lauantai 1. joulukuuta 2012

Vielä on hirvenlihaa jäljellä...

Kesää ei enää ole jäljellä, eikä syksyäkään. Metsästysajat alkavat olla loppuhuipennustaan vaille. Lainsuojattomia ovat tämän perän metsästettävistä enää hirvi ja jänis noista yleisimmistä riistaeläimistä.

Tukikohdan ja leirintäalueen välimaastoon on asettunut asemiin hirviemä vasoineen. Ne ovat useampana päivänä näyttäytyneet Mummelille hänen työmatkoillaan. Eilisellä kirkonkyläreissulla Ukan toimittaessa kuskin virkaa oli Mummelilla aikaa päivystää repsikan paikalla kameroineen. Ja siinähän se hirviäitee lapsineen töllisteli tienlaidassa samoilla hehtaareilla, missä aiempinakin päivinä.

Auton väistämisestä hirvi ymmärtää näemmä saman verran kuin porokin. Ilman mitään itsesuojeluvaistoa ovat eläinpoloiset, kun ne suikoilevat tielle, vaikka peltilehmä lähestyy. Ja mitä isot edellä, sitä tietenkin pienet perässä.



Hirvien ja porojen kanssa ei kannata väistää vain yhtä elikkoa, vaan aina pitäisi muistaa varautua siihen, että varsinkin emät ja vasat seurailevat toistensa liikkeitä: yksi jos suikoilee tiellä, niin kohta suikoilee toinenkin. Ja sekin kannattaa muistaa, että yksi tulee yhdestä suunnasta ja toinen saattaakin tulla jo jostain muusta suunnasta.

Hirven ja poron kanssa ei liikenteessä liian varovainen voi ollakaan. Ja pienempikin luontokappale voi matkanteon keskeyttää, kuten kävi yhdelle Kallelan varanneelle lomanviettäjäpoppoolle, joka soitteli Ukalle aamulla varhain. Heidän matkantekonsa Naruskalle oli päättynyt jäähdytinnesteiden purkautumiseen maantielle jo alkumatkasta, kun autoon oli törmännyt aamulenkillä ollut jänöjussi. Harmi sinällään, mutta eikun uutta yritystä, koska kaamos ei täältä vähään aikaan mihinkään katoa.

Tukikohasta lapsenlikkahommiin valmistautumisiin tähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti