hankeen voi sen sijaan saunasta niin halutessaan painella piehtaroimaan, jos niin haluaa. Vaikka jäniksen jälkien sekaan.


Lähiajat voi Naruskan varusteluettelosta pyyhkiä aurinkolasit yli. Ei vielä kiipeile mollikka horisontin yläpuolelle näkyville, vaikka pariksi tunniksi onkin merkattu nousun ja laskun välinen aika. Mukavan hämyistä ja hiljaista on talvi täällä metsien keskellä vielä muutaman viikon ajan ennen keväälle kääntymistä.


Kallelaan jos joku ymmärtää mennä vuotta vaihtamaan, niin sinne tuskin isommin uudenvuoden paukkeet kuluvat, ellei vie taivaalle ammuttavaa rahaa mökille mennessään.

Mummeli ja Ukka ovat paukuttelusta sillä mielin, että jos lapsosia ja lastenlapsosia Tukikohtaan vuotta vaihtamaan ilmestyy, kuten luvassa on, niin kymmenen vanhanaikaista sädetikkua on varattuna vuoden 2013 vastaanottamiseen.

Tukikohasta maaseudun rauhan vaalimisiin tähän.


torstai 27. joulukuuta 2012

Teerikukon askelta pidempi päivä.

Eilen Tapaninpäivänä oli päivä kukonaskelta pidempi kuin lyhimpänä päivänä viikko sitten. Teerikukot akkoineen olivat tulleet mittailemaan askeleensa pituutta Naruskantielle ihan tolokun parvena. Kaikkiaan niitä ehdittiin Mummelin kanssa laskemaan 40 kappaletta. Yhteen kuvaankin saatiin tarttumaan 35 kappaletta. Ukkoja ja akkoja saattoi olla puolet ja puolet. Tai sinne päin.



Kevyellä torventöräytyksellä tokka saatiin nousemaan ilmaan. Tepinäpaikka oli hiukan kaarteen pimennossa, joten teerille terveellisempää saattoi olla siivilleen nousahtaminen.

Tukikohasta tuiskuun valmistautumisiin tähän.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Siekakönkään Tapaninpäivänkuulumiset.

Tapaninpäivän ajelu suuntautui lähialueelle. Eikä tällä kertaa porolla, ei hevosella, vaan Subarulla. Mummeli on häthätää romuskansa kanssa ulkoilukunnossa, mutta sen verran liikkeelle saatettuna pääsi, että kameraa hiukkasen käytteli. Kuvat kertokoot loput.









Tukikohasta apteekin aukeemista oottelemisiin tähän.

Koiranelämää.

Rihla on viettänyt myös Joulua. Ei siellä koiran joulussa kuitenkaan Joulupukki käynyt, mutta Joulu-Ukka niinkin. Mukava on seurata, että koiruudella on kyky löytää eväslautaseltaan herkullisimmat eväät ensimmäisenä, vaikka ne on kipossa jätetty pohjimmaisiksi. Erityisen ykkössijan syöntijärjestyksessä on saavuttanut palvikinkku, jonka nahankappaleita ja potkaluun ympärystöjä ja leikkuumuruja aina löytyy joulueväiden sekaan. Minäkään en rehuruokia suostuisi syömään, jos valittavana on kunnon palvipalaa, jota isäntäväkikin naamaansa vetelee.


Rihla ei tunnetusti ole hyväksynyt koppiinsa mitään pehmikkeitä. Kuitenkin joulun alla Ukka huomasi paikallisen rautakaupan mainoksesta koirankopin kuivikemainoksen. Mummeli sitä kiikutti puolen kuution säkillisen Tukikohtaan. Ja Ukka tietenkin edelleen Rihlan koppiin.

Ensin koiruus taahasi kopin sisälle ja ulos kovinkin ihmeissään ja tohkeissaan. Näytti siltä, että sisään nakatuille puupehmikkeille käy samoin kuin vilttiyrityksille, eli ulos ja sassiin. Ukka piti kuitenkin koiruudelle luennon lattiaeristyksen tarpeellisuudesta. Eikä ihmeiden aika näyttäisi olevan ohi, vaan Rihla on hyväksynyt kuivikemateriaalin omakseen. Se on jopa järjestänyt ovensuuhun jonkinlaisen kasan ikäänkuin oveksi. Makuupaikka näyttää olevan kopin takaosassa.


Karun näköinen jonkun silmään saattaa tämä metsästyskoiran kämppä olevan, mutta Rihla pärjää siellä valittamatta. Ulkokoira on ulkokoira, eikä se koskaan ole kylmyyttä hytissyt, vaikka rapian neljänkymmenenenkin asteen pakkasen on kokeillut. Isänsä kokeili aikanaan -55 astetta, eikä silloinkaan ollut hätiä mitiä.

Ruokaa kun ulkokoiralle järjestetään, niin muut asiat se hoitelee kyllä. Pakkasella Rihla on parin päivittäisen ruokailun tahdissa, kuten on ehkä tullut joskus kerrottua.

Tukikohasta Tapaninajelua Venäjälle tankkailemaan suunnittelemisiin tähän.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Ukan yölöki.

Eikös sitä ruukata sanua, että jouluna saa syyä yölläki. Ja juua. Ja syyä ja juua. Ukka tietty tekee niinko muutkin. Ku oli pakko. Suoranainen pakkotila. Piti lähtee yön pimiämpinä hetkinä joskus puoliyön jäläkiin hortoileen köökkiin. Oli nin hurja meno turkismuokkaamohuoneessa. Eeeheei sitä varten, mitä jotku huntalot vääräleuvat luulee. En painellu kyntöauran kärkikoviketta kinkusta veteleen. Närästi. Närästi nii jeesuksesti, että jos ei asuis niin taajamassa, nin olisin huutanu suoraa huutova.

Taas tuli palakintokaappiin yks pysti siitä, kun ei viinaksien kanssa läträä. Tuli närästyspalakinto, vaikkei ainakaan ryyppäämisen takkee pitäs. Viinaksien. Heleskutin pitkäaikasvaikutteista ainetta on valakoviini, kun vielä kuuetta vuojenkin jäläkiin närästää.

On tullu vannottuva neksiumin nimiin vuositolokulla. Sillä on pysytelly ruokatorvet tikissä. Mutta nyt ei tepsiny sekkään. Oli lähettävä luontaistuotelääkekaapille. Vaihtoehot on ruokasuuta ja perunajauho. Perunajauho löyty ensteks. Ja eikun kotilääkärin annostelu päälle. Neljä ruokalusikallista pottujauhoo lasiin, päälle haaliaa vettä raanasta ja kitusista ales. Nam.

Ensin tuntu, että väärin meni. Mutta vartin päästä petillä selällään ollesa alako tuntuun, että oikeen meni. Tunnin päästä anto jo kääntää hilijaa kylelleen. Selällään en periaatteesta nuku sejjäläkeen, kun joku vuos sitten makasin kolome kuukautta selällään polovi sökönä.


Ei uskos, että kenekään pönttö voi mennä sekasin semmosesta yksinkertasesta ruokalistasta, mitä Mummelin kanssa eilen kahelleen syötiin ja juotiin. Ja satavarmasti samat evväät kummallaki, eikä Mummeli ollu moksiskaan. Eikä ahmittu eikä mäskätty sen enempiä, mitä normipäivänäkään.

Ukalla lukkee yhessä lekuripaperissa, että letkunnielennässä setä totes mahaportin lukon sököks. Vaivat loppu aikonaan neksiumiin ja entisestään olo petras, kun alakomahooli jäi kaikisa muovoissaan poies.

Ukkaa lohuttaa se tieto, että kettään muuta immeistä ei Suomenmaassa tälle aamuva närästä, vaan kaikki maaliman närästys kerty yhteen paikkaan. Naruskalle. Ja se hoijettiin perunajauholla.

Tukikohasta ruokalistan pälyilemisiin tähän. Muutetun.

maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulu tuli Lappiin.


Joulupukin ei arveltu tänä vuonna poikkeavan Tukikohdassa laisinkaan, kun täällä ei ole paikalla pikku kultamukeloita, vaan pelkkiä vanhoja aikuisia. Ukka jo ehti harmittelemaan, että hukille meni taas koko vuosi kilttinä kuin puhtoisin poika.

Mutta mitäpä vielä! Heleskutinmoisella ruminalla Tukikohdan pääoven saranapuoleta sisään tunki ihka oikea Korvatunturin Joulupukki. Kiirun sanoi olevan ja pyyteli anteeksi hiukkasen, kun joutui oven särkemään, kun Mummeli ja Ukka eivät ovikellon soittoa saunaan kuulleet.

Pukki jakeli lahjasäkkinsä tyhjiksi sillä aikaa, kun Mummeli ja Ukkeli pukivat saunapuhtaan päälle jotain riepua. Häthätää ehti Ukka kiireiselle Joulupukille laulamaan Joulupukkilaulusta pari säettä, kun äijä jo jatkoi matkaansa kohti eteläisempää maailmaa. Mennessään Joulupukki hyräili jotain laulua, jonka Ukka pikana löysi juutuupingista.


Taitaakohan sitä kovin paljon hienommin lauluksi pukea kuin Kuju Hyttisen laulamassa
ON JOULU TULLUT LAPPIIN -laulussa.

Painelkaapa tuhmeliinit piiloon siellä etelässä. Kiltit voivat pysytellä näkösillä. Petteri Punakuono kuului saavan siihen malliin vittaksesta tuossa Ukan pihamaalla, ettei seuraaviin tölleihin matkalla liikaa aikaa kulahtele.

Hyvää Joulua kaikille täältä lahjasekamelskasta toivottelevat Tukikohdan Mummeli ja Ukka!

Joulupukki tuli...

ja meni...

Tukikohasta oviaukontilkihtemisiin tähän.




Joulua syrjätien päähän.

Pieni vaiva, parempi mieli. Syrjäisen tien syrjimmäisessä kolkassa on pieni punainen mökki. Mökin yksinäinen asukas asuu syrjässä. Ukka käy torpassa muulloinkin, mutta Jouluaaton käynnissä on aina erityinen tunnelma matkassa. Tahtoo yksin asuvalla poikamiehellä olla ruuanlaittamiset ja joulun laittaminen muutoinkin hieman niin ja näin. Ei tätä muuten tiedettäisi, mutta kun hän itse on niin sanonut. Ruokalähetys on vuosi vuodelta mieluisampi sanoi hän tänäänkin, kun aamupäivällä puolituntisen piipahdimme Mummelin kanssa mökissä raatailemassa.



Mummelin neulomat uudet villasukat kelpasivat halauskiitoksin, kun torpan lattia kuulemma pakkasella on hiukkasen vilpoisen sorttinen.

Vastalahjoja ei näiltä reissuilta vailla olla. Nyt puuverstaan syövereistä oli kuitenkin kaivettu esille lohikoristeinen kuksa, jonka osoitteeksi ilmoitettiin Kasperin kalareppu. Kuksa oli kiitos Kasperin kesällisestä visiitistä tähän syrjäpirttiin silloin, kun koivukujan koivut olivat vastantekolehdessä.

Joulurauhan julistukselle Mummeli ja Ukka ehtivät aattoaamun ajelulta Tukikohtaan. Joulurauhan julistamista varten oli radio täysillä myös syrjäisen koivukujan päässä.

Tukikohasta Joulupukkia odottelemisiin tähän.



sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Vipuvarsikahvinkeitin perkolaattorin rinnalle?

Tänään aamulla varhain paljastui vävypojan syntymäpäiväpahvilaatikosta kone, jollaista Ukka ei ollut ennen nähnyt. Olin kuulemma ostanut sellaisen, vaikken tiennytkään ostaneeni. Tai paremminkin sanoen olin osallistunut Sami-vävyn neljäkymmentävee lahjaan taloudellisella panoksella tietämättä, mitä tytär miehelleen juhlapäivän kunniaksi hankkii.

Niitä ei kuulemma Suomessa juurikaan ole myynnissä, vaan makaroonimaan miesten valmistama vehje oli kiertynyt nettikauppaan Englantiin, mistä sen sai tilata puntia pulittamalla. Tarkkaa rahamäärää ei lahjasta tullut tietoon, mutta laitteen nähtyään voi päätellä, ettei sitä nykymaailmassa valmisteta ihan pilkkahinnalla.

Ensin ajattelin, että lentää koko Ilmolan kämppä taivaan tuuliin kaffehetken alkajaisiksi, kuten kävi Keräsen Topin steariinikynttilänpätkäulkotulitalakoissa Lapin raatiossa männä viikolla. Sen voitte kuunnella 18.2.2013 asti Tästä YLElinkistä. . Mutta kun ohjekirjaa porukalla tankattiin ja kaivettiin käyttöohjetta myös netin kautta, niin kohtapa puhdistusoperaation jälkeen värkillä keittyi kunnon kahvitujaukset. Entisessä elämässä tämän kaffekupposen pariksi olisi vaatinut ilman muuta puolisen litraa konjamiinia, mutta nyt nautittiin pelkkää kaffetta. Ja kovaa kamaa, mutta nam.


Vipuvartta siinä sai väännellä ja maitoa höyrytellä, mutta vävypoika osasi värkin alkeet jo entuudestaan, kahvin kestoystävä kun on.

Isommassa maailmassa tällä laiteella kiehuu erikoiskahvit monessa kahvikuppilassa. Keminmaan Ilmolassa saadun oppitunnin perusteella ja maistiaisten saamisen jälkeen Ukka ei pidä hiien vissinä, etteikö joskus maailmassa ruåttalaisten perkolaattorin vieressä painetta säiliöönsä keräisi tämmöinenkin erikoiskaffelaite. Mielenkiintoinen ja toimiva peli lyhyen tutustumisen perusteella.

Tukikohasta viimeisen luukun avaamista odottelemisiin tähän.


lauantai 22. joulukuuta 2012

Jäähyväiset kaamokselle.

Se oli sitten siinä. Päivänvalon määrän päivittäinen lyheneminen. Hui kauhijata, kun otti koville. Tai kenelle otti, kenelle ei. Suorastaan tulee hämyisiä hetkiä ikävä, kun tietää, että kohta saa silmät suojata kimmerrykseltä yötä päivää. Mutta ei pelota sekään. Kannattaa muistaa, että keskimäärin valon määrä on maapallolla vuositasolla kaikkialla sama. Kukaan ei siten saa enempää, eikä vähempää. Harvinaista nykymaailmassa.

Tärhäytimme Mummelin kanssa eilen ehtoolla kairan toiseen laitaan länteen. Piti tulla laskemaan lapset ja lapsenlapset matkalta ja päätepisteestä. Keminmaalla kärvistelemme meripakkasessa, joka on kova sana Naruskan mannerpakkaseen verrattuna. Kosteaa ja raakaa. Aamupakkasta täällä -27 astetta, kun Rihla lekottelee kotona -23 asteessa.

Lähtiäisiksi eilen käväisimme Siekan sillalla. Rapian kolmenkympin pakkaset tekivät siellä sitä, mitä hiukan ennakoimme joku päivä sitten. Vesi nousee. Sillan alimmaisten rakenteiden ja virran pinnan välissä on enää vajaa puoli metriä tilaa. Mutterikota on jäädytetty tukevasti sijoilleen.




Muistanette, millaista Siekalla oli vajaa viikko sitten. Tilannetta seuraillaan. Ja pitää käydä paremmalla ajalla kuvailemassa Syväskönkään jääpatoja myös, kunhan joulunpyhiin päästään.

Eilen kello 13.14 paikkeilla näytti Sallan kirkonkylän taivaanranta alla olevan kuvan mukaiselta.


Linko-Jarkko päivystää Tukikohtaa huomiseen. Sitten aloitellaan Naruskan Joulua. Kahdestaan. Kunhan laitetaan lapsoset tahoillaan joulunviettovauhtiin.

Paavon valtakunnasta tähän.

torstai 20. joulukuuta 2012

Ukka luottaa imellettyyn perunalaatikkoon.

Imelletystä perunalaatikosta joulun varsinaiset perinteiset valmistelut alkavat. Siihen kun tottui jo räkänokkaiästä lähtien tuolla tekopitäjä Petäjävedellä, niin ei osaa ilman olla. Ja Lappiin tultua kun alkoi käyttämään Lapin puikulaa kaikessa ruuanlaitossa peruspottuna, niin perunalaatikko eikun petraantui, jos mahdollista, vielä entisestään.

Tänään oli luppoista pakkasaikaa sen verran, että yllätin jopa itseni, kun huomasin olevani kuorimassa puikuloita muusia varten. Normaalisti Mummelilla on etuoikeus tähän vaiheeseen, mutta nyt astuin reviirille. Onhan nuita tosipuheessa pitkin matkaa tullut kuorittua, vaikke se ensteksi mukavinta hommaa olekaan. Kuoraisin niitä kuitenkin sujuvasti kahdeksan litran kattilan reilusti puolilleen.

Möyhyksi puikuloita, eikä muutakaan perunaa, saa keittää. Tulee meinaan vetistä. Kun kaikki keitinvesi oli kaadettu huolellisesti pois, tärhäytin satsiin reilun puoli litraa punaisinta maitoa, puoli pakettia puolen kilon voipaketista, kaksi parin desin kermatölkkiä ja kämmenpohjan täynnä hienoa merisuolaa. Äitemuori ruukasi eläessään survoa perunat muusiksi pottunuijalla, mutta Ukan työväline on herraskaisesti sähkövatkain. Sillä homma tapahtuu, kunhan ei anna liikaa kierroksia. Ja ei sitten vatkata myöskään liian pitkään, jolloin saattaa tapahtua liisteri-ilmiö, jolloin homma on mettässä.

Suolan maistamisen jälkeen muusin annetaan jäähtyä kattilassa. Pari tuntia meni tänäänkin, kunnes muusi oli enintään kädenlämpöistä. Siinä vaiheessa muusiin saa sekoittaa vehnäjauhon. Tähän satsiin Ukka ripotteli jauhoja parin desin verran, ehkä kolme. En ruukaa mittailla mitään, mutta arvio ei paljoa heitä. Jauhot sekoittelin muusiin kauhalla. Sekoituksen aikana lisäsin muutaman desin maitoa, sitä samaa punaista. Maidolla muusia ei tässä vaiheessa saa löysyttää liikaa, koska vehnäjauhon vaikutuksesta muusi muuttuu vetelämmäksi luontojaan parissa kolmessa tunnissa.

Tuon parin kolmen tunnin aikana satsia voi pyöräyttää kauhalla pariin kertaan.

Sitten tulee tärkeä vaihe: viimeistään kolmen tunnin kuluttua jauhojen laittamisesta muusi on saatava jääkaappilämpötilaan. Muuten sille käy huonosti, eli se lämpimässä happanee ykskaks. Ja sitä ei saa antaa tapahtua.

Tämän tänään tehdyn satsin kanssa meneteltiin niin, että laitoin sen paistovuokiin. Osa jää huomista paistamista varten jääkaappiin odottamaan, Muut laitetaan tässä vaiheessa odottamaan varsinaisia pyhiä pakasteeseen paistamattomina.

Jääkaapista huomenna uuniin 200 asteeseen niin pitkäksi aikaa, että pinta muuttuu kauniin ruskeaksi. Pakasteesta uuniin laitettavat vuoat on sulatettava huoneenlämmössä ja sulamisen tapahduttua uuniin edellä kerrotulla ohjeella.


Laittelin tästä satsista alumiinivuokiin osan, koska vien niitä tuliaisiksi muutamaan paikkaan. Kotona käytettävät tärhäytetään niihin paistovuokiin, joilla ne nostetaan aikanaan uunista joulupöytään.

Joulupöydässä tämän kanssa totutettiin ennen uutena ollessa syömään karjalanpaistia. Imelletty laatikko sopii muiden perinteisten laatikkoruokien kaveriksi, eli meillä porkkana- ja lanttulaatikon rinnalle.

Kaikkien makuun tämä ei ole. Mutta jotkut eivät ala joululle lainkaan, jos imellettyä perunalaatikkoa ei pöydästä löydy. Ukka on yksi niistä. Ja makuasioista ei kannata kiistellä, mutta kokeilla tätä kannattaa kaikkien. Kaupasta en ole eläissäni ostanut, enkä osta. Kun ei sieltä tämmöistä saa.

Tukikohasta pottukattilan tiskaamisiin tähän.

Ukan syntymäpäivä tänään.

Ukalla on tänään synttärit. Mummeli sen muisti. Ukka täyttää seittemän vee. Ja meidän Mummeli tietää. Eikä se väärässä ole nytkään. Siksi se toi Ukalle kukkasen. Tää on semmoinen, jota ei tarvii kastella.


Ukka ja Hallahelinä pullahtivat maalimaan saman päivänä seittemän vuotta sitten. Sillon Ukasta tuli Ukka. Ukasta piti tulla Ukki, kun toisesta isosta isästä tuli Vaari. Pakko meidät oli toisistaan erottaa toisen isoisän kanssa, kun kumpikin on Kari Antero. Kaimat siis. Piti tulla Kari-Vaari ja Kari-Ukki, mutta sitten puhumaan päivän vanhana opittuaan Hallahelinä vääntäytti Ukin nimeksi Ukka. Ja siitä lähtien Ukka on ollut Ukka. Ja tietenkin Naruskan Ukka. Ihan niin, kuten tuolla blogin ekasivulle kerrotaan.

Siiton seittemän vuotta nyt. Valehtelijan luku. Mutta Ukka ei valehtele.

Onnea Hallahelinälle ja tietenkin Itelle!

Tukikohasta synttäriaamukahvia ilman konjakkia nautiskelemisiin tähän.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Pakkasvaltikka vaihteeksi Naruskalle.

Holotna pyörii nurkissa. Tai miten sen nyt ottaa. Ei tuolla ulkona ihan kelteisillään pitkiä aikoja viihdy. Hyvinkin riitti vajava kymmenen minuuttia pilkkihaalarissakin, kun ylärupin puolella ei ollu muuta kuin risanen teepaita.

Piti koiruutta ruokkia ja kiikuttaa sylillinen postikortteja postilaatikosta Mummelille.

Ukan mittarit kävivät alimmillaan -33,1 asteessa. Ilmatieteen laitoksen asemaa mainostettiin vissiin tiedotusvälineissäkin äskettäin, kun siellä mitattiin ainakin aste enempi, eli -34,1 astetta.

Ukka laittoi pakkasen kamerapurkkiin, kuten kuvasta näkyy.


Sinisenä on mittarit, toivottavasti ei kohta kattojatkin. Ei tosipuheessa niin kauaa, kun ensimmäistäkään halakoa löytyy takapihan pinoista. Ja sen jäläkeen pannaan perämettää siloseks laitalukien.

Eikä meillä täällä mitään hätiä ole. Kun ei ollu hättää vielä silloinkaan, kun paukutti pihalla -54,4 astetta. Sisä- ja ulukolämpötilan ero on tällä hetkellä vaivaiset 54,8 astetta.

Tukikohasta levollisin mielin yöhön valmistautumisiin tähän.

Nousee perät, laskee perät...

Kyllolis taas eilen kannattanu olla kärpäsenä katossa kuuntelemasa, ku Tukikohan köökissä haastettiin oikeen olantakkaa. Ukka toi illankähmyssä Ronkkomaasturin kotio Kalottipajalta Kemijärven riitapolitrukkipesästä. Ronkko oli siellä perännostossa.

Takovatten muutamassa pajassa pääkaupunkiseuvulla asti vanahat jouset uusiin uskoihin. Olivatten laittanu lisälatin jäykistään pakkaa. Paikalleen kun Kivimatti ne oli ruuvannu, niin valokkin oli näyttäny metrin päähän maahan nin, että oli pitäny suunnata uuvelleen koko lyhtykokoelma.

Ukka ku Mummelille oikeen kehu, että kakskytäviis vuotta on auton perseelle varmana semmonen ikä, että se on matalimmillaan. Kolomellajapuolellasaalla eerolla perä saahaan nouseen korkeemmalle, mitä se on ollu amerikammaan vapriikilta lähtiessään.

Mummu kun alako siihen juttuun latelemaan omaa tietämystään, nin Ukka kuunteli huuli pyöreenä. Vaikkei se mittään ihan tuntematonta asijata ollu. Onhan Ukalla silimät päässä. Naisella on perä kuulemma korkeimmillaan sillon, ku mittarissa on 25 vuotta. Siitä se sitte lähtee laskemaan ja laskee tilastojen mukkaan kuulemma kaheksan senttiä. Ukka siihen heti kysäseen, että missä ajassa se putoo sen kaheksan senttiä. Emmuista ulukoo, sano Mummeli siihen heti.

Pirssit ja mimmit on vähänninku päivvaston täsä elämäsä. Ninko luitte. Akkain perien nosto pysyvästi saattaa olla mahoton tehtävä. Pirssin perseen saa nousaseen, jos niin halvaa. Rahalla ja takomalla.

Oli se Ronkko muuttunu remontin jäläkiin ajolleenki ihan eri pirssiks. Sehän on ryhissään, niinko Ukka ikäsekseen. Ei vainkaan. On se Ukkakin kaheksan senttiä jostain kohti joutunu periks antaan. Akat pystyy semmosen kaheksan senttiä hämäämään korkokengillään. Kaiken ne tilastoimmeiset tilastoi.




Ei tällä Ronkolla uskalla nykyään immeisten keskelle pysähellä. Huoltoaseman pihassa tuli muutama mies heti puheille eilen. Alotti jutustelun, että hai. Et möis autoos hevosveturiks. Ei nyjjouva, ku pittää mennä kotio saunaa lämmittään.

Tukikohasta kesäkalareissujen karttoja tutkimisiin tähän.

Pakkasennätykset paukkuvat Ukan sääasemalla.

Ukan sääaseman tämän talven pakkasennätys pullahti maailmaan tälle aamua. Eipä tuo lauhtunut vieläkään ole, eli saattaa vieläkin petraantua, mutta tämän hetken, eli aamun kello 10.10 lukema on -31,1 astetta.

Ilmatieteen laitoksen Naruskan asemalla on ilmeisen hyvälaatuinen lämpömittari, koska se näyttää tismalleen samaa lukemaa Ukan aseman kanssa. Normitilanne toki on se, että FMI:n kallis Vaisalan laitteisto sijaitsee kylmemmässä paikassa kuin Ukan Tukikohdan mittari.

Talven valtakunnallinen pakkasennätys taitaa olla -32 ja jotain, joten rajoilla Naruska taas kiikkuu. Itänaapurin Pakkasukko se saattaa lähettää tänne mitä vain, kuten tuli todettua pari päivää sitten, kun Ukka tarkisteli Siperian lämpötiloja tuon Wundergroundin mainion karttalinkin kautta. Senpä laitan tähän näkösille, että joku muukin voi halutessaan maapallon säätilaa seurata:

Wundergroundin sääkartta

Karttaa on helppo isonnella ja pienennellä ja siltä löytyy tosi paljon virallisien ja yksityisten sääasemien lähettämää reaaliaikaista säätilaa. Siellä se Ukankin asema kutvottaa, kun Naruskan kohdille kartalla siirtyilee.

Tämä aamu oli taas kamerakuvissakin hieman eilisestä poikkeava. Valonkajo valaisi Karhutunturia aamuvarhaisella vielä silloin, kun Ukan Vivotek kuvaili mustavalkoista. Kuva tässä malliksi:



Alemmassa kuvassa kamera on jo siirtynyt värikuva-asentoonsa. Sinertävää valoa on rapian kolmenkymmenen asteen pakkasen lisäksi kuvasta ehkä aistittavissa...

Tukikohasta Rihlan aamuruokkimisiin tähän.


tiistai 18. joulukuuta 2012

Ukka kylmäsavukalapyörryksissä...

Hohhoijjaaa mihin pyöritykseen Ukka pääsikään, kun alkoi kaikenmaailman lukijoilta pyytelemään kylmäsavukalatoiveita. Vain murtoinen osa postista on rohjettu laittaa tänne Tukikohtablogin puolelle. Niiden viestien lisäksi on tullut sähköpostia henkilökohtaiseen sähköpostiin, tekstiviestejä  ja samoin jotkut ovat osanneet laittaa kirjeitä Retkeilymajan infopostiin. On näemmä varauduttava lähes kaikkeen, kun alkaa julkisesti tänäpänä jotain tuommoista esittämään...

Kovin on tullut koskettavia kirjeitä ja hyvin perusteltuja lahjatoiveita. Onpa joku nimettömäksi jäänyt neitokainen soittanutkin tuntemattomaksi jääneestä telehvooninummerosta puolenyön jälkeen eräsenä yönä. Eipä ole Ukka pidempään aikaan saanut niin etten sanoisi lämminhenkistä puhelua. Taustametelistä päätelleen se soitettiin jostain soittoruokalasta ja soittaja puhui kieltämme aavistuksen verran murtaen. Ei tullut oikein selkoa siitä, eikä varsinkaan tästä. Enpäs vieläkään ole varma, halusiko neito kalan, Ukan vai molemmat.

Nyt tilanne on rauhoittumaan päin. Joulu alkaa olemaan jo sen verran ovenpielessä, että piti ittekseni päättää jo viime pyhäiltana, miten toiveiden tynnöriä aletaan tyhjentämään. Päätyminen oli laittaa toivomuksia arvontasammioon, jona toimi tällä kertaa  iso pärekoppa. Onnettarena toimi ainut käytettävissä ollut neito, eli Mummeli. Arpalippuja kiskotusta päreestä tehdyssä sankakopassa oli 21 kipaletta, joista juhlallisin menoin nostettiin puoli tusinaa lippulappusia. Oli siellä mukana se soittajatyttökin, mutta häntä ei arpaonni suosinut...

Eilen Ukka kiikutteli neljän arpaonnisen kalat postin kuljetettavaksi. Yksi voittokala lähti Matkahuollonkin kautta, kun se sopi vastaanottajalle paremmin. Yhden fileen voittaja asuu Sallan kirkonkylällä, joten hän saa palkintonsa kuriiripostina.

Sinne menivät arvonnassa omat ja varastetut. Eilen piti alkaa hyväntahtoisuuttaan, vai miksi sitä nyt nimittäisi, parsimaan. Talonväki on nimittäin ilman joulukalaa, mutta suolassa on savustusta odottamassa muutama file, joita onneksi vielä Erätulen matalikolla oli uimassa. Vieläpä nuo ehtivät Jouluaattoon mennessä savustumaan ja vetäytymään siihen makuunsa, jota savustusoperaatiolla niille haeskellaan.

Ukka kiittää kaikkia kirjeen lähettäneitä. Ja soittajaakin. Joulupukkiin ja varsinkin Joulu-Ukkaan kannatti ainakin hiukkasen uskoa, niin toivekin saattoi toteutua. Ei aina kaikille kaikkea, kuten noiden toiveiden kanssa yleensäkin ihmisten kesken on.

Kylmäsavukalan markkinatutkimusta pitää vielä jatkaa. Tulevaa vuotta varten on suunnitelmissa jo ostaa pyörillä kulkeva savustamo. Siitä sitten joskus tuonnempana, kunhan Mummeli asialle ensin saadaan suosiolliseksi...

Tukikohasta kumaruksin kiittelemisiin tähän.

Vielä kolme yötä.

Kolme yötä kun vielä nukkuu, niin sitten on tältä vuodelta vältetty. Nimittäin kaamosmasennus. On se kaamos jossain päin puristellut mieliä, mutta Ukallapa on mieli leppoisimmillaan näinä muutamana päivänä, kun aurinko ei näytä naamaansa lainkaan. Ja Mummelin pärstäkerroin on nippanappa myös plussalla. Eiliseltä iltapäivältäkin on Ukalla varma havainto sekunnin hymynhäiveestä.

Perjantaina 21. joulukuuta kello 13.14 voi kääntää varovasti turboruuvia taas auki kohti kesää. Ei liian räyhäkkäästi, ettei leikkaa kiinni, mutta saa avata kuitenkin. Ja takasiivekettä saa suorilla avata muutamaksi sekunniksi.

Naruskan horisontin mukaan aurinko esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen laskentatavan mukaan nousee pariksi tunniksi, mutta se on enempi niin, miten lasketaan. Mehän sijaitsemme 100 kilometriä Napapiirin pohjoispuolella ja siltä rajalta se kaamos lasketaan. Laskekoot Ukan puolesta miten päin vain, mutta tosiasiassa aurinkoa ei näille päiville täällä osaksikaan näy, vaikka olisi selkeääkin. Satutaan nimittäin asumaan semmoisen harjun pohjoispuolella, että mollukkaa kun ei näy, niin ei näy. Mutta ei haittaa.

Hiton hienoa aikaa tämä on. Pihapiirissä kun äsken kiersin yöllisten kulkijoiden jälkiä laskemassa, niin semmoinen vihertävänharmaa salaperäinen on luonnon valaistus tällä hetkellä. Pilvisenä päivänä, kuten tänäänkin on, satelee kevyesti pakkaslunta. Ja mistään ei kuulu mitään. Paitti alkoi tietenkin Stratuksen moottorinlämmitin napisemaan ja sisätilanlämmitin viheltämään auton sisällä, kun pitäisi lähteä rapsakan kymmenen asteen mainiossa talvisäässä hieman kattelemaan, miten ihmiset adventtisohjoaan kyntää.

Pihapiirin säävalokuvassa on ihmissilmää valoisampaa. Se on insinööri rakentanut tuon kameran niin, että se näkee maailman valoisampana kuin me maan matoset.


Tukikohasta mitä  levollisimmin mielin puikulasäkin ostoon lähtemisiin tähän.

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Tuleeko Siekaköngäs yli laitojensa?

Kevyttä kenttäongelmaa aiheuttaa tulvantapainen tilanne Naruskajoelle vieläkin. Pakkanen on pysytellyt viime päivät kymmenen ja viidentoista asteen tietämissä, eli sehän jäädyttää vettä joella edelleen.

Siekakönkäällä pyörähdimme Mummelin kanssa pienellä aamulenkillä tänään aamupäivällä. Siellä ränni ihistyy pikkuhiljaa ja vesi nousee hitaasti, mutta varmasti rannoille. Liiteri ja mutterikota ovat näillä näppäimillä veden vallassa, mutta ei vedennousu siellä mitään peruuttamatonta vahinkoa taida pystyä aiheuttamaan. Mutterikodassa ei ole lattiaa ja liiteri taitaa olla puista tyhjänläntä.






Siekaköngäs sillalta ylävirtaan.


Kuvaaja harrastuksena parissa.

Tuolla Siperian seuduilla Keski-Venäjällä on laajahko kylmä alue, jossa pakkanen hipoo neljääkymppiä ja ylikin. Semmoisten pakkasten soisi pysyttelevän Suomesta lähiaikoina poissa, koska vettä on joessa tällä hetkellä paljonlaisesti. Pakkanen pienentää uomaa, jolloin veden on paettava uomasta yli laitojen.

Tukikohasta tilannetta seurailemisiin tähän.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Teeret tepisee.

Mummeli se kuljeksii viikonpäivät vielä tuolla työmarkkinapuolella. Hautakylässä oli tänään viimeinen nypläyspiiri ennen joulua. Maantien päällä oli useammassa kohtaa ollut ilahduttavasti tekriä, joten sillä rintamalla pyörii ihan kohtuullisesti. Mummeli ihmetteli teerien poikkeuksellista käyttäytymistä, koska ne normaalisti siiville hypätessään poistuvat kauemmaksi, mutta tänään teeritokka oli vain pyrähdellyt pirssin edessä muutaman kymmenen metrin matkan laskeutuen sitten takaisin tieuralle.



Ehkäpä niiden on käytettävä parin tunnin päivännäkö tehokkaasti hyväkseen kivien napsimiseen. Se niillä mahdollisesti tieuralla hommana on, vaikka Ukka ei mikään luonnontietäjä olekaan.

Teerien onni tällä hetkellä on se, että kieppilunta on kertynyt kovan lumikerroksen päälle sen verran, että yöksi saattaa tekri päästä kunnolla kieppiin, ettei holotna iske.

Tukikohasta lyhtykynttilän sytyttelemisiin tähän.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Osallistu Ukan kommenttikirjoituskisaan!

Kolmetoista leppäkiekkoa vaihto-operaatioineen kellarihuoneen savustushuoneeseen ja rapia vuorokausi aikaa tarvittiin, jotta 30 kipaletta kirjolohifileitä saatiin muuttumaan kylmäsavustettuun muotoon. Aamupäivällä Ukka pakkasi fileet vetäytymään tyhjiöpussiin kotikäyttöisellä pienellä koneella, joka on riittänyt tämän talon tarpeisiin mennen tullen.

Laitetaan tähän kuvamateiraalia kalan uimisesta viimeiseen leposijaansa tai oikeammin toiseksi viimeiseensä. Metritavarana myytävästä pussirullasta saa leikattua sopivan mittaisen vakuumipussin, jonka toinen pää ensin hitsataan koneella kiinni. Kalafile sujahtaa sinne sujuvasti, jonka jälkeen pussista vetäistään maailmat pois. Kone sulkee hitsaussaumalla pussin sen jälkeen, kun tyhjiö fileen ympärille on tosiasia.

Tästä päivästä kun jaksaa sunnuntaihin odotella, niin silloin savun maku on tasoittunut fileessä. Pyhäaamun hiukopala on siis jääkaapissa odottamassa.






Siisti paketti siitä tulee, eikä tarvitte arvailla, mitä paketti sisältää. Tämä erä menee suurimmaksi osaksi Joulupukin konttiin, joten kilttinä kannattaa olla.


Ukkapa odottaa kylmäsavukirjolohikommentteja otsikolla Rakas Joulu-Ukka, toivon joululahjaksi aidon Naruskan kylmäsavukirjolohifileen, koska.......

Tukikohasta kommenttikirjeitä odottelemisiin tähän.