lauantai 8. joulukuuta 2012

Lättähattu viiiiimeinen...

Ei aina käy ihan niin kuin haaveillaan. Tai suunnitellaan. Päästiin me Mummelin kanssa viimeiseen Lättähattuun, mutta ilman lapsenlapsosia ketteriä. Heille ei saatu aikatauluja oikein natsaamaan tätä Sallalle historialliseksi jäävää viimeisen Lättähatun käyntiä kokemaan, mutta saatiin me sentään oma poika matkaan. Häntä Ukka tosin ei polvella istuttanut, kuten Loimua ja Hallahelinää olisi saattanut.

Sallan asemalle oli kokoontuntut täkäläisittäin paljonlaisesti väkeä tapahtumaa todistelemaan. Juna oli tullessaan viimeistä istumapaikkaa myöten täynnä. Ja Sallan asemalta Mottiin ahtautui muutama kymmenen paikallista immeistä ensimmäiselle Kelloselässä käynnille. Motti -nimeä tästä kiskobussista käytettiin yleisesti tuolla tekopitäjän Petäjäveden puolella, missä Mummeli ja Ukka ennen uusina ollessaan ovat paljonkin tämmöisellä matkustaneet Jyväskylään ja takas.

Juna täyttyi vielä toisellekin kierrokselle Kelloselän radan viimeiselle kiskonpätkälle ennen sitä, kun Lättä lähti paluumatkalleen Ouluun.



Kasperi ei muistilokeroistaan ihan varmuudella saanut kaivettua, oliko tämä Lättähattureissu hänelle ensimmäinen. Mummeli muisteli, että Kasperi ja Kati aikanaan olivat pikkunappuloina päässet Keski-Suomessa Motin kyydille.

Lättähatussa oli vanhaa tunnelmaa konnareineen kaikkineen. Junan kromisia ovenkahvoja myöten muistui kaikkea vanhaa mieleen, kun vuosien ja vuosien jälkeen sitä pääsi tunteroisen tutkimaan.


Kelloselän asemasta muutaman sata metriä eteenpäin päättyy nykyinen rautatie puomiin. Matka ei jatku tästä enää eteenpäin, kuten joskus on jatkunut. Puomilta eteenpäin rata on rullalla, eikä taida kaukana rullaantumisesta olla puomilta Kemijärven suuntaankin.









Lättähattu on aikoinaan kuljettanut ihmisiä sinne ja tänne monella asemanvälillä. Se aika on mennyttä, eikä näitä sinivalkoisia Motteja pääse kokemaan kuin näillä historiallisilla muistelureissuilla, joita onneksi Pohjois-Suomen Rautatieharrastajat Ry järjestää. Voi olla, että näillä kulmauksilla viimeisen kerran. Kiitokset heille siitä.

Tukikohasta tuiskutunnelmiin tähän.

2 kommenttia:

  1. Täälläpäin ajeltiin jokunen vuosi sitten Keravalta Ollin ja Hinthaaran kautta Porvooseen lättähatulla. Tuon rataosuuden yhtä pätkää käyttää vain Sköldvikin öljyvaunut joskus. Suuri osa radasta on heinittynyt ja pajukoitunut käytön puutteessa. Hienoa, että on näitä rautatieharrastajia, että rahvaskin pääsee joskus historiallisille ajeluille.

    VastaaPoista